KÄÄK 9kk VAUVA PUREE

Vauva 9 kuukautta on nykyään mun kimpussa hampaineen jatkuvasti. Kesken telkkarin katselun tai ruoan laiton saatan havahtua siihen, että pienet terävät hampaat ovat mun nilkassa tai isovarpaassa kiinni. Hän puree sylissä ollessa, eikä tissitkään ole säästyneet näiden kuuden todella terävien hampaiden iskulta. Aina, kun vauva puraisee kovaa kiellän häntä napakasti ja lasken lattialle yksin. Lapsesta huomaa, että hän tietää tekevänsä väärin ja hetken päästä hän pääsee takaisin syliin jatkamaan leikkiä tai imetystä. Mikä on oikea tapa reagoida vauvan puremiseen? Pyrin välttämään niitä tilanteita milloin vauva usein puree, eli kun hän on yliväsynyt tai tylsistynyt. Lapsi on myös syönyt kolme kirjaa, pallon, joogarullan, lipaston kulman ja isin housujen vyön. Enää ei voi olla varma onko koira vai vauva tuhojen takana.

Saako vauvaa komentaa?

Mun kasvatustyyli on pääasiassa lempeä, ohjaava ja kannustava. Olen kuitenkin sitä mieltä, että myös  "ei" sana on sallittu meidän perheessä, ja jo pienestä pitää oppia mikä on sallittua ja mikä ei. Eli kyllä, minä komennan vauvaa. Tuntuu, että vauva on jo oppinut napakalla äänensävyllä sanotun "ei":n merkityksen. Sähköjohtojen räpeltäminen loppuu heti, tai jos ei lopu äiti ohjaa muihin leikkeihin. En tietenkään korota ääntäni vauvalle tai rankaise häntä. Huomaan kuitenkin, miten jo vain 9 kuukauden ikäinen vauva ymmärtää sanoja ja niiden merkityksiä.

Olen opetellut myös sanoittamaan tunteita vauvalle. Kerron hänelle erilaisia äänenpainoja käyttäen millainen tunnetila minulla on, tai miltä vauvasta mahtaa tuntua. "Ei saa purra, äitiä sattuu" tai "kopahtiko sun pää, taisi tulla nyt paha mieli ja itku".

Olen aina ollut huono puhumaan omista tunteistani,

 joten minun on tärkeä opetella tämä jo nyt. 

Haluan kasvattaa lapsen, 

joka saa ja osaa ilmaista tunteitaan. 

Ajattelen paljon sitä millainen kasvattaja haluan olla. Joskus mietin, että käyttäydynkö varmasti tarpeeksi johdonmukaisesti vauvan kanssa, osaanko antaa hänelle tarpeeksi aktiviteetteja, komennanko liikaa tai liian vähän. Kasvatustyylejä on niin monia, kun on vanhempiakin. Mulle on tärkeää, että lapsesta kasvaa hyväkäytöksinen ja hän oppii hallitsemaan käytöstään ja tunteitaan. Oppii purkamaan niitä oikealla tavalla.

Meidän vauvalla on huumorintaju!

Vauvasta on myös tullut ihan älyttömän hauska tyyppi. Ollaan vietetty tätäkin karanteenipäivää katsellen Shrek elokuvia ja jammailtu musiikin tahtiin. Funkytown biisi sai vauvan nauramaan ja kiljumaan niin, että hän kopsahti nurin lattialla. Soittelemme paljon päivisin Facetime puheluita mummille, pelkkä puhelun "koputus ääni" saa vauvalle mitä leveimmän hymyn kasvoille. Hän tietää, että kohta mummin virnistelevät kasvot ilmestyvät ruutuun. Huuto tulee siinä vaiheessa, kun äiti kieltää puremasta puhelinta. Hän myös tietää ne ilmeet, millä saa äidin ja isin heltymään ihan täysin.

Ihan mamina - Niina