Hassuja sattumuksia synnytyksen jälkeen

Ei kommentteja:

Kaksi viikkoa sairaalasta kotiuduttua mies oli lähtenyt mökille illaksi ja me käytiin vauvan kanssa nukkumaan. Heräsin klo 23 illalla ja tarkistin, että vauva nukkuu mun vieressä ja hänellä on kaikki hyvin. Käännyin sängyssä toiselle puolelle ja aloin etsimään peittojen alta toista vauvaa - en löytänyt. Nousin sängystä unisena ja etsin ympäri asuntoa, katsoin sitterin, vaunut ja sohvan - en löytänyt toista vauvaa mistään. Hätääntyneenä ja hemmetin vihaisena olin jo soittamassa miehelle, että mihin hittoon hän on laittanut meidän toisen vauvan. Kunnes tajusin, että eihän meillä ole kun yksi vauva ja hän nukkuu tyytyväisenä sängyssä.

Toinen erikoinen sattumus oli pari päivää kotiutumisen jälkeen. Menin aamulla vessaan ja pöntöllä istuessa mun reisille alkoi tippua vettä. Katselin vessan kattoa ja mietin jo, että onkohan naapurilla vesivahinko. Aikani tutkittua en löytänyt vuotokohtaa katosta ja siinä samassa tajusin, että ei mun reisille valu vettä, vaan maitoa.. mun tisseistä.. Oli outo tunne, kun nukkumaan mennessä oli normaali olo ja aamulla peilistä katsoi Pamela Andersson tupla D:n tisseissä.

Samaan hengenvetoon voisin myös kertoa muutamat ihanat kakkatarinat ja sen, kuinka kaupan kassajonossa vauva pieraisee vaunuissa niin kovaa että ihmiset mulkoilevat mua syyttävästi. Eihän vauvasta voi lähteä noin kovaäänistä pierua. Huomaan myös usein, että mun vaatteet on kuolassa ja maidossa (ja joskus kakassa). Silti äitiysloma on ollut tähän asti elämäni parasta aikaa. Saan aamuisin istua nojatuolissa tunti kausia juomassa aamukahvia ja murustamassa siemennäkkäriä vauvan päälle samalla kun imetän. Saan tehdä monen tunnin vaunulenkkejä ja kuunnella äänikirjoja samalla kun vauva nukkuu tyytyväisenä. Saan hyvän tekosyyn istua tv:n ääressä katsomassa Täydellisiä naisia, sillä imetys vie uskomattoman paljon aikaa. Ja mikä parasta saan haistella ihanaa pientä poikaa niin paljon kun haluan. Vauvakupla!



𝐼𝒽𝒶𝓃 𝓂𝒶𝓂𝒾𝓃𝒶 - 𝒩𝒾𝒾𝓃𝒶

Raskausvaivat ei loppuneetkaan synnytykseen

Ei kommentteja:

Ai luoja että olen ollut tyhmä


Jostain kumman syystä elin siinä uskossa, että raskausvaivat päättyisi synnytykseen. Voin kauhuksenne kertoa, että ei todellakaan lopu. Tottakai olin kuullut jälkivuodosta, tikeistä ja vatsalihasten erkaumasta, mutta jotenkin olin sivuttanut nämä asiat täysin.

Sairaalassa synnyttäneiden osastolla sain kokea herätyksen. Ensinnäkin jälkivuoto on ihan kamalaa, sitä ei voi edes verrata menkkoihin. Välillä luulin vuotavani kuiviin. Jouduin juoksemaan vessassa koko ajan siitä huolimatta, että mulla oli käsivarren mittainen ja paksuinen side housuissa. Ja tämä rumba jatkuu edelleen kotona, synnytyksestä on nyt neljä viikkoa. Infektion pelossa alapää täytyy pestä jokaisen vessakäynnin jälkeen joten mökille tai pitkälle reissulle ei ole mitään asiaa.






Meidän ensimmäinen vaunulenkki


Miksi kukaan ei kertonut tälläisestä? Vai kertoiko? Keskityin niin huolella opiskelemaan kaiken raskaudesta ja synnytyksestä, että unohdin kokonaan elämän synnytyksen jälkeen. No sainpa kokea aikamoisen iskun vasten kasvoja, kun koko keho oli muuttunut aivan täysin - taas kerran. Ei muutokset olleet kuitenkaan pelkästään negatiivisia. Laitoin jo sairaalasta neiti S:älle kuvan "kato mun nilkat näkyy taas!!". Turvotukselle sain siis heittää hyvästit! Myös olo oli uskomattoman kevyt ilman painavaa raskausmahaa. Sisäelimet hakivat pitkään vielä paikkaansa ja vatsa ei todellakaan litisty entisiin mittoihin vielä viikkojenkaan jälkeen, mutta olo oli hyvä, kevyt ja onnellinen.

Vauvan saapuessa on paljon ensimmäisiä kertoja. Vauvan ensimmäinen yö kotona, eka kerta kylvyssä, eka vaunulenkki... Sitten on myös äidin ensimmäiset kerrat. Eka vessassakäynti (mitä jännittää kuollakseen koska pelkää sen sattuvan tikkien vuoksi) ja ensimmäinen kerta seksiä raskauden jälkeen.

Sanotaan, että kun raskaus kestää 9 kuukautta niin yhtä kauan keholla menee toipua raskaudesta. Siksi täytyy olla itselleen armollinen, peilikuva ei todellakaan ole sama kuin ennen raskautta - eikä sen tarvitsekkaan olla. Keho toipuu ja paranee - ajan kanssa. Raskauskilot lähtee kun jaksaa nähdä vaivaa - ajan kanssa. Osa muutoksista on pysyviä niin kun raskausarvet, mutta pysyvää on myös se että saa olla äiti.



𝐼𝒽𝒶𝓃 𝓂𝒶𝓂𝒾𝓃𝒶 - 𝒩𝒾𝒾𝓃𝒶