Vauvani on ollut useasti hoidossa, enkä pode huonoa omatuntoa

1 kommentti:
"En voisi ikinä antaa vauvaa hoitoon kenellekkään" "Meidän Pirkka-Liisa on 2v 3kk eikä ole ollut vessareissua kauempaa erossa minusta" "Annoin vauvan ekaa kertaa isille hoitoon kun hän oli 6kk"

Lauseita mitä kuulen ja luen vauvaryhmistä hyvin usein. En tiedä onko noiden lauseiden tarkoitus olla syyllistäviä, vai pitäisikö äideille myöntää palkinto siitä että eivät ole poistuneet kotoa ilman lasta? Me sovittiin miehen kanssa jo raskausaikana, että mä en sitten jää neljän seinän sisälle. Toisille se sopii, mutta mä olen erilainen. En pode huonoa omatuntoa siitä, että otan aikaa itselleni. Mä olen paljon parempi äiti silloin kun olen saanut hetken hengittää, joskus se on tunnin kauppareissu yksin ja toisinaan ilta viinilasin kera.

Kärsiikö lapsi jos hän joutuu eroon äidistään?


Lapsia on eri luonteilla ja temperamenteillä varustettuja. Toiset lapset ovat hyvinkin äitiholisteja, eivät suostu syömään tuttipullosta ja vain äidin syli rauhoittaa (ja toiset äidit ovat vauvaholisteja mikä sekin on ihan okei). Meillä on toistaiseksi asunut vauva, joka kelpuuttaa kaikki aikuiset ketkä antaa pusuja, haleja ja maitoa. Oliver on ollut eniten minun äidillä hoidossa (huom. en laske isän kanssa oloa hoidossa olemiseksi), koska äiti tuntuu mulle kaikista turvallisemmalta vaihtoehdolta. Heillä on läheiset välit ja Oliver tunnistaa mummin äänen jo kaukaa. Kesti jonku aikaa ennen kun pystyin luottamaan myös puolisoni äitiin, joka on osoittautunut yhtä mahtavaksi lapsenvahdiksi. Ainakaan minulle ei ole käynyt ilmi, että Oliver reagoisi mun poissaoloon. Hän syö, nukkuu ja leikkii samalla tavalla kun mun läsnäollessa ja on iloinen siitä kun äiti ilmestyy taas paikalle. En tiedä mitä siellä pienessä päässä tapahtuu mun poissaolon aikana, mutta tiedän että stressaantunut ja pinna kireällä oleva äiti on paljon pahempi vaihtoehto kun muutama tunti mummon hoivissa.


Oliver on vasta neljän kuukauden ikäinen, 

joten asia ehtii muuttua vielä monesti. 

Me mennään täysin lapsen ehdoilla. 



Onko isä tasavertainen vanhempi?

Täysin pulloruokittujen lasten kohdalla isä on ehkä hiukan enemmän samalla viivalla äidin kanssa, verrattuna täysimetettyyn vauvaan. Imetys vie useita tunteja päivässä ja siinä lapsi on suojassa äidin ihoa vasten, usein myös yöllä mikäli nukutaan perhepedissä. Meillä pyritään tasaamaan äidin ja isän välisiä eroja sillä, että isä ja vauva saavat olla kahdestaan. Isä saa toteuttaa omaa vanhemmuuttaan ilman, että äiti hengittää koko ajan niskaan. Puoliso on kertonut, että hänen on paljon helpompi ja varmempi olla vauvan kanssa kaksin, kun että minä olisin vieressä "vahtimassa". Isä hoitaa myös osuutensa yöheräämisistä ja jos hänellä on iltavuoro pojat leikkivät usein aamuisin kahdestaan. 

Mikä oikeus minulla olisi hankaloittaa isän ja vauvan välisen kiintymyssuhteen syntyä sillä, että haluaisin itse hallita kaikkea aina? Minä uskon, että isän rakkaus lasta kohtaan syvenee ja vahvistuu sillä, että hän saa halutessaan olla yhtä paljon mukana heti vauvan syntymästä lähtien. 


Sitäpaitsi voiko kenelläkään lapsella 

olla liikaa rakastavia aikuisia?




Mitä se meidän kohdalla vaatii, että juuri meidän vauvan voi jättää hoitoon?

Mulle imetys on aina ollut hyvin tärkeä juttu, joten jos olisi näyttänyt siltä että imetys saattaa kärsiä mun poissaolosta en olisi jättänyt Oliveria hoitoon kenellekkään. Rintaraivareiden ollessa pahimmillaan 3kk iässä en uskaltanut antaa Oliverin juoda pullosta, ettei se pilaa koko imetystä.

1. Maitoa pakastimessa

Pumppaan maitoa pakkaseen päivittäin. Asiasta on tullut aika stressaava minulle sen jälkeen kun aloitin imetysdieetin ja jouduin heittämään roskiin kaikki jo keräämäni maidot. En myöskään saa pumpattua päivässä kun n. 150ml mikä on vain yksi ateria. Mikäli haluan poistua asunnosta täytyy aina laskea maitojen riittävyys. Tavallaan huvittavaa istua keittiössä laskemassa pakastettuja maitopusseja "jos menen ensi lauantaina ystävän kanssa syömään, en pääse seuraavalla viikolla messuille". 

2. Tuttu hoitaja

En anna Oliveria vielä hoitoon muille, kun omalle äidilleni tai puolison äidille.

3. Oliverin vointi

Oliverin ollessa kipeä tai kärsiessä allergiaoireista en anna häntä hoitoon. Koen, että silloin mun tulee olla paikalla lohduttamassa pientä. Jos Oliver alkaisi oireilla mun poissaolosta tai vierastaa myös silloin jättäisin omat menot menemättä.


Meillä on ihan liikaa yliväsyneitä äitejä

Miksi itsensä loppuun raatamista pidetään jotenkin arvostettavampana? Miksi äidin tarvitsisi jaksaa yksin? Miksi ei luoteta läheisten tai neuvolan tarjoamaan apuun? Mun mielestä koko perheen hyvinvointi lähtee äidistä. Levännyt ja onnellinen äiti kasvattaa onnellisia lapsia. Suomalaiseen kulttuuriin tuntuu kuuluvan se, että jokainen hoitaa itse omat lapsensa ja jos pyydät apua olet huono vanhempi. Monissa maissa on edelleen "koko kylä kasvattaa" meininki ja minusta siitä voisi ottaa vähän mallia. Tarjota apua toisille ja ennen kaikkea ottaa sitä vastaan. 



Mama u need a break 

IHAN MAMINA - Niina
Oliver 4kk + 9pv

Olen ylihysteerinen fanaatikko äiti

Ei kommentteja:
Jos uusimpien ruoka-ja turvallisuus suositusten noudattaminen ja asioista selvää ottaminen on ylihysteerikon ja fanaatikon määritelmä, niin kyllä! Olen mielelläni sitä. Kuulen usein lauseen "maalaisjärjellä pärjää", mutta tiesittekö että maalaisjärki on hyvin suhteellinen käsite. Toiselle maalaisjärkeä on laittaa turvavyö kiinni autossa ja toisen maalaisjärki sanoo, että jos ajetaan alle 50km/h niin eihän sillä turvavyöllä mitään tee. Suhteellista.

Suositukset ovat harvoin tuulesta temmattuja, ainakin mitä lapsiin tulee. Ihmiset vetoavat usein siihen, että "suositukset muuttuvat joka vuosi" - kyllä, koska tutkimuksissa edetään ja opitaan uutta. Kymmenen vuotta sitten suositeltiin huonosti nukkuvalle vauvalle velliä iltaisin, jotta yöuni paranisi. Uusimmassa tutkimuksessa on todettu, ettei vellit (mitä ei nykyään suositella ollenkaan, koska niissä ei ole mitään ravitsemuksellista hyötyä) tai muutkaan ruoat vaikuta lapsen yöuniin. Pikemminkin vauva voi saada vatsavaivoja vellistä, jos suolisto ei ole vielä valmis sitä käsittelemään.


Olen lukenut kirjoja suoliston hyvinvoinnista ja siitä miten se vaikuttaa kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin. Suolistolla on esimerkiksi iso vaikutus mielialaan ja aivojen toimintaan. Meidän vauva on ollut pienestä asti vatsavaivainen ja olen noudattanut yli 2 kuukautta tiukkaa imetysdieettiä, koska vauva reagoi mun syömistä ruoka-aineista. Tämän takia olen päättänyt täysimettää 6 kuukauteen asti ja aloittaa lisäruoat sitten sormiruokailuna. Vauva ei tarvitse tätä ennen muuta ruokaa, jos hän kasvaa hyvin. Halutessaan toki voi kiinteät aloittaa aikaisemmin kun puolivuotiaana.

Tuntuu, että moni vanhempi ajattelee kiinteiden aloituksen tarkottavan sitä, että ruokaa pitäisi heti lappaa suuhun purkki tolkulla. Tosiasiassa edelleen vauvan pääsääntöinen ravinnon lähde on äidinmaito tai korvike. Tarjottuja ruokia menee suuhun sen verran mitä vauva haluaa, häntä ei tule pakottaa vaan antaa itse tutustua ruokiin ja uusiin makuihin monipuolisesti. Usein unohdetaan lapsen omat valmiudet. Vauvat kehittyvät eri tahtiin ja toiset ovat valmiita syömään kiinteitä 4kk iässä, kun taas toiset vaativat enemmän aikaa jotta osaavat käsitellä ruokaa suussa ja niellä kunnolla. Itse en halua aloittaa kiinteitä ruokia ennen kun vauva osaa istua syöttötuolissa, sillä pelkään tukehtumista. Pidän sormiruokailua hyvänä aloituksena, koska siinä lapsi määrää tahdin. Hänen motoriset taidot kehittyvät, hän saa tutkia ruokia ja syödä sen verran mikä tuntuu hyvälle. Sormiruokailijat kehittyvät usein nopeasti ja oppivat käyttämään itse lusikkaa aikaisin.


Edellä mainitut ovat pieniä asioita ja tuskin saa suurta vahinkoa aikaan jos vanhemmat haluavat poiketa suosituksista. Se on jokaisen perheen oma asia. Mennäämpä vakavampiin asioihin, kuten turvaistuimiin. Olen niin kiitollinen, että luin facebookin vauvaryhmistä asiaa ja linkkejä turvaistuimiin liittyen. En esimerkiksi aikaisemmin tiennyt, että turvakaukalon käyttöikä on 5-7-vuotta valmistajasta ja säilytystavasta riippuen. Tämän jälkeen kaukalo ei enää suojaa, sillä muoviosat on haparoituneet eikä sitä voi nähdä paljaalla silmällä. En myöskään tiennyt, että lasta suositellaan kuljetettavaksi mahdollisimman pitkään selkä menosuuntaan, vähintään 4-vuotiaaksi ja sen jälkeen niin kauan kun lapsi mahtuu istumaan. On todettu, että selkä menosuuntaan istuvan lapsen niska pysyy paljon paremmin suojassa verrattuna "oikein päin" matkustavaan.

Onko nämä asioita joissa on varaa palata vanhaan? Antaisitko lapsesi matkustaa ilman turvaistuinta ja näin vaarantaa hänen henkensä ja terveytensä? Vain koska "kyllä ennenvanhaakin". Tuo lause herättää minussa vihaa, sillä tämän kaltaisilla ohjeilla ja suosituksilla ollaan saatu lapsikuolleisuus laskemaan huimasti viime vuosikymmeninä.

Korostan, että JOKAINEN vanhempi tekee niin kun parhaaksi näkee lapsensa kanssa. En kuitenkaan pidä siitä, että suositellaan myös muille "väärää tietoa" eli turvattomia ohjeita. 


Kuulin tässä hetki sitten tarinan kuinka raskaana olevalle oli luontaistuotekaupan myyjä suositellut lisäravinnetta missä selvästi luki "ei suositella raskaana oleville tai imettäville". Nainen ei kyseenalaistanut myyjän ammattitaitoa ja vasta myöhemmin selvisi, että tuote sisälsi runsaasti A-vitamiinia mikä voi aiheuttaa sikiölle kehityshäiriön tai keskenmenon.


Mielestäni joskus on myös paikallaan kyseenalaistaa ammattilaisen ohjeet. Opin sen itse, kun neuvolalääkäri väitti ettei lapsi voi saada allergiaa rintamaidon kautta.  Oletin aikaisemmin, että neuvolassa ollaan aina viimeisimmän tiedon tasalla lapseen liityvissä asioissa, mutta sain pettyä. Olen myös kuullut useasta paikasta, että hammaslääkärissä neuvotaan usein lopettamaan imetys (etenkin yöimetys) koska se pilaa lapsen hampaat. Tämä on ISO vale. Äidinmaito reagoi kuitenkin sokerin kanssa ja se on yksi syy miksi meidän lapsi ei tule saamaan lisättyä sokeria niin kauan kun saa rintamaitoa. Myöskään yöimetys ei pilaa hampaita jos lapsen suu huuhdotaan iltaisin vedellä ennen nukkumaanmenoa, eikä suussa ole muuta ruokaa mikä voisi aiheuttaa happohyökkäyksen.

Fanaatikko vai intohimoinen ja tiedonhaluinen?
Ylihysteerinen vai lastaan suojeleva?
Hiuksen hieno ero.


Ihan mamina - Niina
Oliver 4kk + 2 päivää

IHAN TISSINÄ

Ei kommentteja:
Heräsin siihen, kun pienet sormet tunkeutui mun suuhun ja nenään. Avasin silmät ja kuulin naurua. Nappasin pienen vauvan kainalooni, mutta hän väänteli, potki mun vatsaa ja kikatti. Jaahas, enää ei nukuta. Onhan kello jo 6 aamulla.

Oliver on 15-viikkoa vanha, eli kohta nelikuinen. Meillä on ollut pahoja rintaraivareita ja öistä on tullut levottomampia. Kuukausi sitten mun rinnoissa tapahtui jotain. Enää ne eivät pakkaudu täyteen maitoa, eikä maito tule niin helposti ulos. Oliverin täytyy tehdä hieman enemmän töitä ruokansa eteen. Välillä mietin, että tuleeko sitä maitoa ollenkaan. Tämä kaikki on kuitenkin täysin normaalia ja oli odotettavissakin. Maito ei ole loppunut, vaan heruminen hidastunut. Tämä aiheutti sen, että ennen niin kiltisti syövä vauva alkoi raivota heti saatuaan tissin suuhun. Hän ei hyväksynyt hidasta palvelua ja menetti hermonsa heti. Olin kun tarjoilija ravintolassa, jolle huudetaan siitä, että ruoan tulossa kestää liian kauan. "Anteeksi herra, mutta en voi sille mitään että keittiössä on ruuhkaa".

Vauva itki, minä itkin, puolisokin oli itkun partaalla. Välillä teki mieli hakea tuttipullo ja pakkasesta maitotilkka, jotta tilanne menisi ohi. Onneksi ajattelin järjellä - se vaan pahentaisi asioita. Minä imetin kylpyhuoneessa veden valuessa täysillä, imetin pimeässä vessassa, imetin seisten, maaten, hyppien ja ylösalaisin. Imetin ennen kun vauvalle tuli nälkä, herätin hänet kesken unien tyrkkäämällä tissin suuhun. Tein aivan kaiken, jotta imetys vaan jatkuisi. Ja se toimi! Meillä ei enää raivota tissille kun hyvin harvoin.

Kuva: Jani Wallenius

Mistä tietää, että maitoa tulee tarpeeksi?


- Vauva syö 8-12 kertaa vuorokaudessa
- Vauva pissaa vähintään 5 kertaa vuorokaudessa
- Ensimmäisinä viikkoina vauva kakkaa kerran päivässä. Yli 6 viikkoa vanhoilla kakkaamisväli voi olla jopa kaksi viikkoa. 
- Vauva kasvaa (alle 6kk vanha kasvaa vähintään 500g kuukaudessa)
- Vauva imee tehokkaasti ja nielee maitoa
- Imetys ei satu

Lähde: Imetys.fi

Mistä rintaraivarit johtuu?


Meillä rintaraivarit johtui selvästi herumisen hidatumisesta. Vauvan imeminen muuttuu n. 2-3kk kohdalla refleksistä tahdonalaiseksi ja se voi hämmentää vauvaa. Vauva alkaa myös kiinnostua muusta maailmasta, eikä välttämättä jaksa keskittyä syömiseen. Olisi paljon kivempaa katsella maisemia, kun tuijottaa äitin tissejä. Vauvalla voi myös olla hankala olo, asento saattaa olla huono, maito suihkuta liian kovaa, vatsavaivat, hampaiden tulo tai allergiat. Myös äidin kuukautisten alku voi vaikuttaa maidon makuun ja tästä syntyä rintaraivoa ennen kun vauva taas tottuu asiaan. 

Parhaimmaksi keinoksi rintaraivarien taltuttamiseen osottautui usein se, että hytkytin vauvan nukkumaan hetkeksi ja herätin hänet livauttamalla tissin suuhun. Toinen hyvä keino oli kovaa valuvan veden vieressä imettäminen ja tutilla hämääminen. 


Tsemppiä kaikille rintaraivarien kanssa!


Ihan tissinä - Niina