Allergialääkkeet tekee musta narkoleptikon

Ei kommentteja:
Alkuviikon pärjäsin taas hyvin töissä, pieniä harjoitus-supistuksia oli mutta ne on ihan normaaleja tässä vaiheessa raskautta, eikä sinänsä häirinnyt mun työntekoa. Eilen kuitenkin sattui jotain. Olin sairaalalla vuorossa ja aamun näytteiden haku kierron jälkeen klo 11 maissa mun selkä irtisanoi jälleen sopimuksensa ja kamalat iskiaskivut alkoi.

Käytiin työkaverin kanssa lounaalla ja mä hiihtelin varovasti pitkin sairaalaa, kun pelkäsin että jalka lähtee alta hetkenä minä hyvänsä. Otin panadolia, mutta eipä siitä ole mitään apua hermokipuun. Lounaan jälkeen en enää kyennyt kierrolle. Kahden tunnin itkun ja vääntämisen jälkeen suostuin myöntämään etten ole työkykyinen, jos en pysty edes seisomaan kunnolla.

Soitin lapsen tulevalle kummitädille, joka haki mut päivystykseen koska yllättäen neuvolassa ei ollut lääkärin aikoja koko loppuviikolle. Vihaan mennä päivystykseen tälläisen asian takia, koska mielestäni tämä ei ole mitenkään hengenhätä. Eikä tähän edes auta mikään muu, kuin sairaslomatodistus.

Päivystyksessä ei onneksi ollut ruuhkaa, pääsin melkein heti sisään ja mulle sattui aivan ihana nuori mieslääkäri. Hän naureskeli sympaattisesti mulle kun kyyneleet silmissä kinkkasin ovesta sisään, kerroin että mua sattuu ja hän totesi että sen huomaa kauas. Lääkäri yritti miettiä kipulääke vaihtoehtoja ja kyseli mun mielipidettä, todettiin yhdessä että ei tähän mikään lääke auta - enkä raskauden takia halua syödäkkään lääkkeitä. Lääkäri kysyi kuinka paljon koen tarvitsevani sairaslomaa, en osannut vastata koska kipu on niin aaltoilevaa ja sillä on täysin oma tahto. Hän kirjoitti varmuuden vuoksi ensviikon perjantaille asti, jotta selkä saisi levätä kunnolla.

Lääkäri oli aivan uskomattoman ihana ja ymmärtäväinen verrattuna työterveyslääkäriin jonka mielestä olen vain laiska.  Ihanan positiivinen lääkärikäynti siitä huolimatta, ettei kipuun löydy apua. Mutta hei! Muistakaa, että raskaus ei ole sairaus!

Allergiakausi ja raskaus

Ihana kevät ja allergiakausi on taas rantautunut Suomeen. Osasin laskeskella jo positiivisen testin tehtyäni, että kiva - olen viimeisilläni raskaana pahimpaan siitepöly aikaan. Taustastani sen verran, että olen ollut lapsesta asti siitepöly, eläin -ja ruoka-aine allerginen. Nukuin koko ala-asteen kevätkaudet läpi vahvan allergialääkityksen takia, pahimmillaan lista ruoka-aineista mitkä oli kielletty oli pidempi kun se mitä sain syödä. Onneksi mun vanhemmat päätti viedä mut kalliiseen siedätyshoitoon.  

Siedätyshoidoissa kolmen vuoden ajan mulle pistettiin injektio olkapäähän säännöllisin väliajoin. Nyt voin olla älyttömän kiitollinen siitä, koska se on pelastanut mut paljolta. Saan nykyään syödä melkein mitä vain ja pahin allergiani rajoittuu vain huhti-kesäkuulle. Olen myös voinut hankkia oman koiran, vaikka saatan tietyistä roduista allergisoitua vieläkin.

Raskaus ja allergia ei ole välttämättä kiva yhdistelmä. Moni puhuu allergioiden helpottaneen raskauden aikana, mutta mulle on käynyt päinvastoin. Huomasin jo pari kuukautta sitten, etten pysty enää edes oleskelemaan samassa huoneessa porkkanaraasteen kanssa ja sain allergisen reaktion tyynystä. Nyt kun maha on kasvanut ja henkeä ahdistaa valmiiksi ei tukkoinen nenä ja ahtautuneet keuhkoputket tee yhtään hyvää ololle. Sain tänään myös pitkästä aikaa hengityskatkoksen ja läheltä piti etten saanut paniikkikohtausta sen takia. Eikun siis astmalääkkeitä etsimään!

Paras juttu tässä on se, että vuosien etsintöjen jälkeen löysin itselleni sopivan allergialääkkeen - mitä en saa enää syödä raskauden takia. Joudun siis palaamaan siihen lääkkeeseen mikä teki musta käytännössä narkoleptikon. 


𝐼𝒽𝒶𝓃 𝓂𝒶𝓂𝒾𝓃𝒶 - 𝒩𝒾𝒾𝓃𝒶
RASKAUSVIIKKO 30

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti