Meidän turvaistuimen valinta

5 kommenttia:
Turvaistuimen valinta oli yksi iso työmaa. Halusin lapselle mahdollisimman turvallisen istuimen, mikä olisi helppo kiinnittää autoon ja menisi lapsella mahdollisimman pitkään. Lisänä toivoin lapselle mahdollisimman mukavaa matkustus asentoa, sillä hän vihasi turvakaukalossa oloa epämiellyttävän asennon takia.

Millainen istuin me valittiin?


Meille kotiutui Besafe iZi Plus X1 turvaistuin. Tämä turvaistuin kiinnitetään autoon auton omalla turvavyöllä ja sitä voi käyttää aikaisintaan n. 65cm pituisesta aina 25kg tai 116cm asti. En halunnut isofix kiinnitteistä istuinta, sillä niissä saa matkustaa selkä menosuuntaan vain 18kg asti ja tämän jälkeen pitäisi ostaa vielä toinen selkä menosuuntaan istuin. Turvavöillä kiinnitettävä ja isofix istuin ovat kuitenkin ihan yhtä turvalliset oikein asennettuna.

Tätä istuinta saa siis käyttää vain selkä menosuuntaan ja uskoisin, että tätä tahtia kasvava lapsi menee siihen n. 5-vuotiaaksi asti (arvioin tämän netistä löytyvällä kasvukäyrällä). En halunnut käännettävää (eli myös kasvot menosuuntaan asennettavaa) istuinta, sillä lapsen ei ole suositeltavaa matkustaa kasvot menosuuntaan viisipistevaljaissa ja myös käännettävissä istuimissa painoraja on 25kg, joten kääntö-ominaisuus on mielestäni turha. Joka tapauksessa joutuisin hankkimaan vielä kolmannen eli turvavyöistuimen jossain vaiheessa. Ovelle käännettävää istuinta mietin, sillä lapsi olisi helpompi asettaa siihen, mutta tulin siihen tulokseen, ettei lapsen laitto "ei pyörivään" istuimeen ole minulle niin iso vaiva. 


Besafe iZi Plus X1 on Plus testattu istuin, eli se on läpäissyt vaativimmat turvallisuustestit ja istuin näyttää mukavalta istua sen "nojatuolimaisuuden" takia. Tykästyin istuimessa siihen, että istuinta saa kallistettua eri asentoihin ilman uudelleen asennusta. Eli voin vaikka kesken ajon kallistaa istuinta makaavampaan asentoon, jos lapsi nukahtaa. Istuin oli myös yllättävän helppo asentaa autoon! Toki tässä kannattaa muistaa, että kaikki istuimet eivät sovi kaikkiin autoihin. Tämä istuin vie enemmän tilaa pituus-suunnassa kun moni muu, eli repsikan paikalle jää niukasti tilaa meidän Mazdassa. Me käytiin sovittamassa istuinta autoon Lastentarvikkeessa, ettei tulisi ylläreitä. 

Turvavöissä on magneetit, mitkä pitävät lapsen vyöt sivuilla, jotta lapsen laitto istuimeen olisi mahdollisimman helppoa. Myös vöiden säätö oikealle korkeudelle oli helppoa, sillä ne liikkuvat samalla kun liikuttaa pääntukea. Eli yhdestä vivusta nostamalla ja laskemalla. Huonona puolena pidän sitä, että lapsen vyöt on hankala kiristää. Ne eivät mene kierteelle, mutta saa kiskoa lujaa että vyöt kiristyvät kunnolla. Tähän en ole vielä keksinyt syytä, ehkä vyöt vaan ovat tiukat. Turvaistuimessa on helppo lisätä lapsen jalkatilaa säätämällä auton selkänojaa vasten tulevaa tukea. 

Toinen istuin mitä mietittiin oli Axkid Minikid tai Axkid Wolmax. Ne istuimet olisi kuitenkin vaatinut enemmän pituutta eli n. 75-80cm ennen kun vauvan olisi turvallista matkustaa niissä. Lisäksi istuimista puuttui kaipaamani kallistus-ominaisuus (istuimen asentoon toki voi vaikuttaa asennus vaiheessa).


Milloin on aika vaihtaa turvaistuimeen?


Turvaistuimen hankinta tulee yleensä ajankohtaiseksi lapsen kasvaessa ulos turvakaukalosta, eli n. vuoden iässä. Kaukalo jää pieneksi, kun painoraja täyttyy (yleensä 10-13kg) tai lapsen pää tulee yli kaukalon reunojen. Turvaistuimeen voi kuitenkin siirtyä heti kun vauva osaa istua tukevasti ja turvaistuin on sopiva.



Me siirryttiin turvaistuimeen 6 kuukauden iässä (67cm / 8,5kg), koska vauva ei viihtynyt yhtään turvakaukalossa ja huusi automatkat. Turvaistuin oli meille iso helpotus, koska asento selvästi parani ja vauva näki katsella ikkunasta ulos! 





Turvallisuus suositukset


Alle 3-vuotiaan tulisi aina matkustaa selkä menosuuntaan (lähde. Liikenneturva), mutta muissa Pohjoismaissa suositellaan matkustamaan näin jopa 4-5-vuotiaaksi asti. Selkä menosuuntaan on aina turvallisin vaihtoehto lapselle, sillä lapsen niska ei ole tarpeeksi kehittynyt vastaanottamaan törmäyksestä aiheutuvaa äkkinäistä liikettä. Pahimmassa tapauksessa lapsi halvaantuu tai menehtyy niskan retkahtaessa. Lapsi voi matkustaa jalat koukussa, tämä ei vaikuta turvallisuuteen. Eli isokin lapsi voi matkustaa selkä menosuuntaan. Suosittelen lukemaan lisää Turvaistuinblogista.




Jäikö jotain kysyttävää turvaistuimista?




Ihan mamina - Niina

Seksin harrastamiseen lapsiperheessä tarvitaan 160 neliön omakotitalo

3 kommenttia:
Kirjoitin viime perjantaina postauksen "Tekeekö vanhemmat sitä perhepedissä" ja yllätyin postauksen saamasta vastaanotosta. Tiesin, että mielipiteitä on puolesta ja vastaan. Itseäni ei häiritse samassa huoneessa nukkuva vauva, mutta ymmärrän miksi joitain se häiritsee ja aikuisten puuhastelut hoidetaan mielummin muualla.

Sain useita kommentteja siitä, että samassa sängyssä nukkuva vauva on vaarassa jos vanhemmat puuhastelee vieressä. "Kyllähän siinä lentelee peitot ja tyynyt sängystä, kun pannaan menemään." Ei, ei ja vielä kerran ei. Jos vauva nukkuu seinän vieressä, välissä on mytyksi taiteltu peitto ja vanhemmat ovat hiljaa hellästi omalla puolellaan sänkyä mitään pahaa ei pääse tapahtumaan. Ei siinä mitään rodeoleikkejä ja cowboy meininkiä ole. Tulee ehkä monelle teistä yllätyksenä, mutta seksiä on hyvin monenlaista eikä siihen aina edes vaadita yhdyntää.

"Omakotitalossa on yleensä 160 neliöö ja omat 

huoneet kaikille, niin ei tarvitse lasten nähden"


Entä jos ei ole omakotitaloa? Jos asuu alle 40 neliöisessä kaksiossa eikä omista edes sohvaa? Täytyy ilmeisesti alkaa elämään selibaatissa, kunnes saa hankittua omakotitalon. Eikä kukaan oikeasti harrasta seksiä vauvan nähden. Hommat loppuu kun seinään jos vauva antaa merkkejä heräämisestä. Samalla tavalla isompi lapsi voisi juosta vanhempien makuuhuoneeseen kesken puuhien. Luin myös joitain kommentteja missä viitattiin lapsen olevan jotenkin osa vanhempien puuhastelua, jos se tapahtuu samassa huoneessa. Oikeasti? Vanhoina hyvinä aikoina tuvassa oli tasan yksi huone ja lapsia jopa kymmenen monen monessa suomalaisessa kodissa. Kertoo paljon enemmän lukijasta, jos hänen mielessä edes mielessäsi käy moinen ajatus.

Mä haluan nostaa esille tabuja ja vanhemmuuden epätäydellisyyttä, sillä varsinkin äidit saavat nykypäivänä kuraa niskaansa ihan tarpeeksi somessa, keskustelupalstoilla ja facebookin vauvaryhmissä. Riittää, että lataat kuvan someen vauvasta syömässä pilttiä niin saat useita kommentteja siitä, miten pilaat vauvasi syöttämällä hänelle "eineksiä" ja ruoat pitäisi vähintäänkin tehdä itse ja kasvattaa raaka-aineet omalla parvekkeella. On eri asia neuvoa ja kertoa ystävällisesti suosituksista, omista mielipitestään ja toimintatavoista, kun haukkua ja puhua ilkeästi - edes netissä.



Ihan mamina - Niina


Meidät löydät myös instagramista @niina.mantere



Maissinaksua näppäimistöllä - miten sujuu opiskelu vauva kainalossa?

Ei kommentteja:
Ihanat tahmaiset sormet rämpyttävät läppärin näppäimistöä. Ojennan vauvalle kuudennen maissinaksun, jotta hän pysyisi tyytyväisenä syöttötuolissaan ja saisin kirjoittaa vielä muutaman kappaleen esseestä. Ajatuksen juoksun rikkoo söpö nauru ja kiljahdus pöydän toiselta puolen. Suljen läppärin ja keskityn olennaiseen.

Päätin jo opiskelupaikkaa vastaanottaessa, että en aio ottaa mitään stressiä opiskelusta. Jos se tuntuu liian rankalle, unohdan koko asian ja yritän myöhemmin uudestaan. Tiedän kuitenkin, että mun ei tarvitse sinnitellä kun reilu vuosi tätä rumbaa ja sitten mun vauva menee päivähoitoon. Silloin saan keskittyä hommaan täysin. Yllättävää kyllä opiskelu on antanut mulle enemmän virtaa, kun ottanut. Mökkihöperöstä kotiäidistä on kuoriutunut sosiaalinen tyyppi, joka suunnittelee jo opiskelija kavereiden kanssa yhteisiä viini-iltoja ja leikkipuistotreffejä. Kävin jopa drinkeillä viime viikonloppuna!

Opiskelu alkoi heti rytinällä. Monimuoto-opinnoissa mennään suoraan asiaan, sillä lähitunteja on niin rajallinen määrä. Siinä ei ehdi kuuntelemaan jokaisen opiskelijan mielipidettä aiheeseen ja juttelemaan niitä näitä. Opettaja vie ja muut vikisee. Tehtäviä olen kirjoitellut kotona aina vauvan nukkuessa tai sitten ollaan tultu mummolaan molemmat, ja minä olen linnoittautunut läppärin kanssa olkkariin mummin leikkiessä vauvan kanssa. Luennoilla vauva on istunut katsomassa Kaapoa läppäriltä tai nukkunut kantoliinassa. Nämä lähipäivät on vienyt äidiltä mehut täysin. Onneksi olen nyt saanut useampana päivänä mummon hoitamaan vauvaa mun luentojen ajaksi.


Miksi en sitten vaan vie vauvaa päiväkotiin? 


Olen ollut aina sitä mieltä, että alle vuoden ikäinen on ihan liian pieni päivähoitoon. Opintojen alussa lähipäiviä on ollut useita, jopa kokonaisia viikkoja, mutta helmikuusta eteenpäin minulla on kaksi lähipäivää kuukaudessa. Emme siis tarvitse päivähoitopaikkaa, mielummin kasvatan lasta vielä kotona, kun hän on pieni. Päiväkotiin ehtii myöhemminkin. 

Opiskelu vaatii useita eri wappiryhmiä. On sairaanhoitaja opiskelijat, ryhmätyö-ryhmät, facebook sivut ja infokanavat. Et muista vierustoverisi nimeä, mutta tiedät että hänellä on kolme lasta, viisi koiraa ja marsu nimeltä Heikki. Mutta et edelleen kehtaa kysyä hänen nimeään, koska olette jo jutelleet ummet ja lammet. Salasanoja on ainakin viisi ja erilaisia palvelimia ja tietokanavia yhtä monta. Tämän lisäksi pitää muistaa milloin on syöttänyt vauvan viimeksi, koska hän on kakannut ja annoitko jo ne D-vitamiinit tänään. Ainiin, jossain kohtaa muistat ettet ole syönyt koko päivänä. Tälläistä on opiskelevan kotiäidin arki, ja tästä mä nautin!

Toimeentulo?

Saan vanhempainpäivärahaa vielä maaliskuun loppupuolelle asti, joten hain opintotuen vasta huhtikuusta eteenpäin. Voisin nostaa jo nyt opintotukea, mutta silloin saisin vanhempainpäivärahan miniminä ja rahaa jäisi vähemmän käteen. Huhtikuussa minulla alkaa kotihoidontuki ja opintotuki. Kumpaakin saan täyden määrän, eli nämä tuet eivät vaikuta toisiinsa. Kotihoidontuki lasketaan kuitenkin tuloksi, kun tarkastellaan opintotuen tulorajoja, eli en voi tehdä juurikaan keikkatöitä opintojen lisäksi. Lisäksi on mahdollisuus halutessaan nostaa opintolaina.



Ihan mamina - Niina


Tekeekö vanhemmat "sitä" perhepedissä?

Ei kommentteja:
Tekee! Ja "sillä" meinaan seksiä. Vanhemmat harrastavat seksiä vauvan nukkuessa samassa sängyssä. Mutta kuinka kauan seksin harrastaminen perhepedissä on ok? Milloin siitä tulee outoa?

Väitän, että seksin harrastaminen vauvan nukkuessa samassa huoneessa on ihan yleistä. Me asutaan kaksiossa, eikä omisteta edes sohvaa. Lattialla tulee selkä ja polvet kipeäksi ja kylppärissä on ahdasta. Ja niin kun yksi mun tuttu sanoi "Samalla tavalla sitä seksiä harrastetaan, kun se vauva on siellä mahassa. Lähempänä se silloin on!" 

Meidän vauva nukkui ensimmäiset elinkuukaudet hyvin sikeästi. Ei hän havainnut mitään ympärillään tapahtuvaa. Nykyään vauva nukkuu omassa sängyssä, mutta samassa huoneessa. Silti pelkästään se, että mun ja puolison varpaat hipaisevat yöllä peiton alla toisiaan riittää herättämään vauvan. Joten se siitä läheisyydestä. Mä vaadin täyden rauhallisuuden rentoutuakseni. Latistaa hieman seksihaluja, jos joku pieraisee viereisessä sängyssä tai joudut kesken kaiken käydä laittamassa tuttia ja peittoa paremmin. Siihen kyllä loppuu se leikki. Muutenkin on välillä hankalaa jakaa läheisyyttä kumppanille, kun ensin tississä on roikkunut yksi pieni mies koko päivän. Sitä kaipaa iltaisin yksin oloa ja omaa rauhaa.

















Synnytyksen jälkeen naisen hormoonipitoisuudet romahtavat useiksi kuukausiksi, mikä selittää haluttomuuden. Lisäksi oma keho näyttää ja tuntuu oudolle, sekä hiukset tippuvat päästä. Tässä kohtaa seksi ei ehkä ole ensimmäisenä mielessä. Kuitenkin lapsiperheessä vanhempien välinen läheisyys korostuu entisestään, kun yhteinen aika on vähissä. Pikaseksi ennen nukkumaanmenoa voi pelastaa monelta riidalta ja pitää parisuhteen kasassa. Vaikka kuinka väsyttäisi, niin olisiko kuitenkin sen arvoista yrittää vähän pussailla puolison kanssa ja katsoa mihin se johtaa? Väkinäisestä seksistä ei nauti kukaan, eikä sellaiseen pidä lähteä, mutta joskus himo syttyy ihan vahingossa keittiössä ruoan laiton yhteydessä halaillessa.



"Seksin harrastamiseen lapsiperheessä tarvitaan 160 neliön omakotitalo"




IHAN MAMINA - NIINA


Meidät löydät myös instagramista @niina.mantere


Kun vauvakuume iskee vauvavuonna

22 kommenttia:
Kerron teille nyt pienen salaisuuden. Mulla on aivan kamala vauvakuume!

Esikoinen on nyt aivan ihanassa iässä, hän on juuri täyttänyt 7 kuukautta. Hänellä on neljä hammasta, hän ryömii ja puoliksi konttaa ympäri kämppää ja on uskomattoman ihana ja hyväntuulinen. Tuo pieni ja nauravainen ihminen on tehnyt muhun syvän vaikutuksen. Miten hän voikaan muistuttaa minua ja isäänsä niin paljon, mutta olla kuitenkin täysin erillinen olento.

Myös mun keho on palautunut synnytyksestä hyvin. Kävin tänään salilla treenaamassa ja vihdoin uskalsin laittaa vastuksia ronskilla kädellä ja tehdä oikeasti sellaisen treenin että hikoilen vielä ensi viikolla. En tiedä johtuuko se näistä seikoista, mutta tässä sitä nyt podetaan vauvakuumetta, vaikka esikoisen synnytyksen jälkeen vannoin tarvitsevani ainakin 3-vuotta palautumiseen.


En aluksi tunnistanut mun "oireita" vauvakuumeeksi. Yhtäkkiä löysin itseni selailemasta netistä sisarusrattaita ja pohdin iltaisin miltä tuntuisi arki kahden lapsen kanssa. Leikin myös ajatusleikkiä "jos nyt tulisin raskaaksi, niin esikoinen olisi x-vuotta kun vauva syntyisi". Faktoja on, että meillä on tällä hetkellä aivan liian pieni asunto toista lasta ajatellen ja olen vasta aloittanut sairaanhoitaja opinnot. Silti haaveilen pienestä ikäerosta lapsilla ja haluaisin päästä uudelleen synnyttämään (raskaana tosin en haluaisi olla, ainakin viimeisen kolmanneksen voisi jättää välistä). Ensimmäisessä raskaudessa oli paljon hyviä ja paljon huonoja jaksoja. Mua pelottaa, että kärsisin myös tulevassa raskaudessa niin kovista selkäkivuista, etten pystyisi nostelemaan esikoista ja leikkimään hänen kanssa. Pohdin myös mahdollisen raskauden vaikutuksia imetykseen.

Kaikki se jännitys ja odotus aina raskaustestin teosta ja ensimmäisestä ultrasta houkuttelee mua niin paljon. Olisi ihana kokea se kaikki nyt uudestaan. Kaikki se mistä tämä blogi alunperin alkoi!


Mikä on hyvä ikäero lapsille?





Ihan mamina - Niina

Vauvavuoden hitit ja hudit - tarvikehankinnat

1 kommentti:
Vauva-arkea on eletty nyt 7 kuukautta, joten uskallan kertoa jo teille, mitkä tavarat ja hankinnat olivat hyödyllisiä, ja mitkä jäivät turhakkeiksi.

1.  VAIPPAKORI 


Yllättävää kyllä, mutta tämä osoittautui todella tarpeelliseksi. Pieni kevyt kori, missä on aina vaippojaharsojapesulappujavoidettaliivinsuojia, u name it! Helppo kuljettaa kotona huoneesta toiseen ja ottaa yöksi yöpöydälle, ettei tarvitse nousta sängystä vaipanvaihtoon. Vaihdan vaipat usein päivisinkin olohuoneen lattialla, vaikka kävisimme kylppärissä pesulla.

2. KANTOLIINA 


Kantoliina tuli heti sairaalasta kotiuduttua kovaan käyttöön. Koiran ulkoilutus piti saada hoidettua, eikä aina jaksanut raahata vaunuja ulos. Vauva liinaan ja lenkille! Kantoliinassa on helppoa toteuttaa vauvalle tärkeää ihokontaktia, kun äiti sekä vauva riisuutuu ennen liinaan sujahtamista. Nyt Oliverin ollessa isompi kantoliinaa olen käyttänyt mm. koulupäivisin ja ruokakaupassa, jos on täytynyt ottaa lapsi mukaan.

3. KAURATYYNY


Tämä on ollut pelastus jo raskausaikana! Kipeä iskias ja supistukset helpottuivat kauratyynyllä ja myöhemmin rentoutin sillä imetyksestä jumittuneita hartioita. Vauva-ryhmästä kuulin vinkin, että jos vauva herää aina, kun hänet laskee omaan petiin kannattaa peti lämmittää ensin kauratyynyllä.










4. IMETYSLAMPPU (CLAS OHLSON)


Okei ehkä tämän lampun nimi ei oikeasti ole imetyslamppu, mutta sellaisen virkaa tämä on meillä toimittanut. Lamppu on pehmeää silikonia ja sen saa käyntiin läpsäisemällä tai painamalla nappia pohjasta. Lamppu on sopivan himmeä, jottei vauva virkisty yösyönnillä, mutta tarpeeksi valoisa esimerkiksi vaipan vaihtoon.

5. VIAPLAY / NETFLIX

Ensimmäiset viikot vauvan kanssa kotona katsoin Täydellisiä naisia imettäessäni tunti tolkulla! Vastasyntynyt saattaa viettää rinnalla useita tunteja kerralla, joten kannattaa asettua rennosti kaukosäädin käden ulottuville. Oliver tunnistaa varmasti vieläkin täykkäreiden tunnarin.

6. ALIPAINEPUMPPU


Imetyksen alkutaipaleilla tämä Emma merkkinen pumppu oli aivan loistava! Mulla valui maitoa aina solkenaan toisesta rinnasta imetyksen aikana, joten tämä kapistus keräsi maidon talteen ihan itsestään samalla, kun keskityin vauvan imetykseen. Alipainepumpulla sain aina kerralla 40-100ml saaliita, mitä oli kiva pakastaa jemmaan. Maidontulon tasaannuttua 3kk kohdalla siirryin käyttämään tehokkaampaa käsikäyttöistä pumppua (PHILIPS AVENT) imetyksen yhteydessä. En ole koskaan saanut pumpattua maitoa ilman, että vauva olisi toisella rinnalla samaan aikaan.

7. JUMPPAPALLO


Loppuraskaudesta kaikista mukavinta oli istua supistuksineni jumppapallolla. Pallo soveltui myös hyvin vauvan rauhoitteluun ensimmäisinä kuukausina.

8. HOITOREPPU (PETIT CHERIE CITY)


Hoitokassin osto oli virhe, mutta hoitoreppu osoittautui loistavaksi!! Kassi valui aina kumartuessa, ja aina oli liikaa tavaraa mukana. Hoitoreppu sen sijaan pysyy selässä hyvin ja meidän mallissa on myös pieni lenkki, mistä sen saa kiinnitettyä vaunujen työntökahvaan. 

9. SYÖTTÖTUOLI (CYBEX LEMO)


Tästä löydöksestä olen suorastaan ylpeä! Cybex Lemon runko on alumiinia ja istuinosaa on kahta eri mallia - muovinen tai puinen. Me valitsimme muovisen, sillä koen sen olevan helpommin puhdistettavissa. Tätä tuolia mainostetaan "loppu iän tuoliksi", sillä se kestää myös aikuisen painon ja erikseen myytävällä "sitteri" osalla sitä voi käyttää jo vastasyntyneellä. Tuolissa saa säädettyä istuimen ja jalkatuen korkeutta, sekä istuinosan syvyyttä. Cybex lemossa on irroitettava vauvatuki ja pöytä. Tuoli tuntuu tukevalle viemättä kuitenkaan tilaa juurikaan. Tykkään myös tuolin viisipiste turvavöistä, mitkä saa auki yhdellä kädellä. En yksinkertaisesti keksi MITÄÄN moitittavaa! Usein sormiruokailun jälkeen kannan lapsen tuolineen suihkuun ja pesen molemmat samaa kertaa. Helppoa!



10. VAUNUT

Meidän perheessä kunnolliset vaunut on ollut todella tärkeät, sillä mulla ei ole omaa autoa. Olen lenkkeillyt heti sairaalasta kotiuduttua ja usein reitti vie läpi vaikeidenkin maastojen. Lisäksi iso tavarakori on mulle tärkeä, sillä hoidan monesti samalla kauppareissut. Matkustamme usein vaunuilla myös mun kotikaupunkiin ja silloin tavaraa tarvitsee mahtua mukaan. 

Meidän valinnaksi osui Emmaljunga mondial de luxe, mihin olen todella tyytyväinen! Isot renkaat kulkee hienosti maastossa, lumessa ja kaupungilla. Ainoana huonona puolena pidän sitä, että vaunut ei mahdu useimpien autojen takakonttiin. 

TURHAKKEET:


HOITOPÖYTÄ


Vauvan huoneessa hoitopöytä osoittautui täysin turhaksi. Vaipat vaihdoimme kylppärissä pesukoneen päällä, sillä siinä hoitui pyllyn pesu samalla. Nykyään vaihdan vaipat lattialla istuen, sillä pelkään jatkuvasti vauvan putoavan hoitotasolta.

SITTERI


Meidän vauva ei viihtynyt sitterissä hetkeäkään. Hän oli mielummin lattialla tai sylissä.

FARKUT YMS SÖPÖILY VAATTEET


Jäi käyttämättä niiden epäkäytännöllisyyden ja epämukavuuden takia.

UNIPESÄ / SWADDLE UP


Ei tullut käyttöön meillä. Aluksi pelkäsin vauvan tukehtuvan ja lopuksi hän ei itse viihtynyt ahtaassa tilassa. Vauva ei pidä kapaloinnista tai paketoimisesta unipussiin. Hän haluaa liikkua unissaankin vapaasti. 

ERILAISET TUTIT


Vauvalle kelpasi vaan ja ainoastaan Babyboxin mukana tullut Philips avent ultra soft tutti! Saman merkin ultra air syljettiin aina suusta niin kuin kaikki muutkin. Näitä tutteja sitten metsästin facebook ryhmissä jemmaan, koska oli rankkaa varjella ainoaa tuttia hengellään. 



IHAN MAMINA - NIINA

Kolina vaan kävi - vauva tippui sängystä!

10 kommenttia:
"Jokainen alle vuoden ikäinen tippuu jostain ainakin kerran." Tälläisen lauseen olen kuullut usein. Ei siihen kuitenkaan voi valmistautua henkisesti, että omaa lasta sattuu. Maanantai aamuna heräsin kauheimmalla mahdollisella tavalla. Kuului iso kolahdus ja kovaa itkua. Vauva oli kierinyt alas meidän sängystä.

Äiti on vähän väsynyt


Vauva oli herännyt taas edeltävinä öinä lukemattomia kertoja. Aamuyöstä otin hänet tuttuun tapaan kainaloon ja imetin. En ajatellut nukahtavani. Toisin kuitenkin kävi ja siitä syystä meidän pieni puolivuotias tipahti. Kolauksen kuultuani hypähdin sängystä ja vaiston varaisesti nappasin vauvan syliin. Hän oli mahallaan lattialla. Ylähuulessa pieni osuma ja huuli alkoi turvota silmissä. Sekunneissa mun aivot teki työtä - lapsi on tajuissaan, itkee, eikä tule verta. Ei siis tarvita hätäkeskusta. Soitin päivystykseen samalla kun rauhoittelin vauvaa ja hain pakastimesta kylmää hänen huuleen. Itku loppui nopeasti ja jäljelle jäi pieni nyyhkytys. Sain kerrottua päivystyksen puhelimeen asiani ja vasta kun päivystyksen hoitaja sanoi, että kaikki on hyvin aloin itse parkua. Itkin koko loppu päivän. 

Vauva ei näköjään ota stressiä tälläisistä onnettomuuksista. 15min tapahtuneen jälkeen hän leikki naureskellen lattialla. Miehenikin kysyi ensimmäisenä asiasta kuultua, että "miten sinä voit?". Miten äitiys tekee olon tälläiseksi? Minä joka olen työskennellyt hoitoalalla, nähnyt verta ja suolenpätkiä en kestä pientä kolhua lapseni huulessa. Kuukausi sitten kävimme verikokeissa ja jopa se oli minulle kamala kokemus, vaikka vauva oli se kenestä näytteet otettiin. 

Toimin ensin, mietin sitten

Olen aina ollut se ihmistyyppi, joka onnettomuuden tultua alkaa toimia autopilotilla. Uskaltaisin väittää, etten jäädy koskaan. Vasta kun tilanne on ohi, menen paniikkiin. Olen hyvin tunteikas ihmien ja monesti työelämässäkin jouduin "tilanteen" päätyttyä poistumaan potilaan huoneesta rauhoittamaan itseni. Sama pätee näköjään lapseenikin. Hoidan hänet turvaan ja itken loppupäivän. 



Onko sun lapsi tippunut koskaan?


Ihan mamina - Niina

Ensimmäinen AMK koulupäivä vauvan kanssa

10 kommenttia:
Aamulla herättiin klo 6:30, laitoin kahvit tippumaan ja meikkasin samalla, kun vauva leikki lattialla. Syötin hänelle aamupuuron ja nappasin itse jotain nopeaa syötävää mukaan. Aamuisin ei maistu muu kuin kahvi. Sujautin lapsen kantoliinaan ja lähdettiin reppu selässä kohti kampusta.

Jännitin kauheasti muiden ihmisten suhtautumista siihen, kun vien lapsen luennolle. Nyt oli kuitenkin pakko tilanne, sillä lapsenvahti oli sairastunut. Meidät otettiin hyvin vastaan, kysyin aina ennen oppituntia, että saadaanko osallistua. Vauva piti myös omaa luentoa, mutta se lähinnä nauratti sekä opettajia että muita opiskelijoita. Äitiä kieltämättä hieman hävetti. Saatoin liikuskella luokassa ja jumpata kantoliinan kanssa, jotta sain vauvan pysymään tyytyväisenä. Samalla pystyin itse keskittymään paremmin opettajan puheeseen. Rohkeasti myös imetin luokassa. Ajattelin, että kun on kyse sosiaali-ja terveysalan opiskelijoista heidän on kestettävä se.


Lounastauolla tulimme kotiin syömään, vaihtamaan vaippaa ja hengähtämään. Asumme 300m päässä kampuksesta, mikä on ihan loistava tuuri! Aion myös jatkossa ottaa vauvan mukaan kouluun, jos on samanlaisia päiviä luvassa. Tietenkään tentteihin tai taitopajoihin ei lasta voi viedä, mutta perus luennot sujuu oikein hyvin. Olen niin innoissani opiskelusta, varmasti työlästä ja rankkaa tulee olemaan, mutta en malta odottaa tulevaa!

PS: Olo on kyllä sellainen, kun olisi vetänyt kunnon treenin. 9kg vauva kantoliinassa + iso reppu selässä ympäri kampusta käy urheilusta.

Onko sulla kokemusta opiskelusta vauvan kanssa?


Ihan mamina - Niina

Vauvan kanssa kampukselle, opiskelu äitiyslomalla!

Ei kommentteja:
Tuossa muutama kuukausi takaperin spontaanisti avasin läppärin ja näpyttelin korkeakoulujen yhteishaun. Tuli kutsu pääsykokeisiin ja edellisenä iltana hiki valuen katsoin Youtube videoita ala-asteen matikasta (miten ihmeessä lasketaan jakokulmassa). Jollain ihmeen kaupalla sain opiskelupaikan ja aloitan sairaanhoitajan monimuoto-opinnot huomenna!

Mun äitiysloma loppuu maaliskuussa, mutta aion jäädä silti vauvan kanssa kotiin. Opiskelen siis kotoa käsin. Pakollisia lähipäiviä tulee olemaan muutama per kuukausi ja silloin yritetään järkkäillä miehen ja tukiverkostojen kanssa vauvan hoito. Parasta tässä on, että kampus on aivan tuossa 300m päässä. Pääsen siis esimerkiksi lounastauolla käymään kotona. Tällä viikolla kävi kuitenkin huono tuuri. Lapsenvahti sairastui ja mies ehti jo ottaa itselleen yövuorot koko viikoksi. Menen siis aamulla vauvan kanssa kampukselle ja toivon, ettei meitä heitetä pihalle sieltä. Lounastauolla tulen kotiin syöttämään ja nukuttamaan vauvan päiväunille ja herätän miehen yövuoron jäljiltä. Sitten lähden jatkamaan koulupäivää.


Alkaa tuntua, että olen saanut maistiaisia niistä paljon puhutuista "ruuhkavuosista" (inhoan muuten tuota sanaa). Puoliso on aloittanut juuri oman yrityksen, eli tekee kahta työtä päällekkäin ja minä olen kotiäiti, opiskelija ja somettaja. Siihen päälle on vielä molempien harrastukset ja vauvan hulinat. En kuitenkaan vaihtaisi mitään pois! Tuntuu ihanalle mahdollisuus olla vauvan kanssa kotona, mutta samalla kehittää itseään opiskelujen muodossa.

Ihanaa alkanutta vuotta!

- Ihan mamina Niina