Vauvan epilepsia ja kouristukset kotona

Ei kommentteja:
Torstai aamuna meidän 10 kuukauden ikäinen vauva kouristeli kolmatta kertaa ilman syytä. Edelliset kouristus kohtaukset olivat tapahtuneet kolme viikkoa aikaisemmin, ensin mummin luona ja seuraavana aamuna sairaalassa. Pääsimme perjantaina kotiin sairaalasta ja sunnuntaina vauva kouristeli jälleen.

Lue lisää: 




Torstai aamu alkoi aivan tavallisesti, noustiin vauvan kanssa 6 maissa ylös ja syötiin molemmat aamupalaa. Vähän ennen klo 8 istuin pöydän ääreen meikkaamaan vauvan leikkiessä lattialla vieressä. Yhtäkkiä vauva muksahti kyljelleen maahan ja kääntyi siitä vatsalleen. Vauva kitisi kulmat kurtussa ja katsoi minuun. Hän yritti nousta kontalleen, mutta ei päässyt ylös lattialta. Samassa vauvan silmät kääntyivät ylös kohti takaraivoa ja nappasin hänet syliin. Tönäisin makuuhuoneen oven auki ja herätin miehen sanomalla "tule auttamaan, vauva kouristaa". 

Otin pöydältä vauvalle määrätyn kohtauslääkkeen ja laskin vauvan olohuoneen matolle kylkiasentoon. Vauva kouristi jo koko vartalollaan ja hänen suusta tuli limaa ja kuolaa. Avasin lääkepaketin ja pyysin miestä soittamaan ambulanssin samalla kun itse aloin antamaan lääkettä vauvalle. Kohtaus loppui nopeasti lääkkeen jälkeen ja ambulanssi saapui ja vei meidät sairaalaan.



Sairaalassa meidät vastaanotti tuttu akuuttilääkäri, joka tunnisti meidät heti, eikä mun tarvinnut sanoa mitään. Hän tutki vauvan, määräsi verikokeita ja ilmoitti meitä hoitavalle neurologille, että olimme taas sairaalassa. Siirryimme vauvan kanssa lastenosastolle yöksi tarkkailuun, sillä vauva sai kotona vahvaa kouristuslääkettä, mikä saattaisi hankaloittaa hengitystä.

Puolen päivän maissa kävimme kolmatta kertaa EEG eli aivosähkökäyrä tutkimuksessa, mutta tulos oli edelleen normaali. Mitään poikkeavaa vauvasta ei siis löytynyt, muuta kun hänen kouristelut. Iltapäivällä neurologi tuli tapaamaan meitä. Hän diagnosoi oireiden ja perintötekijöiden avulla vauvalle imeväisiän hyvänlaatuisen epilepsian, eli saman sairauden mitä minä olen sairastanut alle vuoden ikäisenä. Sairauden ennuste on hyvä, yleensä lääkitys voidaan lopettaa kokonaan kahden vuoden ikään mennessä, eikä epilepsiasta jää mitään haittaa lapselle. Vauvalle aloitettiin jatkuva epilepsialääke estämään kohtauksia.

Vauvan Vappulounas - nakkia, munkkia ja simaa!


Olin hieman ymmälläni sairaalaruoasta mitä vauvalle tuotiin keittiöltä. Allergiat oli kyllä huomioitu, mutta ei sitä, että potilas on 10 kuukauden ikäinen. Ei silloin syödä vielä nakkia, suolaa, sokeria saati sitten simaa. Onneksi osaston hoitajat toivat meille ihan tavallista vauvan purkkiruokaa ja äiti sai nauttia virtsanäyteastiassa olevasta simasta. Kelpaa!


Neljäs kohtaus kotona


Kotiuduimme sairaalasta perjantaina ja viikonloppu meni ihan normaalisti. Kävimme mummolassa syömässä ja nautittiin koko perhe vapaasta viikonlopusta. Sunnuntaina olin juuri syöttänyt lounaan vauvalle, oli tarkoitus lähteä vaunulenkille koko perhe. Vaihdoin vaippaa vauvalle, kun hänen katseensa lasittui ja jäi tuijottamaan tyhjää. Ehdin sanomaan miehelle, että "kouristaakohan kohta taas", kun kohtaus jo alkoi. Mies antoi mulle puhelimen, mistä laitoin sekuntikellon päälle mittaamaan kouristuksen kestoa. Hän kävi hakemassa kouristuslääkkeen varuiksi esille. Kouristelu loppui alle kolmessa minuutissa, joten lääkettä ei tarvinnut antaa, eikä ambulanssia soittaa. Soitin heti kohtauksen jälkeen lastenosastolle saadakseni lisäohjeita. Lääkärin mukaan voisimme pysyä kotona, mikäli uusia kohtausoireita ei enää tule. Huomenna aamulla pitää soittaa omalle neurologille. 

Kouristelu alkaa olla meille jo niin tuttua, että emme kumpikaan enää hätäänny samalla tavalla kun ekoilla kerroilla. Osataan toimia rauhallisesti kohtauksen aikana ja sopia kumpi tekee mitäkin. Huoli alkaa siinä vaiheessa, jos kouristus ei näytä menevän ohitse. Pelko siitä, että vauva kouristaa yöllä meidän huomaamatta on myös koko ajan läsnä. Sille ei vaan voi mitään, on opittava elämään asian kanssa. Tähän asti vauva on aina ollut hereillä ennen kouristusta ja öisin hän nukkuu meidän vieressä, joten pitää vain toivoa, että heräämme mikäli vauvalla on jonkin hätä yöllä. 


PS: Pääset seuraamaan meidän arkea lähemmin instagramista nimimerkillä @niina.mantere



Ihan mamina - Niina


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti