ÄITIYSPAKKAUS UNBOXING

Ei kommentteja:
Kuvasin eilen elämäni ensimmäisen vlogivideon! Videolla puran meille alkuviikosta saapuneen äitiyspakkauksen ja esittelen vähän sen sisältöä. Ihanimmat tuotteet pakkauksessa oli makuupussi ja toppahaalari. Kurkkaa lisää videolta! 



Mitä tykkäsit videosta? Jaa parhaat vinkkisi videosisällön tekoon! 


𝐼𝒽𝒶𝓃 𝓂𝒶𝓂𝒾𝓃𝒶 - 𝒩𝒾𝒾𝓃𝒶

Ehkäise myös synnytyksen jälkeen, jotta vältyttäisi turhilta aborteilta.

2 kommenttia:
Olen ennenkin puhunut blogissa ehkäisystä postauksessa Hormonaalinen ehkäisy teki musta hirviön. Kyseisestä jutusta selviää syy miksi en suostu enää kokeilemaan mitään hormonivalmisteita. Nyt kun synnytykseen on enää n. 3 kuukautta aloin tutkimaan eri ehkäisymenetelmiä raskauden jälkeiselle ajalle. Tiesitkö, että vuonna 2017 joka kymmenes abortti tehtiin naiselle jolla oli ennestään alle 2-vuotias lapsi. Eli vajaa tuhat naista tuli raskaaksi tahtomattaan synnytyksen jälkeen. Puhumattakaan ne ketkä päättivät yllätyksestä huolimatta pitää vauvan. Selvästi siis ehkäisystä raskauden jälkeen ja imetysaikana ei vieläkään tiedetä tarpeeksi.

En missään nimessä tuomitse raskauden keskeytykseen päätyneitä. Ei kaikilla ole voimia tai resursseja antaa toisen lapsen syntyä niin pienellä ikäerolla. Eikä välttämättä haluta enempää lapsia. Joillekkin raskaus voi olla myös hengenvaarallinen mikäli edellisessä raskaudessa on ollut komplikaatioita. Siksi minusta on tärkeää puhua aiheesta, jotta voidaan ehkäistä tälläistä. Toki mikään ehkäisy ei ole 100% joten aborttien määrä tulee tuskin koskaan olemaan nolla, mutta mikä estää pyrkimään siihen?

TÄYSIMETYS EHKÄISYNÄ:


Täysimetys on hyvä ehkäisykeino, mikäli kaikki sen kriteerit täyttyy. Jos yksikin kriteeri ontuu, koko homma kaatuu niskaan. Täysimetyksellä tarkoitetaan sitä, että vauvaa imetetään vähintään 4-6h välein myös öisin eikä vauva saa mitään muuta ravintoa. Lisäksi äidin menkat ei ole saanut alkaa, eikä lapsi saa olla yli 6kk vanha. Tällöin ehkäisy on 98% varmaa, eli samaa tasoa kondomin kanssa.

KONDOMI:


Ehh... Kuka parisuhteessa elävä haluaa edes käyttää näitä limasia vittusaatanoita? Sain niitä kuitenkin Baby Shower lahjaksi ja pidän ne varalta yöpöydän laatikossa jos vaikka täysimetys ei onnistukkaan.



KUPARIKIERUKKA:


Ei ole vaihtoehto mulle, vuodan muutenkin kun seula kuukautisten aikana ja hemoglobiini saattaa romahtaa pahasti. Lisäksi pelkään sukuvikana mahdollisesti periytyviä kohtutulehduksia. Haluan myös itse pystyä kontrolloimaan omaa ehkäisyä ilman lääkäriä jos me vaikka halutaankin toinen lapsi pienellä ikäerolla.

PESSAARI:


Tämä kuulostaa kokeilun arvoiselta vaihtoehdolta. Vaatii kuitenkin odottelua, jotta kroppa ehtii toipua synnytyksestä kunnolla. Myös pessaarin asennus on ihan oma projektinsa. Pessaari on siis silikoninen pieni kumiammeen muotoinen esine mikä työnnetään emättimeen suojaamaan kohdunkaulaa siittiöiltä. Pessaarin kaverina täytyy käyttää siittiöitä hidastavaa geeliä mikä on valmistettu maitohaposta, natriumlaktaatista, selluloosasta, sorbiinihaposta ja vedestä. Kuulostaa siis turvalliselta.

Pessaarin ehkäisyteho ei kuitenkaan ole yhtä varma, kuin hormonaalisessa ehkäisyssä. Siksi ajattelin käyttää lisäksi ehkäisysovellusta tukemassa pessaarin ehkäisytehoa. Selvisimme kuitenkin vuoden verran pelkällä sovelluksella ehkäisyllä, kunnes halusimme yrittää raskautta.


 
Yhä edelleen on yleinen harhaluulo, että hormonaalista ehkäisyä ei saisi käyttää imettäessä. Tämä ei pidä paikkaansa. Ehkäisyn saa aloittaa ja sitä yleensä suositellaan jälkitarkastuksessa. Tarkastus tehdään kuitenkin vasta 5-12 viikkoa synnytyksen jälkeen ja siksi monelle on voinut käydä vahinko jo ennen tarkastusta.

Mua hieman pelottaa miten neuvolassa tai jälkitarkastuksessa suhtaudutaan mun hormonittomaan linjaan. Olen kuullut, että pessaaria pidetään ihan vitsinä terveydenhuollossa ja hormoneja tyrkytetään melkeimpä väkisin. En todellakaan halua yhtään ylimääräistä pään sekoittajaa kroppaani heti sen jälkeen, kun pääsen eroon näistä raskaushormoneista. Minipillerit ja kierukka taitaa olla eniten suositellut jälkitarkastuksessa.

Ajattelin pitkään, että haluan toisen lapsen heti kun vaan mahdollista. Nyt olen kyllä sitä mieltä, että odotetaan hetki. Haluan ensin eroon näistä selkävaivoista ja raskauskiloista, haluan keskittyä täysin tähän pieneen ja omaan hyvinvointiini. Jännästi se mieli muuttuu kokemuksien mukaan.



𝐼𝒽𝒶𝓃 𝓂𝒶𝓂𝒾𝓃𝒶 - 𝒩𝒾𝒾𝓃𝒶
RASKAUSVIIKKO 29

Saattaisit pitää myös:




Vauvanhuone projekti ja puuttuvat hankinnat osa 1

8 kommenttia:
Aloitin viime sunnuntaina vauvan huoneen laiton ja jäin heti koukkuun. Voisin viettää kaiken vapaa-aikani tuolla huoneessa ja vaikka selkäkivut meinaa tappaa mut, enkä välillä pääse lattialta ylös kun olen maalaillut tai ruuvaillut jotain - himoitsen silti päästä heti töiden jälkeen jatkamaan! Iltaisin pelottaa mennä sänkyyn, koska jos joutuisin käymään vielä vessassa - en pääsisi sieltä enää ylös. Selkä jumahtaa totaalisesti aina heti kun pysähtyy hetkeksi makuulleen. Sunnuntai yönä konttasin vessaan, koska Toni oli yövuorossa.

Vauvan huone oli aikaisemmin meidän vierashuone / mun meikkihuone (koska ainoat vieraat ketä meillä käy on mun pikkusiskot). Kuukausi sitten myytiin vieras-sänky pois ja viime viikolla saatiin Tonin tädiltä vanha pinnasänky ja hoitopöytä. Sain pienellä vaivalla sängystä ja hoitopöydästä tosi nätit, hioin pahimmat kolhut ja kulumat ja maalasin niiden kohtien päälle.

















Pinnasängyn patjan pesin varmaan 10 kertaa Kärcher tekstiilipesurilla. Pesuri suihkuttaa pesuvettä kankaaseen ja imee sen samalla pois vieden lian mukanaan. Voin sanoa, et ekan kerran kun kokeilin pesuria ja pestiin vajaa vuoden vanha sohva järkytyin siitä shitin määrästä mitä sohvasta lähti. Uskomattoman tyydyttävää katsella, kun joka pesukerran jälkeen likavesi on aina vaan puhtaampaa. Sain sillä pestyä jopa monta vuotta vanhat menkkatahrat sängystä. Jokaisella teinitytön vanhemmalla  (tai sohvalle kusevan koiran omistajalla) pitäisi olla Kärcher.

Pinnasänky saa kuitenkin odottaa aika kauan ennen kunnollista käyttöönottoa. Haluan nukkua perhepedissä, suunnittelin hankkivani unipesän vauvalle missä hän voi nukkua turvassa meidän sängyssä. On se kuitenkin hyvä olla olemassa, jos vaikka vauva tykkäisi nukkua päiväunia siellä sen aikaa kun mä meikkaan tai teen ruokaa.


MITÄ MUUTA VAUVA TARVITSEE?

Tein itselleni listan asioista mitä ei ole vielä hankittu ja joiden tarpeellisuutta pohdin vielä hetken. Haluaisin rynnätä kauppaan ostamaan kaiken nyt heti, mutten halua hätiköidä ettei tule ostettua mitään turhaa. 

RINTAPUMPPU: Haluan Emma -merkkisen alipaineella toimivan rintapumpun alkuun ja jos tarvetta tulee niin ostan sähkökäyttöisen. En halua laittaa kauheasti rahaa pumppuun jos maidon pumppaaminen ei vaikka onnistukkaan. 

AMME: En ole vielä täysin varma tämän tarpeellisuudesta, moni kertoo pesevänsä vauvan sylissä suihkun lattialla istuen. Vauvat saattaa pelätä ammeessa oloa.

ITKUHÄLYTIN: Tämä asia tuottaa suurta pään vaivaa. Innostuin laitteesta joka laitetaan vauvan lähelle ja se lukee vauvan liikkeitä ja osaa ennakoida vauvan heräämisen, mittaa lämpötilaa vauvan nukkumapaikassa ja kaiken tiedon saa puhelimella sovellukseen. Mutta meneekö tää vähän hifistelyksi? Meillä ei ole niin paljon neliöitä etten kuulisi vauvan itkua olimpa missä tahansa. Ainoa mikä mietityttää on parvekkeella nukkuminen ja siihen tuo laite olisi ihan ykkönen.

KANTOLIINA: Tämäkin on asia mikä kannattaa ostaa käytettynä! Ne joustavat ja asettuvat paremmin silloin. Delegoin asian äitin hoidettavaksi, sillä hän on kantoliinojen maisteri.

PYYKINPESUAINE: Toinen asia mikä aiheuttaa päänvaivaa. Aineen pitäisi olla hajusteeton ja myrkytön, mutta haluan hyväntuoksuista ja pehmeää pyykkiä. Olen myös huuhteluaineen suur-kuluttaja, luin etikan käytöstä huuhteluaineena mutta en ymmärrä miten ihmeessä se voi toimia. 

KAURATYYNY: Uskomaton kivunlievitys keino sekä synnytyksen käynnistyttyä, että sen jälkeen tuleviin kipuihin.



IMETYSTEE / VADELMANLEHTITEE: Näihin täytyy perehtyä tarkemmin. Vadelmanlehtitee kuulemma edesauttaa synnytystä ja maidon nousua. 

HOITOLAUKKU: Sen täytyy olla Emmaljunga, koska vaunutkin on! Kyttään siis facekirppiksiä. Lisäksi haluan vaunuihin mukitelineen, koska se oli niin hauska ja hyvä idea. Näen sieluni silmin, kun työntelen kesähelteessä vaunuja ja hörpin ice coffeeta.

UNIPESÄ: Perhepetiä varten, etten unissani pyörähdä vauvan päälle. Täytyy olla tarkka, että pesässä on tarpeeksi tukevat reunat jotta vauva ei voi kääntyä niitä vasten ja tukehtua.

MUUT: Peppupyyhkeet, D-vitamiinitipat, maitohappotipat, vauvan burana, nännisuojat, imetysliivit, rintakumi (varmuuden vuoksi) sekä kaikki muu pikkukrääsä.

VERHOT JA LEIKKIMATTO: Tuo heti paljon ulkonäköä vauvan huoneeseen. Haluaisin myös muutaman söpön taulun ja mobilen.



𝐼𝒽𝒶𝓃 𝓂𝒶𝓂𝒾𝓃𝒶 - 𝒩𝒾𝒾𝓃𝒶
RASKAUSVIIKKO 29

Kerro vinkkisi mitkä oli vauva ajan
must-hankinnat ja pahimmat turhakkeet!

Onko itsekästä järjestää itse omat Baby Showerit?

Ei kommentteja:
Mulla oli lauantaina aivan ihanat Baby showerit, koska järjestin ne itse! Olen aina tykännyt juhlia synttäreitä, vuosipäiviä, vappua ja halloweenia. Rakastan järjestää juhlia. En halua järjestää bileitä yksin, mutta tykkään olla mukana suunnittelussa ja "koordinoida" asioita.

Muutama ihminen kysyi multa, että "etkö saanutkaan yllätysjuhlia, eikö Baby showerit kuulu olla yllätys?" - Mun mielestä ei. En järjestänyt juhlia itselleni, järjestin ne kaikille niille ihmisille jotka haluavat olla minun ja vauvan elämässä läsnä. Oli ihana nähdä, kuinka moni mun ystävä havahtui siihen että "ME saadaan vauva!". Tämä tuleva lapsi on meidän kaikkien yhteinen ja häntä me juhlittiin, ei minua.













Oon ollut koko raskauden ajan aika yksinäinen. Osittain omasta tahdosta, osittain siitä etten ole yksinkertaisesti jaksanut. Lauantaina olin pitkästä aikaa oma itseni eli sosiaalinen, nauravainen ja iloinen. En ole pitkään aikaan nauranut niin paljon, että kyyneleet tulee silmistä!

Kerrottiin tyttöjen kanssa mun äitille kaikkia teinivuosien paljastuksia, syötiin ja avattiin ihania lahjoja. Juotiin paljon skumppaa ja vaikka mun lasissa oli vain Muumi -versiota niin musta tuntuu että olin eniten päissäni - siitä mielettömän hyvästä fiiliksestä. Välillä teki pahaa Tonin mummon korvien puolesta, koska jutut oli tasoa polttarit ja omiakin korvia kuumotti.



Mä olen välillä todella huono ystävä. En muista soittaa, en osaa kysellä kuulumisia enkä aina ole ihan läsnä. Poden tästä usein huonoa omatuntoa, en tiedä miksi se on niin vaikeaa eikä tule minulta luonnostaan. Silti mulla on ihan mahtavia tyyppejä mun lähellä jotka sanoo aina "Ei meidän tarvitse soitella joka viikko, tai edes joka kuukausi. Kun fiilis tulee, jatketaan siitä mihin jäätiin viimeksi".



Tota piirrettä rakastan mun ystävissä.


𝐼𝒽𝒶𝓃 𝓂𝒶𝓂𝒾𝓃𝒶 - 𝒩𝒾𝒾𝓃𝒶

Seuraa meitä facebookissa ja instagramissa!

Sektiopelko josta en pääse ylitse

Ei kommentteja:



Päädytäänkö sektioon nykyään liian kevyin perustein?

Monissa maissa sektion saat ihan vaan kertomalla haluavasi synnyttää sektiolla. Meksikossa ja Brasiliassa puolet vauvoista syntyy sektiolla. Suomessa leikkaus on tarkkaan harkittu, perusteluna on joko äidin tai vauvan riski loukkaantua alatiesynnytyksessä. Syitä sektioon voi olla perätila tai jos vauva arvioidaan suurikokoiseksi äitiin nähden. Sektion voi saada myös synnytyspelon takia hankkiutumalla pelkopolille. 

Synnytyspelko voi olla niin suuri, että se voi vaikeuttaa äidin kiintymistä vauvaan tai aiheuttaa vaaratilanteen synnytyksessä jos äiti lamaantuu täysin. Ymmärrän siksi hyvin, että äidit hakeutuvat pelkopolille ja vaativat itselleen sektiopäätöksen. 

Olen kuitenkin törmännyt keskusteluissa ja somessa siihen, että kysellään elektiivisen sektion hyviä ja huonoja puolia ja mietitään kumman synnytystavan haluaisi. Mietitään pinnallisia asioita ja pidetään sektiota helpompana tapana synnyttää. Kärsiikö tämmöinen ihminen silloin oikeasti synnytyspelosta? Auttaisiko hänen kohdalla ennemmin keskustelu asiasta, kun päätös sektiosta? Toiset kertoo että sektiopäätöksen saa helposti synnytyspeloon vedoten, toiset taas kertoo että joutuivat tappelemaan saadakseen lääkärin allekirjoittamaan paperit.

Tuntuu välillä, että unohdetaan sektion varjopuolet niin äidin kun vauvan kohdalla. Eletään siinä uskossa, että sektio on jotenkin vaaraton ja helppo juttu. Vaikka sektio on "rutiinitoimenpide", se ei silti ole vaaraton. Joka neljäs sektiolla synnyttänyt nainen kärsii komplikaatioista leikkauksen jälkeen ja niistä 10% on vaarallisia. Lisäksi sektio on yhdistetty lapsen allergioihin, astmaan ja alentuneeseen vastustuskykyyn koska vauva ei saa synnytyskanavasta tiettyjä hyviä bakteereita. 























Mun oma sektiopelko on ollut läsnä niin kauan kun oon halunnut lapsia. Olen itse syntynyt sektiolla mikä meni tosi hyvin äitin mukaan. Olin iso vauva enkä mahtunut tulemaan ulos, joten sektio tehtiin kiireellä. Äiti toipui siitä kuitenkin hyvin. En siis ole kuullut kauhutarinoita sektiosta, pelkoni johtuu jostain muusta. 

Ajatus siitä, että mulle tehdään jokin toimenpide hereillä mihin liittyy veitsi on kamala - ahdistava - pelottava. En suostunut nielurisaleikkaukseen tai viisaudenhampaan poistoihin paikallispuudutuksessa. Sektio on näihin toimenpiteisiin nähden ihan hiton paljon suurempi. En kestä ajatusta, että joutuisin olemaan hereillä, kun lääkärin kädet on mun sisällä. Jos oot koskaan katsonut telkkarista miltä sektio näyttää kun äiti heiluu ja vauvaa kaivetaan ulos, ymmärrät ehkä miksi mä ahdistun. 

On tutkittu, että alatiesynnytys on turvallisin 

synnytystapa vaikka se sisältäisi hätäsektio riskin.



Tieto lisää tuskaa? 

Mulla on tapana kohdata asioita mitkä ahdistaa etsimällä mahdollisimman paljon faktatietoa asiasta. Olen lukenut sektiosta, sen riskeistä ja haitoista tutkimustuloksia ja artikkeleja. Lisäksi oon istunut töissä kahvitauolla itkemässä, kun oon lukenut bloggaajien hätäsektio tarinoita mikä onkin ihan oma kategoriansa. Haluan kuitenkin aina mahdollisimman paljon faktaa aiheesta. 

En sano että olis oikeaa tai väärää tapaa synnyttää. Se vauva tulee ulos masusta kahdella tavalla. Sektiolla tai alateitse. Kumpikin on yhtä oikea tapa synnyttää ja kumpaankin kuuluu riskinsä. En missään nimessä yrittäisi alatiesynnytystä jos todettaisi että vauva tai minä oltaisi vaarassa. Silloin saisin ehkä paniikkikohtauksen ja itkisin hysteerisesti, mutta suostuisin sektioon. Teen kuitenkin kaikkeni, että voisin synnyttää alateitse vaikka lapsi olisi perätilassa. Odotan innolla onnistuuko synnytyspelkopolin kätilö vähentämään mun pelkoa yhtään.




𝐼𝒽𝒶𝓃 𝓂𝒶𝓂𝒾𝓃𝒶 - 𝒩𝒾𝒾𝓃𝒶
RASKAUSVIIKKO 27+2


Saattaisit pitää myös:




Meidän kokemus 3/4D ultrasta ja yksityisestä kätilöstä

Ei kommentteja:

*Kaupallinen yhteistyö Perhe-Arten kanssa

Me käytiin ensimmäisen kerran Lahden Perhe-Artessa, kun mulla oli menkat kaksi viikkoa myöhässä ja raskausviikkoja 6+0. Silloin ultrassa näkyi 4mm pitkä "riisin jyvänen" jolla oli sydämen syke. Tämä tieto oli suuri huojennus keskenmenopelkoiselle ja malttamattomalle odottajalle. Mun vatsassa kasvoi oikeasti uusi elämä. En vain kuvitellut kahta viivaa raskaustestiin, en ollut harhainen enkä hullu. Minusta tulisi äiti.

Viime viikolla kävimme katsomassa hieman erilaista näkymää, nimittäin tavallisen 2D näkymän lisäksi päästiin näkemään 3D kuvaa ja 4D videota tulevasta vauvasta. Ultraan mennessä en oikein tiennyt mitä odottaa. Olin toki nähnyt kuvia ultrista mutta en jotenkin osannut ajatella, että kohta näkisin oman lapseni kasvonpiirteet ensimmäistä kertaa.

Kätilön tekemän 3/4D ultran tarkoitus on luoda side vauvaan jo raskausaikana. Minulle tämä oli tunteita herättävä kokemus. Olen koko raskausajan luonut suhdetta vauvaan ja se tunne on vahvistunut koko ajan kun masu on kasvanut kovaa tahtia ja tunnen potkuja päivittäin. Nyt kuitenkin pääsin näkemään vauvan kunnolla ja huomasin, että vauva on ihan Tonin näköinen. Rakastuin siihen saman tien. Heräsi ymmärrys, että meille oikeasti tulee vauva ja se on jotain mitä me yhdessä ollaan saatu aikaan. 


Mitä ultra maksaa ja mitä se sisältää?

Perhe-Arten 3/4D ultra maksaa 149e (sisältää toimistomaksun) ja mikäli ultra ei jostain syystä onnistuisi ekalla kerralla varataan siihen uusi aika hintaan 20e. Parasta minusta on se, että Perhe-Artelle voi varata ajan netistä ja heiltä löytyy usein myös ilta-aikoja. Minä kun niin vihaan soitella mihinkään ajanvarausnumeroihin kesken työpäivän.

Ultrasta saat mukaan muistitikun mihin kätilö tallentaa 3D kuvia ja 4D videota vauvasta mahdollisimman paljon. Meidän muistitikulle tallentui tiedostoja yhteensä n. 70 kpl. Kätilö tutkii myös vauvaa aina ultrauksen yhteydessä. Hän tekee painoarvion, mittaa vauvan ja tarkastelee rakenteita. Saatiin siis samalla tieto siitä, että vauvalla on kaikki hyvin ja hän kasvaa normaalilla käyrällä. Jos vauva jatkaa kasvua samaan tahtiin hänen syntymäpainonsa olisi n. 3700g. Tämä tietenkin saattaa vielä muuttua jos vauva päättää muuttaa kasvutahtiaan. 

Sain myös kysellä käynnillä kaikkea mitä mieleen juolahti. Kyselin Lahden toimipisteellä työskentelevältä Maijulta (joka on ammatiltaan kätilö/sairaanhoitaja ja yrityksen toimitusjohtaja) mun selkäongelmista. Maiju antoi hyviä vinkkejä lantion avaamiseen ja sai mut tajuamaan kuinka tärkeää on pitää huolta lantion alueesta tulevaa synnytystä ajatellen. Käytiin yhdessä läpi muutamia liikkeitä mitä mun kannattaisi treenata ennen synnytystä, jotta lantio pääsisi avautumaan ja vauva laskeutumaan sinne normaalisti. Maiju kertoi myös rentoutumisen tärkeydestä synnytystä ajatellen ja antoi vinkkejä mielikuvaharjoitteluun mitä voisin hyödyntää synnytyksessä. 










Mitä kannattaa ottaa huomioon ultraa varatessa?

Ultra suositellaan tehtäväksi raskausviikoilla 22-28, sen voi tehdä myös myöhemmin mutta näkymä ei välttämättä ole niin hyvä koska vauva alkaa olemaan jo ahtaalla vatsassa. Lisäksi olisi toivottavaa, että rakenneultra olisi tehty ennen 3/4D ultraa. Meillä oli raskausviikkoja 26+0, eli olimme aika hyvään aikaan liikenteessä. En halunnut jättää ultraa viime tinkaan jos se jouduttaisi jostain syystä uusimaan. Tai no.. oikeasti olen vain niin malttamaton, etten olisi jaksanut odottaa enää hetkeäkään. Tuntuu, että rakenneultrasta oli jo ikuisuus.

Ultraäänitutkimuksen onnistuminen riippuu paljon vauvasta, jos vauva on hankalassa asennossa näkyvyyden kannalta eikä suostu kääntymään, ei hyviä kuvia saada. Kätilö käyttää kuitenkin ensin kaikki kikat ja konstit millä vauva voitaisi saada asettumaan hyvään asentoon, aina pyritään siihen että ultra onnistuisi ensimmäisellä yrityksellä. Meidän vauva piteli itsepäisesti napanuoraa kasvojen edessä eikä olisi millään halunnut siirtää sitä, kätilö tökki mun vatsaa hellästi ja kääntyilin kyljeltä toiselle minkä ansiosta saatiin tosi hyviä kuvia. Mua jännitti etuseinässä oleva istukka, mutta sekään ei paljoa näkyvyyttä häirinnyt. Näkyvyyteen voi vaikuttaa vähäinen lapsivesi, sekä äidin vatsanpeitteiden paksuus ja kudostyyppi.

Ultraan saa ottaa mukaan koko perheen, tai vaikka tulevat isovanhemmat. Lapsetkin ovat tervetulleita kurkkaamaan tulevaa pikkusisarusta.



Ultrassa puhutaan juuri siitä mistä asiakas haluaa ja jos ei halua puhua, silloin ollaan hiljaa ja vain ihastellaan pientä vauvaa. Mun mielestä nyt on paljon helpompi ajatella vauvaa, kun on jo nähnyt hänet. Tiedän nyt miksi kärsin raskausvaivoista, selkäkivuista ja väsymyksestä. Kaikki se johtuu tästä pienestä tyypistä vatsassa ja kaikki on sen arvoista. 

Ihaninta minusta oli Perhe-Artella lämmin ilmapiiri ja se, että kyseessä ei ollut vain ultra vaan sain niin paljon muutakin tietoa käynnin yhteydessä. Mun mielikuva yksityisistä lääkäriasemista on aina ollut sellainen, että hoidetaan vain se homma mistä on maksettu. Tämän kohdalla olin aivan väärässä, kiitos Maijun sain helpotettua mun selkäongelmia ja lähden hyvillä ja rauhallisin mielin synnyttämään sitten kesäkuussa. 




𝐼𝒽𝒶𝓃 𝓂𝒶𝓂𝒾𝓃𝒶 - 𝒩𝒾𝒾𝓃𝒶
RASKAUSVIIKKO 27+0

Makasin labran paskaisella lattialla

Ei kommentteja:
Makasin tänään töissä laboratorion paskasella lattialla. Olin aamulla just kehunut työkaverille kuinka mun selkä on nyt ollut paljon paremmassa kunnossa. Viimeyönä nukuin kuitenkin taas huonossa asennossa mikä johti siihen, että kesken työpäivän menin jalattomaksi ja valuin oven karmia pitkin lattialle.

Töiden jälkeen kävelin bussipysäkille. Otin muutaman reippaamman askeleen ja pysäkille päästyäni sydän hakkasi niin kovaa, että luulin tajun lähtevän. Tunsin sykkeeni rinnasta toppatakin läpi, kyyneleet nousi silmiin ja henkeä ahdisti. Tykytys meni ohi, mutta hengenahdistus jäi. Mutta hei! Eihän raskaus ole sairaus.

Konsultoin mun luotto hoitajaa, joka on työskennellyt mm. päivystyksessä (eli äitiä). Äiti käski soittaa huomenna lääkäriin. Äitissä parasta on se, että hän ei käske pienistä lääkäriin. Teininä olin pienessä humalassa rymynnyt yöllä kotiin ja kaadunnut niin, että molemmat polvet turposi kaksinkertaiseksi. Menin itkien valittamaan kipua äitille joka repesi nauruun ja tokaisi: "hahah, sä näytät ihan Forrest Gumpilta!"
















Ilman Tonia mun raskaus olisi ollut hirveä

En todella tiedä miten olisin pärjännyt näin pitkälle yksin. Ei noissa fyysisissä vaivoissa mitään, mutta mun mielenterveys olisi loppunut kesken jo ajat sitten ilman Tonia. Raskauden ansiosta hän on ottanut mut huomioon entistä paremmin. Toni on ottanut paljon vastuuta meidän koiran hoidosta, vaikka koira onkin alunperin pelkästään mun ja se tuli Tonille vain "boonuksena". Toni on myös jaksanut hieroa mua aina kun olen pyytänyt - ja usein ihan pyytämättäkin.

Ulkonäköpaineet ja itkut on ollut ehkä pahimpia. Mun mieliala on heitellyt itkusta nauruun ja raivosta aina itseinhoon asti. Toni on päivittäin silitellyt mun masua ja kertonut mulle, että olen kaunis. Tämä on yksi suuri syy miksi mulla on hyvä olo ja miksi viihdyn kropassani vaikka olenkin raskaana. Ei ole itsestäänselvyys hyväksyä raskauden aiheuttamia muutoksia, yksi tuttuni ei halunnut julkaista itsestään yhtään kuvaa raskaana koska inhosi vartaloaan siinä tilassa. Ymmärrän täysin. Kasvava masu on mun mielestä kaunis, mutta mun raskausarpia täynnä olevat tissit ja reisiin ja pyllyyn kerääntyvä selluliitti ei ole. 

Toivoisin, että jokaisen raskaana olevan puoliso muistaisi sanoa naiselleen sanat "sä olet kaunis". Pienellä lauseella voi olla suuri vaikutus etenkin oikean ihmisen suusta. 



𝐼𝒽𝒶𝓃 𝓂𝒶𝓂𝒾𝓃𝒶 - 𝒩𝒾𝒾𝓃𝒶
RASKAUSVIIKKO 26+6

Saattaisit pitää myös:









Paniikkikassi äkkilähtöjä ja sairaalareissuja varten

Ei kommentteja:
Viimeiset kolme kertaa kun olen ollut sairaalassa oon ollut nälkänen, tylsistynyt ja puhelimen akku huutanut punaisella. Ei kiva yhdistelmä. Eilen synnärillä istuessani mietin, että kerta sairaalakassi pakataan valmiiksi äkkilähtöä varten - miksi en pakkaisi myös paniikkikassia.

Paniikkikassi on niitä tilanteita varten, kun joudut kiireellä lähtemään lääkäriin tai sairaalaan etkä tiedä kauan siellä menee. Toimii toki myös tilanteissa missä joudut suoraan töistä mennä vaikka neuvolaan tai ultraan. Paniikkikassissa on kaikki valmiina niin, että voit pyytää miestä tuomaan sen kotoa. Paljon helpompaa kun koittaa neuvoa miehelle kiireessä mitä kaikkea pitää muistaa tuoda.

MUN PANIIKKIKASSIN SISÄLTÖ:


  • Powerbank ja laturin johto
  • Kaurajuomaa, pillimehu tai juomapullo
  • Myslipatukoita
  • Särkylääkkeet ja allergialääkkeet
  • Kuulokkeet
  • Suklaata!
  • Vaihtopikkarit ja siteitä (esimerkiksi lapsiveden/veren vuotamisen takia)

Nämä asiat menee helposti pieneen kassiin mikä on helppo kantaa mukana, kun sairaalakassille ei vielä ole tarvetta. Lisäksi mulla on aina omassa laukussa mukana kalenteri ja neuvolakortti, ilman niitä en mene mihinkään. Aion lisätä paniikkikassiin vauvan synnyttyä tarvikkeita myös hänelle, jos tulisi tilanne lähteä sairaalaan vauvan kanssa.

Eilen pääsin onneksi synnäriltä pois alle kahdessa tunnissa, mutta sitä edeltävä käynti päivystyksessä vei vajaa 6h. Onneksi silloin ystävä toi mulle eväitä heti kun kuuli että jonotan siellä. Meillä kesti myös rakenneultrassa törkeän kauan. Mentiin sinne suoraan töiden jälkeen ja kätilö oli tunnin myöhässä. Toki ymmärrän viivästyksen, mutta ei ole kiva odottaa nälkäsenä ja ilman akkua puhelimessa. 



𝐼𝒽𝒶𝓃 𝓂𝒶𝓂𝒾𝓃𝒶 - 𝒩𝒾𝒾𝓃𝒶


Onko sulla samanlaisia kokemuksia sairaalassa odottelun tuskasta?
Onko sulla omaa paniikkikassia?

Hemmetin hormonit ja lapsiveden tihkumis epäily

Ei kommentteja:
Viimeiset pari päivää on ollut outoja. Hormonit on vallannu mut jälleen ihan täysin ja se jos joku ärsyttää. Keskiviikkona menin töiden jälkeen suoraan ultraan ja kello oli aika paljon kun pääsin kotiin, olin syönyt viimeksi lounaan puolen päivän aikaa. Kotona huomasin, että jääkaappi huusi tyhjyyttä, olin unohtanut käydä kaupassa. Ärsytyskäyrä nousi samantien ja tunsin kiukunpuuskan lähestyvän. Asiaa ei auttanut se, että instagram ei toiminut ollenkaan! En päässyt kirjautumaan sisään vaikka mitä tein ja yritin, tässä vaiheessa kiukku muuttui hysteeriseksi itkuksi. Mikään ei onnistu.

Keräsin itseni keittiön lattialta ja pyyhin kyyneleet, ei tää maailma tähän kaadu. Koira huomasi mut ja tuli lähelle ja vaati saada huomiota. Huusin koiralle et painuu hittoon siitä, koira kiltisti kipitti omaan petiinsä ja minä purskahdin taas itkuun. Huusin koiralle turhaan. Menin koiran perässä ja rapsutin sitä anteeksipyynnöksi.

Ai mitenniin raskaana olevan kanssa on hankala elää?


















Tänään huomasin kotona vessassa käydessä, että pikkarit ja housut oli kastunu aivan läpimäriksi haaroista. Ei oo koskaan aikasemmin ollut päällimmäiset housut jopa ulkopuolelta märät. Soitin heti äitille joka oli just hetkeä aikasemmin lähtenyt meiltä, äippä kääns auton ympäri ja lähti viemään mua synnärille. 

Synnärillä laitoin paperia housuihin jotta nähtäisi tuleeko vuotoa lisää. Istuin hetken oottamassa - mitään ei enää vuotanut. Pääsin lääkärille joka katsoi kohdunkaulan ja ultrasi. Kaikki oli hyvin ja vauva potki anturia reippaasti. Ilmeisesti erittäin runsas valkovuoto vain kyseessä. Päivystävä lääkäri sanoi kuitenkin, että hyvä kun tulin. Aina pitää tarkistaa asia jos on epäilyä että kaikki ei ole hyvin. 

Pakko kehua, että olen saanut täällä äitiyspolilla, synnärillä ja naistentaudeissa niin osaavaa ja hyvää hoitoa. Kukaan ei ole koskaan vähätellyt mua tai mun tuntemuksia. Olen kuullut liikaa kauhutarinoita kuinka ei ole otettu tosissaan raskaana olevaa ja on tapahtunut hoitovirhe. Mä tulen ainakin hyvillä mielin kesäkuussa tänne synnyttämään. 

𝐼𝒽𝒶𝓃 𝓂𝒶𝓂𝒾𝓃𝒶 - 𝒩𝒾𝒾𝓃𝒶

Millaisen synnytyksen minä haluan?

8 kommenttia:





















Suunnittelin aluksi, etten suunnittele synnytystä ollenkaan. Menen vaan synnärille ja teen niin kuin kroppa ja kätilö sanoo. Nyt kuitenkin kun asiasta on ollut puhetta neuvolassa ja joka paikassa olen miettinyt asiaa.

Lääkeetön: Haluaisin kokeilla synnyttää mahdollisuuksien ja voimien mukaan ilman kipulääkkeitä pelkän ilokaasun voimin. Mikäli kivut yltyy sietämättömiksi otan kyllä epiduraalin tai spinaalin. Tavoitteena olisi pärjätä ilman, koska en halua puudutteen takia joutua katetroitavaksi. Missään nimessä en halua oxynormia tai aqua-rakkuloita, voin jo kuvitella sen pahoinvoinnin mikä niistä mulle aiheutuisi.

Alatiesynnytys: Mulla on aivan järkyttävä sektiopelko! Pahin tilanne olisi joutua sektioon heti kättelyssä. Ahdistun pelkästä ajatuksesta, että lääkärin kädet on mun vatsanpeitteiden alla ja olen hereillä. Kieltäydyin myös nielurisaleikkauksesta ja viisaudenhampaiden poistosta koska ne olisi pitänyt tehdä puudutuksessa. Voisin jopa synnyttää perätila vauvan jos lääkäri arvioi sen turvalliseksi.






















Sain yhdeltä upealta kätilöltä vinkkejä miten synnytykseen voi treenata! Mulla on ongelmia selän ja lantion seudun kanssa. Lihaksisto on kireä ja aivan jumissa, tämä voi vaikeuttaa vauvan asettumista raivotarjontaan ja se voi hankaloittaa synnytystä.

Kätilö vinkkasi lantiota avaavia liikkeitä, yksi niistä oli syväkyykky ja siinä heijaaminen. Kyykyssä jalkaterien pitää osoittaa ulos ja kantapäiden olla maassa, huomasin heti venytyksen tässä asennossa ja aion treenata sitä ja muita avaavia liikkeitä synnytykseen asti.

Kätilö kertoi myös, että kun keskittyy omaan lantion seutuun ja oppii kuuntelemaan mitä keho tarvitsee niin synnytyksessä huomaa ne kehon antamat viestit. Voi tulla olo, että täytyy päästä konttaus asentoon jotta synnytys voi edetä. Ei siis kannata jäädä makaamaan sänkyyn vaan kuunnella vartaloa.

Perhehuone: Toivon, että päästäisi perhehuoneeseen. Haluan synnyttää hämärässä huoneessa missä on paikalla vain Toni ja kätilö. En halua viettää sairaalassa yhtään enempää, kun on pakko. Ensisynnyttäjät kuitenkin joutuvat olemaan pari päivää sairaalassa ennen kotiutumista. Toni saa sen parin päivän aikana kantaa mulle osastolle sushia ja kaikkia muita herkkuja mitä en ole saanut syödä yhdeksään kuukauteen! Ja koska on todennäköisesti juhannus kun synnytän, haluan grilliherkkuja ja mansikoita!



𝐼𝒽𝒶𝓃 𝓂𝒶𝓂𝒾𝓃𝒶 - 𝒩𝒾𝒾𝓃𝒶
RASKAUSVIIKKO 27


Oletko sinä suunnitellut synnytystä?
Menikö suunnitelmien mukaan, vai ihan päin vastoin?


Saattaisit pitää myös:





"Sun selkävaivat johtuu vaan siitä että oot laiska"

10 kommenttia:
Näin sanoi mulle työterveyslääkäri. Mulla alkoi siis reilu kaksi viikkoa sitten ihan älyttömät alaselkäkivut Si-nivelen kohdalla jotka säteili jalkaan niin, että jalka lähti alta. Olen ollut kaksi viikkoa sairaslomalla kyseisen vaivan takia, kivut on ajoittain niin hankalia etten pääse sohvalta ylös ilman apua. Pelkään myös kävellä ulkona, etten kaadu ja satuta vauvaa.

Kävin viime viikolla työterveydessä fysioterapeutilla, joka sanoi heti että minulla on yliliikkuvat nivelet ja raskaushormonien aiheuttama löystyminen on pahentanut selän tilannetta. Fyssari sanoi, että ongelma helpottuu vasta raskauden jälkeen.

Tällä viikolla työterveyslääkäri oli kuitenkin eri mieltä. Hänestä minä olen vain laiska ja en ole harrastanut liikuntaa tarpeeksi. Onhan se tavallaan totta, olisi pitänyt treenata enemmän - en kuitenkaan usko, että se olisi täysin poistanut yliliikkuvuudesta ja nivelestä aiheutunutta ongelmaa. Lääkäri ei antanut mun puhua käynnillä kuin yhden tai kaksi sanaa kerrallaan, luki koneelta fyssarin tekstin ja lopuksi piti minulle pitkän saarnan siitä kuinka häntä ärsyttää ylipainoiset ihmiset jotka valittaa vaivojaan.









Viimeyönä heräsin moneen kertaan siihen, kun alaselässä tuntui paine ja vihlonta. Kipu on niin paha, että pelkkä asennon vaihtaminen on tuskaa. Joka kerta kun onnistuin vaihtamaan asentoa - selästä kuului rusahdus. Toivon kuitenkin todella, että kun huomenna palaan töihin pystyisin siellä myös olemaan.

"Raskaus ei ole sairaus"

Raskaus ei todella ole sairaus, mutta se voi tehdä naisen hyvin sairaaksi! Puhuttiin äitin kanssa asiasta, hän koki että jokainen neljästä raskaudesta on todella ollut sairaus. Pahoinvointien loputtua on alkanut niin pahat liitoskivut, että nukkuminen on onnistunut vain istuen pienissä pätkissä kovan lääkityksen voimin. Varmasti lohduttaa siinä kohtaa sanat "mutta eihän raskaus ole sairaus"

Mua ärsyttää suunnattomasti ihmisten vähättely raskauden aiheuttamien vaivojen osalta. Se että taputellaan vaan olalle ja sanotaan noi neljä sanaa, tai vielä pahempaa - sanotaan "mutta kun sinä et vaan oo harrastanut liikuntaa tarpeeksi"

Onhan se totta, että liikunta on iso ja merkittävä osa ihmisen hyvinvointia ja sillä varmasti voi ehkäistä monia raskaudenkin aiheuttamia vaivoja. Jokaisen keho on kuitenkin niin yksilöllinen, että vaikka olisit mikä urheilija saatat saada erilaisia vaivoja raskaana ollessa. Tuskin oksenteluun ja hyperemeesiin auttaa lenkille lähtö. 

Syyttely ja sormella osoittelu ei muutenkaan auta ketään, se että jatkuvasti kommentoidaan liikkumattomuutta tai ylipainoa tekee vain asioista entistä vaikeampaa. Toki ohjeistusta saa ja pitää antaa neuvoloissa, mutta kaikilla ei vaan ole voimia lähteä raskaana liikkumaan. Ja se mitä on enne raskautta tehnyt tai jättänyt tekemättä on mennyttä aikaa ja sille ei mitään enää voi.




Itse aion heti raskauden jälkeen ottaa itseäni niskasta kiinni ja saada unelmien kehoni takaisin. Aion pitää huolta, että ennen seuraavaa mahdollista raskautta olen fyysisesti mahdollisimman hyvässä kunnossa. Sitten pääsen vertaamaan toistuuko nämä selkävaivat silloinkin.

Nyt haluan kuitenkin olla loppuraskauden mahdollisimman stressittömänä ja nauttia. En halua pilata ensimmäistä raskautta stressaamalla lääkärin sanoja tai raskauskiloja. Uskon, että kaikki muuttuu kun tämä pieni on ponnistettu ulos ja saan oman kroppani täysin itselleni takaisin.


𝐼𝒽𝒶𝓃 𝓂𝒶𝓂𝒾𝓃𝒶 - 𝒩𝒾𝒾𝓃𝒶
RASKAUSVIIKKO 26

Saattaisit pitää myös:




Miksi syöminen on niin hemmetin vaikeaa?

2 kommenttia:
Mä tiedän maallikoksi suhteellisen paljon ravitsemuksesta, mä tiedän tasan tarkkaan miten mun pitäisi syödä jotta mä voisin hyvin. Miksi se on silti niin hemmetin vaikeaa?

Mulla on niin huono omatunto mun syömisistä viimeisen parin kuukauden ajalta. Alkuraskaudesta jaksoin panostaa mun syömiseen ja söin hyvin. Nyt kuitenkin oon repsahtanut ja antanut himoille vallan. Syön päivittäin terveellisen lämpimän ruoan, syön salaattia ja kasviksia tasasesti. Silti heti kun himo iskee lähden kauppaan ja ostan suklaata, lakuja, herkkuja tai mitä ikinä mieli tekee.

Mulla on vähän sellainen paha ajattelumalli, että jos tehdään jotain niin tehdään 100% tai sit ei tehdä ollenkaan. Oon kausittain harrastanut saliurheilua ja ollut monia kuukausia täysin herkuton ja syönyt tosi hyvin. Nyt kuitenkin raskaana mulla ei ole ollut voimia lähteä salille selkäkipujen, ennenaikaisten supistusten ja väsymyksen kanssa joten syömisestäkin on tullut sellainen heitteille jäänyt juttu.

















Oon oppinut viimeisen reilu vuoden aikana rakastamaan ruoan laittoa ja hoidan lähes aina meidän perheessä kokkaamisen. Mun mies on tarkka syömisistä ja hän ehdottelee terveellisiä ruokia josta molemmat tykätään, sekä hän vaatii aina ruoan kanssa salaattia. Älyttömän hyvä motivaattori mulle.

Ongelma ei ehkä niinkään ole se mun arkiruoka tai päivittäiset syömiset, vaan ne kaikki ylimääräiset mätöt. Miten ihmeessä mä saisin hillittyä itseäni niin, etten heti sortuisi herkkuihin? Olen kokeillut olla ostamatta kotiin mitään, mut himoissani hyppään bussiin ja ajelen lähikauppaan hakemaan mitä tahansa tekeekin mieli. Töiden jälkeen on tosi helppo käydä kaupassa ennen kotiin menoa ja ostaa jemmaan jotain. Olen kokeillut korvata herkut hedelmillä, mutta sekään ei tyydytä mun himoja.

Johtuuko tämä raskaudesta vai puuttuuko 

multa vain itsehillintä täysin?


Saan olla todella kiitollinen, ettei mulle ole kertynyt raskauskiloja kun vain 5kg mikä on näillä viikoilla täysin normaalia. Jos kuitenkin jatkan samaan malliin, saattaa synnärillä kiloja olla liikaa.













Glukoosikoe - eli sokerirasitus:

Mulla oli tänään paljon peloteltu ja kauhua herättävä sokerirasitus. Kokeen tarkoituksena on tutkia onko odottavalla äidillä raskausdiabetes, mikä voi vaikuttaa vakavasti sikiöön ja vastasyntyneeseen vauvaan.

Olen laboratoriossa töissä ja teen lähes päivittäin asiakkaille sokerirasituksia, joten tiedän mitä oli luvassa. Olin kuitenkin lukenut vauvaryhmistä kauhukokemuksia joten jännitin rasitusta aika paljon. Rasitusta edelsi 12h paasto minkä aikana en juonut edes vettä, aamulla hörppäsin lasillisen ennen bussiin menoa. 

Rasitus alkoi verikokeella jossa otettiin ns. nollanäyte eli mitä verensokeri on ennen syömistä. Sain juotavaksi 75g glukoosia, meillä se oli sitruunalla maustettua ja mun mielestä maistui ihan makealle Spritelle! En ihan kotiin ostaisi, mutta ei se pahaakaan ollut. Seuraavat näytteet otettiin 1h ja 2h kohdalla litkun juomisesta. 


En kokenut ollenkaan pahoinvointia, väsymystä, huonoa oloa tai mitään muutakaan mitä oli peloteltu. Mulla oli koko rasituksen ajan tosi hyvä ja pirteä olo, vähän nälkä tietenkin. Lähdin rasituksen jälkeen kotiin ja aloin tekemään ruokaa. Tämä oli virhe. Rasituksen lopetuksesta oli kulunut jo yli tunti kun huono olo iski kesken ruoan laiton. Kädet tärisi ja vapisi hulluna ja mua pyörrytti. Hetken mietin jo, että jos nyt pyörryn niin Toni löytää mut kotoa vasta iltapäivällä. Sain onneksi äkkiä syötyä ja verensokeri nousi taas ja olo helpottui heti.

Joten vinkki kaikille! Ottakaa eväät mukaan ja syökää HETI rasituksen jälkeen. Sanon tämän asiakkaille joka kerta, mutta jostain syystä en itse nyt noudattanut sitä. Tyhmästä päästä kärsii.. ja niin edelleen.



𝐼𝒽𝒶𝓃 𝓂𝒶𝓂𝒾𝓃𝒶 - 𝒩𝒾𝒾𝓃𝒶
RASKAUSVIIKKO 26


Saattaisit pitää myös:





Onko sulla ollut ongelmia syömisen kanssa raskaus aikana?
Miten sun sokerirasitus koe meni?

Pilaako raskaus seksielämän lopullisesti?

2 kommenttia:
Oon puhunut muutaman muun esikoista odottavan tutun kanssa siitä että, onko normaalia ettei seksi kiinnosta yhtään raskauden aikana. Toiset ei kestä läheisyyttä yhtään, haluaa vaan olla yksin - jotkut taas haluaa läheisyyttä mutta ajatus peniksestä ahdistaa. Kyselin vähän raskaana olevilta naisilta vauvaryhmässä ja 434 naista vastasi, että seksihalut on vähentynyt tai kadonnut kokonaan. Pelkästään tämän perusteella uskallan väittää, että KYLLÄ - se on ihan normaalia.

Mun omat seksihalut tämän raskauden aikana on vaihdellut paljon. Kaikki riippuu ilmansuunnasta, mielialasta, sukkien väristä ja planeettojen asennosta. Joskus saattaa tehdä mieli seksiä ja kun alotan esivalmistelut (eli käyn pissalla) ei halusta ole enää tietoakaan. Se on kadonnut johonkin kuin tuhka tuuleen.


Mistä raskauden aikainen haluttomuus johtuu?


Yleisin juttu haluttomuuteen taitaa olla ne kuuluisat hormonit, samat mitkä aiheuttaa kiukunpuuskia ja itkukohtauksia ja laittaa pään muutenkin sekaisin. Tälle asialle ei oikeastaan voi tehdä mitään, jos ei haluta niin ei haluta. Joskus haluttomuus menee ohi ja toisinaan se jatkuu koko raskauden ajan eikä siinä ole mitään epänormaalia. Nainen voi myös kokea itsensä epäseksikkääksi ja vastenmieliseksi raskauden takia. Itselläni on auttanut hirveesti se, kun mies on huomioinut entistä enemmän. Kehunut kauniiksi ja osoittanut yhä haluavansa minut - mutta ilman mitään painostusta.

Tästä on tärkeä puhua kumppanille, eikä vaan naksauttaa saksia kiinni ja olla kun mitään ei olisi tapahtunut. Kamalan hämmentävää jos yhtäkkiä säännöllistä sunnuntaiseksiä ei enää olekkaan. Mä otin asian puheeksi heti kun huomasin et nyt ei kyllä nappaa ja oli ollut hetkellinen kuiva kausi. Uskon että miehenkin on helpottava tietää mistä haluttomuus johtuu ja että se on ohimenevää.

Raskauden takia myös limakalvot voi turvota kipeästi. Seksi saattaa pahentaa turvotusta ja aiheuttaa kipua joko seksin aikana tai sen jälkeen. Sain hyvän vinkin, että sperma voi aiheuttaa turvotusta limakalvoilla. Monilla on auttanut kondomin käyttö limakalvo ongelmiin. 

Mulla kipua aiheuttaa tietyt asennot. Yleensä johtuu siitä että masu painuu kasaan. Tähän on helppo ratkaisu - käytä hieman mielikuvitusta. Seksi myös vaatii enemmän aikaa ja pidempää esileikkiä, kaukana on ne ajat kun voitiin ottaa pikaiset keittiön pöytää vasten. 

KADONNUT ORGASMI

Tiesitkö, että orgasmit voi kadota raskauden ajaksi? Ei seksi varmaan tunnu enää samalta, jos orgasmista ei ole tietoakaan. Tämänkin voisi listata "hauskoja faktoja raskaudesta" -listalle, vaikka tässä ei mitään hauskaa olekkaan. Kadonnut orgasmi ei naurata. 


Haluttomuus koskee myös miehiä. 

On tyhmää ajatella, että haluttomuus olisi vain naisten juttu. Myös miehille voi tulla olo, ettei seksi kiinnosta tai he pelkäävät satuttavansa vauvaa. Yleensä pelko on turha - normaaleissa raskauksissa seksistä ei ole mitään haittaa. Turha asiasta on kuitenkaan loukkaantua, onhan se miehellekkin omituinen ja ihmeellinen juttu kun nainen on raskaana. Asiasta kannattaa kuitenkin puhua avoimesti, jos mies luulee virheellisesti satuttavansa vauvaa asia on helposti korjattu. Jos taas mies ei halua seksiä jonkun muun syyn takia, on lohduttavaa kuulla että se ei ole sinun vika.


Voiko seksistä tulla parempaa raskaus aikana?

Todellakin voi! Vaikka seksi vaatii nykyään enemmän eikä ole enää läheskään yhtä spontaania kuin ennen siitä voi silti nauttia älyttömästi. Kuivuus ongelmista ei ole enää tietoakaan kunhan vauhtiin pääsee ja seksi on henkisesti tyydyttävämpää kun hormonien takia tunteet on pinnassa muutenkin. 

Mun kyselyssä 201 raskaana olevaa naista kertoi, että seksihalut on lisääntynyt huomattavasti raskauden takia. Myös jotkut miehet kokee raskaana olevan kumppaninsa vielä haluttavampana kuin ennen. Ei raskaus aina tarkoita ongelmia - se voi myös tehdä asioista paljon parempaa ja ihanampaa!


𝐼𝒽𝒶𝓃 𝓂𝒶𝓂𝒾𝓃𝒶 - 𝒩𝒾𝒾𝓃𝒶
RASKAUSVIIKKO 26


Saattaisit pitää myös:




Jalattomuutta ja vastauksia teidän kysymyksiin raskaudesta!

Ei kommentteja:
Tässä kun on viikon verran maannut kotona sairaslomalla alkaa pää pehmenemään pikku hiljaa. Ongelmat alkoi viime viikonloppuna, kun mun selkäkivut paheni. Raskaus on löysyttänyt mun niveliä ja alaselässä sijaisteva Si-nivel on ottanut kovasti itseensä. Mun nivelet on luonnostaan yliliikkuvat ja selkä on hieman notko. Nyt kun masu on kasvanut hurjasti on selän asento päässyt huononemaan entisestään.

Viikon verran olen siis kärsinyt ajottaisesta jalattomuudesta. Erityisesti oikea jalka lähtee usein alta yhtäkkisen kivun takia. Aina jos selkä rasittuu esimerkiksi imuroinnin tai koirien kanssa lenkkeilyn takia täytyy mennä sohvalle makaamaan. Ja puoli tuntia myöhemmin huutaa Tonia nostamaan mut ylös kun alaraajat ei enää toimi ja selkää vihloo. Olen parikymppinen, mutta olo on kuin kasikymppisellä. Liian helppo alkuraskaus taitaa nyt kostautua oikein kunnolla.

Maanantaina kävin työterveyshoitajalla ja tiistaina fysioterapeutilla ja päivystyksessä. Mun oli pakko istua päivystyksessä melkein 6 tuntia, koska työterveyteen tai neuvolaan ei saanut koko viikolle yhtään lääkäriaikaa. Selkä ei pitänyt istumisesta yhtään, mutta en valita koska eihän mun asia ollut kiireellinen. Tottakai muut potilaat menivät mun edelle. Sain loppuviikon sairaslomaa, huomenna menen töihin kokeilemaan kantaako jalka.










VASTAUKSET TEIDÄN KYSYMYKSIIN!

Lupasin vastailla teidän instagramissa laittamiin kysymyksiin täällä blogin puolella, joten täältä pesee! Näihin oli kiva vastailla ja kysymyksiä saa esittää aina kun tulee mieleen. Usein vastaan kysymyksiin suoraan kommenteissa tai instagramin directissä. On ollut ihanaa saada teiltä viestejä!

Ootko kohdannut ennakkoluuloja tai muuta negatiivista siitä, että oot suhteellisen nuori äiti?


Yllättävän vähän oon kohdannut mitään negatiivista raskauden suhteen. Olen kuitenkin alusta asti tehnyt kaikille selväksi, että tämä vauva on toivottu ja haluttu. Neuvolalääkäri kysyi multa hieman tönkösti että "olikos tämä raskaus nyt vahinko?". Kuuluu tietty lääkärin tehtäviin kysyä, mutta olisin toivonut että asia olisi muotoiltu jotenkin toisin. Muutama puolituttu jonka kanssa en ole ollut vuosiin tekemisissä on laittanut viestiä ja kysellyt hieman vihjaillen, että kävikö vahinko. 

Onko sulla vakituinen työpaikka? Jos ei miten äitiysloma/työpaikka mammaloman jälkeen?


Ei ole vakituista työpaikkaa. Olen aivan rakastunut nykyiseen työhöni laboratoriossa ja toivon pääseväni sinne takaisin mammaloman jälkeen. Olen aika luottavaisin mielin, sillä kyseinen työ on vaativaa ja minua on koulutettu paljon kyseiseen työhön joten uskon, että näillä tiedoilla ja taidoilla olisi mahdollista päästä takaisin. Suunnitelma B on sitten palata hoivapuolelle, mua on kyselty sairaalaan ja kotihoitoon töihin. Siellä pystyisin myös hyödyntämään laajaa osaamistani. En siis ole huolissani työllistymisestä äitiysloman jälkeen. 

Saiko Tonia lämmitellä kuinka pitkään vauvaidealle vai oliko heti ihan messissä?


Kyllä Tonia joutu lämmittelemään jonku aikaa, alotin lämmittelyn ajatukselle jo meidän toisilla treffeillä. Kerroin Tonille, että haluan lapsia ennen kuin täytän 25-vuotta ja jos hän ei halua niin meidän ei kannata tavata enää. Toni kertoi myös haluavansa perheen jossain vaiheessa ja hän oli kanssa miettinyt asiaa paljon. Käytettiin ensimmäiset yhdessäolo kuukaudet suurimmaksi osaksi vain puhumiseen. Puhuttiin kaikki tulevaisuuden haaveet ja unelmat läpi. Puhuttiin paljon perheestä ja millaisia arvoja kummallakin on. Tämä on se syy miksi meistä on tullut näin tiivis pari ja miksi ollaan valmiita perheen perustamiseen "jo nyt"

Samoihin aikoihin mulla heräsi pelko lapsettomuudesta ja huomasin, ettei hormonaalinen ehkäisy sovi mulle yhtään. Sovittiin siis, että saan lopettaa pillerit mutta käytetään ehkäisy sovellusta. Molemmat oli valmiit ottamaan riskin, että vauva tulee jos tulee. Kesäkuussa tulin raskaaksi ja sain keskenmenon. Se oli älyttömän kova paikka molemmille, silloin tehtiin yhteinen päätös että halutaan ihan oikeasti vauva! 




𝐼𝒽𝒶𝓃 𝓂𝒶𝓂𝒾𝓃𝒶 - 𝒩𝒾𝒾𝓃𝒶
Raskausviikko 24+4

Saattaisit pitää myös: