Vihdoin kutsu maitoaltistukseen

1 kommentti:
Vanhemmat joilla ei ole minkäänlaista kosketusta elämään allergisen lapsen kanssa eivät mitenkään ymmärrä millaista se arki on. Olen kuullut ihmettelyjä siitä, että mistä allergioista ja yöhuutamisista mä valitan, kun vauva näyttää päivisin kyläilyreissulla niin hyväntuuliselta ja nauravaiselta. Niin no, onhan hän nyt hyväntuulinen kun ei olla syöty mitään väärää tai ei tarvitse olla makuuasennossa omassa sängyssä, siellä ne vatsanväänteet ja refluksi oireilee. Niin ja ihottumaankin on vedetty purkki tolkulla kortisonia, mutta joo onhan hän nyt hyväntuulinen. 

Olen kertonut teille aikaisemmin vauvan allergioista, siitä kuinka ne alkoivat jo reilu kuukauden iässä ja kuinka emme saaneet neuvolasta apua. "Vauvat välillä itkee", "Vihreä kakka ei kerro mitään" ja "Ei rintamaidon kautta voi saada allergiaa" sanottiin minulle lääkärin vastaanotolla. Onneksi minulla on ollut taustatukena oma äitini, joka on taistellut läpi neljän allergisen lapsen vauvavuoden, riisunut oman ruokavalionsa hyvin yksinkertaiseksi pulloa hylkivän allergikon imetyksen vuoksi ja tietää imeväisten ja lasten allergioista paljon. Ilman hänen apua olisin jo heittänyt hanskat tiskiin ja olisin aivan pulassa. 

Aloitin imetysdieetin vauvan ollessa 6 viikon ikäinen. Kävimme silloin lääkärin tarkastuksessa ja lääkäri suositteli dieettiä minulle, sillä vauva oli itkuinen, ei viihtynyt makuullaan ja uloste oli vihreää ja limaista (ja sitä tuli paljon). Jätin ruokavaliosta pois maidon, kananmunan ja soijan sillä ne ovat kuulemma yleisimpiä allergioita rintaruokituilla. (Tästä ja monesta muusta hyvästä vinkistä ja neuvosta saan kiittää erilaisia facebook ryhmiä.) Muutamassa päivässä vauvan oireet helpotti huomattavasti! Jatkoin dieettiä, korvasin maitotuotteet kauratuotteilla, mutta hetken päästä epäilin kauran aiheuttavan runsasta pulauttelua ja refluksimaista oireilua. Jätin pois myös kaikki kotimaiset viljat eli kaura, ruis, ohra ja vehnä. Ajattelin, että ei kokeileminen maksa mitään. Olinhan itse allergiaperheestä, joten jotain oli odotettavissakin. Muutaman päivän päästä dieetin aloituksesta minulla oli ihana tyytyväinen vauva ja kaikki hankaluudet oli taakse jäänyttä elämää.


Lääkäri oli kehottanut minua varaamaan uuden ajan neuvolaan mikäli dieetti tuottaisi tulosta, eli vauvan oireet helpottaisi. Toimin hänen ohjeiden mukaan, mutta neuvolassa vastassa olikin eri lääkäri. Lääkäri jonka mielestä rintamaidon kautta ei voi saada allergisia oireita ja diettaamalla "turhaan" teen lapsestani allergisen ???

Tuijotin lääkäriä suu auki ja yritin sopertaa itku kurkussa vastalausetta. Lopulta poistuin vastaanotolta hämmentyneenä, järkyttyneenä ja kyyneleet silmissä. 

Taistelin turhaan neuvolan kanssa. Jopa tämän alueen keskussairaala kieltäytyi auttamasta meitä. En suostunut lopettamaan dieettiä, sillä en kestäisi katsoa pienen vauvan kipua ja kärsimystä aivan turhaan. Vielä muutama kuukausi myöhemmin sain samalta neuvolalääkäriltä tuohtuneen tuhahduksen ja mutinaa, kun kerroin yhä vältteleväni kyseisiä ruoka-aineita. Hänen mielestä oli edelleen sattumaa, että aina kun söin "väärin" vauva oireili.

Viiden kuukauden ikäisenä vein vauvan yksityiselle lääkärille. Lääkäri otti meidät heti lämpimästi vastaan, kuunteli minua tarkkaavaisesti ja esitti paljon kysymyksiä. Parasta oli, kun lääkäri kysyi "mitä mieltä SINÄ olet?". Meinasi tulla itku, tällä kertaa onnesta. Lääkäri määräsi verikokeet, mitkä osoittautui negatiivisiksi. Tämä on hyvin yleistä vauvoilla ja niillä joilla allergia oireilee viiveellä, eli usein suoliston kautta. Vauva aloitti 5,5kk iässä kiinteät ruoat ja välittömästi allergiaoireet siirtyi reagoimaan myös laajana ihottumana. Kävimme uudelleen samalla lääkärillä ja saimme kasan tujuja rasvoja ja lähetteen maitoaltistukseen. 

Kutsu kilahti postiluukkuun eilen ja maaliskuun alussa pääsemme lastenpolille, tosin aivan eri paikkakunnalle, sillä täällä meitä ei hoideta. Tiesitkö, että sinullakin on oikeus valita erikoissairaanhoitosi paikka, vaikka muut terveyspalvelut pysyisivät omalla paikkakunnallasi? 

"Julkisen terveydenhuollon asiakkaana voit valita hoitopaikkasi, kun tarvitset kiireetöntä hoitoa. Voit valita terveyskeskuksesi koko Suomen alueelta. Yhdessä lääkärisi kanssa voit valita, missä erikoissairaanhoidon yksikössä haluat saada hoitoa. Tietoa terveysaseman tai sairaalan vaihtamisesta tai palvelusetelin käytöstä antaa ensisijaisesti oma terveysasemasi tai sairaanhoitopiirisi." Lähde: Suomi.fi

Miksi haluan, että allergiat tutkitaan jos kerran ruoka-aineiden välttely toimii?

1. En saa enää pumpattua omaa rintamaitoa niin paljon, että sitä riittäisi ruoanlaittoon ja mun koulupäivien ja omien menojen tarpeeseen (esimerkiksi saatan joutua leikkaukseen lähiaikoina). Tarvitaan siis sopiva korvike.

2. Vauva tulee menemään joskus päiväkotiin tai perhepäivähoitajalle ja niitä varten tarvitaan lääkärin todistus allergioista. Pelkkä vanhempien sana ei riitä.

3. Pelkään kohta lähestyvää 10kk ikää, kun hapanmaitotuotteita pitäisi alkaa maistelemaan. Mitä jos reaktio on tosi voimakas?



Ihan mamina - Niina

Kun äiti vaihtaa imetysliivit mekkoon ja korkkareihin

Ei kommentteja:
Istuin lauantai iltana ystävän kanssa baaritiskillä. Olin hetkeä aikaisemmin laittanut vauvan nukkumaan ja hän jäi onnellisena tuhisemaan kotiin hoitajan kanssa, kun minä hiippailin hiljaa ovesta pihalle. Ystävä jota en ollut nähnyt pitkään aikaan kysyi minulta drinkkien ääressä, että ikävöinkö vauvaa ja pystynkö rentoutumaan ulkona ollessa. Olen miettinyt asiaa paljon. Monet äidit kertovat, että itkevät ikävää jo pelkästään kauppareissulla eivätkä siis pysty hengähtämään hetkeäkään. Tottakai minäkin ikävöin vauvaa, laittelen viestiä hoitajalle tai vauvan isälle jos olen poissa ja haluan tietää miten heillä menee. Olen kuitenkin asennoitunut alusta asti niin, että kun lähden tapaamaan ystäviä, olen heille se ystävä minkä he ansaitsee. En halua olla itkunhuuruinen äiti joka höpöttää vaan vauvasta ja ikävästä, vaan olla se sama nainen kun ennen äitiyttä. Edes sen tunnin ajan.

Mulla on elämässä tällä hetkellä monta eri roolia. Niistä tärkein on äitiys ja se ajaa kaiken muun ylitse. Silti haluan joskus heittää imetysliivit hittoon ja olla nainen. Haluan hetkeksi höllätä naruja ja keskittyä johonkin aivan muuhun. Mun ystävät tietää, että he jäävät aina kakkoseksi vauvalle, jos hoitaja laittaa viestiä, että vauva kaipaa mua ei ole kahta sanaa niin ampaisen kotiin. Kuitenkin kun kaikki on kotona hyvin olen se hauska ystävä, joka kuuntelee sinkkumimmien Tinder juttuja viinilasin kera. Olen äiti, avovaimo, opiskelija, ystävä ja perheenjäsen. Ei äitiys tarkoita, että tarvisi unohtaa kokonaan kaikki muut roolit elämässä.

Olen nuori äiti ja saan siksi usein kysymyksiä siitä, että koenko jääväni asioista paitsi. En koe. Tottakai tulee paljon illanistujaisia, tapahtumia ja menoja mihin en pysty osallistumaan, mutta harvoin ne jäisi harmittamaan. Joskus viinihammasta kolottaa, mutta se on vaan hyväksyttävä. Äitiyden vuoristoradassa mulle riittää yksi drinkki hyvän ystävän kanssa, tai treffit kerran kuukaudessa. Äitiys on meinaan buukannut mun kalenteriin paljon muuta kivaa.

Saan paljon energiaa ulkona käynnistä. Mulla oli pidempi ajanjakso, kun olin vauvan kanssa hyvin tiiviisti hänen kärsiessä eroahdistuksesta ja silloin huomasin kuinka tärkeää tuulettautuminen on minulle. Heti kun vauvan kehitysvaihe meni eteenpäin ja isin syli kelpasi taas lähdin ulos ja nautin. Olin heti paljon parempi äiti.


Milloin äiti voi lähteä juhlimaan? 

- Heti kun hyvältä tuntuu.



Ihan mamina - Niina 

Lue myös:

Vauvani on ollut usein hoidossa, enkä pode huonoa omatuntoa


Valmissoseet on huonoa vanhemmuutta ja mikrotettu ruoka ravintoköyhää

13 kommenttia:
"Ois ihana, jos jakaisit sun reseptejä miten teet vauvalle ruoat!" Saan tällaisia viestejä yllättävän usein, joten mun on pakko tehdä paljastus. Mä en tee vauvan soseita itse. Meidän soseet tulee aina Prisman hyllystä.

Olen liittynyt varmasti jokaiseen mahdolliseen vauva aiheiseen facebook ryhmään jo raskausaikana. Seuraan monia ihania some-äitejä ja heidän arkeaan ja kokkailuja. En tiedä kuinka kauan tämä buumi on ollut, mutta tuntuu, että kaikki äidit tekevät lastensa soseet ja sormiruokailuun soveltavat ruoat itse. Ostetaan vain luomua ja kotimaista, mielellään toki kasvatetaan vihannekset omassa maassa. Luin myös usean kommentin siitä ettei lapsen ruokaa saisi laittaa mikroon tai pakastaa. Tuhoaa meinaan ravintoaineet. Purkkiruokaa kutsutaan negatiiviseen sävyyn eineksiksi ja niiden syöttäminen on suorastaan lapsen kaltoinkohtelua. Innostuin itsekkin sormiruokailun maailmasta ja ostin reseptikirjoja, ja meillä ensimmäiset kosketukset kiinteiden maailmaan tapahtui sormiruokaillen parsakaalilla (en kyllä ollut kasvattanut sitä itse). Kiinteiden tullessa päivittäiseen käyttöön ja neljästä viiteen aterian suunnitteluun päivässä, aloin kuitenkin stressaantua hirveesti. Soseiden tekoon menee mun mielestä hirveesti aikaa, ateriakoko mietityttää ja sormiruokailu pelottaa kakomisen vuoksi. Suuntasin Prismaan ja hamstrasin kaapin täydeltä soseita, etten menettäisi järkeäni. Ostoskoria kantaessani tunsin häpeää. Miksi? Tuntuu typerältä edes kokea näin suurta painetta tästä asiasta. Miksi minusta tuntuu, että en ole tehnyt äitinä tarpeeksi?































Paljon puhutaan puhtaasta ruoasta, piilosokerista ja suolasta. Monissa soseissa mitkä on tarkoitettu 6kk ikäisille käytetään lehmänmaitoa, mitä ei edes ole pilkottu korvikemuotoon. Tämä hämmentää minua, sillä maitotuotteet tulevat lapsen ruokavalioon vasta 10kk iässä. Onneksi pakkausselosteita lukemalla pääsee pitkälle ja vauvalle löytyy varsin hyviä ruokia kaupan hyllystä. Marja-ja hedelmäsoseissa on usein käytetty täysmehutiivistettä ja vaikka se on hedelmän omaa sokeria, se on silti lisättyä eli täysin turhaa. Näistäkin löytyy hyviä poikkeuksia, mikäli haluaa pelkkää hedelmää sisältävän tuotteen. Harrastamme yhä edelleen sormiruokailua ja aina kun on mahdollista annan vauvalle samaa ruokaa mitä syön itse. Myös aamupuurot tehdään aina itse, yleensä äidinmaitoon. Ostin myös Samasta padasta kirjan ja toivon, että siihen perehtyminen helpottaa mun kokkailuja. 


Tuntuu vaan, että lapsen allergiat, omat ruokarajoitteet ja 

arjen haasteet on nyt ihan tarpeeksi tähän elämäntilanteeseen 

ilman että tarvitsisi vielä stressata ruokien valmistuksesta.



Yksi stressin aihe vähemmän siis minulle, kun voin ostaa soseet valmiina hyllystä ja kokkailla sitten kun huvittaa. Vauvaryhmät on aivan loistava tiedonlähde, vertaistuen piiri ja ihanaa ajanvietettä, mutta täytyy myöntää että tulee niistä otettua ihan turhia paineita. Ihanaa että monet kokevat helppona soseiden teot ja kokkailut, ja sormiruokailu on arkipäivää. Mutta jos sä koet painetta tälläisestä asiasta, höllää pipoa ja suuntaa hyvällä omatunnolla Prismaan.



Ihan mamina - Niina
Se huono kokki!


Meitä voit seurata myös instagramissa @niina.mantere


Miltä vatsa näyttää 7 kuukautta synnytyksen jälkeen? (ennen ja jälkeen kuvat)

Ei kommentteja:
Kaupallinen yhteistyö Kauneuskeskus Place to be kanssa.

Mun iho oli sileä, kaunis ja arveton aina raskausviikolle 33 asti, sitten yhtäkkiä alavatsan, reisien ja lantion iho päätti antaa periksi ja punertavia raskausarpia syntyi urakalla. En ollut yllättynyt, minulla oli runsaasti lapsivettä koko raskauden ajan ja siksi vatsa oli valtava. Sain jatkuvasti kuulla kyselyitä "Oletko varma, että siellä on vain yksi vauva?". Heh heh.

Kirjoitin teille syyskuussa postauksen "Miltä vatsa näyttää 3kk synnytyksen jälkeen", missä kerroin KRF-hoidosta ja arpien timanttihionnasta. Hoitojen tarkoitus oli auttaa mun vatsan ja reisien ihoa toipumaan suuresta rasituksesta.

Synnytyksen jälkeen tein ison muutoksen mun ruokailutottumuksiin ja aloin liikkua ihan tosissani. Imetyksen, vaunulenkkien ja ruokavalion avulla paino lähti nopeasti laskuun. Viiden kuukauden kuluttua olin karistanut jopa ennen raskautta kerätyt ylimääräiset kilot. Olen niin tyytyväinen, että menin heti KRF-hoitoihin, sillä se tehosti ylimääräisen nesteen poistoa ja auttoi kudoksia uusiutumaan ja irroitti selluliittiä. Tähän lisätty timanttihionta arville, sai ihon tuntumaan tasaisemmalta ja eloisammalta. En usko, että olisin saanut vastaavia tuloksia ilman hoitoja.

ENNEN JA JÄLKEEN KUVAT 




















Tässä on mun vatsa 2 kuukautta synnytyksen jälkeen. Kuten kuvasta huomaa mulla oli paljon arpia ja nestekertymää vatsan ja "jenkkakahvojen" alueella. Arvet oli koholla ja iho tuntui röpelöiseltä ja rosoiselta. Kauneuskeskus Place to be:n kosmetologi ja yrittäjä Sara suunnitteli mulle viiden hoitokerran sarjan, missä tehtiin 5 kertaa KRF-hoito (lue lisää tästä) vatsalle, reisille ja pepulle aina hieman vaihdellen hoidettavaa aluetta, sekä 4 kertaa timanttihionta arpeutuneelle iholle. Kävin Saran käsittelyssä kerran viikossa ja jokainen käsittelykerta oli mulle aivan ihana rentoutumishetki vauva-arjen keskellä. Hoidoissa käynti oli kuin hierontaan meno hyvän ystävän kanssa. En tuntenut Saraa entuudestaan, mutta mulla tuli aina hoitokertojen välissä ikävä hänen keittiöpsykologisia taitojaan! 





Synnytyksestä on nyt reilu 7 kuukautta. Vatsan alueen nestekertymä on poissa, iho on vetäytynyt hyvin takaisin ja iho tuntuu huomattavasti sileämmältä, kun arvet eivät ole enää koholla ja punaisia. Iho tuntuu eloisammalta ja kirkkaammalta. Vihdoin mun olo on sellainen, että voin sanoa toipuneeni synnytyksestä! Ainoa muisto siitä on enää muutama hailakka arpi, mitkä näkyvät oikeastaan enää kirkkaassa valossa ja ihana pieni poika.

Mun vatsasta tuli sittenkin kaunis! 


KRF-hoito on täysin turvallinen, sen teho perustuu radiofrekvenssi aaltoihin, mitkä nostavat kudoksen lämpötilaa, ja sen seurauksena mm. kollageenin ja elastaanin tuotanto kiihtyy. KRF laite on vähän kuin ultraääni, mutta ihanan lämmittävän ominaisuuden vuoksi paljon rentouttavampi. Timanttihionta on laitteella tehty tehokas kuorintahoito, mikä edistää ihon uusiutumista. Timanttihiontaa voi tehdä myös kasvoille esimerkiksi akne arpia häivyttämään. Alla olevasta kuvasta huomaa hyvin miten lonkalla olevat arvet näkyvät vielä selvästi, sillä hoitoa ei tehty sinne yhtä paljon kun vatsan alueelle. 

Ihan mamina - Niina

Kuukautiset ja imetys, loppuuko maito kesken?

Ei kommentteja:
Minulla on ollut nyt neljät kuukautiset synnytyksen jälkeen, ja jokainen viikko vuotoa on yksi iso katastrofi. Imetän 7 kuukauden ikäistä allergista vauvaa, jolle ei ole vielä löydetty sopivaa korviketta. Aina menkkojen alkaessa tuntuu, että maidontulo loppuu kuin seinään (oikeasti ei hätää, se ei lopu kesken). Heruminen kuitenkin vaikeutuu ja malttamaton vauva meinaa raivota rinnalla, kun ei saakkaan heti mitään irti. Äitillä valuu hikikarpalot otsalla ja maidon pumppaamisesta on turha edes haaveilla. Haastavin on vuodon ensimmäinen päivä, sitten usein helpottaa. Tästä huolimatta aina ollaan selvitty hengissä kuukautisten ohitse ja yhtäkkiä maitoa onkin taas vaikka muille jakaa.

Äidin hormoneilla on iso vaikutus imetykseen. Moni imettävä äiti kokee, että maidontulo vaikeutuu kuukautisten ensimmäisenä päivänä ja joskus jopa ovulaation aikaan. Myös uusi raskaus voi olla syy maidontulon muutoksille. Suuri hormonien heittely kuukautiskierron aikana saattaa selittää imetyksen haasteellisuuden vuodon alkaessa. Esimerkiksi suuret estrogeenipitoisuudet saattavat vähentää maidontuloa. Osittain samasta syystä imettävälle äidille ei suositella yhdistelmäehkäisypillereiden käyttöä, vaan mielummin minipillerit. En toki ole lääkäri, mutta tämä selitys kuulostaisi pätevältä minun korvaan (korjatkaa jos olen väärässä). Herumiseen eli maidon ulostuloon rinnoista vaikuttaa oksitosiini ja dopamiini, maidon tuotantoon taas prolaktiini. Naisen keho on siis täynnä erilaisia hormoneja ja niiden yhteisvaikutuksia mitä näin maallikkona on hankala ymmärtää. Tärkeintä on kuitenkin tietää, että vika ei ole sinussa jos vauva raivoaa rinnalla hidasta palvelua. 


Mun kuukautiskierto on aika tarkkaan 31-32 vuorokautta, eli hieman pidempi kuin oppikirjoissa. Päivää ennen kuukautisia en saa enää pumpattua maitoa ulos kun korkeintaan muutamia tippoja. Vuodon alkaessa rinnat tuntuvat tyhjiltä ja vauva saa rintaraivareita hitaan herumisen vuoksi. Ei kiva. Menkkojen mennessä ohitse huomaan rintojen täyttyvän silmissä ja yhtäkkiä kaikki on taas ennallaan. Kunnes seuraavat menkat alkavat taas!

Kokeilemisen arvoisia vinkkejä:

Herumisen ollessa hidasta vaihdan vauvan rinnalta toiselle aina kun hän alkaa osoittaa hermostumisen merkkkejä. Saatan käännellä vauvaa jopa 4-5 kertaa ennen kun maitoa alkaa virrata. Laulan, hyräilen ja keinun samalla hämätäkseni vauvaa. 

Syö, syö ja syö! Huhujen mukaan herumista helpottaa magnesium ja kalsiumlisä (noudata purkin ohjeita). Herkuttelu hiilihydraattipitoisilla ruoilla, reippaalla veden juomisella ja rintojen lämmittäminen esimerkiksi kauratyynyllä ja niskojen hierominen voivat auttaa. Aina pitäisi myös muistaa pysyä rentona, jotta keho voi tuottaa ihmeellistä oksitosiinia! 

Kysynnän ja tarjonnan laki

Kun maito on kerran saatu nousemaan kunnolla ja imetys onnistuu, jatkossa maidontuloa säätelee kysynnän ja tarjonnan laki. Mitä enemmän maitoa poistuu rinnoista, sitä enemmän rinnat tuottavat maitoa. Tästä syystä myös silloin kun imetys tuntuu haastavalta kannattaa yrittää tarjota rintaa vauvalle mahdollisimman usein ja vaihdella rintaa kesken imetyksen, jos tavoitteena on jatkaa imetystä. Käsinlypsy ja pumppaaminen on myös hyvä keino tähän. Tietenkään pullon antamisessa ei ole mitään vikaa, teen sitä itsekkin joskus. Silti kannattaa huomioida, että runsas pullon tarjoaminen voi vähentää omaa maidontuotantoa rinnoissa. Mitä enemmän kysyntää, sitä enemmän rinnat tekevät töitä ja tuottavat maitoa! Mitä tyhjempi rinta on vauvaa imettäessä, sitä vauhdikkaammin se alkaa tuottaa lisää maitoa! 


Maito ei lopu yhtäkkiä, vain heruminen saattaa vaikeutua pahasti, mikä aiheuttaa äidille tunteen maidon loppumisesta. Herumisen vaikeus voi olla kuitenkin korjattavissa! Eikä myöskään imetyksen lopettamisessa ole mitään pahaa, jos imetys tuntuu liian kuormittavalle.



Ihan mamina - Niina


Miksi kaupalliset yhteistyöt v#tuttaa?

3 kommenttia:
Onko blogeissa, youtubessa tai instassa enää mitään aitoa? Onko kaikki tuotteet saatuja tai kaikki suositukset pelkästään rahan perässä huitelua? Voiko vaikuttajan sanaan luottaa, vai saako rahalla laitettua sanoja suuhun?

Mä olen some-maailmassa vasta lapsen kengissä. Instagramissa olen roikkunut kauan, mutta vasta vuosi sitten tätä blogia perustaessa aloin myös kiinnittämään huomiota mun instagramin sisältöön. Vieläkään en ole päässyt siihen täydelliseen feediin tai tasaiseen postaustahtiin, mutta pidän mun hieman rönsyilevästä instatilistä silti. Kaupallisia yhteistöitä olen tehnyt muutamia erilaisten firmojen kanssa. Tarjouksia on sadellut sähköpostin täydeltä, mutta suurin osa ei herätä mitään mielenkiintoa. Teen yhteistöitä vain yritysten kanssa, joiden tuotteita käyttäisin joka tapauksessa. Olen tehnyt muutamia huomioita somen kaupalliseen sisältöön liittyen, ja kyselin mun seuraajilta seuraavaa!

Miksi kaupalliset yhteistyöt ärsyttää?



"Tuntuu et moni ei tee asiaa edes omia kiinnostuksia kohtaa vaan ilmasen tavaran
 ja näkyvyyden vuoksi. Pitäis olla joku linja ja itselleen tärkeä asia"


"Jos yhteistyö ei liity yhtään tilin aiheeseen. Esim. vauvatilillä
 yhteistyö hesburgerin kanssa"


"Ärsyttää jos yhteistöitä tulee jatkuvalla syötöllä."


"Aito fiilis katoaa vaikka samaan aikaan ymmärrän, 
et ihmiset tienaa sillä ja seuraajat hyötyy siitä"


"Tuntuu et alekoodit on huijausta, jos niin moni pystyy niitä jakamaan 
= alunperin liian kallis tuote" 


"Uskoisin, et se on puhtaasti kateus mikä ihmisiä häiritsee"


"Ne on joskus tosi väkisin tehtyjä, eikä tunnu enää 
sen ihmisen jutulta ollenkaan"


"Itestä ne on kivoja, paitsi osalla toteutus tosi kökköä"


"Ärsyttää jos sama tuote on edustettuna tyyliin
 joka ikisellä samoihin aikoihin"


"Jos oikeat ja arkiset asiat hukkuu"


"Vaikuttaa usein väkinäisiltä, eikä todenmukaiselta"


"Ärsyttää jos ei kerro tuotteesta oikeella inspiksellä, 
vaan on "pakotettu" yhteistyöhön"


"Samaa joka tuutista"


"Jos yhteistyöt on väärin merkitty! 
Tätä näkee myös isoilla vaikuttajilla"


"Onko oikeesti vilpitöntä suosittelua, 
vai ilmaisen tuotteen toiveessa tehty postaus?"


"Saattaa kyllä ihmetyttää jos esimerkiksi luonnonkosmetiikasta puhuva 
tekis yhteistyön esim. maybellinen kanssa"


"Näistä näkee monesti, et haalitaan paljon yhteistöitä 
eikä keretä keskittyä niihin juurikaan"


"Tuntuu aina feikiltä, kun kaikilla on samanlainen"


"Tuntuu et ihmiset luulee olevansa jotenki muiden 
yläpuolella, kun saa yhteistöitä"










Merkintä "Kaupallinen yhteistyö X kanssa" karistaa seuraajat karkuun, miksi?

Kun vaikuttaja postaa kaupallisen yhteistyön, se saa huomattavasti vähemmän kommentteja ja tykkäyksiä verrattuna hänen tavalliseen sisältöön. Osa seuraajista jopa lopettaa seuraamisen postauksen jälkeen, vaikka se olisi hyvin toteutettu. Miksi? Kuvasta tykkääminen tai blogitekstin avaaminen ei maksa sinulle yhtään mitään, joten miksi et tykkäisi myös kaupallisesta sisällöstä? Itse en ole huikeita summia tienannut yhteistöillä, mutta kaiken sen rahan olen käyttänyt kehittääkseni blogia lisää. Tätä blogia mitä sinä nyt luet, ja olet ehkä lukenut aikaisemminkin. Eli jos pidät henkilön tekemästä tavallisesta sisällöstä, anna tukesi myös hänen tienaamiselleen, jotta hän voi tuottaa sitä sisältöä sinulle lisää! On kaikille parasta, että vaikuttaja merkitsee yhteistyönsä oikein, eikä sorru piilomainontaan. Vaikuttajalle saa ja myös pitää antaa palautetta. Itse ainakin toivoisin seuraajilta viestiä, jos olen merkinnyt yhteistyön väärin tai jos yhteistyössä voisi parantaa jotain. Eihän sitä muuten kehity rakastamassaan hommassa.

Klikinsäästäjä

Blogissa tehdyistä yhteistöistä ei yleensä saa rahaa sen perusteella, kuinka moni on klikannut postauksen auki, tai instassa kuinka moni on tykännyt kuvasta. Blogiin voidaan laittaa mainoslinkkejä ja se tulee mainita postauksen alussa selkeästi. Silloin klikkaamalla mainoslinkkiä ja menemällä kyseisen firman sivuille shoppailemaan saattaa bloggaaja saada jokusen sentin siitä hyvästä. Mutta älä huoli, sinä et ole edelleen menettänyt siinä penniäkään! 


"TÄMÄ EI SITTEN OLE MAKSETTU MAINOS, KJEH KJEH!"

Vaikuttajan vastuulla on suositella vain sellaista sisältöä mihin itse uskoo. Mikäli hän suosittelee kuraa, seuraajien luottamus kärsii ja he katoavat paikalta kun tuhka tuuleen. Moni vaikuttaja ymmärtää tämän ja siksi sinäkin voit luottaa lemppari vaikuttajaasi. Toki kaikessa sisällössä pitää olla kriittinen mitä somessa tulee vastaan oli se kaupallista tai ei. Toisen tekemälle työlle naureskelu on silti minun mielestä typerää. Kaupallisten yhteistöiden tekeminen on oikeasti työtä. Se vaatii pitkää suunnittelua, neuvottelua, kuvaamista ja kaiken tämän sovittamista yrityksen toiveisiin. Eikai kukaan mene naureskelemaan mainostoimiston Jukalle, että "sinä vaan räpsit kivoja kuvia päivät pitkät ja roiskit niitä pitkin lehtiä"? Kukaan ei opeta vaikuttajalle esimerkiksi vaikuttajamarkkinoinnin pelisääntöjä tai anna valmista postausideaa. Markkinointi on luovaa työtä, myös somessa.


Verrataan hieman...

Freelancer toimittajan tuntilaskutus suositus on 67e ja puolen päivän työstä 251e. Valokuvaajan suositus tunnin työstä on 97e ja puolen päivän työstä 365e. Vaikuttaja saattaa käyttää jopa useita päiviä yhteistyön hiomiseen, mutta lasketaan tämä freelancer toimittajan puolikkaan työpäivän perusteella. Bloggaaja tekee toimittajan ja valokuvaajan työn. Lisäksi hän on vuosia blogannut ja kerännyt itselleen yleisöä, hän myös mainostaa postauksiaan facebookissa, instagramissa yms ja vastaa seuraajiensa kysymyksiin tuotteesta. Mikäli hän saa siitä yhteistyöstä tuon 616e, siitä poistetaan vielä verot, yel, alv niin tilille kilahtaa n. 289e. Parhaassa tapauksessa seuraajat laittavat kysymyksiä tuotteesta viikkoja tai kuukausia yhteistyön jälkeen, joihin vaikuttaja vastailee saamatta senttiäkään lisää työstä. 

Mutta saako vaikuttaja edes tuota summaa? Minusta tuntuu, että useimmin yritykset aloittavat neuvottelun pelkästä tuotteesta tai muutamista kympeistä tai satasista, jolloin tilille ei kilahda edes viikon ruokarahoja. 



Mun vinkkejä kaupallisten yhteistöiden tekemiseen aloittelijoille


Yhteistyö tarjouksia saa usein instagramissa joko sähköpostiin tai direct viestinä suoraan yrityksen edustajilta. Toinen tapa saada yhteistyö on rohkeasti lähettää itse sähköpostia yrityksille. Mun mielestä ammattimaisempaa on lähestyä virallisesti sähköpostitse, kun viestillä. Minä kirjoitan aina sähköpostiin lyhyen esittelyn itsestäni "Hei olen Niina Mantere ja kirjoitan blogia nimeltä...". Tämän jälkeen esittelen blogini, instagram sivut ja kerron millaisia seuraajia minulla on ja kuinka paljon. Mikäli sinulla ei vielä ole paljoa seuraajia, niin on tärkeää kertoa heistä ja heidän aktiivisuudesta, jotta saat yrityksen vaikuttumaan siitä, että olet silti loistava yhteistyökumppani. Seuraavaksi esittelen yhteistyöideani. En koskaan pyydä tuotetta tai palvelua, vaan kerron yritykselle mitä minä voisin tarjota heille mikäli he ovat kiinnostuneet. Kerron myös heti hinnan, mutta muistan mainita, että hinta on neuvoteltavissa. 

Mieti miksi haluat tehdä kyseisen yhteistyön. Hyötyykö sun seuraajat yhteistyöstä? Onko kohderyhmä oikea? Ostaisitko tuotteen tai palvelun muutenkin? Saatko yhteistyöstä heti inspiraation, vai tuleeko siitä väkinäisen oloinen postaus? Myöhemmin, kun olet oppinut tekemään yhteistöitä ja tienaamaan niillä saatat ottaa myös ei-niin-inspiroivia yhteitöitä, mutta silloin tiedät jo mitä olet tekemässä. Osaat varmasti jo tehdä yhteistyöstä omannäköisen, vaikka aihe olisi hieman poikkeava muuhun sisältöösi nähden. 

Yhteistöiden oikeaoppinen merkitseminen


Tuote saatu = Yritys on antanut sinulle tuotteen, mutta ette ole sopinut postauksesta, storystä tai tekstistä missä tuotteen pitäisi näkyä. Voit siis halutessasi heittää vaikka tuotteen kaapin nurkkaan tekemättä sitä yhtään postausta. 

Kaupallinen yhteistyö / Mainos = Olet saanut tuotteen ja mahdollisesti rahaa tms yhdessä sovitusta postauksesta tai kuvasta. Teksti pitää lukea heti postauksen alussa selkeästi. Ei riitä, että teksti lukee postauksen ensimmäisien lauseiden jälkeen tai on lisätty vasta loppuun.

Affiliate-yhteistyöt eli "Postaus sisältää mainoslinkkejä" on myös merkittävä heti otsikon jälkeen, jotta lukija näkee sen tekstin ensimmäisenä.

Instagramin storyssa yhteistyö on merkittävä jokaiseen storyyn. Ei riitä, että ensimmäisessä storyssä on merkintä "kaupallinen yhteistyö".




Mitä ajatuksia vaikuttajamarkkinointi herättää?


Ihan mamina - Niina

PS: Meidät löydät myös instasta!


Meidän turvaistuimen valinta

4 kommenttia:
Turvaistuimen valinta oli yksi iso työmaa. Halusin lapselle mahdollisimman turvallisen istuimen, mikä olisi helppo kiinnittää autoon ja menisi lapsella mahdollisimman pitkään. Lisänä toivoin lapselle mahdollisimman mukavaa matkustus asentoa, sillä hän vihasi turvakaukalossa oloa epämiellyttävän asennon takia.

Millainen istuin me valittiin?


Meille kotiutui Besafe iZi Plus X1 turvaistuin. Tämä turvaistuin kiinnitetään autoon auton omalla turvavyöllä ja sitä voi käyttää aikaisintaan n. 65cm pituisesta aina 25kg tai 116cm asti. En halunnut isofix kiinnitteistä istuinta, sillä niissä saa matkustaa selkä menosuuntaan vain 18kg asti ja tämän jälkeen pitäisi ostaa vielä toinen selkä menosuuntaan istuin. Turvavöillä kiinnitettävä ja isofix istuin ovat kuitenkin ihan yhtä turvalliset oikein asennettuna.

Tätä istuinta saa siis käyttää vain selkä menosuuntaan ja uskoisin, että tätä tahtia kasvava lapsi menee siihen n. 5-vuotiaaksi asti (arvioin tämän netistä löytyvällä kasvukäyrällä). En halunnut käännettävää (eli myös kasvot menosuuntaan asennettavaa) istuinta, sillä lapsen ei ole suositeltavaa matkustaa kasvot menosuuntaan viisipistevaljaissa ja myös käännettävissä istuimissa painoraja on 25kg, joten kääntö-ominaisuus on mielestäni turha. Joka tapauksessa joutuisin hankkimaan vielä kolmannen eli turvavyöistuimen jossain vaiheessa. Ovelle käännettävää istuinta mietin, sillä lapsi olisi helpompi asettaa siihen, mutta tulin siihen tulokseen, ettei lapsen laitto "ei pyörivään" istuimeen ole minulle niin iso vaiva. 


Besafe iZi Plus X1 on Plus testattu istuin, eli se on läpäissyt vaativimmat turvallisuustestit ja istuin näyttää mukavalta istua sen "nojatuolimaisuuden" takia. Tykästyin istuimessa siihen, että istuinta saa kallistettua eri asentoihin ilman uudelleen asennusta. Eli voin vaikka kesken ajon kallistaa istuinta makaavampaan asentoon, jos lapsi nukahtaa. Istuin oli myös yllättävän helppo asentaa autoon! Toki tässä kannattaa muistaa, että kaikki istuimet eivät sovi kaikkiin autoihin. Tämä istuin vie enemmän tilaa pituus-suunnassa kun moni muu, eli repsikan paikalle jää niukasti tilaa meidän Mazdassa. Me käytiin sovittamassa istuinta autoon Lastentarvikkeessa, ettei tulisi ylläreitä. 

Turvavöissä on magneetit, mitkä pitävät lapsen vyöt sivuilla, jotta lapsen laitto istuimeen olisi mahdollisimman helppoa. Myös vöiden säätö oikealle korkeudelle oli helppoa, sillä ne liikkuvat samalla kun liikuttaa pääntukea. Eli yhdestä vivusta nostamalla ja laskemalla. Huonona puolena pidän sitä, että lapsen vyöt on hankala kiristää. Ne eivät mene kierteelle, mutta saa kiskoa lujaa että vyöt kiristyvät kunnolla. Tähän en ole vielä keksinyt syytä, ehkä vyöt vaan ovat tiukat. Turvaistuimessa on helppo lisätä lapsen jalkatilaa säätämällä auton selkänojaa vasten tulevaa tukea. 

Toinen istuin mitä mietittiin oli Axkid Minikid tai Axkid Wolmax. Ne istuimet olisi kuitenkin vaatinut enemmän pituutta eli n. 75-80cm ennen kun vauvan olisi turvallista matkustaa niissä. Lisäksi istuimista puuttui kaipaamani kallistus-ominaisuus (istuimen asentoon toki voi vaikuttaa asennus vaiheessa).


Milloin on aika vaihtaa turvaistuimeen?


Turvaistuimen hankinta tulee yleensä ajankohtaiseksi lapsen kasvaessa ulos turvakaukalosta, eli n. vuoden iässä. Kaukalo jää pieneksi, kun painoraja täyttyy (yleensä 10-13kg) tai lapsen pää tulee yli kaukalon reunojen. Turvaistuimeen voi kuitenkin siirtyä heti kun vauva osaa istua tukevasti ja turvaistuin on sopiva.



Me siirryttiin turvaistuimeen 6 kuukauden iässä (67cm / 8,5kg), koska vauva ei viihtynyt yhtään turvakaukalossa ja huusi automatkat. Turvaistuin oli meille iso helpotus, koska asento selvästi parani ja vauva näki katsella ikkunasta ulos! 





Turvallisuus suositukset


Alle 3-vuotiaan tulisi aina matkustaa selkä menosuuntaan (lähde. Liikenneturva), mutta muissa Pohjoismaissa suositellaan matkustamaan näin jopa 4-5-vuotiaaksi asti. Selkä menosuuntaan on aina turvallisin vaihtoehto lapselle, sillä lapsen niska ei ole tarpeeksi kehittynyt vastaanottamaan törmäyksestä aiheutuvaa äkkinäistä liikettä. Pahimmassa tapauksessa lapsi halvaantuu tai menehtyy niskan retkahtaessa. Lapsi voi matkustaa jalat koukussa, tämä ei vaikuta turvallisuuteen. Eli isokin lapsi voi matkustaa selkä menosuuntaan. Suosittelen lukemaan lisää Turvaistuinblogista.




Jäikö jotain kysyttävää turvaistuimista?




Ihan mamina - Niina

Seksin harrastamiseen lapsiperheessä tarvitaan 160 neliön omakotitalo

3 kommenttia:
Kirjoitin viime perjantaina postauksen "Tekeekö vanhemmat sitä perhepedissä" ja yllätyin postauksen saamasta vastaanotosta. Tiesin, että mielipiteitä on puolesta ja vastaan. Itseäni ei häiritse samassa huoneessa nukkuva vauva, mutta ymmärrän miksi joitain se häiritsee ja aikuisten puuhastelut hoidetaan mielummin muualla.

Sain useita kommentteja siitä, että samassa sängyssä nukkuva vauva on vaarassa jos vanhemmat puuhastelee vieressä. "Kyllähän siinä lentelee peitot ja tyynyt sängystä, kun pannaan menemään." Ei, ei ja vielä kerran ei. Jos vauva nukkuu seinän vieressä, välissä on mytyksi taiteltu peitto ja vanhemmat ovat hiljaa hellästi omalla puolellaan sänkyä mitään pahaa ei pääse tapahtumaan. Ei siinä mitään rodeoleikkejä ja cowboy meininkiä ole. Tulee ehkä monelle teistä yllätyksenä, mutta seksiä on hyvin monenlaista eikä siihen aina edes vaadita yhdyntää.

"Omakotitalossa on yleensä 160 neliöö ja omat 

huoneet kaikille, niin ei tarvitse lasten nähden"


Entä jos ei ole omakotitaloa? Jos asuu alle 40 neliöisessä kaksiossa eikä omista edes sohvaa? Täytyy ilmeisesti alkaa elämään selibaatissa, kunnes saa hankittua omakotitalon. Eikä kukaan oikeasti harrasta seksiä vauvan nähden. Hommat loppuu kun seinään jos vauva antaa merkkejä heräämisestä. Samalla tavalla isompi lapsi voisi juosta vanhempien makuuhuoneeseen kesken puuhien. Luin myös joitain kommentteja missä viitattiin lapsen olevan jotenkin osa vanhempien puuhastelua, jos se tapahtuu samassa huoneessa. Oikeasti? Vanhoina hyvinä aikoina tuvassa oli tasan yksi huone ja lapsia jopa kymmenen monen monessa suomalaisessa kodissa. Kertoo paljon enemmän lukijasta, jos hänen mielessä edes mielessäsi käy moinen ajatus.

Mä haluan nostaa esille tabuja ja vanhemmuuden epätäydellisyyttä, sillä varsinkin äidit saavat nykypäivänä kuraa niskaansa ihan tarpeeksi somessa, keskustelupalstoilla ja facebookin vauvaryhmissä. Riittää, että lataat kuvan someen vauvasta syömässä pilttiä niin saat useita kommentteja siitä, miten pilaat vauvasi syöttämällä hänelle "eineksiä" ja ruoat pitäisi vähintäänkin tehdä itse ja kasvattaa raaka-aineet omalla parvekkeella. On eri asia neuvoa ja kertoa ystävällisesti suosituksista, omista mielipitestään ja toimintatavoista, kun haukkua ja puhua ilkeästi - edes netissä.



Ihan mamina - Niina


Meidät löydät myös instagramista @niina.mantere



Maissinaksua näppäimistöllä - miten sujuu opiskelu vauva kainalossa?

Ei kommentteja:
Ihanat tahmaiset sormet rämpyttävät läppärin näppäimistöä. Ojennan vauvalle kuudennen maissinaksun, jotta hän pysyisi tyytyväisenä syöttötuolissaan ja saisin kirjoittaa vielä muutaman kappaleen esseestä. Ajatuksen juoksun rikkoo söpö nauru ja kiljahdus pöydän toiselta puolen. Suljen läppärin ja keskityn olennaiseen.

Päätin jo opiskelupaikkaa vastaanottaessa, että en aio ottaa mitään stressiä opiskelusta. Jos se tuntuu liian rankalle, unohdan koko asian ja yritän myöhemmin uudestaan. Tiedän kuitenkin, että mun ei tarvitse sinnitellä kun reilu vuosi tätä rumbaa ja sitten mun vauva menee päivähoitoon. Silloin saan keskittyä hommaan täysin. Yllättävää kyllä opiskelu on antanut mulle enemmän virtaa, kun ottanut. Mökkihöperöstä kotiäidistä on kuoriutunut sosiaalinen tyyppi, joka suunnittelee jo opiskelija kavereiden kanssa yhteisiä viini-iltoja ja leikkipuistotreffejä. Kävin jopa drinkeillä viime viikonloppuna!

Opiskelu alkoi heti rytinällä. Monimuoto-opinnoissa mennään suoraan asiaan, sillä lähitunteja on niin rajallinen määrä. Siinä ei ehdi kuuntelemaan jokaisen opiskelijan mielipidettä aiheeseen ja juttelemaan niitä näitä. Opettaja vie ja muut vikisee. Tehtäviä olen kirjoitellut kotona aina vauvan nukkuessa tai sitten ollaan tultu mummolaan molemmat, ja minä olen linnoittautunut läppärin kanssa olkkariin mummin leikkiessä vauvan kanssa. Luennoilla vauva on istunut katsomassa Kaapoa läppäriltä tai nukkunut kantoliinassa. Nämä lähipäivät on vienyt äidiltä mehut täysin. Onneksi olen nyt saanut useampana päivänä mummon hoitamaan vauvaa mun luentojen ajaksi.


Miksi en sitten vaan vie vauvaa päiväkotiin? 


Olen ollut aina sitä mieltä, että alle vuoden ikäinen on ihan liian pieni päivähoitoon. Opintojen alussa lähipäiviä on ollut useita, jopa kokonaisia viikkoja, mutta helmikuusta eteenpäin minulla on kaksi lähipäivää kuukaudessa. Emme siis tarvitse päivähoitopaikkaa, mielummin kasvatan lasta vielä kotona, kun hän on pieni. Päiväkotiin ehtii myöhemminkin. 

Opiskelu vaatii useita eri wappiryhmiä. On sairaanhoitaja opiskelijat, ryhmätyö-ryhmät, facebook sivut ja infokanavat. Et muista vierustoverisi nimeä, mutta tiedät että hänellä on kolme lasta, viisi koiraa ja marsu nimeltä Heikki. Mutta et edelleen kehtaa kysyä hänen nimeään, koska olette jo jutelleet ummet ja lammet. Salasanoja on ainakin viisi ja erilaisia palvelimia ja tietokanavia yhtä monta. Tämän lisäksi pitää muistaa milloin on syöttänyt vauvan viimeksi, koska hän on kakannut ja annoitko jo ne D-vitamiinit tänään. Ainiin, jossain kohtaa muistat ettet ole syönyt koko päivänä. Tälläistä on opiskelevan kotiäidin arki, ja tästä mä nautin!

Toimeentulo?

Saan vanhempainpäivärahaa vielä maaliskuun loppupuolelle asti, joten hain opintotuen vasta huhtikuusta eteenpäin. Voisin nostaa jo nyt opintotukea, mutta silloin saisin vanhempainpäivärahan miniminä ja rahaa jäisi vähemmän käteen. Huhtikuussa minulla alkaa kotihoidontuki ja opintotuki. Kumpaakin saan täyden määrän, eli nämä tuet eivät vaikuta toisiinsa. Kotihoidontuki lasketaan kuitenkin tuloksi, kun tarkastellaan opintotuen tulorajoja, eli en voi tehdä juurikaan keikkatöitä opintojen lisäksi. Lisäksi on mahdollisuus halutessaan nostaa opintolaina.



Ihan mamina - Niina
Oliver 7kk

Tekeekö vanhemmat "sitä" perhepedissä?

Ei kommentteja:
Tekee! Ja "sillä" meinaan seksiä. Vanhemmat harrastavat seksiä vauvan nukkuessa samassa sängyssä. Mutta kuinka kauan seksin harrastaminen perhepedissä on ok? Milloin siitä tulee outoa?

Väitän, että seksin harrastaminen vauvan nukkuessa samassa huoneessa on ihan yleistä. Me asutaan kaksiossa, eikä omisteta edes sohvaa. Lattialla tulee selkä ja polvet kipeäksi ja kylppärissä on ahdasta. Ja niin kun yksi mun tuttu sanoi "Samalla tavalla sitä seksiä harrastetaan, kun se vauva on siellä mahassa. Lähempänä se silloin on!" 

Meidän vauva nukkui ensimmäiset elinkuukaudet hyvin sikeästi. Ei hän havainnut mitään ympärillään tapahtuvaa. Nykyään vauva nukkuu omassa sängyssä, mutta samassa huoneessa. Silti pelkästään se, että mun ja puolison varpaat hipaisevat yöllä peiton alla toisiaan riittää herättämään vauvan. Joten se siitä läheisyydestä. Mä vaadin täyden rauhallisuuden rentoutuakseni. Latistaa hieman seksihaluja, jos joku pieraisee viereisessä sängyssä tai joudut kesken kaiken käydä laittamassa tuttia ja peittoa paremmin. Siihen kyllä loppuu se leikki. Muutenkin on välillä hankalaa jakaa läheisyyttä kumppanille, kun ensin tississä on roikkunut yksi pieni mies koko päivän. Sitä kaipaa iltaisin yksin oloa ja omaa rauhaa.

















Synnytyksen jälkeen naisen hormoonipitoisuudet romahtavat useiksi kuukausiksi, mikä selittää haluttomuuden. Lisäksi oma keho näyttää ja tuntuu oudolle, sekä hiukset tippuvat päästä. Tässä kohtaa seksi ei ehkä ole ensimmäisenä mielessä. Kuitenkin lapsiperheessä vanhempien välinen läheisyys korostuu entisestään, kun yhteinen aika on vähissä. Pikaseksi ennen nukkumaanmenoa voi pelastaa monelta riidalta ja pitää parisuhteen kasassa. Vaikka kuinka väsyttäisi, niin olisiko kuitenkin sen arvoista yrittää vähän pussailla puolison kanssa ja katsoa mihin se johtaa? Väkinäisestä seksistä ei nauti kukaan, eikä sellaiseen pidä lähteä, mutta joskus himo syttyy ihan vahingossa keittiössä ruoan laiton yhteydessä halaillessa.



"Seksin harrastamiseen lapsiperheessä tarvitaan 160 neliön omakotitalo"




IHAN MAMINA - NIINA


Meidät löydät myös instagramista @niina.mantere




Kun vauvakuume iskee vauvavuonna

20 kommenttia:
Kerron teille nyt pienen salaisuuden. Mulla on aivan kamala vauvakuume!

Oliver on nyt aivan ihanassa iässä, hän on juuri täyttänyt 7 kuukautta. Hänellä on neljä hammasta, hän ryömii ja puoliksi konttaa ympäri kämppää ja on uskomattoman ihana ja hyväntuulinen. Tuo pieni ja nauravainen ihminen on tehnyt muhun syvän vaikutuksen. Miten hän voikaan muistuttaa minua ja isäänsä niin paljon, mutta olla kuitenkin täysin erillinen olento.

Myös mun keho on palautunut synnytyksestä hyvin. Kävin tänään salilla treenaamassa ja vihdoin uskalsin laittaa vastuksia ronskilla kädellä ja tehdä oikeasti sellaisen treenin että hikoilen vielä ensi viikolla. En tiedä johtuuko se näistä seikoista, mutta tässä sitä nyt podetaan vauvakuumetta, vaikka Oliverin synnytyksen jälkeen vannoin tarvitsevani ainakin 3-vuotta palautumiseen.


En aluksi tunnistanut mun "oireita" vauvakuumeeksi. Yhtäkkiä löysin itseni selailemasta netistä sisarusrattaita ja pohdin iltaisin miltä tuntuisi arki kahden lapsen kanssa. Leikin myös ajatusleikkiä "jos nyt tulisin raskaaksi, niin Oliver olisi x-vuotta kun vauva syntyisi". Faktoja on, että meillä on tällä hetkellä aivan liian pieni asunto toista lasta ajatellen ja olen vasta aloittanut sairaanhoitaja opinnot. Silti haaveilen pienestä ikäerosta lapsilla ja haluaisin päästä uudelleen synnyttämään (raskaana tosin en haluaisi olla, ainakin viimeisen kolmanneksen voisi jättää välistä). Ensimmäisessä raskaudessa oli paljon hyviä ja paljon huonoja jaksoja. Mua pelottaa, että kärsisin myös tulevassa raskaudessa niin kovista selkäkivuista, etten pystyisi nostelemaan Oliveria ja leikkimään hänen kanssa. Pohdin myös mahdollisen raskauden vaikutuksia imetykseen.

Kaikki se jännitys ja odotus aina raskaustestin teosta ja ensimmäisestä ultrasta houkuttelee mua niin paljon. Olisi ihana kokea se kaikki nyt uudestaan. Kaikki se mistä tämä blogi alunperin alkoi!


Mikä on hyvä ikäero lapsille?




Ihan mamina - Niina
Oliver 7 kuukautta

Vauvavuoden hitit ja hudit - tarvikehankinnat

Ei kommentteja:
Vauva-arkea on eletty nyt 7 kuukautta, joten uskallan kertoa jo teille, mitkä tavarat ja hankinnat olivat hyödyllisiä, ja mitkä jäivät turhakkeiksi.

1.  VAIPPAKORI 


Yllättävää kyllä, mutta tämä osoittautui todella tarpeelliseksi. Pieni kevyt kori, missä on aina vaippojaharsojapesulappujavoidettaliivinsuojia, u name it! Helppo kuljettaa kotona huoneesta toiseen ja ottaa yöksi yöpöydälle, ettei tarvitse nousta sängystä vaipanvaihtoon. Vaihdan vaipat usein päivisinkin olohuoneen lattialla, vaikka kävisimme kylppärissä pesulla.

2. KANTOLIINA 


Kantoliina tuli heti sairaalasta kotiuduttua kovaan käyttöön. Koiran ulkoilutus piti saada hoidettua, eikä aina jaksanut raahata vaunuja ulos. Vauva liinaan ja lenkille! Kantoliinassa on helppoa toteuttaa vauvalle tärkeää ihokontaktia, kun äiti sekä vauva riisuutuu ennen liinaan sujahtamista. Nyt Oliverin ollessa isompi kantoliinaa olen käyttänyt mm. koulupäivisin ja ruokakaupassa, jos on täytynyt ottaa lapsi mukaan.

3. KAURATYYNY


Tämä on ollut pelastus jo raskausaikana! Kipeä iskias ja supistukset helpottuivat kauratyynyllä ja myöhemmin rentoutin sillä imetyksestä jumittuneita hartioita. Vauva-ryhmästä kuulin vinkin, että jos vauva herää aina, kun hänet laskee omaan petiin kannattaa peti lämmittää ensin kauratyynyllä.










4. IMETYSLAMPPU (CLAS OHLSON)


Okei ehkä tämän lampun nimi ei oikeasti ole imetyslamppu, mutta sellaisen virkaa tämä on meillä toimittanut. Lamppu on pehmeää silikonia ja sen saa käyntiin läpsäisemällä tai painamalla nappia pohjasta. Lamppu on sopivan himmeä, jottei vauva virkisty yösyönnillä, mutta tarpeeksi valoisa esimerkiksi vaipan vaihtoon.

5. VIAPLAY / NETFLIX

Ensimmäiset viikot vauvan kanssa kotona katsoin Täydellisiä naisia imettäessäni tunti tolkulla! Vastasyntynyt saattaa viettää rinnalla useita tunteja kerralla, joten kannattaa asettua rennosti kaukosäädin käden ulottuville. Oliver tunnistaa varmasti vieläkin täykkäreiden tunnarin.

6. ALIPAINEPUMPPU


Imetyksen alkutaipaleilla tämä Emma merkkinen pumppu oli aivan loistava! Mulla valui maitoa aina solkenaan toisesta rinnasta imetyksen aikana, joten tämä kapistus keräsi maidon talteen ihan itsestään samalla, kun keskityin vauvan imetykseen. Alipainepumpulla sain aina kerralla 40-100ml saaliita, mitä oli kiva pakastaa jemmaan. Maidontulon tasaannuttua 3kk kohdalla siirryin käyttämään tehokkaampaa käsikäyttöistä pumppua (PHILIPS AVENT) imetyksen yhteydessä. En ole koskaan saanut pumpattua maitoa ilman, että vauva olisi toisella rinnalla samaan aikaan.

7. JUMPPAPALLO


Loppuraskaudesta kaikista mukavinta oli istua supistuksineni jumppapallolla. Pallo soveltui myös hyvin vauvan rauhoitteluun ensimmäisinä kuukausina.

8. HOITOREPPU (PETIT CHERIE CITY)


Hoitokassin osto oli virhe, mutta hoitoreppu osoittautui loistavaksi!! Kassi valui aina kumartuessa, ja aina oli liikaa tavaraa mukana. Hoitoreppu sen sijaan pysyy selässä hyvin ja meidän mallissa on myös pieni lenkki, mistä sen saa kiinnitettyä vaunujen työntökahvaan. 

9. SYÖTTÖTUOLI (CYBEX LEMO)


Tästä löydöksestä olen suorastaan ylpeä! Cybex Lemon runko on alumiinia ja istuinosaa on kahta eri mallia - muovinen tai puinen. Me valitsimme muovisen, sillä koen sen olevan helpommin puhdistettavissa. Tätä tuolia mainostetaan "loppu iän tuoliksi", sillä se kestää myös aikuisen painon ja erikseen myytävällä "sitteri" osalla sitä voi käyttää jo vastasyntyneellä. Tuolissa saa säädettyä istuimen ja jalkatuen korkeutta, sekä istuinosan syvyyttä. Cybex lemossa on irroitettava vauvatuki ja pöytä. Tuoli tuntuu tukevalle viemättä kuitenkaan tilaa juurikaan. Tykkään myös tuolin viisipiste turvavöistä, mitkä saa auki yhdellä kädellä. En yksinkertaisesti keksi MITÄÄN moitittavaa! Usein sormiruokailun jälkeen kannan lapsen tuolineen suihkuun ja pesen molemmat samaa kertaa. Helppoa!



10. VAUNUT

Meidän perheessä kunnolliset vaunut on ollut todella tärkeät, sillä mulla ei ole omaa autoa. Olen lenkkeillyt heti sairaalasta kotiuduttua ja usein reitti vie läpi vaikeidenkin maastojen. Lisäksi iso tavarakori on mulle tärkeä, sillä hoidan monesti samalla kauppareissut. Matkustamme usein vaunuilla myös mun kotikaupunkiin ja silloin tavaraa tarvitsee mahtua mukaan. 

Meidän valinnaksi osui Emmaljunga mondial de luxe, mihin olen todella tyytyväinen! Isot renkaat kulkee hienosti maastossa, lumessa ja kaupungilla. Ainoana huonona puolena pidän sitä, että vaunut ei mahdu useimpien autojen takakonttiin. 

TURHAKKEET:


HOITOPÖYTÄ


Vauvan huoneessa hoitopöytä osoittautui täysin turhaksi. Vaipat vaihdoimme kylppärissä pesukoneen päällä, sillä siinä hoitui pyllyn pesu samalla. Nykyään vaihdan vaipat lattialla istuen, sillä pelkään jatkuvasti vauvan putoavan hoitotasolta.

SITTERI


Oliver ei viihtynyt sitterissä hetkeäkään. Hän oli mielummin lattialla tai sylissä.

FARKUT YMS SÖPÖILY VAATTEET


Jäi käyttämättä niiden epäkäytännöllisyyden ja epämukavuuden takia.

UNIPESÄ / SWADDLE UP


Ei tullut käyttöön meillä. Aluksi pelkäsin vauvan tukehtuvan ja lopuksi hän ei itse viihtynyt ahtaassa tilassa. Oltsu ei pidä kapaloinnista tai paketoimisesta unipussiin. Hän haluaa liikkua unissaankin vapaasti. 

ERILAISET TUTIT


Oliverille kelpasi vaan ja ainoastaan Babyboxin mukana tullut Philips avent ultra soft tutti! Saman merkin ultra air syljettiin aina suusta niin kuin kaikki muutkin. Näitä tutteja sitten metsästin facebook ryhmissä jemmaan, koska oli rankkaa varjella ainoaa tuttia hengellään. 



IHAN MAMINA - NIINA
Oliver 7kk

Kolina vaan kävi - vauva tippui sängystä!

10 kommenttia:
"Jokainen alle vuoden ikäinen tippuu jostain ainakin kerran." Tälläisen lauseen olen kuullut usein. Ei siihen kuitenkaan voi valmistautua henkisesti, että omaa lasta sattuu. Maanantai aamuna heräsin kauheimmalla mahdollisella tavalla. Kuului iso kolahdus ja kovaa itkua. Oliver oli kierinyt alas meidän sängystä.

Äiti on vähän väsynyt


Oliver oli herännyt taas edeltävinä öinä lukemattomia kertoja. Aamuyöstä otin hänet tuttuun tapaan kainaloon ja imetin. En ajatellut nukahtavani. Toisin kuitenkin kävi ja siitä syystä meidän pieni puolivuotias tipahti. Kolauksen kuultuani hypähdin sängystä ja vaiston varaisesti nappasin Oliverin syliin. Hän oli mahallaan lattialla. Ylähuulessa pieni osuma ja huuli alkoi turvota silmissä. Sekunneissa mun aivot teki työtä - lapsi on tajuissaan, itkee, eikä tule verta. Ei siis tarvita hätäkeskusta. Soitin päivystykseen samalla kun rauhoittelin vauvaa ja hain pakastimesta kylmää hänen huuleen. Itku loppui nopeasti ja jäljelle jäi pieni nyyhkytys. Sain kerrottua päivystyksen puhelimeen asiani ja vasta kun päivystyksen hoitaja sanoi, että kaikki on hyvin aloin itse parkua. Itkin koko loppu päivän. 

Oliver ei näköjään ota stressiä tälläisistä onnettomuuksista. 15min tapahtuneen jälkeen hän leikki naureskellen lattialla. Miehenikin kysyi ensimmäisenä asiasta kuultua, että "miten sinä voit?". Miten äitiys tekee olon tälläiseksi? Minä joka olen työskennellyt hoitoalalla, nähnyt verta ja suolenpätkiä en kestä pientä kolhua lapseni huulessa. Kuukausi sitten kävimme verikokeissa ja jopa se oli minulle kamala kokemus, vaikka vauva oli se kenestä näytteet otettiin. 

Toimin ensin, mietin sitten

Olen aina ollut se ihmistyyppi, joka onnettomuuden tultua alkaa toimia autopilotilla. Uskaltaisin väittää, etten jäädy koskaan. Vasta kun tilanne on ohi, menen paniikkiin. Olen hyvin tunteikas ihmien ja monesti työelämässäkin jouduin "tilanteen" päätyttyä poistumaan potilaan huoneesta rauhoittamaan itseni. Sama pätee näköjään lapseenikin. Hoidan hänet turvaan ja itken loppupäivän. 



Onko sun lapsi tippunut koskaan?


Ihan mamina - Niina
Oliver 6kk

Ensimmäinen AMK koulupäivä vauvan kanssa

9 kommenttia:
Aamulla herättiin klo 6:30, laitoin kahvit tippumaan ja meikkasin samalla, kun Oliver leikki lattialla. Syötin hänelle aamupuuron ja nappasin itse jotain nopeaa syötävää mukaan. Aamuisin ei maistu muu kuin kahvi. Sujautin lapsen kantoliinaan ja lähdettiin reppu selässä kohti kampusta.

Jännitin kauheasti muiden ihmisten suhtautumista siihen, kun vien lapsen luennolle. Nyt oli kuitenkin pakko tilanne, sillä lapsenvahti oli sairastunut. Meidät otettiin hyvin vastaan, kysyin aina ennen oppituntia, että saadaanko osallistua. Oliver piti myös omaa luentoa, mutta se lähinnä nauratti sekä opettajia että muita opiskelijoita. Äitiä kieltämättä hieman hävetti. Saatoin liikuskella luokassa ja jumpata kantoliinan kanssa, jotta sain Oliverin pysymään tyytyväisenä. Samalla pystyin itse keskittymään paremmin opettajan puheeseen. Rohkeasti myös imetin luokassa. Ajattelin, että kun on kyse sosiaali-ja terveysalan opiskelijoista heidän on kestettävä se.


Lounastauolla tulimme kotiin syömään, vaihtamaan vaippaa ja hengähtämään. Asumme 300m päässä kampuksesta, mikä on ihan loistava tuuri! Aion myös jatkossa ottaa Oliverin mukaan kouluun, jos on samanlaisia päiviä luvassa. Tietenkään tentteihin tai taitopajoihin ei lasta voi viedä, mutta perus luennot sujuu oikein hyvin. Olen niin innoissani opiskelusta, varmasti työlästä ja rankkaa tulee olemaan, mutta en malta odottaa tulevaa!

PS: Olo on kyllä sellainen, kun olisi vetänyt kunnon treenin. 9kg vauva kantoliinassa + iso reppu selässä ympäri kampusta käy urheilusta.

Onko sulla kokemusta opiskelusta vauvan kanssa?


Ihan mamina - Niina
Oliver 6kk

Vauvan kanssa kampukselle, opiskelu äitiyslomalla!

Ei kommentteja:
Tuossa muutama kuukausi takaperin spontaanisti avasin läppärin ja näpyttelin korkeakoulujen yhteishaun. Tuli kutsu pääsykokeisiin ja edellisenä iltana hiki valuen katsoin Youtube videoita ala-asteen matikasta (miten ihmeessä lasketaan jakokulmassa). Jollain ihmeen kaupalla sain opiskelupaikan ja aloitan sairaanhoitajan monimuoto-opinnot huomenna!

Mun äitiysloma loppuu maaliskuussa, mutta aion jäädä silti vauvan kanssa kotiin. Opiskelen siis kotoa käsin. Pakollisia lähipäiviä tulee olemaan muutama per kuukausi ja silloin yritetään järkkäillä miehen ja tukiverkostojen kanssa Oliverin hoito. Parasta tässä on, että kampus on aivan tuossa 300m päässä. Pääsen siis esimerkiksi lounastauolla käymään kotona. Tällä viikolla kävi kuitenkin huono tuuri. Lapsenvahti sairastui ja mies ehti jo ottaa itselleen yövuorot koko viikoksi. Menen siis aamulla vauvan kanssa kampukselle ja toivon, ettei meitä heitetä pihalle sieltä. Lounastauolla tulen kotiin syöttämään ja nukuttamaan vauvan päiväunille ja herätän miehen yövuoron jäljiltä. Sitten lähden jatkamaan koulupäivää.


Alkaa tuntua, että olen saanut maistiaisia niistä paljon puhutuista "ruuhkavuosista" (inhoan muuten tuota sanaa). Puoliso on aloittanut juuri oman yrityksen, eli tekee kahta työtä päällekkäin ja minä olen kotiäiti, opiskelija ja somettaja. Siihen päälle on vielä molempien harrastukset ja Oliverin hulinat. En kuitenkaan vaihtaisi mitään pois! Tuntuu ihanalle mahdollisuus olla vauvan kanssa kotona, mutta samalla kehittää itseään opiskelujen muodossa.

Ihanaa alkanutta vuotta!

- Ihan mamina Niina
Oliver 6kk