Paniikkikassi äkkilähtöjä ja sairaalareissuja varten

Ei kommentteja:
Viimeiset kolme kertaa kun olen ollut sairaalassa oon ollut nälkänen, tylsistynyt ja puhelimen akku huutanut punaisella. Ei kiva yhdistelmä. Eilen synnärillä istuessani mietin, että kerta sairaalakassi pakataan valmiiksi äkkilähtöä varten - miksi en pakkaisi myös paniikkikassia.

Paniikkikassi on niitä tilanteita varten, kun joudut kiireellä lähtemään lääkäriin tai sairaalaan etkä tiedä kauan siellä menee. Toimii toki myös tilanteissa missä joudut suoraan töistä mennä vaikka neuvolaan tai ultraan. Paniikkikassissa on kaikki valmiina niin, että voit pyytää miestä tuomaan sen kotoa. Paljon helpompaa kun koittaa neuvoa miehelle kiireessä mitä kaikkea pitää muistaa tuoda.

MUN PANIIKKIKASSIN SISÄLTÖ:


  • Powerbank ja laturin johto
  • Kaurajuomaa, pillimehu tai juomapullo
  • Myslipatukoita
  • Särkylääkkeet ja allergialääkkeet
  • Kuulokkeet
  • Suklaata!
  • Vaihtopikkarit ja siteitä (esimerkiksi lapsiveden/veren vuotamisen takia)

Nämä asiat menee helposti pieneen kassiin mikä on helppo kantaa mukana, kun sairaalakassille ei vielä ole tarvetta. Lisäksi mulla on aina omassa laukussa mukana kalenteri ja neuvolakortti, ilman niitä en mene mihinkään. Aion lisätä paniikkikassiin vauvan synnyttyä tarvikkeita myös hänelle, jos tulisi tilanne lähteä sairaalaan vauvan kanssa.

Eilen pääsin onneksi synnäriltä pois alle kahdessa tunnissa, mutta sitä edeltävä käynti päivystyksessä vei vajaa 6h. Onneksi silloin ystävä toi mulle eväitä heti kun kuuli että jonotan siellä. Meillä kesti myös rakenneultrassa törkeän kauan. Mentiin sinne suoraan töiden jälkeen ja kätilö oli tunnin myöhässä. Toki ymmärrän viivästyksen, mutta ei ole kiva odottaa nälkäsenä ja ilman akkua puhelimessa. 



𝐼𝒽𝒶𝓃 𝓂𝒶𝓂𝒾𝓃𝒶 - 𝒩𝒾𝒾𝓃𝒶


Onko sulla samanlaisia kokemuksia sairaalassa odottelun tuskasta?
Onko sulla omaa paniikkikassia?

Hemmetin hormonit ja lapsiveden tihkumis epäily

Ei kommentteja:
Viimeiset pari päivää on ollut outoja. Hormonit on vallannu mut jälleen ihan täysin ja se jos joku ärsyttää. Keskiviikkona menin töiden jälkeen suoraan ultraan ja kello oli aika paljon kun pääsin kotiin, olin syönyt viimeksi lounaan puolen päivän aikaa. Kotona huomasin, että jääkaappi huusi tyhjyyttä, olin unohtanut käydä kaupassa. Ärsytyskäyrä nousi samantien ja tunsin kiukunpuuskan lähestyvän. Asiaa ei auttanut se, että instagram ei toiminut ollenkaan! En päässyt kirjautumaan sisään vaikka mitä tein ja yritin, tässä vaiheessa kiukku muuttui hysteeriseksi itkuksi. Mikään ei onnistu.

Keräsin itseni keittiön lattialta ja pyyhin kyyneleet, ei tää maailma tähän kaadu. Koira huomasi mut ja tuli lähelle ja vaati saada huomiota. Huusin koiralle et painuu hittoon siitä, koira kiltisti kipitti omaan petiinsä ja minä purskahdin taas itkuun. Huusin koiralle turhaan. Menin koiran perässä ja rapsutin sitä anteeksipyynnöksi.

Ai mitenniin raskaana olevan kanssa on hankala elää?


















Tänään huomasin kotona vessassa käydessä, että pikkarit ja housut oli kastunu aivan läpimäriksi haaroista. Ei oo koskaan aikasemmin ollut päällimmäiset housut jopa ulkopuolelta märät. Soitin heti äitille joka oli just hetkeä aikasemmin lähtenyt meiltä, äippä kääns auton ympäri ja lähti viemään mua synnärille. 

Synnärillä laitoin paperia housuihin jotta nähtäisi tuleeko vuotoa lisää. Istuin hetken oottamassa - mitään ei enää vuotanut. Pääsin lääkärille joka katsoi kohdunkaulan ja ultrasi. Kaikki oli hyvin ja vauva potki anturia reippaasti. Ilmeisesti erittäin runsas valkovuoto vain kyseessä. Päivystävä lääkäri sanoi kuitenkin, että hyvä kun tulin. Aina pitää tarkistaa asia jos on epäilyä että kaikki ei ole hyvin. 

Pakko kehua, että olen saanut täällä äitiyspolilla, synnärillä ja naistentaudeissa niin osaavaa ja hyvää hoitoa. Kukaan ei ole koskaan vähätellyt mua tai mun tuntemuksia. Olen kuullut liikaa kauhutarinoita kuinka ei ole otettu tosissaan raskaana olevaa ja on tapahtunut hoitovirhe. Mä tulen ainakin hyvillä mielin kesäkuussa tänne synnyttämään. 

𝐼𝒽𝒶𝓃 𝓂𝒶𝓂𝒾𝓃𝒶 - 𝒩𝒾𝒾𝓃𝒶

Millaisen synnytyksen minä haluan?

7 kommenttia:





















Suunnittelin aluksi, etten suunnittele synnytystä ollenkaan. Menen vaan synnärille ja teen niin kuin kroppa ja kätilö sanoo. Nyt kuitenkin kun asiasta on ollut puhetta neuvolassa ja joka paikassa olen miettinyt asiaa.

Lääkeetön: Haluaisin kokeilla synnyttää mahdollisuuksien ja voimien mukaan ilman kipulääkkeitä pelkän ilokaasun voimin. Mikäli kivut yltyy sietämättömiksi otan kyllä epiduraalin tai spinaalin. Tavoitteena olisi pärjätä ilman, koska en halua puudutteen takia joutua katetroitavaksi. Missään nimessä en halua oxynormia tai aqua-rakkuloita, voin jo kuvitella sen pahoinvoinnin mikä niistä mulle aiheutuisi.

Alatiesynnytys: Mulla on aivan järkyttävä sektiopelko! Pahin tilanne olisi joutua sektioon heti kättelyssä. Ahdistun pelkästä ajatuksesta, että lääkärin kädet on mun vatsanpeitteiden alla ja olen hereillä. Kieltäydyin myös nielurisaleikkauksesta ja viisaudenhampaiden poistosta koska ne olisi pitänyt tehdä puudutuksessa. Voisin jopa synnyttää perätila vauvan jos lääkäri arvioi sen turvalliseksi.






















Sain yhdeltä upealta kätilöltä vinkkejä miten synnytykseen voi treenata! Mulla on ongelmia selän ja lantion seudun kanssa. Lihaksisto on kireä ja aivan jumissa, tämä voi vaikeuttaa vauvan asettumista raivotarjontaan ja se voi hankaloittaa synnytystä.

Kätilö vinkkasi lantiota avaavia liikkeitä, yksi niistä oli syväkyykky ja siinä heijaaminen. Kyykyssä jalkaterien pitää osoittaa ulos ja kantapäiden olla maassa, huomasin heti venytyksen tässä asennossa ja aion treenata sitä ja muita avaavia liikkeitä synnytykseen asti.

Kätilö kertoi myös, että kun keskittyy omaan lantion seutuun ja oppii kuuntelemaan mitä keho tarvitsee niin synnytyksessä huomaa ne kehon antamat viestit. Voi tulla olo, että täytyy päästä konttaus asentoon jotta synnytys voi edetä. Ei siis kannata jäädä makaamaan sänkyyn vaan kuunnella vartaloa.

Perhehuone: Toivon, että päästäisi perhehuoneeseen. Haluan synnyttää hämärässä huoneessa missä on paikalla vain Toni ja kätilö. En halua viettää sairaalassa yhtään enempää, kun on pakko. Ensisynnyttäjät kuitenkin joutuvat olemaan pari päivää sairaalassa ennen kotiutumista. Toni saa sen parin päivän aikana kantaa mulle osastolle sushia ja kaikkia muita herkkuja mitä en ole saanut syödä yhdeksään kuukauteen! Ja koska on todennäköisesti juhannus kun synnytän, haluan grilliherkkuja ja mansikoita!



𝐼𝒽𝒶𝓃 𝓂𝒶𝓂𝒾𝓃𝒶 - 𝒩𝒾𝒾𝓃𝒶
RASKAUSVIIKKO 27


Oletko sinä suunnitellut synnytystä?
Menikö suunnitelmien mukaan, vai ihan päin vastoin?


Saattaisit pitää myös:





"Sun selkävaivat johtuu vaan siitä että oot laiska"

10 kommenttia:
Näin sanoi mulle työterveyslääkäri. Mulla alkoi siis reilu kaksi viikkoa sitten ihan älyttömät alaselkäkivut Si-nivelen kohdalla jotka säteili jalkaan niin, että jalka lähti alta. Olen ollut kaksi viikkoa sairaslomalla kyseisen vaivan takia, kivut on ajoittain niin hankalia etten pääse sohvalta ylös ilman apua. Pelkään myös kävellä ulkona, etten kaadu ja satuta vauvaa.

Kävin viime viikolla työterveydessä fysioterapeutilla, joka sanoi heti että minulla on yliliikkuvat nivelet ja raskaushormonien aiheuttama löystyminen on pahentanut selän tilannetta. Fyssari sanoi, että ongelma helpottuu vasta raskauden jälkeen.

Tällä viikolla työterveyslääkäri oli kuitenkin eri mieltä. Hänestä minä olen vain laiska ja en ole harrastanut liikuntaa tarpeeksi. Onhan se tavallaan totta, olisi pitänyt treenata enemmän - en kuitenkaan usko, että se olisi täysin poistanut yliliikkuvuudesta ja nivelestä aiheutunutta ongelmaa. Lääkäri ei antanut mun puhua käynnillä kuin yhden tai kaksi sanaa kerrallaan, luki koneelta fyssarin tekstin ja lopuksi piti minulle pitkän saarnan siitä kuinka häntä ärsyttää ylipainoiset ihmiset jotka valittaa vaivojaan.









Viimeyönä heräsin moneen kertaan siihen, kun alaselässä tuntui paine ja vihlonta. Kipu on niin paha, että pelkkä asennon vaihtaminen on tuskaa. Joka kerta kun onnistuin vaihtamaan asentoa - selästä kuului rusahdus. Toivon kuitenkin todella, että kun huomenna palaan töihin pystyisin siellä myös olemaan.

"Raskaus ei ole sairaus"

Raskaus ei todella ole sairaus, mutta se voi tehdä naisen hyvin sairaaksi! Puhuttiin äitin kanssa asiasta, hän koki että jokainen neljästä raskaudesta on todella ollut sairaus. Pahoinvointien loputtua on alkanut niin pahat liitoskivut, että nukkuminen on onnistunut vain istuen pienissä pätkissä kovan lääkityksen voimin. Varmasti lohduttaa siinä kohtaa sanat "mutta eihän raskaus ole sairaus"

Mua ärsyttää suunnattomasti ihmisten vähättely raskauden aiheuttamien vaivojen osalta. Se että taputellaan vaan olalle ja sanotaan noi neljä sanaa, tai vielä pahempaa - sanotaan "mutta kun sinä et vaan oo harrastanut liikuntaa tarpeeksi"

Onhan se totta, että liikunta on iso ja merkittävä osa ihmisen hyvinvointia ja sillä varmasti voi ehkäistä monia raskaudenkin aiheuttamia vaivoja. Jokaisen keho on kuitenkin niin yksilöllinen, että vaikka olisit mikä urheilija saatat saada erilaisia vaivoja raskaana ollessa. Tuskin oksenteluun ja hyperemeesiin auttaa lenkille lähtö. 

Syyttely ja sormella osoittelu ei muutenkaan auta ketään, se että jatkuvasti kommentoidaan liikkumattomuutta tai ylipainoa tekee vain asioista entistä vaikeampaa. Toki ohjeistusta saa ja pitää antaa neuvoloissa, mutta kaikilla ei vaan ole voimia lähteä raskaana liikkumaan. Ja se mitä on enne raskautta tehnyt tai jättänyt tekemättä on mennyttä aikaa ja sille ei mitään enää voi.




Itse aion heti raskauden jälkeen ottaa itseäni niskasta kiinni ja saada unelmien kehoni takaisin. Aion pitää huolta, että ennen seuraavaa mahdollista raskautta olen fyysisesti mahdollisimman hyvässä kunnossa. Sitten pääsen vertaamaan toistuuko nämä selkävaivat silloinkin.

Nyt haluan kuitenkin olla loppuraskauden mahdollisimman stressittömänä ja nauttia. En halua pilata ensimmäistä raskautta stressaamalla lääkärin sanoja tai raskauskiloja. Uskon, että kaikki muuttuu kun tämä pieni on ponnistettu ulos ja saan oman kroppani täysin itselleni takaisin.


𝐼𝒽𝒶𝓃 𝓂𝒶𝓂𝒾𝓃𝒶 - 𝒩𝒾𝒾𝓃𝒶
RASKAUSVIIKKO 26

Saattaisit pitää myös:




Miksi syöminen on niin hemmetin vaikeaa?

2 kommenttia:
Mä tiedän maallikoksi suhteellisen paljon ravitsemuksesta, mä tiedän tasan tarkkaan miten mun pitäisi syödä jotta mä voisin hyvin. Miksi se on silti niin hemmetin vaikeaa?

Mulla on niin huono omatunto mun syömisistä viimeisen parin kuukauden ajalta. Alkuraskaudesta jaksoin panostaa mun syömiseen ja söin hyvin. Nyt kuitenkin oon repsahtanut ja antanut himoille vallan. Syön päivittäin terveellisen lämpimän ruoan, syön salaattia ja kasviksia tasasesti. Silti heti kun himo iskee lähden kauppaan ja ostan suklaata, lakuja, herkkuja tai mitä ikinä mieli tekee.

Mulla on vähän sellainen paha ajattelumalli, että jos tehdään jotain niin tehdään 100% tai sit ei tehdä ollenkaan. Oon kausittain harrastanut saliurheilua ja ollut monia kuukausia täysin herkuton ja syönyt tosi hyvin. Nyt kuitenkin raskaana mulla ei ole ollut voimia lähteä salille selkäkipujen, ennenaikaisten supistusten ja väsymyksen kanssa joten syömisestäkin on tullut sellainen heitteille jäänyt juttu.

















Oon oppinut viimeisen reilu vuoden aikana rakastamaan ruoan laittoa ja hoidan lähes aina meidän perheessä kokkaamisen. Mun mies on tarkka syömisistä ja hän ehdottelee terveellisiä ruokia josta molemmat tykätään, sekä hän vaatii aina ruoan kanssa salaattia. Älyttömän hyvä motivaattori mulle.

Ongelma ei ehkä niinkään ole se mun arkiruoka tai päivittäiset syömiset, vaan ne kaikki ylimääräiset mätöt. Miten ihmeessä mä saisin hillittyä itseäni niin, etten heti sortuisi herkkuihin? Olen kokeillut olla ostamatta kotiin mitään, mut himoissani hyppään bussiin ja ajelen lähikauppaan hakemaan mitä tahansa tekeekin mieli. Töiden jälkeen on tosi helppo käydä kaupassa ennen kotiin menoa ja ostaa jemmaan jotain. Olen kokeillut korvata herkut hedelmillä, mutta sekään ei tyydytä mun himoja.

Johtuuko tämä raskaudesta vai puuttuuko 

multa vain itsehillintä täysin?


Saan olla todella kiitollinen, ettei mulle ole kertynyt raskauskiloja kun vain 5kg mikä on näillä viikoilla täysin normaalia. Jos kuitenkin jatkan samaan malliin, saattaa synnärillä kiloja olla liikaa.













Glukoosikoe - eli sokerirasitus:

Mulla oli tänään paljon peloteltu ja kauhua herättävä sokerirasitus. Kokeen tarkoituksena on tutkia onko odottavalla äidillä raskausdiabetes, mikä voi vaikuttaa vakavasti sikiöön ja vastasyntyneeseen vauvaan.

Olen laboratoriossa töissä ja teen lähes päivittäin asiakkaille sokerirasituksia, joten tiedän mitä oli luvassa. Olin kuitenkin lukenut vauvaryhmistä kauhukokemuksia joten jännitin rasitusta aika paljon. Rasitusta edelsi 12h paasto minkä aikana en juonut edes vettä, aamulla hörppäsin lasillisen ennen bussiin menoa. 

Rasitus alkoi verikokeella jossa otettiin ns. nollanäyte eli mitä verensokeri on ennen syömistä. Sain juotavaksi 75g glukoosia, meillä se oli sitruunalla maustettua ja mun mielestä maistui ihan makealle Spritelle! En ihan kotiin ostaisi, mutta ei se pahaakaan ollut. Seuraavat näytteet otettiin 1h ja 2h kohdalla litkun juomisesta. 


En kokenut ollenkaan pahoinvointia, väsymystä, huonoa oloa tai mitään muutakaan mitä oli peloteltu. Mulla oli koko rasituksen ajan tosi hyvä ja pirteä olo, vähän nälkä tietenkin. Lähdin rasituksen jälkeen kotiin ja aloin tekemään ruokaa. Tämä oli virhe. Rasituksen lopetuksesta oli kulunut jo yli tunti kun huono olo iski kesken ruoan laiton. Kädet tärisi ja vapisi hulluna ja mua pyörrytti. Hetken mietin jo, että jos nyt pyörryn niin Toni löytää mut kotoa vasta iltapäivällä. Sain onneksi äkkiä syötyä ja verensokeri nousi taas ja olo helpottui heti.

Joten vinkki kaikille! Ottakaa eväät mukaan ja syökää HETI rasituksen jälkeen. Sanon tämän asiakkaille joka kerta, mutta jostain syystä en itse nyt noudattanut sitä. Tyhmästä päästä kärsii.. ja niin edelleen.



𝐼𝒽𝒶𝓃 𝓂𝒶𝓂𝒾𝓃𝒶 - 𝒩𝒾𝒾𝓃𝒶
RASKAUSVIIKKO 26


Saattaisit pitää myös:





Onko sulla ollut ongelmia syömisen kanssa raskaus aikana?
Miten sun sokerirasitus koe meni?

Pilaako raskaus seksielämän lopullisesti?

2 kommenttia:
Oon puhunut muutaman muun esikoista odottavan tutun kanssa siitä että, onko normaalia ettei seksi kiinnosta yhtään raskauden aikana. Toiset ei kestä läheisyyttä yhtään, haluaa vaan olla yksin - jotkut taas haluaa läheisyyttä mutta ajatus peniksestä ahdistaa. Kyselin vähän raskaana olevilta naisilta vauvaryhmässä ja 434 naista vastasi, että seksihalut on vähentynyt tai kadonnut kokonaan. Pelkästään tämän perusteella uskallan väittää, että KYLLÄ - se on ihan normaalia.

Mun omat seksihalut tämän raskauden aikana on vaihdellut paljon. Kaikki riippuu ilmansuunnasta, mielialasta, sukkien väristä ja planeettojen asennosta. Joskus saattaa tehdä mieli seksiä ja kun alotan esivalmistelut (eli käyn pissalla) ei halusta ole enää tietoakaan. Se on kadonnut johonkin kuin tuhka tuuleen.


Mistä raskauden aikainen haluttomuus johtuu?


Yleisin juttu haluttomuuteen taitaa olla ne kuuluisat hormonit, samat mitkä aiheuttaa kiukunpuuskia ja itkukohtauksia ja laittaa pään muutenkin sekaisin. Tälle asialle ei oikeastaan voi tehdä mitään, jos ei haluta niin ei haluta. Joskus haluttomuus menee ohi ja toisinaan se jatkuu koko raskauden ajan eikä siinä ole mitään epänormaalia. Nainen voi myös kokea itsensä epäseksikkääksi ja vastenmieliseksi raskauden takia. Itselläni on auttanut hirveesti se, kun mies on huomioinut entistä enemmän. Kehunut kauniiksi ja osoittanut yhä haluavansa minut - mutta ilman mitään painostusta.

Tästä on tärkeä puhua kumppanille, eikä vaan naksauttaa saksia kiinni ja olla kun mitään ei olisi tapahtunut. Kamalan hämmentävää jos yhtäkkiä säännöllistä sunnuntaiseksiä ei enää olekkaan. Mä otin asian puheeksi heti kun huomasin et nyt ei kyllä nappaa ja oli ollut hetkellinen kuiva kausi. Uskon että miehenkin on helpottava tietää mistä haluttomuus johtuu ja että se on ohimenevää.

Raskauden takia myös limakalvot voi turvota kipeästi. Seksi saattaa pahentaa turvotusta ja aiheuttaa kipua joko seksin aikana tai sen jälkeen. Sain hyvän vinkin, että sperma voi aiheuttaa turvotusta limakalvoilla. Monilla on auttanut kondomin käyttö limakalvo ongelmiin. 

Mulla kipua aiheuttaa tietyt asennot. Yleensä johtuu siitä että masu painuu kasaan. Tähän on helppo ratkaisu - käytä hieman mielikuvitusta. Seksi myös vaatii enemmän aikaa ja pidempää esileikkiä, kaukana on ne ajat kun voitiin ottaa pikaiset keittiön pöytää vasten. 

KADONNUT ORGASMI

Tiesitkö, että orgasmit voi kadota raskauden ajaksi? Ei seksi varmaan tunnu enää samalta, jos orgasmista ei ole tietoakaan. Tämänkin voisi listata "hauskoja faktoja raskaudesta" -listalle, vaikka tässä ei mitään hauskaa olekkaan. Kadonnut orgasmi ei naurata. 


Haluttomuus koskee myös miehiä. 

On tyhmää ajatella, että haluttomuus olisi vain naisten juttu. Myös miehille voi tulla olo, ettei seksi kiinnosta tai he pelkäävät satuttavansa vauvaa. Yleensä pelko on turha - normaaleissa raskauksissa seksistä ei ole mitään haittaa. Turha asiasta on kuitenkaan loukkaantua, onhan se miehellekkin omituinen ja ihmeellinen juttu kun nainen on raskaana. Asiasta kannattaa kuitenkin puhua avoimesti, jos mies luulee virheellisesti satuttavansa vauvaa asia on helposti korjattu. Jos taas mies ei halua seksiä jonkun muun syyn takia, on lohduttavaa kuulla että se ei ole sinun vika.


Voiko seksistä tulla parempaa raskaus aikana?

Todellakin voi! Vaikka seksi vaatii nykyään enemmän eikä ole enää läheskään yhtä spontaania kuin ennen siitä voi silti nauttia älyttömästi. Kuivuus ongelmista ei ole enää tietoakaan kunhan vauhtiin pääsee ja seksi on henkisesti tyydyttävämpää kun hormonien takia tunteet on pinnassa muutenkin. 

Mun kyselyssä 201 raskaana olevaa naista kertoi, että seksihalut on lisääntynyt huomattavasti raskauden takia. Myös jotkut miehet kokee raskaana olevan kumppaninsa vielä haluttavampana kuin ennen. Ei raskaus aina tarkoita ongelmia - se voi myös tehdä asioista paljon parempaa ja ihanampaa!


𝐼𝒽𝒶𝓃 𝓂𝒶𝓂𝒾𝓃𝒶 - 𝒩𝒾𝒾𝓃𝒶
RASKAUSVIIKKO 26


Saattaisit pitää myös:




Jalattomuutta ja vastauksia teidän kysymyksiin raskaudesta!

Ei kommentteja:
Tässä kun on viikon verran maannut kotona sairaslomalla alkaa pää pehmenemään pikku hiljaa. Ongelmat alkoi viime viikonloppuna, kun mun selkäkivut paheni. Raskaus on löysyttänyt mun niveliä ja alaselässä sijaisteva Si-nivel on ottanut kovasti itseensä. Mun nivelet on luonnostaan yliliikkuvat ja selkä on hieman notko. Nyt kun masu on kasvanut hurjasti on selän asento päässyt huononemaan entisestään.

Viikon verran olen siis kärsinyt ajottaisesta jalattomuudesta. Erityisesti oikea jalka lähtee usein alta yhtäkkisen kivun takia. Aina jos selkä rasittuu esimerkiksi imuroinnin tai koirien kanssa lenkkeilyn takia täytyy mennä sohvalle makaamaan. Ja puoli tuntia myöhemmin huutaa Tonia nostamaan mut ylös kun alaraajat ei enää toimi ja selkää vihloo. Olen parikymppinen, mutta olo on kuin kasikymppisellä. Liian helppo alkuraskaus taitaa nyt kostautua oikein kunnolla.

Maanantaina kävin työterveyshoitajalla ja tiistaina fysioterapeutilla ja päivystyksessä. Mun oli pakko istua päivystyksessä melkein 6 tuntia, koska työterveyteen tai neuvolaan ei saanut koko viikolle yhtään lääkäriaikaa. Selkä ei pitänyt istumisesta yhtään, mutta en valita koska eihän mun asia ollut kiireellinen. Tottakai muut potilaat menivät mun edelle. Sain loppuviikon sairaslomaa, huomenna menen töihin kokeilemaan kantaako jalka.










VASTAUKSET TEIDÄN KYSYMYKSIIN!

Lupasin vastailla teidän instagramissa laittamiin kysymyksiin täällä blogin puolella, joten täältä pesee! Näihin oli kiva vastailla ja kysymyksiä saa esittää aina kun tulee mieleen. Usein vastaan kysymyksiin suoraan kommenteissa tai instagramin directissä. On ollut ihanaa saada teiltä viestejä!

Ootko kohdannut ennakkoluuloja tai muuta negatiivista siitä, että oot suhteellisen nuori äiti?


Yllättävän vähän oon kohdannut mitään negatiivista raskauden suhteen. Olen kuitenkin alusta asti tehnyt kaikille selväksi, että tämä vauva on toivottu ja haluttu. Neuvolalääkäri kysyi multa hieman tönkösti että "olikos tämä raskaus nyt vahinko?". Kuuluu tietty lääkärin tehtäviin kysyä, mutta olisin toivonut että asia olisi muotoiltu jotenkin toisin. Muutama puolituttu jonka kanssa en ole ollut vuosiin tekemisissä on laittanut viestiä ja kysellyt hieman vihjaillen, että kävikö vahinko. 

Onko sulla vakituinen työpaikka? Jos ei miten äitiysloma/työpaikka mammaloman jälkeen?


Ei ole vakituista työpaikkaa. Olen aivan rakastunut nykyiseen työhöni laboratoriossa ja toivon pääseväni sinne takaisin mammaloman jälkeen. Olen aika luottavaisin mielin, sillä kyseinen työ on vaativaa ja minua on koulutettu paljon kyseiseen työhön joten uskon, että näillä tiedoilla ja taidoilla olisi mahdollista päästä takaisin. Suunnitelma B on sitten palata hoivapuolelle, mua on kyselty sairaalaan ja kotihoitoon töihin. Siellä pystyisin myös hyödyntämään laajaa osaamistani. En siis ole huolissani työllistymisestä äitiysloman jälkeen. 

Saiko Tonia lämmitellä kuinka pitkään vauvaidealle vai oliko heti ihan messissä?


Kyllä Tonia joutu lämmittelemään jonku aikaa, alotin lämmittelyn ajatukselle jo meidän toisilla treffeillä. Kerroin Tonille, että haluan lapsia ennen kuin täytän 25-vuotta ja jos hän ei halua niin meidän ei kannata tavata enää. Toni kertoi myös haluavansa perheen jossain vaiheessa ja hän oli kanssa miettinyt asiaa paljon. Käytettiin ensimmäiset yhdessäolo kuukaudet suurimmaksi osaksi vain puhumiseen. Puhuttiin kaikki tulevaisuuden haaveet ja unelmat läpi. Puhuttiin paljon perheestä ja millaisia arvoja kummallakin on. Tämä on se syy miksi meistä on tullut näin tiivis pari ja miksi ollaan valmiita perheen perustamiseen "jo nyt"

Samoihin aikoihin mulla heräsi pelko lapsettomuudesta ja huomasin, ettei hormonaalinen ehkäisy sovi mulle yhtään. Sovittiin siis, että saan lopettaa pillerit mutta käytetään ehkäisy sovellusta. Molemmat oli valmiit ottamaan riskin, että vauva tulee jos tulee. Kesäkuussa tulin raskaaksi ja sain keskenmenon. Se oli älyttömän kova paikka molemmille, silloin tehtiin yhteinen päätös että halutaan ihan oikeasti vauva! 




𝐼𝒽𝒶𝓃 𝓂𝒶𝓂𝒾𝓃𝒶 - 𝒩𝒾𝒾𝓃𝒶
Raskausviikko 24+4

Saattaisit pitää myös:






Miksi raskaana pitäisi luopua omasta identiteetistään?

2 kommenttia:

Tekeekö raskaus minusta kotihiiren, vai pesiydynkö yksin kotiin muiden ihmisten painostuksesta ja oletuksista?

Alkuraskaudesta oli helppoa jatkaa normaalia elämää, kun vatsa ei vielä näkynyt ja kukaan ulkopuolinen ei tiennyt raskaudestani. Toki olin väsyneempi kuin ennen enkä jaksanut samalla tavalla käydä ulkona kavereiden kanssa, mutta pääsin mukaan aina kun halusin. Yksi työkaveri järkyttyi jälkikäteen, kun kerroin että marraskuussa firman bileissä "dokasin" alkoholitonta valkkaria ja baarissa jatkoilla tilasin pelkkiä alkoholittomia mojitoja. Hän oli luullut, että olin humalassa.

Nyt kun raskaudesta ei ole enää epäilystäkään ja vauvamaha näkyy kilometrien päähän en enää uskalla mennä illalla kuppilaan istumaan tai tilata ravintolassa alkoholitonta viiniä. Tuntuu siltä, että ihmiset katsoo heti hyvin tuomitsevasti. "Mitä toikin raskaana oleva täällä tekee" "Viinilasi kädessä raskaana apua!" 

Keräsin viime lauantaina rohkeutta ja lähdin Tonin mukaan illalla Amarilloon. Tilasin maailman parhaimman makusen alkoholittoman Mojiton ja istuttiin pari tuntia höpöttämässä ja naureskelemassa. Halusin lähteä Tonin mukaan, koska en enää jaksanut istua kaikkia lauantai iltoja kotona. Samalla kuitenkin oli sellainen olo, että en kuulu sinne. Yritin peitellä vauvamahaa ja silti ihmiset tuijotti.

Tiesitkö, että 1800-luvulla raskaana olevaa naista pidettiin likaisena ja saastuneena. Nainen ei saanut raskauden aikana koskea elintarvikkeisiin eikä hän saanut syödä muiden kanssa samassa pöydässä. Nainen ei saanut raskaus aikana liikkua ulkona tai olla tekemisissä toisten ihmisten kanssa. Siksi naiset pyrkivät salaamaan raskautensa niin pitkälle kuin mahdollista. Eikö nyt reilusti yli 200-vuotta myöhemmin voitaisi kuitenkin jo muuttaa käsityksiä raskaudesta? 

Minä en halua salata raskauttani, haluan nauttia siitä täysillä ja jakaa sen myös muille. Olen raskaana omasta tahdostani, olen kotihiiri omasta tahdostani. Kaipaan kuitenkin välillä hauskanpitoa ystävien kanssa, ikävöin illanistujaisia ja tanssimista. Näitä kaikkia asioita voi tehdä selvinpäin, miksi siis oletus on se että raskaana oleva ei saa tehdä tälläisiä asioita? Pitäisi vaan olla kotona tai keskipäivällä kivassa perhekahvilassa.

Moni nuori haluaisi tehdä lapsia ja perustaa perheen. Suuri kynnys on kuitenkin siinä mitä kaikkea menettää raskautuessaan. Mulle raskaus on tuonut paljon enemmän, kun mitä olen menettänyt. Olen aina halunnut äidiksi ja tämä on mulle luontainen tie. Ymmärrän kuitenkin hyvin niitä pelkoja ulkopuoliseksi jäämisestä ja siitä että ystävät hylkää raskauden takia. Moni varmasti taistelee ajatuksen kanssa, että pitääkö muuttua täysin eri ihmiseksi siinä vaiheessa kun kusitikussa on kaksi viivaa. 

Haluaisin sanoa, että ei sinun tarvitse muuttua mutta se olisi vale. Tottakai raskaana oleva joutuu tekemään uhrauksia, hänen sisällä kasvaa uusi ihminen. Monilla raskaus aiheuttaa myös sellaisen olon, ettei pysty tai huvita tehdä mitään. Tässä kohtaa toivoisin kuitenkin jokaisen raskaana olevan läheisen ottamaan nainen huomioon entistä paremmin. Vaikka hän joka kerta kieltäytyisi illanvietosta tai kahvikutsusta, jatka silti yrittämistä! Muistuta häntä että olet olemassa ja haluat yhä edelleen viettää aikaa hänen kanssaan. Raskaus kaikkine hormoneineen on ihan tarpeeksi rankkaa - saati se, että ystävät katoavat ympäriltä.

Haluan yhä viettää aikaa ystävien kanssa, käydä pitkillä dinnereillä ja nauttia elämästä. Aion myös jatkaa sitä vauvan synnyttyä. Olen niin onnellisessa asemassa, että minun vauvalla on upea isä joka nyt jo suunnittelee, että heittää minut ulos kämpästä pariksi tunniksi ja viettää aikaa poikansa kanssa kaksin.


Miksi äidin pitäisi olla kiinni vauvassa kunnes tämä osaa kävellä? Lapsella on kuitenkin kaksi vanhempaa ja uskon täysin, että kahdenkeskinen aika isän ja lapsen välillä lujittaa heidän kiintymyssuhdetta. On siis pelkästään hyvä asia, että äiti lähtee välillä ulos lenkille tai vaikka kavereiden kanssa syömään.




𝐼𝒽𝒶𝓃 𝓂𝒶𝓂𝒾𝓃𝒶 - 𝒩𝒾𝒾𝓃𝒶


Seuraa meitä myös instagramissa!


Saattaisit pitää myös:






Raskausviikko 24+0

Alle 25-vuotiaana ei pitäis hankkia vauvaa

4 kommenttia:
Onko koskaan oikea aika lisääntyä? Fyysisesti naisen keho on parhaimmillaan 20-25-vuotiaana mitä tulee raskauteen. Keho on silloin hedelmällisin ja kestää yleensä paremmin raskauden fyysiset muutokset sekä raskauskomplikaatioiden riski on pienempi. Mutta onko nainen silloin henkisesti tarpeeksi kypsä elämänmuutokseen? Tähän tuskin on oikeaa vastausta, jokainen ihminen on yksilö. Voihan olla, että joku pitkälti yli kolmekymppinen on fyysisesti huomattavasti paremmassa kunnossa verraten johonkin parikymppiseen. Tämäkin on niin yksilöllinen asia.

Mua alkoi tänään taas hirveesti ärsyttää facebook keskustelu teiniäideistä / nuorista äideistä. Erityisesti otti päähän kommentti: "Kenenkään alle 25-vuotiaan ei pitäisi hankkia lapsia. Ei voi olla tarpeeksi elämänkokemusta vielä silloin". Siis voi hyvänen aika. Oli pakko sulkea facebook, koska olisin saattanut raskaushormoneissani kommentoida siihen jotain todella kärkästä ja sarkastista.

Toisaalta julkaisussa oli myös kommentteja ja kauhisteluja siitä että nelikymppiset vielä hankkivat lapsia. Silloin ollaan jo kuulemma ihan liian vanhoja eikä jakseta samalla tavalla ja lapsesta voi tulla vaikka kehitysvammainen kun "äiti on NIIN vanha". Tälläiset kommentit saivat myös mun verenpaineen nousemaan. Tunnen useamman naisen, jotka ovat yrittäneet useita vuosia raskautua ja raskaus on onnistunut vasta lähemmäs 40-vuoden iässä.

Miksi kukaan kokee oikeudekseen kauhistella toisen raskaus uutista? Mielestäni jokaisella saa ja pitää olla oma mielipide asioihin, mutta jos kommentoit mielipiteesi toisen iloiseen uutiseen ilman että sitä on kysytty - olet mennyt liian pitkälle. 


Älä kommentoi näin kun sinulle kerrotaan vauva uutinen:


"OHO! Miten sä jaksat kun oot noin vanha??"

"Oliks tää vahinko, kun teillähän on jo kolme lasta?"

"Voi että, nyt sulla jää koulut kesken ja varmaan poikaystävä jättää sut kun ootte noin nuoria vielä"

"Sun vanhempas varmaan suuttu kauheesti, nythän ne joutuu hoitamaan ton lapsen ku sä oot vasta teini".


Tälläisten kommenttien sijaan suosittelen joko olemaan hiljaa tai sanomaan näin: 


"Onneksi olkoon! Muista että minulta voi aina pyytää apua jos tarvitsee, varmasti saat myös tukea neuvolasta / läheisiltäsi."


Raskaus yhdistää naisia


Minusta on ollut ihana huomata kuinka raskaus yhdistää naisia oli ikää sitten 20, 30 tai 40-vuotta. Raskauden suhteen kaikki naiset ovat samalla viivalla, kokevat samoja asioita ja aina löytyy yhteistä puhuttavaa. Raskauden ansiosta olen tutustunut aivan ihaniin ihmisiin ja lähentynyt entisestään joidenkin vanhojen tuttujen kanssa jotka ovat samassa tilanteessa. Parasta siinä on, ettei ikäeroa oikeastaan huomaa.


Minusta tuntuu, että eniten mielipiteitä jakavat julkisesti ne ihmiset joilla ei itsellään ole vielä yhtään lasta. Asia pitäisi jättää aina omaan arvoonsa, mutta vaikka Suomessa on sananvapaus ei se tarkoita sitä että tarvitsee olla tahditon. Käytöstavat kunniaan myös netissä! 




𝐼𝒽𝒶𝓃 𝓂𝒶𝓂𝒾𝓃𝒶 - 𝒩𝒾𝒾𝓃𝒶


Saattaisit pitää myös:



Neljä kuukautta vauvan tuloon!

Ei kommentteja:
Tällä viikolla mulla on syttynyt päässä useampi lamppu. Ensinnäkin tajusin, että en enää mahdu muihin housuihin kun mammapöksyihin. Mulla on jo niin iso vauvamasu, ettei sitä voi enää piilottaa. Masu on saanut jo hirveesti huomiota töissä vaikka pidän löysiä työvaatteita. Eniten kuitenkin järkytti tämä fakta - kohta on kevät ja mä en mahdu farkkuihin. Mulle kevät ja ensimmäiset kunnon plussakelit on ollut aina vuoden kohokohta, olen etsinyt kaapin pohjalta lemppari farkut ja nahkatakin onnellisena. Not this year!

Toinen lamppu syttyi eilen, kun raskaus-sovellus ilmoitti "jos vauva syntyisi nyt, sillä olisi jo pieni mahdollisuus selvitä". Meinasi itku tulla, hengissä pysymisen mahdollisuus kasvaa joka viikko tästä eteenpäin ja viikolla 25 jopa kahdeksan vauvaa kymmenestä selviää hengissä. Miten meidän vauva voi olla jo niin iso, että sillä olisi mahdollisuus selvitä synnytyksestä kun vastahan mä tein positiivisen raskaustestin.











Asioita mitä pitää vielä tehdä ennen vauvan syntymää:


ISYYDEN TUNNUSTUS: Me ajateltiin tehdä isyyden tunnustus etukäteen neuvolassa. Kuulemma hyvin yksinkertainen juttu, molempien vanhempien pitää olla paikalla ja mukaan tarvitsee vain kuvallisen henkilöllisyystodistuksen. Vauvan syntymän jälkeen paperit odottaa 30 vuorokautta jonka aikana isä voi perua tunnustuksen, sitten ne lähetetään eteenpäin ja asia on hoidettu. Helppoa!

SYNNYTYSVALMENNUS: Haluan ehdottomasti osallistua synnytysvalmennukseen, vaikka en halua liikaa suunnitella omaa synnytystäni, ettei tule pettymyksiä jos asiat ei menekkään niin kuin itse halusin. Minulle on tärkeää nähdä paikka missä vauva tulee syntymään ja nähdä ne erilaiset välineet mitä synnytyksessä tai kivunlievityksessä voidaan käyttää. En halua tilannetta missä tuskailen kamalissa supistuksissa ja Toni ei tiedä mihin minut kuuluu viedä ja perille päästyäni katson kauhulla kaikkia juttuja mitä kätilö kaivaa esille. 

VAUNUT: Nämä on yksi tuskan ja murheen aihe. Haluan täydelliset vaunut, mutta täydellisten vaunujen hintalappu on sellainen että itku pääsee pelkästä ajatuksesta. Olen ahkerasti seurannut kirppisryhmiä ja toria jos siellä vilahtaisi ne minun unelma vaunut millä hintalappu olisi edes puolittunut. Vaunut ovat niin vähän aikaa yleensä käytössä, että käytettynäkin löytää upeita vaunuja. Olen muutenkin suosinut kirppistelyä mitä tulee vauvan tarvikkeisiin. Enemmistö vaatteista ja tavaroista on ostettu käytettynä.

KELA: Tämä asia aiheuttaa minulle päänsärkyä. Täytyy tutustua ja tehdä äitiysraha hakemus sekä äitiysavustus eli äitiyspakkaus hakemus. Ilmeisesti pitää myös tehdä lapsilisä-ja vanhempainraha hakemus sekä hakea lapsilisää. Olen aivan hukassa mitä tulee kelan kanssa asioimiseen. Eikö nämäkin asiat hoituisi yhdellä lomakkeella? Todennäköisesti ei.












VAUVAN HUONE: Meidän entinen vierashuone eli nykyinen vauvanhuone täytyy tapetoida uudestaan, siellä oli söpöt kukkatapetit mutta ihana koiramme Bobi päätti kerran käydä kastelemassa kukat. Eli suomeksi sanottuna hän kusi tapeteille. Huoneessa on jo vaatekaappi ja sitteri. Haluaisin sinne vielä lipaston, maton, hyllyjä ja kummitätini kustomoiman kehdon. Nojatuoli olisi myös kiva, mutta ei välttämätön koska todennäköisesti imetän sängyssä tai sohvalla. Täytyy myös tehdä kauppalista ja hankkia kaikki pikkutarvikkeet kuten vaipat, voiteet, pumpulipuikot, tuttipullot ja rintapumput. 

VAUVAVAKUUTUS: Mielestäni vakuutus on ehdoton, jos vauva perii mun geenit hänestä tulee allerginen joten lääkärikäyntejä on luvassa. Tähän vakuutus on suuri helpotus! Ikinä ei myöskään tiedä mitä synnytyksessä tapahtuu minulle tai vauvalle. Vauva voi myös päättää syntyä keskosena ja silloin sairaalakustannukset saattaa nousta korkeiksi.


Ihan uskomatonta ajatella, että neljän kuukauden päästä minulla on pieni poika sylissä. Neljä kuukautta on hirveän lyhyt aika! Olen sanonut kaikille, että en jaksaisi yhtää enää odottaa vauvan tuloa. Nyt kuitenkin kun laskettu aika lähestyy tunnen positiivista jännitystä. Aika on mennyt todella nopeasti. 




𝐼𝒽𝒶𝓃 𝓂𝒶𝓂𝒾𝓃𝒶 - 𝒩𝒾𝒾𝓃𝒶


Meidän seikkailut löytää myös instagramista!

Saattaisit pitää myös:















Olen allerginen tyynylle

6 kommenttia:

Mitä meille kuuluu?

Viimeiset pari viikkoa on ollut henkisesti hyvin rankkoja. Ollaan riidelty Tonin kanssa aina kun ollaan oltu yhdessä - tai sitten ollaan vaan nähty aamuisin ennen töihin lähtöä ja silloinkin kinattu jostain. Lauantaina sitten puhdistettiin ilmaa oikein kunnolla - eli minä huusin ja Toni laitto mut istumaan keittiön pöydän ääreen ja pakotti puhumaan. Pari tuntia myöhemmin oltiin sovittu, tehty parisuhteen jatkohoito suunnitelma ja päätettiin haudata sotakirveet ja lähteä syömään. 

En ymmärrä miksi se on mulle niin hemmetin vaikeaa istua alas ja avata suu. Kertoa toiselle mikä v#tuttaa. Annan aina jostain syystä tilanteen ajautua siihen pisteeseen että räjähdän kerralla kunnolla ja sitten kärsii Tonin lisäksi astiat ja ovien karmit. Onko ihan normaalia olla näin tunnevammainen, että yrittää niellä kaiken kunnes on kurkkuaan myöten täynnä?

Mitä vauvalle kuuluu?

Vauva kasvaa ihan hirveetä vauhtia! Tai ainakin mun maha kasvaa. Rakenneultrassa poika vastasi painoltaan jo 5pv isompaa kun piti. Tämä fakta ei helpottanut yhtään mun pelkoa siitä, että vauvasta tulee yli viisi kiloinen sumopainija joka repii mut kahtia enkä toivu synnytyksestä koskaan. Mulla on myös järkyttävä sektiopelko. Pelkään leikkausta ihan hirveästi ja pelkkä ajatus saa mut voimaan pahoin. Taidan marssia synnärille raskausviikolla 38 ja sanoa etten poistu ennen kuin synnytys on käynnistetty, ettei vauva pääse kasvamaan liian isoksi. 

Olen myös saanut ihania uusia raskaus vaivoja. Si-nivel lantion alueella vaivaa yhä, se menee jumiin päivittäin ja aiheuttaa kipua mikä taas haittaa kävelyä. Silti vielä ehkä inhottavampi vaiva on kummalliset allergiaoireet! Ensin huomasin, että saan allergiaa porkkanasta vaikka en edes söisi sitä - riittää että porkkanaa on avoimessa pussissa / kulhossa samassa huoneessa. Eikä oireet ole mitään pieniä, vaan ihan selvää hengenahdistusta ja kutinaa. Makoilin yksi ilta olohuoneessa pörrötyynyn päällä, vajaa puolen tunnin päästä alkoi kamala kaulan kutina, aivastelu ja hengenahdistus. KUKA HITTO ON ALLERGINEN TYYNYLLE!? 


Vajaa kolmen viikon päästä pääsen sokerirasitukseen. Nyt myös se on alkanut stressaamaan - mitä jos maha kasvaa näin kovaa vauhtia siksi että minulla on raskausdiabetes? Voin myös sen jälkeen sanoa rehellisesti asiakkaille töissä, että "ei se sokerirasitus ole niin paha kuin on peloteltu". Tuntuu että tuo koe on monelle odottajalle hirveän stressaava ja pelottava ajatus. Vauvapalstoilta saat lukea jatkuvasti kuinka labrahoitaja ei osannut ottaa verikoetta, sokerilitku on niin karmeaa että tuli oksennus ja kaiken lisäksi pyörryin ja melkeen kuolin! Mua lähinnä naurattaa nämä, ainakin suurin osa mun asiakkaista on sanonut, että "eihän tää nyt niin paha juttu ollut!". 

Rakas anna mulle vartti

Suurin osa meidän riidoista on johtunut yhteisen ajan puutteesta ja mun hormoni heittelyistä. Sovittiin uusi keino parantaa asiaa, meillä on lauantaisin treffipäivä jolloin tehdään jotain kahdestaan. Joko käydään syömässä, urheilemassa tai leffassa. Lisäksi arkisin tarvitaan joka päivä 15-minuuttia. Tuon 15 minuutin aikana ei ole mitään muuta kun me. Istutaan alas, puhutaan päivän kuulumiset tai ollaan vaan hiljaa sylikkäin. Ilman tv:tä, puhelimia tai mitään muuta häiriötä. 




Raskausviikko 23 
121 päivää jäljellä
56.8% raskaudesta kulunut


𝐼𝒽𝒶𝓃 𝓂𝒶𝓂𝒾𝓃𝒶 - 𝒩𝒾𝒾𝓃𝒶


Löydät meidät myös instagramista!

Saattaisit pitää myös:



















Unohdin harrastaa seksiä raskaana

Ei kommentteja:
Seksi on yksi iso osa meidän parisuhdetta. Se on tapa osoittaa rakkautta ja läheisyyttä ja ollaan molemmat huomattu, että jos ei harrasteta seksiä tarpeeksi usein se aiheuttaa muita turhia riitoja arjessa. Mielestäni seksiä ei pidä unohtaa raskausaikana, kaikki eivät pysty harrastamaan seksiä pahoinvoinnin, kipujen tai haluttomuuden takia mutta asiaan voi olla ratkaisu joka tyydyttää suhteessa molempia osapuolia.

Raskaus on antanut omat haasteensa seksin ylläpitoon. Alkuraskaudesta minulla oli kauhea olo omassa vartalossani ja inhosin olla alasti jopa oman miehen lähellä. Asia kuitenkin meni ohi, kun raskaus eteni toiselle kolmannekselle. Aloin rakastaa kasvavaa vatsaani ja tuntea oloni jopa kauniiksi ja hehkeäksi. Raskausvartalo alkoi miellyttää omaa silmää ja siksi myös seksuaaliset halut alkoi heräillä taas.

Kuvioon tuli kuitenkin muut vaivat. Seksi alkoi olla välillä kivuliasta ja epämukavaa, jossain vaiheessa jännitin seksin harrastamista koska se saattoi yhtäkkiä tuntua epämukavalle ilman mitään varoitusta. Tämä taitaa johtua vauvan kasvusta ja liikkeistä kohdussa, vauva saattaa painaa niin että yhdyntä on kivuliasta tietyssä asennossa.

Limakalvojen kuivuus on myös yleinen vaiva raskausaikana. Siihen auttaa vain yksi asia - runsas liukkarin käyttö! Kannattaa oikeasti panostaa laadukkaaseen liukkariin ja kokeilla eri merkkejä jotta löytyy se sinua tyydyttävä vaihtoehto. Se ensimmäinen pirkka purkki mikä Prismasta sattuu käteen ei aina ole se paras ratkaisu.

Huomasin myös yhdynnän aikana ja sen jälkeen pieniä supistuksia ja vatsan kovettumista. Otin asiasta selvää ja selvisi, että nämä supistelut eivät ole vaarallisia, jos niistä ei aiheudu kipua. Aina kivuliaista supistuksista täytyy ottaa yhteyttä neuvolaan.








Ehkä tärkein asia minkä olen huomannut on se, että raskaudesta ja seksistä (tai sen puutteesta) on puhuttava ääneen kumppanille. Kun asiaa ajattelee miehen näkökulmasta, niin miltä hänestä mahtaa tuntua se jos hänen oma rakas kumppani naksauttaa sakset kiinne yhtäkkiä - ilman mitään selitystä. Jos seksin puute johtuu inhosta omaa vartaloa kohtaan, puhu tästäkin kumppanille. Yleensä hän on se joka oikeilla sanoilla voi saada mielen paremmaksi.




Seksiä raskausaikana 

on turha pelätä



Läheisyys, kosketus ja seksi vapauttaa niin sanottua mielihyvähormonia eli oksitosiinia. Oksitosiini ehkäisee stressiä ja tekee hyvää mielialalle. Samaa hormonia erittyy synnytyksessä ja se saa äidin kiintymään vauvaan. Mikäli äiti voi hyvin - niin voi vauvakin. Seksi ei myöskään ole vaarallista vauvalle ellei sitä ole erikseen kielletty lääkärin tai kätilön ohjeesta. Siihen on usein syynä runsas verinen vuoto tai se, että kohdunkaula on lyhentynyt huomattavasti ja on riski ennenaikaiseen synnytykseen. Normaalisti edenneissä raskauksissa seksi on kuitenkin pelkästään hyvä asia.






Puhu ja pussaa!



𝐼𝒽𝒶𝓃 𝓂𝒶𝓂𝒾𝓃𝒶 - 𝒩𝒾𝒾𝓃𝒶



Tsemppaa blogia seuraamalla mua myös instagramissa!












Bye bye Boobies!

4 kommenttia:
Rinnat, tissit, boobisit. Jokaisen naisen murheen ja itkun aihe jossain vaiheessa elämää. Rinnat on joko liian isot ja aiheuttavat selkävaivoja, tai liian pienet eikä vaatteet näytä miltään päällä. Tunnen vain kourallisen naisia jotka sanovat olevansa tyytyväisiä rintoihinsa, mutta lisäävät helposti perään lauseen "mut jos ois mahollista niin haluisin..."

Mä taistelin teininä tissi-identiteettini kanssa kovasti. Olin pienirintainen enkä pitänyt siitä yhtään. En myöskään ollut tyytyväinen olemattomien rintojeni muotoon. Ärsytti koko tissit. Kasvoin siitä aikuiseksi ja opin pitämään pienistä rinnoistani, oikeastaan mielestäni syvään uurretut kaula-aukot näyttääkin paljon kivemmalta kun tissit eivät tursua ulos sieltä. Olin vihdoin löytänyt rauhan tissieni kanssa.

Alkuraskaudesta mun rinnat turposivat ihan älyttömästi, olin aivan järkyttynyt. Turvotus ei tuntunut hellittävän, vaan rinnat alkoi kasvaa taas. Yhtäkkiä huomasin, etten mahdu enää vanhoihin rintaliiveihini. Tästä alkoi uusi tissikriisi, miten nyt tottuisin suhteellisen isoihin rintoihin kun olin jo hyväksynyt itseni pienirintaisena. Raskauden myötä on tullut esiin myös uusi tissiongelma, rintoihini on alkanut ilmestymään raskausarpia tän huiman kasvun ja hormonimuutosten takia.



Luvassa on siis kolmas tissikriisi, miten pystyn nauttimaan omasta vartalostani raskauden, maidon nousun ja imetyksen jälkeen. Nyt on jo merkkejä ilmassa että rintani eivät tule selviämään kunnialla (ainakaan kauniina) tästä koetuksesta. Vaikka vauva ja hänen hyvinvointinsa on kaikki kaikessa, kyllä mua harmittaa nyt jo edessä häämöttävä tissien kohtalo. Olen huomannut, että jos en ole sinut ulkonäköni kanssa se vaikuttaa herkästi koko elämääni. En vaivu masennukseen ja sängyn pohjalle, mutta olen aivan eri oloinen ihminen silloin kun minulla on itsevarma ja hyvä olo. Sellaisen rakentaminen uudestaan on oikeastaan aika työläs ja aikaa vievä projekti.

Haluan pysyä optimistisena ja positiivisena. 
Siksi vilkutan tässä hymy kasvoillani: 
"Bye bye boobies!"



Enköhän selviä tästä tissieni kanssa vaikka tulevaisuus kauhistuttaa. Halusin kirjoittaa aiheesta, koska rinnat on naisille usein yksi herkimmistä aiheista. Tyytymättömyys omiin rintoihin vaikuttaa itsetunnon lisäksi myös seksielämään ja siihen kuinka pystyy olemaan alasti kumppanin edessä. Tissit voivat vaikuttaa jopa siihen, että nainen ei uskalla muodostaa vakavaa parisuhdetta sillä pelkää näyttää itsensä kumppanille ja kumppani ei välttämättä tätä ymmärrä. Enkä ihmettele yhtään miksi rinnoista on tullut naisille ongelma. Kouluikäisenä kiusattiin niitä joilla alkoi ensimmäisenä kasvaa rinnat ja sen jälkeen niitä joiden rinnat eivät kasvaneetkaan. Lisänä on mediatissit, usein silikonilla ja photoshopilla parannellut täydelliset rinnat alusvaatemainoksissa ja instagramissa ovat tarpeeksi horjuttamaan teinitytön mieltä.


Toivoisin ihmisiltä tilannetajua siitä, onko oikein kommentoida nuoren tytön vartaloa. Usein siinä kohtaa ei ajattele, että se voi vaikuttaa tytön koko loppuelämään. 



𝐼𝒽𝒶𝓃 𝓂𝒶𝓂𝒾𝓃𝒶 - 𝒩𝒾𝒾𝓃𝒶


Kerro kommenttikenttään herättikö teksti ajatuksia! 
Jos pidit, niin paina alhaalta facebook kuvaketta ja jaa juttu muillekkin. 








Rakenneultra kuulumiset ja uudet raskausoireet

1 kommentti:

Kauan odotettu rakenneultra!

Vaikka käytiin viimeksi ultrassa tammikuun alussa ja tiedettiin jo vauvan sukupuoli en voinut olla jännittämättä. Aloin jännittämään sitä olisiko vauvassa jotain poikkeavaa, mitä jos hänellä olisi huulihalkio? Tai sydämessä jotain poikkeavaa?

Istuimme äitiyspoliklinikan aulassa n. 45minuuttia odottamassa pääsyä tutkimushuoneeseen. Kauhea nälkä vaivasi ja olin unohtanut aamulla puhelimen kotiin niin keskityin pyörittelemään sormiani siinä istuessa. Kätilö oli myöhässä hankalien sikiöiden takia, kuulemma koko päivän oli ollut ultria missä sikiöt uineet karkuun tai olivat huonoissa asennoissa. Meidän vauva ei ollut poikkeus, hänkään ei suostunut kaikkia tarvittavia näyttämään suosiolla vaan minä jouduin jumppailemaan hassuissa asennoissa tutkimuspöydällä jotta kätilö löysi kaiken tarvitsemansa.

Ensimmäisenä näin vauvan kasvot, hän oli uskomattoman suloinen siinä ruudulla. Harmittaa että ei ollut mahdollista saada videolle sitä ihanaa nassua. Nauratti miten vauva näytti ihan isälleen. Painoa vauvalla oli 451g mikä vastaisi 5 päivää isompaa kuin viikkojen mukaan olisi. Eli hyvin on vauva kasvanut. Kerroin kätilölle pelostani että vauvasta tulisi yli 4 kiloinen. Olin itse vauvana iso ja lopulta synnyin sektiolla. Pelkään älyttömästi ajatusta sektiosta, en halua synnyttää sektiolla ellei ole ihan pakko. Pääasia oli kuitenkin, että pojalla on kaikki hyvin ja hän on täydellinen!













Uusia raskausoireita


Vatsan kasvun lisäksi mua on alkanut vaivaamaan selkäongelmat. Tuntuu että nykyään saan lantioon nikamalukkoja entistä helpommin ja selkä rutisee jatkuvasti. Alkuviikosta mulla oli niin kamala olo, kun vihloi jalkaan saakka ja joka askel oli kivulias. Onneksi Toni sai hierottua selän auki minkä jälkeen lukko poksahti pois. Voin myös sanoa, että tämä jatkuva piereskely ei ole kivaa. Ei todella. Huomasin myös, että rintoihin on alkanut muodostua raskausarpia. Hieman jännittää kuinka pahan näköiseksi mun rinnat menee. Tietenkin olin varautunut arpien tuloon. En kuitenkaan osannut odottaa, että arpien muodostuminen alkaisi jo nyt.

Saatiin vihdoin myös aikaiseksi hävittää vauvan huoneesta turhat rojut ja nyt päästään tapetti kaupoille. Kerron teille vauvan huoneen remontista kun pääsemme alkuun! Haaveilen jo äitiyslomalle jäämisestä, viihdyn työssäni hyvin mutta olisi niin paljon kaikkea puuhaa kotona mitä haluaisin tehdä.

Tässä läppärin edessä istuessani tunnen ajoittain jumpsutusta alavatsalla. Vauvalla on kova meno päällä, vaikka mami haluaisi jo rauhoittua. 




𝐼𝒽𝒶𝓃 𝓂𝒶𝓂𝒾𝓃𝒶 - 𝒩𝒾𝒾𝓃𝒶


Saattaisit pitää myös:












Lapsellinen pelko lapsettomuudesta.

Ei kommentteja:
Pelko lapsettomuudesta alkoi nostaa päätään samoihin aikoihin, kun aloin kärsiä vakavasta vauvakuumeesta. Olin syönyt ehkäisypillereitä 15-vuotiaasta asti ja pelkäsin, että ne olivat tehneet kropalleni jotain minkä vuoksi lapsen saaminen tulisi olemaan vaikeaa tai mahdotonta. Ajattelin, että kun jotain asiaa oikein paljon haluaa ei se tapahdukkaan niin helposti. Olin kuitenkin joskus unohtanut syödä useamman pillerin enkä silti tullut raskaaksi ja toiset saivat vauvoja vaikka olivat syöneet pillerinsä kellon tarkasti. Miksi minä en?

Silloin päätin heittää pillerit roskiin. Siitä lisää postauksessa "Hormonaalinen ehkäisy teki musta hirviön."

Ehkäisyn lopettamisen jälkeen minulla oli hyvin epäsäännöllinen kierto, mikä jälkeen päin ajateltuna oli täysin odotettavissa. Olinhan syönyt hormoneja reilu 4-vuotta. Silloin kuitenkin ylitulkitsin oireitani ja käytin hyväkseni tohtori Googlea. Löysin paljon tietoa siitä kuinka epäsäännöllinen kierto voi merkitä sitä etten ovuloisi ollenkaan, apua! Ei ovulaatiota - ei vauvaa!!

Kesäkuussa tulin kuitenkin raskaaksi ja olin onneni kukkuloilla. Laskin jo nettilaskurilla, että vauvalla olisi sama laskettu aika mikä minulla silloin, kun äiti odotti minua. Onnea kesti kaksi viikkoa, sitten alkoi verinen vuoto. Itku kurkussa ja paniikissa lähdin kesken työpäivän kotiin ja huutoitkin sängyssä monta tuntia. Ainoa lohtu oli Toni, ei mikään mitä muut ihmiset sanoivat tai tekivät.



Keskenmenosta oli kulunut jo 37 päivää, eikä kuukautiset ollut alkanut. Vatsani oli ollut kipeä keskenmenosta asti, mutta yhtenä elokuisena päivänä jouduin kesken työpäivän lähteä samassa talossa sijaitsevaan päivystykseen kun kivut kovenivat yllättäen. Siellä istuin työvaatteissa lääkärin vastaanotolla ja kerroin pelkääväni kohtutulehdusta. Lääkäri totesi kylmän viileästi "Ota housut pois". Hämmennyin hetkeksi täysin ennen kuin tajusin että lääkäri aikoi tehdä sisätutkimuksen. Ajattelin siinä pöydällä maatessani, että toivottavasti ei tarvitse nähdä tätä lääkäriä työn merkeissä enää koskaan. 

Sain lähetteen naistentautien poliklinikalle jatkotutkimuksiin. Viikkoa myöhemmin istuin polin aulassa, alapäästäni valui ruskeaa omituista vuotoa ja luin ovessa olevasta kyltistä "lapsettomuusklinikka". Siinä vaiheessa tuli itku ja paniikki.

Onneksi käynti oli kaikin puolin mukava. Minut otti vastaan ihana kätilö ja mukava lääkäri joka teki uuden sisätutkimuksen ja ultrasi kohtuni. Hän kertoi, että minulla oli hyvät munasarjat ja vatsaontelossa ei mitään poikkeavaa. Lääkäri kirjoitti mulle reseptin Terolut kuuriin jolla saataisi kuukautiset käynnistettyä ja tämän jälkeen saisimme yrittää uutta raskautta. Kätilö myös kertoi että voisin soittaa polille koska vain jos tulisi kysyttävää tai asiaa. Huojennus ja koko kehon valtaava helpotus levisi sormenpäihin asti ja uskalsin hymyillä. Sairaalan pihassa autossa istuessani naurahdin itselleni hieman, kun ajattelin kuinka hulluja spekulaatioita olin saanut aikaiseksi. Ei alkuraskauden keskenmeno ole poikkeus, niitä vain tapahtuu ja niistä pääsee kyllä yli.


Tieto lisää tuskaa

Lapsettomuudesta puhutaan nykyään paljon, ja pitäisi puhua vielä enemmän. Olen lukenut monia blogeja ja ihmisten kertomuksia lapsettomuudesta, lapsettomuushoidoista ja elämän vaikeimmista asioista. Omalla kohdalla ne saivat mut typerästi pelkäämään, että myös minä tulisin kärsimään niistä ongelmista. Monille asian kanssa kamppaileville nämä tarinat ovat kuitenkin se kaikkein suurin tuki ja helpotus. Näistä asioista saa vertaistukea ja ne herättävät toivoa kun saa lukea jonkun vuosia kestävän kamppailun tuottavan tulosta. 




𝐼𝒽𝒶𝓃 𝓂𝒶𝓂𝒾𝓃𝒶 - 𝒩𝒾𝒾𝓃𝒶



Saattaisit pitää myös:




















Uskalsin pyytää apua töissä ja vältin turhan sairausloman.

Ei kommentteja:
Meidän Thaimaan reissun jälkeen palasin töihin innoissani. Oli kauhea ikävä työkavereita ja oli ihana päästä takaisin arjen rytmiin ja rutiiniin. En ehtinyt olla kauaa töissä, kun neuvolalääkäri määräsi mut viikon sairaslomalle outojen vatsakipujen ja harjoitus-supistusten vuoksi. Palasin viikon pakkoloman jälkeen takaisin töihin jälleen yhtä innoissani, huomasin kuitenkin että vatsakivuille oli syy. Mun kroppa ei enää ilmeisesti jaksanut työvuoroja EKG huoneessa missä joutuu paljon olemaan jaloillaan ja asentamaan piuhoja potilaaseen sängyn yllä.

Pitkään mietin, että uskaltaisinko avata suuni työpaikalla. Olen kuitenkin nuori ja terve sekä kaiken lisäksi "vaan sijainen". Ainakin itse ajattelin näin. Minua on aina kohdeltu töissä todella hyvin ja tasa-arvoisesti, mutta jostain on juurtunut typerä ajattelutapa että sijaiset olisi jotenkin vähäisempiä verrattuna vakituisiin.  Pomo kysyi useasti, että miten mä jaksan. Vastasin aina samaa "ihan hyvin kiitos!".

Keräsin kuitenkin rohkeuteni ja pyysin meidän työsuunnittelua toteuttavalta henkilöltä, että voisiko minun kohdalla välttää EKG huoneita. Hän oli hyvin ymmärtäväinen ja lupasi toteuttaa toiveeni. Tällä viikolla en ottanut yhden yhtään sydänfilmiä, pelkkiä verikokeita - eikä kivuista tai väsymyksestä ole tietoakaan! Työkaverit ja pomokin ovat tyytyväisiä kun pystyn olemaan töissä vaikka en ihan kaikkea pystykkään tekemään. Parempi se, kun vaihtoehtona olisi sairasloma kipujen takia ja silloin firmasta puuttuisi yksi osaava työntekijä.



Enää ei ole pelkoa kivuista ja oon saanut ihan uutta energiaa töihin. Tämä energia on huokunut myös asiakkaisiin ja oon saanu ihan uskomattoman ihanaa palautetta heiltä. Mun työ on hyvin paljon asiakaspalvelua, tapaan 30-60 asiakasta päivässä ja siinä korostuu hyvin paljon ihmisten kohtaaminen sekä tilanteen tekeminen asiakkaalle mukavaksi.

Tein pienen muutoksen omassa asenteessani ja sillä sain tehtyä työstäni itselleni paljon mielekkäämpää. Kuka tahansa osaa hymyillä ja pitää yllä small talkia jos on pakko, mutta mitä jos ajatteleekin, että ei ole pakko vaan minä haluan? Olen ottanut tavakseni kohdata asiakkaat vilpittömästi iloisena. Oikea hymy välittyy ja tarttuu helpommin.

Teen työssäni myös välillä mokia, saatan vaikka ajatuksissani ottaa näytteen väärään putkeen. Silloin pahoittelen tosissani asiaa asiakkaalle, kerron että se oli täysin minun vika ja pyydän nöyrästi että saan korjata asian. Mikäli asiakas on kokenut käynnin luonani mukavana ja pitää minua vilpittömänä hän naurahtaa ja tokaisee, että virheitä sattuu jokaiselle. Jos taas käynti olisi ollut hieman nihkeä asiakas saattaisi helposti turhaantua, kun joutuu vielä kerran pistettäväksi eikä mikään suju hänen mielestään.

Uskon, että tämä pätee mihin tahansa työhön missä ollaan tekemisissä asiakkaiden kanssa. Asiakas ei ole aina oikeassa, mutta tämänkin voi asiakkaalle kertoa niin, että hän silti kokee tulleensa palvelluksi hyvin.


Uskalla siis pyytää työssä jaksamiseen apua! Jos sairausloma on vältettävissä jollain järjestelyillä, se on parempi sekä sinulle, että työpaikallesi. Itse ainakin ajattelen, että niin kauan kun kroppa kestää ja vauvalla on kaikki hyvin haluan olla töissä ja arjessa enkä kotiloitua sohvalle. 




𝐼𝒽𝒶𝓃 𝓂𝒶𝓂𝒾𝓃𝒶 - 𝒩𝒾𝒾𝓃𝒶


Saattaisit pitää myös:














9 X HAUSKAA FAKTAA RASKAUDESTA

4 kommenttia:
Mulla on yksi aivan ihana kätilö-opiskelija ystävä ja siitä asti kun kerroin hänelle olevani raskaana (eli n. 3 minuuttia positiivisen raskaustestin jälkeen) hän on tasaisin väliajoin järkyttänyt ja naurattanut mua pienillä faktatiedoilla raskaana olemisesta ja mitä kaikkea kropalle voi käydä. Siitä inspiroiduin tähän postaukseen jossa kerron sen minkä raskausoppaat unohtivat kertoa sekä omia raskausoireitani!



1. EMÄTTIMEN LIMAKALVOT VOI MUUTTUA SINERTÄVÄKSI JA TURVOTA ALKURASKAUDESTA.

Tästä syystä seksi voi olla kivuliasta ja epämukavaa.

2. EMÄTTIMEN ALUEELLE VOI TULLA KIPEITÄ SUONIKOHJUJA.

Verimäärä lisääntyy kehossa ja se aiheuttaa suurempaa painetta laskimoille. Asialle ei oikeastaan voi tehdä muuta kuin odottaa että raskaus on ohi.

3. EMÄTTIMEN SISÄÄN EI SAA PUHALTAA RASKAUSAIKANA, SE VOI AIHEUTTAA EMBOLIAN LANTION LAAJENTUNEISIIN LASKIMOIHIN.

En tiedä mihin tämä perustuu, mutta meinasin kuolla nauruun kun sain tälläisen vinkin! 

4. ORGASMI VOI AIHEUTTAA PIENIÄ HARMITTOMIA SUPISTUKSIA, MITKÄ OVAT KUIN HALAUKSIA VAUVALLE.

Kuulostaa kauheen symppikselle, en sitten tiedä kuinka paljon vauva tykkää hetkellisestä puristuksesta kesken nokosten.

5. NENÄ ON TUKOSSA JA JOUDUT AIVASTELEMAAN KOKO RASKAUDEN. HENGITYKSESI KUULOSTAA MYÖS PIENELLE POSSULLE.

Limakalvot turpoaa kaikkialla kehossa. Voin sanoa, että on erittäin epämukavaa läähättää pienemmästäkin rasituksesta. Varsinkin siinä vaiheessa, kun raskaus ei näy vielä ulkopuolisille ja tunnet olosi vaan lihoneeksi.

6. VALKOVUOTOA TULEE NIIN RUNSAASTI ETTET EDES MUISTA MILTÄ KUIVAT ALUSHOUSUT TUNTUU.

Myös seksin aikana kostut niin paljon että sänky lainehtii.

7. PIERESKELET KOKO AJAN. SIIS IHAN KOKO AJAN.

Erittäin epämukavaa. Myös puolisolle.

8. MAHA PEITTYY VAALEALLA UNTUVA KARVALLA.

Itse huomasin tämän samoihin aikoihin, kun raskausmaha alkoi kasvaa. Koko vatsa on kauttaaltaan vaalean hentoisen karvan peitossa, johtuu kai hormoneista.

9. LOPPURASKAUDESTA JALAT VOI TURVOTA NIIN PALJON, ETTEI SINULLA OLE ENÄÄ NILKKOJA VAAN POHJE JATKUU YHTENÄ PÖTKÖNÄ VARPAISIIN ASTI.

Tästä olen kuullut kauhutarinoita kuinka ainoat sopivat kengät ovat enää crocsit. 



Mikä on ollut sun hauskin / kamalin raskausoire?




𝐼𝒽𝒶𝓃 𝓂𝒶𝓂𝒾𝓃𝒶 - 𝒩𝒾𝒾𝓃𝒶


Saattaisit pitää myös: