Hassuja sattumuksia synnytyksen jälkeen

Ei kommentteja:

Kaksi viikkoa sairaalasta kotiuduttua mies oli lähtenyt mökille illaksi ja me käytiin vauvan kanssa nukkumaan. Heräsin klo 23 illalla ja tarkistin, että vauva nukkuu mun vieressä ja hänellä on kaikki hyvin. Käännyin sängyssä toiselle puolelle ja aloin etsimään peittojen alta toista vauvaa - en löytänyt. Nousin sängystä unisena ja etsin ympäri asuntoa, katsoin sitterin, vaunut ja sohvan - en löytänyt toista vauvaa mistään. Hätääntyneenä ja hemmetin vihaisena olin jo soittamassa miehelle, että mihin hittoon hän on laittanut meidän toisen vauvan. Kunnes tajusin, että eihän meillä ole kun yksi vauva ja hän nukkuu tyytyväisenä sängyssä.

Toinen erikoinen sattumus oli pari päivää kotiutumisen jälkeen. Menin aamulla vessaan ja pöntöllä istuessa mun reisille alkoi tippua vettä. Katselin vessan kattoa ja mietin jo, että onkohan naapurilla vesivahinko. Aikani tutkittua en löytänyt vuotokohtaa katosta ja siinä samassa tajusin, että ei mun reisille valu vettä, vaan maitoa.. mun tisseistä.. Oli outo tunne, kun nukkumaan mennessä oli normaali olo ja aamulla peilistä katsoi Pamela Andersson tupla D:n tisseissä.

Samaan hengenvetoon voisin myös kertoa muutamat ihanat kakkatarinat ja sen, kuinka kaupan kassajonossa vauva pieraisee vaunuissa niin kovaa että ihmiset mulkoilevat mua syyttävästi. Eihän vauvasta voi lähteä noin kovaäänistä pierua. Huomaan myös usein, että mun vaatteet on kuolassa ja maidossa (ja joskus kakassa). Silti äitiysloma on ollut tähän asti elämäni parasta aikaa. Saan aamuisin istua nojatuolissa tunti kausia juomassa aamukahvia ja murustamassa siemennäkkäriä vauvan päälle samalla kun imetän. Saan tehdä monen tunnin vaunulenkkejä ja kuunnella äänikirjoja samalla kun vauva nukkuu tyytyväisenä. Saan hyvän tekosyyn istua tv:n ääressä katsomassa Täydellisiä naisia, sillä imetys vie uskomattoman paljon aikaa. Ja mikä parasta saan haistella ihanaa pientä poikaa niin paljon kun haluan. Vauvakupla!



𝐼𝒽𝒶𝓃 𝓂𝒶𝓂𝒾𝓃𝒶 - 𝒩𝒾𝒾𝓃𝒶

Raskausvaivat ei loppuneetkaan synnytykseen

Ei kommentteja:

Ai luoja että olen ollut tyhmä


Jostain kumman syystä elin siinä uskossa, että raskausvaivat päättyisi synnytykseen. Voin kauhuksenne kertoa, että ei todellakaan lopu. Tottakai olin kuullut jälkivuodosta, tikeistä ja vatsalihasten erkaumasta, mutta jotenkin olin sivuttanut nämä asiat täysin.

Sairaalassa synnyttäneiden osastolla sain kokea herätyksen. Ensinnäkin jälkivuoto on ihan kamalaa, sitä ei voi edes verrata menkkoihin. Välillä luulin vuotavani kuiviin. Jouduin juoksemaan vessassa koko ajan siitä huolimatta, että mulla oli käsivarren mittainen ja paksuinen side housuissa. Ja tämä rumba jatkuu edelleen kotona, synnytyksestä on nyt neljä viikkoa. Infektion pelossa alapää täytyy pestä jokaisen vessakäynnin jälkeen joten mökille tai pitkälle reissulle ei ole mitään asiaa.






Meidän ensimmäinen vaunulenkki


Miksi kukaan ei kertonut tälläisestä? Vai kertoiko? Keskityin niin huolella opiskelemaan kaiken raskaudesta ja synnytyksestä, että unohdin kokonaan elämän synnytyksen jälkeen. No sainpa kokea aikamoisen iskun vasten kasvoja, kun koko keho oli muuttunut aivan täysin - taas kerran. Ei muutokset olleet kuitenkaan pelkästään negatiivisia. Laitoin jo sairaalasta neiti S:älle kuvan "kato mun nilkat näkyy taas!!". Turvotukselle sain siis heittää hyvästit! Myös olo oli uskomattoman kevyt ilman painavaa raskausmahaa. Sisäelimet hakivat pitkään vielä paikkaansa ja vatsa ei todellakaan litisty entisiin mittoihin vielä viikkojenkaan jälkeen, mutta olo oli hyvä, kevyt ja onnellinen.

Vauvan saapuessa on paljon ensimmäisiä kertoja. Vauvan ensimmäinen yö kotona, eka kerta kylvyssä, eka vaunulenkki... Sitten on myös äidin ensimmäiset kerrat. Eka vessassakäynti (mitä jännittää kuollakseen koska pelkää sen sattuvan tikkien vuoksi) ja ensimmäinen kerta seksiä raskauden jälkeen.

Sanotaan, että kun raskaus kestää 9 kuukautta niin yhtä kauan keholla menee toipua raskaudesta. Siksi täytyy olla itselleen armollinen, peilikuva ei todellakaan ole sama kuin ennen raskautta - eikä sen tarvitsekkaan olla. Keho toipuu ja paranee - ajan kanssa. Raskauskilot lähtee kun jaksaa nähdä vaivaa - ajan kanssa. Osa muutoksista on pysyviä niin kun raskausarvet, mutta pysyvää on myös se että saa olla äiti.



𝐼𝒽𝒶𝓃 𝓂𝒶𝓂𝒾𝓃𝒶 - 𝒩𝒾𝒾𝓃𝒶

SYNNYTYS

8 kommenttia:

Synnytys missä mikään ei mennyt niin kuin odotin tai suunnittelin. Paitsi kolme mun toivetta toteutui, vauva syntyi laskettuna aikana, hän on täysin terve ja en joutunut sektioon. 


Maanantaina 17.6 raskausviikkoja 39+5. Oltiin Tonin kanssa mökillä, olin nukkunut taas kerran huonosti ja olin super väsynyt. Nukuin koko aamupäivän ja iltapäivällä huomasin ettei vauva ole liikkunut koko päivässä kunnolla. Tein liikelaskentaa enkä saanut niitä täyttymään, tunsin kuitenkin muutamia potkuja joten hätää ei vielä ollut. Mulla oli myös kevyitä supistuksia, ei mitenkään kipeitä mutta tuntuvia.

Soitin kaverille (neiti S) joka haki minut mökiltä. Toni jäi vielä siivoamaan paikkoja ja tulisi illalla perässä kotiin. Mentiin sairaalaan käyrille. Vauva oli hiljainen myös käyrillä olo ajan ja yllätyksekseni huomasin, että mua supisteli 5-7min välein. Supistukset ei ollut kipeitä, mutta tunsin ne silti hyvin. Lääkäri tutki minut, kohdunsuu oli sormelle auki ja kanavaa jäljellä 1cm - vauvalla kaikki hyvin. Painoarvioksi saatiin 3980g.

Tiistaina 18.6 raskausviikkoja 39+6. Oli lämmin ja aurinkoinen keli, Toni ehdotti että lähdettäisi pyörälenkille jos mun olo sallii. Mulla oli tosi energinen ja hyvä olo joten lähdettiin tunniksi pyöräilemään. Toni lähti iltavuoroon ja mä jäin tuttuun tapaan kotiin kattomaan netflixiä. Illalla söin himoissani jäätävän kasan sipsejä ja dippiä, kävin makaamaan sohvalle ja klo 20:15 kuului rusahdus alavatsalta. Hyppäsin pystyyn ennätysvauhtia ja tunsin kuinka lapsivettä valui pitkin reisiä lattialle. Siinä mä seisoin vihreässä lapsivesilammikossa ja itkin ja nauroin samaa aikaa. Tiesin, että koska lapsivesi oli vihreää niin synnärille olisi lähdettävä heti. Toni olisi töissä vielä pari tuntia joten soitin taas neiti S:älle "lähdetään synnyttämään!" 

Neiti S seisoi mun oven takana valehtelematta nopeammin kuin ambulanssi A luokan hälyytyksessä. Mä pakkailin rauhassa loppuja tavaroita, laitoin Tonille viestiä ja kaivoin lattianpesuvehkeitä esiin samalla kun neiti S panikoi vieressä ja hoputti mua autoon. Automatkalla alkoi kipeät supistukset ja lapsivettä lorahteli housuun jatkuvasti.


Sairaalassa päästiin heti käyrille. Supistuksia piirtyi 7-10min välein ja ne tuntui jo kipeiltä, niin kipeiltä että aloin oksentaa. Voin kertoa, että oli iso virhe syödä pussillinen sipsiä ja dippiä - ei mitään oksennus ystävällistä tavaraa. Neiti S juotti mulle pillimehuja ja minä oksensin. Sain päälleni sairaalavaatteet ja meidät siirrettiin ns. "perhehuoneeseen" missä oli kaksi sänkyä, vessa, suihku ja jääkaappi sekä mikro. Toni tuli sairaalaan heti klo 22 jälkeen kun pääsi töistä ja neiti S päästettiin kotiin toipumaan tästä shokista.

Yövuoron kätilö tuli moikkaamaan meitä, hän oli sama kuka oli maanantai iltana töissä kun tulin sairaalaan vauvan vähäisten liikkeiden takia. Kätilö laittoi mulle tens-laitteen ja antoi lämpötyynyn helpottamaan supistuksia. Istuin myös jonku aikaa kuumassa suihkussa supistuksia lievittämässä. Tässä vaiheessa mulla oli jatkuvaa kipua alavatsalla ja supistuksen aikana kipu koveni. Ajantaju oli kadonnut kokonaan, Toni torkkui välillä viereisessä sängyssä mutta aina kun yritin itse nukahtaa uusi supistus tuli ja herätti mut kipuun. Aloin olla niin väsynyt ja kipeä, että suostuin kätilön ehdottamaan Oksanest kipupiikkiin. Suunnittelin aluksi etten ottaisi oksanestia sillä se aiheuttaa monilla pahoinvointia, mutta kun tässä oksennettiin joka tapauksessa niin samapa tuo. Mulle laitettiin myös tippa, sillä oksensin kaiken ulos mitä yritin juoda. Kipupiikin vaikutus oli välitön, se ei poistanut supistuksia mutta helpotti niin että sain nukuttua hetken.

Keskiviikko 19.6 raskausviikkoja 40+0. Aamuyöllä vauvan sydänäänet alkoi laskea aina supistuksen yhteydessä. Vauvan päähän laitettiin Scalp -anturi mikä mittaa sydänäänet huomattavasti tarkemmin. Jouduin kuitenkin luopumaan tens-laitteesta sillä se häiritsi anturia. Olin 3cm auki. Sain uuden kipupiikin ja hetken hengähdystauon jälleen. Kyllä olin katkera Tonille joka näytti nukkuvan oikein hyvin omalla sängyllään minun valvoessa kivuissa. En kuitenkaan halunnut herättää häntä, koska silloin kun olen kipeä - olen mielummin yksin. Aamulla yökkö kävi toivottamassa tsemppiä synnytykseen ja sanoi että "toivottavasti ei enää nähdä ens yönä" - tarkoitti siis että toivoo minun synnyttävän ennen sitä.

Kuva: Annika Liinanki photography

Aamulla meidät siirrettiin saliin ja sain kaveriksi ilokaasun. En aluksi osannut käyttää sitä ollenkaan ja tuntui turhalta hengitellä kaasua. Sain kolmannen kipupiikin. Iltapäivällä äiti tuli sairaalaan mun seuraksi ja päästettiin Toni kotiin syömään ja vaihtamaan vaatteita. Supistukset tuli tässä vaiheessa 10min välein ja oli todella kipeitä, oksennus lensi jälleen. Lääkäri tuli puhumaan synnytyksen vauhdittamisesta, näillä supistuksilla ei vauvaa vielä saataisi ulos. Pelosta huolimatta suostuin oksitosiini-tippaan ja ne lisäsivät supistuksia. Supistukset tuli kahden supistuksen sarjoina, toinen alkoi jo ennen kuin edellinen ehti loppua. Tein kuolemaa. 

Viiden maissa iltapäivällä sain epiduraalipuudutuksen, ai luoja se tuntui hyvälle! Tonikin sanoi että ensimmäistä kertaa koko sairaalassaoloaikana hymyilin ja juttelin normaalisti. Epin laitto ei tuntunut missään niiden supistusten jälkeen. Kyllä katoaa neulakammot ja lääkevastaisuus kun pääsee synnyttämään! Eikä muuten katetrointikaan ole niin kamalaa kun luulisi.

Puudutus toimi niin kuin olin toivonut. Sain rentouduttua ja yhtäkkiä olin 9cm auki. Kahdeksan maissa illalla lapsivesien menosta oli kulunut 24h ja yhtä kauan olin oksentanut ja supistellut. Sain lisäannoksen epiduraalia ja nousin seisoskelemaan jotta vauva laskeutuisi lähtölaukaisua varten. Taas kerran kätilöiden vuoronvaihto ja tuttu yökkö tuli moikkaamaan. Naureskeltiin että täällä sitä yhä tehdään tätä samaa vauvaa. 

Puoli kymmenen illalla tunsin kovaa painetta ja ponnistamisen tarvetta. Supistuksia tuli parin minuutin välein ja aloin jo väkisinkin ponnistamaan. Kymmeneltä alkoi aktiivinen ponnistusvaihe kylkiasennossa. Tuntui, että voimat oli jo aivan loppu - en millään saisi vauvaa ulos, voimat ei riitä. Huusin Tonille ja kätilölle, että en pysty tähän. Toinen kätilö ilmestyi huoneeseen avuksi, vauvan sydänäänet laski edelleen aina supistaessa ja alkoi olla kiire saada vauva ulos. Jotenkin ihmeen kaupalla Tonin kättä puristaen, ja kätilön kylkeä potkien vauva syntyi klo 22:46. 


Vauva oli vähintään yhtä järkyttynyt kun minäkin, hänellä oli napanuora kaulan ympärillä mikä selittää sykkeiden laskut. Kätilö joutui häntä herättelemään hetken, mutta kaikki vaikutti olevan hyvin. Vauva pääsi heti rinnalle ja mua hymyilytti. Hitto me tehtiin se!

Muutamia tikkejä alakertaan, suihkussa käynti ja vauvan punnitus. 50cm / 3910g pelkkää rakkautta. Saatiin pientä yöpalaa ja matka jatkui kohti synnyttäneiden osastoa. Kaikki kipu oli poissa, tilalla oli pelkkä onnellisuuden ja väsymyksen tunne.

Toni oli täydellinen synnytyksessä, se ihminen tuntee mut niin hyvin. Osasi olla hiljaa sillon kun piti - ja tulla lähelle heti kun tarvitsin. Mahtava kätilö oli toinen syy miksi selvisin synnytyksestä hyvillä mielin. Oli rankkaa, teki kipeää mutta kun paikalla oli tuollaiset ihmiset niin voisin tehdä tämän uudestaan. Mikään ei mennyt niin kuin olin kirjoittanut synnytystoivelistaan, mutta mikään ei kaduta eikä mikään harmita. Me ollaan nyt perhe, eikä millään muulla ole väliä.



𝐼𝒽𝒶𝓃 𝓂𝒶𝓂𝒾𝓃𝒶 - 𝒩𝒾𝒾𝓃𝒶

KAKSI VIIKKOA LASKETTUUN AIKAAN

2 kommenttia:
"Jännittääkö synnytys?" "Onko jo merkkejä että vauva tulisi kohta?" 
"Oot varmaan ihan kauhuissaan, kun kohta pitää synnyttää!"

Ei, ei ja ei. 

Olen ihan super onnellinen, että kohta tämä odotus on ohitse. Joka ilta nukkumaan mennessä hymyilen ja ajattelen, et kumpa heräisin yöllä kamaliin supistuksiin tai siihen, että sänky lainehtii lapsivedestä. Nautin jokaisesta kivusta ja vihlaisusta vatsassa, koska tiedän että ne vie koko ajan lähemmäs määränpäätä. Lähemmäs synnytystä.

Tänään on siis raskausviikko 38+0, olin äitiyspolilla missä otettiin KTG käyrää. Vauvalla on hyvä syke, mutta vain yksi pieni supistus saatiin piirtymään. Todennäköisesti en siis synnytä ainakaan tänään. Lääkäri teki mulle ultran ja arvioi vauvan painoksi nyt 3700g, eli aika iso poika jo. Koon puolesta saisi syntyä milloin tahansa, heti kun hän itse on valmis tulemaan maailmaan.

Kohdunkaula oli kiinteä ja kiinni, ei siis merkkejä synnytyksen lähenemisestä. En ollut yllättynyt, sillä ei mulla ole ollut kunnollisia supistuksia - vain pientä polttelua. Hassua on, että mun harjoitussupistukset tuntuu päässä paineena, sillä aina supistuksen jälkeen verenpaine nousee ja aiheuttaa painetta ja kipua päähän.

Synnytys voi silti käynnistyä koska vaan yllättäen ja edetä nopeastikkin, vaikka mitään ennakkovaroituksia ei olisi. Taidan siis ottaa sairaalakassin mukaan, kun mennään mökille viikonlopuksi.


Sain uuden ajan äitiyspolille laskettuna aikana eli 19.6, silloin arvioidaan vauvan koko uudelleen ja jos hän näyttää kasvaneen paljon aletaan harkitsemaan käynnistystä. Toiveena mulla olisi luonnollinen alatiesynnytys ilman käynnistyksiä, mutta elämä ei mene aina niin kuin suunnittelee. Pääasia on, että vauva saadaan turvallisesti ulos. Tässä vaiheessa voin kuitenkin sanoa, että kolmen viikon sisään meillä on vauva - keinolla millä hyvänsä.


Mulla on sellainen tunne, että vauva syntyy 

juhannuspäivänä eli 22.6. 

Mies on sitä mieltä, että vauva syntyy 

ensviikon lauantaina 15.6. 




Milloin ja miten sun synnytys käynnistyi? 
Oliko ennakkomerkkejä, vai tuliko täytenä yllätyksenä?




𝐼𝒽𝒶𝓃 𝓂𝒶𝓂𝒾𝓃𝒶 - 𝒩𝒾𝒾𝓃𝒶
RASKAUSVIIKKO 39

Onko raskausajan ruokasuositukset hätävarjelun liioittelua?

Ei kommentteja:

Mistä on pienet vauvat (ja ruokahimot) tehty?

Aina kun puhutaan raskaudesta, tulee väkisinkin puheeksi ne kuuluisat raskaushimot. Kenen tuttu on syönyt multaa tai haistellut betonia. Kuka on himoinnut suolakurkkuja pehmiksen seassa ja mitä kaikkea kummallista. Mun raskausajan oudoin ruokahimo taisi olla sokerirasituksessa käytetty sokerilitku mitä kaikki muut tuntuivat vihaavan. Himoitsin sitä niin paljon, että töissä ollessa mulla oli oma tyhjä pullo glukoosia ja haistelin sitä vähän väliä. En kuitenkaan kehdannut juoda työpaikan sokeriliuoksia, siinä pullollisessa oli reippaat 1200 kaloria pelkkää sokeria.

Kun puhutaan raskausajan ruokavaliosta ja erityisesti siitä kiellettyjen tuotteiden listasta ihmiset jakautuu kahteen ryhmään. Toiset noudattaa orjallisesti Eviran suosituksia ja lukevat joka ikisen pakkauksen ja putelin. Toiset taas luottavat "siihen kuuluisaan maalaisjärkeen". Useita keskusteluja seuranneena mun mielestä joillain on se maalaisjärki pahasti hukassa.

Otetaan esimerkiksi graavilohi mikä on kiellettyjen listalla listeria riskin takia. Listeria on bakteeri mikä voi läpäistä istukan ja aiheuttaa tulehduksen istukkaan ja sikiöön. Tämä tulehdus lisää keskenmenon, kohtukuoleman ja ennenaikaisen synnytyksen riskiä. Usein kuulee ihmisten sanovan että "kyllä sitä graavilohta voi vähän maistaa!" Ei, ei voi. Listeria ei kysy oletko syönyt graavilohta palasen vai kokonaisen lohen verran. Jos siinä yhdessä haarukallisessa sattuu olemaan listeria-bakteeria niin tartunta on saatu. Miksi siis ottaa riskiä tässä asiassa? Se että mummon kaiman kummi söi raakaa lohta koko raskausajan ja sai terveen vauvan on vain hyvää tuuria. Sinä voit silti olla se epäonninen, joka syö vain yhden palasen ja menettää lapsensa sen takia.

Kuva: Annika Liinanki Photography

Kiellettyjen lista on pitkä, enkä ole itse täysin toteuttanut sitä orjallisesti. Pepsi maxi on tässä raskaudessa ollut mun suurin heikkous. Onnistuin välttelemään sitä ensimmäisen kolmanneksen ajan, mikä on vauvan herkintä kasvun aikaa. Sen jälkeen olen juonut sitä ilman mitään omatunnon tuskia. Pepsi max on vältettävien listalla sen sisältämän suuren kofeiini määrän takia. Kofeiini ei kuitenkaan ole tappava, vaikka ei se varmasti hyvää tee vauvalle (tai minulle).

Suosittelisin näille maalaisjärjen huutelijoille perehtymistä siihen, miksi joku asia on siellä kiellettyjen ruoka-aineiden listalla. Evira ei kiellä tai kehota välttämään huvikseen ruoka-aineita, aina löytyy pätevä syy siihen. Itse en uskaltaisi Facebookin ryhmissä tai keskustelupalstoilla neuvoa ihmisiä vasten Eviran ohjeistusta ihan mutu-tuntumalla.

"Kyllä mulle lääkäri sanoi, että Buranaa voi ottaa!"

Asia mikä mua on pitkään häirinnyt vauva-palstoja lukiessa on maallikoiden toteuttama epämääräinen lääkeneuvonta. Onneksi tämä on monessa Facebook ryhmässä kiellettyä ja siellä kehotetaan kääntymään lääkärin, neuvolan tai terantologisen tietopalvelun puoleen. Silti yhä edelleen törmää niihin jotka kertovat, että he ovat saaneet lääkäriltä luvan käyttää tiettyä lääkettä, VAIKKA se on raskausaikana kielletty - niinkuin Burana. 

Ihmiset eivät ymmärrä sitä, että jos lääkäri on antanut sinulle luvan käyttää tiettyä valmistetta - lupa on henkilökohtainen. Lääkäri on silloin arvioinut juuri sinun sairaushistorian, nykyisen tilan ja sikiön tilan ja ottaa täyden vastuun määräämästään lääkkeestä. Jollekkin toiselle henkilölle sama lääkäri voisi sanoa, että sinä et voi käyttää tätä valmistetta. 

Rakkaat raskaana olevat äidit, olkaa lähdekriittisiä ja luottakaa ainoastaan ammattilaisiin näissä asioissa. Elämme sentään Suomessa, missä ammatti apu on puhelinsoiton päässä. Suositukset muuttuvat joka vuosi ja se mikä on ollut sallittua 70-luvulla - voi nykyään uusien tutkimusten valossa olla kiellettyä. 

Raskaus-ajan ravitsemussuositukset: Evira


Meidän vauva on tehty Pepsi maxista, salmiakista, 

fetajuustosta ja onnen kyynelistä.


𝐼𝒽𝒶𝓃 𝓂𝒶𝓂𝒾𝓃𝒶 - 𝒩𝒾𝒾𝓃𝒶

SAIRAALAKASSIN SISÄLTÖ

3 kommenttia:
Raskausviikko 37 menossa ja nyt on maaginen sairaalakassi eteisessä odottamassa lähtöä. Uskon että kassi joutuu odottamaan tuossa vielä monta viikkoa, sillä eilisessä neuvolalääkärin tutkimuksessa vauva ei antanut pienintäkään vihjettä että haluaisi tulla ulos vielä. Kohdunkaulaa oli jäljellä 3cm ja se oli kiinteä ja pysyi visusti kiinni. Alan jo pelkäämään, että tässä sitä ollaan vielä heinäkuussa.

Olen pitänyt jo monta viikkoa käsilaukussa aina powerbankia, neuvolakorttia, kuulokkeita, lääkkeitä ja eväitä. Ihan siltä varalta jos täytyisi lähteä sairaalaan vaikka vaan tarkastukseen. En inhoa mitään niin paljon, kun sairaalassa istumista akku tyhjänä ja nälkäisenä. Kirjoittelin aikasemmin "Paniikkikassin sisältö" -postauksen, minkä pääset lukemaan tästä!













SAIRAALAKASSIN SISÄLTÖ:


  • Imetysliivit
  • Liivinsuojat
  • Rintapumppu

-Ostin Emma merkkisen alipainepumpun ja toivon että se pääsisi käyttöön jo sairaalassa ja auttaisi maidonnousussa. Rintapumpun voi laittaa toiseen rintaan samalla kun imettää toisesta sillä se pysyy alipaineella paikallaan ja hoitaa homman itsekseen.

  • Tutti 
-En tiedä vielä tuleeko käyttöön ollenkaan. Usein taidetaan suositella, että ensin imetyksen on sujuttava hyvin ja vasta sitten voi ottaa tutin käyttöön. Toisaalta tutin antaminen voisi totuttaa vauvan juomaan myös pullosta ja silloin isä pääsisi osallistumaan enemmän vauvan hoitoon.

  • Meikkipussi / peili / hiusharja

-Haluan hyviä kuvia sairaalassa olo ajalta ja kotiinlähtöpäivänä!

  • Hygieniatarvikkeet     (deudorantti, meikinpuhdistusliinat, shampoo, hoitoaine, suihkusaippua, shaver, hammasharjat ja tahna mulle sekä miehelle) 
  • Nenäliinat
  • Vaihtovaatteet / kotiutumisvaatteet mulle
  • Kamera ja objektiivit
  • Puhelimen laturi














Mulle ehkä tärkein juttu on eväät! Jos en ole syönyt niin minusta tulee kiukkuinen ja pahoinvoiva. Olen myös kova lohtu/stressi syöjä, varmasti vetelen eväitä naamaan aina supistusten välissä jos olo vaan sallii. Eväiksi pakkasin laatikollisen pillimehuja, sillä kesäkuussa voi olla aika kuuma ja pillimehuja on helppo juoda maatessa. Suolaiseksi syötäväksi ostin mun lemppari herkkua - siemennäkkäriä. Se ei tarvitse voita eikä päällisiä, vaan on sellaisenaan jopa parempaa kun mitkään ruis-sipsit. Herkuksi pakkasin suklaapatukoita ja miehelle proteiinipatukoita.

Meillä on myös sopimus miehen kanssa, että hän tuo mulle sitten synnyttäneiden osastolle sushia, tuoreita mansikoita ja skumppaa. Näitä olen himoinnut jo monta kuukautta ihan hulluna.



















Miehelle pakkasin oman pussukan sairaalakassiini. Se sisältää rennot vaihtovaatteet, suihkusaippuan, deudorantin ja uikkarit siltä varalta jos päästäisi yhdessä ammeeseen lievittämään supistuskipuja. Mielestäni oli tärkeä pakata miehelle oma kassi, sillä on hyvin todennäköistä että mies joutuu tulemaan sairaalaan suoraan töistä eikä välttämättä pääse heti käymään kotona.

















Vauvan kotiutumisvaatteita oli kaikista ihaninta pakata. Siinä heräsi ajatukset, että kohta sitä mennään sairaalaan kahdestaan ja tullaan sieltä kotiin kolmisin. Kohta nämä pienet vaatteet saa pukea  pienen ihmisen päälle. Vauvalle pakkasin muutaman oman harson, unilelun, sukat, tumput, pipon, housut ja pitkähihaisen-ja lyhythihaisen bodyn. Sään mukaan valitsen sitten kumpi body laitetaan päälle kotiinlähtö päivänä.

Kotona laitoin turvakaukalon valmiiksi ja siinä odottaa vauvaa pörröinen nallepuku mihin pienen voi sitten sujauttaa kun mies tulee hakemaan meitä sairaalasta. Omaa autoa meillä ei ole, mutta meillä on usein anopin tai appiukon auto lainassa. Täytyy siis vielä opetella miehen kanssa turvakaukalon telakan asennus autoon ja kaukalon kiinnittäminen. En halua, että opettelu alkaa vasta sairaalan parkkipaikalla. Haluan mahdollisimman nopeasti ja rauhassa kotiin ilman turhaa stressiä siitä onko se kaukalo nyt varmasti oikein asennettu.


𝐼𝒽𝒶𝓃 𝓂𝒶𝓂𝒾𝓃𝒶 - 𝒩𝒾𝒾𝓃𝒶
RASKAUSVIIKKO 37

Mikä oli sun MUST-juttu sairaalassa olo aikana?

Mun koti ei enää oo mun kropassa

Ei kommentteja:
Olen asunut jo useita viikkoja jonkun muun kehossa. Omat jalat ei tunnu enää omilta, eihän niillä voi edes kävellä kaiken sen turvotuksen takia. Eikä mitkään kengät mahdu jalkaan, paitsi iskän rantasandaalit kokoa 45. 

Selkäkipu vaatii kääntymään kyljeltä toiselle vähän väliä, mutta pelkkä kääntyminen tuntuu urheilusuoritukselta ja saa ähkimään tuskasta. Kääntyminen myös vaatii keskittymistä, joten joudun heräämään kunnolla joka kerta kun selkä vaatii asennon vaihtoa. Se niistä yöunista.

Viikon sisään mun lantiossa on alkanut tuntumaan outoa painetta. Tuntuu kun olisi keilapallo jalkojen välissä koko ajan. Se hidastaa liikkumista entisestään ja joskus jopa autoon kiipeäminen on tuskaista. Keho tuntuu muutenkin kasvaneen ihan valtavaksi ja oma liikkuminen hidastuu päivä päivältä. Puoliso ja paras ystäväni ovat oppineet jättämään mut autolla aina suoraan kaupan oven eteen. Sillä aikaa kun minä lyllerrän kolmen metrin matkaa kohti ovea on toinen jo ehtinyt parkkeeraamaan auton, hakemaan ostoskärryt ja suorittamaan oikeastaan koko kaupassa käynnin.

Mun kohdunkaulan seuduilta kuuluu myös öisin asennon vaihdon yhteydessä kamala poksahdus. Ääni on niin kova, että olin ekoilla kerroilla varma että nyt hajosi jotain ja oikein odotin lapsiveden valuvan kohta reisiä pitkin. Mitään muuta ei kuitenkaan tapahtunut. Joku tai jokin vaan poksahtelee sisälläni, kun ilotulite.




















Miten en osannut yhtään varautua tälläiseen oloon? Luotin kehooni ihan täysin raskauden alkaessa. Kuvittelin lenkkeileväni koirien kanssa aktiivisesti vielä ennen synnärille lähtöä ja nauttivani ihanasta keväästä söpön raskausmasun kanssa. Todellisuudessa olen ollut viikkoja sairauslomalla, koirat on ollut yhtä kauan hoidossa muualla koska en aina pysty kävelemään edes vessaan.

Hyviäkin päiviä onneksi on. Joskus turvotus antaa mulle armoa sen verran, että saan nauttia kokonaisesta vuorokaudesta jalkojen päällä. Silloin aktivoidun heti, lähden ulos kavereiden kanssa ja hoidan kaikki mahdolliset asiat aina siivoomisesta kaupassa käyntiin. Usein tämä kuitenkin kostautuu seuraavana päivänä, mutta se on sen ajan murhe.


Täytyy nauttia täysillä niistä 

lähes tuskattomista hetkistä. 


Tässä olotilassa oppii arvostamaan sitä omaa vanhaa kehoa kaikkine vikoineen. Tein kropalleni lupauksen, että raskauden jälkeen alan pitää siitä parempaa huolta. Teen siitä paikan missä on hyvä olla ja panostan omaan hyvinvointiin. Ikuisena optimistina löydän siis tästäkin kokemuksesta jotain hyvää. Esittelin jo instagramin puolella kirjan johon olen rakastunut täysin! Nimittäin Kehon korjaus opas. Täytyy kertoa siitä lisää myöhemmin, sillä se tulee olemaan iso osa mun kehon muutosta.



𝐼𝒽𝒶𝓃 𝓂𝒶𝓂𝒾𝓃𝒶 - 𝒩𝒾𝒾𝓃𝒶
RASKAUSVIIKKO 36

Hei Curly Göörlit rauhottukaa vähän

4 kommenttia:
Ihan sama minkä somen avaan niin ensimmäisenä ruutuun pomppaa #curlygirl. Facebook on täynnä kyselyitä mitä hoitoainetta saa käyttää, mistä sitä löytää ja kenellä on kivoimmat kiharat. Lasketaan myös yhdessä päiviä kuinka monta päivää olet ollut khööli khööl ja ketä kaikkia on saatu houkuteltua mukaan omista miehistä lähtien. En tiedä onko tämä villitys, vai uusi kultti kaikille sulfaatittomien hoitoaineiden palvojille. Vuoden 2019 gooletetuin juttu taitaa olla Curly Girl.

Kampaajien tiedossa tämä metodi on ollut tiedossa jo vuosia. He ovat kannustaneet kiharatukkaisia asiakkaita noudattamaan saman tyyppisiä hoito-ohjeita ja välttämään suoristusrautoja. Silti vasta tämän vuoden puolella kiharat on räjähtänyt käsiin. Kamalinta tälläisissä villityksissä on se, että niihin lähtee mukaan myös sellaisen hiustyypin omaavat joille tämä ei sovi lainkaan. On lähinnä huvittavaa katsoa naisia joiden hiukset näyttää pelkästään siltä ettei niitä ole pesty kuukauteen ja siitä voisi sipaista voita leivälle. Mut hei #curlygirl!


Naiset kulkevat vanha t-paita päähän kiedottuna pitkin asuntoa ja joskus joutuvat jopa käymään kaupassa tämä turbaani päässä - sillä hiukset eivät kuivu koskaan. Hiustenkuivaajaa ei saa käyttää kun korkeintaan kylmäpuhalluksella mistä ei ole mitään hyötyä. Turbaani pesiytyy siis päähän juhannukseen asti. Lisäksi hiuksiin täytyy keitellä ihmeellisiä siemenneste.. eikun siis pellavansiemen geelejä. Jos unohdat nämä keitokset muutamaksi päivää purkkiin alkaa tämä ihana luonnontuote kasvaa hometta. Haittaakohan tämä käyttöä?

Varokaa siis kaikkia Curly Girl -metodiin hurahtaneita naisia, sillä kaikki keskustelut aloitetaan "luitko muuten tästä khööli khööl kikasta" tai "arvaa kuka muu on alottanut metodin!!" Myös miehet, lapset, naapurit, koira ja anoppi on vedetty mukaan tähän metodiin halusivat he tai eivät. Kovimmat kultin johtajat ovat laajentaneet metodin käyttöä jo miestensä partoihin ja säärikarvoihin.

Mistä sitten tunnistaa khööli khöölin? 


  • Hänellä on tietenkin kihara tukka, tai ainakin jotain sinne päin. 
  • Sitä ei ole harjattu viikko kausiin.
  • Hän kyykkii Prisman shampoohyllyn takana ja lukee JOKA IKISEN shampoo ja hoitoaine pullon tarkasti läpi ja mutisee hiljaa "tässäkin on hitto sulfaattia ja silikonia".
  • Hän toistaa lauseissaan usein käsitteitä joita me tavalliset ihmiset emme ymmärrä. Mikä hiton Co-wash tai ploppaus??
  • Hän ei todellakaan lähde mökillä saunomaan kanssasi, koska sehän voisi pilata tarkkaa vaalitun hiustenhoito -rytmin.



Olette naiset ihan hassuja!


𝐼𝒽𝒶𝓃 𝓂𝒶𝓂𝒾𝓃𝒶 - 𝒩𝒾𝒾𝓃𝒶

Viimeinen kolmannes ja aina pahenee

1 kommentti:
Perjantaina kävin äitiyspolilla sikiön painoarviossa, mistä puhuin aikaisemmin mun sektiopelko postauksessa. Raskausviikkoja mulla oli silloin 32+2 ja vauvan paino oli 2126g mikä oli lääkärin mukaan ihan normaali paino näillä viikoilla. Vauva on rakenneultrasta lähtien vastannut aina 5pv isompaa, mutta ei ole koskaan mennyt yläkäyrän ylitse. Tämä tieto helpotti hieman mun pelkoa joutua sektioon, vaikka lääkäri ei tietenkään voi luvata alatiesynnytystä. Seuraavaan kontrolliin mennään n. 38 viikolla.

On siis kevät (ja väsymys..)


Viimeiset pari viikkoa mun olo on ollut todella väsynyt. Tämä ihana kevät ja allergiakausi ja lääkitys on aiheuttanut sen, että nukun todella paljon. Yleensä joka toisena päivänä jaksan tehdä asioita, nukun vain yhdet päikkärit ja olen virkeä. Seuraava päivä onkin usein koomapäivä ja jopa ruoan lämmittäminen mikrossa tuntuu ylivoimaiselta suoritukselta.

Ennen odotin eniten sitä, että saan oman vauvan syliin. 

Nyt odotan sitä, että sängystä nouseminen ei enää veisi 

useita minuutteja ja saisi ähkimään tuskasta.


Lauantaina mulla oli super energinen päivä ja siivosin koko asunnon lattiasta kattoon. Illaksi mentiin mökille ja kotiin palatessa raahauduin sänkyyn. Tässä vaiheessa olin selästä jo niin kipeä, että mikään asento ei ollut hyvä. Alaselkä oli turvoksissa, kuumottava ja kipeä. Asennon vaihtaminen sai kyyneleet silmiin. Nukahdin tunniksi ja heräsin 1:30 pahenevaan kipuun. Yritin siirtyä sohvalle jos saisin siinä paremman asennon, päädyin kuitenkin kontalleen lattialle kivusta huutaen. Toni istui vielä puoli kolmelta yöllä sohvalla mun vieressä ja piteli kauratyynyä mun alaselällä. Nukuin yöllä vain pieniä pätkiä ja hetken jo mietin, että pystyisinkö kävelemään autolle ja ajamaan päivystykseen. Tulin siihen tulokseen, että en todellakaan pysty. En siis siivoa enää.





















Allergia


Allergiakausi on laukaissut mun astman taas aktiiviseen vaiheeseen. Vauvan paino keuhkoissa yhdistettynä hengenahdistukseen ei ole mikään kiva yhdistelmä. Hoitavasta lääkkeestä ei ole paljoa apua ja avaavaa lääkettä en uskalla käyttää, koska se aiheuttaa mulle pahoja rytmihäiriöitä mikä tuntuu vielä pahemmalle kun hengenahdistus. Joten taidan lopettaa hengittämisen kokonaan.

Olen kuullut kevään aikana useasta suusta lauseen "yleensä raskauden aikana allergiat häviää kokonaan!" - Joo ei häviä. Ei mulla viime keväänä ollut näin pahaa oloa, söin lääkkeitä kaksi viikkoa ja oireet loppui kun seinään. Nyt ei tee mieli edes poistua kotoa, etten vaan joudu hengittämään yhtään enempää siitepölyä tai katupölyä. En myöskään uskalla syödä mitään missä olisi pienintäkään allergian riskiä.








Turvotus 


Nyt ymmärrän kaikkia niitä vanhoja mummoja, jotka valittaa kävelyn vaikeutta kun raajoja turvottaa. "Muista liikkua paljon niin ei turvota" Olisi kiva liikkua, mutta siitä tulee todella kivuliasta, kun turvotus päättää ilmestyä tykyttäen ja kudoksia repien. Enää mun turvotukset ei edes ole pelkästään jaloissa, vaan myös kädet ja sormet saattaa turvota ihan yhtäkkiä. Juon vettä litra tolkulla ja välttelen liiallista suolan käyttöä, silti ihan yks kaks yllättäen jalat saattaa turvota ihan tunnissa. Niillä on täysin oma tahto, yleensä ne turpoaa sillon kun haluaisin lähteä johonkin. 



𝐼𝒽𝒶𝓃 𝓂𝒶𝓂𝒾𝓃𝒶 - 𝒩𝒾𝒾𝓃𝒶

Ihania ilmaisnäytteitä vauvalle ja äidille

1 kommentti:
Etsin mielenkiinnosta kaikkia ilmaisia näytepakkauksia mitä voi helposti tilata vauvalle. Nämä on varsinkin esikoisen odottavalle hyviä, sillä mulla ei esimerkiksi ollut hajuakaan eri vaippamerkeistä ja niiden ominaisuuksista ennen näitä pakkauksia. Ja suomalainen jonottaa vaikka tunteja saadakseen ilmaisen ämpärin, joten onhan nää nyt kivoja!

Nyt kun pääsee konkreettisesti hiplailemaan näitä tuotteita ja lukemaan esitteitä niin helpompi valita omille arvoille sopiva tuote. Vasta vauvan synnyttyä tietty näkee miten vauva reagoi vaippaan (tuleeko ihottumaa, vuotaako ohi yms).

Näitä pakkauksia hiplatessa voi miettiä omia arvojaan. Haluaako kotimaista? Mitä mieltä on eläinkokeista? Haluaako kosteusindikaattorin? Pitääkö olla allergiatestattu? Mitkä on vaipan ilmastovaikutukset? Haluaako halvinta mahdollista vai panostaa laatuun? Kauheasti mietittävää pelkästään vaippamerkin valinnassa.



















BABYBOX - Lastentarvike 


Babyboxin saat tilattua netistä babybox.fi -sivuilta, sähköpostiin lähetetään koodi millä saat noutaa boxin Lastentarvike liikkeestä. Itse nappasin mukaan oman boxini Lapsimessuilta koska satuin olemaan siellä muutenkin.

Babybox sisältää: 
Liberon vaippapaketin
Philips Avent ensitutin ja tuttipullon
Emman lusikan
Siteitä äidille
2kk ilmaisen Viaplay koodin.

Lisäksi paketissa oli pieniä näytteitä mm. desinfioivasta pyykinpesuaineesta (hyvä säästää mahdollista noroepidemiaa varten). Mun mielestä boxin sisältö oli tosi hyvä ja kaikki tuotteet tulee varmasti kokeiluun. Varsinkin tuosta tutista olen kuullut paljon hyvää, on tarpeeksi pieni ja hyvin muotoiltu niin kelpaa kuulemma nirsomallekkin vauvalle. Ei siis mitään turhaa krääsää.












MUUMIBABY 


Muumibaby boxin sain myös Lapsimessuilta, mutta näitä jaetaan esimerkiksi neuvolassa. Lapsimessuilta saadussa kassissa oli lisäksi mukana nuo Liberon vaipat ja pesuaine-näytteet, mutta ne ei kuulu tuohon Muumi -pakettiin.

MUUMIBABY Sisältää:
Muumi vaippoja
Siteitä äidille
Liivinsuojuksia ja sängyn suoja
Puhdistuspyyheitä
2kk ilmaista Viaplaytä

Muumiboxin lisäksi muumibaby.fi -sivuilta saa tilattua Muumi-vaipoista näytepakkauksen kotiin postitettuna (mahtuu siis postilaatikkoon). Siinä tuli pienemmät näytteet eri vaipoista, liivinsuojat ja sängyn kosteussuoja.




LIBERO LAUKKU


En ole vielä saanut omaa laukkuani, tilasin sen libero.fi -sivuilta ja koodin pitäisi tulla sähköpostiin n. 8-viikkoa ennen laskettua aikaa. Laukun saa noutaa koodilla K-citymarketista, K-marketista tai K-supermarketista. Olen lukenut vauvapalstoilta, että laukkua voi olla hankala löytää esimerkiksi pienemmillä paikkakunnilla, mutta lähimpään K-kauppaan voi soittaa ja pyytää heitä tilaamaan laukun hyllyyn.

Laukku sisältää:

Libero vaippoja
Puhdistuspyyhkeitä
Öljy -näytteen
Pesuneste -näytteen
Liivinsuojia
Siteitä äidille
Perhos lelun







VAU -kirjapaketti


Vau -kirjapaketin saa tilattua liitymällä Vau.fi -sivuilla kirjakerhoon. Kerhoon liittyminen on maksutonta, eikä tilausta tarvitse jatkaa ilmaisen näytteen saatua. Kirjapaketissa saa valita kolmesta eri vaihtoehdosta mieluisen näytepaketin ja siitä täytyy maksaa vain postikulut 6.90e. Lisätietoa kolmesta eri vaihtoehdosta kannattaa käydä lukemassa Vau.fi sivuilta, näytepakettien sisältö vaihtelee pakkauksittain.


Tuleeko sinulle mieleen muita ilmaispakkauksia vauvalle?
Mikä oli lemppari näistä vaihtoehdoista?



𝐼𝒽𝒶𝓃 𝓂𝒶𝓂𝒾𝓃𝒶 - 𝒩𝒾𝒾𝓃𝒶
RASKAUSVIIKKO 33

Maailman helpoin ja nopein lasagne

Ei kommentteja:
Mä en oo koskaan ollut mikään huippukokki. Alotin ruoanlaiton vasta n. 2-vuotta sitten. Sitä ennen söin vaan jotain helppoa ja nopeeta, jos jouduin itse tekemään ruokani. Vuoden sisään olen innostunut kokkaamisesta kunnolla ja mulla on hirveä halu oppia laittamaan hyvää kotiruokaa.

Äiti kertoi mulle tästä helposta ja nopeasta lasagnesta mikä menee ehdottomasti meidän ruokalistalle. Resepti on alunperin Tomi Björckin, mutta porukat keksi muokata sitä vielä helpommaksi ja paremmaksi. Viimeksi tein lasagnea 4h ja meni totaalisesti hermot. Tässä kokkailussa mulla meni kaiken kaikkiaan n. 1,5h. Mun käyttämä uunivuoka oli n. 23cm x 36cm, jos käytät isompaa / pienempää vuokaa niin mitota ainekset sen mukaan.

AINEKSET:



  • Kuohukermaa 8dl 
  • Mozzarella raaste 2x 175g pussi
  • Jauheliha 700g / 1kg
  • Valkosipulinkynsi x 4
  • Mutti säilyke kirsikkatomaatti x 2
  • Suolaa
  • Mustapippuria
  • Lasagnelevyjä
  • (Oreganoa jos haluaa)

RESEPTI:


1. Soseuta säilyke kirsikkatomaatit sauvasekoittimella tasaiseksi. Paista jauheliha ja murskattu valkosipuli pannulla ja lisää ne kylmän tomaattisoseen joukkoon. Mausta suolalla ja pippurilla. (Tomaattikastiketta ei tarvitse keittää, ettei se muutu kitkerän makuiseksi.)

2. Kaada kermat ja mozzarellaraaste kattilaan ja kuumenna kunnes juusto sulaa. Mausta pippurilla.

3. Kasaa lasagne vuokaan laittamalla ensin pohjalle kerros tomaattikastiketta, sitten valkokastiketta ja päälle lasagnelevyt. Toista niin monta kertaa kun aineksia riittää. Jätä valkokastiketta päällimmäisten lasagnelevyjen peitoksi. 

4. Paista uunissa 175c 30-40min. 


Kerro mitä pidit reseptistä!

Tarvitseeko raskaana oleva erityiskohtelua?

Ei kommentteja:

Luin Desire Nymanin blogista tekstiä "Tämän takia raskaana olevat naiset ovat ärsyttäviä" minkä pystyn suurimmilta osin allekirjoittamaan. Itseäni on lähinnä nolostuttanut saada erityiskohtelua raskauden takia. Se että en alkuraskaudesta pystynyt juomaan kahvia ei tarkoita sitä, ettei kahvia voisi edes keittää muille jos ollaan jossain kylässä. En myöskään halua astua bussiin ensimmäisenä, enkä halua käydä makoilemaan kesken työpäivän vaikka olenkin kipeä. Osaan myös pyytää / ottaa syömistä jääkaapista ilman jatkuvaa kyselyä mun nälkäisyydestä. Eikä koko pöytäseurueen tarvitse nousta auttamaan mua, kun nousen pöydästä mennäkseni vessaan.

Ihmisiä on kahdenlaisia 


Toiset varoo sanomasta mulle mitään koska olen raskaana. He pelkäävät jopa onnitella ihan vaan koska "se voi tuoda huonoa onnea". Olen heidän mielestään jotain mikä voi mennä rikki yhdestäkin väärästä lauseesta, eivätkä he voi enää puhua minulle kun normaalille ihmiselle. Todennäköisesti nämä ihmiset pelkää, että saatan räjähtää tai purskahtaa itkuun ihan koska vaan. Koska olen raskaana.

Toinen ihmistyyppi on ne jotka jatkuvasti syyttelevät raskautta kaikesta huumorimielessä. Jos minulla on huono päivä niin tämmöinen ihminen tokaisee: "voi noita raskaushormoneja!" Ihan kun minua ei voisi joku asia ärsyttää ihan muuten vaan. Nämä ihmiset myös naureskellen kertovat kauhu synnytystarinoita ja heidän suusta kuulee usein kliseisen lauseen: "nuku vielä kun voit". Heidän mielestä raskaana oleva nainen on huvittava kiukkupylly, jonka aivot sulavat sillä sekunnilla kun tikussa näkyy kaksi viivaa. He myös aktiivisesti kyselevät raskausoireista ja heti perään muistavat kertoa, kuinka heidän oireensa ovat ainakin kymmenen kertaa pahemmat.

On täysin totta, että ympärillä olevien ihmisten on otettava huomioon muutama tärkeä juttu kun läheinen ihminen on raskaana. Esimerkiksi se, etten enää ole niin nopea liikkeissäni. Kauppakeskuksessa kävellessä jään helposti jälkeen muusta porukasta, ihan vaan koska en jaksa kävellä niin kovaa. Mua hengästyttää, supistaa ja ahdistaa. Pystyn silti kuitenkin kävelemään, ei tarvitse lähteä hakemaan eteisestä pyörätuolia jos vähän puuskutan. Myös autoon pääseminen on käynyt hankalammaksi. Et voi lähteä peruuttamaan autoa parkista heti kun olet saanut turvavyön kiinni, koska todennäköisesti minä olen siinä vaiheessa vasta saanut toisen jalkani autoon. Sain myös töissä positiivista erityiskohtelua, kun ei tarvinnut mennä ottamaan näytteitä eristyspotilailta tai ottaa niin paljon sydänfilmejä missä mun selkä rasittui ja sain supistuksia. Nämäkin asiat pyysin itse työpaikalla.

Ainoa jolta kaipaan erityiskohtelua on oma mies


En kaipaa kukkia päivittäin tai palvomista ja hierontoja joka ilta. En pakota miestäni hakemaan keskellä yötä mansikkapirtelöä mäkkärin autokaistalta, enkä vaadi häntä mun yksityis huoltajaksi kellon ympäri. Koska se on naurettavaa, eikä söpöä niin kuin monet raskaana olevat ilmeisesti luulevat. Kaipaan kuitenkin ymmärrystä siihen, että voi mennä viikkokin etten pysty imuroimaan tai pesemään pyykkiä. Tarvitsen enemmän silittelyä ja hellyyttä. Olen tässä viikon sisään nukkunut melkein joka yö 12h yöunet ja päikkärit siihen lisäksi, johtuen siitä että yöunien laatu on kärsinyt paljon ja joudun syömään todella väsyttäviä allergialääkkeitä. On tärkeää että mies ymmärtää nämä asiat. Haluan silti tehdä edelleen niitä normaaleja parisuhdejuttuja, käydä treffeillä ja nähdä porukalla kavereita. Minua saa edelleen pyytää ulos kahville tai auttamaan jossain, kerron kyllä jos en jaksa tai kykene. Sekään ei välttämättä johdu raskaudesta.

On helppoa hukkua raskauskuplaansa

En tiedä aiheuttaako naiset itse itselleen laiskuuden, vai vajoavatko he siihen koska ympärillä olevat ihmiset hössöttävät liikaa. Jos joku sanoo sinulle jatkuvasti kuinka pitäisi vain levätä ja rentoutua ja antaa miehen hoitaa kaikki hommat, ehkä siihen lopulta alkaa uskoa itsekkin. Tarkoitan siis itseni kaltaisista raskaana olevista, joiden raskausvaivat ovat olleet vähäiset. Toki joku voisi kokea nämäkin selkäkivut ja väsymyksen ihan ylitsepääsemättömäksi ongelmaksi. On toki helppoa vedota siihen, että on raskaana kun tarvitsisi tehdä jotain. Mutta niin kuin Desire blogissaan sanoi, tälläiset ihmiset syö uskottavuutta niiltä jotka kärsivät oikeasti.



Vai pitäisikö minunkin heittäytyä sänkyyn 

lopuksi kahdeksi kuukaudeksi, 

vaatia aamupalat sänkyyn tuotuna 

ja jalkahieronnat joka ilta? 




Käythän seuraamassa mua myös 
instagramissa: @niinaman 
facebookissa: Ihan mamina -blogi

Synnytyspelkopolilla sektiopelon takia

1 kommentti:
Synnytys herättää mun mielessä pelkästään positiivisia ajatuksia. En malttaisi odottaa, että pääsisin jo synnyttämään. Mainitsin kuitenkin mun sektiopelosta neuvolan hoitajalle ja hän laittoi minulle lähetteen synnytyspelkopolille. Mietin pitkään, että peruisin koko käynnin. En kokenut pelkopolin olevan mulle oikea paikka. Enhän mä synnytystä pelkää, vaan leikkausta toimenpiteenä.

Päätin kuitenkin mennä pelkopolille, voisinhan samalla pyytää hoitajaa mittaamaan mun verenpaineet  niin tulisi jotain hyötyä käynnistä. Ensimmäisen kymmenen minuutin sisään tuli kuitenkin selväksi, että oli oikea päätös mennä kätilön puheille. En pystynyt edes puhumaan sektiosta ääneen itkemättä. En ole aikaisemmin tajunnut sitä kuinka paljon oikeasti pelkään leikkausta. Siinä mä istuin ja kuuntelin kätilön puhetta alaleuka vapisten ja kyyneleet poskilla.



















Oli ihan kamalan ahdistavaa puhua omasta pelosta kunnolla ammattilaisen kanssa. Olen puhunut asiasta ystäville, Tonille ja äitille. Silti asian sanominen ääneen ihmiselle joka on erikoistunut pelkosynnyttäjiin oli tosi vaikeeta, mutta samaan aikaan hyvin vapauttavaa. Itse keskustelusta en saanut paljoa irti. Olen lukenut sektiosta, komplikaatioista ja riskeistä todella paljon. Tiedän, etten voi itse vaikuttaa sektioon joutumiseen sen suuremmin. Jos vauvalla tai mulla on hätä, tai vauva on liian iso tai väärässä asennossa - sektio tehdään.

Käynti oli kuitenkin kaikkea muuta kun turha. Opin tiedostamaan oman pelkoni ja käsittelemään sitä, jotta se ei pääsisi yllättämään mua sitten kun ollaan synnyttämässä. Kätilö teki mulle myös lähetteen lääkärille painoarvio ultraan kahden viikon päähän. Ultrassa arvioidaan vauvan kokoa ja jos näyttää, että vauva on isomman puoleinen saan uuden ajan lähemmäs laskettua aikaa. Tällä keinoin minä saan mielenrauhan ja tiedon siitä onko vauva sopiva alatiesynnytykseen. Näen myös onko vauva oikein päin kohdussa ja kuulen lääkärin mielipiteen alatiesynnytykseen minun kohdalla.

Keinoja joilla yritän välttää sektion

Kuten aikaisemmin totesin, jos vauva ei ole yhteistyökykyinen tai tulee komplikaatioita niin sektioon joudutaan väkisinkin. Olen kuitenkin lukenut keinoista millä voisi olla vaikutusta synnytyksen kulkuun.

Yksi hyvä kätilön antama vinkki on lantion avaaminen. Pyrin tekemään päivittäin jumppaliikkeitä millä saisin rentoutettua lantion alueen lihaksiston. Tämä auttaa vauvaa laskeutumaan aikanaan oikeaan paikkaan oikeassa asennossa eli raivotarjonnassa. Mikäli lantio olisi kovin jumissa vauva ei ehkä niin helposti laskeutuisi synnytyskanavaan. Rentoutumista tulisi harjoitella muutenkin ennen synnytystä, sillä pelko ja adrealiini voi pysäyttää synnytyksen ennen kun se edes kerkeää kunnolla alkuun.

Yritän myös välttää puudutteita ja kipulääkkeitä, uskon että mitä vähemmällä puuttumisella pärjätään sen parempi. Haluan myös olla mahdollisimman pitkään kotona synnytyksen alkaessa. Haluan liikkua, venytellä ja istua jumppapallolla suihkussa. Synnytyksen alettua ei pitäisi jäädä makaamaan, ellei se ole aivan välttämätöntä. Pystyasento ja etukeno esimerkiksi jumppapalloon nojaten auttavat vauvaa laskeutumaan oikeaan asentoon. 

Luin alkuviikosta, että monet naiset juo vadelmanlehtiteetä sillä sen uskotaan vahvistavan kohtua jotta se jaksaa supistella kunnolla ja pehmentävän kohdunkaulaa. Tämä keino kuulostaa myös kokeilemisen arvoiselle. Raa´an ananaksen uskotaan myös pehmentävän kohdunkaulaa synnytystä varten.



𝐼𝒽𝒶𝓃 𝓂𝒶𝓂𝒾𝓃𝒶 - 𝒩𝒾𝒾𝓃𝒶
RASKAUSVIIKKO 31

Saattaisit pitää myös:



Äityli, masuasukki -ja muita ällöttäviä raskausajan sanoja

8 kommenttia:
Iltasanomien sivuilla oli äänestetty suomen kielen kamalimmat sanat. Päätin listata omat TOP inhokki sanat mihin olen päässyt tutustumaan raskausaikana. On tutkittu, että lapselle "lässyttäminen" eli liioitellut äänenpainot ja eleet auttaisivat lapsen kielellisessä kehityksessä. En kuitenkaan ymmärrä miksi lapselle opetetaan täysin vääriä ja harhaanjohtavia sanoja kuten "etupylly".

MASUASUKKI: En ymmärrä miksi tää herättää minussa oksennusreaktion, mutta en voi sietää sanaa masuasukki. Varsinkaan jos joku sanoo lauseen "Masuasukki omassa nahkayksiössään" APUA!

PIKKUÄITI: Tarkoitus on ehkä hyvä, mutta mulla tulee negatiiviset vibat, jos joku kutsuu mua pikkuäidiksi tai pikkumammaksi. Kuulostaa vähättelevältä ja alentavalta. Vähän kuin "pikkuneiti".

TÄTI TULI KYLÄÄN: Tämän luin useaan kertaan vauvapalstoilta silloin kun haaveilin raskaudesta. Tarkoittaa siis sitä, että menkat alkaa. Esimerkiksi "Ei tullut plussaa meille tästä kierrosta, täti tuli kylään"

JARRUSUKKIA: Sanotaan usein naiselle joka on juuri tehnyt positiivisen testin ja toivotaan, että alkio pysyy kyydissä eikä tulisi keskenmenoa. En kuitenkaan ymmärrä miten jarrusukat siinä auttaa. Tarrasukkia -ilmaisun ymmärrän sillä toiveena on, että alkio tarttuu kiinni kohdun seinämään.

ÄITYLI: Kuulostaa vähän paitulille, mikä meinaa mulle nuhjuista ja reikäistä yöpaitaa vuodelta 2001.

SINAPPIKONE: Mä tosiaan toivon, ettei kukaan käytä vauvastaan tälläistä nimitystä tosissaan.





















PIKKU KAKKONEN: Tarkoitetaan siis perheen toista lasta.

PUPUILU: Tällä tarkoitetaan seksin harrastamista lapsen saanti tarkoituksessa. En voi käsittää, miksi aikuiset ihmiset jotka on valmiita hankkimaan lapsia ei voi puhua asioista niiden omilla nimillään. "Huomenna mulla on ovulaatio, joten tänään pupuillaan oikein urakalla ;)" -YÖK!

MAMMA: En halua olla mamma! Se kuulostaa mun korvaan +50-vuotiaalta pullan tuoksuiselta essu päällä hääräävältä naiselta, joka kärsii alkavista vaihdevuosi oireista ja kutoo sukkia lauantai iltaisin Emmerdalen äärellä. Suutuin Tonille kerran, kun hän erehtyi kutsumaan mua vitsillä mammaksi.

MAITOBAARI: Mä en todellakaan aio muuttua maitobaariksi synnytyksen jälkeen.

VAUVASIEMEN: Tarkoitetaan siis miehen siittiöitä.

Listaan voisi vielä lisätä kaikki lapsen kanssa puhuttaessa käytettävät sanamuunnelmat, kuten kenkulit, etupylly, simmut, tisuttelu ja muut ihanat lässyttely sanat. Meillä ainakin puetaan kengät jalkaan.



Jaxuhaleja kaikille, jotka joutuvat kärsimään näistä ällöttävistä sanoista. 
Kommentoi alle sun inhokki sana, mikä saa verenpaineet nousemaan. 


Saattaisit pitää myös:


Apua selkäongelmiin (vlogi)

Ei kommentteja:
Kuvailin eilen vlogivideota, missä jaoin mun vinkkejä raskausajan selkäongelmien hoitoon. Sen olen oppinut, että selkäongelmiin ei auta kipulääkkeet - ei sitten yhtään. Toinen asia minkä olen huomannut on se, että kaikki lääkärit ei ymmärrä mitä muutoksia naisen keho käy läpi raskaana. Se että joku kärsii selkäkivuista ei tarkoita huonoa kuntoa, huonoa ryhtiä tai huonoja elintapoja. Liikunta auttaa ja ennaltaehkäisee, mutta niin kuin raskauspahoinvointi - toisille se tulee ja toisille ei.



Oliko sulla selkäongelmia raskaana?
Mikä oli paras helpotus kipuun?


Löydät mut myös instasta @niinaman

Ihan mamina facebook sivut löydät täältä!

Saattaisit pitää myös:


Mun eka blogipäivä Lapland hotels Bulevardilla

2 kommenttia:
Olin eilen elämäni ensimmäisessä Otavamedian järjestämässä blogipäivässä Helsingissä Lapland hotels Bulevardilla. Mun päivä alko hienosti, kävelin koko aamun kauratyyny housujen selkäpuolelle ängettynä välttyäkseni iskiaskivuilta. Vedin aamulla kaikki mahdolliset sallitut allergialääkkeet naamaan saadakseni turvotuksen pois ja 10min ennen lähtöä tajusin, että olin jättänyt lompakon kaverin autoon edellisenä päivänä. Hieno alku siis!

Pääsin kuitenkin junaan neljä minuuttia ennen lähtöä ja selvisin hienosti Helsinkiin. Asemalla lyötiin bloggaajakolleegan kanssa viisaat päät yhteen ja kahden navigaattorin voimin löydettiin Lapland hotels Bulevard, mikä olikin yllättävän lähellä!

Hotellilla seisoin aivan jännittyneenä aulassa muiden bloggaajien kanssa. Oli sellainen olo, et ei hitto mä en kuulu tänne. Tuntui, että kaikki muut tunsi toisensa ja oli paljon kokeneempia. Nää ihanat naiset otti kuitenkin heti kontaktia, oli ihana päästä juttelemaan ja jännitys hävisi.

Päästiin kierrokselle hotelliin, mikä on avattu tammikuussa Helsingin Bulevardille. Hotellissa teemana on pohjoinen luonto ja Lappi, mikä sai mut rakastumaan heti. Oon aina ollut ihan Lappi ihminen, en tiedä mitään niin ihanaa kun matkat Lapin luontoon. Tehtiin vuonna 2017 mun ja Tonin ensimmäinen yhteinen reissu elämyshotelli Järvisydämeen missä oli samanlainen tunnelma kun tässä hotellissa, mutta tämä hotelli on mielestäni modernimpi ja mikä parasta - keskellä Helsinkiä.

Hotellissa voi perus huoneen lisäksi varata huoneen omalla saunalla, kylpyammeella tai molemmilla! Mulla loksahti leuka auki, kun tajusin että saunasta ja kylpyammeesta näkee lasin läpi huoneeseen. Ihana idea ja toi huoneeseen heti intiimiyttä ja estetiikkaa. Mun teki niin mieli laskea itelleni kylpyvesi ja nostaa kipeät ja turvonneet jalat ammeen reunalle. Hienoimmissa huoneissa oli vielä näiden herkkujen lisäksi ranskalainen parveke tai oma kattoterassi. Tiedän missä haluan viettää mun hääyön. 

Kierroksen jälkeen päästiin cocktail tyyppiseen tilaisuuteen, missä oli Otavamedian henkilökuntaa ja toimittajia. Tarjoilu jatkui Lappi teemalla, tarjolla oli poroa, lohta, mini-karjalanpiirakoita ja hillasta tehtyjä leivoksia. Meinasi taas lähteä raskaushimot lapasesta, en voi enää ajatella muuta kuin sitä vihersmootieta ja poroa.

Koulutuksessa oli teemana instagram -markkinointi ja kuultiin muutamaa potenttiaalista yhteistyökumppania ja heidän toiveitaan vaikuttajilta. Koulutuksen jälkeen saatiin goodiebagit ja jäätiin vielä Kaksplussalaisten kanssa höpöttämään hotellille. En olisi millään halunnut lähteä kotiin, vaikka olin ihan väsynyt ja jalat turvoksissa. Mulla oli ihan mahtava päivä!



Mikä on sun lemppari lomakohde Suomessa?


Seuraa mua myös instassa!

Allergialääkkeet tekee musta narkoleptikon

Ei kommentteja:
Alkuviikon pärjäsin taas hyvin töissä, pieniä harjoitus-supistuksia oli mutta ne on ihan normaaleja tässä vaiheessa raskautta, eikä sinänsä häirinnyt mun työntekoa. Eilen kuitenkin sattui jotain. Olin sairaalalla vuorossa ja aamun näytteiden haku kierron jälkeen klo 11 maissa mun selkä irtisanoi jälleen sopimuksensa ja kamalat iskiaskivut alkoi.

Käytiin työkaverin kanssa lounaalla ja mä hiihtelin varovasti pitkin sairaalaa, kun pelkäsin että jalka lähtee alta hetkenä minä hyvänsä. Otin panadolia, mutta eipä siitä ole mitään apua hermokipuun. Lounaan jälkeen en enää kyennyt kierrolle. Kahden tunnin itkun ja vääntämisen jälkeen suostuin myöntämään etten ole työkykyinen, jos en pysty edes seisomaan kunnolla.

Soitin lapsen tulevalle kummitädille, joka haki mut päivystykseen koska yllättäen neuvolassa ei ollut lääkärin aikoja koko loppuviikolle. Vihaan mennä päivystykseen tälläisen asian takia, koska mielestäni tämä ei ole mitenkään hengenhätä. Eikä tähän edes auta mikään muu, kuin sairaslomatodistus.

Päivystyksessä ei onneksi ollut ruuhkaa, pääsin melkein heti sisään ja mulle sattui aivan ihana nuori mieslääkäri. Hän naureskeli sympaattisesti mulle kun kyyneleet silmissä kinkkasin ovesta sisään, kerroin että mua sattuu ja hän totesi että sen huomaa kauas. Lääkäri yritti miettiä kipulääke vaihtoehtoja ja kyseli mun mielipidettä, todettiin yhdessä että ei tähän mikään lääke auta - enkä raskauden takia halua syödäkkään lääkkeitä. Lääkäri kysyi kuinka paljon koen tarvitsevani sairaslomaa, en osannut vastata koska kipu on niin aaltoilevaa ja sillä on täysin oma tahto. Hän kirjoitti varmuuden vuoksi ensviikon perjantaille asti, jotta selkä saisi levätä kunnolla.

Lääkäri oli aivan uskomattoman ihana ja ymmärtäväinen verrattuna työterveyslääkäriin jonka mielestä olen vain laiska.  Ihanan positiivinen lääkärikäynti siitä huolimatta, ettei kipuun löydy apua. Mutta hei! Muistakaa, että raskaus ei ole sairaus!

Allergiakausi ja raskaus

Ihana kevät ja allergiakausi on taas rantautunut Suomeen. Osasin laskeskella jo positiivisen testin tehtyäni, että kiva - olen viimeisilläni raskaana pahimpaan siitepöly aikaan. Taustastani sen verran, että olen ollut lapsesta asti siitepöly, eläin -ja ruoka-aine allerginen. Nukuin koko ala-asteen kevätkaudet läpi vahvan allergialääkityksen takia, pahimmillaan lista ruoka-aineista mitkä oli kielletty oli pidempi kun se mitä sain syödä. Onneksi mun vanhemmat päätti viedä mut kalliiseen siedätyshoitoon.  

Siedätyshoidoissa kolmen vuoden ajan mulle pistettiin injektio olkapäähän säännöllisin väliajoin. Nyt voin olla älyttömän kiitollinen siitä, koska se on pelastanut mut paljolta. Saan nykyään syödä melkein mitä vain ja pahin allergiani rajoittuu vain huhti-kesäkuulle. Olen myös voinut hankkia oman koiran, vaikka saatan tietyistä roduista allergisoitua vieläkin.

Raskaus ja allergia ei ole välttämättä kiva yhdistelmä. Moni puhuu allergioiden helpottaneen raskauden aikana, mutta mulle on käynyt päinvastoin. Huomasin jo pari kuukautta sitten, etten pysty enää edes oleskelemaan samassa huoneessa porkkanaraasteen kanssa ja sain allergisen reaktion tyynystä. Nyt kun maha on kasvanut ja henkeä ahdistaa valmiiksi ei tukkoinen nenä ja ahtautuneet keuhkoputket tee yhtään hyvää ololle. Sain tänään myös pitkästä aikaa hengityskatkoksen ja läheltä piti etten saanut paniikkikohtausta sen takia. Eikun siis astmalääkkeitä etsimään!

Paras juttu tässä on se, että vuosien etsintöjen jälkeen löysin itselleni sopivan allergialääkkeen - mitä en saa enää syödä raskauden takia. Joudun siis palaamaan siihen lääkkeeseen mikä teki musta käytännössä narkoleptikon. 


𝐼𝒽𝒶𝓃 𝓂𝒶𝓂𝒾𝓃𝒶 - 𝒩𝒾𝒾𝓃𝒶
RASKAUSVIIKKO 30

Oikeuttaako raskaus kommentoimaan toisen vartaloa?

Ei kommentteja:

Oikeuttaako raskaus toisen kehon kommentointiin?


Suurin osa kommenteista mitä oon raskauden aikana saanut on ollut positiivisia ja hyvällä mielellä tarkoitettuja. Mun mielestä on ihana jutella raskaudesta ihmisten kanssa ja tykkään jakaa omia kokemuksia ja kertoa mun odotuksesta jos joku kysyy. Tietyt kommentit on kuitenkin jäänyt mieleen hyvin häiritsevästi.

PAINON KYSELY:


Multa kysytään usein "Onko sulle tullut paljon raskauskiloja?" Jos kysyjä on lähisukulainen tai ystävä kysymyksessä ei ole mitään ihmeellistä ja vastaan siihen rehellisesti. Mutta miksi kukaan puolituttu tai tuntematon kysyy toisen painoa?

OMPAS SULLA VALTAVA MAHA!


Tämä on kommentti mistä oon opetellut heittämään läppää, koska nämä kommentit ei tule loppumaan ennen vauvan syntymää. Vaihtoehtoina oli siis vitsailla asiasta myös tai pahoittaa mieleni. Nämä kommentit sai mut aluksi kuitenkin miettimään, että olenko normaali? Onko mun maha liian iso? Onko vauvalla kaikki hyvin kun masu kasvaa näin kovaa tahtia??

Huolestuin oikeasti siitä, että mulla on iso raskausvatsa. Varsinkin kun ihmiset kyseli koska vauva syntyy ja sanoin, että kesäkuun puolen välin jälkeen niin reaktiot oli tasoa "OHO! No sit siellä on pakko olla kaksoset!" Vastasin, että yksi vain niin juttu jatkui: "Iso vauva mahtaa olla! Pelottaako synnytys?" Kamalan ahdistavaa tollainen keskustelu. Onneksi juttelin tästä yhden instagram tutun kanssa joka kertoi, että hänellä oli paljon lapsivettä ja siksi vatsa oli iso ja olo tukala. Vauva oli siis ihan normaali. Nyt uskallan jopa itse vitsailla isosta mahastani ja naureskella töissä kuinka joudun kohta vaihtamaan työvaatteet miesten mallistoon.

















Vaikka itse en pahoita mieltäni kovin helposti, en silti ymmärrä miksi kukaan kokee oikeudekseen kommentoida toisen vartaloa negatiivisesti. Raskaus on naiselle muutenkin herkkää aikaa ja moni voi kokea ahdistusta ja epävarmuutta omasta muuttuvasta vartalosta. Asiaa ei helpota yhtään se, jos kuulee jatkuvasti kommentteja siitä kuinka valtava on. Keho muuttuu niin nopeasti, ettei mieli välttämättä pysy perässä ja moni nainen on ahdistunut omasta peilikuvastaan.

Mä sain viikko sitten kuulla kommentin, joka meni suurin piirtein näin: "Kyllä susta huomaa että olet raskaana, kun sulla on toi leukakin". En ollut missään kohtaa aikaisemmin ajatellut, että mulla olisi joku kaksoisleuan tapainen. Nyt en voi enää mitään muuta ajatella, tunnen "leuan" läsnäolon jatkuvasti ja se ärsyttää mua. Jos en olisi koskaan kuullut tätä kommenttia, tuskin ajattelisin koko asiaa.

Suunnitelmani kehon suhteen tulevaisuudessa:

Olen jo pitkään suunnitellut aikaa synnytyksen jälkeen. Toivon, että palautuisin synnytyksestä nopeasti jotta pääsisin heti treenaamaan. Raskauskiloja mulla on tullut tähän mennessä vajaa 10kg. Ennestään mulla on pudotettavaa n. 10kg. Uskon että synnärille jää useampi kilo ja imettäessä lähtee paino laskuun helposti. Haluan kuitenkin kehittää lihaksistoa ja mulla on muutama tavoitevaate mihin haluan mahtua jälleen.


Raskaus muuttaa kehon koostumusta paljon, mutta uskon että pääsen omiin tavoitteisiini koska ne on realistiset. Haluan terveen vartalon, terveellisen ruokavalion ja olla esimerkki lapselleni liikunnan ja ruoan merkityksestä. Lähtötilanne raskausviikolla 29+0 on siis tämä. Aion ottaa kuvat ennen synnytystä, synnytyksen jälkeen ja siitä tasaisin väliajoin kunnes olen tavoitteessani.


𝐼𝒽𝒶𝓃 𝓂𝒶𝓂𝒾𝓃𝒶 - 𝒩𝒾𝒾𝓃𝒶
RASKAUSVIIKKO 30

Saattaisit pitää myös: