Mun koti ei enää oo mun kropassa

Ei kommentteja:
Olen asunut jo useita viikkoja jonkun muun kehossa. Omat jalat ei tunnu enää omilta, eihän niillä voi edes kävellä kaiken sen turvotuksen takia. Eikä mitkään kengät mahdu jalkaan, paitsi iskän rantasandaalit kokoa 45. 

Selkäkipu vaatii kääntymään kyljeltä toiselle vähän väliä, mutta pelkkä kääntyminen tuntuu urheilusuoritukselta ja saa ähkimään tuskasta. Kääntyminen myös vaatii keskittymistä, joten joudun heräämään kunnolla joka kerta kun selkä vaatii asennon vaihtoa. Se niistä yöunista.

Viikon sisään mun lantiossa on alkanut tuntumaan outoa painetta. Tuntuu kun olisi keilapallo jalkojen välissä koko ajan. Se hidastaa liikkumista entisestään ja joskus jopa autoon kiipeäminen on tuskaista. Keho tuntuu muutenkin kasvaneen ihan valtavaksi ja oma liikkuminen hidastuu päivä päivältä. Puoliso ja paras ystäväni ovat oppineet jättämään mut autolla aina suoraan kaupan oven eteen. Sillä aikaa kun minä lyllerrän kolmen metrin matkaa kohti ovea on toinen jo ehtinyt parkkeeraamaan auton, hakemaan ostoskärryt ja suorittamaan oikeastaan koko kaupassa käynnin.

Mun kohdunkaulan seuduilta kuuluu myös öisin asennon vaihdon yhteydessä kamala poksahdus. Ääni on niin kova, että olin ekoilla kerroilla varma että nyt hajosi jotain ja oikein odotin lapsiveden valuvan kohta reisiä pitkin. Mitään muuta ei kuitenkaan tapahtunut. Joku tai jokin vaan poksahtelee sisälläni, kun ilotulite.




















Miten en osannut yhtään varautua tälläiseen oloon? Luotin kehooni ihan täysin raskauden alkaessa. Kuvittelin lenkkeileväni koirien kanssa aktiivisesti vielä ennen synnärille lähtöä ja nauttivani ihanasta keväästä söpön raskausmasun kanssa. Todellisuudessa olen ollut viikkoja sairauslomalla, koirat on ollut yhtä kauan hoidossa muualla koska en aina pysty kävelemään edes vessaan.

Hyviäkin päiviä onneksi on. Joskus turvotus antaa mulle armoa sen verran, että saan nauttia kokonaisesta vuorokaudesta jalkojen päällä. Silloin aktivoidun heti, lähden ulos kavereiden kanssa ja hoidan kaikki mahdolliset asiat aina siivoomisesta kaupassa käyntiin. Usein tämä kuitenkin kostautuu seuraavana päivänä, mutta se on sen ajan murhe.


Täytyy nauttia täysillä niistä 

lähes tuskattomista hetkistä. 


Tässä olotilassa oppii arvostamaan sitä omaa vanhaa kehoa kaikkine vikoineen. Tein kropalleni lupauksen, että raskauden jälkeen alan pitää siitä parempaa huolta. Teen siitä paikan missä on hyvä olla ja panostan omaan hyvinvointiin. Ikuisena optimistina löydän siis tästäkin kokemuksesta jotain hyvää. Esittelin jo instagramin puolella kirjan johon olen rakastunut täysin! Nimittäin Kehon korjaus opas. Täytyy kertoa siitä lisää myöhemmin, sillä se tulee olemaan iso osa mun kehon muutosta.



𝐼𝒽𝒶𝓃 𝓂𝒶𝓂𝒾𝓃𝒶 - 𝒩𝒾𝒾𝓃𝒶
RASKAUSVIIKKO 36

Hei Curly Göörlit rauhottukaa vähän

4 kommenttia:
Ihan sama minkä somen avaan niin ensimmäisenä ruutuun pomppaa #curlygirl. Facebook on täynnä kyselyitä mitä hoitoainetta saa käyttää, mistä sitä löytää ja kenellä on kivoimmat kiharat. Lasketaan myös yhdessä päiviä kuinka monta päivää olet ollut khööli khööl ja ketä kaikkia on saatu houkuteltua mukaan omista miehistä lähtien. En tiedä onko tämä villitys, vai uusi kultti kaikille sulfaatittomien hoitoaineiden palvojille. Vuoden 2019 gooletetuin juttu taitaa olla Curly Girl.

Kampaajien tiedossa tämä metodi on ollut tiedossa jo vuosia. He ovat kannustaneet kiharatukkaisia asiakkaita noudattamaan saman tyyppisiä hoito-ohjeita ja välttämään suoristusrautoja. Silti vasta tämän vuoden puolella kiharat on räjähtänyt käsiin. Kamalinta tälläisissä villityksissä on se, että niihin lähtee mukaan myös sellaisen hiustyypin omaavat joille tämä ei sovi lainkaan. On lähinnä huvittavaa katsoa naisia joiden hiukset näyttää pelkästään siltä ettei niitä ole pesty kuukauteen ja siitä voisi sipaista voita leivälle. Mut hei #curlygirl!


Naiset kulkevat vanha t-paita päähän kiedottuna pitkin asuntoa ja joskus joutuvat jopa käymään kaupassa tämä turbaani päässä - sillä hiukset eivät kuivu koskaan. Hiustenkuivaajaa ei saa käyttää kun korkeintaan kylmäpuhalluksella mistä ei ole mitään hyötyä. Turbaani pesiytyy siis päähän juhannukseen asti. Lisäksi hiuksiin täytyy keitellä ihmeellisiä siemenneste.. eikun siis pellavansiemen geelejä. Jos unohdat nämä keitokset muutamaksi päivää purkkiin alkaa tämä ihana luonnontuote kasvaa hometta. Haittaakohan tämä käyttöä?

Varokaa siis kaikkia Curly Girl -metodiin hurahtaneita naisia, sillä kaikki keskustelut aloitetaan "luitko muuten tästä khööli khööl kikasta" tai "arvaa kuka muu on alottanut metodin!!" Myös miehet, lapset, naapurit, koira ja anoppi on vedetty mukaan tähän metodiin halusivat he tai eivät. Kovimmat kultin johtajat ovat laajentaneet metodin käyttöä jo miestensä partoihin ja säärikarvoihin.

Mistä sitten tunnistaa khööli khöölin? 


  • Hänellä on tietenkin kihara tukka, tai ainakin jotain sinne päin. 
  • Sitä ei ole harjattu viikko kausiin.
  • Hän kyykkii Prisman shampoohyllyn takana ja lukee JOKA IKISEN shampoo ja hoitoaine pullon tarkasti läpi ja mutisee hiljaa "tässäkin on hitto sulfaattia ja silikonia".
  • Hän toistaa lauseissaan usein käsitteitä joita me tavalliset ihmiset emme ymmärrä. Mikä hiton Co-wash tai ploppaus??
  • Hän ei todellakaan lähde mökillä saunomaan kanssasi, koska sehän voisi pilata tarkkaa vaalitun hiustenhoito -rytmin.



Olette naiset ihan hassuja!


𝐼𝒽𝒶𝓃 𝓂𝒶𝓂𝒾𝓃𝒶 - 𝒩𝒾𝒾𝓃𝒶

Viimeinen kolmannes ja aina pahenee

1 kommentti:
Perjantaina kävin äitiyspolilla sikiön painoarviossa, mistä puhuin aikaisemmin mun sektiopelko postauksessa. Raskausviikkoja mulla oli silloin 32+2 ja vauvan paino oli 2126g mikä oli lääkärin mukaan ihan normaali paino näillä viikoilla. Vauva on rakenneultrasta lähtien vastannut aina 5pv isompaa, mutta ei ole koskaan mennyt yläkäyrän ylitse. Tämä tieto helpotti hieman mun pelkoa joutua sektioon, vaikka lääkäri ei tietenkään voi luvata alatiesynnytystä. Seuraavaan kontrolliin mennään n. 38 viikolla.

On siis kevät (ja väsymys..)


Viimeiset pari viikkoa mun olo on ollut todella väsynyt. Tämä ihana kevät ja allergiakausi ja lääkitys on aiheuttanut sen, että nukun todella paljon. Yleensä joka toisena päivänä jaksan tehdä asioita, nukun vain yhdet päikkärit ja olen virkeä. Seuraava päivä onkin usein koomapäivä ja jopa ruoan lämmittäminen mikrossa tuntuu ylivoimaiselta suoritukselta.

Ennen odotin eniten sitä, että saan oman vauvan syliin. 

Nyt odotan sitä, että sängystä nouseminen ei enää veisi 

useita minuutteja ja saisi ähkimään tuskasta.


Lauantaina mulla oli super energinen päivä ja siivosin koko asunnon lattiasta kattoon. Illaksi mentiin mökille ja kotiin palatessa raahauduin sänkyyn. Tässä vaiheessa olin selästä jo niin kipeä, että mikään asento ei ollut hyvä. Alaselkä oli turvoksissa, kuumottava ja kipeä. Asennon vaihtaminen sai kyyneleet silmiin. Nukahdin tunniksi ja heräsin 1:30 pahenevaan kipuun. Yritin siirtyä sohvalle jos saisin siinä paremman asennon, päädyin kuitenkin kontalleen lattialle kivusta huutaen. Toni istui vielä puoli kolmelta yöllä sohvalla mun vieressä ja piteli kauratyynyä mun alaselällä. Nukuin yöllä vain pieniä pätkiä ja hetken jo mietin, että pystyisinkö kävelemään autolle ja ajamaan päivystykseen. Tulin siihen tulokseen, että en todellakaan pysty. En siis siivoa enää.





















Allergia


Allergiakausi on laukaissut mun astman taas aktiiviseen vaiheeseen. Vauvan paino keuhkoissa yhdistettynä hengenahdistukseen ei ole mikään kiva yhdistelmä. Hoitavasta lääkkeestä ei ole paljoa apua ja avaavaa lääkettä en uskalla käyttää, koska se aiheuttaa mulle pahoja rytmihäiriöitä mikä tuntuu vielä pahemmalle kun hengenahdistus. Joten taidan lopettaa hengittämisen kokonaan.

Olen kuullut kevään aikana useasta suusta lauseen "yleensä raskauden aikana allergiat häviää kokonaan!" - Joo ei häviä. Ei mulla viime keväänä ollut näin pahaa oloa, söin lääkkeitä kaksi viikkoa ja oireet loppui kun seinään. Nyt ei tee mieli edes poistua kotoa, etten vaan joudu hengittämään yhtään enempää siitepölyä tai katupölyä. En myöskään uskalla syödä mitään missä olisi pienintäkään allergian riskiä.








Turvotus 


Nyt ymmärrän kaikkia niitä vanhoja mummoja, jotka valittaa kävelyn vaikeutta kun raajoja turvottaa. "Muista liikkua paljon niin ei turvota" Olisi kiva liikkua, mutta siitä tulee todella kivuliasta, kun turvotus päättää ilmestyä tykyttäen ja kudoksia repien. Enää mun turvotukset ei edes ole pelkästään jaloissa, vaan myös kädet ja sormet saattaa turvota ihan yhtäkkiä. Juon vettä litra tolkulla ja välttelen liiallista suolan käyttöä, silti ihan yks kaks yllättäen jalat saattaa turvota ihan tunnissa. Niillä on täysin oma tahto, yleensä ne turpoaa sillon kun haluaisin lähteä johonkin. 



𝐼𝒽𝒶𝓃 𝓂𝒶𝓂𝒾𝓃𝒶 - 𝒩𝒾𝒾𝓃𝒶

Ihania ilmaisnäytteitä vauvalle ja äidille

1 kommentti:
Etsin mielenkiinnosta kaikkia ilmaisia näytepakkauksia mitä voi helposti tilata vauvalle. Nämä on varsinkin esikoisen odottavalle hyviä, sillä mulla ei esimerkiksi ollut hajuakaan eri vaippamerkeistä ja niiden ominaisuuksista ennen näitä pakkauksia. Ja suomalainen jonottaa vaikka tunteja saadakseen ilmaisen ämpärin, joten onhan nää nyt kivoja!

Nyt kun pääsee konkreettisesti hiplailemaan näitä tuotteita ja lukemaan esitteitä niin helpompi valita omille arvoille sopiva tuote. Vasta vauvan synnyttyä tietty näkee miten vauva reagoi vaippaan (tuleeko ihottumaa, vuotaako ohi yms).

Näitä pakkauksia hiplatessa voi miettiä omia arvojaan. Haluaako kotimaista? Mitä mieltä on eläinkokeista? Haluaako kosteusindikaattorin? Pitääkö olla allergiatestattu? Mitkä on vaipan ilmastovaikutukset? Haluaako halvinta mahdollista vai panostaa laatuun? Kauheasti mietittävää pelkästään vaippamerkin valinnassa.



















BABYBOX - Lastentarvike 


Babyboxin saat tilattua netistä babybox.fi -sivuilta, sähköpostiin lähetetään koodi millä saat noutaa boxin Lastentarvike liikkeestä. Itse nappasin mukaan oman boxini Lapsimessuilta koska satuin olemaan siellä muutenkin.

Babybox sisältää: 
Liberon vaippapaketin
Philips Avent ensitutin ja tuttipullon
Emman lusikan
Siteitä äidille
2kk ilmaisen Viaplay koodin.

Lisäksi paketissa oli pieniä näytteitä mm. desinfioivasta pyykinpesuaineesta (hyvä säästää mahdollista noroepidemiaa varten). Mun mielestä boxin sisältö oli tosi hyvä ja kaikki tuotteet tulee varmasti kokeiluun. Varsinkin tuosta tutista olen kuullut paljon hyvää, on tarpeeksi pieni ja hyvin muotoiltu niin kelpaa kuulemma nirsomallekkin vauvalle. Ei siis mitään turhaa krääsää.












MUUMIBABY 


Muumibaby boxin sain myös Lapsimessuilta, mutta näitä jaetaan esimerkiksi neuvolassa. Lapsimessuilta saadussa kassissa oli lisäksi mukana nuo Liberon vaipat ja pesuaine-näytteet, mutta ne ei kuulu tuohon Muumi -pakettiin.

MUUMIBABY Sisältää:
Muumi vaippoja
Siteitä äidille
Liivinsuojuksia ja sängyn suoja
Puhdistuspyyheitä
2kk ilmaista Viaplaytä

Muumiboxin lisäksi muumibaby.fi -sivuilta saa tilattua Muumi-vaipoista näytepakkauksen kotiin postitettuna (mahtuu siis postilaatikkoon). Siinä tuli pienemmät näytteet eri vaipoista, liivinsuojat ja sängyn kosteussuoja.




LIBERO LAUKKU


En ole vielä saanut omaa laukkuani, tilasin sen libero.fi -sivuilta ja koodin pitäisi tulla sähköpostiin n. 8-viikkoa ennen laskettua aikaa. Laukun saa noutaa koodilla K-citymarketista, K-marketista tai K-supermarketista. Olen lukenut vauvapalstoilta, että laukkua voi olla hankala löytää esimerkiksi pienemmillä paikkakunnilla, mutta lähimpään K-kauppaan voi soittaa ja pyytää heitä tilaamaan laukun hyllyyn.

Laukku sisältää:

Libero vaippoja
Puhdistuspyyhkeitä
Öljy -näytteen
Pesuneste -näytteen
Liivinsuojia
Siteitä äidille
Perhos lelun







VAU -kirjapaketti


Vau -kirjapaketin saa tilattua liitymällä Vau.fi -sivuilla kirjakerhoon. Kerhoon liittyminen on maksutonta, eikä tilausta tarvitse jatkaa ilmaisen näytteen saatua. Kirjapaketissa saa valita kolmesta eri vaihtoehdosta mieluisen näytepaketin ja siitä täytyy maksaa vain postikulut 6.90e. Lisätietoa kolmesta eri vaihtoehdosta kannattaa käydä lukemassa Vau.fi sivuilta, näytepakettien sisältö vaihtelee pakkauksittain.


Tuleeko sinulle mieleen muita ilmaispakkauksia vauvalle?
Mikä oli lemppari näistä vaihtoehdoista?



𝐼𝒽𝒶𝓃 𝓂𝒶𝓂𝒾𝓃𝒶 - 𝒩𝒾𝒾𝓃𝒶
RASKAUSVIIKKO 33

Maailman helpoin ja nopein lasagne

Ei kommentteja:
Mä en oo koskaan ollut mikään huippukokki. Alotin ruoanlaiton vasta n. 2-vuotta sitten. Sitä ennen söin vaan jotain helppoa ja nopeeta, jos jouduin itse tekemään ruokani. Vuoden sisään olen innostunut kokkaamisesta kunnolla ja mulla on hirveä halu oppia laittamaan hyvää kotiruokaa.

Äiti kertoi mulle tästä helposta ja nopeasta lasagnesta mikä menee ehdottomasti meidän ruokalistalle. Resepti on alunperin Tomi Björckin, mutta porukat keksi muokata sitä vielä helpommaksi ja paremmaksi. Viimeksi tein lasagnea 4h ja meni totaalisesti hermot. Tässä kokkailussa mulla meni kaiken kaikkiaan n. 1,5h. Mun käyttämä uunivuoka oli n. 23cm x 36cm, jos käytät isompaa / pienempää vuokaa niin mitota ainekset sen mukaan.

AINEKSET:



  • Kuohukermaa 8dl 
  • Mozzarella raaste 2x 175g pussi
  • Jauheliha 700g / 1kg
  • Valkosipulinkynsi x 4
  • Mutti säilyke kirsikkatomaatti x 2
  • Suolaa
  • Mustapippuria
  • Lasagnelevyjä
  • (Oreganoa jos haluaa)

RESEPTI:


1. Soseuta säilyke kirsikkatomaatit sauvasekoittimella tasaiseksi. Paista jauheliha ja murskattu valkosipuli pannulla ja lisää ne kylmän tomaattisoseen joukkoon. Mausta suolalla ja pippurilla. (Tomaattikastiketta ei tarvitse keittää, ettei se muutu kitkerän makuiseksi.)

2. Kaada kermat ja mozzarellaraaste kattilaan ja kuumenna kunnes juusto sulaa. Mausta pippurilla.

3. Kasaa lasagne vuokaan laittamalla ensin pohjalle kerros tomaattikastiketta, sitten valkokastiketta ja päälle lasagnelevyt. Toista niin monta kertaa kun aineksia riittää. Jätä valkokastiketta päällimmäisten lasagnelevyjen peitoksi. 

4. Paista uunissa 175c 30-40min. 


Kerro mitä pidit reseptistä!

Tarvitseeko raskaana oleva erityiskohtelua?

Ei kommentteja:

Luin Desire Nymanin blogista tekstiä "Tämän takia raskaana olevat naiset ovat ärsyttäviä" minkä pystyn suurimmilta osin allekirjoittamaan. Itseäni on lähinnä nolostuttanut saada erityiskohtelua raskauden takia. Se että en alkuraskaudesta pystynyt juomaan kahvia ei tarkoita sitä, ettei kahvia voisi edes keittää muille jos ollaan jossain kylässä. En myöskään halua astua bussiin ensimmäisenä, enkä halua käydä makoilemaan kesken työpäivän vaikka olenkin kipeä. Osaan myös pyytää / ottaa syömistä jääkaapista ilman jatkuvaa kyselyä mun nälkäisyydestä. Eikä koko pöytäseurueen tarvitse nousta auttamaan mua, kun nousen pöydästä mennäkseni vessaan.

Ihmisiä on kahdenlaisia 


Toiset varoo sanomasta mulle mitään koska olen raskaana. He pelkäävät jopa onnitella ihan vaan koska "se voi tuoda huonoa onnea". Olen heidän mielestään jotain mikä voi mennä rikki yhdestäkin väärästä lauseesta, eivätkä he voi enää puhua minulle kun normaalille ihmiselle. Todennäköisesti nämä ihmiset pelkää, että saatan räjähtää tai purskahtaa itkuun ihan koska vaan. Koska olen raskaana.

Toinen ihmistyyppi on ne jotka jatkuvasti syyttelevät raskautta kaikesta huumorimielessä. Jos minulla on huono päivä niin tämmöinen ihminen tokaisee: "voi noita raskaushormoneja!" Ihan kun minua ei voisi joku asia ärsyttää ihan muuten vaan. Nämä ihmiset myös naureskellen kertovat kauhu synnytystarinoita ja heidän suusta kuulee usein kliseisen lauseen: "nuku vielä kun voit". Heidän mielestä raskaana oleva nainen on huvittava kiukkupylly, jonka aivot sulavat sillä sekunnilla kun tikussa näkyy kaksi viivaa. He myös aktiivisesti kyselevät raskausoireista ja heti perään muistavat kertoa, kuinka heidän oireensa ovat ainakin kymmenen kertaa pahemmat.

On täysin totta, että ympärillä olevien ihmisten on otettava huomioon muutama tärkeä juttu kun läheinen ihminen on raskaana. Esimerkiksi se, etten enää ole niin nopea liikkeissäni. Kauppakeskuksessa kävellessä jään helposti jälkeen muusta porukasta, ihan vaan koska en jaksa kävellä niin kovaa. Mua hengästyttää, supistaa ja ahdistaa. Pystyn silti kuitenkin kävelemään, ei tarvitse lähteä hakemaan eteisestä pyörätuolia jos vähän puuskutan. Myös autoon pääseminen on käynyt hankalammaksi. Et voi lähteä peruuttamaan autoa parkista heti kun olet saanut turvavyön kiinni, koska todennäköisesti minä olen siinä vaiheessa vasta saanut toisen jalkani autoon. Sain myös töissä positiivista erityiskohtelua, kun ei tarvinnut mennä ottamaan näytteitä eristyspotilailta tai ottaa niin paljon sydänfilmejä missä mun selkä rasittui ja sain supistuksia. Nämäkin asiat pyysin itse työpaikalla.

Ainoa jolta kaipaan erityiskohtelua on oma mies


En kaipaa kukkia päivittäin tai palvomista ja hierontoja joka ilta. En pakota miestäni hakemaan keskellä yötä mansikkapirtelöä mäkkärin autokaistalta, enkä vaadi häntä mun yksityis huoltajaksi kellon ympäri. Koska se on naurettavaa, eikä söpöä niin kuin monet raskaana olevat ilmeisesti luulevat. Kaipaan kuitenkin ymmärrystä siihen, että voi mennä viikkokin etten pysty imuroimaan tai pesemään pyykkiä. Tarvitsen enemmän silittelyä ja hellyyttä. Olen tässä viikon sisään nukkunut melkein joka yö 12h yöunet ja päikkärit siihen lisäksi, johtuen siitä että yöunien laatu on kärsinyt paljon ja joudun syömään todella väsyttäviä allergialääkkeitä. On tärkeää että mies ymmärtää nämä asiat. Haluan silti tehdä edelleen niitä normaaleja parisuhdejuttuja, käydä treffeillä ja nähdä porukalla kavereita. Minua saa edelleen pyytää ulos kahville tai auttamaan jossain, kerron kyllä jos en jaksa tai kykene. Sekään ei välttämättä johdu raskaudesta.

On helppoa hukkua raskauskuplaansa

En tiedä aiheuttaako naiset itse itselleen laiskuuden, vai vajoavatko he siihen koska ympärillä olevat ihmiset hössöttävät liikaa. Jos joku sanoo sinulle jatkuvasti kuinka pitäisi vain levätä ja rentoutua ja antaa miehen hoitaa kaikki hommat, ehkä siihen lopulta alkaa uskoa itsekkin. Tarkoitan siis itseni kaltaisista raskaana olevista, joiden raskausvaivat ovat olleet vähäiset. Toki joku voisi kokea nämäkin selkäkivut ja väsymyksen ihan ylitsepääsemättömäksi ongelmaksi. On toki helppoa vedota siihen, että on raskaana kun tarvitsisi tehdä jotain. Mutta niin kuin Desire blogissaan sanoi, tälläiset ihmiset syö uskottavuutta niiltä jotka kärsivät oikeasti.



Vai pitäisikö minunkin heittäytyä sänkyyn 

lopuksi kahdeksi kuukaudeksi, 

vaatia aamupalat sänkyyn tuotuna 

ja jalkahieronnat joka ilta? 




Käythän seuraamassa mua myös 
instagramissa: @niinaman 
facebookissa: Ihan mamina -blogi

Synnytyspelkopolilla sektiopelon takia

1 kommentti:
Synnytys herättää mun mielessä pelkästään positiivisia ajatuksia. En malttaisi odottaa, että pääsisin jo synnyttämään. Mainitsin kuitenkin mun sektiopelosta neuvolan hoitajalle ja hän laittoi minulle lähetteen synnytyspelkopolille. Mietin pitkään, että peruisin koko käynnin. En kokenut pelkopolin olevan mulle oikea paikka. Enhän mä synnytystä pelkää, vaan leikkausta toimenpiteenä.

Päätin kuitenkin mennä pelkopolille, voisinhan samalla pyytää hoitajaa mittaamaan mun verenpaineet  niin tulisi jotain hyötyä käynnistä. Ensimmäisen kymmenen minuutin sisään tuli kuitenkin selväksi, että oli oikea päätös mennä kätilön puheille. En pystynyt edes puhumaan sektiosta ääneen itkemättä. En ole aikaisemmin tajunnut sitä kuinka paljon oikeasti pelkään leikkausta. Siinä mä istuin ja kuuntelin kätilön puhetta alaleuka vapisten ja kyyneleet poskilla.



















Oli ihan kamalan ahdistavaa puhua omasta pelosta kunnolla ammattilaisen kanssa. Olen puhunut asiasta ystäville, Tonille ja äitille. Silti asian sanominen ääneen ihmiselle joka on erikoistunut pelkosynnyttäjiin oli tosi vaikeeta, mutta samaan aikaan hyvin vapauttavaa. Itse keskustelusta en saanut paljoa irti. Olen lukenut sektiosta, komplikaatioista ja riskeistä todella paljon. Tiedän, etten voi itse vaikuttaa sektioon joutumiseen sen suuremmin. Jos vauvalla tai mulla on hätä, tai vauva on liian iso tai väärässä asennossa - sektio tehdään.

Käynti oli kuitenkin kaikkea muuta kun turha. Opin tiedostamaan oman pelkoni ja käsittelemään sitä, jotta se ei pääsisi yllättämään mua sitten kun ollaan synnyttämässä. Kätilö teki mulle myös lähetteen lääkärille painoarvio ultraan kahden viikon päähän. Ultrassa arvioidaan vauvan kokoa ja jos näyttää, että vauva on isomman puoleinen saan uuden ajan lähemmäs laskettua aikaa. Tällä keinoin minä saan mielenrauhan ja tiedon siitä onko vauva sopiva alatiesynnytykseen. Näen myös onko vauva oikein päin kohdussa ja kuulen lääkärin mielipiteen alatiesynnytykseen minun kohdalla.

Keinoja joilla yritän välttää sektion

Kuten aikaisemmin totesin, jos vauva ei ole yhteistyökykyinen tai tulee komplikaatioita niin sektioon joudutaan väkisinkin. Olen kuitenkin lukenut keinoista millä voisi olla vaikutusta synnytyksen kulkuun.

Yksi hyvä kätilön antama vinkki on lantion avaaminen. Pyrin tekemään päivittäin jumppaliikkeitä millä saisin rentoutettua lantion alueen lihaksiston. Tämä auttaa vauvaa laskeutumaan aikanaan oikeaan paikkaan oikeassa asennossa eli raivotarjonnassa. Mikäli lantio olisi kovin jumissa vauva ei ehkä niin helposti laskeutuisi synnytyskanavaan. Rentoutumista tulisi harjoitella muutenkin ennen synnytystä, sillä pelko ja adrealiini voi pysäyttää synnytyksen ennen kun se edes kerkeää kunnolla alkuun.

Yritän myös välttää puudutteita ja kipulääkkeitä, uskon että mitä vähemmällä puuttumisella pärjätään sen parempi. Haluan myös olla mahdollisimman pitkään kotona synnytyksen alkaessa. Haluan liikkua, venytellä ja istua jumppapallolla suihkussa. Synnytyksen alettua ei pitäisi jäädä makaamaan, ellei se ole aivan välttämätöntä. Pystyasento ja etukeno esimerkiksi jumppapalloon nojaten auttavat vauvaa laskeutumaan oikeaan asentoon. 

Luin alkuviikosta, että monet naiset juo vadelmanlehtiteetä sillä sen uskotaan vahvistavan kohtua jotta se jaksaa supistella kunnolla ja pehmentävän kohdunkaulaa. Tämä keino kuulostaa myös kokeilemisen arvoiselle. Raa´an ananaksen uskotaan myös pehmentävän kohdunkaulaa synnytystä varten.



𝐼𝒽𝒶𝓃 𝓂𝒶𝓂𝒾𝓃𝒶 - 𝒩𝒾𝒾𝓃𝒶
RASKAUSVIIKKO 31

Saattaisit pitää myös:



Äityli, masuasukki -ja muita ällöttäviä raskausajan sanoja

8 kommenttia:
Iltasanomien sivuilla oli äänestetty suomen kielen kamalimmat sanat. Päätin listata omat TOP inhokki sanat mihin olen päässyt tutustumaan raskausaikana. On tutkittu, että lapselle "lässyttäminen" eli liioitellut äänenpainot ja eleet auttaisivat lapsen kielellisessä kehityksessä. En kuitenkaan ymmärrä miksi lapselle opetetaan täysin vääriä ja harhaanjohtavia sanoja kuten "etupylly".

MASUASUKKI: En ymmärrä miksi tää herättää minussa oksennusreaktion, mutta en voi sietää sanaa masuasukki. Varsinkaan jos joku sanoo lauseen "Masuasukki omassa nahkayksiössään" APUA!

PIKKUÄITI: Tarkoitus on ehkä hyvä, mutta mulla tulee negatiiviset vibat, jos joku kutsuu mua pikkuäidiksi tai pikkumammaksi. Kuulostaa vähättelevältä ja alentavalta. Vähän kuin "pikkuneiti".

TÄTI TULI KYLÄÄN: Tämän luin useaan kertaan vauvapalstoilta silloin kun haaveilin raskaudesta. Tarkoittaa siis sitä, että menkat alkaa. Esimerkiksi "Ei tullut plussaa meille tästä kierrosta, täti tuli kylään"

JARRUSUKKIA: Sanotaan usein naiselle joka on juuri tehnyt positiivisen testin ja toivotaan, että alkio pysyy kyydissä eikä tulisi keskenmenoa. En kuitenkaan ymmärrä miten jarrusukat siinä auttaa. Tarrasukkia -ilmaisun ymmärrän sillä toiveena on, että alkio tarttuu kiinni kohdun seinämään.

ÄITYLI: Kuulostaa vähän paitulille, mikä meinaa mulle nuhjuista ja reikäistä yöpaitaa vuodelta 2001.

SINAPPIKONE: Mä tosiaan toivon, ettei kukaan käytä vauvastaan tälläistä nimitystä tosissaan.





















PIKKU KAKKONEN: Tarkoitetaan siis perheen toista lasta.

PUPUILU: Tällä tarkoitetaan seksin harrastamista lapsen saanti tarkoituksessa. En voi käsittää, miksi aikuiset ihmiset jotka on valmiita hankkimaan lapsia ei voi puhua asioista niiden omilla nimillään. "Huomenna mulla on ovulaatio, joten tänään pupuillaan oikein urakalla ;)" -YÖK!

MAMMA: En halua olla mamma! Se kuulostaa mun korvaan +50-vuotiaalta pullan tuoksuiselta essu päällä hääräävältä naiselta, joka kärsii alkavista vaihdevuosi oireista ja kutoo sukkia lauantai iltaisin Emmerdalen äärellä. Suutuin Tonille kerran, kun hän erehtyi kutsumaan mua vitsillä mammaksi.

MAITOBAARI: Mä en todellakaan aio muuttua maitobaariksi synnytyksen jälkeen.

VAUVASIEMEN: Tarkoitetaan siis miehen siittiöitä.

Listaan voisi vielä lisätä kaikki lapsen kanssa puhuttaessa käytettävät sanamuunnelmat, kuten kenkulit, etupylly, simmut, tisuttelu ja muut ihanat lässyttely sanat. Meillä ainakin puetaan kengät jalkaan.



Jaxuhaleja kaikille, jotka joutuvat kärsimään näistä ällöttävistä sanoista. 
Kommentoi alle sun inhokki sana, mikä saa verenpaineet nousemaan. 


Saattaisit pitää myös:


Apua selkäongelmiin (vlogi)

Ei kommentteja:
Kuvailin eilen vlogivideota, missä jaoin mun vinkkejä raskausajan selkäongelmien hoitoon. Sen olen oppinut, että selkäongelmiin ei auta kipulääkkeet - ei sitten yhtään. Toinen asia minkä olen huomannut on se, että kaikki lääkärit ei ymmärrä mitä muutoksia naisen keho käy läpi raskaana. Se että joku kärsii selkäkivuista ei tarkoita huonoa kuntoa, huonoa ryhtiä tai huonoja elintapoja. Liikunta auttaa ja ennaltaehkäisee, mutta niin kuin raskauspahoinvointi - toisille se tulee ja toisille ei.



Oliko sulla selkäongelmia raskaana?
Mikä oli paras helpotus kipuun?


Löydät mut myös instasta @niinaman

Ihan mamina facebook sivut löydät täältä!

Saattaisit pitää myös:


Mun eka blogipäivä Lapland hotels Bulevardilla

2 kommenttia:
Olin eilen elämäni ensimmäisessä Otavamedian järjestämässä blogipäivässä Helsingissä Lapland hotels Bulevardilla. Mun päivä alko hienosti, kävelin koko aamun kauratyyny housujen selkäpuolelle ängettynä välttyäkseni iskiaskivuilta. Vedin aamulla kaikki mahdolliset sallitut allergialääkkeet naamaan saadakseni turvotuksen pois ja 10min ennen lähtöä tajusin, että olin jättänyt lompakon kaverin autoon edellisenä päivänä. Hieno alku siis!

Pääsin kuitenkin junaan neljä minuuttia ennen lähtöä ja selvisin hienosti Helsinkiin. Asemalla lyötiin bloggaajakolleegan kanssa viisaat päät yhteen ja kahden navigaattorin voimin löydettiin Lapland hotels Bulevard, mikä olikin yllättävän lähellä!

Hotellilla seisoin aivan jännittyneenä aulassa muiden bloggaajien kanssa. Oli sellainen olo, et ei hitto mä en kuulu tänne. Tuntui, että kaikki muut tunsi toisensa ja oli paljon kokeneempia. Nää ihanat naiset otti kuitenkin heti kontaktia, oli ihana päästä juttelemaan ja jännitys hävisi.

Päästiin kierrokselle hotelliin, mikä on avattu tammikuussa Helsingin Bulevardille. Hotellissa teemana on pohjoinen luonto ja Lappi, mikä sai mut rakastumaan heti. Oon aina ollut ihan Lappi ihminen, en tiedä mitään niin ihanaa kun matkat Lapin luontoon. Tehtiin vuonna 2017 mun ja Tonin ensimmäinen yhteinen reissu elämyshotelli Järvisydämeen missä oli samanlainen tunnelma kun tässä hotellissa, mutta tämä hotelli on mielestäni modernimpi ja mikä parasta - keskellä Helsinkiä.

Hotellissa voi perus huoneen lisäksi varata huoneen omalla saunalla, kylpyammeella tai molemmilla! Mulla loksahti leuka auki, kun tajusin että saunasta ja kylpyammeesta näkee lasin läpi huoneeseen. Ihana idea ja toi huoneeseen heti intiimiyttä ja estetiikkaa. Mun teki niin mieli laskea itelleni kylpyvesi ja nostaa kipeät ja turvonneet jalat ammeen reunalle. Hienoimmissa huoneissa oli vielä näiden herkkujen lisäksi ranskalainen parveke tai oma kattoterassi. Tiedän missä haluan viettää mun hääyön. 

Kierroksen jälkeen päästiin cocktail tyyppiseen tilaisuuteen, missä oli Otavamedian henkilökuntaa ja toimittajia. Tarjoilu jatkui Lappi teemalla, tarjolla oli poroa, lohta, mini-karjalanpiirakoita ja hillasta tehtyjä leivoksia. Meinasi taas lähteä raskaushimot lapasesta, en voi enää ajatella muuta kuin sitä vihersmootieta ja poroa.

Koulutuksessa oli teemana instagram -markkinointi ja kuultiin muutamaa potenttiaalista yhteistyökumppania ja heidän toiveitaan vaikuttajilta. Koulutuksen jälkeen saatiin goodiebagit ja jäätiin vielä Kaksplussalaisten kanssa höpöttämään hotellille. En olisi millään halunnut lähteä kotiin, vaikka olin ihan väsynyt ja jalat turvoksissa. Mulla oli ihan mahtava päivä!



Mikä on sun lemppari lomakohde Suomessa?


Seuraa mua myös instassa!

Allergialääkkeet tekee musta narkoleptikon

Ei kommentteja:
Alkuviikon pärjäsin taas hyvin töissä, pieniä harjoitus-supistuksia oli mutta ne on ihan normaaleja tässä vaiheessa raskautta, eikä sinänsä häirinnyt mun työntekoa. Eilen kuitenkin sattui jotain. Olin sairaalalla vuorossa ja aamun näytteiden haku kierron jälkeen klo 11 maissa mun selkä irtisanoi jälleen sopimuksensa ja kamalat iskiaskivut alkoi.

Käytiin työkaverin kanssa lounaalla ja mä hiihtelin varovasti pitkin sairaalaa, kun pelkäsin että jalka lähtee alta hetkenä minä hyvänsä. Otin panadolia, mutta eipä siitä ole mitään apua hermokipuun. Lounaan jälkeen en enää kyennyt kierrolle. Kahden tunnin itkun ja vääntämisen jälkeen suostuin myöntämään etten ole työkykyinen, jos en pysty edes seisomaan kunnolla.

Soitin lapsen tulevalle kummitädille, joka haki mut päivystykseen koska yllättäen neuvolassa ei ollut lääkärin aikoja koko loppuviikolle. Vihaan mennä päivystykseen tälläisen asian takia, koska mielestäni tämä ei ole mitenkään hengenhätä. Eikä tähän edes auta mikään muu, kuin sairaslomatodistus.

Päivystyksessä ei onneksi ollut ruuhkaa, pääsin melkein heti sisään ja mulle sattui aivan ihana nuori mieslääkäri. Hän naureskeli sympaattisesti mulle kun kyyneleet silmissä kinkkasin ovesta sisään, kerroin että mua sattuu ja hän totesi että sen huomaa kauas. Lääkäri yritti miettiä kipulääke vaihtoehtoja ja kyseli mun mielipidettä, todettiin yhdessä että ei tähän mikään lääke auta - enkä raskauden takia halua syödäkkään lääkkeitä. Lääkäri kysyi kuinka paljon koen tarvitsevani sairaslomaa, en osannut vastata koska kipu on niin aaltoilevaa ja sillä on täysin oma tahto. Hän kirjoitti varmuuden vuoksi ensviikon perjantaille asti, jotta selkä saisi levätä kunnolla.

Lääkäri oli aivan uskomattoman ihana ja ymmärtäväinen verrattuna työterveyslääkäriin jonka mielestä olen vain laiska.  Ihanan positiivinen lääkärikäynti siitä huolimatta, ettei kipuun löydy apua. Mutta hei! Muistakaa, että raskaus ei ole sairaus!

Allergiakausi ja raskaus

Ihana kevät ja allergiakausi on taas rantautunut Suomeen. Osasin laskeskella jo positiivisen testin tehtyäni, että kiva - olen viimeisilläni raskaana pahimpaan siitepöly aikaan. Taustastani sen verran, että olen ollut lapsesta asti siitepöly, eläin -ja ruoka-aine allerginen. Nukuin koko ala-asteen kevätkaudet läpi vahvan allergialääkityksen takia, pahimmillaan lista ruoka-aineista mitkä oli kielletty oli pidempi kun se mitä sain syödä. Onneksi mun vanhemmat päätti viedä mut kalliiseen siedätyshoitoon.  

Siedätyshoidoissa kolmen vuoden ajan mulle pistettiin injektio olkapäähän säännöllisin väliajoin. Nyt voin olla älyttömän kiitollinen siitä, koska se on pelastanut mut paljolta. Saan nykyään syödä melkein mitä vain ja pahin allergiani rajoittuu vain huhti-kesäkuulle. Olen myös voinut hankkia oman koiran, vaikka saatan tietyistä roduista allergisoitua vieläkin.

Raskaus ja allergia ei ole välttämättä kiva yhdistelmä. Moni puhuu allergioiden helpottaneen raskauden aikana, mutta mulle on käynyt päinvastoin. Huomasin jo pari kuukautta sitten, etten pysty enää edes oleskelemaan samassa huoneessa porkkanaraasteen kanssa ja sain allergisen reaktion tyynystä. Nyt kun maha on kasvanut ja henkeä ahdistaa valmiiksi ei tukkoinen nenä ja ahtautuneet keuhkoputket tee yhtään hyvää ololle. Sain tänään myös pitkästä aikaa hengityskatkoksen ja läheltä piti etten saanut paniikkikohtausta sen takia. Eikun siis astmalääkkeitä etsimään!

Paras juttu tässä on se, että vuosien etsintöjen jälkeen löysin itselleni sopivan allergialääkkeen - mitä en saa enää syödä raskauden takia. Joudun siis palaamaan siihen lääkkeeseen mikä teki musta käytännössä narkoleptikon. 


𝐼𝒽𝒶𝓃 𝓂𝒶𝓂𝒾𝓃𝒶 - 𝒩𝒾𝒾𝓃𝒶
RASKAUSVIIKKO 30

Oikeuttaako raskaus kommentoimaan toisen vartaloa?

Ei kommentteja:

Oikeuttaako raskaus toisen kehon kommentointiin?


Suurin osa kommenteista mitä oon raskauden aikana saanut on ollut positiivisia ja hyvällä mielellä tarkoitettuja. Mun mielestä on ihana jutella raskaudesta ihmisten kanssa ja tykkään jakaa omia kokemuksia ja kertoa mun odotuksesta jos joku kysyy. Tietyt kommentit on kuitenkin jäänyt mieleen hyvin häiritsevästi.

PAINON KYSELY:


Multa kysytään usein "Onko sulle tullut paljon raskauskiloja?" Jos kysyjä on lähisukulainen tai ystävä kysymyksessä ei ole mitään ihmeellistä ja vastaan siihen rehellisesti. Mutta miksi kukaan puolituttu tai tuntematon kysyy toisen painoa?

OMPAS SULLA VALTAVA MAHA!


Tämä on kommentti mistä oon opetellut heittämään läppää, koska nämä kommentit ei tule loppumaan ennen vauvan syntymää. Vaihtoehtoina oli siis vitsailla asiasta myös tai pahoittaa mieleni. Nämä kommentit sai mut aluksi kuitenkin miettimään, että olenko normaali? Onko mun maha liian iso? Onko vauvalla kaikki hyvin kun masu kasvaa näin kovaa tahtia??

Huolestuin oikeasti siitä, että mulla on iso raskausvatsa. Varsinkin kun ihmiset kyseli koska vauva syntyy ja sanoin, että kesäkuun puolen välin jälkeen niin reaktiot oli tasoa "OHO! No sit siellä on pakko olla kaksoset!" Vastasin, että yksi vain niin juttu jatkui: "Iso vauva mahtaa olla! Pelottaako synnytys?" Kamalan ahdistavaa tollainen keskustelu. Onneksi juttelin tästä yhden instagram tutun kanssa joka kertoi, että hänellä oli paljon lapsivettä ja siksi vatsa oli iso ja olo tukala. Vauva oli siis ihan normaali. Nyt uskallan jopa itse vitsailla isosta mahastani ja naureskella töissä kuinka joudun kohta vaihtamaan työvaatteet miesten mallistoon.

















Vaikka itse en pahoita mieltäni kovin helposti, en silti ymmärrä miksi kukaan kokee oikeudekseen kommentoida toisen vartaloa negatiivisesti. Raskaus on naiselle muutenkin herkkää aikaa ja moni voi kokea ahdistusta ja epävarmuutta omasta muuttuvasta vartalosta. Asiaa ei helpota yhtään se, jos kuulee jatkuvasti kommentteja siitä kuinka valtava on. Keho muuttuu niin nopeasti, ettei mieli välttämättä pysy perässä ja moni nainen on ahdistunut omasta peilikuvastaan.

Mä sain viikko sitten kuulla kommentin, joka meni suurin piirtein näin: "Kyllä susta huomaa että olet raskaana, kun sulla on toi leukakin". En ollut missään kohtaa aikaisemmin ajatellut, että mulla olisi joku kaksoisleuan tapainen. Nyt en voi enää mitään muuta ajatella, tunnen "leuan" läsnäolon jatkuvasti ja se ärsyttää mua. Jos en olisi koskaan kuullut tätä kommenttia, tuskin ajattelisin koko asiaa.

Suunnitelmani kehon suhteen tulevaisuudessa:

Olen jo pitkään suunnitellut aikaa synnytyksen jälkeen. Toivon, että palautuisin synnytyksestä nopeasti jotta pääsisin heti treenaamaan. Raskauskiloja mulla on tullut tähän mennessä vajaa 10kg. Ennestään mulla on pudotettavaa n. 10kg. Uskon että synnärille jää useampi kilo ja imettäessä lähtee paino laskuun helposti. Haluan kuitenkin kehittää lihaksistoa ja mulla on muutama tavoitevaate mihin haluan mahtua jälleen.


Raskaus muuttaa kehon koostumusta paljon, mutta uskon että pääsen omiin tavoitteisiini koska ne on realistiset. Haluan terveen vartalon, terveellisen ruokavalion ja olla esimerkki lapselleni liikunnan ja ruoan merkityksestä. Lähtötilanne raskausviikolla 29+0 on siis tämä. Aion ottaa kuvat ennen synnytystä, synnytyksen jälkeen ja siitä tasaisin väliajoin kunnes olen tavoitteessani.


𝐼𝒽𝒶𝓃 𝓂𝒶𝓂𝒾𝓃𝒶 - 𝒩𝒾𝒾𝓃𝒶
RASKAUSVIIKKO 30

Saattaisit pitää myös:




BLOGGAAJAN TARVIKKEET

3 kommenttia:
Mä oon vasta ihan tuore bloggaaja, mutta jo silloin kun suunnittelin blogin perustamista googlettelin mitä tarvikkeita tähän tarvitsee. Toki moni on aloittanut bloggaamisen ihan vaan puhelimella, sillä on helppo kirjoittaa ja saa tosi hyvälaatuisia kuvia. Mä päädyin kuitenkin hankkimaan käytettynä MacBook Pron. Samaan aikaan herättelin mun valokuvaus himoa joten kone oli ehdoton, että sain kuvat talteen ja muokattavaksi. Muokkaan kuvat aina Photoshopilla mitä en vielä osaa edes käyttää. Ei mene mun järkeen miten se toimii oikeesti, toisaalta oon ollut tosi laiska opiskelemaan aiheesta. Tallennan kuvat aina parin viikon välein myös kovalevylle, koska yhden läppärin hajoamisen jälkeen opin että siinä voi menettää puoli elämää. Joten osta kovalevy!

















Kameraksi hankin Olympus PEN E-PL 8 minijärkkärin. Mulla oli aikaisempaa kokemusta PEN kameroista, ensimmäisen sain mun papalta synttärilahjaksi vuosia sitten. PEN on täydellinen bloggajalle, koska kuvat saa siirrettyä wifin avulla sekunneissa puhelimeen ja kameraa voi ohjata puhelimen näytöltä. Otan 90% mun blogin kuvista itse wifin avulla. Nyt kun kokeilin tota vlogi juttua, niin huomasin että PEN soveltuu myös siihen oikein hyvin. Täytyisi vaan hankkia mikrofoni äänenlaadun parantamiseksi.

Objektiivejä mulla on kolme erilaista, mutta käytän niistä vain kahta. Lemppari objektiivini on M.ZUIKO 45mm f1.8 joka on kuvassa kiinnitettynä runkoon. Tuo objektiivi on täydellinen! Sillä saa parhaat henkilökuvat, kauniin blur taustan ja se on valovoimainen. Ainoa "huono puoli" on se, että objektiivi tuo kuvattavan kohteen lähelle jolloin tarvitaan tilaa enemmän kuvan ottoon. Siksi ahtaissa tiloissa tai esim. tuotteiden lähikuvissa käytän LUMIX 20mm f1.7 objektiivia mikä on pieni, näppärä ja sopivan valovoimainen.




Kolmas tärkeä väline on iPhone. Mulla on puhelin kädessä melkein koko ajan. Vastailen sähköposteihin, instagramin direct viesteihin, katson blogin kommentit ja Analytics tilastot säännöllisesti. Lisäksi jos en aina muista ottaa kameraa mukaan niin puhelimella saa otettua myös kätevästi pikaiset blogikuvat. Siihen käytän selfiekeppiä mikä toimii minijalustana ja kaukolaukaisimena. Puhelin kiinni keppiin, kepin alaosan saa jaettua kolmijalaksi jolloin se pysyy pystyssä ja selfiekepin "napin" saa irroitettua mini-kaukosäätimeksi mikä yhdistetään puhelimeen bluetoothilla. Niin kätevää! Lisäksi oon koukussa podcasteihin ja saan niistä paljon vinkkejä ja inspiraatiota bloggaamiseen. 



Kameran kanssa käytän minijalustana gorillapodia. Sen saa seisomaan pöydälle tai taipuisien jalkojen ansiosta kiinnitettyä vaikka puun oksaan tai tolppaan. Vain taivas on rajana mihin kaikkeen tän lenksukoiven saa kiinnitettyä. En halua kantaa mukana perinteistä kolmijalkaa koska se ei yksinkertaisesti mahdu käsilaukkuun.


Viimeisenä, mut ei vähäisimpänä on kalenteri ja muistikirja. Kalenteri kulkee mun mukana kellon ympäri ihan minne tahansa menen. Siellä lukee koko mun elämä, kaikki menot, yhteistyöt, postausideat ja kaikki maan ja taivaan välillä. Jos kalenterissa ei lukisi että mene töihin klo 8 aamulla, en varmaan tältä raskausdementialta muistaisi mennä. Lisäksi siellä lukee myös vapaapäivät ja päivät mitkä pyhitän siivoamiselle tai Tonille - koska muuten täyttäisin kalenterin jollain blogijutuilla ja unohtaisin nämä asiat. Rakastan suunnitella jutut paperille, teen myös aina blogipostauksen raakaversiot paperille jotta mun on helppo lähteä kirjoittamaan niitä ulos.


𝐼𝒽𝒶𝓃 𝓂𝒶𝓂𝒾𝓃𝒶 - 𝒩𝒾𝒾𝓃𝒶

Saattaisit pitää myös:

ÄITIYSPAKKAUS UNBOXING

Ei kommentteja:
Kuvasin eilen elämäni ensimmäisen vlogivideon! Videolla puran meille alkuviikosta saapuneen äitiyspakkauksen ja esittelen vähän sen sisältöä. Ihanimmat tuotteet pakkauksessa oli makuupussi ja toppahaalari. Kurkkaa lisää videolta! 



Mitä tykkäsit videosta? Jaa parhaat vinkkisi videosisällön tekoon! 


𝐼𝒽𝒶𝓃 𝓂𝒶𝓂𝒾𝓃𝒶 - 𝒩𝒾𝒾𝓃𝒶

Ehkäise myös synnytyksen jälkeen, jotta vältyttäisi turhilta aborteilta.

2 kommenttia:
Olen ennenkin puhunut blogissa ehkäisystä postauksessa Hormonaalinen ehkäisy teki musta hirviön. Kyseisestä jutusta selviää syy miksi en suostu enää kokeilemaan mitään hormonivalmisteita. Nyt kun synnytykseen on enää n. 3 kuukautta aloin tutkimaan eri ehkäisymenetelmiä raskauden jälkeiselle ajalle. Tiesitkö, että vuonna 2017 joka kymmenes abortti tehtiin naiselle jolla oli ennestään alle 2-vuotias lapsi. Eli vajaa tuhat naista tuli raskaaksi tahtomattaan synnytyksen jälkeen. Puhumattakaan ne ketkä päättivät yllätyksestä huolimatta pitää vauvan. Selvästi siis ehkäisystä raskauden jälkeen ja imetysaikana ei vieläkään tiedetä tarpeeksi.

En missään nimessä tuomitse raskauden keskeytykseen päätyneitä. Ei kaikilla ole voimia tai resursseja antaa toisen lapsen syntyä niin pienellä ikäerolla. Eikä välttämättä haluta enempää lapsia. Joillekkin raskaus voi olla myös hengenvaarallinen mikäli edellisessä raskaudessa on ollut komplikaatioita. Siksi minusta on tärkeää puhua aiheesta, jotta voidaan ehkäistä tälläistä. Toki mikään ehkäisy ei ole 100% joten aborttien määrä tulee tuskin koskaan olemaan nolla, mutta mikä estää pyrkimään siihen?

TÄYSIMETYS EHKÄISYNÄ:


Täysimetys on hyvä ehkäisykeino, mikäli kaikki sen kriteerit täyttyy. Jos yksikin kriteeri ontuu, koko homma kaatuu niskaan. Täysimetyksellä tarkoitetaan sitä, että vauvaa imetetään vähintään 4-6h välein myös öisin eikä vauva saa mitään muuta ravintoa. Lisäksi äidin menkat ei ole saanut alkaa, eikä lapsi saa olla yli 6kk vanha. Tällöin ehkäisy on 98% varmaa, eli samaa tasoa kondomin kanssa.

KONDOMI:


Ehh... Kuka parisuhteessa elävä haluaa edes käyttää näitä limasia vittusaatanoita? Sain niitä kuitenkin Baby Shower lahjaksi ja pidän ne varalta yöpöydän laatikossa jos vaikka täysimetys ei onnistukkaan.



KUPARIKIERUKKA:


Ei ole vaihtoehto mulle, vuodan muutenkin kun seula kuukautisten aikana ja hemoglobiini saattaa romahtaa pahasti. Lisäksi pelkään sukuvikana mahdollisesti periytyviä kohtutulehduksia. Haluan myös itse pystyä kontrolloimaan omaa ehkäisyä ilman lääkäriä jos me vaikka halutaankin toinen lapsi pienellä ikäerolla.

PESSAARI:


Tämä kuulostaa kokeilun arvoiselta vaihtoehdolta. Vaatii kuitenkin odottelua, jotta kroppa ehtii toipua synnytyksestä kunnolla. Myös pessaarin asennus on ihan oma projektinsa. Pessaari on siis silikoninen pieni kumiammeen muotoinen esine mikä työnnetään emättimeen suojaamaan kohdunkaulaa siittiöiltä. Pessaarin kaverina täytyy käyttää siittiöitä hidastavaa geeliä mikä on valmistettu maitohaposta, natriumlaktaatista, selluloosasta, sorbiinihaposta ja vedestä. Kuulostaa siis turvalliselta.

Pessaarin ehkäisyteho ei kuitenkaan ole yhtä varma, kuin hormonaalisessa ehkäisyssä. Siksi ajattelin käyttää lisäksi ehkäisysovellusta tukemassa pessaarin ehkäisytehoa. Selvisimme kuitenkin vuoden verran pelkällä sovelluksella ehkäisyllä, kunnes halusimme yrittää raskautta.


 
Yhä edelleen on yleinen harhaluulo, että hormonaalista ehkäisyä ei saisi käyttää imettäessä. Tämä ei pidä paikkaansa. Ehkäisyn saa aloittaa ja sitä yleensä suositellaan jälkitarkastuksessa. Tarkastus tehdään kuitenkin vasta 5-12 viikkoa synnytyksen jälkeen ja siksi monelle on voinut käydä vahinko jo ennen tarkastusta.

Mua hieman pelottaa miten neuvolassa tai jälkitarkastuksessa suhtaudutaan mun hormonittomaan linjaan. Olen kuullut, että pessaaria pidetään ihan vitsinä terveydenhuollossa ja hormoneja tyrkytetään melkeimpä väkisin. En todellakaan halua yhtään ylimääräistä pään sekoittajaa kroppaani heti sen jälkeen, kun pääsen eroon näistä raskaushormoneista. Minipillerit ja kierukka taitaa olla eniten suositellut jälkitarkastuksessa.

Ajattelin pitkään, että haluan toisen lapsen heti kun vaan mahdollista. Nyt olen kyllä sitä mieltä, että odotetaan hetki. Haluan ensin eroon näistä selkävaivoista ja raskauskiloista, haluan keskittyä täysin tähän pieneen ja omaan hyvinvointiini. Jännästi se mieli muuttuu kokemuksien mukaan.



𝐼𝒽𝒶𝓃 𝓂𝒶𝓂𝒾𝓃𝒶 - 𝒩𝒾𝒾𝓃𝒶
RASKAUSVIIKKO 29

Saattaisit pitää myös:




Vauvanhuone projekti ja puuttuvat hankinnat osa 1

8 kommenttia:
Aloitin viime sunnuntaina vauvan huoneen laiton ja jäin heti koukkuun. Voisin viettää kaiken vapaa-aikani tuolla huoneessa ja vaikka selkäkivut meinaa tappaa mut, enkä välillä pääse lattialta ylös kun olen maalaillut tai ruuvaillut jotain - himoitsen silti päästä heti töiden jälkeen jatkamaan! Iltaisin pelottaa mennä sänkyyn, koska jos joutuisin käymään vielä vessassa - en pääsisi sieltä enää ylös. Selkä jumahtaa totaalisesti aina heti kun pysähtyy hetkeksi makuulleen. Sunnuntai yönä konttasin vessaan, koska Toni oli yövuorossa.

Vauvan huone oli aikaisemmin meidän vierashuone / mun meikkihuone (koska ainoat vieraat ketä meillä käy on mun pikkusiskot). Kuukausi sitten myytiin vieras-sänky pois ja viime viikolla saatiin Tonin tädiltä vanha pinnasänky ja hoitopöytä. Sain pienellä vaivalla sängystä ja hoitopöydästä tosi nätit, hioin pahimmat kolhut ja kulumat ja maalasin niiden kohtien päälle.

















Pinnasängyn patjan pesin varmaan 10 kertaa Kärcher tekstiilipesurilla. Pesuri suihkuttaa pesuvettä kankaaseen ja imee sen samalla pois vieden lian mukanaan. Voin sanoa, et ekan kerran kun kokeilin pesuria ja pestiin vajaa vuoden vanha sohva järkytyin siitä shitin määrästä mitä sohvasta lähti. Uskomattoman tyydyttävää katsella, kun joka pesukerran jälkeen likavesi on aina vaan puhtaampaa. Sain sillä pestyä jopa monta vuotta vanhat menkkatahrat sängystä. Jokaisella teinitytön vanhemmalla  (tai sohvalle kusevan koiran omistajalla) pitäisi olla Kärcher.

Pinnasänky saa kuitenkin odottaa aika kauan ennen kunnollista käyttöönottoa. Haluan nukkua perhepedissä, suunnittelin hankkivani unipesän vauvalle missä hän voi nukkua turvassa meidän sängyssä. On se kuitenkin hyvä olla olemassa, jos vaikka vauva tykkäisi nukkua päiväunia siellä sen aikaa kun mä meikkaan tai teen ruokaa.


MITÄ MUUTA VAUVA TARVITSEE?

Tein itselleni listan asioista mitä ei ole vielä hankittu ja joiden tarpeellisuutta pohdin vielä hetken. Haluaisin rynnätä kauppaan ostamaan kaiken nyt heti, mutten halua hätiköidä ettei tule ostettua mitään turhaa. 

RINTAPUMPPU: Haluan Emma -merkkisen alipaineella toimivan rintapumpun alkuun ja jos tarvetta tulee niin ostan sähkökäyttöisen. En halua laittaa kauheasti rahaa pumppuun jos maidon pumppaaminen ei vaikka onnistukkaan. 

AMME: En ole vielä täysin varma tämän tarpeellisuudesta, moni kertoo pesevänsä vauvan sylissä suihkun lattialla istuen. Vauvat saattaa pelätä ammeessa oloa.

ITKUHÄLYTIN: Tämä asia tuottaa suurta pään vaivaa. Innostuin laitteesta joka laitetaan vauvan lähelle ja se lukee vauvan liikkeitä ja osaa ennakoida vauvan heräämisen, mittaa lämpötilaa vauvan nukkumapaikassa ja kaiken tiedon saa puhelimella sovellukseen. Mutta meneekö tää vähän hifistelyksi? Meillä ei ole niin paljon neliöitä etten kuulisi vauvan itkua olimpa missä tahansa. Ainoa mikä mietityttää on parvekkeella nukkuminen ja siihen tuo laite olisi ihan ykkönen.

KANTOLIINA: Tämäkin on asia mikä kannattaa ostaa käytettynä! Ne joustavat ja asettuvat paremmin silloin. Delegoin asian äitin hoidettavaksi, sillä hän on kantoliinojen maisteri.

PYYKINPESUAINE: Toinen asia mikä aiheuttaa päänvaivaa. Aineen pitäisi olla hajusteeton ja myrkytön, mutta haluan hyväntuoksuista ja pehmeää pyykkiä. Olen myös huuhteluaineen suur-kuluttaja, luin etikan käytöstä huuhteluaineena mutta en ymmärrä miten ihmeessä se voi toimia. 

KAURATYYNY: Uskomaton kivunlievitys keino sekä synnytyksen käynnistyttyä, että sen jälkeen tuleviin kipuihin.



IMETYSTEE / VADELMANLEHTITEE: Näihin täytyy perehtyä tarkemmin. Vadelmanlehtitee kuulemma edesauttaa synnytystä ja maidon nousua. 

HOITOLAUKKU: Sen täytyy olla Emmaljunga, koska vaunutkin on! Kyttään siis facekirppiksiä. Lisäksi haluan vaunuihin mukitelineen, koska se oli niin hauska ja hyvä idea. Näen sieluni silmin, kun työntelen kesähelteessä vaunuja ja hörpin ice coffeeta.

UNIPESÄ: Perhepetiä varten, etten unissani pyörähdä vauvan päälle. Täytyy olla tarkka, että pesässä on tarpeeksi tukevat reunat jotta vauva ei voi kääntyä niitä vasten ja tukehtua.

MUUT: Peppupyyhkeet, D-vitamiinitipat, maitohappotipat, vauvan burana, nännisuojat, imetysliivit, rintakumi (varmuuden vuoksi) sekä kaikki muu pikkukrääsä.

VERHOT JA LEIKKIMATTO: Tuo heti paljon ulkonäköä vauvan huoneeseen. Haluaisin myös muutaman söpön taulun ja mobilen.



𝐼𝒽𝒶𝓃 𝓂𝒶𝓂𝒾𝓃𝒶 - 𝒩𝒾𝒾𝓃𝒶
RASKAUSVIIKKO 29

Kerro vinkkisi mitkä oli vauva ajan
must-hankinnat ja pahimmat turhakkeet!

Onko itsekästä järjestää itse omat Baby Showerit?

Ei kommentteja:
Mulla oli lauantaina aivan ihanat Baby showerit, koska järjestin ne itse! Olen aina tykännyt juhlia synttäreitä, vuosipäiviä, vappua ja halloweenia. Rakastan järjestää juhlia. En halua järjestää bileitä yksin, mutta tykkään olla mukana suunnittelussa ja "koordinoida" asioita.

Muutama ihminen kysyi multa, että "etkö saanutkaan yllätysjuhlia, eikö Baby showerit kuulu olla yllätys?" - Mun mielestä ei. En järjestänyt juhlia itselleni, järjestin ne kaikille niille ihmisille jotka haluavat olla minun ja vauvan elämässä läsnä. Oli ihana nähdä, kuinka moni mun ystävä havahtui siihen että "ME saadaan vauva!". Tämä tuleva lapsi on meidän kaikkien yhteinen ja häntä me juhlittiin, ei minua.













Oon ollut koko raskauden ajan aika yksinäinen. Osittain omasta tahdosta, osittain siitä etten ole yksinkertaisesti jaksanut. Lauantaina olin pitkästä aikaa oma itseni eli sosiaalinen, nauravainen ja iloinen. En ole pitkään aikaan nauranut niin paljon, että kyyneleet tulee silmistä!

Kerrottiin tyttöjen kanssa mun äitille kaikkia teinivuosien paljastuksia, syötiin ja avattiin ihania lahjoja. Juotiin paljon skumppaa ja vaikka mun lasissa oli vain Muumi -versiota niin musta tuntuu että olin eniten päissäni - siitä mielettömän hyvästä fiiliksestä. Välillä teki pahaa Tonin mummon korvien puolesta, koska jutut oli tasoa polttarit ja omiakin korvia kuumotti.



Mä olen välillä todella huono ystävä. En muista soittaa, en osaa kysellä kuulumisia enkä aina ole ihan läsnä. Poden tästä usein huonoa omatuntoa, en tiedä miksi se on niin vaikeaa eikä tule minulta luonnostaan. Silti mulla on ihan mahtavia tyyppejä mun lähellä jotka sanoo aina "Ei meidän tarvitse soitella joka viikko, tai edes joka kuukausi. Kun fiilis tulee, jatketaan siitä mihin jäätiin viimeksi".



Tota piirrettä rakastan mun ystävissä.


𝐼𝒽𝒶𝓃 𝓂𝒶𝓂𝒾𝓃𝒶 - 𝒩𝒾𝒾𝓃𝒶

Seuraa meitä facebookissa ja instagramissa!