Vauvani on ollut useasti hoidossa, enkä pode huonoa omatuntoa

1 kommentti:
"En voisi ikinä antaa vauvaa hoitoon kenellekkään" "Meidän Pirkka-Liisa on 2v 3kk eikä ole ollut vessareissua kauempaa erossa minusta" "Annoin vauvan ekaa kertaa isille hoitoon kun hän oli 6kk"

Lauseita mitä kuulen ja luen vauvaryhmistä hyvin usein. En tiedä onko noiden lauseiden tarkoitus olla syyllistäviä, vai pitäisikö äideille myöntää palkinto siitä että eivät ole poistuneet kotoa ilman lasta? Me sovittiin miehen kanssa jo raskausaikana, että mä en sitten jää neljän seinän sisälle. Toisille se sopii, mutta mä olen erilainen. En pode huonoa omatuntoa siitä, että otan aikaa itselleni. Mä olen paljon parempi äiti silloin kun olen saanut hetken hengittää, joskus se on tunnin kauppareissu yksin ja toisinaan ilta viinilasin kera.

Kärsiikö lapsi jos hän joutuu eroon äidistään?


Lapsia on eri luonteilla ja temperamenteillä varustettuja. Toiset lapset ovat hyvinkin äitiholisteja, eivät suostu syömään tuttipullosta ja vain äidin syli rauhoittaa (ja toiset äidit ovat vauvaholisteja mikä sekin on ihan okei). Meillä on toistaiseksi asunut vauva, joka kelpuuttaa kaikki aikuiset ketkä antaa pusuja, haleja ja maitoa. Oliver on ollut eniten minun äidillä hoidossa (huom. en laske isän kanssa oloa hoidossa olemiseksi), koska äiti tuntuu mulle kaikista turvallisemmalta vaihtoehdolta. Heillä on läheiset välit ja Oliver tunnistaa mummin äänen jo kaukaa. Kesti jonku aikaa ennen kun pystyin luottamaan myös puolisoni äitiin, joka on osoittautunut yhtä mahtavaksi lapsenvahdiksi. Ainakaan minulle ei ole käynyt ilmi, että Oliver reagoisi mun poissaoloon. Hän syö, nukkuu ja leikkii samalla tavalla kun mun läsnäollessa ja on iloinen siitä kun äiti ilmestyy taas paikalle. En tiedä mitä siellä pienessä päässä tapahtuu mun poissaolon aikana, mutta tiedän että stressaantunut ja pinna kireällä oleva äiti on paljon pahempi vaihtoehto kun muutama tunti mummon hoivissa.


Oliver on vasta neljän kuukauden ikäinen, 

joten asia ehtii muuttua vielä monesti. 

Me mennään täysin lapsen ehdoilla. 



Onko isä tasavertainen vanhempi?

Täysin pulloruokittujen lasten kohdalla isä on ehkä hiukan enemmän samalla viivalla äidin kanssa, verrattuna täysimetettyyn vauvaan. Imetys vie useita tunteja päivässä ja siinä lapsi on suojassa äidin ihoa vasten, usein myös yöllä mikäli nukutaan perhepedissä. Meillä pyritään tasaamaan äidin ja isän välisiä eroja sillä, että isä ja vauva saavat olla kahdestaan. Isä saa toteuttaa omaa vanhemmuuttaan ilman, että äiti hengittää koko ajan niskaan. Puoliso on kertonut, että hänen on paljon helpompi ja varmempi olla vauvan kanssa kaksin, kun että minä olisin vieressä "vahtimassa". Isä hoitaa myös osuutensa yöheräämisistä ja jos hänellä on iltavuoro pojat leikkivät usein aamuisin kahdestaan. 

Mikä oikeus minulla olisi hankaloittaa isän ja vauvan välisen kiintymyssuhteen syntyä sillä, että haluaisin itse hallita kaikkea aina? Minä uskon, että isän rakkaus lasta kohtaan syvenee ja vahvistuu sillä, että hän saa halutessaan olla yhtä paljon mukana heti vauvan syntymästä lähtien. 


Sitäpaitsi voiko kenelläkään lapsella 

olla liikaa rakastavia aikuisia?




Mitä se meidän kohdalla vaatii, että juuri meidän vauvan voi jättää hoitoon?

Mulle imetys on aina ollut hyvin tärkeä juttu, joten jos olisi näyttänyt siltä että imetys saattaa kärsiä mun poissaolosta en olisi jättänyt Oliveria hoitoon kenellekkään. Rintaraivareiden ollessa pahimmillaan 3kk iässä en uskaltanut antaa Oliverin juoda pullosta, ettei se pilaa koko imetystä.

1. Maitoa pakastimessa

Pumppaan maitoa pakkaseen päivittäin. Asiasta on tullut aika stressaava minulle sen jälkeen kun aloitin imetysdieetin ja jouduin heittämään roskiin kaikki jo keräämäni maidot. En myöskään saa pumpattua päivässä kun n. 150ml mikä on vain yksi ateria. Mikäli haluan poistua asunnosta täytyy aina laskea maitojen riittävyys. Tavallaan huvittavaa istua keittiössä laskemassa pakastettuja maitopusseja "jos menen ensi lauantaina ystävän kanssa syömään, en pääse seuraavalla viikolla messuille". 

2. Tuttu hoitaja

En anna Oliveria vielä hoitoon muille, kun omalle äidilleni tai puolison äidille.

3. Oliverin vointi

Oliverin ollessa kipeä tai kärsiessä allergiaoireista en anna häntä hoitoon. Koen, että silloin mun tulee olla paikalla lohduttamassa pientä. Jos Oliver alkaisi oireilla mun poissaolosta tai vierastaa myös silloin jättäisin omat menot menemättä.


Meillä on ihan liikaa yliväsyneitä äitejä

Miksi itsensä loppuun raatamista pidetään jotenkin arvostettavampana? Miksi äidin tarvitsisi jaksaa yksin? Miksi ei luoteta läheisten tai neuvolan tarjoamaan apuun? Mun mielestä koko perheen hyvinvointi lähtee äidistä. Levännyt ja onnellinen äiti kasvattaa onnellisia lapsia. Suomalaiseen kulttuuriin tuntuu kuuluvan se, että jokainen hoitaa itse omat lapsensa ja jos pyydät apua olet huono vanhempi. Monissa maissa on edelleen "koko kylä kasvattaa" meininki ja minusta siitä voisi ottaa vähän mallia. Tarjota apua toisille ja ennen kaikkea ottaa sitä vastaan. 



Mama u need a break 

IHAN MAMINA - Niina
Oliver 4kk + 9pv

1 kommentti:

  1. Tää on loistava kirjoitus! Itse en myöskään halunnut jäädä pelkästään neljän seinän sisälle ja olla vain äiti. Mulle on tärkeää saada tehdä myös omia juttuja yksin ja yhdessä miehen kanssa. Meillä on onnea kun on ihanat isovanhemmat jotka ottaa hoitoon ja ovat olleet alusta asti läheisiä meidänkin meidän lapselle.

    VastaaPoista