Äiti joka vihaa leikkimistä

Ei kommentteja:


1-vuotias taapero roikkuu nilkassa ja selvästi kinuaa äitiä leikkimään. Neuvolan hoitaja kyselee, että joko rakentelemme yhdessä palikoista torneja. No siis.. olen aika huono tässä asiassa. En osaa leikkiä, enkä halua leikkiä, leikin vain silloin kun on "pakko". Yleensä kaadan lelulaatikon keskelle olohuoneen lattiaa ja taapero saa itse tutkia leluja samalla, kun siivoan tai hörppään kupin kahvia. Silloin tällöin heittelemme palloa sisällä, mutta totuus on, että en osaa leikkiä lapseni kanssa. 

Tarvitseeko äidin olla hyvä kaikessa? 


Itse leikin lapsena ylä-aste ikään asti Barbeilla ja vaikka millä muulla. Leikin todella paljon ja viihdyin useita tunteja hiljaa huoneessani leikkimässä. Harvoin edes kaipasin leikkikaveria, vaikka sellainen kelpasi kyllä mukaan. 


Ehkä olen saanut yliannostuksen leikkimisestä, 
koska se ei tunnu enää yhtään omalta jutulta?




Olen äiti joka pitää ulkoilusta, maalaamisesta, piirtämisestä tai askartelusta. Käyn mielelläni leikkipuistoissa tai levitän mustikasta tehdyn "maalin" ja paperia kylpyhuoneen lattialle ja istun siellä lähmimässä paperia taaperon kanssa. Taaperon kasvaessa isommaksi lähden innoissani potkimaan palloa, tai pelaamaan ulkopelejä, mutta en näe itseäni heiluttamassa dinosaurusta joka ärjyy, ajamassa pikkuautoilla tai juttelemassa nuken äänellä lapselle. Eikö joitain hommia saa ulkoistaa muille?

Siitä huolimatta, etten ole itse juuri koskaan leikkinyt lapseni kanssa aktiivisesti, hän on oppinut kaikki tarvittavat taidot ja kehittyy hienosti. Bonuksena lapsi viihtyy hyvin yksin, häntä ei tarvitse viihdyttää koko ajan. Meillä on leluja ja ne saavat näkyä! Tottakai lapsi tarvitsee leikkiä ja leikkikaveria, mutta meillä nämä työt on ulkoistettu isälle, mummoille ja tädeille. Kiitos siis teille, jotka osaatte ajella autoilla pitkin mattoa päristellen ja rakennatte hienoja torneja palikoista. Minä pääsen pesemään käteni siitä hommasta. 


Ihan mamina - Niina

Vauvasta taaperoksi - mikä on parasta taaperon äitiydessä

1 kommentti:
Meillä oli ihana juhannus mökkeilyn ja synttärihumun parissa! Juhlittiin 1-vuotiasta taaperoa, joka on juuri oppinut kävelemään muutamia askeleita ilman tukea, osaa sanoa "äiti", taputtaa pyynnöstä ja tanssii musiikin tahtiin.

Taaperon kummi oli järjestänyt aivan ihanat terassijuhlat synttäreiden kunniaksi. Olin niin iloinen kivoista juhlista, että lipsuin kaikista periaatteistani ja annoin taaperon maistaa kakkua, voitteko kuvitella! Vannoin, ettei taapero tulisi syömään sokeria vielä vuosiin, mutta niin olen vannonut monia muitakin asioita, mitkä ovat muuttuneet täysin äitiyden myötä. Ei tämä ole niin vakavaa. Kaiken kaikkiaan kakusta 90% oli lattialla koiran syötävänä, kun taapero ahkerasti mussasi sitä sormiensa väliin. 

Tästä pääset lukemaan vuoden takaisen SYNNYTYKSEN 




Juhlien jälkeen suuntasimme mökille viettämään rentoa perhe-juhannusta. Taapero oli kiukkuinen aikaisemmin saamistaan rokotuksista ja kuumeili ensimmäisenä päivänä mökillä. Kuume onneksi laski särkylääkkeillä ja taapero viihtyi pitkiä aikoja varjoisassa uima-altaassa. Yöt meni hieman huonosti, sillä mökillä oli kuuma ja taapero ei ole tottunut nukkumaan pinnasängyssä. Ei voitu ottaa häntä viereen, sillä sänky oli niin korkea. Olisi voinut käydä huonosti, jos taapero olisi pudonnut yöllä.

Parasta mökki-juhannuksessa oli herätä auringonpaisteeseen ja mennä ulos juomaan aamukahvit, sekä käydä yksin hiljaisuudessa aamu-uinnilla. Missään muualla tämä ei ole mahdollista, vaikka halusin mökiltä pian kotiin, tuli nyt jo ikävä niitä aamuja. 


Mikä on parasta taaperon äitiydessä? 


1. Taaperon kanssa liikkuminen on paljon helpompaa, kun pienen vauvan. Taapero jaksaa katsella rattaista maisemia hiljaa ihmetellen. Hän viihtyy rattaissa tunti tolkulla, kunhan välillä saa smootiepussin ja maitoa välipalaksi. Vauvana hän huusi vaunuissa kaiken aikaa, paitsi kun oli unessa.

2. Taapero ymmärtää jo puhetta. "Hae tutu, niin mennään nukkumaan" tai "Otatko maitoa?" on meillä selkeiten ymmärretyt lauseet. "Ei" sanan merkitys on vielä hukassa... tai sitten hän ei vaan halua uskoa kuulemaansa. 

3. Taaperon kanssa saa touhuta! Ihanaa mennä mökin laiturille istumaan ja dipata varpaat veteen yhdessä taaperon kanssa ja nähdä se riemu roiskuvasta vedestä.

4. Taapero osaa jo syödä itse (ainakin tiettyjä juttuja). Jos mua ei huvita syöttää aamupalaa taaperolle, voin vain pilkkoa hedelmiä lautaselle ja antaa hänelle riisikakun ja smootie pussin. Hän hoitaa syömis puolen itse. Huono puoli siinä on se, että joudun sen jälkeen siivoamaan 2m x 2m alueen syöttötuolin ympäriltä. 

5. Taapero viihtyy itsekseen leikkien pitkiäkin aikoja. Ehdin hyvin aamuisin juomaan kahvit, meikkaamaan ja syömään aamupalan taaperon touhutessa lelulaatikon kanssa. 

6. Taaperon kanssa on ihana mennä yhdessä suihkuun. Istutaan kahdestaan suihkun lattialla, leikitään shampoopulloilla ja roiskitaan vettä pitkin kylpyhuonetta. 


Hei seuraathan meitä jo instagramissa @niina.mantere, pääset siihen tästä linkistä!

Vauvavuoden ihanat ja ei niin ihanat muistot

Ei kommentteja:

Vauvakirjan täyttöä


Meidän vauvavuotta tuli varjostamaan vauvan epilepsia ja useat yöt sairaalassa. Halusin tallentaa myös nämä muistot vauvakirjaan, sillä minä olen myös ollut se vauva, joka on sairastanut samaa sairautta ja tajunnut sen vasta isompana. Mua helpotti jo lapsena nähdä kuvia omalta sairaala-jaksolta ja kuulla äitin kertovan yhä uudestaan miten kaikki alkoi, miten sairastuin. Kuvia ja muistoja katsellessa asia tuli konkreettisemmaksi ja ymmärsin asian paremmin. Ymmärsin miksi äiti oli edelleen huolissaan.

Otin vauvasta kuvia sairaalassa, jotta pystyin itse palaamaan muistoihin ja käsittelemään tapahtunutta. Luen yhä uudelleen ja uudelleen tekstejä mitä kirjoitin nojatuolissa sairaalasängyn vieressä ja palaan asioihin. Toivon, että niiden avulla voin kertoa tarpeeksi hyvin asiasta myös vauvalle, kun hän on kasvanut isoksi ja ymmärtää paremmin. Uskon, että lapsi tulee kysymään minulta usein sairaudestaan ja silloin voimme etsiä vauvakirjan ja istua sylikkäin juttelemaan. Säästin sairaalan verkkomyssyn mikä päässä vauva joutui olemaan, ettei hän repisi kanyylia. Säästin hoitajien virkkaaman turvalonkeron ja heidän askarteleman ”reippaan mitalin”. Säästin kertakäyttöisen anturin, mikä oli vauvan varpaassa kiinni ja sen avulla seurattiin hänen voitia.

Pieni ja täydellinen


 Meidän vauvakirjasta tuli todella kaunis. Siellä on ihania kuvia hymyilevästä vauvasta, kaunis kasvutarina ja hassuja juttuja. Meillä oli ystävien ja sukulaisten kanssa arvauskisa milloin vauva syntyy (kukaan ei arvannut, että hän saapuisi tasan laskettuna aikana). Olen myös kirjoittanut ylös koska tein ensimmäisen positiivisen raskaustestin, se oli 6 lokakuuta. Testi oli niin haalea, ettei mieheni meinannut uskoa sitä todeksi. Minä kuitenkin tiesin. Vauvan "masu-nimeksi" vakiintui Michellin ja arvelin jo alkuraskaudesta vauvan olevan poika. Näin unia poikavauvasta. 

Yliherkkyyksistä ylitse


Vauvavuodessa on kulkenut mukana myös vauvan suolistoperäiset allergiat. Olin puolen vuoden ajan rankalla imetysdieetillä, poistin ruokavaliosta kokonaan maitotuotteet, kananmunan, soijan ja kotimaiset viljat (vehnä, ohra, kaura ja ruis). Dieetti onneksi toimi ja vauva alkoi voida hyvin kaiken sen masukipuilun, vihreän kakan, refluksin ja ihottuman jälkeen. Selvisimme siitäkin ajanjaksosta ja nykyään vauva ei enää reagoi kun harvoille ruoka-aineille.

Kolmen kuukauden iässä vauva aloitti rintaraivarit ja äitillä meinasi usko loppua kesken. Imetin saunassa veden loristessa kylpyhuoneesta, pimeässä vessassa, sängyssä, juosten ja päälläni seisten jotta vain saisin vauva syömään. Olin jo unohtaa millaista sirkusta rintaraivarit osasi olla.

Oma koti hukassa

Vauvavuodessa mua harmittaa se, ettei olla vielä löydetty sitä oikeaa. Tarkoitan siis kotia. Haluaisin päästä tekemään tulevalle taaperolle ja tuolle touhukkaalle ihmeelle oman huoneen, missä viihtyä. Huoneeseen tulisi sängyn ja lelulaatikon lisäksi palikoita minkä päällä kiipeillä ja tunneli mistä ryömiä läpi. Aktiivinen lapsi tarvitsee aktiivisen lapsen huoneen. Hyvä puoli tässä yhden makuuhuoneen taktiikassa on ollut se, että lapsi on ainakin saanut yllin kyllin syliä, läheisyyttä ja nukkua äidin ja isin kainalossa. 




Vauvavuoden saldo:


1 x flunssa (mikä oli niin lievä, ettei vauva ollut edes kiukkuinen)
1 x sängystä tippuminen
1 x unohdin kiinnittää turvakaukalon autossa
3 x Ambulanssi matkaa epilepsian takia
5 x yötä sairaalassa lastenosastolla
7 x uutta hammasta
3 000 000 000 x kakkavaippaa
3 x kakkaa pottaan
6 x äitin hermoromahdusta
2 x isin hermoromahdusta
10 000 x maissinaksua
10 000 x sanaa "äiti"

Ensimmäiset askeleet, ensimmäinen nauru, kaikki se ilo pienen ihmisen kasvusta ja kehityksestä. Meidän kasvu vanhemmiksi.



Satoja litroja äidinmaitoa, tuhansia pusuja ja miljoona kikatuskohtausta
Siitä on meidän vauvavuosi tehty



Ihan mamina - Niina

Kesäretki taaperon kanssa pyöräkärryllä

Ei kommentteja:

Kaupallinen yhteistyö: Jollyroom

Me vietettiin eilen aivan ihana retkipäivä pyöräillen puistoon ja läheiselle rannalle. Napattiin kaupasta mukaan vähän evästä ja taapero sai ihmetellä ohi kiitäviä maisemia isin pyörään kiinnitetyn kärryn perässä. Hankittiin muutama viikko sitten Jollyroomista pyöräkärry North 13.5 Speeder 2, mikä on 1-2 lapsen istuttava ja sinne mahtuu kätevästi kaikki tarpeellinen eväistä ranta-tarpeisiin. Minulla kun tunnetusti on "koko omaisuus" mukana, vaikka menisimme retkelle vain muutamaksi tunniksi. 














Pyöräily taaperon kanssa


Oli ihanan kuuma päivä ja saatiin pyöräilessä kunnon hiki pintaan. Ihan loistava urheilumuoto, me vietetään miehen kanssa usein aikaa yhdessä liikunnan parissa. Ei osata olla paikallaan silloin, kun molemmilla on vapaata. Aikaisemmin ollaan käyty vaunulenkeillä, mutta kiva saada toinenkin yhteinen harrastus, missä saadaan taaperokin mukaan. Vauvan kanssa pyöräily on oikeastaan aika helppoa! Pyöräkärry sopii 1-6-vuotiaiden lasten kuljettamiseen ja lasten maksimipaino saa olla yhteensä 40kg. 

Ensimmäisellä kerralla päätettiin pyöräillä vain n. 3km matka, jotta nähdään miten taapero viihtyy kyydissä. Pyöräkärryssä taapero pysyi hyvin suojassa auringolta ja sinne kävi mukava ilmavirta ötökkäverhon läpi. Kypärästä hän ei oikein välittänyt, mutta suostui lopulta pitämään sitä päässä kunhan vauhtiin päästiin. Pyöräkärryssä suojavarusteina on käytettävä pyöräilykypärää ja viisipiste-valjaita. Kärry on myös hyvin tukeva, eikä kaadu vaikka polkupyörä kaatuisi. Tästä syystä pidin tätä meille sopivampana vaihtoehtona, kun mietittiin pyöräkärryn ja tarakkaan kiinnitettävän istuimen väliltä.


Taapero sai syödä eväitään pyöräkärryssä varjossa. Me istuttiin miehen kanssa nauttimassa ilta-auringosta. En malta odottaa uutta reissua! Pyöräkärrystä saa kätevästi tehtyä työnnettävät rattaat vaihtamalla veto-osan tilalle renkaan, näin kärry pysyy pystyssä ilman polkupyörää. Rengas kulkee aina mukana vaunujen takaa löytyvässä taskussa. Pystyimme siis jättämään pyörät telineeseen ja lähteä pelkän kärry-osan kanssa kävellen maastoon. Pyöräkärryä voi käyttää myös juoksurattaina, mutta niiden kääntyvyys ei ole kovin hyvä. Kärryä on kuitenkin helppo jarruttaa työntökahvasta löytyvällä käsijarrulla.

Pyöräkärrystä jäi hyvä käyttökokemus, vaikka se onkin hieman raskas polkea, jos ei ole tottunut pyöräilijä. Kärryn paino on n. 16,5kg ja lisäksi vedettäväksi tulee lapsen paino. Toki tämäkin asia kannattaa ottaa urheilun kannalta, katsotaan miten mahtavan timmit reidet mulla on syksyn saapuessa! Pyöräilykypäräksi kannattaa hankkia lapselle sellainen, missä on mahdollisimman "littana" taka-osa, jotta lapsi voi nojata hyvin selkänojaan. En vaihtaisi kärryä perinteiseen tarakalla kuljettamiseen, tämä tuntuu huomattavasti turvallisemmalta ja lapsi on jatkuvasti suojassa auringolta ja lentäviltä ötököiltä. 



Ihan mamina - Niina

9 X AAMUPALAA VAUVALLE - kun puuro ei enää kelpaa

Ei kommentteja:


Ei hemmetti! Vauva ei syö enää puuroa, apua! 

Mitä tehdä, kun vauvalle ei kelpaa puuro enää? Keräsin 10 vinkkiä mitä voi tarjota vauvalle aamupalaksi ja iltapalaksi, siis muutakin kun sitä klassikko puuroa. 

1. Puurorieskat


Mikäli puuro jäi tällä kertaa lautaselle, voit tehdä siitä ihanan pehmeitä rieskoja SIMPPELI SORMIRUOKAKEITTIÖ reseptillä. Pääset kurkkaamaan tämän reseptin tästä linkistä!

2. Hedelmälautanen


Pilko lautaselle tai kulhoon hedelmiä, meillä myös lusikalla syöty banaani on ollut ihan hitti. 

3. Sokeriton jugurtti


Juustoportilla on oma sarjansa sokeroimattomista jugurteista ja rahkoista, mitkä sopii hyvin jo 10 kuukauden ikäiselle. Meillä lemppariksi on kuitenkin valikoitunut Semperin jugurtti smootiet, niistä ei ole tullut ollenkaan vatsanväänteitä herkkä vatsaiselle, toisin kun normaalista jugurtista. 

4. Smootie


Samalla voit surauttaa itsellesi smootien, tai ostaa valmiina vauvoille tarkoitettuja pussi-smootieita. Käytä mielikuvitusta ainesten kanssa. Avocado ja banaani sopivat hyvin vauvan makujen maailmaan, nesteenä voi käyttää vettä, korviketta, kookosmaitoa, mantelimaitoa, tavallista maitoa - ihan mikä vauvan ikään sopii!

5. Banaanilettu


Reseptejä löytyy netistä vaikka kuinka paljon. Mielestäni parhaat banaaniletut on yksinkertaisesti hieman ylikypsää banaania, kananmunaa ja ehkä hieman leivinjauhetta. Yksinkertainen on paras!

6. Leipä tai riisikakku


Vauvalle suositellaan mahdollisimman vähäsuolaista leipää, eli alle 0,7g suolaa per 100g. Yksi hyvä on Real ruis tai pelkkä suolaton riisikakku. Päälle voi tehdä avocadolevitettä, nam.

7. Tattarimurot tai TALKmuru


Nämä menevät kuivana tai esimerkiksi kookos tai mantelimaidon kanssa. Meillä 8 kk ikänen rouskutti muroja kuivana jo näppärästi. Jos suolan määrä mietityttää, niin lue tämä postaus! Siinä on perusteltu hyvin, miksi näitä muroja voi antaa silloin tällöin. 

8. Maissisose


Maissisosetta löytyy esimerkiksi Piltiltä valmiina. Tämä on helppo vaihtoehto puurolle, varsinkin reissussa.

9. Munakas

Kananmunan voi paistaa pannulla, tai laittaa kahvikuppiin, vatkata haarukalla ja pitää mikrossa kunnes on kypsää. Huom! Varo ettei muna räjähdä mikrossa, kurkkaa lopputulosta 1min välein tai useammin. Mukakkaaseen on helppo kätkeä vaikka hernemaissipaprikaa sekaan.


Ihan mamina - Niina

Imetys ahdistaa, saanko jo lopettaa imetyksen?

Ei kommentteja:
Imetys on ollut mulle tärkeä asia jo raskausaikana. Halusin onnistua täysimetyksessä ja onnistuinkin 5,5 kuukauden ajan kunnes aloitimme kiinteät ruoat. Nyt imetystä on takana kohta vuosi. Ensimmäiset 6 kuukautta imetystä oli aivan ihanaa, mutta nyt mua on ahdistanut jo pitkään. Imetys ahdistaa. En tiedä mistä ahdistus kumpuaa, se alkoi vauvan ollessa n. 8 kuukauden ikäinen. Imetyshetket eivät olleet enää ihania rauhoittumisen paikkoja, vaan vauva väänteli ja käänteli sylissä nipistellen mua sormillaan ja potkien vatsaani.

Vauvan ollessa 9 kuukauden ikäinen hän sairastui epilepsiaan ja sai kouristuskohtauksia joiden vuoksi olimme sairaalassa useita öitä seuraavien kuukausien ajan. Olin niin ahdistunut sairaalassa, etten pystynyt imettämään kuin harvakseltaan. Vauva sai korviketta osastolla ja siitä eteenpäin hän sai myös muutaman kerran päivässä korviketta kotona. Imetyskerrat vähenivät kahteen kertaan vuorokaudessa ja olin helpottunut, vaikka samalla koin paljon surua vauvan vierottaessa itseään tissistä. Hän tuntui nyt niin isolle.

Tällä hetkellä imetän vauvaa enää vain aamuisin hämärässä makuuhuoneessa hänen maatessa kainalossani. Ne hetket ovat ihania, silloin ei ahdista vaan kaikki tuntuu hyvälle. Harvoja hetkiä, kun tuo pian 1-vuotias on vielä aivan pieni vauva siinä aamu-unisena tissi suussa. Kaipaan silti sitä, että mun keho on täysin vain minun käytettävissä. Vuokrasin ensin kohtuani 9 kuukautta ja siihen päälle tissejä vuoden, alan olla kypsä

Milloin on hyvä aika lopettaa imetys?


Kukaan ei voi sanoa juuri sinulle oikeaa aikaa lopettaa imetys. Imetys on aina hyväksi vauvalle ja isommallekkin lapselle sanoi kuka mitä hyvänsä. Lääketieteellisiä syitä lopettaa imetys on muutamia, mutta jos itsellä on halua imettää ja lapsella halu käydä rinnalla imetys on enemmän kun okei. Tiesitkö, että lapsen luontainen rinnalta vierottautumisikä on 2-7-vuotta?

Mun mielestä imetys kannattaa lopettaa silloin, jos äiti ei enää pysty, halua tai jaksa imettää. Jokainen siis saa itse arvioida voimavaransa imetykseen. Pienen vauvan kohdalla itse yrittäisin sinnitellä mahdollisimman kauan (lähemmäs vuoden ikään), jos se on mahdollista. Apua voi ja kannattaa hakea Imetyksen tuki sivuilta ja facebook tukiryhmästä Imetyksen tuki. Imetyksen tuki sivuilla voit kysyä apua chatista anonyyminä, tai kirjoittaa postauksen facebook ryhmään. Sinulle vastaa aina koulutettu imetystukiäiti.

Ei kuitenkaan ole väärin lopettaa imetystä aikaisemmin. Suomessa suositus imetyksestä on vähintään 1-vuotiaaksi, mutta kansainvälinen WHO suosittelee vähintään 2-vuoden ikään asti. Muista, että sinä et kuitenkaan tarvitse kenenkään lupaa tai hyväksyntää imetykseen tai sen lopettamiseen. Se on täysin sinun ja lapsen välinen asia. Voihan se olla, että lapsi alkaa itse vierottamaan itseään, niin kuin meillä kävi yöimetysten kanssa. Yhtäkkiä 8 kuukauden ikäisenä vauva päätti, ettei halua tissiä yöllä vaikka heräili vielä usein. Nyt näyttää siltä, että kohta meillä jää myös aamu-imetykset pois. Tuntuu haikealle, mutta samalla helpottavalle. Onnistuin sentään vuoden ikään asti! 



Tämä tarkoittaa, että olen tuottanut äidinmaitoa

 lapselleni satoja litroja!



Ihan mamina - Niina


Raskausmaha ikävä - ihanat masukuvat!

Ei kommentteja:
Kaupallinen yhteistyö: Annika Liinanki photography

Niin vaan tuli sekin päivä, että mulla on ikävä raskausmahaa. Viimeinen raskauskolmannes kävi niin rankaksi henkisesti ja fyysisesti, että luulin ettei tämä päivä koskaan tulisi. Nyt voin kuitenkin todeta, että olisipa mulla sellainen ihana "puolivälin masu". Sellainen, ettei takki mahdu kiinni, mutta maha ei vielä paina niin, että sattuu. Onneksi päätin kuvauttaa raskausvatsan silloin, kun se oli vielä kauniin pyöreä ja mun oma vointi oli hyvä. Loppuraskaudesta tuskin olisin halunnut enää olla kuvattavana kaikkine turvotuksineni.

Meillä oli masu-kuvaukset huhtikuussa, kun raskausviikkoja oli n. 28 ja kuvista tuli todella kauniita. Näissä Annika Liinankin ottamissa kuvissa näkyy onnellinen ja seesteinen esikoisen odottaja. Miten voikaan tunnelma välittyä kuvien kautta näin hyvin.

Mä olen aina ollut kova jännittämään kuvauksia, vaikka olen ollut kameran edessä useamman kerran. Erityisesti raskauskuvat jännittivät mua, koska halusin saada vauvakirjaan onnistuneita kuvia. Halusin ammattilaisen kuvaamaan, jotta voisin teettää kuvista ehkä jopa taulun makuuhuoneen seinälle. Raskaus on niin spesiaali juttu, että se ansaitsee tulla ikuistetuksi.

Miten kamera-jännityksestä pääsee eroon?


Mun mielestä kotona tai kotia muistuttavassa ympäristössä tehdyt kuvaukset on paljon helpommat, kun studiolla tai ulkona. Kuvaajan tullessa meidän kotiin, olin heti huomattavasti rentoutuneempi. Ajattelin, että tuossa on vain ystävä tulossa kahville kameran kanssa, vaikka tapasimmekin ensimmäistä kertaa. Omassa kodissa vähäiset vaatteet eivät tunnu niin paljastavilta, kun studiossa ja pissalla kehtaa juosta masunsa kanssa niin usein kun tarvitsee. Tärkein asia kuvauksissa rentoutumisessa on henkilökemia. Luota kuvaajaan, naura, hassuile, hölmöile ja leikittele hieman. Ole oma ihana itsesi.

Annika oli kuvaajana aivan ihana. Hänestä huokuu lämpö, mikä välittyi myös minuun. Parasta oli, että hän ohjasi minua koko ajan. Mun ei tarvinnut miettiä, että vilahtaako kuvissa jotain sopimatonta tai roikkuvatko hiukset rumasti naamalla. Kuvaaja hoiti kaiken, minä vain silittelin mahaani. Annika neuvoi minulle hyviä asentoja, oikaisi välillä vaatteitani ja sai rennolla juttelulla tilanteen tuntumaan aivan arkipäiväiselle. Ihan kun oltaisi tunnettu aina.


En varmaan milloinkaan unohda tuota ihanaa ensimmäistä raskausvatsaa ja sitä tunnetta, kun sait syödä mitä lystää kärsimättä turvotuksesta! Raskausmaha oli aina siinä peittämässä eilisen herkuttelut. Esittelin raskausmasua ylpeydellä ja pidin paljon tiukkoja trikoomekkoja korostaakseni sitä kaunista pyöristyvää vatsaa. Nyt on masu poissa, mutta tilalle sain kauniin pojan mitä silitellä ja suukotella.

PS: Myös blogin banneri on Annikan käsialaa! Tästä pääset kurkkaamaan hänen instagram tilin.


Ihan mamina - Niina

8 ASIAA, MITKÄ OLISI IHAN PERSEESTÄ ILMAN PARISUHDETTA

Ei kommentteja:
Aina silloin, kun se rakas kumppani on tullut töistä kotiin ja riisunut päivän aikana kengissä muhineet sukkansa makuuhuoneen lattialle, niin että koko asunnon valtaa tajun vievä kaasupilvi alkaa oma verenpaine nousta. Silloin on ihan hyvä hetki hengittää ja miettiä, mitkä kaikki asiat elämässä olisi paljon hankalampaa ilman parisuhdetta.

1. Lattiakaivojen ja viemärien puhdistus


Oksettavin asia ikinä on alkaa putsaamaan suihkun lattiakaivoa sitten, kun huomaa ettei vesi enää katoa lattialta suihkussa käydessä, vaan huomaat seisovasi puoleen sääreen ylettävässä lammikossa. Asia mitä en vain pysty tekemään, vaikka 98% hiuksista mitä viemäreissä on ovat minun.

2. Joutuisin maksamaan hieronnasta 


Mieheni ei juuri koskaan sano mulle, että "en jaksa hieroa" kun menen valittamaan hänelle kipeitä hartioita. Hän hieroo aina ja ihan ilmaisiksi. Haisevat sukat unohtuu heti, kun saa kunnon hieronnan telkkaria katsellessa.

3. Seksi


Sinkku äitinä seksin hankkiminen(?) olisi mielestäni liian vaivanloista. Sitäpaitsi ekat kerrat uuden kumppanin kanssa on aina ihan kauheita. Kumpikin luulee tietävänsä mistä toinen tykkää, mutta jälkeenpäin molemmat vaan esittää, että oli kivaa. Ei yleensä ollut.

4. Täytyisi aina lähteä itse kauppaan


...tai Mäkkärin autokaistalle. Niin helppoa laittaa kumppanille viestiä, että "toisitko vessapaperia ja suklaata, kun pääset töistä". On myös huomattavasti kivempi käydä yksin kaupassa puolison hoitaessa lasta, kun raahata lasta mukana kauppareissulla.

5. Yöllä painajaiseen herääminen


Kun herää yöllä kylmänhikisenä kamalimpaan painajaiseen koskaan ja sydän hakkaa niin, että henkeä ahdistaa on ihan parasta voida raottaa kumppanin peittoa ja käpertyä sinne kainaloon. Kunnes hän alkaa kuorsata..

6. Asuntoon tunkevat ampparit, hämähäkit ja naapurin narkkari


Näiden häätö kuuluu kumppanille.

7. Kipeenä olo


Mikä ihana syy saada palvelua! Ei tarvitse itse käydä apteekissa, ajaa lääkäriin tai hakea herkkuruokaa. Aikaisemmin sitä halusi pysyä piilossa kipeänä (tai krapulaisena) kaikilta ihmisiltä, mutta kumppanin tullessa tarpeeksi läheiseksi on vaan kiva, että joku hoitaa.

8. Sukujuhlat


Varsinkin häät, missä sinut ilman avecia laitetaan istumaan lasten pöytään tai senioreiden seuraan. Ainoa kiva puoli sinkkuna olemisessa häissä on se, jos bestman sattuu olemaan sinkku ja komea.


Ihan mamina - Niina

Unohdin unikoulut - vauva oppi nukkumaan itse

1 kommentti:
Niin vain kävi, että kun luovutin unikoulujen suhteen ja lopetin kaiken säätämisen ja ohjeiden kyttäämisen, meidän alle vuoden ikäinen oppi itse nukkumaan yöt.

Jostain syystä mulle oli jäänyt päähänpinttymä siitä, että vauvan pitäisi olla nukkumassa ennen klo 19 illalla ja päiväunia ei saisi nukkua neljään tuntiin ennen yöunille menoa eli klo 15 jälkeen. Yritin toteuttaa tätä aikataulua pitkään ja vaikka vauva nukkui yöt heräilemättä, hän nousi joka aamu klo 4-5, eli ihan hemmetin aikaisin. Kokeilin kaikkia unikouluja, mitkä vain hyvältä tuntui ja sain niistä joskus hetkellistä apua, kunnes tilanne taas riistäytyi käsistä.

Vauva on nyt saanut itse päättää uniaikataulustaan muutamana päivänä. Hän nukkuu päiväunet klo 9-10 ja klo 15-16, yöunille mennään klo 20. Havainnoin hänen väsymysmerkkejä ja olen oppinut aikatauluttamaan leikkimisen, ulkoilun ja ruokailun lapsen luontaisen unirytmin mukaan. Hän nukahtaa lähes itsenäisesti sänkyyn tutin avulla ja vieressä makoilemalla. Aamulla herätään aikaisintaan klo 6, mutta parhaimpina aamuina ollaan nukuttu lähes 8 asti! Ihan uskomaton fiilis herätä itse virkeänä ENNEN vauvaa. Hän tarvitsi ainoastaan aikaa.


MEIDÄN PÄIVÄRYTMI


7:00 Aamupala
9:00 Päiväunet 1h
11:00 Lounas
12:00 Ulkoilua / kauppareissu
14:00 Välipala
15:00 Päiväunet 1h
16:30 Päivällinen
19:00 Iltapala
20:00 Yöunille

Meidän yöhulinat alkoivat vauvan ollessa 4 kuukauden ikäinen ja siitä asti ollaan kokeiltu kaikkia keinoja hänen yöuniensa parantamiseen. Mikään ei ole toiminut. Pahimmillaan vauva heräili useaan kertaan yössä ja valvoi aina 2-3h pätkiä, jolloin istuimme miehen kanssa vuorotellen hyssyttämässä häntä takaisin uneen. 8 kuukauden iässä vauva lopetti itse yösyömiset, eikä huolinnut enää tissiä öisin. Silti hän heräili, valvoi ja huusi. Kävimme neuvolan uniohjaajalla, luin netistä uniohjeita ja olin jopa vähällä viedä vauvan sairaalan unikouluun. Väsyin itse niin, etten edes jaksanut yrittää enää. Nukuimme koko perhe patjalla lattialla, jotta ei tarvitsisi nousta sängystä aina kun vauva herää.

Vauvan ollessa 9 kuukauden ikäinen hän sairastui epilepsiaan. 10 kuukauden iässä aloitettiin lääkitys epilepsian hoitoon ja siihen loppuivat yöheräilyt. Enää ei tarvinnut juosta 20 min välein antamaan tuttia iltaisin ja silittämään vauvaa uneen. Ehkä epilepsia on aiheuttanut yöhulinat? Silti nousimme joka aamu klo 4-5, kunnes vauva sai itse säätää unirytminsä kuntoon.

Nyt meillä nukkuu onnellinen perhe (tosin edelleen perhepedissä). En ole vielä halunnut luopua perhepedistä, mutta vauvan siirtämistä pinnasänkyyn voisi kokeilla nyt kun hän nukkuu läpi yöt. Kaikki aikanaan ja omalla painolla. Nautitaan nyt näistä kokonaisista öistä ja virkeästä olosta.


Ihan mamina - Niina

Epäsopiva lääke, kouristukset vaan lisääntyvät

Ei kommentteja:



Aamukahvit jäi tänä aamuna kuppiin, kun kesken vaipan vaihdon meidän kohta vuoden ikäinen vauva alkoi kouristella. Tämä oli jo toinen kohtaus vuorokauden sisään (yhteensä näitä on ollut 6 ja poissaolokohtauksia muutama). Soitimme ambulanssin ja annoimme kohtauslääkkeen vauvalle heti, koska kohtaukset tulivat niin lyhyen ajan sisällä toisistaan.  

Ollaan oltu vauvan kanssa kevään mittaan useita öitä sairaalassa ja täällä on tullut vietettyä niin pääsiäistä, kun vappuakin. Vappuna saatiin diagnoosiksi imeväisiän hyvänlaatuinen epilepsia ja siihen aloitettiin säännöllinen lääkitys, minkä annosta on nostettu muutaman kerran, mutta kohtauksia on aina vaan tullut enemmän. Neurologi epäili, että lääke ei sittenkään olisi sopiva meidän lapselle, vaan se täytyy nyt vaihtaa. Itse sairastin vauvana samaa sairautta ja vasta kuudes lääke oli minulle sopiva. Tässä voi siis olla pitkä matka vielä edessä. 


Tultiin siis tänään ambulanssilla sairaalaan klo 7 maissa ja vauvasta otettiin tavanomaiset labrat ja päivystävä lääkäri tutki hänet. Päivystäjä olisi halunnut kotiuttaa meidät heti kun vauva heräisi ”horteesta”, mutta pyysin useaan kertaan soittamaan meidän omalle neurologille joka tuntee vauvan hyvin. Neurologi päätti heti laittaa meidät osastolle tarkkailuun ja vanhaa lääkettä aletaan nyt ajamaan alas ja tilalle vaihdetaan uusi. Epilepsia lääkettä ei saa lopettaa ”kuin seinään”, sillä siinä on riski saada kouristuksia ja elimistö voi mennä shokkiin. Ollaan nyt siis tutulla osastolla, tutussa huoneessa ja tuttujen hoitajien ja lääkärien hoidettavana. Lääkkeen vaihto aloitettiin heti ja se saattaa hetkellisesti pahentaa kohtaustilannetta. Seurataan nyt tarkkaan. Mulla oli pieniä aavistuksia kohtauksen tulosta jo viikonloppuna, kun vauva sai hetkellisiä poissaoloja, eli jähmettyi 10-20 sekunniksi eikä vastannut puheeseen. Itse kouristuksessa vauva jäykistyy ja joko suoristaa käsiä eteenpäin, tai koukistaa ne rintaa vasten ja tärisee holtittomasti. Kasvojen ilme muuttuu ja silmät muljahtaa ylös, suusta tulee vaahdon sekaista kuolaa. Vauva tuntuu kovalta ja jäykältä, ihan kuin tärisevä patsas joka ei hengitä. 


Mä haluaisin kovasti suihkuun ja saada kahvia ja ruokaa. Alan olla kyllästynyt näihin ”äkkilähtöihin”, hyvä että ehdin aamulla rintaliivit pukea päälle ennen ensihoitajien tuloa, sillä olin juuri noussut sängystä. Olin taas suunnitellut päivän täyteen ohjelmaa ja kaikki omat hommat seisoo nyt tämän takia. Vaikka eletäänkin sairauden kanssa ”ihan normaalia elämää” on tämä äärettömän kuormittavaa mulle. Eilenkin vein lapsen mummolle hoitoon ja olin juuri vaihtanut salivaatteet päälle ja lähdössä treenaamaan, kun tuli puhelu että vauva kouristelee. Ei muuta kun auto alle ja anopin luokse. Vaikka anoppi osaa toimia hienosti kohtaustilanteissa en uskaltanut enää jättää vauvaa hoitoon, jos kohtauksia alkaisi tulla sarjana. Haluan siinä kohtaa olla itse paikalla, jos täytyisi lähteä sairaalaan. 

Mun positiivinen asenne silti on ja pysyy. Muistutan aina itselleni, että tämä kohtausvaihe on vain väliaikaista. Mun omaa suhtautumista tukee se, että ollaan saatu aivan äärimmäisen hyvää hoitoa ja koen, että mua on kuunneltu pienimmässäkin asioissa lastenosastolla ja lasten neurologian polilla. Täällä luotetaan äidinvaistoon ❤️


Ihan mamina - Niina


Saako muiden lapsia komentaa? Onko pakko puuttua?

4 kommenttia:
Seurasin eilen kauhun sekaisin tuntein olohuoneen ikkunasta, kun kaksi pientä poikaa hyppi meidän taloyhtiön jäteastioiden päällä. Muuten en olisi hetkahtanut asiasta, mutta nämä jäteastiat ovat kaivettu syvälle maahan, noin 5 metrin syvyyteen. Eli jos jäteastian kansi pettäisi lapsen hypätessä siihen, voisi käydä todella huonosti. Olin juuri vetämässä housuja jalkaan ja menossa pihalle kehottamaan poikia turvallisempaan leikkiin, kun he itse häipyivät paikalta.

Aloin pohtia ihmisten suhtautumista siihen, jos joku ventovieras komentaisi tuntematonta lasta. Äiti kertoi kerran pelastaneensa parivuotiaan lapsen ostoskärryistä putoamiselta pää edellä, ja oli saanut pelkästään huutoa lapsen äidiltä kiitokseksi. Ei kuulemma olisi saanut koskea tähän vieraaseen lapseen, vaikka hän oli vaarassa. Mä olen hirveän arka puuttumaan asioihin tai sanomaan mitään tuntemattomille. Olen ujoudetani juuri se ihminen, joka kaupassa hymyilee vaivaantuneena ja odottaa, että mun edessä seisova ihminen tekee tilaa. Mielummin kun sanoisin suoraan "anteeksi, voisitko väistyä". 



Vuosien päästä jos mun lapsi leikkisi vaarallisessa paikassa, kiusaisi muita, tai muuten hölmöilisi toivoisin todella, että joku puuttuisi siihen. Olisin kiitollinen tälle aikuiselle, joka uskaltaa auttaa. Tuntuu, että suomalaiset ajattelee helposti "ei ole mun lapsi, en voi puuttua" vaikka näkisivät jotain vakavaa, kuten kiusaamista. Eräs äiti kertoi minulle, että kaupassa käydessä hänen esikoinen juoksi parkkipaikalle, eikä äiti pystynyt juoksemaan perässä, koska oli viimeisillään raskaana. Suurin osa ihmisistä vain katsoi vierestä äidin taapertaessa perässä minkä jaloistaan pääsi.

Ihmiset pelkäävät puuttua muiden asioihin, samalla kun kuitenkin arvostellaan vanhempia ahkerasti. Mennään kotiin ja kirjoitetaan paikalliseen facebook ryhmään, että mitä ne "saamarin pennut" taas tekivät puistossa. (Tai niin kun minä kirjoitan blogiin, heh) Ei kuitenkaan vahingossakaan auteta vanhempia komentamalla lapsia itse. Usein lapsi tottelee jopa paremmin vieraan käskyä, vaikka joskus aikuinen voi saada jopa haistattelua osakseen. Ne on silti lapsia ja tarvitsevat apua.

Mä teen nyt lupauksen, että aina nähdessäni lapsia vaarallisessa leikissä tai kielletyissä puuhissa puutun siihen välittömästi, koska toivon, että joku tekee sen myös minun lapselle tulevaisuudessa.


Ihan mamina - Niina

Milloin "nuoresta äidistä" tulee ihan vaan äiti?

4 kommenttia:
"Miten sä oot uskaltanut hankkia lapsia, kun olet noin nuori" "Eikö tossa iässä kuuluisi vielä opiskella, matkustella ja bilettää?"

Hyvin yleisiä lauseita, mitä varmasti moni muukin saman ikäluokan äiti on saanut kuulla raskausaikana ja äidiksi tullessaan. En usko kenenkään tarkoittavan pahaa, mutta mun korvaan aina hieman särähtää nimitys "nuori äiti". Kun mua nimitetään nuoreksi äidiksi, se luo tahattomasti mulle paineen todistella itseäni. Todistaa, että vaikka olen nuori, olen silti erinomainen äiti. En tiedä mistä se johtuu. Ehkä kaikista niistä kerroista, kun kuulee ihmisen huokaavan syvään ja sanovan "voi kun sä olet niin nuori..."

Kun puhutaan nuoresta äidistä, häntä selvästi verrataan muihin äiteihin. Hänet erotetaan muista etuliitteellä "nuori". Miksi me ei voitaisi olla vain äitejä iästä riippumatta? Niin kun sanoin Iltalehden haastattelussa aikaisemmin "muut haaveilivat matkustelusta, minä haaveilin vauva-arjesta".  Äitiys parikymppisenä oli minulle niin selvä asia, etten edes tunne olevani nuori äiti. Olen vain äiti, en kaipaa mitään etuliitettä.









"Ihan vaan normaalin ikäinen äiti"


En tiedä missä iässä lapsia pitäisi tehdä, jotta saisi pelkästään "äiti" -tittelin. Aina ihminen on joko "nuori äiti", "vanha äiti" tai "oli se nyt korkea aika hankkia lapsia" -äiti. Joko kauhistellaan, että "joko te nyt hankitte lapsia" tai "ettekö te nyt vieläkään..?" Sitten kun on kolme lasta ja ikää alle 30-vuotta päivitellään sitä, että "johan sinä olet ollut ehtiväinen". Äitiys on niin ihmeellinen asia, että siitä riittää ventovieraillekkin ihmeteltävää ja puheenaihetta vuoksiksi, olitpa millainen tai minkä ikäinen äiti tahansa. Ainoa äiti ketä kukaan ei ole vielä tainnut kyseenalaistaa tai ihmetellä on Neitsyt Maria. Paitsi kysymys kuuluukin, että miten hän on oikein tullut raskaaksi?


Ihan mamina - Niina

Kaikki seksistä synnytyksen jälkeen, voiko klitoris kadota?

Ei kommentteja:
Vauvan syntymän jälkeen eletään usein ihanassa vauvakuplassa, mikäli kaikki on mennyt hyvin synnytyksessä ja vauva on terve. Niin mekin elettiin vajaa vuosi sitten kesällä, kun esikoisemme syntyi. Synnytyksen jälkeiseen aikaan kuuluu kuitenkin myös paljon odottamattomia aiheita ja murheita, kuten se saako äiti kakattua tai onko alapää tuhoutunut synnytyksessä niin pahasti, että se olisi lähes käyttökelvoton.

Toisen tai kolmannen asteen repeämät, tikattu ja turvonnut alapää saa miettimään, pystynkö enää harrastamaan seksiä tai saanko orgasmia enää koskaan? Uskon, etten ole ainut äiti joka näitä asioita on miettinyt. Vauvaryhmien keskustelut siitä, että seksi on kivuliasta vielä vuosi synnytyksestä ei helpota tuoreen äidin tuskanhikeä yhtään.


Miksi näistä asioista ei puhuta neuvolassa tai jälkitarkastuksessa?



Ensimmäinen vilkaisu peilillä uudistuneeseen vulvaan herättää paljon kysymyksiä. Missä mun klitoris nykyään sijaitsee? Mun mielestä olisi hyvä puhua jälkitarkastuksessa myös seksistä, tai ainakin kysyä äidiltä suoraan, että mietityttääkö seksissä tai omassa alapäässä jokin. Minä juoksin vielä 8 kuukautta synnytyksestä paniikissa gynekologille, kun löysin alapäästäni uudenlaisen jutun, mitä en ollut siellä ennen huomannut. Se paljastui täysin normaaliksi, mutta hitostako minä olisin voinut tietää.

Puoliso on isossa roolissa kehonkuvan rakentumisessa

Juuri synnyttänyt äiti on erityisen herkkä ja altis kaikenlaiselle kritiikille. Oma keho on muuttunut täysin, eikä mikään näytä enää tutulle peilissä. Siinä astuu puolison rooli isoon osaan. Puolisolla täytyy olla tietynlaista herkkyyttä, kun puhutaan ulkonäöstä ja kehosta. Arvostelu on pahinta mitä siinä kohtaa voi tehdä. Synnyttänyt nainen kaipaa kehuja, hellää kosketusta ja arvostusta, ei kehotuksia liikkumaan ja laihduttamaan äkkiä. 

Seksiin painostaminen ei myöskään ole hyväksi. Seksiä voi harrastaa heti kun siltä tuntuu, ellei toisin ole ohjeistettu. Mahdollisten tikkien sulamiseen menee pari viikkoa ja kondomin käyttö on suotavaa, sillä nainen voi tulla uudelleen raskaaksi tai saada tulehduksen. Kannustan jokaista avoimeen keskusteluun näissä asioissa. Mikäli äiti ei ole valmis vielä seksiin hänen tulee kertoa se suoraan, eikä vaan vetäytyä omaan kuoreensa. Kumppanin on helpompi olla tukena, kun hän tietää mistä on kyse. Kehon muutoksista, kivuista, omasta olosta ja mielialasta on todella tärkeä puhua puolisolle. 




Eka kerta synnytyksen jälkeen


Ensimmäinen kerta on aina jännittävä, myös synnytyksen jälkeen. Sitä tuntee olonsa melkein neitsyeksi, sillä sydän hakkaa yhtä paljon ja sitä miettii monia asioita. "Sattuuko se?" "Entä jos se ei tunnu hyvälle?" "Mitähän mun puoliso tästä ajattelee?" Näistäkin jännitteistä on hyvä puhua kumppanille. Ennen ensimmäistä yhdyntää on hyvä hieman tutustua itseensä, kurkata peilillä alakertaan ja kokeilla miltä se tuntuu. Moni mun tuntema äiti sanoo, että seksi synnytyksen jälkeen on jopa parempaa, kun ennen raskautta. Samat tutut asennot ja niksit eivät välttämättä enää tunnu yhtä hyvälle, kannattaa siis kokeilla ihan uusia juttuja. Asia mistä et ennen pitänyt, voikin synnytyksen jälkeen muuttua lemppariksi. 

Puolisolle on pakko kertoa nolojakin asioita


"Rakas, mulla on peräpukamia". Lause mitä kukaan ei välttämättä haluaisi sanoa kumppanilleen, mutta mikä voi tulla erittäin ajankohtaiseksi raskausaikana. Vanhemmuus on asia mikä lähentää pariskuntaa aivan uudella tavalla. Puolisolle joutuu jakamaan intiimejä asioita ja käymään entistä avoimempaa keskustelua. Parisuhteeseen voi aiheutua isojakin riitoja, jos kumppani ei tajua, että esimerkiksi seksi on kivuliasta tai sitä ei huvita harrastaa koska on ummetusta ja rinnoista valuu maitoa. Eikä hän voi tajuta, jos hänelle ei puhu. 



Ihan mamina - Niina

Perhepeti - pelastus vai painajainen?

Ei kommentteja:
Meillä asuu 10 kuukauden ikäinen vauva, kuka on nukkunut lähestulkoon aina perhepedissä. Neljän kuukauden iässä opetimme häntä omaan pinnasänkyyn, mutta jo kaksi kuukautta myöhemmin vauva oli valunut takaisin kainalooni.


Miksi emme ole onnistuneet opettamaan vauvaa pinnasänkyyn?

Perhepedin tuskat ja ihanuudet?



Pinnasänkyyn opettelu sujui alkuun hyvin. Opetimme lapsen nukahtamaan sänkyyn tassuttelulla ja hän alkoi nukkumaan satunnaisia öitä enintään yhdellä herätyksellä. Aloitimme kiinteät ruoat hänelle reilu 5 kuukauden iässä ja nukkuminen kaatui siihen, sillä lapsi sai ruoista vatsanväänteitä ja allergiaoireita. Väsyin roikkumaan pinnasängyn laidalla ja koin helpommaksi ottaa vauvan kainaloon.  Oli rankkaa istua pitkiä aikoja hyssyttämässä vauvaa ja kun viimein vauva nukahti, en saanut enää itse unta. Rinnalle vauva nukahti parhaassa tapauksessa heti.















Puolen vuoden iässä vauva tippui sängystä ja siitä pelästyneenä nukuimme niin, että vauva nukkui alkuyön omassa sängyssä ja loppu yön meidän vieressä lattialla kahden petauspatjan päällä. Voin sanoa, ettei tehnyt kummankaan selälle hyvää nukkua lattialla ja joskus heräsimme yöllä siihen, että vauva oli kontannut patjalta astiakaapille ja paukutti kattiloita neljältä yöllä. Minä en tykkää, mies ei tykkää, eikä varsinkaan naapurit tykkää. 

Pari kuukautta sitten keksimme irroittaa sängyn rungosta jalat, jolloin sängyn korkeudeksi jää n. 30cm, eikä vauva pääse satuttamaan itseään, jos hän sattuisi putoamaan sängystä. Tämä nukkumisjärjestely on toiminut kohtuullisesti, paitsi että mulla ja miehellä ei ole kahdenkeskistä tilaa ja mä olen kyllästynyt nukkumaan kahden potkivan ja möyryävän miehen välissä. Sängyllä on leveyttä 160cm ja se alkaa käydä todella ahtaaksi. Lisäksi vauva kynsii ja tönii minua yöllä, jolloin mun yöuni on katkonaista.

Vauvan sairastuttua epilepsiaan vajaa kuukausi sitten en ole edes uskaltanut harkita unikoulua. Pelkään, että unikoulun myötä vauva valvottaa itseään ja altistuu kouristuksille. Pelkään myös, etten heräisi kouristukseen jos vauva on omassa sängyssä. Siksi tuntuu toistaiseksi turvallisemmalta pitää vauva kainalossa, vaikka se veloittaa omaa yöunta. Milloin vauva omaan sänkyyn? Miten eroon perhepedistä? Rehellisesti - en tiedä.


Onko se perhepeti sitten pelastus vai painajainen?


Hyvät puolet:

Saan vauvan nukahtamaan nopeammin, kun hän on "käden ulottuvissa".

Nukahdan itse helpommin uudelleen, kun ei tarvitse nousta sängystä.

Pystyn "vahtimaan" vauvaa paremmin.


Huonot puolet:

Parisuhde kärsii, seksin harrastaminen vaatii aina erikoisjärjestelyjä. Se siitä spontaaniudesta.

En mahdu nukkumaan. En vain mahdu. 

Vauva möyryää jatkuvasti ja säpsähtelen öisin hereille. 




Kumman sinä valitset?



Ihan mamina - Niina

Vauvan epilepsia ja kouristukset kotona

Ei kommentteja:
Torstai aamuna meidän 10 kuukauden ikäinen vauva kouristeli kolmatta kertaa ilman syytä. Edelliset kouristus kohtaukset olivat tapahtuneet kolme viikkoa aikaisemmin, ensin mummin luona ja seuraavana aamuna sairaalassa. Pääsimme perjantaina kotiin sairaalasta ja sunnuntaina vauva kouristeli jälleen.

Lue lisää: 




Torstai aamu alkoi aivan tavallisesti, noustiin vauvan kanssa 6 maissa ylös ja syötiin molemmat aamupalaa. Vähän ennen klo 8 istuin pöydän ääreen meikkaamaan vauvan leikkiessä lattialla vieressä. Yhtäkkiä vauva muksahti kyljelleen maahan ja kääntyi siitä vatsalleen. Vauva kitisi kulmat kurtussa ja katsoi minuun. Hän yritti nousta kontalleen, mutta ei päässyt ylös lattialta. Samassa vauvan silmät kääntyivät ylös kohti takaraivoa ja nappasin hänet syliin. Tönäisin makuuhuoneen oven auki ja herätin miehen sanomalla "tule auttamaan, vauva kouristaa". 

Otin pöydältä vauvalle määrätyn kohtauslääkkeen ja laskin vauvan olohuoneen matolle kylkiasentoon. Vauva kouristi jo koko vartalollaan ja hänen suusta tuli limaa ja kuolaa. Avasin lääkepaketin ja pyysin miestä soittamaan ambulanssin samalla kun itse aloin antamaan lääkettä vauvalle. Kohtaus loppui nopeasti lääkkeen jälkeen ja ambulanssi saapui ja vei meidät sairaalaan.



Sairaalassa meidät vastaanotti tuttu akuuttilääkäri, joka tunnisti meidät heti, eikä mun tarvinnut sanoa mitään. Hän tutki vauvan, määräsi verikokeita ja ilmoitti meitä hoitavalle neurologille, että olimme taas sairaalassa. Siirryimme vauvan kanssa lastenosastolle yöksi tarkkailuun, sillä vauva sai kotona vahvaa kouristuslääkettä, mikä saattaisi hankaloittaa hengitystä.

Puolen päivän maissa kävimme kolmatta kertaa EEG eli aivosähkökäyrä tutkimuksessa, mutta tulos oli edelleen normaali. Mitään poikkeavaa vauvasta ei siis löytynyt, muuta kun hänen kouristelut. Iltapäivällä neurologi tuli tapaamaan meitä. Hän diagnosoi oireiden ja perintötekijöiden avulla vauvalle imeväisiän hyvänlaatuisen epilepsian, eli saman sairauden mitä minä olen sairastanut alle vuoden ikäisenä. Sairauden ennuste on hyvä, yleensä lääkitys voidaan lopettaa kokonaan kahden vuoden ikään mennessä, eikä epilepsiasta jää mitään haittaa lapselle. Vauvalle aloitettiin jatkuva epilepsialääke estämään kohtauksia.

Vauvan Vappulounas - nakkia, munkkia ja simaa!


Olin hieman ymmälläni sairaalaruoasta mitä vauvalle tuotiin keittiöltä. Allergiat oli kyllä huomioitu, mutta ei sitä, että potilas on 10 kuukauden ikäinen. Ei silloin syödä vielä nakkia, suolaa, sokeria saati sitten simaa. Onneksi osaston hoitajat toivat meille ihan tavallista vauvan purkkiruokaa ja äiti sai nauttia virtsanäyteastiassa olevasta simasta. Kelpaa!


Neljäs kohtaus kotona


Kotiuduimme sairaalasta perjantaina ja viikonloppu meni ihan normaalisti. Kävimme mummolassa syömässä ja nautittiin koko perhe vapaasta viikonlopusta. Sunnuntaina olin juuri syöttänyt lounaan vauvalle, oli tarkoitus lähteä vaunulenkille koko perhe. Vaihdoin vaippaa vauvalle, kun hänen katseensa lasittui ja jäi tuijottamaan tyhjää. Ehdin sanomaan miehelle, että "kouristaakohan kohta taas", kun kohtaus jo alkoi. Mies antoi mulle puhelimen, mistä laitoin sekuntikellon päälle mittaamaan kouristuksen kestoa. Hän kävi hakemassa kouristuslääkkeen varuiksi esille. Kouristelu loppui alle kolmessa minuutissa, joten lääkettä ei tarvinnut antaa, eikä ambulanssia soittaa. Soitin heti kohtauksen jälkeen lastenosastolle saadakseni lisäohjeita. Lääkärin mukaan voisimme pysyä kotona, mikäli uusia kohtausoireita ei enää tule. Huomenna aamulla pitää soittaa omalle neurologille. 

Kouristelu alkaa olla meille jo niin tuttua, että emme kumpikaan enää hätäänny samalla tavalla kun ekoilla kerroilla. Osataan toimia rauhallisesti kohtauksen aikana ja sopia kumpi tekee mitäkin. Huoli alkaa siinä vaiheessa, jos kouristus ei näytä menevän ohitse. Pelko siitä, että vauva kouristaa yöllä meidän huomaamatta on myös koko ajan läsnä. Sille ei vaan voi mitään, on opittava elämään asian kanssa. Tähän asti vauva on aina ollut hereillä ennen kouristusta ja öisin hän nukkuu meidän vieressä, joten pitää vain toivoa, että heräämme mikäli vauvalla on jonkin hätä yöllä. 


PS: Pääset seuraamaan meidän arkea lähemmin instagramista nimimerkillä @niina.mantere



Ihan mamina - Niina


Terve vauva, ellei uutta kouristusta tule - vauvan magneettikuvaus nukutuksessa

Ei kommentteja:
Vauvan tutkimukset epilepsian osalta on saatu tehtyä ja onneksi mitään poikkeavaa ei ole löytynyt. Viime viikon tiistaina olimme EEG tutkimuksessa, missä vauvan päähän asettettiin myssy täynnä antureita ja vauva piti saada nukahtamaan aivosähkökäyrän rekisteröintiä varten.

Keskiviikkona menimme aivojen magneettikuvaan, mikä jännitti minua kauheasti, sillä vauva piti nukuttaa kuvausta varten. Saavuimme sairaalaan puolen päivän maissa, vauvan piti olla täysin ravinnotta aamu 5 alkaen, edes tissiä ei saanut antaa. Hoitaja teki alkututkimukset ja sen jälkeen vauvan nenään laitettiin esilääke, mikä sai vauvan nukahtamaan syliini. Lääkäri tuli kanyloimaan vauvan, onneksi hän oli sama lääkäri, kuka hoiti vauvaa silloin, kun olimme osastolla kouristusten vuoksi.

Lue myös: KUN VAUVA SAA KOHTAUKSEN JA KOURISTELEE


Hoitaja lähti viemään meitä kohti magneettikuvausta. Kolme hoitajaa tuli ottamaan vauvan sylistäni ja käski minun mennä kahville, 30min kuluttua kaikki olisi ohitse. Mulla meinasi tulla itku, lääkepöllyssä oleva vauva oli jotenkin entistä pienemmän ja reppanamman näköinen. Kävin ostamassa kantiinista take away kahvin ja matkalla törmäsin vanhoihin työkavereihin. Onneksi, sillä jos en olis saanut ajatuksia muualle olisin varmasti itkenyt ja hakannut magneettikuvauspaikan ovea hysteerisenä.

45min myöhemmin istuin edelleen odotusaulassa ja pieni paniikki hiipi sisälleni. Miksi mua ei ole jo pyydetty vauvan luokse? Onko nukutuksessa käynyt jotain? Onneksi hoitajien mukaan kuvaus ja nukutus meni erittäin hyvin. Pääsin vauvan luo hänen ollessa yhä unessa samalla, kun anestesiahoitaja kutitteli häntä ympäri vartaloa herättääkseen. Yhtäkkiä vauvan silmät alkoi avautua ja samassa hän puski itseään ylös sängystä huojuen. Hän näytti samalta kun keski-ikäiset miehet pilkun jälkeen taksijonossa tuhannen tuiterissa yrittäen flirttailla hoitajille ja pysyä pystyssä samalla.

Siirryimme takaisin osastolle unisen ja pöllyssä olevan vauvan kanssa. Hoitaja toi meille ruokaa ja vauva söi hyvällä ruokahalulla, pääsisimme siis kotiin! Kotona vauva jatkoi vielä uniaan pitkään, mutta jo illalla hän oli oma touhukas itsensä.

MIKSI VAUVA SITTEN KOURISTELI?

Kukaan ei osaa vastata tuohon kysymykseen. Lasten neurologi kertoi, että joillain (terveilläkin) ihmisillä on alentunut kynnys kouristella, vaikkei mitään poikkeavaa koskaan löytyisi. Vauvat saattavat joskus kouristella kerran tai kaksi ilman syytä, eikä kouristuksia välttämättä tule enää koskaan sen jälkeen. Tutkimuksissa ei löytynyt mitään poikkeavaa ja vauva on kasvanut ja kehittynyt hienosti, siksi ei ole syytä aloittaa mitään kohtauksia estävää lääkettä tai tehdä turhaan diagnoosia. Olemme siis optimistisia ja toivotaan, että kouristelut olivat ensimmäiset ja viimeiset. 


Olemme nyt hyvässä hoidossa lasten neurologian polilla, saan soittaa sinne aina jos jokin asia mietityttää ja kolmen kuukauden kuluttua mennään kontrollikäynnille. Tilasin omat vauva-ajan sairaskertomukset lähetettäväksi neurologille, sillä sairastin itse vauvana epilepsiaa. Neurologi voi papereihin tutustuttua pohtia olisiko mun sairastama epilepsia periytyvää. Epilepsiatyyppejä on monia monia monia erilaisia ja ne johtuvat eri syistä, siksi on hyvä, että kaikki asiat otetaan huomioon tutkimuksissa. 

MITEN MEIDÄN ARKI ON NYT MUUTTUNUT?

Vaikka vauva on todettu terveeksi meidän täytyy olla varuillaan ja tarkkana neurologisten oireiden suhteen. Meillä on nyt kohtauslääke siltä varalta, jos vauva kouristelee uudelleen. Saamme siis itse pysäytettyä kouristuksen jo ennen ambulanssin tuloa. Vauvan kanssa ei mennä enää mihinkään ilman lääkettä ja toimivaa puhelinta. Tarkkailen vauvaa myös entistä tarkemmin, haluan pitää hänet lähelläni ja näköpiirissä koko ajan. Vauva ei ole ollut hoidossa kouristusten jälkeen, enkä osaa sanoa milloin olisin valmis jättämään hänet pidemmäksi aikaa muiden kun isänsä kanssa. 

MILLAINEN KOHTAUS VOI OLLA?

Kohtaus voi olla pienestä nykinästä aina koko vartalon kouristeluun asti. Kohtaus voi olla myös poissaolokohtaus, eli vauvaan ei saa kontaktia tämän ollessa kuitenkin hereillä. Joskus kohtaus näkyy vain pupillien vilkaana nykinänä ja heilumisena. Kaikissa tapauksissa otamme yhteyttä lasten neurologian polille ja jos kohtaus ei lopu muutamassa minuutissa soitamme ambulanssin. Jos lapsella tulisi tällaisiä oireita ensimmäistä kertaa, tulee aina soittaa suoraan 112. 


Ihan mamina - Niina

Äitiyspakkaus 2020 on julkaistu! Arvostelin sisällön

2 kommenttia:
Me saatiin kesäkuussa 2019 syntyneelle vauvalle edellisvuoden pakkaus, mistä tykkäsin todella paljon. Vain muutama vaate koko pakkauksesta jäi käyttämättä. Innolla olen odottanut tämän vuoden pakkauksen julkaisua, vaikka en edes tiedä sattuisiko meille tulemaan vauva, joka paketin saisi.

Äitiyspakkaus 2020 julkaistiin tänään 24.4 Kelan sivuilla. En pidä itse laatikon väristä yhtään, mutta kuviot ovat hauskoja ja suloisia. "Sisustuselementtinä" pakkaus ei kuitenkaan toimisi meillä.

Kuva: Kela.fi

Äitiyspakkauksen 2020 sisältö yllätti mut positiivisesti! Melkein tekisi mieli tehdä vauva ihan vaan, jotta saisin tämän ihanan paketin. Mun mielestä äitiyspakkauksen tärkeimmät jutut on toppahaalari, vaunuhaalari ja makuupussi. Tässä pakkauksessa kaikki kolme ovat sellaisia, mitkä miellyttää silmää. Minusta on myös ihanaa, että pakkaukseen on valittu maanläheisiä värejä. Kettu-kuviollinen pussilakana ja pehmolelu ovat myös niin suloisia.

Kuva: Kela.fi
Kuva: Kela.fi

Hygieniatarvikkeista nännivoide tuli meillä ainakin kovaan käyttöön, ja yllätyin miten kallista se on kaupasta ostettuna. Kondomit ja liukuvoide on myös hyvä muistutus siitä, että synnytyksen jälkeen on hyvä suojautua. Uusia juttuja pakkauksessa ei hirveästi ollut, mutta harsot ovat päässeet taas pakkauksen sisältöön! Jes! Vaatteiden värimaailma on myös selvästi parempi ja verrattuna edellisvuosien pakkauksiin tästä pakkauksesta tulisi kaikki vaatteet käyttöön meillä.

Vaunuhaalari ja villahaalari olivat myös pitkään käytössä esikoisella. Haalarit on siitä hyviä, että niitä voi käyttää vaikka vauva olisi vähän liian pieni vielä. Ei haittaa vaikka lapsi hieman "hukkuisi" haalariin. Siksi meillä kesti haalarit käytössä monta kuukautta. Merinovillasta valmistettu haalari on erityisen hyvä siitä, että se hengittää ja on samalla lämmin. Eli jos mietityttää yhtään mitä pukisi vauvalle haalarin alle tai kaukaloon merinovilla on ihan huippu valinta.

Ehdottomasti jos saisimme vauvan lähiaikoina hakisin pakkausta mielummin kun äitiysavustusta rahana. Meillä on esikoiselle säästetty mm. ristiäislahjoja, joitain vaatteita ja muistoesineitä kuten ensimmäinen tutti hänen omaan äitiyspakkauksen laatikkoon.



Ihan mamina - Niina

VAUVAN KAKKAA JA PALJAITA PYLLYJÄ ETÄLUENNOLLA

Ei kommentteja:
Istuin aamulla kello 7:55 kahvikupin kanssa läppärin ääressä. Syötin vauvalle aamupuuroa samalla, kun avasin etäluentoa varten ladattua Zoom ohjelmaa. "Laitetaas ne kamerat päälle niin näen teidät kaikki" opettaja huikkaa ruudulta. "En hemmetissä laita" ajattelen ja vilkaisen peiliin. Taas yksi vähä-uninen yö takana, hiukset pystyssä, eikä kahvikaan ole saanut vielä mun silmiä kunnolla auki.

Meillä oli viime viikolla joka päivä sairaanhoitaja opintojen luentoja, parhaimmassa tapauksessa luentoja oli klo 8-17, eli käytännössä koko päivän. Luennot eivät ollut pelkkää kuuntelua, vaan välillä vastailimme opettajien kysymyksiin ja teimme ryhmätöitä etäpalveluiden kautta. Kuljin siis koko viikon kuulokkeet ja mikrofoni päässä asunnossa samalla, kun hoidin vauvaa ja yritin selviytyä perinteisistä arjen askareista. Läppäri oli välillä ripustettuna liesituulettimen päälle, jotta näin ruudun ruokaa laittaessa ja välillä juoksin kesken vaipan vaihdon vastaamaan opettajan kysymykseen. Eli joskus näppäimistöllä oli kirjaimellisesti vauvan p#skaa.

Kesken tiimitehtävän juoksin nappaamaan vauvan kädestä kielletyn esineen pois ja tajuan samassa, että kamera jäi päälle. Loistavaa, nyt luokkakaverit on nähnyt mun melkein paljaan takapuolen, sillä enhän mä nyt kotona käytä housuja. Vessassa käydessä mietin lorinan lomassa, että onkohan mulla mikrofoni päällä. Kiva jos 30 opiskelijaa kuuntelee siellä, kun minä teen tarpeitani. Puhelin soi viikon aikana ainakin 5 kertaa, kun piti sopia hoitajien kanssa vauvan tutkimusajoista. Taas tipuin kärryiltä, mistä helvatan soluista ne nyt siellä puhuu!?



Joku kysyi minulta, että kuinka mä organisoin tämän kaiken. Vastaus on, että en organisoi. Kaikki on yhtä kaaosta ja selviytymistaistelua silloin, kun luentoja ja tehtäviä on paljon. Sitä koittaa vaan kuunnella parhaansa mukaan ja esittää fiksua. Oikeasti mun on kirjoitettava kaikki aina ylös, tai unohdan asiat silmänräpäyksessä. Meidän olohuonetta koristaa iso tussitaulu, missä lukee koko viikon pakolliset menot. Ruoat pyrin tekemään valmiiksi pakastusrasioihin ja kalenteriin merkitsen jokaisen tehtävän ja sen palautus päivämäärän.

Ilman luokkakavereita en olisi näin hyvin kartalla hommista. Meillä on hyvä ryhmähenki ja Whatsapp ryhmästä selviää vastaukset yleisimpiin kysymyksiin. Opettajat joustavat myös hyvin tehtävien palautusaikatauluissa, kun vaan pyytää. Nyt mulla on tehtävänä kirjoittaa ylös kaikki lähihoitajana oppimani, jotta vältän ensimmäisen harjoittelun ja saan kyseisestä kurssista hyväksiluvun. Tehtävässä pelkkä sisällysluettelo on A4 sivun pituinen, joten tekstiä riittää.

Mikäli aiot lähteä opiskelemaan vauva kainalossa, olet hullu! Uskon silti, että tästä selviää ja tähän pystyy, kun asennoituu oikein. Mikään muu asia, kun monimuoto-opiskelu ei olisi mahdollistanut sitä, ettei meidän tarvitse vielä viedä vauvaa päivähoitoon. Paitsi tietty lottovoitto, sitä kuitenkin joudun vielä odottamaan.


Ihan mamina - Niina

En tee itse vauvalle ruokaa, haittaako se?

Ei kommentteja:
*Kaupallinen yhteistyö Semper lastenruoka

Kirjoitin teille jokin aika sitten valmissoseista ja podin ehkä jopa hieman huonoa omatuntoa siitä, että en ole koskaan tehnyt itse soseita vauvalle. Sain lukuisia kommentteja ja viestejä instagramiin, että myös muut äidit ovat miettineet samoja asioita - eivätkä kaikki todellakaan kokkaile vauvalle itse.

Päätin perehtyä lisää lasten valmissoseisiin ja ehdottomasti lemppari merkiksi nousi Semper sekä minun, että 9 kuukauden ikäisen pojan mielestä. Ja kyllä - ymmärsit oikein, olen syönyt vauvani ruokia, vielä hänen nenänsä edessä. Maistelin tässä parin viikon aikana kaikkia niitä soseita mitä olen vauvalle syöttänyt. Semperin sapuskat sisältävät selvästi eniten makua ja niistä tulee mieleen kotiruoka. Pakkausselosteesta selviää, että mausteina on käytetty mm. basilikaa, oreganoa, valkopippuria, timjamia, valkosipulia ja laakerinlehtiä, nam! Lisäksi Semperin ruoissa on pieniä pehmeitä palasia 8kk ikäisistä eteenpäin harjoittamaan suun motoriikkaa. Mun on myös pakko myöntää, että osa Semperin lähettämistä smootiepusseista meni kyllä äidin suuhun vauvan katsoessa kateellisena vieressä.



























Meidän vauvalla on ollut allergiaoireita jo kauan ennen kiinteiden aloitusta, joten olen tottunut lukemaan ruokien pakkausselosteet todella tarkkaan. Semperin valikoimista löytyy neljä meille sopivaa ruokavaihtoehtoa, joista yksi on jopa täysin vegaaninen! Monissa valmiissa kasvisruoissa on juustoa ja siksi ne ei sovi meille, mutta Semperin Vego Eko ei sisällä maitoa tai kananmunaa, jes! Meillä syödään joka viikko kasvisruokaa ja aina kun on tädin vuoro ruokkia vauva, hän valitsee kasvissoseen. Muita hyväksi todettuja soseita ovat couscous ja kana, riisi ja kana ja spagetti bolognese.

Semperin lastenruoissa ei ole lisäaineita tai säilöntäaineita, vaan ruokien säilyvyys perustuu kuumennukseen ja ilmatiiviiseen astiaan. Tiesitkö, että kaupoissa myytäviä lastenruokia säätelee neljä eri lakia ja vuonna 2014 Evira (nykyinen Ruokavirasto) teki valvontahankkeen Suomessa myytävistä lastenruoista. Hanke tutki mm. vierasainepitoisuuksia ja ruokien lisäaineita ja pakkausmerkintöjä. Itse luotan siis Suomessa myytäviin lastenruokiin täysin. 




Miksi en tee vauvan ruokia itse?


Elän tällä hetkellä niin kiireistä ja hetkistä elämää, että minulla ei ole aikaa miettiä vauvan soseita ja niiden valmistusta. Moni kehottaisi syöttämään lapselle samaa ruokaa mitä syön itse, mutta tämä ei toimi meidän perheessä juuri nyt. Vauvalla on allergioita ja mun ruokavalio noudattaa dieettiä, joten meidän ruokailut ei sovi yhteen. Olen siis todella helpottunut, että voin napata kaapista purkillisen ruokaa minkä tiedän sopivan vauvalle ja lämmittää sen mikrossa. Lisäksi sormiruokailemme säännöllisesti, jotta vauvan kädentaidot ja suun motoriikka kehittyy. 








Pidän myös siitä, että voin pitää hoitolaukussa aina mukana valmista ruokapurkkia ja hedelmä-smootieta. Monesti hoitolaukussa oleva eväs on tullut tarpeeseen, kun olemme olleet shoppailemassa, päivystyksen odotusaulassa tai matkalla mummin luo. Usein kahvipöydässä sukulaiset haluaisivat tarjota vauvalle jotain, mutta allergioiden vuoksi on parempi, että meillä on omat eväät matkassa.

En halua aiheuttaa itselleni liikaa paineita vauvan ruokkimisesta, sillä opiskelu, unettomat yöt ja lapsen kasvatus samaan aikaan on ihan tarpeeksi työlästä ilman stressiä ruokailuista. Minusta on ihanaa, että erilaisille perheille löytyy eri vaihtoehtoja, eikä mikään tapa ole toista huonompi.


Minä koen soseiden teon stressaavana, 

joku toinen taas terapeuttisena. 



Semperistä:


  • Semper on valmistanut vauvanruokaa kohta 80-vuotta. 
  • Semperin valikoimissa on myös kasvisruokaa ja maidottomia ja munattomia vaihtoehtoja.
  • Ei sisällä säilöntäaineita tai lisäaineita, valmistettu lapsen tarpeita tutkien.




Ihan mamina - Niina