Makasin labran paskaisella lattialla

Ei kommentteja:
Makasin tänään töissä laboratorion paskasella lattialla. Olin aamulla just kehunut työkaverille kuinka mun selkä on nyt ollut paljon paremmassa kunnossa. Viimeyönä nukuin kuitenkin taas huonossa asennossa mikä johti siihen, että kesken työpäivän menin jalattomaksi ja valuin oven karmia pitkin lattialle.

Töiden jälkeen kävelin bussipysäkille. Otin muutaman reippaamman askeleen ja pysäkille päästyäni sydän hakkasi niin kovaa, että luulin tajun lähtevän. Tunsin sykkeeni rinnasta toppatakin läpi, kyyneleet nousi silmiin ja henkeä ahdisti. Tykytys meni ohi, mutta hengenahdistus jäi. Mutta hei! Eihän raskaus ole sairaus.

Konsultoin mun luotto hoitajaa, joka on työskennellyt mm. päivystyksessä (eli äitiä). Äiti käski soittaa huomenna lääkäriin. Äitissä parasta on se, että hän ei käske pienistä lääkäriin. Teininä olin pienessä humalassa rymynnyt yöllä kotiin ja kaadunnut niin, että molemmat polvet turposi kaksinkertaiseksi. Menin itkien valittamaan kipua äitille joka repesi nauruun ja tokaisi: "hahah, sä näytät ihan Forrest Gumpilta!"
















Ilman Tonia mun raskaus olisi ollut hirveä

En todella tiedä miten olisin pärjännyt näin pitkälle yksin. Ei noissa fyysisissä vaivoissa mitään, mutta mun mielenterveys olisi loppunut kesken jo ajat sitten ilman Tonia. Raskauden ansiosta hän on ottanut mut huomioon entistä paremmin. Toni on ottanut paljon vastuuta meidän koiran hoidosta, vaikka koira onkin alunperin pelkästään mun ja se tuli Tonille vain "boonuksena". Toni on myös jaksanut hieroa mua aina kun olen pyytänyt - ja usein ihan pyytämättäkin.

Ulkonäköpaineet ja itkut on ollut ehkä pahimpia. Mun mieliala on heitellyt itkusta nauruun ja raivosta aina itseinhoon asti. Toni on päivittäin silitellyt mun masua ja kertonut mulle, että olen kaunis. Tämä on yksi suuri syy miksi mulla on hyvä olo ja miksi viihdyn kropassani vaikka olenkin raskaana. Ei ole itsestäänselvyys hyväksyä raskauden aiheuttamia muutoksia, yksi tuttuni ei halunnut julkaista itsestään yhtään kuvaa raskaana koska inhosi vartaloaan siinä tilassa. Ymmärrän täysin. Kasvava masu on mun mielestä kaunis, mutta mun raskausarpia täynnä olevat tissit ja reisiin ja pyllyyn kerääntyvä selluliitti ei ole. 

Toivoisin, että jokaisen raskaana olevan puoliso muistaisi sanoa naiselleen sanat "sä olet kaunis". Pienellä lauseella voi olla suuri vaikutus etenkin oikean ihmisen suusta. 



𝐼𝒽𝒶𝓃 𝓂𝒶𝓂𝒾𝓃𝒶 - 𝒩𝒾𝒾𝓃𝒶
RASKAUSVIIKKO 26+6

Saattaisit pitää myös:









Ei kommentteja:

Lähetä kommentti