Hoitolaukku vaihtui reppuun, mitä 9kk vauvan mukana pitää aina olla?

Ei kommentteja:
Esikoisen odotusajan yksi päänsärkyä eniten aiheuttanein tehtävä oli hoitolaukun valitseminen ja pakkaaminen. Mitä ihmettä vauva tarvitsee mukaan? Mitä jos jotain unohtuu? Pakkasinko taas liikaa?

Aluksi ostin vauvalle perinteisen hoitolaukun neutraalin harmaan sävyissä (jotta mieskin kehtaisi sitä kannella mukana). Laukussa oli monta erilaista taskua ja irrallinen hoitoalusta vaipanvaihtoa varten. Nopeasti tajusin kuitenkin, että on yllättävän raskasta kantaa isoa hoitolaukkua, mikä valahtaa aina syliin kumartuessa ja turvakaukaloa samaan aikaan. Vaunuilla liikkuessa hoitokassin sai vaunujen työntöaisaan roikkumaan, mutta monesta asennuksesta huolimatta se osui aina renkaisiin ärsyttävästi.

Elämä helpottui huomattavasti, kun löysin meille hoitorepun! Reppu pysyy hyvin selässä vauvan kanssa kumarrellessa, sinne mahtuu kaikki oleellinen ja se ei käy raskaaksi olalla. Repun sai myös helposti vaunujen kahvaan roikkumaan. Mielestäni reppu on myös helpompi siinä kohtaa, kun siirrtyään turvakaukalon sijaan matkustamaan turvaistuimessa ja lasta täytyy nostella ja kantaa enemmän.

Lue myös: SAIRAALAKASSIN SISÄLTÖ






Mitä meidän hoitorepusta löytyy?


Viltti - Meillä on aina oma tuttu viltti mukana. Viltti tuo turvaa vieraassa paikassa, mutta tuo myös lisää lämpöä esimerkiksi autossa tai vaunuissa.

Vaihtovaatteet - Puklua, kakkaa, puklua.. tai yksinkertaisesti vauva päättää kesken lenkin heittää lapaset mäkeen etkä hetken päästä löydä niitä mistään. Meidän vaihtovaatekassissa on body, housut, sukat, lapaset, villasukat ja pipo.

Vara-tutit - Tutit on myös yksi asia mikä herkästi tippuu maahan tai häviää tuttinauhasta huolimatta.

Kosteuspyyhkeet, nenäliinoja - Pelastanut monelta sotkulta!

Vaipat, roskapussit - Tietenkin!

Eväät - Vauvan alotettua kiinteät ruoat olen pitänyt aina mukana lusikkaa, purkkiruokaa, smootiepussia ja kahvipöydän varalta muutamaa maissinaksua. Ei tarvitse miettiä aina ehtiikö varmasti kotiin syömään.

Hammasharja ja tahna - Tämä on asia minkä unohdan aina pakata vauvalle, kun lähdemme yhdessä mummolaan. Siksi meillä on "vara setti" aina hoitolaukussa.

Neuvolakortti - Toinen asia mitä en koskaan muistaisi ottaa mukaan, ellei se ole aina mukana.

Äidille - Ponnari, huulirasva, särkylääkkeet, allergialääkkeet, side, tampooni.




Mitä vastasyntyneen hoitolaukussa oli?


Pienen vauvan hoitolaukussa ei tietenkään ollut eväitä tai hammasharjaa, mutta niiden sijaan laukussa oli harsoja, voidettaliivinsuojia, käsidesi, imetyshuivi ja vesipullo (äidille). Mulla oli myös synnytyksen jälkeen aina mukana siteitä, särkylääkkeitä ja muita omia hygienia juttuja. 

Rakastan järjestellä hoitolaukkua ja olen kova pakkaamaan. Mun vanhemmat aina nauraa sitä, kun menemme heille yhdeksi yöksi, mutta tavaraa on mukana viikoksi. Vihaan sitä tunnetta, että jotain puuttuu tai on unohtunut. Vauvan kanssa on helppo liikkua ja voi tehdä sponttaanejakin juttuja, kun on aina varautunut kaikkeen. Minusta on myös ihanaa, ettei tarvitse aina miettiä mitä pakkaisi mukaan viikonloppureissulle. Heitän kassiin vaan vielä yhden vaatekerraston, yökkärin ja itkuhälyttimet niin ollaan valmiita matkaan. 


Ihan mamina - Niina

KÄÄK 9kk VAUVA PUREE

Ei kommentteja:
Vauva 9 kuukautta on nykyään mun kimpussa hampaineen jatkuvasti. Kesken telkkarin katselun tai ruoan laiton saatan havahtua siihen, että pienet terävät hampaat ovat mun nilkassa tai isovarpaassa kiinni. Hän puree sylissä ollessa, eikä tissitkään ole säästyneet näiden kuuden todella terävien hampaiden iskulta. Aina, kun vauva puraisee kovaa kiellän häntä napakasti ja lasken lattialle yksin. Lapsesta huomaa, että hän tietää tekevänsä väärin ja hetken päästä hän pääsee takaisin syliin jatkamaan leikkiä tai imetystä. Mikä on oikea tapa reagoida vauvan puremiseen? Pyrin välttämään niitä tilanteita milloin vauva usein puree, eli kun hän on yliväsynyt tai tylsistynyt. Lapsi on myös syönyt kolme kirjaa, pallon, joogarullan, lipaston kulman ja isin housujen vyön. Enää ei voi olla varma onko koira vai vauva tuhojen takana.

Saako vauvaa komentaa?


Mun kasvatustyyli on pääasiassa lempeä, ohjaava ja kannustava. Olen kuitenkin sitä mieltä, että myös  "ei" sana on sallittu meidän perheessä, ja jo pienestä pitää oppia mikä on sallittua ja mikä ei. Eli kyllä, minä komennan vauvaa. Tuntuu, että vauva on jo oppinut napakalla äänensävyllä sanotun "ei":n merkityksen. Sähköjohtojen räpeltäminen loppuu heti, tai jos ei lopu äiti ohjaa muihin leikkeihin. En tietenkään korota ääntäni vauvalle tai rankaise häntä. Huomaan kuitenkin, miten jo vain 9 kuukauden ikäinen vauva ymmärtää sanoja ja niiden merkityksiä.

Olen opetellut myös sanoittamaan tunteita vauvalle. Kerron hänelle erilaisia äänenpainoja käyttäen millainen tunnetila minulla on, tai miltä vauvasta mahtaa tuntua. "Ei saa purra, äitiä sattuu" tai "kopahtiko sun pää, taisi tulla nyt paha mieli ja itku".


Olen aina ollut huono puhumaan omista tunteistani,

 joten minun on tärkeä opetella tämä jo nyt. 

Haluan kasvattaa lapsen, 

joka saa ja osaa ilmaista tunteitaan. 





Ajattelen paljon sitä millainen kasvattaja haluan olla. Joskus mietin, että käyttäydynkö varmasti tarpeeksi johdonmukaisesti vauvan kanssa, osaanko antaa hänelle tarpeeksi aktiviteetteja, komennanko liikaa tai liian vähän. Kasvatustyylejä on niin monia, kun on vanhempiakin. Mulle on tärkeää, että lapsesta kasvaa hyväkäytöksinen ja hän oppii hallitsemaan käytöstään ja tunteitaan. Oppii purkamaan niitä oikealla tavalla.

Meidän vauvalla on huumorintaju!


Vauvasta on myös tullut ihan älyttömän hauska tyyppi. Ollaan vietetty tätäkin karanteenipäivää katsellen Shrek elokuvia ja jammailtu musiikin tahtiin. Funkytown biisi sai vauvan nauramaan ja kiljumaan niin, että hän kopsahti nurin lattialla. Soittelemme paljon päivisin Facetime puheluita mummille, pelkkä puhelun "koputus ääni" saa vauvalle mitä leveimmän hymyn kasvoille. Hän tietää, että kohta mummin virnistelevät kasvot ilmestyvät ruutuun. Huuto tulee siinä vaiheessa, kun äiti kieltää puremasta puhelinta. Hän myös tietää ne ilmeet, millä saa äidin ja isin heltymään ihan täysin.






















Ihan mamina - Niina

Meidän matkarattaat, sopiiko ne päivittäiseen käyttöön?

Ei kommentteja:
*Kaupallinen yhteistyö Jollyroom.fi / sisältää mainoslinkkejä

Sopiiko matkarattaat myös päivittäiseen käyttöön?


Halusin lenkkeily rattaiden lisäksi meille pienet, kevyet ja helposti kasaan taittuvat rattaat kauppareissuja ja matkustelua varten. Meidän lenkkeilykäytössä olevat rattaat eivät mahdu läheskään kaikkiin autoihin ja niitä on raskasta purkaa autosta. Monet kauppareissut olen tehnyt niin, että lapsi on istunut ostoskärryissä, mutta hän yrittää aina kiivetä pois sieltä tai nuolla kärryjen kahvaa, ei kiva. 

Päädyin tilaamaan Jollyroomista Beemoo Easy Fly Lux matkarattaat. Ensivaikutelma rattaista oli, että onpa tukevat! Olin olettanut matkarattaiden olevan jotenkin "muoviset", mutta nämä tuntui heti tukevilta alumiinirungon ansiosta, vaikka rattaat painavat vain alle 7kg ja taittuvat niin pieneksi, että menee jopa auton jalkatilaan tarvittaessa. Rattaita saa kolmessa eri värissä, musta, harmaa tai uutuus väri Stone green, mikä me valittiin. Uusi Easy Fly Lux malli menee lapsella 22kg kg asti, eli jopa kouluikäiseksi. Ei siis tarvitse pelätä, että rattaat jäisi pieneksi ennen, kun lapsi pärjää koko päivän reissun kävellen. Adapterin avulla rattaisiin saa myös Maxi-Cosin turvakaukalon kiinni, ilman kaukaloa rattaita suositellaan 6kk iästä eteenpäin, kun lapsi osaa jo istua. Rattaissa on irroitettava turvakaari ja viisipistevaljaat.





Tärkein kriteeri mulle oli rattaita valitessa se, että selkänojan saa täysin makuuasentoon ja kuomu suojaa tarpeeksi lasta hänen nukkuessa rattaissa. Easy Fly Lux mallissa on portaaton selkänojan säätö ja kuomu toimi Prisma reissulla niin hyvin suojana valolta ja häiriöltä, että selvisin ensimmäistä kertaa kauppareissusta päiväuni aikaan ilman, että lapsi heräsi huutamaan kaupassa. Kuomun saa laskettua melkein varpaisiin asti kiinni ja siinä on iso tasku, mihin sujahtaa helposti puhelin, lompakko, avaimet ja aurinkolasit talteen. 

Vauvan ollessa mummolassa hoidossa mummo on tykännyt hoitaa koirien ulkoilutuksen näiden rattaiden kanssa, sillä näitä on helpompi työntää yhdellä kädellä ja rattaat kääntyvät helpommin. Viisipistevaljaiden ja mukana tulevan hyttysverkon ansiosta lapsen pystyi jättämään päiväunille pihalle rattaissa ilman pelkoa tippumisesta. 

Kokeilin kävellä kauppaan n. 2 kilometrin päähän rattaiden ja koiran kanssa sadekelillä ja yllätyin positiivisesti miten vaivatonta kävely oli, hiekalla ja kivetyksellä rattaat eivät ole parhaat mahdolliset. Tavarakoriin mahdu kokonaista kauppakassia tai reppua, sillä vaikka tavaratila on iso, sen poikki menee tanko mikä vie tilaa. Ostokset pitää joko purkaa koriin yksittäin, tai kantaa kauppakassit kädessä. Tilasin myös erillisen sadesuojan Jollyroomista, suoja on läpinäkyvää muovia ja pujotetaan rattaiden päälle ja kiinnitetään pienillä tarranauhoilla. Suoja peittää koko rattaat pohjaa lukuunottamatta, toimii siis hyvänä tuulensuojana myös. 


Mun mielestä Beemoon Easy Fly Lux rattaat sopii arkiseen käyttöön, mikäli ei tarvitse kulkea rosoisella hiekkateillä tai epätasaisessa maastossa. Kaupunkikäytössä rattaat on toimivat ja erityisesti ahtaissa kauppakeskuksissa rattailla on kiva kulkea hyllyjen välissä. Odotan myös innolla, että pääsen kokeilemaan rattaita Kampuksella, aikaisemmin olen ottanut vauvan kantoliinassa kouluun mukaan, pienten ja kevyiden rattaiden avulla saan kuitenkin kädet vapaaksi ja lapsi voi nukkua luennolla.

Mun instagramissa @niina.mantere on arvonta postauksessa käsiteltävistä matkarattaista 23-29.3.2020


Ihan mamina - Niina

Muistatko vesirokkobileet? Älä levitä tauteja tahallaan

Ei kommentteja:

Ihan outoa ajatella, että ainakin vielä muutama vuosi sitten oli aivan tavallista käydä hakemassa vesirokko naapurin lapsilta omille, ettei tarvitsisi sitten vanhempana sairastaa. Mammat soittelivat innoissaan ystäville "meillä on vesirokko, tervetuloa bileisiin!" Vanhemmat ajattelivat, että tauti on kivempi sairastaa pienenä. Vesirokko on usein rajumpi tauti, mitä vanhemmaksi kasvaa, mutta komplikaatioita voi syntyä myös lapsille. Itse en uskaltaisi ottaa omatunnolleni sitä, että tietoisesti tartuttaisin lapseni ja hän saisi vakavan jälkitaudin, kuten aivokalvontulehduksen tai keuhkokuumeen. Entä, jos tauti sattuisikin meille tosi rajuna, jopa hengenvaarallisena ja olisin tahallani tartuttanut sen lapseeni?

Itse sairastin teininä vesirokon ja se on sikainfluenssan ohella mieleenpainuvin tauti mitä olen sairastanut. En varmaan koskaan unohda sitä kutinaa, kuumetta ja oloa mitä tauti aiheutti. Kehoni oli korvakäytäviä myöten täynnä kutisevia ja kipeitä rakkuloita, kuume oli kova ja päätä särki jatkuvasti. Onneksi antihistamiinit ja viruslääkekuuri hillitsi tautia jonkin verran. Olin sairastanut vesirokon jo lapsena, mutta tauti oli niin lievä, ettei se antanut kunnollista vastustuskykyä. Nykyään suomalaiseen rokotusohjelmaan kuuluu vesirokkorokote n. 1,5v iässä.

Toivon, että nykyinen koronavirus pandemia herättäisi ihmisiä, erityisesti vanhempia ottamaan huomioon myös muut ihmiset, kun on riskinä levittää tarttuvaa tautia. Olisi hienoa, jos päiväkotiin ei enää tuotaisi lapsia saatesanoilla "noh tämä nyt oksensi viime yönä", eikä työpaikoille enää mentäisi ääni käheänä köhimään. Opittaisi siihen, että taudit sairastetaan kotona ja maailma pyörii kyllä eteenpäin, vaikka sinä jäisit pariksi päiväksi kotiin. Ymmärrettäisi se, kuinka paljolta säästyisimme pitämällä taudit kotona, pieni tauti sinulle voi olla muille ihmisille hengenvaarallinen. 

Vanhemmat opettavat varmasti tästä lähtien käsien pesun merkitystä lapsilleen entistä paremmin. Luodaan kiva yhteinen rutiini siitä, että aina kotiin tullessa, vessassa käynnin jälkeen ja ennen syömistä pestään ne kädet. En ole pitänyt vaarallisena sitä, jos vauva ehtii hieman maistamaan eteiseen parkkeerattujen vaunujen renkaita tai koira nuolaisee hänen naamaa ohimennen. En pidä siitä, pyrin estämään sen, mutta vastustuskykyä se kasvattaa. Sen sijaan olen ollut aina aika hysteerinen kaupoilla kävijä. En halua, että lapsi maistelee ostoskärryjen työntökahvaa, konttailee kahvilan lattialla, tai että tuntemattomat tulevat koskemaan mun lapseen. Kauppareissun jälkeen aina hyvä käsienpesu, eikä lapsi saa koskea ostoksiin (varsinkaan nuolla pilttipurkkien kansia). Kerätään siis ne "hyvät pöpöt" välttelemällä kotona ja luonnossa liikaa hygieniaa, muuta estetään infektioiden tarttuminen ja leviäminen ihmisestä toiseen. En usko, että missään työpaikalla palkitaan ketään "vuoden vähiten saikkuja" pitäneen pokaalilla.



Ihan mamina - Niina

"Alakerta" remontissa vielä 9kk synnytyksen jälkeen

1 kommentti:


Synnytyksestä on 9kk ja alakerta vieläkin remontissa, enkä puhu nyt asunnosta. Kävin viikko sitten gynekologilla ja mukaan tarttui 120e lasku ja apteekkiin kului melkein yhtä paljon. Tavallisia vaivoja synnytyksen jälkeen, mutta usein niistä vaietaan ja kärsitään yksin.

Olen kärsinyt vauvan syntymän jälkeen toistuvista tulehduksista emättimessä. Ennen kuukautisia oireet alkaa kirvelyllä, kuivuuden tunteella, runsaalla valkovuodolla, hajumuutoksilla, haavaumilla ja v*tutuksella. Mun emättimestä on otettu näytteitä, sinne on tungettu lääkettä ja voiteita ja olen jopa syönyt suun kautta antibioottia. Silti aina kuukauden tai kahden päästä vaiva uusiutuu ja palaan lähtöruutuun. Pahimmillaan koko alapää on täynnä haavoja ja vessassa käynti ahdistaa. Kuivuutta? Hormonien oikuttelua? En tiedä.

Terveyskeskuksen lääkäri totesi mun alapään normaaliksi, gynekologin mielipide oli, että paikat on pahan tulehduksen vallassa. Tulehdus on myös aiheuttanut mulle kamalaa turvotusta alavatsalle. Ennen lääkekuurin aloittamista luulin lihoneeni, mutta se olikin jälleen vain tulehduksen tuomaa turvotusta. Oireiden ja näytteiden perusteella minulla olisi bakteerivaginoosi, eli emättimen eri bakteerit ovat päässeet epätasapainoon ja villiintyneet. Kyse ei siis ole ulkopuolisesta bakteerista, vaan kehon oma bakteerikanta on järkkynyt. Siksi vaiva voi parantua itsestään ja palata aina uudelleen. Tänään löysin tohtori Googlen avulla keinon, millä voisin itse ennaltaehkäistä tulehduksia - probiootit ja maitohappobakteerit. Toivottavasti tämä infektio jäisi siis viimeiseksi. Luin mielenkiinnosta lisää bakteerivaginoosista ja ilmeisesti sitä voisi jonkin verran hillitä tai ehkäistä myös ruokavaliolla. Esimerkiksi runsas sokerin syöminen saattaa villitä hiiva-ja bakteerikasvua emättimessä.

Oireeton bakteerivaginoosi ei ole vaarallinen, mutta raskaana ollessa se voi altistaa ennenaikaiselle synnytykselle. Haaveilen toisesta lapsesta, joten on tärkeää saada alakerta remontoitua ennen uuden asukkaan sisään muuttoa.


Ihan mamina - Niina

Korona pandemia "onneksi et ole nyt raskaana"

Ei kommentteja:
Ensimmäisen kerran aloin tosissani pohtia korona- eli COVID-19 viruksen leviämistä, kun mies sanoi mulle tänään uutisia lukiessaan "onneksi et ole nyt raskaana". Niinpä, en tiedä miten pysyisin järjissäni, kun olin jo esikoista odottaessani hysteerinen. Onneksi esikoinenkin on jo kohta vuoden ikäinen, pelottaa ajatuskin siitä, että hän olisi vielä pieni ja vastustuskyvytön.

Tänään 11.3.2020 koronavirus on todettu pandemiaksi, eli maailmanlaajuisesti leviäväksi tartuntataudiksi. Aikaisempia pandemioita ovat olleet esimerkiksi rutto (musta surma), kolera ja espanjantauti. Kaikissa näissä kuolleisuus on ollut suuri. Onneksi terveydenhuolto on kehittyny ja kehittyy edelleen. Silti vuoden 2009 sikainfluenssaan, joka myös lasketaan pandemiaksi kuoli pelkästään Suomessa n. 50 ihmistä.

Mua ahdistaa ihmisten pakonomainen halu matkustella näinä päivinä. Euroopan tilanne muuttuu hyvin nopeasti ja vaikka tänään lähtisi matkaan "turvalliseen maahan", saattaa se viikon päästä olla jo luokiteltu riskikohteeksi pandemian vuoksi. Lentokoneeseen ja laivoihin änkevät ihmismassat ovat yksi bakteerien ja virusten paratiisi. Kuinka monta kertaa olet kuullut, että laivalla moni on saanut noroviruksen tai lentokoneesta flunssan? Minä olen monesti.

Meillä Suomessa on rajallinen määrä tehohoito paikkoja, vain n. 300. Mitä jos kaikki paikat ovat kohta täynnä? Kuka jätetään hoitamatta? 

Vaikka olen alkanut miettimään asioita nyt tarkemmin, en silti ole ryntäämässä tyhjentämään lähintä S-markettia säilykepurkeista. Tein kuitenkin tänään päätöksen, että Lapsimessut jäävät meidän osalta menemättä ja välttelen muutenkin suuria ihmismassoja. Olen aina pitänyt huolta hygieniasta, pesen omat ja lapsen kädet aina kotiin tullessani saippualla ja en anna lapsen koskea kaupassa tai kauppakeskuksissa mihinkään. Ällöttää ajatuskin pienistä lapsista, jotka nuolevat ostoskärryjen reunoja ja lähmivät tahmaisilla käsillä hissin nappuloita. Välttelen aina julkisia vessoja ja pidän huolta etten koske paljaalla iholla (vaan mielummin paperilla) wc-pöntön vetimiin ja oven kahvoihin. Minut on kasvatettu toimimaan näin, oli pandemia tai ei.



Jos kaikki toimisivat hygienisesti joka päivä, 

vähenisikö muutkin taudit huomattavasti?




Ihan mamina - Niina

Virolainen juorulehti ja kohutuimmat postaukset

Ei kommentteja:
Ihan mamina blogi täytti tammikuussa 1-vuotta, wohoo! Blogi on käsitellyt avoimesti hyvin vaikeita ja arkoja asioita ja niin olen halunnutkin. Olen antanut itseni, kehoni ja ajatukseni tähän hommaan täysin. Pyrin kirjoittamaan teille avoimesti ja rajaan pois blogistani vain muutamia yksityisasioita, mitkä eivät kuulut blogin aihepiireihin. Olen saanut kiitosta teksteistäni ja avoimuudestani, mutta myös kritiikkiä niin kun asiaan kuuluukin.

Virolainen juorulehti

Viime syksynä annoin haastattelun Iltalehden toimittajalle, joka halusi tehdä jutun "Tissikriisistä" pohjautuen mun Bye bye boobies tekstiin raskausajalta. Iltalehden jutusta tuli mielestäni asiallinen ja pidin toimittajan tyylistä. Sain tällä viikolla tietää, että virolainen juorulehti nimeltä Oh My Gossip oli tehnyt jutusta oman julkaisunsa heidän verkkosivuille (en tiedä onko lehdestä painettua versiota). Tuntuu hassulta, että juttu "levisi" ulkomaille asti. En tiedä lainsäädännöstä tai yleisistä käytännöistä, mutta olisi ollut kiva tietää, että tällainen juttu on suunnitelmissa. Kertokaa te fiksummat mulle miten nämä hommat menee, saako lehtijuttuja "kopioida" toisiin lehtiin vapaasti? 


TOP 5 luetuimmat postaukset blogiuralla:





















"Tekeekö vanhemmat "sitä" perhepedissä?

Tämä postaus meni heittämällä luetuimpiin ja tammikuun sivunlatausten luvut ylittivät 60 000. Teksti oli jaettu Naistenhuon facebook -ryhmään ja siellä keskustelu kävi kuumana siitä onko tämä normaalia vai ollaanko me perhepetiläiset sairaita. Sain tekstistä hyvää, että huonoa palautetta ja joskus jopa todella asiattomia kommentteja. Silti julkaisisin tekstin koska vaan uudelleen, koska aihe on erittäin tärkeä. Perhepeti ja seksi herättää tunteita jo ihan erillisinä aiheina, saati se että joku kehtaa yhdistää ne. 













Ihania ilmaisnäytteitä vauvalle ja äidille

Tähän postaukseen moni on löytänyt hakukoneiden perusteella! Mä metsästin itse raskausaikana näitä ilmaisnäytteitä, enkä löytänyt tälläistä "koostetta" mistään, joten päätin tehdä sen itse ja näköjään postaukselle oli kysyntää.


Vauvani on ollut usein hoidossa, enkä pode huonoa omatuntoa siitä


Jälleen yksi tunteita herättävä aihe. Koska lapsen voi viedä hoitoon? Miksi tehdä lapsia, jos ei jaksa itse niitä hoitaa? Tästä saatiin hyvää keskustelua vauvaryhmissä ja toivottavasti monen muunkin äidin omatunto helpotti, sillä yksin ei tarvitse pärjätä. Apua saa pyytää!


Ensimmäinen amk koulupäivä vauvan kanssa


Ihanaa, että ihmiset ovat kiinnostuneita opiskelusta ja vielä lapsien kanssa! Mä olen aina ollut sitä mieltä, että opiskelu kannattaa ja jos vaan voimavaroja löytyy, niin miksi ei käyttäisi hoitovapaata hyväksi.

Tekstiin: Ensimmäinen amk koulupäivä vauvan kanssa



Bye bye boobies!


Tissikriisistä nousi kohu Jodelia myöten Iltalehden jutun vuoksi. Ihmiset lukivat vain otsikon ja leimasivat minut turhamaiseksi ja kyseenalaistivat "eikö minulla ole oikeita ongelmia?" Jutun pointti oli kuitenkin puhua kehosta, sen muuttumisesta ja kehorealismista. Halusin tuoda kaikille esille sitä, miten itsetunto-ongelmista voisi päästä eteenpäin ja miten keho muuttuu raskauden myötä. Mutta koska otsikossa lukee "tissit" olen turha IL julkkis.



On ollut ihana saada kommentteja, viestejä ja palautetta blogin ja instagramin välityksellä. Olen saanut seuraajista aivan uskomatonta vertaistukea ja jopa ystäviä seuraajista. Toivon jatkossakin, että pysytte yhtä aktiivisesti mukana tässä hommassa. PS: Aina saa laittaa toivepostauksia!

 Kiitos, kiitos, kiitos!!



Ihan mamina - Niina

Tekisi sittenkin mieli viedä lapsi päiväkotiin

3 kommenttia:
Alkaa olla sellainen olo, että tarvitsisin vuorokauteen enemmän tunteja. Enemmän aikaa keskittyä ilman, että joku pieni ihminen puree varpaasta tai kitisee. Vauva menee iltaisin nukkumaan klo 19, siinä minulla olisi 4h omaa aikaa, mutta... hän ei nuku sikeästi vaan herää useita kertoja. Aina kun aloitan esseen kirjoittamisen tai verkkokurssin selaamisen vauva herää ja vaatii minua hetkeksi tassuttamaan. Ajatus katkeaa ja kouluhomma täytyy aloittaa alusta. Lopulta mulla menee hermot ja suljen läppärin. Katkonaisilla öillä on varmasti myös osansa siihen, etten pysty kunnolla keskittymään mihinkään. Oppiiko tuo lapsi ikinä nukkumaan? Tämä vaihe saisi suosiolla mennä jo ohitse, äiti tarvitsee nyt yöunet.

Olen miettinyt paljon, että miten tämän yhtälön saisi toimimaan. Haluan opiskella monimuotona sairaanhoitajaksi, kirjoittaa blogia ja olla vauvan kanssa kotona. Puolisoni perusti äskettäin yrityksen, joten hänen aika menee siellä. Hoitovastuu on siis minulla. Kipuilen kovasti nyt sen kanssa, etten haluaisi hakea vauvalle päivähoitopaikkaa ennen, kun hän on lähemmäs 2v. Samalla haaveilen siitä, että asunto olisi päivisin hiljainen ja autio. Hassua miten mieli tekee tälläistä, siis heittelee sinne tänne.

Lue myös: Miten sujuu amk opiskelu vauva kainalossa?













Arki vauvan kanssa kotona tuntuu ihanalle. Viihdyn hänen kanssa hyvin, meillä on iloinen ja hassu vauva. Muut asiat kuitenkin painavat päälle, meidän toimeentulo on osittain siitä kiinni, että saan tarpeeksi opintopisteitä tehtyä. Muuten Kela alkaa periä mun opintotukea takaisin, eikä siitä ole varaa luopua. Minä todella haluan amk tutkinnon, haluan valmistua sairaanhoitajaksi ja aion myös tehdä sen. Päiväkotipaikan hakeminen tuntuu hankalalta siksi, että en tiedä missä asumme vuoden päästä. Säästämme parasta aikaa käsirahaa oman asunnon ostamiseksi. Ei ole kiva, jos päiväkotipaikka olisi sitten toisella puolella kaupunkia tai joutuisimme vaihtamaan sitä. Aikaisintaan olisin valmis viemään lapsen päiväkotiin syksyllä, kun hän on yli vuoden ikäinen. En kuitenkaan kokoaikaisesti, vaan parina päivänä viikossa.

Lue myös: Lastenhankinnan kustannukset, miten meillä on varaa?


Mun täytyy nyt todella miettiä mikä olisi parhaaksi koko perheelle. Milloin meidän lapsi on valmis päiväkotiin? Jaksanko minä pyörittää arkea ja opintoja ja hoitaa lasta kotona? Siirränkö syksyllä alkavan harjoittelun myöhemmäksi ja viivytän samalla omaa valmistumistani? Kamalasti pohdittavaa ja monen monta eri vaihtoehtoa. Olen myös miettinyt yksityisen lastenhoitajan palkkaamista pariksi tunniksi kerralla, kynnys jättää vieraan ihmisen hoitoon on kuitenkin suuri. Onneksi meillä on hyvä tukiverkko ja isovanhemmat haluavat vauvan hoitoon viikonloppuisin.

Lue myös: Vauvani on ollut usein hoidossa, enkä pode huonoa omatuntoa siitä




Ihan mamina - Niina

Miten meni maitoaltistus?

Ei kommentteja:
Maanantaina lähdimme aamulla klo 6:30 ajelemaan toiseen kaupunkiin maitoaltistukseen yksityisen lääkärin lähetteellä. Altistukseen piti varata mukaan oma korvikepurkki tavallista Tuuti 2 tai Nan 2 korviketta ja aamulla lapsi sai syödä kevyen aamupalan ennen lähtöä. Lastenpolille saapuessa hoitaja otti meidät vastaan, tutki lapsen ulkoisesti, mittasi, punnitsi ja kirjasi meidän tiedot ylös. Heti pääsimme lääkärille, joka katsoi lapsen ihon, korvat, nielun ja tutki perusteellisesti. Seuraavaksi meidät ohjattiin omaan erilliseen huoneeseen, missä oli muutama nojatuoli, sänky, leluja, tv ja leikkimatto. Saimme poistua huoneesta, mutta piti pysytellä lähellä hoitajia, mikäli vakavia allergisia oireita ilmenisi.

Lue myös: Pienen vauvan allergiat


Altistus aloitettiin muutaman millin annoksesta ja annoskokoa nostettiin aina 100ml asti. Uuden annoksen sai aina 30min välein ja niitä tuli yhteensä 5 kappaletta. Olin varannut vauvalle omia ruokia mukaan, mutta paljoa ei kannattanut syödä, jotta tarvittava maitomäärä kelpasi vauvalle. Korvike kelpasi hyvin vauvalle, vaikka hän ei ole aikaisemmin juonut korviketta. Mikäli oireita olisi ilmennyt, niin altistus olisi lopetettu heti. Viimeisen korvikeannoksen jälkeen jäimme kahdeksi tunniksi odottamaan oireiden ilmaantumista, kun mitään ei tapahtunut lääkäri tutki vielä vauvan kauttaaltaan ja pääsimme kotiin n. klo 13. Altistusta jatketaan nyt kotona 5 vuorokauden ajan. Annamme purkillisen korviketta (2dl) tai korvikkeeseen tehtyä ruokaa joka päivä, tai kunnes oireita ilmenee.



Nyt on altistuksen neljäs päivä, eikä oireita ole vielä huomattavissa. Pieniä ilmavaivoja, mutta ne eivät menoa haittaa. Mun olo on niin helpottunut! Olisi ihan mahtavaa, jos voisimme tarvittaessa turvautua tavalliseen korvikkeeseen silloin kun en ole paikalla imettämässä. En halua vielä lopettaa imetystä, mutta en enää heru kunnolla pumpulle, joten maito-asiasta on tullut yksi iso stressin aihe. Olen myös saanut askel askeleelta purettua imetysdieettiä ja enää ainoat vältettävät ruoka-aineet ovat kaura ja ruis. Lisäksi vauva reagoi kananmunaan itse syötynä. Maanantaina soitamme siis lastenpolille ja kerromme tulokset. Mä en usko, että vauva saisi enää oireita, kun nyt on jo näin pitkä aika mennyt. Sormet ja varpaat ristiin!

Lue myös: Neuvola mokasi, olisiko aika ottaa yhteyttä potilasasiamieheen?


Tuntuu todella hyvältä, kun olen saanut maitotuotteet takaisin omaan ruokavalioon. Ravintoloissa syöminen on huomattavasti helpompaa ja ai luoja mä ikävöin juustoja! Aion yhä pitäytyä herneproteiini maidossa kahvin kera ja riisikermassa ruoanlaitossa, sillä pidän niistä tuotteista. On kuitenkin kiva, ettei tarvitse enää vältellä kun kauraa ja ruista. Vauvan suolisto on kehittynyt nopeasti ja sen ansiosta allergiat on jäänyt pois vaivaamasta. Vielä 3 kuukautta sitten vauva reagoi korvikkeelle selvästi, vaikka sai sitä vain 10ml. Toivottavasti saamme pian myös kauran ja rukiin ruokavalioon mukaan. Sitten voimme sanoa hyvästit allergioille!


Ihan mamina - Niina

Lasten hankinnan kustannukset, miten meillä on varaa?

2 kommenttia:
Yleisin asia mitä ihmiset tuntuvat pohtivan lasten hankinnassa on raha. Halutaan molemmille vanhemmille hyvätuloinen ja vakaa työ, maksaa luottokorttivelat ensin pois ja kerryttää rahaa säästöön pahan päivän varalle. Halutaan myös matkustella vielä, kun ollaan kahdestaan ja samalla myös kuluttaa sitä rahaa. Mikä siis on oikea taloudellinen aika hankkia lapsia? Kuka on tarpeeksi hyvätuloinen vanhemmaksi?

On ollut tosi mielenkiintoista keskustella kavereiden kanssa tästä aiheesta. Moni kysyy, että miten meillä on varaa elättää lasta. No vastaus on, että hyvin. Ennen lasta mulla ei jäänyt tilille ylimääräistä rahaa, eikä jää lapsen saannin jälkeenkään. Rahan kulutuskohteet ovat vaan muuttuneet. Ne rahat millä ennen shoppailin itselleni vaatteita, kävin baareissa ja ulkona syömässä käytetään nyt 80% lapseen ja 20% edellä mainittuihin. Meidän lapsella ei ole kalleinta merkkiä tai uusinta muotia, meillä on kirppistelyä ja lindexiä, mutta ekologisuushan on muotia! Isoimmissa hankinnoissa ollaan saatu apua isovanhemmilta ja sukulaisilta, oltaisi toki voitu hankkia esimerkiksi vaunut itse, mutta silloin olisi tyydytty edullisempiin mitkä ei välttämättä olisi kestänyt sitten mahdollisesti tuleville sisaruksille. ”Köyhällä ei ole varaa ostaa halpaa” sanoo vanha sananlaskukin.

Kysymys onko, tai eikö ole varaa hankkia lapsia on todella suhteellista. Moni meidän tilanteessa oleva olisi täysin sitä mieltä, että on mahdotonta elättää lasta, kun toinen on aloitteleva yrittäjä ja toinen kotiäiti / opiskelija. En mä kiellä, etteikö rahasta olisi tiukkaa, mutta lapselta ei ole koskaan puuttunut mitään ja aina ollaan me vanhemmatkin saatu vatsa täyteen ruokaa ja puhtaat vaatteet päälle. Mun mielestä ei tarvitse olla tuhansien säästöjä ja insinööritason tuloja, jotta voisi tulla vanhemmaksi. Kyllä mäkin haluaisin tuon kaiken, mutta en halunnut odottaa täydellistä hetkeä. Ne hetket saattaa mennä ohitse ennen kun huomaakaan. Elämässä ei koskaan tiedä mitä tapahtuu, siksi mun mielestä on tartuttava hetkeen. 


Tulevaisuuden varalle meillä on vauvalle oma sijoitustili, mihin mun saamista Kelan tuista menee joka kuukausi 30 euroa. Se ei ole paljoa, mutta muutamien vuosien päästä kun lapsi haluaa mahdollisesti alkaa harrastaa jotain on siellä kiva potti säästössä. Toiveena toki on, että meidän tulotaso on siihen mennessä jo noussut niin, ettei säästöihin tarvitse koskea ja ne voidaan joskus antaa lapselle itselleen. Tarvikehankinnat aloitin heti tullessani raskaaksi. Siinä oli 9 kuukautta aikaa hankkia kaikki tarpeellinen. Hyödynsin kirppiksiä, tuttujen vanhoja tavaroita ja saimme myös paljon ihania lahjoja. Yhdeksän kuukauden aikana oli aikaa etsiä tarjouksia ja kierrellä kirppiksiä, toinen vaihtoehto on joka kuukausi säästää vaikka 100e. Silloin vauvan syntymähetkillä on hyvä pesämuna säästössä. Suosittelen kyllä tuota säästämistä, sillä sairaalalasku pääsi yllättämään meidät. Olin sairaalassa 5 päivää ja lasku oli n. 300e. En sano, että se olisi suuri lasku, mutta en ollut varautunut tai ajatellut koko asiaa. 

Lue myös: Synnytys


Mun vanhempainvapaan viimeinen kuukausi alkoi nyt. Tiesin jo alusta asti, etten haluaisi laittaa vauvaa hoitoon vielä 9 kuukauden iässä, mutta tulot ei kestäisi kotihoidontuelle tipahtamista. Siksi onnistuin taktikoimaan ja sain tammikuussa opiskelupaikan. Opiskelen siis monimuotona, lähinnä kotoa käsin ja saan Kelasta hieman enemmän tukia. Sattuipa sopivasti, sillä olen muutenkin halunnut ammattikorkeakouluun opiskelemaan. Nyt saan lisäksi viettää vielä monen monta kuukautta kotona lapsen kanssa, vaikka helppoa se ei tule olemaan. 



Ihan mamina - Niina

VAUVA 8 KUUKAUTTA

2 kommenttia:
Kahdeksankuinen vauva on aivan mahtava tyyppi. Hän osaa kontata ympäri asuntoa, kiivetä tukea vasten ylös ja tutkia asioita ihan uudella tavalla. Hän nauraa äidin aivastuksille ja isin kutittaessa kainalosta. Samalla vauva on oppinut vaatimaan asioita. Erityisesti häntä kiinnostaa puhelimet, kaukosäätimet ja sähköjohdot ja jos jonkin näistä otat pois pienen sormien ulottuvilta alkaa korvia vihlova huuto. Vauhdin huumassa myös pää kolisee jatkuvasti, kun lelua pureskellessa suojarefleksit unohtuvat ja tasapaino pettää. Painoa on 9045g ja pituutta 70,4cm. Tässä 7-8 kuukauden iässä kehitys on ollut niin nopeaa, ettei me vanhemmat olla meinattu pysyä perässä. Vastahan vauva oppi istumaan itse ja jo samassa hetkessä hän osaakin nousta seisomaan tukea vasten.


Ensimmäinen sana oli "äiti" 

ja sitä osataan hokea jo usein.



Tätä kirjoittaessa kello on 10 aamulla ja olen ehtinyt jo kolmesti noukkimaan lapsen pois kylpyhuoneen lattiakaivon kimpusta, kieltämään syömästä sähköjohtoja, puhaltamaan kaatumisen jäljiltä kolahtahtanutta takaraivoa ja nauramaan kippurassa itsenäiselle ja jopa hieman uhmakkaalle tyypille, joka ei selvästi halua ymmärtää sanaa "ei", vaan konttaa kikattaen karkuun.

















Meillä syödään päivästä riippuen 4-5 ateriaa päivässä. Aamu-ja iltapuuro ovat jo niin isoja annoksia, että sillä täyttyisi jo äidinkin masu. Paapero syö hyvällä ruokahalulla soseita ja sormiruokailee jo näppärästi. Smootie-pusseilla saadaan aikaan vain kamala sotku ja pillistä juomista vauva ei ole vielä ymmärtänyt. Tissiä vauva syö vielä useamman kerran päivässä, mutta yösyötöt ovat loppuneet jo muutama viikko sitten. Hampaita vauvalta löytyy jo 4 kappaletta, kuudes ja seitsemäs tulossa kovaa vauhtia.

Lue lisää: Valmissoseet on huonoa vanhemmuutta ja mikrotettu ruoka ravintoköyhää


Nukkumisesta vauvan kanssa on tullut entistä vaikeampaa. En tiedä johtuuko se siitä, että olen jo itse niin väsynyt valvomiseen vai onko vauvalla taas jokin "vaihe" menossa, mutta yöt tuntuvat katastrofilta. Viimeyönä vauva heräsi klo 01 ja sain hänet nukahtamaan uudelleen vasta kolmen jälkeen - ja silloinkin vain kainaloon. Nukuimme siis aamuyöstä muutaman tunnin patjalla makuuhuoneen lattialla niin, että vauva piti minua kädestä ja potki jatkuvasti. Klo 6 heräsinkin jo siihen, että vauva oli kontannut pitkin huonetta ja raivosi, kun ei ylettänyt lipaston taakse kadonneeseen leluun. Päiväunia meillä sentään nukutaan hyvin. Aamulla 30min-1h ja puolen päivän jälkeen 2-3h. Mikäli puolen päivän aikaan otetut unet ovat jääneet liian lyhyiksi vauva nukkuu vielä iltapäivällä 20min mini-unet. Yöunille menemme klo 19-20 välillä. 



















Kävimme eilen ostamassa vauvalle oman potan, jotta pääsemme jo harjoittelemaan sitä taitoa. Ajattelin ottaa tavaksi istuttaa vauvan potalle aina ruokailujen jälkeen ja katsoa toimiiko vatsa siihen aikaan. Tarkoituksena ei ole hoputtaa vauvaa oppimaan kuivaksi, vaan lähinnä tutustua pottaan. Sitäpaitsi kivempi se varmasti olisi kakata pottaan kun vaippaan. Vatsa kuitenkin toimii hänellä jopa useamman kerran päivässä. Tässäkin asiassa etenemme lapsentahtisesti tutustuen.


Ihan mamina - Niina

Miesten polttavimmat kysymykset: raskaus, synnytys ja muut äitien jutut

Ei kommentteja:

"Mitä kaikkia kokeita naisesta otetaan raskauden aikana?"

Tämä oli ylivoimaisesti kysytyin kysymys! Alkuun haluan kertoa, että ei ole olemassakaan "pakollisia" kokeita. Kukaan ei vaadi edes käymään neuvolassa, jos ei halua. Jos kuitenkin haluaa Kelasta tukia, tarvitaan raskaustodistus, kun raskaus on kestänyt 154 päivää ja jälkitarkastus todistus synnytyksen jälkeen. Itse halusin käydä neuvolassa, ultrissa ja kaikissa kokeissa mitkä tarpeelliseksi koettiin. Puolisot ovat nykyään erittäin tervetulleita ja jopa toivottuja neuvolaan äidin mukaan. Ensisynnytäjälle neuvolakäyntejä kertyy n. 10 riippuen siitä kuinka aikaisin vauva syntyy (loppuraskaudesta neuvolassa juostaan useammin). Uudelleen synnyttäjä pärjää vähemmillä käynneillä, mikäli raskaus on sujunut normaalisti. 

Tavallisella neuvolakäynnillä tutkitaan
- Äidin verenpaineet
- Äidin virtsa pikatestillä (onko merkkejä tulehduksesta, raskausmyrkytyksestä tai raskausdiabeteksestä)
- Äidin pituus ja paino
- Hemoglobiini 
- Sf-mitta eli mitataan kohdun kasvua vatsan päältä arvioiden
- Lääkärin tarkastus eli laaja terveystarkastus
- Loppuraskaudesta sikiön sykettä seurataan doppler laitteella

Sikiöseulonnat eli "ultrat"
- Ensimmäiseen sikiöseulontaan kuuluu verikokeet (rv10-12), mistä tutkitaan onko sikiöllä suurentunut riski kehityshäiriöön, onko äidillä tarttuvia tauteja (hiv, hepatiitit yms) ja äidin veriryhmä. Lisäksi raskausviikoilla 12-14 tehdään "Niskaturvotus-ultra" mikä yhdessä verikokeiden kanssa seuloo mm. Downin-syndrooman riskiä. Tämä ultra tehdään usein alakautta, eli laittamalla anturi emättimeen paremman näkyvyyden vuoksi. 
- Toinen seulonta eli rakenneultra tehdään raskauden puolivälissä eli rv19-21, ultrassa tutkitaan sikiön sisäelimiä ja mm. sydämen rakennetta. Lisäksi siellä vanhemmat usein kuulevat vauvan sukupuolen halutessaan.

Sokerirasitus
Valtaosalle raskaana olevista tehdään nykyään sokerirasitus raskausviikoilla 25-29. Mikäli äidillä on taustalla riskitekijöitä (sukurasite, ylipaino yms) tutkimus tehdään jo aikaisemmin. Sokerirasituksella voidaan todeta äidin raskausdiabetes, mikä on hoitamattomana vahingollinen sikiölle. Mun kokemuksia sokerirasituksesta pääset lukemaan tästä


Lue myös: Raskausajan "ihanat" lääkärikäynnit


"Miten raskaana olevaa voi väsyttää koko ajan"

Voi kuule kyllä voi! Erityisen rankkaa on alkuraskaus ja loppuraskaus. Minä nukuin esikoista odottaessa 10-12h yöunet + päikkärit. Eli ei siinä oikein muuta ehtinyt, kun käydä töissä, syödä ja nukkua. Väsymys oli usein niin painavaa, että olisin varmaan nukahtanut seisoen, jos olisin tapellut unta vastaan. 

"Lapsiveden menon jälkeen vauva tulee nyt"


Ei välttämättä. Lapsivesien meno on kyllä selkeä merkki synnytyksen alkamisesta ja ohjeita jatkotoimiin kannattaakin kysyä sairaalasta. Osaa äideistä kehotetaan jäämään kotiin odottamaan kunnon supistuksia, osa pyydetään sairaalaan ja osalla lapsivedet "puhkaistaan" vasta sairaalassa. Minä synnytin vauvaa vielä 27h lapsivesien menon jälkeen, joten sairaalaan ei tosiaan olisi tarvinnut ajaa kaasu pohjassa.

"Jokainen pystyy imettämään"

Ei pysty, mutta suurin osa pystyy. Imetykseen kannattaa valmistautua vähintään yhtä hyvin, kun synnytykseenkin. Mitä enemmän äidillä ja puolisolla on tietoa imetyksestä ennen h-hetkeä, sitä todennäköisemmin imetys lähtee sujumaan. Ensimmäiset päivät ja viikot ovat tärkeimmät imetyksen sujumisen kannalta. Joillain naisilla on kuitenkin joko rakenteellinen vika tai synnytyksessä tapahtuu komplikaatioita minkä vuoksi maito ei nouse tahdosta huolimatta.

"Synnytys pelottaa miestä ja hän uskoo pyörtyvänsä"

Synnytys on varmasti yksi suurimpia ja jännittävimpiä hetkiä mitä pariskunta kokee yhdessä. Muistan ikuisesti oman mieheni ilmeen hänen saapuessa sairaalaan miljoonan "SYNNYTYS ALKOI" viestin ja puhelun jälkeen. En voi puhua miesten näkökulmasta, mutta muutaman vinkin haluan antaa. 

1. PUHU! Kerro kätilölle ja puolisollesi jännityksestä. Tulevalla isällä on täysi oikeus kysellä asioita, olla perillä siitä mitä tapahtuu ja kertoa myös omista tuntemuksista vaikka synnyttäjä on pääosassa. Kätilöt pitävät vaan hyvänä asiana, että isä on heti täysillä mukana hommassa.

2. Jos pyörryttää, istu alas, kerro voivasi huonosti ja tarvittaessa mene haukkaamaan happea. Kukaan ei halua tikata tulevan isän silmäkulmaa hänen kolauttaessaan päänsä lattiaan vain siksi, ettei kehdannut sanoa voivansa huonosti. Kuten edellä sanoin, kätilö on siellä myös sinua varten.

3. Ennen synnytystä käykää läpi yhdessä suunnitelma. Mitä tehdään kun supistukset alkavat? Milloin lähdetään sairaalaan? Halutaanko perhehuone? Haluaako isä leikata napanuoran? Millaisia kivunlievityksiä äiti haluaa? 


"Miten voi parhaiten olla raskaana olevan tukena?"

Jokainen raskaana oleva haluaa erilaisia asioita, joten asiasta kannattaa kysyä omalta puolisolta. Mun mielestä parhaat asiat mieheltä on se, ettei koskaan vähättele naisen kokemuksia raskaudesta. Kun nainen kertoo kärsivänsä kivuista tai voivansa huonosti, hän tarvitsee lohdutuksen sanat ja muistutuksen siitä, että kohta saadaan yhteinen vauva kotiin. Kerro naiselle, että hän pärjää hienosti! Älä koskaan sano, että "eikai tuo nyt niin paha ole, onhan muutkin ollu raskaana eikä valittanut". Raskaana oleva vaatii ymmärrystä ja kärsivällisyyttä, hän saattaa muuttua raskauden aikana erilaiseksi. Hormoonit on pinnassa, asiat kiukuttaa ja itkettää herkemmin ja seksuaaliset halut saattaa kokea suuria heittelyjä. On myös kiva jos tuleva isä näyttää kiinnostuksensa vauvaa ja raskautta kohtaan. Kyselee vointia, mitä neuvolassa sanottiin ja haluaa mukaan asioihin. Mun mielestä jokainen nainen ansaitsee myös pientä hemmottelua läpi raskauden. Levy suklaata, yhteinen vauvanvaate shoppailureissu tai mini-loma olisi varmasti ihana ylläri tulevalle äidille! 

Lue myös: "Voiko raskaus olla rankempaa miehelle?"


"Synnytys on kun paskalla kävisi"

En edes tiedä mitä vastata tähän. Tavallaan joo, mutta jööti on normaalin muutaman sadan gramman sijaan n. 3-5kg ja tulee järkyttävien vatsakramppien saattelemana. Kyllä siinä usein myös kakka tulee mukana. Sen verran hyvin vauva raivaa sisuskalut tyhjäksi. Harvemmin myöskään kakalla käydessä sinulla on mukana useampi ihminen, joista vähintään yksi kannustaa ja ohjaa sinua ponnistamaan. Tai mistä minä tietäisin. 

Lue myös: 9X hauskaa faktaa raskaudesta



Ihan mamina - Niina

Rakas asunto mä vihaan sua

2 kommenttia:
Rakas asunto, meidän on tullut aika erota. Mulla ei ole ketään muuta (vielä), mutta me ollaan kasvettu erilleen. Et olekkaan sitä mitä halusin, olit vain laastari-asunto. Tarvitsen aivan erilaisen asunnon, joka tyydyttää mun tarpeet. 

Mä olen alkanut todella vihaamaan meidän asuntoa. Ollaan asuttu tässä väliaika ratkaisussa nyt viisi kuukautta ja olen aivan loppu. Asunto on niin pieni, että sitä ei saa sisustettua mitenkään kivasti. Meillä ei ole sohvaa, kun ei sellaista mahdu. Alle neliön kokoinen ruokapöytä ajaa myös mun toimisto-ja meikkipöydän virkaa ja parvekkeelle täytyy kulkea likaisilla vaunuilla keittiön ja makuuhuoneen läpi. Eteinen on käytännössä olohuonetta, joten koko asunto on aina täynnä kenkien mukana tullutta hiekkaa. Suurimpana vikana on se, että kukaan ei saa nukuttua tai rentouduttua. Vauva menee nukkumaan klo 19 ja sen jälkeen asunnossa ei uskalla edes pieraista, kun pelkää vauvan heräävän. Parisuhdetta on hankala hoitaa, kun ei pysty juttelemaan iltaisin sängyssä, makoilemaan sohvalla tai edes harrastamaan seksiä ilman että vauva herää. Yleisin vinkki vauvan nukkumisen suhteen on ollut "siirrä vauva omaan huoneeseen nukkumaan niin yöt paranee!" Uskokaa pois siirtäisin heti, jos meillä olisi toinen huone. Mun on pakko saada isompi asunto.

















Oon katsellut haaveillen rivitaloja oikotieltä. Mun unelma-asunnossa olisi ainakin kolme makuuhuonetta, terassi tai takapiha ja avara keittiö. Haaveilen pääseväni tekemään pientä pintaremonttia itse, jotta asunto näyttäisi meidän kodille. Olen muuttanut viiden vuoden sisään viisi kertaa, enkä todellakaan nauti siitä. Viimeisimpään asuntoon muutin sokkona, en edes tiennyt mihin muutan kun jo pakkasin tavaroita. Koti on mulle pyhä paikka, tarvitsen kodin missä viihdyn tai mun mieliala kärsii paljon. Mistä löytyisi asunto nirsolle?


Ihan mamina - Niina

Neuvola mokasi, olisiko aika ottaa yhteyttä potilasasiamieheen?

2 kommenttia:
Vielä raskausaikana pidin suomalaista neuvola-järjestelmää ja saamaani hoitoa erinomaisena. Kävin jokaisella neuvolakäynnillä ja kuuntelin tarkasti saamiani ohjeita ja vinkkejä. Minulla oli syvä luottamus neuvolaan. Luottamus on kuitenkin kokenut kolauksen tässä vauvan syntymän jälkeen. Meillä on ollut kolme eri neuvolalääkäriä ja olemme saaneet kolmet erilaiset kannanotot ja ohjeet allergioiden hoitoon.


Voiko oikeasti lääkärin oma mielipide 
vaikuttaa potilaan saamaan hoitoon?


Olen kertonut teille aikaisemmissa postauksissa siitä, kuinka ensimmäinen lääkäri kehotti imetysdieetille allergiaepäilyjen takia ja toinen kumosi kaiken ja käski minun syödä normaalisti vauvan kivuista välittämättä. Tällä viikolla kävimme 8 kuukautis neuvolassa lääkärin tarkastuksessa ja olin jo päättänyt olla puhumatta allergioista siellä mitään, sillä olen lääkäreiden osalta saanut vain vähättelyä ja syyttelyä niskaani. Tuntui, että otsassani on "nuori vainoharhainen äiti" -leima aina neuvolassa asioidessani. Aikaisempi lääkäri oli jopa kirjannut vauvan tietoihin "äiti haluaa olla imetysdieetillä". Ei, en halua. Mun on pakko.

Vastassa olikin yllätykseksi taas uusi lääkäri, joka oli tällä kertaa erikoistunut lastenlääkäriksi. Lääkäri otti itse puheeksi allergia asiat ja aikaisemmasta päätöksestäni huolimatta kerroin hänelle millaisia oireita ja millaista hoitoa olemme saaneet. Olin todella yllättynyt, kun lääkäri kehui minua ja kertoi olevansa samalla linjalla yksityisen lääkärin antamien ohjeiden suhteen. Hän antoi myös monia vinkkejä allergiataisteluun, mitä en ole aikaisemmin kuullutkaan ja ne kuulostivat hyvälle. Yhteistuumin suunnittelimme vauvan hoitoa ja minulle tuli olo, että lääkäri kuunteli ja uskoi minua. Hämmentyneenä tästä kerroin lääkärille olevani iloinen hänen suhtautumisesta asiaan, sillä edellisen neuvolalääkärin kanssa oli sukset täysin ristissä.


Tuntui, että uusi lääkäri rapsutti otsastani pois tekstin 
"vainoharhainen nuori äiti" 
ja korvasi sen sanoilla 
"tarkka ja huolehtivainen". 
Mulla oli todella helpottunut fiilis.




Mun mielestä on järkyttävää, että saman neuvolan sisällä saadut ohjeet voivat poiketa näin suuresti toisistaan. Mikäli meitä olisi hoitanut ainostaan tämä allergia mahdollisuuden kieltävä lääkäri, olisin itse varmaan menettänyt järkeni kipua huutavan lapsen kanssa. Onko tässä aihetta ottaa yhteyttä potilasasiamieheen? Olemme käyttäneet monia satoja euroja yksityiseen lääkäriin, koska aikaisempi neuvolalääkäri ei auttanut meitä. Miksi jotkut allergiaperheet saa avun neuvolasta ja toiset joutuvat maksamaan hoidon omasta pussista? Eikö neuvolassa pitäisi olla yhtenevät käytännöt ja sama hoito ja kohtelu kaikille? Kaiken tämän lisäksi ehdimme jo vaihtaa erikoissairaanhoidon toiselle paikkakunnalle. Mua turhauttaa niin paljon.


Ihan mamina - Niina

Vihdoin kutsu maitoaltistukseen

2 kommenttia:
Vanhemmat joilla ei ole minkäänlaista kosketusta elämään allergisen lapsen kanssa eivät mitenkään ymmärrä millaista se arki on. Olen kuullut ihmettelyjä siitä, että mistä allergioista ja yöhuutamisista mä valitan, kun vauva näyttää päivisin kyläilyreissulla niin hyväntuuliselta ja nauravaiselta. Niin no, onhan hän nyt hyväntuulinen kun ei olla syöty mitään väärää tai ei tarvitse olla makuuasennossa omassa sängyssä, siellä ne vatsanväänteet ja refluksi oireilee. Niin ja ihottumaankin on vedetty purkki tolkulla kortisonia, mutta joo onhan hän nyt hyväntuulinen. 

Olen kertonut teille aikaisemmin vauvan allergioista, siitä kuinka ne alkoivat jo reilu kuukauden iässä ja kuinka emme saaneet neuvolasta apua. "Vauvat välillä itkee", "Vihreä kakka ei kerro mitään" ja "Ei rintamaidon kautta voi saada allergiaa" sanottiin minulle lääkärin vastaanotolla. Onneksi minulla on ollut taustatukena oma äitini, joka on taistellut läpi neljän allergisen lapsen vauvavuoden, riisunut oman ruokavalionsa hyvin yksinkertaiseksi pulloa hylkivän allergikon imetyksen vuoksi ja tietää imeväisten ja lasten allergioista paljon. Ilman hänen apua olisin jo heittänyt hanskat tiskiin ja olisin aivan pulassa. 

Aloitin imetysdieetin vauvan ollessa 6 viikon ikäinen. Kävimme silloin lääkärin tarkastuksessa ja lääkäri suositteli dieettiä minulle, sillä vauva oli itkuinen, ei viihtynyt makuullaan ja uloste oli vihreää ja limaista (ja sitä tuli paljon). Jätin ruokavaliosta pois maidon, kananmunan ja soijan sillä ne ovat kuulemma yleisimpiä allergioita rintaruokituilla. (Tästä ja monesta muusta hyvästä vinkistä ja neuvosta saan kiittää erilaisia facebook ryhmiä.) Muutamassa päivässä vauvan oireet helpotti huomattavasti! Jatkoin dieettiä, korvasin maitotuotteet kauratuotteilla, mutta hetken päästä epäilin kauran aiheuttavan runsasta pulauttelua ja refluksimaista oireilua. Jätin pois myös kaikki kotimaiset viljat eli kaura, ruis, ohra ja vehnä. Ajattelin, että ei kokeileminen maksa mitään. Olinhan itse allergiaperheestä, joten jotain oli odotettavissakin. Muutaman päivän päästä dieetin aloituksesta minulla oli ihana tyytyväinen vauva ja kaikki hankaluudet oli taakse jäänyttä elämää.


Lääkäri oli kehottanut minua varaamaan uuden ajan neuvolaan mikäli dieetti tuottaisi tulosta, eli vauvan oireet helpottaisi. Toimin hänen ohjeiden mukaan, mutta neuvolassa vastassa olikin eri lääkäri. Lääkäri jonka mielestä rintamaidon kautta ei voi saada allergisia oireita ja diettaamalla "turhaan" teen lapsestani allergisen ???

Tuijotin lääkäriä suu auki ja yritin sopertaa itku kurkussa vastalausetta. Lopulta poistuin vastaanotolta hämmentyneenä, järkyttyneenä ja kyyneleet silmissä. 

Taistelin turhaan neuvolan kanssa. Jopa tämän alueen keskussairaala kieltäytyi auttamasta meitä. En suostunut lopettamaan dieettiä, sillä en kestäisi katsoa pienen vauvan kipua ja kärsimystä aivan turhaan. Vielä muutama kuukausi myöhemmin sain samalta neuvolalääkäriltä tuohtuneen tuhahduksen ja mutinaa, kun kerroin yhä vältteleväni kyseisiä ruoka-aineita. Hänen mielestä oli edelleen sattumaa, että aina kun söin "väärin" vauva oireili.

Viiden kuukauden ikäisenä vein vauvan yksityiselle lääkärille. Lääkäri otti meidät heti lämpimästi vastaan, kuunteli minua tarkkaavaisesti ja esitti paljon kysymyksiä. Parasta oli, kun lääkäri kysyi "mitä mieltä SINÄ olet?". Meinasi tulla itku, tällä kertaa onnesta. Lääkäri määräsi verikokeet, mitkä osoittautui negatiivisiksi. Tämä on hyvin yleistä vauvoilla ja niillä joilla allergia oireilee viiveellä, eli usein suoliston kautta. Vauva aloitti 5,5kk iässä kiinteät ruoat ja välittömästi allergiaoireet siirtyi reagoimaan myös laajana ihottumana. Kävimme uudelleen samalla lääkärillä ja saimme kasan tujuja rasvoja ja lähetteen maitoaltistukseen. 

Kutsu kilahti postiluukkuun eilen ja maaliskuun alussa pääsemme lastenpolille, tosin aivan eri paikkakunnalle, sillä täällä meitä ei hoideta. Tiesitkö, että sinullakin on oikeus valita erikoissairaanhoitosi paikka, vaikka muut terveyspalvelut pysyisivät omalla paikkakunnallasi? 

"Julkisen terveydenhuollon asiakkaana voit valita hoitopaikkasi, kun tarvitset kiireetöntä hoitoa. Voit valita terveyskeskuksesi koko Suomen alueelta. Yhdessä lääkärisi kanssa voit valita, missä erikoissairaanhoidon yksikössä haluat saada hoitoa. Tietoa terveysaseman tai sairaalan vaihtamisesta tai palvelusetelin käytöstä antaa ensisijaisesti oma terveysasemasi tai sairaanhoitopiirisi." Lähde: Suomi.fi

Miksi haluan, että allergiat tutkitaan jos kerran ruoka-aineiden välttely toimii?

1. En saa enää pumpattua omaa rintamaitoa niin paljon, että sitä riittäisi ruoanlaittoon ja mun koulupäivien ja omien menojen tarpeeseen (esimerkiksi saatan joutua leikkaukseen lähiaikoina). Tarvitaan siis sopiva korvike.

2. Vauva tulee menemään joskus päiväkotiin tai perhepäivähoitajalle ja niitä varten tarvitaan lääkärin todistus allergioista. Pelkkä vanhempien sana ei riitä.

3. Pelkään kohta lähestyvää 10kk ikää, kun hapanmaitotuotteita pitäisi alkaa maistelemaan. Mitä jos reaktio on tosi voimakas?



Ihan mamina - Niina

Kun äiti vaihtaa imetysliivit mekkoon ja korkkareihin

Ei kommentteja:
Istuin lauantai iltana ystävän kanssa baaritiskillä. Olin hetkeä aikaisemmin laittanut vauvan nukkumaan ja hän jäi onnellisena tuhisemaan kotiin hoitajan kanssa, kun minä hiippailin hiljaa ovesta pihalle. Ystävä jota en ollut nähnyt pitkään aikaan kysyi minulta drinkkien ääressä, että ikävöinkö vauvaa ja pystynkö rentoutumaan ulkona ollessa. Olen miettinyt asiaa paljon. Monet äidit kertovat, että itkevät ikävää jo pelkästään kauppareissulla eivätkä siis pysty hengähtämään hetkeäkään. Tottakai minäkin ikävöin vauvaa, laittelen viestiä hoitajalle tai vauvan isälle jos olen poissa ja haluan tietää miten heillä menee. Olen kuitenkin asennoitunut alusta asti niin, että kun lähden tapaamaan ystäviä, olen heille se ystävä minkä he ansaitsee. En halua olla itkunhuuruinen äiti joka höpöttää vaan vauvasta ja ikävästä, vaan olla se sama nainen kun ennen äitiyttä. Edes sen tunnin ajan.

Mulla on elämässä tällä hetkellä monta eri roolia. Niistä tärkein on äitiys ja se ajaa kaiken muun ylitse. Silti haluan joskus heittää imetysliivit hittoon ja olla nainen. Haluan hetkeksi höllätä naruja ja keskittyä johonkin aivan muuhun. Mun ystävät tietää, että he jäävät aina kakkoseksi vauvalle, jos hoitaja laittaa viestiä, että vauva kaipaa mua ei ole kahta sanaa niin ampaisen kotiin. Kuitenkin kun kaikki on kotona hyvin olen se hauska ystävä, joka kuuntelee sinkkumimmien Tinder juttuja viinilasin kera. Olen äiti, avovaimo, opiskelija, ystävä ja perheenjäsen. Ei äitiys tarkoita, että tarvisi unohtaa kokonaan kaikki muut roolit elämässä.

Olen nuori äiti ja saan siksi usein kysymyksiä siitä, että koenko jääväni asioista paitsi. En koe. Tottakai tulee paljon illanistujaisia, tapahtumia ja menoja mihin en pysty osallistumaan, mutta harvoin ne jäisi harmittamaan. Joskus viinihammasta kolottaa, mutta se on vaan hyväksyttävä. Äitiyden vuoristoradassa mulle riittää yksi drinkki hyvän ystävän kanssa, tai treffit kerran kuukaudessa. Äitiys on meinaan buukannut mun kalenteriin paljon muuta kivaa.

Saan paljon energiaa ulkona käynnistä. Mulla oli pidempi ajanjakso, kun olin vauvan kanssa hyvin tiiviisti hänen kärsiessä eroahdistuksesta ja silloin huomasin kuinka tärkeää tuulettautuminen on minulle. Heti kun vauvan kehitysvaihe meni eteenpäin ja isin syli kelpasi taas lähdin ulos ja nautin. Olin heti paljon parempi äiti.


Milloin äiti voi lähteä juhlimaan? 

- Heti kun hyvältä tuntuu.



Ihan mamina - Niina 

Lue myös:

Vauvani on ollut usein hoidossa, enkä pode huonoa omatuntoa


Valmissoseet on huonoa vanhemmuutta ja mikrotettu ruoka ravintoköyhää

13 kommenttia:
"Ois ihana, jos jakaisit sun reseptejä miten teet vauvalle ruoat!" Saan tällaisia viestejä yllättävän usein, joten mun on pakko tehdä paljastus. Mä en tee vauvan soseita itse. Meidän soseet tulee aina Prisman hyllystä.

Olen liittynyt varmasti jokaiseen mahdolliseen vauva aiheiseen facebook ryhmään jo raskausaikana. Seuraan monia ihania some-äitejä ja heidän arkeaan ja kokkailuja. En tiedä kuinka kauan tämä buumi on ollut, mutta tuntuu, että kaikki äidit tekevät lastensa soseet ja sormiruokailuun soveltavat ruoat itse. Ostetaan vain luomua ja kotimaista, mielellään toki kasvatetaan vihannekset omassa maassa. Luin myös usean kommentin siitä ettei lapsen ruokaa saisi laittaa mikroon tai pakastaa. Tuhoaa meinaan ravintoaineet. Purkkiruokaa kutsutaan negatiiviseen sävyyn eineksiksi ja niiden syöttäminen on suorastaan lapsen kaltoinkohtelua. Innostuin itsekkin sormiruokailun maailmasta ja ostin reseptikirjoja, ja meillä ensimmäiset kosketukset kiinteiden maailmaan tapahtui sormiruokaillen parsakaalilla (en kyllä ollut kasvattanut sitä itse). Kiinteiden tullessa päivittäiseen käyttöön ja neljästä viiteen aterian suunnitteluun päivässä, aloin kuitenkin stressaantua hirveesti. Soseiden tekoon menee mun mielestä hirveesti aikaa, ateriakoko mietityttää ja sormiruokailu pelottaa kakomisen vuoksi. Suuntasin Prismaan ja hamstrasin kaapin täydeltä soseita, etten menettäisi järkeäni. Ostoskoria kantaessani tunsin häpeää. Miksi? Tuntuu typerältä edes kokea näin suurta painetta tästä asiasta. Miksi minusta tuntuu, että en ole tehnyt äitinä tarpeeksi?































Paljon puhutaan puhtaasta ruoasta, piilosokerista ja suolasta. Monissa soseissa mitkä on tarkoitettu 6kk ikäisille käytetään lehmänmaitoa, mitä ei edes ole pilkottu korvikemuotoon. Tämä hämmentää minua, sillä maitotuotteet tulevat lapsen ruokavalioon vasta 10kk iässä. Onneksi pakkausselosteita lukemalla pääsee pitkälle ja vauvalle löytyy varsin hyviä ruokia kaupan hyllystä. Marja-ja hedelmäsoseissa on usein käytetty täysmehutiivistettä ja vaikka se on hedelmän omaa sokeria, se on silti lisättyä eli täysin turhaa. Näistäkin löytyy hyviä poikkeuksia, mikäli haluaa pelkkää hedelmää sisältävän tuotteen. Harrastamme yhä edelleen sormiruokailua ja aina kun on mahdollista annan vauvalle samaa ruokaa mitä syön itse. Myös aamupuurot tehdään aina itse, yleensä äidinmaitoon. Ostin myös Samasta padasta kirjan ja toivon, että siihen perehtyminen helpottaa mun kokkailuja. 


Tuntuu vaan, että lapsen allergiat, omat ruokarajoitteet ja 

arjen haasteet on nyt ihan tarpeeksi tähän elämäntilanteeseen 

ilman että tarvitsisi vielä stressata ruokien valmistuksesta.



Yksi stressin aihe vähemmän siis minulle, kun voin ostaa soseet valmiina hyllystä ja kokkailla sitten kun huvittaa. Vauvaryhmät on aivan loistava tiedonlähde, vertaistuen piiri ja ihanaa ajanvietettä, mutta täytyy myöntää että tulee niistä otettua ihan turhia paineita. Ihanaa että monet kokevat helppona soseiden teot ja kokkailut, ja sormiruokailu on arkipäivää. Mutta jos sä koet painetta tälläisestä asiasta, höllää pipoa ja suuntaa hyvällä omatunnolla Prismaan.



Ihan mamina - Niina
Se huono kokki!


Meitä voit seurata myös instagramissa @niina.mantere


Miltä vatsa näyttää 7 kuukautta synnytyksen jälkeen? (ennen ja jälkeen kuvat)

Ei kommentteja:
Kaupallinen yhteistyö Kauneuskeskus Place to be kanssa.

Mun iho oli sileä, kaunis ja arveton aina raskausviikolle 33 asti, sitten yhtäkkiä alavatsan, reisien ja lantion iho päätti antaa periksi ja punertavia raskausarpia syntyi urakalla. En ollut yllättynyt, minulla oli runsaasti lapsivettä koko raskauden ajan ja siksi vatsa oli valtava. Sain jatkuvasti kuulla kyselyitä "Oletko varma, että siellä on vain yksi vauva?". Heh heh.

Kirjoitin teille syyskuussa postauksen "Miltä vatsa näyttää 3kk synnytyksen jälkeen", missä kerroin KRF-hoidosta ja arpien timanttihionnasta. Hoitojen tarkoitus oli auttaa mun vatsan ja reisien ihoa toipumaan suuresta rasituksesta.

Synnytyksen jälkeen tein ison muutoksen mun ruokailutottumuksiin ja aloin liikkua ihan tosissani. Imetyksen, vaunulenkkien ja ruokavalion avulla paino lähti nopeasti laskuun. Viiden kuukauden kuluttua olin karistanut jopa ennen raskautta kerätyt ylimääräiset kilot. Olen niin tyytyväinen, että menin heti KRF-hoitoihin, sillä se tehosti ylimääräisen nesteen poistoa ja auttoi kudoksia uusiutumaan ja irroitti selluliittiä. Tähän lisätty timanttihionta arville, sai ihon tuntumaan tasaisemmalta ja eloisammalta. En usko, että olisin saanut vastaavia tuloksia ilman hoitoja.

ENNEN JA JÄLKEEN KUVAT 




















Tässä on mun vatsa 2 kuukautta synnytyksen jälkeen. Kuten kuvasta huomaa mulla oli paljon arpia ja nestekertymää vatsan ja "jenkkakahvojen" alueella. Arvet oli koholla ja iho tuntui röpelöiseltä ja rosoiselta. Kauneuskeskus Place to be:n kosmetologi ja yrittäjä Sara suunnitteli mulle viiden hoitokerran sarjan, missä tehtiin 5 kertaa KRF-hoito (lue lisää tästä) vatsalle, reisille ja pepulle aina hieman vaihdellen hoidettavaa aluetta, sekä 4 kertaa timanttihionta arpeutuneelle iholle. Kävin Saran käsittelyssä kerran viikossa ja jokainen käsittelykerta oli mulle aivan ihana rentoutumishetki vauva-arjen keskellä. Hoidoissa käynti oli kuin hierontaan meno hyvän ystävän kanssa. En tuntenut Saraa entuudestaan, mutta mulla tuli aina hoitokertojen välissä ikävä hänen keittiöpsykologisia taitojaan! 





Synnytyksestä on nyt reilu 7 kuukautta. Vatsan alueen nestekertymä on poissa, iho on vetäytynyt hyvin takaisin ja iho tuntuu huomattavasti sileämmältä, kun arvet eivät ole enää koholla ja punaisia. Iho tuntuu eloisammalta ja kirkkaammalta. Vihdoin mun olo on sellainen, että voin sanoa toipuneeni synnytyksestä! Ainoa muisto siitä on enää muutama hailakka arpi, mitkä näkyvät oikeastaan enää kirkkaassa valossa ja ihana pieni poika.

Mun vatsasta tuli sittenkin kaunis! 


KRF-hoito on täysin turvallinen, sen teho perustuu radiofrekvenssi aaltoihin, mitkä nostavat kudoksen lämpötilaa, ja sen seurauksena mm. kollageenin ja elastaanin tuotanto kiihtyy. KRF laite on vähän kuin ultraääni, mutta ihanan lämmittävän ominaisuuden vuoksi paljon rentouttavampi. Timanttihionta on laitteella tehty tehokas kuorintahoito, mikä edistää ihon uusiutumista. Timanttihiontaa voi tehdä myös kasvoille esimerkiksi akne arpia häivyttämään. Alla olevasta kuvasta huomaa hyvin miten lonkalla olevat arvet näkyvät vielä selvästi, sillä hoitoa ei tehty sinne yhtä paljon kun vatsan alueelle. 

Ihan mamina - Niina