VAUVA 8 KUUKAUTTA

2 kommenttia:
Kahdeksankuinen vauva on aivan mahtava tyyppi. Hän osaa kontata ympäri asuntoa, kiivetä tukea vasten ylös ja tutkia asioita ihan uudella tavalla. Hän nauraa äidin aivastuksille ja isin kutittaessa kainalosta. Samalla vauva on oppinut vaatimaan asioita. Erityisesti häntä kiinnostaa puhelimet, kaukosäätimet ja sähköjohdot ja jos jonkin näistä otat pois pienen sormien ulottuvilta alkaa korvia vihlova huuto. Vauhdin huumassa myös pää kolisee jatkuvasti, kun lelua pureskellessa suojarefleksit unohtuvat ja tasapaino pettää. Painoa on 9045g ja pituutta 70,4cm. Tässä 7-8 kuukauden iässä kehitys on ollut niin nopeaa, ettei me vanhemmat olla meinattu pysyä perässä. Vastahan vauva oppi istumaan itse ja jo samassa hetkessä hän osaakin nousta seisomaan tukea vasten.


Ensimmäinen sana oli "äiti" 

ja sitä osataan hokea jo usein.



Tätä kirjoittaessa kello on 10 aamulla ja olen ehtinyt jo kolmesti noukkimaan lapsen pois kylpyhuoneen lattiakaivon kimpusta, kieltämään syömästä sähköjohtoja, puhaltamaan kaatumisen jäljiltä kolahtahtanutta takaraivoa ja nauramaan kippurassa itsenäiselle ja jopa hieman uhmakkaalle tyypille, joka ei selvästi halua ymmärtää sanaa "ei", vaan konttaa kikattaen karkuun.

















Meillä syödään päivästä riippuen 4-5 ateriaa päivässä. Aamu-ja iltapuuro ovat jo niin isoja annoksia, että sillä täyttyisi jo äidinkin masu. Paapero syö hyvällä ruokahalulla soseita ja sormiruokailee jo näppärästi. Smootie-pusseilla saadaan aikaan vain kamala sotku ja pillistä juomista vauva ei ole vielä ymmärtänyt. Tissiä vauva syö vielä useamman kerran päivässä, mutta yösyötöt ovat loppuneet jo muutama viikko sitten. Hampaita vauvalta löytyy jo 4 kappaletta, kuudes ja seitsemäs tulossa kovaa vauhtia.

Lue lisää: Valmissoseet on huonoa vanhemmuutta ja mikrotettu ruoka ravintoköyhää


Nukkumisesta vauvan kanssa on tullut entistä vaikeampaa. En tiedä johtuuko se siitä, että olen jo itse niin väsynyt valvomiseen vai onko vauvalla taas jokin "vaihe" menossa, mutta yöt tuntuvat katastrofilta. Viimeyönä vauva heräsi klo 01 ja sain hänet nukahtamaan uudelleen vasta kolmen jälkeen - ja silloinkin vain kainaloon. Nukuimme siis aamuyöstä muutaman tunnin patjalla makuuhuoneen lattialla niin, että vauva piti minua kädestä ja potki jatkuvasti. Klo 6 heräsinkin jo siihen, että vauva oli kontannut pitkin huonetta ja raivosi, kun ei ylettänyt lipaston taakse kadonneeseen leluun. Päiväunia meillä sentään nukutaan hyvin. Aamulla 30min-1h ja puolen päivän jälkeen 2-3h. Mikäli puolen päivän aikaan otetut unet ovat jääneet liian lyhyiksi vauva nukkuu vielä iltapäivällä 20min mini-unet. Yöunille menemme klo 19-20 välillä. 



















Kävimme eilen ostamassa vauvalle oman potan, jotta pääsemme jo harjoittelemaan sitä taitoa. Ajattelin ottaa tavaksi istuttaa vauvan potalle aina ruokailujen jälkeen ja katsoa toimiiko vatsa siihen aikaan. Tarkoituksena ei ole hoputtaa vauvaa oppimaan kuivaksi, vaan lähinnä tutustua pottaan. Sitäpaitsi kivempi se varmasti olisi kakata pottaan kun vaippaan. Vatsa kuitenkin toimii hänellä jopa useamman kerran päivässä. Tässäkin asiassa etenemme lapsentahtisesti tutustuen.


Ihan mamina - Niina

Miesten polttavimmat kysymykset: raskaus, synnytys ja muut äitien jutut

Ei kommentteja:

"Mitä kaikkia kokeita naisesta otetaan raskauden aikana?"

Tämä oli ylivoimaisesti kysytyin kysymys! Alkuun haluan kertoa, että ei ole olemassakaan "pakollisia" kokeita. Kukaan ei vaadi edes käymään neuvolassa, jos ei halua. Jos kuitenkin haluaa Kelasta tukia, tarvitaan raskaustodistus, kun raskaus on kestänyt 154 päivää ja jälkitarkastus todistus synnytyksen jälkeen. Itse halusin käydä neuvolassa, ultrissa ja kaikissa kokeissa mitkä tarpeelliseksi koettiin. Puolisot ovat nykyään erittäin tervetulleita ja jopa toivottuja neuvolaan äidin mukaan. Ensisynnytäjälle neuvolakäyntejä kertyy n. 10 riippuen siitä kuinka aikaisin vauva syntyy (loppuraskaudesta neuvolassa juostaan useammin). Uudelleen synnyttäjä pärjää vähemmillä käynneillä, mikäli raskaus on sujunut normaalisti. 

Tavallisella neuvolakäynnillä tutkitaan
- Äidin verenpaineet
- Äidin virtsa pikatestillä (onko merkkejä tulehduksesta, raskausmyrkytyksestä tai raskausdiabeteksestä)
- Äidin pituus ja paino
- Hemoglobiini 
- Sf-mitta eli mitataan kohdun kasvua vatsan päältä arvioiden
- Lääkärin tarkastus eli laaja terveystarkastus
- Loppuraskaudesta sikiön sykettä seurataan doppler laitteella

Sikiöseulonnat eli "ultrat"
- Ensimmäiseen sikiöseulontaan kuuluu verikokeet (rv10-12), mistä tutkitaan onko sikiöllä suurentunut riski kehityshäiriöön, onko äidillä tarttuvia tauteja (hiv, hepatiitit yms) ja äidin veriryhmä. Lisäksi raskausviikoilla 12-14 tehdään "Niskaturvotus-ultra" mikä yhdessä verikokeiden kanssa seuloo mm. Downin-syndrooman riskiä. Tämä ultra tehdään usein alakautta, eli laittamalla anturi emättimeen paremman näkyvyyden vuoksi. 
- Toinen seulonta eli rakenneultra tehdään raskauden puolivälissä eli rv19-21, ultrassa tutkitaan sikiön sisäelimiä ja mm. sydämen rakennetta. Lisäksi siellä vanhemmat usein kuulevat vauvan sukupuolen halutessaan.

Sokerirasitus
Valtaosalle raskaana olevista tehdään nykyään sokerirasitus raskausviikoilla 25-29. Mikäli äidillä on taustalla riskitekijöitä (sukurasite, ylipaino yms) tutkimus tehdään jo aikaisemmin. Sokerirasituksella voidaan todeta äidin raskausdiabetes, mikä on hoitamattomana vahingollinen sikiölle. Mun kokemuksia sokerirasituksesta pääset lukemaan tästä


Lue myös: Raskausajan "ihanat" lääkärikäynnit


"Miten raskaana olevaa voi väsyttää koko ajan"

Voi kuule kyllä voi! Erityisen rankkaa on alkuraskaus ja loppuraskaus. Minä nukuin esikoista odottaessa 10-12h yöunet + päikkärit. Eli ei siinä oikein muuta ehtinyt, kun käydä töissä, syödä ja nukkua. Väsymys oli usein niin painavaa, että olisin varmaan nukahtanut seisoen, jos olisin tapellut unta vastaan. 

"Lapsiveden menon jälkeen vauva tulee nyt"


Ei välttämättä. Lapsivesien meno on kyllä selkeä merkki synnytyksen alkamisesta ja ohjeita jatkotoimiin kannattaakin kysyä sairaalasta. Osaa äideistä kehotetaan jäämään kotiin odottamaan kunnon supistuksia, osa pyydetään sairaalaan ja osalla lapsivedet "puhkaistaan" vasta sairaalassa. Minä synnytin vauvaa vielä 27h lapsivesien menon jälkeen, joten sairaalaan ei tosiaan olisi tarvinnut ajaa kaasu pohjassa.

"Jokainen pystyy imettämään"

Ei pysty, mutta suurin osa pystyy. Imetykseen kannattaa valmistautua vähintään yhtä hyvin, kun synnytykseenkin. Mitä enemmän äidillä ja puolisolla on tietoa imetyksestä ennen h-hetkeä, sitä todennäköisemmin imetys lähtee sujumaan. Ensimmäiset päivät ja viikot ovat tärkeimmät imetyksen sujumisen kannalta. Joillain naisilla on kuitenkin joko rakenteellinen vika tai synnytyksessä tapahtuu komplikaatioita minkä vuoksi maito ei nouse tahdosta huolimatta.

"Synnytys pelottaa miestä ja hän uskoo pyörtyvänsä"

Synnytys on varmasti yksi suurimpia ja jännittävimpiä hetkiä mitä pariskunta kokee yhdessä. Muistan ikuisesti oman mieheni ilmeen hänen saapuessa sairaalaan miljoonan "SYNNYTYS ALKOI" viestin ja puhelun jälkeen. En voi puhua miesten näkökulmasta, mutta muutaman vinkin haluan antaa. 

1. PUHU! Kerro kätilölle ja puolisollesi jännityksestä. Tulevalla isällä on täysi oikeus kysellä asioita, olla perillä siitä mitä tapahtuu ja kertoa myös omista tuntemuksista vaikka synnyttäjä on pääosassa. Kätilöt pitävät vaan hyvänä asiana, että isä on heti täysillä mukana hommassa.

2. Jos pyörryttää, istu alas, kerro voivasi huonosti ja tarvittaessa mene haukkaamaan happea. Kukaan ei halua tikata tulevan isän silmäkulmaa hänen kolauttaessaan päänsä lattiaan vain siksi, ettei kehdannut sanoa voivansa huonosti. Kuten edellä sanoin, kätilö on siellä myös sinua varten.

3. Ennen synnytystä käykää läpi yhdessä suunnitelma. Mitä tehdään kun supistukset alkavat? Milloin lähdetään sairaalaan? Halutaanko perhehuone? Haluaako isä leikata napanuoran? Millaisia kivunlievityksiä äiti haluaa? 


"Miten voi parhaiten olla raskaana olevan tukena?"

Jokainen raskaana oleva haluaa erilaisia asioita, joten asiasta kannattaa kysyä omalta puolisolta. Mun mielestä parhaat asiat mieheltä on se, ettei koskaan vähättele naisen kokemuksia raskaudesta. Kun nainen kertoo kärsivänsä kivuista tai voivansa huonosti, hän tarvitsee lohdutuksen sanat ja muistutuksen siitä, että kohta saadaan yhteinen vauva kotiin. Kerro naiselle, että hän pärjää hienosti! Älä koskaan sano, että "eikai tuo nyt niin paha ole, onhan muutkin ollu raskaana eikä valittanut". Raskaana oleva vaatii ymmärrystä ja kärsivällisyyttä, hän saattaa muuttua raskauden aikana erilaiseksi. Hormoonit on pinnassa, asiat kiukuttaa ja itkettää herkemmin ja seksuaaliset halut saattaa kokea suuria heittelyjä. On myös kiva jos tuleva isä näyttää kiinnostuksensa vauvaa ja raskautta kohtaan. Kyselee vointia, mitä neuvolassa sanottiin ja haluaa mukaan asioihin. Mun mielestä jokainen nainen ansaitsee myös pientä hemmottelua läpi raskauden. Levy suklaata, yhteinen vauvanvaate shoppailureissu tai mini-loma olisi varmasti ihana ylläri tulevalle äidille! 

Lue myös: "Voiko raskaus olla rankempaa miehelle?"


"Synnytys on kun paskalla kävisi"

En edes tiedä mitä vastata tähän. Tavallaan joo, mutta jööti on normaalin muutaman sadan gramman sijaan n. 3-5kg ja tulee järkyttävien vatsakramppien saattelemana. Kyllä siinä usein myös kakka tulee mukana. Sen verran hyvin vauva raivaa sisuskalut tyhjäksi. Harvemmin myöskään kakalla käydessä sinulla on mukana useampi ihminen, joista vähintään yksi kannustaa ja ohjaa sinua ponnistamaan. Tai mistä minä tietäisin. 

Lue myös: 9X hauskaa faktaa raskaudesta



Ihan mamina - Niina

Rakas asunto mä vihaan sua

2 kommenttia:
Rakas asunto, meidän on tullut aika erota. Mulla ei ole ketään muuta (vielä), mutta me ollaan kasvettu erilleen. Et olekkaan sitä mitä halusin, olit vain laastari-asunto. Tarvitsen aivan erilaisen asunnon, joka tyydyttää mun tarpeet. 

Mä olen alkanut todella vihaamaan meidän asuntoa. Ollaan asuttu tässä väliaika ratkaisussa nyt viisi kuukautta ja olen aivan loppu. Asunto on niin pieni, että sitä ei saa sisustettua mitenkään kivasti. Meillä ei ole sohvaa, kun ei sellaista mahdu. Alle neliön kokoinen ruokapöytä ajaa myös mun toimisto-ja meikkipöydän virkaa ja parvekkeelle täytyy kulkea likaisilla vaunuilla keittiön ja makuuhuoneen läpi. Eteinen on käytännössä olohuonetta, joten koko asunto on aina täynnä kenkien mukana tullutta hiekkaa. Suurimpana vikana on se, että kukaan ei saa nukuttua tai rentouduttua. Vauva menee nukkumaan klo 19 ja sen jälkeen asunnossa ei uskalla edes pieraista, kun pelkää vauvan heräävän. Parisuhdetta on hankala hoitaa, kun ei pysty juttelemaan iltaisin sängyssä, makoilemaan sohvalla tai edes harrastamaan seksiä ilman että vauva herää. Yleisin vinkki vauvan nukkumisen suhteen on ollut "siirrä vauva omaan huoneeseen nukkumaan niin yöt paranee!" Uskokaa pois siirtäisin heti, jos meillä olisi toinen huone. Mun on pakko saada isompi asunto.

















Oon katsellut haaveillen rivitaloja oikotieltä. Mun unelma-asunnossa olisi ainakin kolme makuuhuonetta, terassi tai takapiha ja avara keittiö. Haaveilen pääseväni tekemään pientä pintaremonttia itse, jotta asunto näyttäisi meidän kodille. Olen muuttanut viiden vuoden sisään viisi kertaa, enkä todellakaan nauti siitä. Viimeisimpään asuntoon muutin sokkona, en edes tiennyt mihin muutan kun jo pakkasin tavaroita. Koti on mulle pyhä paikka, tarvitsen kodin missä viihdyn tai mun mieliala kärsii paljon. Mistä löytyisi asunto nirsolle?


Ihan mamina - Niina

Neuvola mokasi, olisiko aika ottaa yhteyttä potilasasiamieheen?

2 kommenttia:
Vielä raskausaikana pidin suomalaista neuvola-järjestelmää ja saamaani hoitoa erinomaisena. Kävin jokaisella neuvolakäynnillä ja kuuntelin tarkasti saamiani ohjeita ja vinkkejä. Minulla oli syvä luottamus neuvolaan. Luottamus on kuitenkin kokenut kolauksen tässä vauvan syntymän jälkeen. Meillä on ollut kolme eri neuvolalääkäriä ja olemme saaneet kolmet erilaiset kannanotot ja ohjeet allergioiden hoitoon.


Voiko oikeasti lääkärin oma mielipide 
vaikuttaa potilaan saamaan hoitoon?


Olen kertonut teille aikaisemmissa postauksissa siitä, kuinka ensimmäinen lääkäri kehotti imetysdieetille allergiaepäilyjen takia ja toinen kumosi kaiken ja käski minun syödä normaalisti vauvan kivuista välittämättä. Tällä viikolla kävimme 8 kuukautis neuvolassa lääkärin tarkastuksessa ja olin jo päättänyt olla puhumatta allergioista siellä mitään, sillä olen lääkäreiden osalta saanut vain vähättelyä ja syyttelyä niskaani. Tuntui, että otsassani on "nuori vainoharhainen äiti" -leima aina neuvolassa asioidessani. Aikaisempi lääkäri oli jopa kirjannut vauvan tietoihin "äiti haluaa olla imetysdieetillä". Ei, en halua. Mun on pakko.

Vastassa olikin yllätykseksi taas uusi lääkäri, joka oli tällä kertaa erikoistunut lastenlääkäriksi. Lääkäri otti itse puheeksi allergia asiat ja aikaisemmasta päätöksestäni huolimatta kerroin hänelle millaisia oireita ja millaista hoitoa olemme saaneet. Olin todella yllättynyt, kun lääkäri kehui minua ja kertoi olevansa samalla linjalla yksityisen lääkärin antamien ohjeiden suhteen. Hän antoi myös monia vinkkejä allergiataisteluun, mitä en ole aikaisemmin kuullutkaan ja ne kuulostivat hyvälle. Yhteistuumin suunnittelimme vauvan hoitoa ja minulle tuli olo, että lääkäri kuunteli ja uskoi minua. Hämmentyneenä tästä kerroin lääkärille olevani iloinen hänen suhtautumisesta asiaan, sillä edellisen neuvolalääkärin kanssa oli sukset täysin ristissä.


Tuntui, että uusi lääkäri rapsutti otsastani pois tekstin 
"vainoharhainen nuori äiti" 
ja korvasi sen sanoilla 
"tarkka ja huolehtivainen". 
Mulla oli todella helpottunut fiilis.




Mun mielestä on järkyttävää, että saman neuvolan sisällä saadut ohjeet voivat poiketa näin suuresti toisistaan. Mikäli meitä olisi hoitanut ainostaan tämä allergia mahdollisuuden kieltävä lääkäri, olisin itse varmaan menettänyt järkeni kipua huutavan lapsen kanssa. Onko tässä aihetta ottaa yhteyttä potilasasiamieheen? Olemme käyttäneet monia satoja euroja yksityiseen lääkäriin, koska aikaisempi neuvolalääkäri ei auttanut meitä. Miksi jotkut allergiaperheet saa avun neuvolasta ja toiset joutuvat maksamaan hoidon omasta pussista? Eikö neuvolassa pitäisi olla yhtenevät käytännöt ja sama hoito ja kohtelu kaikille? Kaiken tämän lisäksi ehdimme jo vaihtaa erikoissairaanhoidon toiselle paikkakunnalle. Mua turhauttaa niin paljon.


Ihan mamina - Niina

Vihdoin kutsu maitoaltistukseen

2 kommenttia:
Vanhemmat joilla ei ole minkäänlaista kosketusta elämään allergisen lapsen kanssa eivät mitenkään ymmärrä millaista se arki on. Olen kuullut ihmettelyjä siitä, että mistä allergioista ja yöhuutamisista mä valitan, kun vauva näyttää päivisin kyläilyreissulla niin hyväntuuliselta ja nauravaiselta. Niin no, onhan hän nyt hyväntuulinen kun ei olla syöty mitään väärää tai ei tarvitse olla makuuasennossa omassa sängyssä, siellä ne vatsanväänteet ja refluksi oireilee. Niin ja ihottumaankin on vedetty purkki tolkulla kortisonia, mutta joo onhan hän nyt hyväntuulinen. 

Olen kertonut teille aikaisemmin vauvan allergioista, siitä kuinka ne alkoivat jo reilu kuukauden iässä ja kuinka emme saaneet neuvolasta apua. "Vauvat välillä itkee", "Vihreä kakka ei kerro mitään" ja "Ei rintamaidon kautta voi saada allergiaa" sanottiin minulle lääkärin vastaanotolla. Onneksi minulla on ollut taustatukena oma äitini, joka on taistellut läpi neljän allergisen lapsen vauvavuoden, riisunut oman ruokavalionsa hyvin yksinkertaiseksi pulloa hylkivän allergikon imetyksen vuoksi ja tietää imeväisten ja lasten allergioista paljon. Ilman hänen apua olisin jo heittänyt hanskat tiskiin ja olisin aivan pulassa. 

Aloitin imetysdieetin vauvan ollessa 6 viikon ikäinen. Kävimme silloin lääkärin tarkastuksessa ja lääkäri suositteli dieettiä minulle, sillä vauva oli itkuinen, ei viihtynyt makuullaan ja uloste oli vihreää ja limaista (ja sitä tuli paljon). Jätin ruokavaliosta pois maidon, kananmunan ja soijan sillä ne ovat kuulemma yleisimpiä allergioita rintaruokituilla. (Tästä ja monesta muusta hyvästä vinkistä ja neuvosta saan kiittää erilaisia facebook ryhmiä.) Muutamassa päivässä vauvan oireet helpotti huomattavasti! Jatkoin dieettiä, korvasin maitotuotteet kauratuotteilla, mutta hetken päästä epäilin kauran aiheuttavan runsasta pulauttelua ja refluksimaista oireilua. Jätin pois myös kaikki kotimaiset viljat eli kaura, ruis, ohra ja vehnä. Ajattelin, että ei kokeileminen maksa mitään. Olinhan itse allergiaperheestä, joten jotain oli odotettavissakin. Muutaman päivän päästä dieetin aloituksesta minulla oli ihana tyytyväinen vauva ja kaikki hankaluudet oli taakse jäänyttä elämää.


Lääkäri oli kehottanut minua varaamaan uuden ajan neuvolaan mikäli dieetti tuottaisi tulosta, eli vauvan oireet helpottaisi. Toimin hänen ohjeiden mukaan, mutta neuvolassa vastassa olikin eri lääkäri. Lääkäri jonka mielestä rintamaidon kautta ei voi saada allergisia oireita ja diettaamalla "turhaan" teen lapsestani allergisen ???

Tuijotin lääkäriä suu auki ja yritin sopertaa itku kurkussa vastalausetta. Lopulta poistuin vastaanotolta hämmentyneenä, järkyttyneenä ja kyyneleet silmissä. 

Taistelin turhaan neuvolan kanssa. Jopa tämän alueen keskussairaala kieltäytyi auttamasta meitä. En suostunut lopettamaan dieettiä, sillä en kestäisi katsoa pienen vauvan kipua ja kärsimystä aivan turhaan. Vielä muutama kuukausi myöhemmin sain samalta neuvolalääkäriltä tuohtuneen tuhahduksen ja mutinaa, kun kerroin yhä vältteleväni kyseisiä ruoka-aineita. Hänen mielestä oli edelleen sattumaa, että aina kun söin "väärin" vauva oireili.

Viiden kuukauden ikäisenä vein vauvan yksityiselle lääkärille. Lääkäri otti meidät heti lämpimästi vastaan, kuunteli minua tarkkaavaisesti ja esitti paljon kysymyksiä. Parasta oli, kun lääkäri kysyi "mitä mieltä SINÄ olet?". Meinasi tulla itku, tällä kertaa onnesta. Lääkäri määräsi verikokeet, mitkä osoittautui negatiivisiksi. Tämä on hyvin yleistä vauvoilla ja niillä joilla allergia oireilee viiveellä, eli usein suoliston kautta. Vauva aloitti 5,5kk iässä kiinteät ruoat ja välittömästi allergiaoireet siirtyi reagoimaan myös laajana ihottumana. Kävimme uudelleen samalla lääkärillä ja saimme kasan tujuja rasvoja ja lähetteen maitoaltistukseen. 

Kutsu kilahti postiluukkuun eilen ja maaliskuun alussa pääsemme lastenpolille, tosin aivan eri paikkakunnalle, sillä täällä meitä ei hoideta. Tiesitkö, että sinullakin on oikeus valita erikoissairaanhoitosi paikka, vaikka muut terveyspalvelut pysyisivät omalla paikkakunnallasi? 

"Julkisen terveydenhuollon asiakkaana voit valita hoitopaikkasi, kun tarvitset kiireetöntä hoitoa. Voit valita terveyskeskuksesi koko Suomen alueelta. Yhdessä lääkärisi kanssa voit valita, missä erikoissairaanhoidon yksikössä haluat saada hoitoa. Tietoa terveysaseman tai sairaalan vaihtamisesta tai palvelusetelin käytöstä antaa ensisijaisesti oma terveysasemasi tai sairaanhoitopiirisi." Lähde: Suomi.fi

Miksi haluan, että allergiat tutkitaan jos kerran ruoka-aineiden välttely toimii?

1. En saa enää pumpattua omaa rintamaitoa niin paljon, että sitä riittäisi ruoanlaittoon ja mun koulupäivien ja omien menojen tarpeeseen (esimerkiksi saatan joutua leikkaukseen lähiaikoina). Tarvitaan siis sopiva korvike.

2. Vauva tulee menemään joskus päiväkotiin tai perhepäivähoitajalle ja niitä varten tarvitaan lääkärin todistus allergioista. Pelkkä vanhempien sana ei riitä.

3. Pelkään kohta lähestyvää 10kk ikää, kun hapanmaitotuotteita pitäisi alkaa maistelemaan. Mitä jos reaktio on tosi voimakas?



Ihan mamina - Niina

Kun äiti vaihtaa imetysliivit mekkoon ja korkkareihin

Ei kommentteja:
Istuin lauantai iltana ystävän kanssa baaritiskillä. Olin hetkeä aikaisemmin laittanut vauvan nukkumaan ja hän jäi onnellisena tuhisemaan kotiin hoitajan kanssa, kun minä hiippailin hiljaa ovesta pihalle. Ystävä jota en ollut nähnyt pitkään aikaan kysyi minulta drinkkien ääressä, että ikävöinkö vauvaa ja pystynkö rentoutumaan ulkona ollessa. Olen miettinyt asiaa paljon. Monet äidit kertovat, että itkevät ikävää jo pelkästään kauppareissulla eivätkä siis pysty hengähtämään hetkeäkään. Tottakai minäkin ikävöin vauvaa, laittelen viestiä hoitajalle tai vauvan isälle jos olen poissa ja haluan tietää miten heillä menee. Olen kuitenkin asennoitunut alusta asti niin, että kun lähden tapaamaan ystäviä, olen heille se ystävä minkä he ansaitsee. En halua olla itkunhuuruinen äiti joka höpöttää vaan vauvasta ja ikävästä, vaan olla se sama nainen kun ennen äitiyttä. Edes sen tunnin ajan.

Mulla on elämässä tällä hetkellä monta eri roolia. Niistä tärkein on äitiys ja se ajaa kaiken muun ylitse. Silti haluan joskus heittää imetysliivit hittoon ja olla nainen. Haluan hetkeksi höllätä naruja ja keskittyä johonkin aivan muuhun. Mun ystävät tietää, että he jäävät aina kakkoseksi vauvalle, jos hoitaja laittaa viestiä, että vauva kaipaa mua ei ole kahta sanaa niin ampaisen kotiin. Kuitenkin kun kaikki on kotona hyvin olen se hauska ystävä, joka kuuntelee sinkkumimmien Tinder juttuja viinilasin kera. Olen äiti, avovaimo, opiskelija, ystävä ja perheenjäsen. Ei äitiys tarkoita, että tarvisi unohtaa kokonaan kaikki muut roolit elämässä.

Olen nuori äiti ja saan siksi usein kysymyksiä siitä, että koenko jääväni asioista paitsi. En koe. Tottakai tulee paljon illanistujaisia, tapahtumia ja menoja mihin en pysty osallistumaan, mutta harvoin ne jäisi harmittamaan. Joskus viinihammasta kolottaa, mutta se on vaan hyväksyttävä. Äitiyden vuoristoradassa mulle riittää yksi drinkki hyvän ystävän kanssa, tai treffit kerran kuukaudessa. Äitiys on meinaan buukannut mun kalenteriin paljon muuta kivaa.

Saan paljon energiaa ulkona käynnistä. Mulla oli pidempi ajanjakso, kun olin vauvan kanssa hyvin tiiviisti hänen kärsiessä eroahdistuksesta ja silloin huomasin kuinka tärkeää tuulettautuminen on minulle. Heti kun vauvan kehitysvaihe meni eteenpäin ja isin syli kelpasi taas lähdin ulos ja nautin. Olin heti paljon parempi äiti.


Milloin äiti voi lähteä juhlimaan? 

- Heti kun hyvältä tuntuu.



Ihan mamina - Niina 

Lue myös:

Vauvani on ollut usein hoidossa, enkä pode huonoa omatuntoa


Valmissoseet on huonoa vanhemmuutta ja mikrotettu ruoka ravintoköyhää

14 kommenttia:
"Ois ihana, jos jakaisit sun reseptejä miten teet vauvalle ruoat!" Saan tällaisia viestejä yllättävän usein, joten mun on pakko tehdä paljastus. Mä en tee vauvan soseita itse. Meidän soseet tulee aina Prisman hyllystä.

Olen liittynyt varmasti jokaiseen mahdolliseen vauva aiheiseen facebook ryhmään jo raskausaikana. Seuraan monia ihania some-äitejä ja heidän arkeaan ja kokkailuja. En tiedä kuinka kauan tämä buumi on ollut, mutta tuntuu, että kaikki äidit tekevät lastensa soseet ja sormiruokailuun soveltavat ruoat itse. Ostetaan vain luomua ja kotimaista, mielellään toki kasvatetaan vihannekset omassa maassa. Luin myös usean kommentin siitä ettei lapsen ruokaa saisi laittaa mikroon tai pakastaa. Tuhoaa meinaan ravintoaineet. Purkkiruokaa kutsutaan negatiiviseen sävyyn eineksiksi ja niiden syöttäminen on suorastaan lapsen kaltoinkohtelua. Innostuin itsekkin sormiruokailun maailmasta ja ostin reseptikirjoja, ja meillä ensimmäiset kosketukset kiinteiden maailmaan tapahtui sormiruokaillen parsakaalilla (en kyllä ollut kasvattanut sitä itse). Kiinteiden tullessa päivittäiseen käyttöön ja neljästä viiteen aterian suunnitteluun päivässä, aloin kuitenkin stressaantua hirveesti. Soseiden tekoon menee mun mielestä hirveesti aikaa, ateriakoko mietityttää ja sormiruokailu pelottaa kakomisen vuoksi. Suuntasin Prismaan ja hamstrasin kaapin täydeltä soseita, etten menettäisi järkeäni. Ostoskoria kantaessani tunsin häpeää. Miksi? Tuntuu typerältä edes kokea näin suurta painetta tästä asiasta. Miksi minusta tuntuu, että en ole tehnyt äitinä tarpeeksi?































Paljon puhutaan puhtaasta ruoasta, piilosokerista ja suolasta. Monissa soseissa mitkä on tarkoitettu 6kk ikäisille käytetään lehmänmaitoa, mitä ei edes ole pilkottu korvikemuotoon. Tämä hämmentää minua, sillä maitotuotteet tulevat lapsen ruokavalioon vasta 10kk iässä. Onneksi pakkausselosteita lukemalla pääsee pitkälle ja vauvalle löytyy varsin hyviä ruokia kaupan hyllystä. Marja-ja hedelmäsoseissa on usein käytetty täysmehutiivistettä ja vaikka se on hedelmän omaa sokeria, se on silti lisättyä eli täysin turhaa. Näistäkin löytyy hyviä poikkeuksia, mikäli haluaa pelkkää hedelmää sisältävän tuotteen. Harrastamme yhä edelleen sormiruokailua ja aina kun on mahdollista annan vauvalle samaa ruokaa mitä syön itse. Myös aamupuurot tehdään aina itse, yleensä äidinmaitoon. Ostin myös Samasta padasta kirjan ja toivon, että siihen perehtyminen helpottaa mun kokkailuja. 


Tuntuu vaan, että lapsen allergiat, omat ruokarajoitteet ja 

arjen haasteet on nyt ihan tarpeeksi tähän elämäntilanteeseen 

ilman että tarvitsisi vielä stressata ruokien valmistuksesta.



Yksi stressin aihe vähemmän siis minulle, kun voin ostaa soseet valmiina hyllystä ja kokkailla sitten kun huvittaa. Vauvaryhmät on aivan loistava tiedonlähde, vertaistuen piiri ja ihanaa ajanvietettä, mutta täytyy myöntää että tulee niistä otettua ihan turhia paineita. Ihanaa että monet kokevat helppona soseiden teot ja kokkailut, ja sormiruokailu on arkipäivää. Mutta jos sä koet painetta tälläisestä asiasta, höllää pipoa ja suuntaa hyvällä omatunnolla Prismaan.



Ihan mamina - Niina
Se huono kokki!


Meitä voit seurata myös instagramissa @niina.mantere


Miltä vatsa näyttää 7 kuukautta synnytyksen jälkeen? (ennen ja jälkeen kuvat)

Ei kommentteja:
Kaupallinen yhteistyö Kauneuskeskus Place to be kanssa.

Mun iho oli sileä, kaunis ja arveton aina raskausviikolle 33 asti, sitten yhtäkkiä alavatsan, reisien ja lantion iho päätti antaa periksi ja punertavia raskausarpia syntyi urakalla. En ollut yllättynyt, minulla oli runsaasti lapsivettä koko raskauden ajan ja siksi vatsa oli valtava. Sain jatkuvasti kuulla kyselyitä "Oletko varma, että siellä on vain yksi vauva?". Heh heh.

Kirjoitin teille syyskuussa postauksen "Miltä vatsa näyttää 3kk synnytyksen jälkeen", missä kerroin KRF-hoidosta ja arpien timanttihionnasta. Hoitojen tarkoitus oli auttaa mun vatsan ja reisien ihoa toipumaan suuresta rasituksesta.

Synnytyksen jälkeen tein ison muutoksen mun ruokailutottumuksiin ja aloin liikkua ihan tosissani. Imetyksen, vaunulenkkien ja ruokavalion avulla paino lähti nopeasti laskuun. Viiden kuukauden kuluttua olin karistanut jopa ennen raskautta kerätyt ylimääräiset kilot. Olen niin tyytyväinen, että menin heti KRF-hoitoihin, sillä se tehosti ylimääräisen nesteen poistoa ja auttoi kudoksia uusiutumaan ja irroitti selluliittiä. Tähän lisätty timanttihionta arville, sai ihon tuntumaan tasaisemmalta ja eloisammalta. En usko, että olisin saanut vastaavia tuloksia ilman hoitoja.

ENNEN JA JÄLKEEN KUVAT 




















Tässä on mun vatsa 2 kuukautta synnytyksen jälkeen. Kuten kuvasta huomaa mulla oli paljon arpia ja nestekertymää vatsan ja "jenkkakahvojen" alueella. Arvet oli koholla ja iho tuntui röpelöiseltä ja rosoiselta. Kauneuskeskus Place to be:n kosmetologi ja yrittäjä Sara suunnitteli mulle viiden hoitokerran sarjan, missä tehtiin 5 kertaa KRF-hoito (lue lisää tästä) vatsalle, reisille ja pepulle aina hieman vaihdellen hoidettavaa aluetta, sekä 4 kertaa timanttihionta arpeutuneelle iholle. Kävin Saran käsittelyssä kerran viikossa ja jokainen käsittelykerta oli mulle aivan ihana rentoutumishetki vauva-arjen keskellä. Hoidoissa käynti oli kuin hierontaan meno hyvän ystävän kanssa. En tuntenut Saraa entuudestaan, mutta mulla tuli aina hoitokertojen välissä ikävä hänen keittiöpsykologisia taitojaan! 





Synnytyksestä on nyt reilu 7 kuukautta. Vatsan alueen nestekertymä on poissa, iho on vetäytynyt hyvin takaisin ja iho tuntuu huomattavasti sileämmältä, kun arvet eivät ole enää koholla ja punaisia. Iho tuntuu eloisammalta ja kirkkaammalta. Vihdoin mun olo on sellainen, että voin sanoa toipuneeni synnytyksestä! Ainoa muisto siitä on enää muutama hailakka arpi, mitkä näkyvät oikeastaan enää kirkkaassa valossa ja ihana pieni poika.

Mun vatsasta tuli sittenkin kaunis! 


KRF-hoito on täysin turvallinen, sen teho perustuu radiofrekvenssi aaltoihin, mitkä nostavat kudoksen lämpötilaa, ja sen seurauksena mm. kollageenin ja elastaanin tuotanto kiihtyy. KRF laite on vähän kuin ultraääni, mutta ihanan lämmittävän ominaisuuden vuoksi paljon rentouttavampi. Timanttihionta on laitteella tehty tehokas kuorintahoito, mikä edistää ihon uusiutumista. Timanttihiontaa voi tehdä myös kasvoille esimerkiksi akne arpia häivyttämään. Alla olevasta kuvasta huomaa hyvin miten lonkalla olevat arvet näkyvät vielä selvästi, sillä hoitoa ei tehty sinne yhtä paljon kun vatsan alueelle. 

Ihan mamina - Niina

Kuukautiset ja imetys, loppuuko maito kesken?

Ei kommentteja:
Minulla on ollut nyt neljät kuukautiset synnytyksen jälkeen, ja jokainen viikko vuotoa on yksi iso katastrofi. Imetän 7 kuukauden ikäistä allergista vauvaa, jolle ei ole vielä löydetty sopivaa korviketta. Aina menkkojen alkaessa tuntuu, että maidontulo loppuu kuin seinään (oikeasti ei hätää, se ei lopu kesken). Heruminen kuitenkin vaikeutuu ja malttamaton vauva meinaa raivota rinnalla, kun ei saakkaan heti mitään irti. Äitillä valuu hikikarpalot otsalla ja maidon pumppaamisesta on turha edes haaveilla. Haastavin on vuodon ensimmäinen päivä, sitten usein helpottaa. Tästä huolimatta aina ollaan selvitty hengissä kuukautisten ohitse ja yhtäkkiä maitoa onkin taas vaikka muille jakaa.

Äidin hormoneilla on iso vaikutus imetykseen. Moni imettävä äiti kokee, että maidontulo vaikeutuu kuukautisten ensimmäisenä päivänä ja joskus jopa ovulaation aikaan. Myös uusi raskaus voi olla syy maidontulon muutoksille. Suuri hormonien heittely kuukautiskierron aikana saattaa selittää imetyksen haasteellisuuden vuodon alkaessa. Esimerkiksi suuret estrogeenipitoisuudet saattavat vähentää maidontuloa. Osittain samasta syystä imettävälle äidille ei suositella yhdistelmäehkäisypillereiden käyttöä, vaan mielummin minipillerit. En toki ole lääkäri, mutta tämä selitys kuulostaisi pätevältä minun korvaan (korjatkaa jos olen väärässä). Herumiseen eli maidon ulostuloon rinnoista vaikuttaa oksitosiini ja dopamiini, maidon tuotantoon taas prolaktiini. Naisen keho on siis täynnä erilaisia hormoneja ja niiden yhteisvaikutuksia mitä näin maallikkona on hankala ymmärtää. Tärkeintä on kuitenkin tietää, että vika ei ole sinussa jos vauva raivoaa rinnalla hidasta palvelua. 


Mun kuukautiskierto on aika tarkkaan 31-32 vuorokautta, eli hieman pidempi kuin oppikirjoissa. Päivää ennen kuukautisia en saa enää pumpattua maitoa ulos kun korkeintaan muutamia tippoja. Vuodon alkaessa rinnat tuntuvat tyhjiltä ja vauva saa rintaraivareita hitaan herumisen vuoksi. Ei kiva. Menkkojen mennessä ohitse huomaan rintojen täyttyvän silmissä ja yhtäkkiä kaikki on taas ennallaan. Kunnes seuraavat menkat alkavat taas!

Kokeilemisen arvoisia vinkkejä:

Herumisen ollessa hidasta vaihdan vauvan rinnalta toiselle aina kun hän alkaa osoittaa hermostumisen merkkkejä. Saatan käännellä vauvaa jopa 4-5 kertaa ennen kun maitoa alkaa virrata. Laulan, hyräilen ja keinun samalla hämätäkseni vauvaa. 

Syö, syö ja syö! Huhujen mukaan herumista helpottaa magnesium ja kalsiumlisä (noudata purkin ohjeita). Herkuttelu hiilihydraattipitoisilla ruoilla, reippaalla veden juomisella ja rintojen lämmittäminen esimerkiksi kauratyynyllä ja niskojen hierominen voivat auttaa. Aina pitäisi myös muistaa pysyä rentona, jotta keho voi tuottaa ihmeellistä oksitosiinia! 

Kysynnän ja tarjonnan laki

Kun maito on kerran saatu nousemaan kunnolla ja imetys onnistuu, jatkossa maidontuloa säätelee kysynnän ja tarjonnan laki. Mitä enemmän maitoa poistuu rinnoista, sitä enemmän rinnat tuottavat maitoa. Tästä syystä myös silloin kun imetys tuntuu haastavalta kannattaa yrittää tarjota rintaa vauvalle mahdollisimman usein ja vaihdella rintaa kesken imetyksen, jos tavoitteena on jatkaa imetystä. Käsinlypsy ja pumppaaminen on myös hyvä keino tähän. Tietenkään pullon antamisessa ei ole mitään vikaa, teen sitä itsekkin joskus. Silti kannattaa huomioida, että runsas pullon tarjoaminen voi vähentää omaa maidontuotantoa rinnoissa. Mitä enemmän kysyntää, sitä enemmän rinnat tekevät töitä ja tuottavat maitoa! Mitä tyhjempi rinta on vauvaa imettäessä, sitä vauhdikkaammin se alkaa tuottaa lisää maitoa! 


Maito ei lopu yhtäkkiä, vain heruminen saattaa vaikeutua pahasti, mikä aiheuttaa äidille tunteen maidon loppumisesta. Herumisen vaikeus voi olla kuitenkin korjattavissa! Eikä myöskään imetyksen lopettamisessa ole mitään pahaa, jos imetys tuntuu liian kuormittavalle.



Ihan mamina - Niina


Miksi kaupalliset yhteistyöt v#tuttaa?

3 kommenttia:
Onko blogeissa, youtubessa tai instassa enää mitään aitoa? Onko kaikki tuotteet saatuja tai kaikki suositukset pelkästään rahan perässä huitelua? Voiko vaikuttajan sanaan luottaa, vai saako rahalla laitettua sanoja suuhun?

Mä olen some-maailmassa vasta lapsen kengissä. Instagramissa olen roikkunut kauan, mutta vasta vuosi sitten tätä blogia perustaessa aloin myös kiinnittämään huomiota mun instagramin sisältöön. Vieläkään en ole päässyt siihen täydelliseen feediin tai tasaiseen postaustahtiin, mutta pidän mun hieman rönsyilevästä instatilistä silti. Kaupallisia yhteistöitä olen tehnyt muutamia erilaisten firmojen kanssa. Tarjouksia on sadellut sähköpostin täydeltä, mutta suurin osa ei herätä mitään mielenkiintoa. Teen yhteistöitä vain yritysten kanssa, joiden tuotteita käyttäisin joka tapauksessa. Olen tehnyt muutamia huomioita somen kaupalliseen sisältöön liittyen, ja kyselin mun seuraajilta seuraavaa!

Miksi kaupalliset yhteistyöt ärsyttää?



"Tuntuu et moni ei tee asiaa edes omia kiinnostuksia kohtaa vaan ilmasen tavaran
 ja näkyvyyden vuoksi. Pitäis olla joku linja ja itselleen tärkeä asia"


"Jos yhteistyö ei liity yhtään tilin aiheeseen. Esim. vauvatilillä
 yhteistyö hesburgerin kanssa"


"Ärsyttää jos yhteistöitä tulee jatkuvalla syötöllä."


"Aito fiilis katoaa vaikka samaan aikaan ymmärrän, 
et ihmiset tienaa sillä ja seuraajat hyötyy siitä"


"Tuntuu et alekoodit on huijausta, jos niin moni pystyy niitä jakamaan 
= alunperin liian kallis tuote" 


"Uskoisin, et se on puhtaasti kateus mikä ihmisiä häiritsee"


"Ne on joskus tosi väkisin tehtyjä, eikä tunnu enää 
sen ihmisen jutulta ollenkaan"


"Itestä ne on kivoja, paitsi osalla toteutus tosi kökköä"


"Ärsyttää jos sama tuote on edustettuna tyyliin
 joka ikisellä samoihin aikoihin"


"Jos oikeat ja arkiset asiat hukkuu"


"Vaikuttaa usein väkinäisiltä, eikä todenmukaiselta"


"Ärsyttää jos ei kerro tuotteesta oikeella inspiksellä, 
vaan on "pakotettu" yhteistyöhön"


"Samaa joka tuutista"


"Jos yhteistyöt on väärin merkitty! 
Tätä näkee myös isoilla vaikuttajilla"


"Onko oikeesti vilpitöntä suosittelua, 
vai ilmaisen tuotteen toiveessa tehty postaus?"


"Saattaa kyllä ihmetyttää jos esimerkiksi luonnonkosmetiikasta puhuva 
tekis yhteistyön esim. maybellinen kanssa"


"Näistä näkee monesti, et haalitaan paljon yhteistöitä 
eikä keretä keskittyä niihin juurikaan"


"Tuntuu aina feikiltä, kun kaikilla on samanlainen"


"Tuntuu et ihmiset luulee olevansa jotenki muiden 
yläpuolella, kun saa yhteistöitä"










Merkintä "Kaupallinen yhteistyö X kanssa" karistaa seuraajat karkuun, miksi?

Kun vaikuttaja postaa kaupallisen yhteistyön, se saa huomattavasti vähemmän kommentteja ja tykkäyksiä verrattuna hänen tavalliseen sisältöön. Osa seuraajista jopa lopettaa seuraamisen postauksen jälkeen, vaikka se olisi hyvin toteutettu. Miksi? Kuvasta tykkääminen tai blogitekstin avaaminen ei maksa sinulle yhtään mitään, joten miksi et tykkäisi myös kaupallisesta sisällöstä? Itse en ole huikeita summia tienannut yhteistöillä, mutta kaiken sen rahan olen käyttänyt kehittääkseni blogia lisää. Tätä blogia mitä sinä nyt luet, ja olet ehkä lukenut aikaisemminkin. Eli jos pidät henkilön tekemästä tavallisesta sisällöstä, anna tukesi myös hänen tienaamiselleen, jotta hän voi tuottaa sitä sisältöä sinulle lisää! On kaikille parasta, että vaikuttaja merkitsee yhteistyönsä oikein, eikä sorru piilomainontaan. Vaikuttajalle saa ja myös pitää antaa palautetta. Itse ainakin toivoisin seuraajilta viestiä, jos olen merkinnyt yhteistyön väärin tai jos yhteistyössä voisi parantaa jotain. Eihän sitä muuten kehity rakastamassaan hommassa.

Klikinsäästäjä

Blogissa tehdyistä yhteistöistä ei yleensä saa rahaa sen perusteella, kuinka moni on klikannut postauksen auki, tai instassa kuinka moni on tykännyt kuvasta. Blogiin voidaan laittaa mainoslinkkejä ja se tulee mainita postauksen alussa selkeästi. Silloin klikkaamalla mainoslinkkiä ja menemällä kyseisen firman sivuille shoppailemaan saattaa bloggaaja saada jokusen sentin siitä hyvästä. Mutta älä huoli, sinä et ole edelleen menettänyt siinä penniäkään! 


"TÄMÄ EI SITTEN OLE MAKSETTU MAINOS, KJEH KJEH!"

Vaikuttajan vastuulla on suositella vain sellaista sisältöä mihin itse uskoo. Mikäli hän suosittelee kuraa, seuraajien luottamus kärsii ja he katoavat paikalta kun tuhka tuuleen. Moni vaikuttaja ymmärtää tämän ja siksi sinäkin voit luottaa lemppari vaikuttajaasi. Toki kaikessa sisällössä pitää olla kriittinen mitä somessa tulee vastaan oli se kaupallista tai ei. Toisen tekemälle työlle naureskelu on silti minun mielestä typerää. Kaupallisten yhteistöiden tekeminen on oikeasti työtä. Se vaatii pitkää suunnittelua, neuvottelua, kuvaamista ja kaiken tämän sovittamista yrityksen toiveisiin. Eikai kukaan mene naureskelemaan mainostoimiston Jukalle, että "sinä vaan räpsit kivoja kuvia päivät pitkät ja roiskit niitä pitkin lehtiä"? Kukaan ei opeta vaikuttajalle esimerkiksi vaikuttajamarkkinoinnin pelisääntöjä tai anna valmista postausideaa. Markkinointi on luovaa työtä, myös somessa.


Verrataan hieman...

Freelancer toimittajan tuntilaskutus suositus on 67e ja puolen päivän työstä 251e. Valokuvaajan suositus tunnin työstä on 97e ja puolen päivän työstä 365e. Vaikuttaja saattaa käyttää jopa useita päiviä yhteistyön hiomiseen, mutta lasketaan tämä freelancer toimittajan puolikkaan työpäivän perusteella. Bloggaaja tekee toimittajan ja valokuvaajan työn. Lisäksi hän on vuosia blogannut ja kerännyt itselleen yleisöä, hän myös mainostaa postauksiaan facebookissa, instagramissa yms ja vastaa seuraajiensa kysymyksiin tuotteesta. Mikäli hän saa siitä yhteistyöstä tuon 616e, siitä poistetaan vielä verot, yel, alv niin tilille kilahtaa n. 289e. Parhaassa tapauksessa seuraajat laittavat kysymyksiä tuotteesta viikkoja tai kuukausia yhteistyön jälkeen, joihin vaikuttaja vastailee saamatta senttiäkään lisää työstä. 

Mutta saako vaikuttaja edes tuota summaa? Minusta tuntuu, että useimmin yritykset aloittavat neuvottelun pelkästä tuotteesta tai muutamista kympeistä tai satasista, jolloin tilille ei kilahda edes viikon ruokarahoja. 



Mun vinkkejä kaupallisten yhteistöiden tekemiseen aloittelijoille


Yhteistyö tarjouksia saa usein instagramissa joko sähköpostiin tai direct viestinä suoraan yrityksen edustajilta. Toinen tapa saada yhteistyö on rohkeasti lähettää itse sähköpostia yrityksille. Mun mielestä ammattimaisempaa on lähestyä virallisesti sähköpostitse, kun viestillä. Minä kirjoitan aina sähköpostiin lyhyen esittelyn itsestäni "Hei olen Niina Mantere ja kirjoitan blogia nimeltä...". Tämän jälkeen esittelen blogini, instagram sivut ja kerron millaisia seuraajia minulla on ja kuinka paljon. Mikäli sinulla ei vielä ole paljoa seuraajia, niin on tärkeää kertoa heistä ja heidän aktiivisuudesta, jotta saat yrityksen vaikuttumaan siitä, että olet silti loistava yhteistyökumppani. Seuraavaksi esittelen yhteistyöideani. En koskaan pyydä tuotetta tai palvelua, vaan kerron yritykselle mitä minä voisin tarjota heille mikäli he ovat kiinnostuneet. Kerron myös heti hinnan, mutta muistan mainita, että hinta on neuvoteltavissa. 

Mieti miksi haluat tehdä kyseisen yhteistyön. Hyötyykö sun seuraajat yhteistyöstä? Onko kohderyhmä oikea? Ostaisitko tuotteen tai palvelun muutenkin? Saatko yhteistyöstä heti inspiraation, vai tuleeko siitä väkinäisen oloinen postaus? Myöhemmin, kun olet oppinut tekemään yhteistöitä ja tienaamaan niillä saatat ottaa myös ei-niin-inspiroivia yhteitöitä, mutta silloin tiedät jo mitä olet tekemässä. Osaat varmasti jo tehdä yhteistyöstä omannäköisen, vaikka aihe olisi hieman poikkeava muuhun sisältöösi nähden. 

Yhteistöiden oikeaoppinen merkitseminen


Tuote saatu = Yritys on antanut sinulle tuotteen, mutta ette ole sopinut postauksesta, storystä tai tekstistä missä tuotteen pitäisi näkyä. Voit siis halutessasi heittää vaikka tuotteen kaapin nurkkaan tekemättä sitä yhtään postausta. 

Kaupallinen yhteistyö / Mainos = Olet saanut tuotteen ja mahdollisesti rahaa tms yhdessä sovitusta postauksesta tai kuvasta. Teksti pitää lukea heti postauksen alussa selkeästi. Ei riitä, että teksti lukee postauksen ensimmäisien lauseiden jälkeen tai on lisätty vasta loppuun.

Affiliate-yhteistyöt eli "Postaus sisältää mainoslinkkejä" on myös merkittävä heti otsikon jälkeen, jotta lukija näkee sen tekstin ensimmäisenä.

Instagramin storyssa yhteistyö on merkittävä jokaiseen storyyn. Ei riitä, että ensimmäisessä storyssä on merkintä "kaupallinen yhteistyö".




Mitä ajatuksia vaikuttajamarkkinointi herättää?


Ihan mamina - Niina

PS: Meidät löydät myös instasta!