Terve vauva, ellei uutta kouristusta tule - vauvan magneettikuvaus nukutuksessa

Ei kommentteja:
Vauvan tutkimukset epilepsian osalta on saatu tehtyä ja onneksi mitään poikkeavaa ei ole löytynyt. Viime viikon tiistaina olimme EEG tutkimuksessa, missä vauvan päähän asettettiin myssy täynnä antureita ja vauva piti saada nukahtamaan aivosähkökäyrän rekisteröintiä varten.

Keskiviikkona menimme aivojen magneettikuvaan, mikä jännitti minua kauheasti, sillä vauva piti nukuttaa kuvausta varten. Saavuimme sairaalaan puolen päivän maissa, vauvan piti olla täysin ravinnotta aamu 5 alkaen, edes tissiä ei saanut antaa. Hoitaja teki alkututkimukset ja sen jälkeen vauvan nenään laitettiin esilääke, mikä sai vauvan nukahtamaan syliini. Lääkäri tuli kanyloimaan vauvan, onneksi hän oli sama lääkäri, kuka hoiti vauvaa silloin, kun olimme osastolla kouristusten vuoksi.

Lue myös: KUN VAUVA SAA KOHTAUKSEN JA KOURISTELEE


Hoitaja lähti viemään meitä kohti magneettikuvausta. Kolme hoitajaa tuli ottamaan vauvan sylistäni ja käski minun mennä kahville, 30min kuluttua kaikki olisi ohitse. Mulla meinasi tulla itku, lääkepöllyssä oleva vauva oli jotenkin entistä pienemmän ja reppanamman näköinen. Kävin ostamassa kantiinista take away kahvin ja matkalla törmäsin vanhoihin työkavereihin. Onneksi, sillä jos en olis saanut ajatuksia muualle olisin varmasti itkenyt ja hakannut magneettikuvauspaikan ovea hysteerisenä.

45min myöhemmin istuin edelleen odotusaulassa ja pieni paniikki hiipi sisälleni. Miksi mua ei ole jo pyydetty vauvan luokse? Onko nukutuksessa käynyt jotain? Onneksi hoitajien mukaan kuvaus ja nukutus meni erittäin hyvin. Pääsin vauvan luo hänen ollessa yhä unessa samalla, kun anestesiahoitaja kutitteli häntä ympäri vartaloa herättääkseen. Yhtäkkiä vauvan silmät alkoi avautua ja samassa hän puski itseään ylös sängystä huojuen. Hän näytti samalta kun keski-ikäiset miehet pilkun jälkeen taksijonossa tuhannen tuiterissa yrittäen flirttailla hoitajille ja pysyä pystyssä samalla.

Siirryimme takaisin osastolle unisen ja pöllyssä olevan vauvan kanssa. Hoitaja toi meille ruokaa ja vauva söi hyvällä ruokahalulla, pääsisimme siis kotiin! Kotona vauva jatkoi vielä uniaan pitkään, mutta jo illalla hän oli oma touhukas itsensä.

MIKSI VAUVA SITTEN KOURISTELI?

Kukaan ei osaa vastata tuohon kysymykseen. Lasten neurologi kertoi, että joillain (terveilläkin) ihmisillä on alentunut kynnys kouristella, vaikkei mitään poikkeavaa koskaan löytyisi. Vauvat saattavat joskus kouristella kerran tai kaksi ilman syytä, eikä kouristuksia välttämättä tule enää koskaan sen jälkeen. Tutkimuksissa ei löytynyt mitään poikkeavaa ja vauva on kasvanut ja kehittynyt hienosti, siksi ei ole syytä aloittaa mitään kohtauksia estävää lääkettä tai tehdä turhaan diagnoosia. Olemme siis optimistisia ja toivotaan, että kouristelut olivat ensimmäiset ja viimeiset. 


Olemme nyt hyvässä hoidossa lasten neurologian polilla, saan soittaa sinne aina jos jokin asia mietityttää ja kolmen kuukauden kuluttua mennään kontrollikäynnille. Tilasin omat vauva-ajan sairaskertomukset lähetettäväksi neurologille, sillä sairastin itse vauvana epilepsiaa. Neurologi voi papereihin tutustuttua pohtia olisiko mun sairastama epilepsia periytyvää. Epilepsiatyyppejä on monia monia monia erilaisia ja ne johtuvat eri syistä, siksi on hyvä, että kaikki asiat otetaan huomioon tutkimuksissa. 

MITEN MEIDÄN ARKI ON NYT MUUTTUNUT?

Vaikka vauva on todettu terveeksi meidän täytyy olla varuillaan ja tarkkana neurologisten oireiden suhteen. Meillä on nyt kohtauslääke siltä varalta, jos vauva kouristelee uudelleen. Saamme siis itse pysäytettyä kouristuksen jo ennen ambulanssin tuloa. Vauvan kanssa ei mennä enää mihinkään ilman lääkettä ja toimivaa puhelinta. Tarkkailen vauvaa myös entistä tarkemmin, haluan pitää hänet lähelläni ja näköpiirissä koko ajan. Vauva ei ole ollut hoidossa kouristusten jälkeen, enkä osaa sanoa milloin olisin valmis jättämään hänet pidemmäksi aikaa muiden kun isänsä kanssa. 

MILLAINEN KOHTAUS VOI OLLA?

Kohtaus voi olla pienestä nykinästä aina koko vartalon kouristeluun asti. Kohtaus voi olla myös poissaolokohtaus, eli vauvaan ei saa kontaktia tämän ollessa kuitenkin hereillä. Joskus kohtaus näkyy vain pupillien vilkaana nykinänä ja heilumisena. Kaikissa tapauksissa otamme yhteyttä lasten neurologian polille ja jos kohtaus ei lopu muutamassa minuutissa soitamme ambulanssin. Jos lapsella tulisi tällaisiä oireita ensimmäistä kertaa, tulee aina soittaa suoraan 112. 


Ihan mamina - Niina

Äitiyspakkaus 2020 on julkaistu! Arvostelin sisällön

2 kommenttia:
Me saatiin kesäkuussa 2019 syntyneelle vauvalle edellisvuoden pakkaus, mistä tykkäsin todella paljon. Vain muutama vaate koko pakkauksesta jäi käyttämättä. Innolla olen odottanut tämän vuoden pakkauksen julkaisua, vaikka en edes tiedä sattuisiko meille tulemaan vauva, joka paketin saisi.

Äitiyspakkaus 2020 julkaistiin tänään 24.4 Kelan sivuilla. En pidä itse laatikon väristä yhtään, mutta kuviot ovat hauskoja ja suloisia. "Sisustuselementtinä" pakkaus ei kuitenkaan toimisi meillä.

Kuva: Kela.fi

Äitiyspakkauksen 2020 sisältö yllätti mut positiivisesti! Melkein tekisi mieli tehdä vauva ihan vaan, jotta saisin tämän ihanan paketin. Mun mielestä äitiyspakkauksen tärkeimmät jutut on toppahaalari, vaunuhaalari ja makuupussi. Tässä pakkauksessa kaikki kolme ovat sellaisia, mitkä miellyttää silmää. Minusta on myös ihanaa, että pakkaukseen on valittu maanläheisiä värejä. Kettu-kuviollinen pussilakana ja pehmolelu ovat myös niin suloisia.

Kuva: Kela.fi
Kuva: Kela.fi

Hygieniatarvikkeista nännivoide tuli meillä ainakin kovaan käyttöön, ja yllätyin miten kallista se on kaupasta ostettuna. Kondomit ja liukuvoide on myös hyvä muistutus siitä, että synnytyksen jälkeen on hyvä suojautua. Uusia juttuja pakkauksessa ei hirveästi ollut, mutta harsot ovat päässeet taas pakkauksen sisältöön! Jes! Vaatteiden värimaailma on myös selvästi parempi ja verrattuna edellisvuosien pakkauksiin tästä pakkauksesta tulisi kaikki vaatteet käyttöön meillä.

Vaunuhaalari ja villahaalari olivat myös pitkään käytössä esikoisella. Haalarit on siitä hyviä, että niitä voi käyttää vaikka vauva olisi vähän liian pieni vielä. Ei haittaa vaikka lapsi hieman "hukkuisi" haalariin. Siksi meillä kesti haalarit käytössä monta kuukautta. Merinovillasta valmistettu haalari on erityisen hyvä siitä, että se hengittää ja on samalla lämmin. Eli jos mietityttää yhtään mitä pukisi vauvalle haalarin alle tai kaukaloon merinovilla on ihan huippu valinta.

Ehdottomasti jos saisimme vauvan lähiaikoina hakisin pakkausta mielummin kun äitiysavustusta rahana. Meillä on esikoiselle säästetty mm. ristiäislahjoja, joitain vaatteita ja muistoesineitä kuten ensimmäinen tutti hänen omaan äitiyspakkauksen laatikkoon.



Ihan mamina - Niina

VAUVAN KAKKAA JA PALJAITA PYLLYJÄ ETÄLUENNOLLA

Ei kommentteja:
Istuin aamulla kello 7:55 kahvikupin kanssa läppärin ääressä. Syötin vauvalle aamupuuroa samalla, kun avasin etäluentoa varten ladattua Zoom ohjelmaa. "Laitetaas ne kamerat päälle niin näen teidät kaikki" opettaja huikkaa ruudulta. "En hemmetissä laita" ajattelen ja vilkaisen peiliin. Taas yksi vähä-uninen yö takana, hiukset pystyssä, eikä kahvikaan ole saanut vielä mun silmiä kunnolla auki.

Meillä oli viime viikolla joka päivä sairaanhoitaja opintojen luentoja, parhaimmassa tapauksessa luentoja oli klo 8-17, eli käytännössä koko päivän. Luennot eivät ollut pelkkää kuuntelua, vaan välillä vastailimme opettajien kysymyksiin ja teimme ryhmätöitä etäpalveluiden kautta. Kuljin siis koko viikon kuulokkeet ja mikrofoni päässä asunnossa samalla, kun hoidin vauvaa ja yritin selviytyä perinteisistä arjen askareista. Läppäri oli välillä ripustettuna liesituulettimen päälle, jotta näin ruudun ruokaa laittaessa ja välillä juoksin kesken vaipan vaihdon vastaamaan opettajan kysymykseen. Eli joskus näppäimistöllä oli kirjaimellisesti vauvan p#skaa.

Kesken tiimitehtävän juoksin nappaamaan vauvan kädestä kielletyn esineen pois ja tajuan samassa, että kamera jäi päälle. Loistavaa, nyt luokkakaverit on nähnyt mun melkein paljaan takapuolen, sillä enhän mä nyt kotona käytä housuja. Vessassa käydessä mietin lorinan lomassa, että onkohan mulla mikrofoni päällä. Kiva jos 30 opiskelijaa kuuntelee siellä, kun minä teen tarpeitani. Puhelin soi viikon aikana ainakin 5 kertaa, kun piti sopia hoitajien kanssa vauvan tutkimusajoista. Taas tipuin kärryiltä, mistä helvatan soluista ne nyt siellä puhuu!?



Joku kysyi minulta, että kuinka mä organisoin tämän kaiken. Vastaus on, että en organisoi. Kaikki on yhtä kaaosta ja selviytymistaistelua silloin, kun luentoja ja tehtäviä on paljon. Sitä koittaa vaan kuunnella parhaansa mukaan ja esittää fiksua. Oikeasti mun on kirjoitettava kaikki aina ylös, tai unohdan asiat silmänräpäyksessä. Meidän olohuonetta koristaa iso tussitaulu, missä lukee koko viikon pakolliset menot. Ruoat pyrin tekemään valmiiksi pakastusrasioihin ja kalenteriin merkitsen jokaisen tehtävän ja sen palautus päivämäärän.

Ilman luokkakavereita en olisi näin hyvin kartalla hommista. Meillä on hyvä ryhmähenki ja Whatsapp ryhmästä selviää vastaukset yleisimpiin kysymyksiin. Opettajat joustavat myös hyvin tehtävien palautusaikatauluissa, kun vaan pyytää. Nyt mulla on tehtävänä kirjoittaa ylös kaikki lähihoitajana oppimani, jotta vältän ensimmäisen harjoittelun ja saan kyseisestä kurssista hyväksiluvun. Tehtävässä pelkkä sisällysluettelo on A4 sivun pituinen, joten tekstiä riittää.

Mikäli aiot lähteä opiskelemaan vauva kainalossa, olet hullu! Uskon silti, että tästä selviää ja tähän pystyy, kun asennoituu oikein. Mikään muu asia, kun monimuoto-opiskelu ei olisi mahdollistanut sitä, ettei meidän tarvitse vielä viedä vauvaa päivähoitoon. Paitsi tietty lottovoitto, sitä kuitenkin joudun vielä odottamaan.


Ihan mamina - Niina

En tee itse vauvalle ruokaa, haittaako se?

Ei kommentteja:
*Kaupallinen yhteistyö Semper lastenruoka

Kirjoitin teille jokin aika sitten valmissoseista ja podin ehkä jopa hieman huonoa omatuntoa siitä, että en ole koskaan tehnyt itse soseita vauvalle. Sain lukuisia kommentteja ja viestejä instagramiin, että myös muut äidit ovat miettineet samoja asioita - eivätkä kaikki todellakaan kokkaile vauvalle itse.

Päätin perehtyä lisää lasten valmissoseisiin ja ehdottomasti lemppari merkiksi nousi Semper sekä minun, että 9 kuukauden ikäisen pojan mielestä. Ja kyllä - ymmärsit oikein, olen syönyt vauvani ruokia, vielä hänen nenänsä edessä. Maistelin tässä parin viikon aikana kaikkia niitä soseita mitä olen vauvalle syöttänyt. Semperin sapuskat sisältävät selvästi eniten makua ja niistä tulee mieleen kotiruoka. Pakkausselosteesta selviää, että mausteina on käytetty mm. basilikaa, oreganoa, valkopippuria, timjamia, valkosipulia ja laakerinlehtiä, nam! Lisäksi Semperin ruoissa on pieniä pehmeitä palasia 8kk ikäisistä eteenpäin harjoittamaan suun motoriikkaa. Mun on myös pakko myöntää, että osa Semperin lähettämistä smootiepusseista meni kyllä äidin suuhun vauvan katsoessa kateellisena vieressä.



























Meidän vauvalla on ollut allergiaoireita jo kauan ennen kiinteiden aloitusta, joten olen tottunut lukemaan ruokien pakkausselosteet todella tarkkaan. Semperin valikoimista löytyy neljä meille sopivaa ruokavaihtoehtoa, joista yksi on jopa täysin vegaaninen! Monissa valmiissa kasvisruoissa on juustoa ja siksi ne ei sovi meille, mutta Semperin Vego Eko ei sisällä maitoa tai kananmunaa, jes! Meillä syödään joka viikko kasvisruokaa ja aina kun on tädin vuoro ruokkia vauva, hän valitsee kasvissoseen. Muita hyväksi todettuja soseita ovat couscous ja kana, riisi ja kana ja spagetti bolognese.

Semperin lastenruoissa ei ole lisäaineita tai säilöntäaineita, vaan ruokien säilyvyys perustuu kuumennukseen ja ilmatiiviiseen astiaan. Tiesitkö, että kaupoissa myytäviä lastenruokia säätelee neljä eri lakia ja vuonna 2014 Evira (nykyinen Ruokavirasto) teki valvontahankkeen Suomessa myytävistä lastenruoista. Hanke tutki mm. vierasainepitoisuuksia ja ruokien lisäaineita ja pakkausmerkintöjä. Itse luotan siis Suomessa myytäviin lastenruokiin täysin. 




Miksi en tee vauvan ruokia itse?


Elän tällä hetkellä niin kiireistä ja hetkistä elämää, että minulla ei ole aikaa miettiä vauvan soseita ja niiden valmistusta. Moni kehottaisi syöttämään lapselle samaa ruokaa mitä syön itse, mutta tämä ei toimi meidän perheessä juuri nyt. Vauvalla on allergioita ja mun ruokavalio noudattaa dieettiä, joten meidän ruokailut ei sovi yhteen. Olen siis todella helpottunut, että voin napata kaapista purkillisen ruokaa minkä tiedän sopivan vauvalle ja lämmittää sen mikrossa. Lisäksi sormiruokailemme säännöllisesti, jotta vauvan kädentaidot ja suun motoriikka kehittyy. 








Pidän myös siitä, että voin pitää hoitolaukussa aina mukana valmista ruokapurkkia ja hedelmä-smootieta. Monesti hoitolaukussa oleva eväs on tullut tarpeeseen, kun olemme olleet shoppailemassa, päivystyksen odotusaulassa tai matkalla mummin luo. Usein kahvipöydässä sukulaiset haluaisivat tarjota vauvalle jotain, mutta allergioiden vuoksi on parempi, että meillä on omat eväät matkassa.

En halua aiheuttaa itselleni liikaa paineita vauvan ruokkimisesta, sillä opiskelu, unettomat yöt ja lapsen kasvatus samaan aikaan on ihan tarpeeksi työlästä ilman stressiä ruokailuista. Minusta on ihanaa, että erilaisille perheille löytyy eri vaihtoehtoja, eikä mikään tapa ole toista huonompi.


Minä koen soseiden teon stressaavana, 

joku toinen taas terapeuttisena. 



Semperistä:


  • Semper on valmistanut vauvanruokaa kohta 80-vuotta. 
  • Semperin valikoimissa on myös kasvisruokaa ja maidottomia ja munattomia vaihtoehtoja.
  • Ei sisällä säilöntäaineita tai lisäaineita, valmistettu lapsen tarpeita tutkien.




Ihan mamina - Niina 

Pahinta on jännityksessä eläminen, milloin vauva kouristelee taas

5 kommenttia:
Saavuimme sairaalaan keskiviikkona 8.4 puolen päivän jälkeen ambulanssilla. Meidän alle 10-kuukauden ikäinen vauva oli kouristanut n. 5 minuutin ajan ollessamme viettämässä karanteeni-viikkoa mun vanhempien luona.

Lue lisää: KUN VAUVA SAA KOHTAUKSEN JA KOURISTELEE


Heräsimme aamulla lastenosastolta virkeänä, vauva oli nukkunut koko yön sikeästi monitoriin kytkettynä ja valvottuna. Minä sain kohtalaisesti nukuttua kokoon taitettavalla sängyllä vauvan sairaalasängyn vieressä. Aamupala oli syöty ja aamuvuoron sairaanhoitaja oli käynyt tekemässä tavalliset tutkimukset, ei lämpöä ja lapsen vointi mitä parhain. Olimme eristyshuoneessa, sillä meidän korona-testien tulokset eivät ollut vielä valmiit. Hoitaja oli juuri riisunut suojavaatteensa ja astunut huoneen ovesta ulos, kun tajusin, että vauva kouristelee taas.

Ryntäsin painamaan seinässä olevan punaisen hätänapin pohjaan ja hoitaja avasi oven. Ehdin huutaa "kouristelee taas", kun huoneessa oli jo kaksi sairaanhoitajaa täydessä touhussa. Itku ja paniikki valtasi mut, menin huoneen nurkkaan kyyneleet silmissä ja revin hiuksiani.


"Miten näin voi käydä taas, 

mehän ollaan sairaalassa - turvassa!!"



Olin jotenkin ajatellut koko ajan, että ensimmäinen kouristuskohtaus jäisi ainoaksi. Pidin sairaalaa turvapaikkana, missä mitään pahaa ei enää sattuisi. Outoa miten mieli suojelee itseään pelottavilta asioilta.









Sairaanhoitaja otti tilanteen haltuun hyvin nopeasti, vauva kytkettiin takaisin kiinni monitoriin, hän sai lisähappea ja imuletku oli valmiina siltä varalta, että limaa valuisi hengitysteihin. Toinen hoitaja tarkkaili minuutteja kouristuksen alusta ja ojensi tarvittavia välineitä. Sairaanhoitajalla oli lääkeruisku kädessä koko ajan, mutta kouristus meni ohi alle viidessä minuutissa itsestään, eikä lääkettä tarvittu. Mikäli kouristus olisi jatkunut hetkeäkään pidempää lääke olisi annettu, mutta se olisi häirinnyt tulevaa EEG eli aivosähkökäyrä tutkimusta. Kaiken tämän hässäkän keskellä hoitaja sanoi minulle useasti "ei ole hätää" "ole ihan rauhassa", hän oli uskomaton!

Jälkeen päin mulla nousi kyyneleet silmiin. Lapsella ollessa hätä, yksikään hoitaja ei enää miettinyt suojavaatteita tai tarttuuko hänestä jokin tauti, vaan he ryntäsivät pienen luokse oman terveytensä uhalla. Onneksi meidän korona-testi paljastui samana päivän aikana negatiiviseksi.

Tutkimukset ja diagnoosi


Olimme sairaalassa yhteensä kolme päivää ja vauvalta tutkittiin verikokeet, korona-virus, rs-virus, EKG eli sydänfilmi, EEG eli aivosähkökäyrä ja pään aukileen läpi tehtiin ultraääni tutkimus. Kaikki tulokset olivat täysin normaaleja, eli mitään selittävää tekijää kouristuksille ei löytynyt.

Lääkärit pohtivat paljon meidän sukurasitetta epilepsialle ja selviteltiin myös meidän vanhempien sairaushistoriaa. Minä olen sairastunut 8-kuukauden iässä epilepsiaan, mutta lääkitys lopetettiin 2-vuoden iässä, sillä kohtauksia ei enää tullut. Meidän vauvalle ei aloitettu lääkitystä vielä, sillä ei voida olla täysin varmoja mistä kouristukset johtuu. Vauvalle tehdään vielä 2-3 viikon kuluttua pään magneettikuva varmuuden vuoksi. 


Kotiutuminen sairaalasta


Pääsimme perjantaina kotiin sairaalasta mukana lääkeresepti kouristuslääkkeisiin, eli mikäli vauva alkaisi kouristella kotona saisimme lääkkeillä pysäytettyä kouristuksen jo enne hoitoon pääsyä. Kotiutuminen pelotti hirveesti, olisin halunnut pakata sairaalan valvontamonitorin mukaan, mutta valitettavasti se ei mahtunut mun kassiin. Kameralla varustetut itkuhälyttimet menee tilaukseen kuitenkin heti, en pysty olemaan rentona jos en näe vauvaa koko ajan. 

Ajelimme heti apteekkiin hakemaan lääkettä. Pian kuitenkin selvisi, ettei missään auki olevassa apteekissa ole kyseistä lääkettä. Syke alkoi nousta jälleen, en edes tiedä onko mun pulssi ollut alle 150 sitten alkuviikon. Soitin heti lastenosastolle ja onneksi lääkärillä oli suunnitelma B ja saimme toisen reseptin. Kyseinen lääke on hieman vaikeampi antaa vauvalle kouristuksen sattuessa, mutta apteekki tilasi meille alkuperäistä lääkettä ja saamme sen heti pyhien jälkeen. Toivon, ettei vauvalle enää koskaan tule kouristuksia, mutta meidän täytyy olla varpaillaan.

Ollaan oltu nyt muutama yö kotona ja alan hieman rentoutua, tarkkailen kuitenkin vauvaa ja pelästyn jokaista hänen kummallista liikahdusta tai ääntä. Puhelin ja kouristuslääke on oltava käden ulottuvilla jatkuvasti. Ahdistavaa, että täytyy odottaa vielä kolmatta kouristusta enne kun estolääke olisi mahdollinen.


Ihan mamina - Niina




KUN VAUVA SAA KOHTAUKSEN JA KOURISTELEE

5 kommenttia:
Nostin lattialla leikkivän 9,5 kuukauden ikäisen vauvani syliin. Kello oli 11 aamupäivällä, olimme n. puoli tuntia aikaisemmin syönyt lounaan ja alkoi olla vauvan päiväuni aika. Olimme vanhempieni luona ja kotona oli minun lisäksi kaksi pikkusiskoani. Kävin vauva sylissä sohvan nurkkaan makoilemaan ja tarjosin hänelle tuttia, vauva kitisi kiukkuisesti ja yhtäkkiä huomasin hänen oikean käden vääntyvän oudosti ja tärisevän.

Hyppäsin ylös sohvalta vauva yhä sylissäni, pieni vilkaisu vauvan kasvoihin kertoi että jotain on pahasti pielessä. Huusin hätääntyneenä siskolleni, vauvan kummitädille, että tulee auttamaan. Kaivoin samalla puhelinta taskusta ja näppäilin hätänumeron. Hyvin napakalla ja selvällä, mutta tärisevällä äänellä sain sanottua puhelimeen osoitteen, lapsen iän ja että hän kouristelee. Laskin vauvan kylkiasentoon sohvalle, hän kouristi rajusti ja haukkoi henkeä. Koko lapsi oli aivan jäykkä ja kramppasi koko pienellä vartalollaan. Katsoin puhelun aikana kuluvia minuutteja, hän on kouristanut jo ainakin kolme minuuttia ja alkoi sinertää huulista sekä otsasta. Karjun hätäkeskuspäivystäjälle ”mitä mä teen, tää ei lopu!!” Huutaminen ei auta, mutta alan hätääntyä. Siskoni pysyi koko ajan vierelläni ja kuunteli tarkasti kaikkia minun ja hätäkeskuspäivystäjän ohjeita. Minun käskettiin riisua vauva, jos kyse olisi vaikka kuumekouristuksesta. Samalla meiltä kyseltiin taustatietoja mahdollista koronavirusta varten, jotta ensihoitajat osaisivat suojautua oikein. Enää 3 minuuttia, että ambulanssi olisi kohteessa.

Kouristus alkoi hiljalleen laantua, lattialle ja sohvalle oli valunut limaa ja vaahtoavaa eritettä vauvan suusta. Vauva alkoi hengittää normaalisti, mutta silmät olivat yhä lasittuneet. Väri palasi kasvoille ja aloin itse rauhottua, pahin olisi ehkä jo ohitse. Vauva nukahti. Ambulanssi saapui pihaan ja sisälle tuli ensin yksi ensihoitaja ilman suojavarusteita tarkastamaan nopeasti vauvan voinnin. Hetkeä myöhemmin saapui valkoiseen suojapukuun ja maskiin pukeutunut ensihoitaja, joka alkoi tutkia vauvaa kunnolla. Korona pandemian takia ensihoitajien oli tärkeä suojautua, vaikka infektiota ei epäilty meillä.



Nuorin siskoni oli tällä välin pakannut mulle laukkuun kaiken tarvittavan, sillä tiesin että sairaalaan oli lähdettävä. Ensihoitajat mittasivat lämmön, 37.0 - ei voinut olla kyse kuumekouristuksesta. Vauva alkoi heräillä ja itkeä rajusti. Hänen hengitys oli haukkovaa ja ensihoitajat miettivät, että täytyykö häntä lääkitä. Toinen ensihoitajista meni soittamaan lääkärille, olimme Kouvolassa joten meidät olisi pitänyt viedä Kotkan, onneksi lääkäri ohjasi meidät suoraan kotikaupunkiin Päijät-Hämeen keskussairaalaan. Kävelin uninen vauva sylissäni pihalla odottavaan ambulanssiin ja osasin jo hieman vitsailla ensihoitajille kaikesta järkytyksestä huolimatta. Olen aina ollut ihminen, joka käsittelee vaikeat asiat huumorin (välillä jopa hyvin mustan) kautta. Ambulanssissa mietin, kuinka ylpeä olin itsestäni ja siskoistani. Kukaan ei mennyt paniikkiin, vaikka tilanne oli todella pelottava. 

Sairaalaan päästyä meidät tuotiin melkein suoraan eristykseen, sillä vauvalla on ollut limaista yskää jo useamman viikon. Korona pandemian takia pienikin epäily ylähengitystieinfektiosta riittää syyksi eristää potilas. Lastenosastolla vauvasta otettiin verikokeita, sydänfilmi, korona näytteet ja hänen päähän asetettiin kanyyli. Tänään olisi luvassa aivojen tutkimista, aivosähkökäyrä ja aukileen läpi ultra. Ehkä jopa magneettikuva päästä, jotta saataisi selville mistä kohtaus johtui. 

Vauvalla on suvussa epilepsiaa, joten kohtaus ”ei ollut yllätys”. Pelkäsimme mieheni kanssa tätä jo raskausaikana, sillä minä olen sairastunut epilepsiaan samassa iässä. Mun sairaus kuitenkin meni ohitse lääkityksen ja kasvun myötä. Olen aikaisemmin nähnyt kaksi epilepsiakohtausta aikuisella ihmisellä, se ehkä auttoi minua toimimaan rauhallisesti tilanteessa. 

Viime yö sairaalassa meni hyvin, isi kävi illalla katsomassa meitä ja vauva nukkui sikeästi valvontamonitoriin kytkettynä ja sain itsekkin nukuttua hoitajan tuomalla matkasängyllä vaaleanpunaisessa sairaala-yökkärissä. Meitä on kohdeltu erittäin hyvin ja huomaavaisesti. On tuotu syötävää, leluja ja kaikkea aina tarvittaessa ja hoitajat ovat äärettömän ystävällisiä ja ammattitaitoisia. Tänä aamuna herättiin jo neljältä ja yöhoitaja keitti minulle kahvia vauvan leikkiessä pinnasängyssä. Nyt odotellaan korona testin tuloksia, jotta voitaisi purkaa tämä eristys. Kotiin pääsystä ei ole vielä tietoa, tämän päivän tutkimukset antavat toivottavasti vastauksia. 

EDIT 9.4. : Aamulla 7:30 vauva sai uuden kouristuskohtauksen sairaalassa. Onneksi oli rautaiset ammattilaiset napin painalluksen päässä ja sekunnissa huone vilisi hoitajia. Emme siis kotiudu täältä hetkeen. 


Ihan mamina - Niina


En pysty kantamaan vauvaani - iskiaskipu iski jälleen

1 kommentti:
Kivut on tällä hetkellä sellaiset, ettei edes tavallisista päivän toiminnoista meinaa tulla mitään. Raskaudesta sain vauvan ja raskausarpien lisäksi aivan kamalat iskiaskivut riesakseni ja nyt ollaan siinä pisteessä että kipu ei enää aaltoile, vaan on jatkuvasti päällä. Iskiaskipu tuntuu puukoniskulta pakaran yläosaan ja säteilee siitä aina pohkeeseen asti, tuntuu että mun oikea pakara halkeaa hetkenä minä hyvänsä.

Olen eilisestä illasta asti venytellyt, pidellyt kauratyynyä alaselällä, yrittänyt jumpata ja tänään yritin käydä vaunulenkillä, mutta mikään ei tunnu auttavan. Lenkin jälkeen en ole pystynyt enää kävelemään kunnolla. Onneksi ollaan tällä hetkellä mun vanhempien luona ja täällä mulla on apukäsiä. En pärjäisi mitenkään kahdestaan vauvan kanssa nyt. Pelkään oikean jalan pettävän alta ja kaatuvani vauvan päälle.

Mun iskiasvaivat alkoivat vähän ennen raskauden puoliväliä. Kehossa tapahtui raskauden aiheuttamia normaaleja muutoksia, eli esimerkiksi si-nivel löystyi ja alkoi naksumaan. Tästä seurasi se, että jos en säännöllisesti "rusauttanut" lantiota paikalleen se meni niin jumiin, että iskiaskivut alkoivat. Sinnittelin sitkeästi töissä, mutta muutaman kaatumisen ja päivystysreissun jälkeen olin useita viikkoja sairauslomalla ja lopulta jäin pois töistä huhtikuussa, kun laskettu aika oli kesäkuun puolen välin jälkeen.

Lue myös: "Sun selkävaivat johtuvat vain siitä, että olet laiska" sanoi työterveyslääkäri



Varasin äsken itselleni ajan paikalliselle todella kehutulle niksauttajalle. Yleensä hänelle on usean kuukauden jonot, mutta näköjään vallitsevan koronatilanteen takia sain ajan jo huomiselle. Olen todella laiska käymään hieronnoissa, niksauttajalla tai missään muussakaan vastaavassa, varsinkaan kun se ei ole ilmaista. Yleensä pakotan miehen hieromaan ja rusauttelemaan mun selkää ja pärjään sillä, nyt on kuitenkin tilanne mikä vaatii ammattilaisen otteet.



Ihan mamina - Niina

Äitiä ei huolittu mammakerhoon, koska lapsella ei ollut merkkivaatteita

15 kommenttia:
Some on ollut jo jonkin aikaa paikka missä myös äidit viihtyvät ja verkostoituvat. Instagramiin on ilmestynyt toinen toistaan upeampia tilejä äideistä, lapsista, vanhemmuudesta ja lastenvaatteista. Seuraan monia vaikuttaja-äitejä ja ihastelen heidän upeita kuvia ja niitä kauniita merkkivaatteita. Asialla on kuitenkin myös kääntöpuoli. Moni äiti tuntee häpeää siitä, ettei hänen lapsella ole merkkivaatteita, koska taloudellinen tilanne ei mahdollista niiden ostamista. 

Kerroin tänään omalla instagram tililläni, että meillä on hyvin vähän merkkivaatteita ja suurin osa lastenvaatteista on kirpparilta tai niistä "halvemmista kaupoista". Tottakai haluaisin meillekkin niitä instagramissa kuolaamiani lastenvaatteita, mutta totuus on, että minulla ei ole varaa. Sain paljon viestejä seuraajilta. Yksi äiti jopa kertoi ettei hän voinut mennä äideille järjestettyyn tapaamiseen, koska kuuli ovelta muiden äitien arvostelevan äitejä joiden lapsilla on "halpisvaatteita" tai "halpis vaippoja". Kyseinen äiti oli kaikessa hiljaisuudessa pukenut lapselle toppavaatteet takaisin päälle ja poistunut surullisena paikalta.



Tulin todella surulliseksi niistä viesteistä mitä sain. Moni varsinkin nuori äiti kertoi kokevansa kovia paineita siitä, että heitä arvostellaan sen perusteella mitä lapsella on päällä. Mun mielestä ei ole mitään väliä mitä lapselle pukee, kunhan se on puhdasta ja lämmintä. Merkkivaatteissa on usein se etu, että materiaalit on ekologisempia, parempia ja kestävämpiä, mutta kyllä meillä on pärjätty koko talvi 12 euron alennusmyynneistä löydetyllä toppahaalarilla. Kun ei ole vaihtoehtoa. Minusta on tullut oikea alemyynti-haukka. Selailen usein netistä lastenvaatteita, googlettelen mistä voisin saada kyseisen vaatteen edullisimmin ja odottelen kampanjoita ja alennusmyyntejä. Näin meilläkin on joskus mahdollista saada niitä kuolaamiani ihanuuksia ja tukea kotimaisia yrittäjiä.

Lue myös: Lasten hankinnan kustannukset, miten meillä on varaa?


Eräs äiti kertoi, että hän tietää tapauksia jotka ostavat merkkivaatteita osamaksulla, vaikka ei oikeasti olisi varaa maksaa niitä laskuja. Tämä on aivan kamalaa... Somesta ei tarvitse ottaa sellaisia paineita, että ajaisi itsensä taloudelliseen ahdinkoon. Some kiinni, jos alkaa ahdistaa liikaa! Mielummin kannattaa säästää vähän kerrallaan ja odottaa halutun vaatteen tulevan alennukseen. Äitiys on arka paikka, eikä kukaan halua joutua arvostelun kohteeksi. Toivon siis jokaiselta äidiltä sitä, että kiinnittää huomiota siihen miten puhuu muista. Emmehän halua kasvattaa lapsistamme ihmisiä, jotka luokittelee toisensa pelkän materian perusteella? Arvostetaan niitä merkkivaatteita, kirppistelyä, kierrätystä, äitiyden eri muotoja ja tapoja. Annetaan armoa itselle.



Ihan mamina - Niina