Vauvani on ollut useasti hoidossa, enkä pode huonoa omatuntoa

2 kommenttia:
"En voisi ikinä antaa vauvaa hoitoon kenellekkään" "Meidän Pirkka-Liisa on 2v 3kk eikä ole ollut vessareissua kauempaa erossa minusta" "Annoin vauvan ekaa kertaa isille hoitoon kun hän oli 6kk"

Lauseita mitä kuulen ja luen vauvaryhmistä hyvin usein. En tiedä onko noiden lauseiden tarkoitus olla syyllistäviä, vai pitäisikö äideille myöntää palkinto siitä että eivät ole poistuneet kotoa ilman lasta? Me sovittiin miehen kanssa jo raskausaikana, että mä en sitten jää neljän seinän sisälle. Toisille se sopii, mutta mä olen erilainen. En pode huonoa omatuntoa siitä, että otan aikaa itselleni. Mä olen paljon parempi äiti silloin kun olen saanut hetken hengittää, joskus se on tunnin kauppareissu yksin ja toisinaan ilta viinilasin kera.

Kärsiikö lapsi jos hän joutuu eroon äidistään?


Lapsia on eri luonteilla ja temperamenteillä varustettuja. Toiset lapset ovat hyvinkin äitiholisteja, eivät suostu syömään tuttipullosta ja vain äidin syli rauhoittaa (ja toiset äidit ovat vauvaholisteja mikä sekin on ihan okei). Meillä on toistaiseksi asunut vauva, joka kelpuuttaa kaikki aikuiset ketkä antaa pusuja, haleja ja maitoa. Oliver on ollut eniten minun äidillä hoidossa (huom. en laske isän kanssa oloa hoidossa olemiseksi), koska äiti tuntuu mulle kaikista turvallisemmalta vaihtoehdolta. Heillä on läheiset välit ja Oliver tunnistaa mummin äänen jo kaukaa. Kesti jonku aikaa ennen kun pystyin luottamaan myös puolisoni äitiin, joka on osoittautunut yhtä mahtavaksi lapsenvahdiksi. Ainakaan minulle ei ole käynyt ilmi, että Oliver reagoisi mun poissaoloon. Hän syö, nukkuu ja leikkii samalla tavalla kun mun läsnäollessa ja on iloinen siitä kun äiti ilmestyy taas paikalle. En tiedä mitä siellä pienessä päässä tapahtuu mun poissaolon aikana, mutta tiedän että stressaantunut ja pinna kireällä oleva äiti on paljon pahempi vaihtoehto kun muutama tunti mummon hoivissa.


Oliver on vasta neljän kuukauden ikäinen, 

joten asia ehtii muuttua vielä monesti. 

Me mennään täysin lapsen ehdoilla. 



Onko isä tasavertainen vanhempi?

Täysin pulloruokittujen lasten kohdalla isä on ehkä hiukan enemmän samalla viivalla äidin kanssa, verrattuna täysimetettyyn vauvaan. Imetys vie useita tunteja päivässä ja siinä lapsi on suojassa äidin ihoa vasten, usein myös yöllä mikäli nukutaan perhepedissä. Meillä pyritään tasaamaan äidin ja isän välisiä eroja sillä, että isä ja vauva saavat olla kahdestaan. Isä saa toteuttaa omaa vanhemmuuttaan ilman, että äiti hengittää koko ajan niskaan. Puoliso on kertonut, että hänen on paljon helpompi ja varmempi olla vauvan kanssa kaksin, kun että minä olisin vieressä "vahtimassa". Isä hoitaa myös osuutensa yöheräämisistä ja jos hänellä on iltavuoro pojat leikkivät usein aamuisin kahdestaan. 

Mikä oikeus minulla olisi hankaloittaa isän ja vauvan välisen kiintymyssuhteen syntyä sillä, että haluaisin itse hallita kaikkea aina? Minä uskon, että isän rakkaus lasta kohtaan syvenee ja vahvistuu sillä, että hän saa halutessaan olla yhtä paljon mukana heti vauvan syntymästä lähtien. 


Sitäpaitsi voiko kenelläkään lapsella 

olla liikaa rakastavia aikuisia?




Mitä se meidän kohdalla vaatii, että juuri meidän vauvan voi jättää hoitoon?

Mulle imetys on aina ollut hyvin tärkeä juttu, joten jos olisi näyttänyt siltä että imetys saattaa kärsiä mun poissaolosta en olisi jättänyt Oliveria hoitoon kenellekkään. Rintaraivareiden ollessa pahimmillaan 3kk iässä en uskaltanut antaa Oliverin juoda pullosta, ettei se pilaa koko imetystä.

1. Maitoa pakastimessa

Pumppaan maitoa pakkaseen päivittäin. Asiasta on tullut aika stressaava minulle sen jälkeen kun aloitin imetysdieetin ja jouduin heittämään roskiin kaikki jo keräämäni maidot. En myöskään saa pumpattua päivässä kun n. 150ml mikä on vain yksi ateria. Mikäli haluan poistua asunnosta täytyy aina laskea maitojen riittävyys. Tavallaan huvittavaa istua keittiössä laskemassa pakastettuja maitopusseja "jos menen ensi lauantaina ystävän kanssa syömään, en pääse seuraavalla viikolla messuille". 

2. Tuttu hoitaja

En anna Oliveria vielä hoitoon muille, kun omalle äidilleni tai puolison äidille.

3. Oliverin vointi

Oliverin ollessa kipeä tai kärsiessä allergiaoireista en anna häntä hoitoon. Koen, että silloin mun tulee olla paikalla lohduttamassa pientä. Jos Oliver alkaisi oireilla mun poissaolosta tai vierastaa myös silloin jättäisin omat menot menemättä.


Meillä on ihan liikaa yliväsyneitä äitejä

Miksi itsensä loppuun raatamista pidetään jotenkin arvostettavampana? Miksi äidin tarvitsisi jaksaa yksin? Miksi ei luoteta läheisten tai neuvolan tarjoamaan apuun? Mun mielestä koko perheen hyvinvointi lähtee äidistä. Levännyt ja onnellinen äiti kasvattaa onnellisia lapsia. Suomalaiseen kulttuuriin tuntuu kuuluvan se, että jokainen hoitaa itse omat lapsensa ja jos pyydät apua olet huono vanhempi. Monissa maissa on edelleen "koko kylä kasvattaa" meininki ja minusta siitä voisi ottaa vähän mallia. Tarjota apua toisille ja ennen kaikkea ottaa sitä vastaan. 



Mama u need a break 

IHAN MAMINA - Niina
Oliver 4kk + 9pv

Olen ylihysteerinen fanaatikko äiti

Ei kommentteja:
Jos uusimpien ruoka-ja turvallisuus suositusten noudattaminen ja asioista selvää ottaminen on ylihysteerikon ja fanaatikon määritelmä, niin kyllä! Olen mielelläni sitä. Kuulen usein lauseen "maalaisjärjellä pärjää", mutta tiesittekö että maalaisjärki on hyvin suhteellinen käsite. Toiselle maalaisjärkeä on laittaa turvavyö kiinni autossa ja toisen maalaisjärki sanoo, että jos ajetaan alle 50km/h niin eihän sillä turvavyöllä mitään tee. Suhteellista.

Suositukset ovat harvoin tuulesta temmattuja, ainakin mitä lapsiin tulee. Ihmiset vetoavat usein siihen, että "suositukset muuttuvat joka vuosi" - kyllä, koska tutkimuksissa edetään ja opitaan uutta. Kymmenen vuotta sitten suositeltiin huonosti nukkuvalle vauvalle velliä iltaisin, jotta yöuni paranisi. Uusimmassa tutkimuksessa on todettu, ettei vellit (mitä ei nykyään suositella ollenkaan, koska niissä ei ole mitään ravitsemuksellista hyötyä) tai muutkaan ruoat vaikuta lapsen yöuniin. Pikemminkin vauva voi saada vatsavaivoja vellistä, jos suolisto ei ole vielä valmis sitä käsittelemään.


Olen lukenut kirjoja suoliston hyvinvoinnista ja siitä miten se vaikuttaa kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin. Suolistolla on esimerkiksi iso vaikutus mielialaan ja aivojen toimintaan. Meidän vauva on ollut pienestä asti vatsavaivainen ja olen noudattanut yli 2 kuukautta tiukkaa imetysdieettiä, koska vauva reagoi mun syömistä ruoka-aineista. Tämän takia olen päättänyt täysimettää 6 kuukauteen asti ja aloittaa lisäruoat sitten sormiruokailuna. Vauva ei tarvitse tätä ennen muuta ruokaa, jos hän kasvaa hyvin. Halutessaan toki voi kiinteät aloittaa aikaisemmin kun puolivuotiaana.

Tuntuu, että moni vanhempi ajattelee kiinteiden aloituksen tarkottavan sitä, että ruokaa pitäisi heti lappaa suuhun purkki tolkulla. Tosiasiassa edelleen vauvan pääsääntöinen ravinnon lähde on äidinmaito tai korvike. Tarjottuja ruokia menee suuhun sen verran mitä vauva haluaa, häntä ei tule pakottaa vaan antaa itse tutustua ruokiin ja uusiin makuihin monipuolisesti. Usein unohdetaan lapsen omat valmiudet. Vauvat kehittyvät eri tahtiin ja toiset ovat valmiita syömään kiinteitä 4kk iässä, kun taas toiset vaativat enemmän aikaa jotta osaavat käsitellä ruokaa suussa ja niellä kunnolla. Itse en halua aloittaa kiinteitä ruokia ennen kun vauva osaa istua syöttötuolissa, sillä pelkään tukehtumista. Pidän sormiruokailua hyvänä aloituksena, koska siinä lapsi määrää tahdin. Hänen motoriset taidot kehittyvät, hän saa tutkia ruokia ja syödä sen verran mikä tuntuu hyvälle. Sormiruokailijat kehittyvät usein nopeasti ja oppivat käyttämään itse lusikkaa aikaisin.


Edellä mainitut ovat pieniä asioita ja tuskin saa suurta vahinkoa aikaan jos vanhemmat haluavat poiketa suosituksista. Se on jokaisen perheen oma asia. Mennäämpä vakavampiin asioihin, kuten turvaistuimiin. Olen niin kiitollinen, että luin facebookin vauvaryhmistä asiaa ja linkkejä turvaistuimiin liittyen. En esimerkiksi aikaisemmin tiennyt, että turvakaukalon käyttöikä on 5-7-vuotta valmistajasta ja säilytystavasta riippuen. Tämän jälkeen kaukalo ei enää suojaa, sillä muoviosat on haparoituneet eikä sitä voi nähdä paljaalla silmällä. En myöskään tiennyt, että lasta suositellaan kuljetettavaksi mahdollisimman pitkään selkä menosuuntaan, vähintään 4-vuotiaaksi ja sen jälkeen niin kauan kun lapsi mahtuu istumaan. On todettu, että selkä menosuuntaan istuvan lapsen niska pysyy paljon paremmin suojassa verrattuna "oikein päin" matkustavaan.

Onko nämä asioita joissa on varaa palata vanhaan? Antaisitko lapsesi matkustaa ilman turvaistuinta ja näin vaarantaa hänen henkensä ja terveytensä? Vain koska "kyllä ennenvanhaakin". Tuo lause herättää minussa vihaa, sillä tämän kaltaisilla ohjeilla ja suosituksilla ollaan saatu lapsikuolleisuus laskemaan huimasti viime vuosikymmeninä.

Korostan, että JOKAINEN vanhempi tekee niin kun parhaaksi näkee lapsensa kanssa. En kuitenkaan pidä siitä, että suositellaan myös muille "väärää tietoa" eli turvattomia ohjeita. 


Kuulin tässä hetki sitten tarinan kuinka raskaana olevalle oli luontaistuotekaupan myyjä suositellut lisäravinnetta missä selvästi luki "ei suositella raskaana oleville tai imettäville". Nainen ei kyseenalaistanut myyjän ammattitaitoa ja vasta myöhemmin selvisi, että tuote sisälsi runsaasti A-vitamiinia mikä voi aiheuttaa sikiölle kehityshäiriön tai keskenmenon.


Mielestäni joskus on myös paikallaan kyseenalaistaa ammattilaisen ohjeet. Opin sen itse, kun neuvolalääkäri väitti ettei lapsi voi saada allergiaa rintamaidon kautta.  Oletin aikaisemmin, että neuvolassa ollaan aina viimeisimmän tiedon tasalla lapseen liityvissä asioissa, mutta sain pettyä. Olen myös kuullut useasta paikasta, että hammaslääkärissä neuvotaan usein lopettamaan imetys (etenkin yöimetys) koska se pilaa lapsen hampaat. Tämä on ISO vale. Äidinmaito reagoi kuitenkin sokerin kanssa ja se on yksi syy miksi meidän lapsi ei tule saamaan lisättyä sokeria niin kauan kun saa rintamaitoa. Myöskään yöimetys ei pilaa hampaita jos lapsen suu huuhdotaan iltaisin vedellä ennen nukkumaanmenoa, eikä suussa ole muuta ruokaa mikä voisi aiheuttaa happohyökkäyksen.

Fanaatikko vai intohimoinen ja tiedonhaluinen?
Ylihysteerinen vai lastaan suojeleva?
Hiuksen hieno ero.


Ihan mamina - Niina
Oliver 4kk + 2 päivää

IHAN TISSINÄ

Ei kommentteja:
Heräsin siihen, kun pienet sormet tunkeutui mun suuhun ja nenään. Avasin silmät ja kuulin naurua. Nappasin pienen vauvan kainalooni, mutta hän väänteli, potki mun vatsaa ja kikatti. Jaahas, enää ei nukuta. Onhan kello jo 6 aamulla.

Oliver on 15-viikkoa vanha, eli kohta nelikuinen. Meillä on ollut pahoja rintaraivareita ja öistä on tullut levottomampia. Kuukausi sitten mun rinnoissa tapahtui jotain. Enää ne eivät pakkaudu täyteen maitoa, eikä maito tule niin helposti ulos. Oliverin täytyy tehdä hieman enemmän töitä ruokansa eteen. Välillä mietin, että tuleeko sitä maitoa ollenkaan. Tämä kaikki on kuitenkin täysin normaalia ja oli odotettavissakin. Maito ei ole loppunut, vaan heruminen hidastunut. Tämä aiheutti sen, että ennen niin kiltisti syövä vauva alkoi raivota heti saatuaan tissin suuhun. Hän ei hyväksynyt hidasta palvelua ja menetti hermonsa heti. Olin kun tarjoilija ravintolassa, jolle huudetaan siitä, että ruoan tulossa kestää liian kauan. "Anteeksi herra, mutta en voi sille mitään että keittiössä on ruuhkaa".

Vauva itki, minä itkin, puolisokin oli itkun partaalla. Välillä teki mieli hakea tuttipullo ja pakkasesta maitotilkka, jotta tilanne menisi ohi. Onneksi ajattelin järjellä - se vaan pahentaisi asioita. Minä imetin kylpyhuoneessa veden valuessa täysillä, imetin pimeässä vessassa, imetin seisten, maaten, hyppien ja ylösalaisin. Imetin ennen kun vauvalle tuli nälkä, herätin hänet kesken unien tyrkkäämällä tissin suuhun. Tein aivan kaiken, jotta imetys vaan jatkuisi. Ja se toimi! Meillä ei enää raivota tissille kun hyvin harvoin.

Kuva: Jani Wallenius

Mistä tietää, että maitoa tulee tarpeeksi?


- Vauva syö 8-12 kertaa vuorokaudessa
- Vauva pissaa vähintään 5 kertaa vuorokaudessa
- Ensimmäisinä viikkoina vauva kakkaa kerran päivässä. Yli 6 viikkoa vanhoilla kakkaamisväli voi olla jopa kaksi viikkoa. 
- Vauva kasvaa (alle 6kk vanha kasvaa vähintään 500g kuukaudessa)
- Vauva imee tehokkaasti ja nielee maitoa
- Imetys ei satu

Lähde: Imetys.fi

Mistä rintaraivarit johtuu?


Meillä rintaraivarit johtui selvästi herumisen hidatumisesta. Vauvan imeminen muuttuu n. 2-3kk kohdalla refleksistä tahdonalaiseksi ja se voi hämmentää vauvaa. Vauva alkaa myös kiinnostua muusta maailmasta, eikä välttämättä jaksa keskittyä syömiseen. Olisi paljon kivempaa katsella maisemia, kun tuijottaa äitin tissejä. Vauvalla voi myös olla hankala olo, asento saattaa olla huono, maito suihkuta liian kovaa, vatsavaivat, hampaiden tulo tai allergiat. Myös äidin kuukautisten alku voi vaikuttaa maidon makuun ja tästä syntyä rintaraivoa ennen kun vauva taas tottuu asiaan. 

Parhaimmaksi keinoksi rintaraivarien taltuttamiseen osottautui usein se, että hytkytin vauvan nukkumaan hetkeksi ja herätin hänet livauttamalla tissin suuhun. Toinen hyvä keino oli kovaa valuvan veden vieressä imettäminen ja tutilla hämääminen. 


Tsemppiä kaikille rintaraivarien kanssa!


Ihan tissinä - Niina

Miltä vatsa näyttää 3kk synnytyksen jälkeen? KRF-hoidon hyödyt

Ei kommentteja:
Kaupallinen yhteistyö Kauneuskeskus Place to be kanssa.

Mun keho on kokenut vajaa vuodessa paljon. Raskaus, synnytys, laihtuminen ja imetys on kaikki tuonut mun vartaloon näkyviä jälkiä. Ennen synnytyssairaalaan lähtöä painoa oli 95kg ja vatsa oli valtava. Vyötärön ympärys ylitti jo 112cm. Voitte siis kuvitella, että tämä kaikki oli mun vatsan iholle liikaa. Tiesin jo silloin, että mua odottaa "pullamössö" vatsa, löysää ihoa ja raskausarpia. En häpeä sitä, vatsan seudun muuttunut ulkonäkö ei ole mulle maailmanloppu. Haluan silti tehdä parhaani, jotta mulla on hyvä ja kaunis olo omassa vartalossani. Siksi päätin aloittaa elämäntaparemontin heti raskauden jälkeen ja kiinteytymistä tukemaan halusin mukaan Kauneuskeskus Place to be:n tarjoamat KRF-hoidot.


Mikä on KRF-hoito?

KRF laite on kosmetologien käyttämä hoitolaite millä ohjataan radiofrekvenssi aaltoja kudoksiin. Kuulostaa hurjalle näin maallikon korvaan, mutta ei se ole sen kummempaa kun ultraääni. Ei siis satu tai vahingoita kudoksia millään lailla. KRF-hoidon avulla iho kiinteytyy ja kirkastuu, nestekierto aktivoituu ja selluliitti tasoittuu. Omalla kohdalla halusin hoidettavaksi alueeksi alavatsan, reidet ja takapuolen missä iho oli selvästi löystynyt, mutta hoitoja voi tehdä myös esimerkiksi kasvoihin tai käsivarsiin.

Hoito perustuu siis radiofrekvenssi aaltoihin, mitkä nostavat lämpötilaa kudoksissa jonka seurauksena muunmuassa kollageenin ja elastaanin tuotanto kiihtyy. Kollageeni ja elastaani on proteiineja, mitkä ovat isossa merkityksessä ihon uusiutumisen ja kimmoisuuden kannalta. Ne on ihon ja kudoksien keskeisiä rakennusaineita.

Millaisia tuloksia me saatiin?

Place to be:n Sara suunnitteli mulle hoitosarjan missä tehdään viisi KFR-hoitoa ja neljä timanttihiontaa raskausarville. Ensimmäiset selkeät tulokset vatsan alueella huomasin jo toisen hoitokerran jälkeen. Alavatsalta oli lähtenyt nestettä hurjasti ja "pömppis" oli kutistunut. Meillä on nyt takana kolme hoitoa. Sentteinä vyötäröltä on kutistunut tähän mennessä -2cm ja pömppiksestä vielä enemmän. Näin hyviä tuloksia ei toki saa pelkästään makoilulla. Liikunta ja terveelliset elämäntavat tukevat hoidon toimivuutta. Erityisesti nestettä on juotava runsaasti hoidon jälkeen. Omalla kohdalla hoito on estänyt sen, ettei iho jää löysäksi, vaan vetäytyy mukana samalla kun paino putoaa nopeasti. Myös nesteitä poistava vaikutus on ollut välitön ja hoidetut alueet tuntuu kiinteämmiltä. Iho myös näyttää ja tuntuu sileämmältä, syvät raskausarvet ovat tasoittuneet ja vaalentuneet huomattavasti. Innolla odotan millainen lopputulos on viidennen hoitokerran jälkeen!



KRF-hoito on melko uusi Suomessa, mutta jos kiinnostuit niin käy kurkkaamassa Kauneuskeskus Place to be:n facebook ja instagram sivut! Sieltä löytyy ennen ja jälkeen kuvia KFR-hoidosta kasvoille ja siitä kuinka se hälventää kasvojen juonteita ja nuorentaa ihoa. Hoidon hinnastot ovat tekijäkohtaisia. Hinnat ovat 50-80e välillä per kerta riippuen hoidettavasta alueesta. Isompiin hoitoihin kannattaa kysyä pakettihintaa suoraa tekijältä!



𝐼𝒽𝒶𝓃 𝓂𝒶𝓂𝒾𝓃𝒶 - 𝒩𝒾𝒾𝓃𝒶
Oliver 3kk


"Ei voi olla allergiaa" sanoi lääkäri

2 kommenttia:
"Pelkällä rintamaidolla ruokitulla vauvalla ei voi olla allergiaa" sanoi neuvolalääkäri minulle keskiviikkona, kun menimme hänen vastaanotolle toisen neuvolalääkärin kehotuksesta. Tuijotin naista suu auki. Ensin 1,5kk aikaisemmin toinen neuvolalääkäri kehotti minua kokeilemaan imetysdieettiä ja mikäli siitä olisi vastetta minun tulisi varata uusi aika lääkärille, jotta pääsemme allergiatesteihin. Nyt tämä kolleega kumosi aikaisemman lääkärin puheet täysin ja käski minun palata normaaliin ruokavalioon lapsen kivuista huolimatta. 

Kiehuin raivosta keskiviikko iltana mun instagramin storyyn ja sain useita viestejä seuraajilta, että heille oli myös lääkäri väittänyt ettei rintamaidon kautta voi saada allergisia oireita. Silti jokainen näistä lapsista oli saanut asiaan perehtyneeltä lääkäriltä diagnoosin ja ohjeet jatkoa varten.

"Vauvoilla on välillä vatsavaivoja"

Lääkäri kauhisteli vastaanotolla mun ruokavaliota. Olen siis munatonsoijatonmaidotonnaudaton ja viljaton. Kerroin hymyillen hänelle, että olen korvannut joka ikisen ruoka-aineen,, enkä siis jää nälkäiseksi tai aliravituksi. Syön possua, kanaa, kalkkunaa, riisiä, perunaa, bataattia, vihanneksia ja salaattia. En jää mistään puutteelliseksi, paitsi kalkkia täytyy ottaa purkista. Kauhistelisiko hän ääneen jos olisin vegaani? Tai jos olisin itse allerginen kyseisille ruoka-aineille?

Lääkäri kuittasi allergia epäilyt "tavallisilla vatsavaivoilla". Teki mieli purskahtaa itkuun. Olen kyllä kokeillut palauttaa ruokavalioon esimerkiksi maidon. Siitä seuraa välittömästi kamalaa kipua lapselle. Hän huutaa selkä kaarella ja kipristelee vatsaansa. Hänellä nousee puklu kurkkuun ja vatsahapot polttelee nielua. Olen monet illat itkenyt itseni uneen vauvan vihdoin nukahdettua, kun olen syönyt jotain väärää ja lapsi on kärsinyt siitä. En minä huvikseni pidä itselläni tarkkaa ruokavaliota. Ei tämä ole kivaa. Mielestäni tavallisiin vatsavaivoihin ei kuulu myrkyn vihreä kakka, mikä muistuttaa enemmän limaa ja räkää kun ulostetta.


Lääkärin kanta oli siis se, että mun syömistä ruoista imeytyy niin pieni osa rintamaitoon, ettei se voi aiheuttaa allergiaoireita. Miksi sitten Oliver oireilee pari tuntia sen jälkeen, kun on saanut pakkasesta maitoa ajalta ennen dieettiä? Miksi apteekista varotettiin, että jopa mun käyttämät silmätipat saattaa aiheuttaa rintamaidon välityksellä vauvalle vatsavaivoja? Tottakai kaikki mitä minä laitan suuhuni päätyy vauvaan enemmän tai vähemmän.

Ymmärrän, ettei tiukkaa eliminaatiodieettiä suositella äidin hyvinvoinnin vuoksi, mutta esimerkiksi THL sivuilla ohjeistetaan jättämään oireita aiheuttava ruoka pois ja kokeilemaan myöhemmin uudelleen, kun suolisto on saanut kypsyä rauhassa. 

"Tota menoa aiheutat itse lapsellesi allergioita!"


Toki lasta on hyvä altistaa monipuoliselle ruokavaliolle jo rintamaidon kautta, mutta oikea altistaminen alkaa vasta 4-6kk iässä kun aletaan harjoittelemaan kiinteitä ruokia. Siinä korostuu monipuolisen ruokavalion vaikutus allergioihin. Vai tuleeko vauvasta automaattisesti allerginen päärynälle, koska minä en syö päärynää ikinä?

Vauvan oireillessa suoliston kautta voimakkaasti, en näe järkeä ärsyttää sitä yhtään enempää syömällä "tahallaan" ruokia jota se ei selvästi vielä kestä. Silloin suolisto ei pääse rauhoittumaan ja toipumaan kasvaakseen, vaan on jatkuvassa tulehdustilassa.


"Ole hyvä ja yritä myöhemmin uudelleen"



Miksi sitten vauhkoan tästä asiasta, jos dieetti toimii?

Haluan, että lapsen allergiat tutkitaan tarkasti, jotta tiedetään varmuudella mikä aiheuttaa allergiaoireita ja mikä ei. Siinä kohtaa kun aloitamme kiinteät ruoat osattaisi olla varuillaan. Jos Oliver reagoi jo rintamaidon kautta, niin kuinka paha reaktio voi sitten olla kun hän saa allergian aiheuttajaa suoraan? Entä jos mun maidontulo loppuu? Oliver tarvitsee silloin reseptin maidottomaan korvikkeeseen heti, eikä viikon päästä. Haluaisin myös neuvolan ja ravitsemusterapeutin tuen imetysdieettiin. Aion kysyä neuvolasta suoraan, miksi olen saanut kahta täysin eri ohjetta samasta neuvolasta. Miksi minua on turhaa juoksutettu siellä ja miksi tämä kyseinen lääkäri "kumosi" koko allergiateorian, vaikka hänen kolleega ja neuvolan hoitaja olivat sitä alun perin epäilleet.



𝐼𝒽𝒶𝓃 𝓂𝒶𝓂𝒾𝓃𝒶 - 𝒩𝒾𝒾𝓃𝒶

Imetysdieettiä - päivän ruokalista ja ravintolakömmähdyksiä

Ei kommentteja:
Imetysdieettiä takana n. kuukausi. Olen siis jättänyt ruokavaliosta pois maidon, kananmunan ja soijan (eli MMS-dieetti), kotimaiset viljat, naudanlihansipulin ja hiilihapolliset juomat. Yllätyksenä tuli, että maitoa on joka paikassa (jopa piilonimillä kuten hera tai kaseiini) ja siellä missä ei ole maitoa on soijaa.. Tämä on tuonut ihan uusia haasteita ruoan laittoon, enkä enää mielelläni käy ulkona syömässä koska mielestäni ravintolasta tilaaminen on niin hemmetin hankalaa. Varsinkaan kun ruokalistoissa ei lue kaikkia aineksia. Ennen viljatonta dieettiä tilasin ravintolasta pastan maidottomana. Varmistin monta kertaa ettei siihen tule maitotuotteita, vaan kastike vaihdetaan öljypohjaiseen. Silti pastan päälle oli ripoteltu parmesaani-juustoa. Se siitä maidottomasta.

Hyviä puolia tarkassa ruokavaliossa on se, ettei tule herkuteltua! Karkki-valikoima on supistunut paljolla ja jäätelöistä vain jotkut riisijäätelöt sopii ruokavalioon eikä niitä ole koskaan sellaisissa paikoissa missä kyläillään. Onhan imetysdieetti herättänyt hämmennyksiä sukulaisissa. Yleisin huolenaihe on se, kun mulle ei voi tarjota mitään. Olenkin ottanut tavaksi viedä omat herkut (banaanin ja Fast:in vegaanisen proteiinipatukan) mukanani mihin tahansa menen. Toinen usein kuultu lause on "Voithan sinä tätä syödä, kun tämä on laktoositonta!!" - Ei, en voi.














Menetettyjen ruoka-aineiden korvaaminen:

Korvaavien ruoka-aineiden metsästyksessä parhaimmiksi sivustoiksi on osoittautunut facebook ryhmä "Imetysdieettaajat" ja vegaanituotteet.net. Mua helpotti paljon, kun otin treenivalmennuksen mikä sisälsi ohjeet maidottomaan ruokavalioon. Mun ei tarvinnut itse siis kun vaihtaa viljatuotteet mulle sopiviin ja siinä mulla oli valmis pohja päivän ruokiin. Tulee ainakin syötyä tarpeeksi ja säännöllisesti.

Päivän ruokalista:

Aamupala:
- Kahvi mantelimaidolla ja MCT-öljyllä.
- Riisikakkuja, Becel oliivi margariinia ja kalkkunaleikettä
- Piltti tai pakastemustikoita tai kiiwejä

Lounas: 
- Riisiä, kanafilettä ja pakastevihanneksia (kookoskermaa jos haluaa)
- Avocado

Välipala:
- Banaani tai riisikakku tai maissikakku
- Avocado

Päivällinen: 
- Bataattia TAI perunaa ja viljaporsaan fileesuikaletta
- Salaattia

Iltapala:
- Hedelmiä (yleensä viinirypäleitä tai mandariinia)
- Kalkkunapekoni tai kalkkunanakki


Eli siis maitotuotteet olen korvannut mantelimaidolla tai kookoskermalla ja viljatuotteiden sijaan syön perunaa, bataattia ja riisiä. Rasvojen saannista huolehdin MCT-öljyn avulla mikä antaa mulle ihan superisti energiaa aamuun ja avocadoilla. Salaattia syön paljon ja proteiinin lähteinä on kalkkuna, kana ja possu.

Oliverille on varattu lääkäriaika allergioiden suhteen ensi viikolle. Sieltä saadaan toivottavasti lähete allergiatesteihin ja lisää ohjeistusta dieettiin. Ainakin kalsium lisä pitäisi ottaa käyttöön ja varmistaa mun ja meidän tarvittava ravinteiden saanti.



𝐼𝒽𝒶𝓃 𝓂𝒶𝓂𝒾𝓃𝒶 -𝒩𝒾𝒾𝓃𝒶



Labrakokeita, raskauskiloja ja synnytyksestä palautumista

Ei kommentteja:
Synnytyksestä on nyt kulunut 2,5kk. Alotin viikko sitten treeniohjelman mikä muokattiin minulle sopivaksi huomioiden imetysdieetin tuomat rajoitukset ja imetyksen vaatimat lisä-hiilarit. Imettäessä ei saa olla liian tiukalla dieetillä, ettei maidon tulo kärsi. Jos rehellisiä ollaan, niin alotettuani painonpudotukseen ja kiinteytymiseen tähtäävän valmennuksen, syön enemmän ja paremmin kun pitkään aikaan.

Olo paranee jokaisella askeleella ja liikunta tukee kehon palautumista. Toki vältettäviä liikkeitä on paljon, eikä saa rasittaa itseään liikaa, mutta mielestäni "kuuntele kehoa" on hyvä sääntö näissä asioissa. En lähde treenaamaan liian väsyneenä tai kiireisenä, sitten pidän vapaapäivän ja saatan jopa syödä karkkia. Ei tämä ole niin vakavaa!

















Yhteistyössä Puhti Lab

Minulla on usein iltapäivisin outo olo. Tuntuu ettei aivot toimi kunnolla ja päässä on pelkkää "sumua". Usein ylös noustessa pyörryttää ja iltaisin sänkyyn mennessä huimaa ja tulee oksettava olo. Jälkitarkastuksessa hemoglobiini oli laskenut viime kerrasta joten päätin ottaa verikokeet yksityiseltä Puhti lab oy:ltä. Tilasin itselleni "Raskautta suunnittelevan terveystarkastuksen", sillä vaikka en raskautta suunnittele tämä paketti toimii myös hyvin jo raskaana olevalle tai juuri synnyttäneelle naiselle.

Paketti sisälsi täydellisen verenkuvan, verensokerin, kolesterolikokeet, kilpirauhaskokeet, D-vitamiinin, B12-vitamiinin, folaatin ja ferritiinin sekä herkän CRP kokeen. Epäilin itselläni matalaa ferritiiniä eli varastorautaa ja epäilyni osottautui oikeaksi. Ferritiinin alaraja on 30, mutta joillain jo alle 50 arvo aiheuttaa oireita. Mun ferritiini oli 28 ja laboratorion tuloksissa luki: "Raudanpuutetta on syytä epäillä, jos ferritiiniarvo on alle 30 µg/l ja potilaalla on tyypillisiä raudanpuutteen oireita."



Yllätyksenä tuli, että mulla on myös D-vitamiinin puutetta! En osannut edes ajatella asiaa, onneksi sekin mittaus kuului tuohon pakettiin.

Puhti oli todella helppokäyttöinen laboratoriopalvelu. Nappasin netistä haluamani paketin, maksoin sen ja sivu ohjasi minut automaattisesti varaamaan ajan Synlabista missä näytteenotto tapahtuu. Tulokset sain seuraavana päivänä, eikä lisäkustannuksia tullut. Maksoin siis vain sen verikoepaketin.

MILTÄ KROPPA NÄYTTÄÄ NYT?

Synnytyksestä palautuminen on mielestäni ollut nopeaa. Sairaalasta kotiin tullessa vaaka näytti 87.8kg ja vatsa oli edelleen turvoksissa. Nyt reilu kaksi kuukautta myöhemmin vaaka näyttää 75kg ja vyötäröltä senttejä on kadonnut -12cm. Olen todella tyytyväinen! En niinkään siihen mitä vaaka näyttää, vaan siihen millainen olo mulla on. Farkut mahtuvat jalkaan, en ole enää kömpelö (niinku loppuraskaudesta) ja jaksan kulkea rappuset jopa juosten. 


Arpia ja ylimääräistä nahkaa on jäänyt ja niitä työstetään parasta aikaa. Pyrin käymään salilla 2-4 kertaa viikossa ja tekemään vaunulenkkejä mahdollisimman paljon. Alotin myös Kouvolassa kauneuskeskus Place to be:ssä KRF-hoidot millä pyritään vähentämään selluliittiä ja hälventämään raskausarpia.

Olen hyväksynyt kehoni ja tyytyväinen siihen mitä se on tehnyt. Silti pyrin korjaamaan korjattavissa olevat asiat omalla ajallaan. Liikuntaa harrastan liikunnan ilosta, en siksi että näyttäisin muiden silmissä hyvältä. Salilla käyminen ja terveellinen ruokavalio on hemmottelua mun aivoille ja mielenterveydelle.


Tiesitkö, että 90% serotoniinista eli "hyvän mielen hormoonista"

 syntyy suolistossa? Siksi ruokavaliolla on niin iso merkitys mielialaan!



𝐼𝒽𝒶𝓃 𝓂𝒶𝓂𝒾𝓃𝒶 -𝒩𝒾𝒾𝓃𝒶
Oliver 2,5kk


En antanut rokottaa lastani rotavirusta vastaan

8 kommenttia:

Meillä oli tänään 2kk neuvola ja olin jo varautunut väittelemään neuvolan hoitajan kanssa rokotteesta. Minun ei kuitenkaan tarvinnut kun sanoa: "Ei kiitos, emme ota tätä rokotetta." Haluan kuitenkin korostaa heti alkuun, että en ole lääkäri tai rokotusasiantuntija. En neuvo ketään toimimaan samoin. Haluan vain tuoda omat ajatukseni julki. Jokainen vanhempi on itse vastuussa omasta lapsestaan ja hänen hyvinvoinnistaan.

Miksi?


Olen puhunut paljon Oliverin vatsavaivoista mitkä on nyt viimeaikoina vaan pahentuneet. Imetysdieetti toimii, mutta epäilen nyt viljojen aiheuttavan refluksioireita, kamalaa kipua ja huutoa. Jätän siis myös viljat pois ruokavaliosta kananmunan, maidon ja soijan lisäksi. Tälläiseen selvästi oireilevaan ja kehittymättömään suolistoon en halua laittaa yhtään enempää rasitetta, kun mikä on tarpeen. En halua lapsen joutuvan kärsimään kohtuuttomasti siltä varalta JOS tauti iskee, kun tauti ei ole hengenvaarallinen. Kiitos Suomen loistavan terveydenhuollon.

Mietin rokotteen kohdalla hyöty ja haittasuhteita. Otanko rokotteen lapselle sillä uhalla, että hän kärsii kivuista ja pahoista suolisto-oireista kuukausia, vuosia tai jopa loppu elämän? En anna 2 kuukautta vanhalle vauvalle edes kiinteitä ruokia, miksi laittaisin hänen herkkään suolistoon elävää virusta? Tässä kohtaa pakko mainita, että jos Oliver olisi "normaali vauva" en olisi koskaan edes kyseenalaistanut koko rokotetta vaan ottanut sen kyselemättä.

Edellä mainittujen varjolla voin todeta hyvällä omatunnolla, että meidän kohdalla riski saada ja sairastaa rotavirus on pienempi kun rokotteen aiheuttamat haitat. Rotavirus sairastetetaan ohi yleensä n. viikossa ja vakavimissakin tapauksissa se hoituu sairaalahoidolla, kun taas rokote voi aiheuttaa elinikäiset suolistovaivat jo valmiiksi kärsineelle suolistolle.

Joku kysyisi tässä kohtaa ymmärränkö minä mikä on laumasuoja? Tottakai ymmärrän. Ja siksi haluankin lapselleni kaikki muut rokotteet paitsi rotaviruksen ja vesirokon. En antaisi itselleni anteeksi jos kyseinen rokote aiheuttaisi vakavia jälkiseuraamuksia. Ja kuten jo sanoin, jos Oliverilla ei olisi vatsavaivoja - olisimme ottaneet rokotteen mukisematta.



Mitä ajatuksia herättää?



𝐼𝒽𝒶𝓃 𝓂𝒶𝓂𝒾𝓃𝒶 - 𝒩𝒾𝒾𝓃𝒶


PS: Jos kiinnostaa niin enemmän meidän arkea, 
imetysdieettiä ja mun treenailuja löydät mun instagramista!

40-VUOTIAS JA IHAN MUMMINA

1 kommentti:




Vieraskirjoittajana minun äiti, eli tuore mummi. 

Ajoitus Multa kysytään toistuvasti, miltä tuntuu olla nuori mummo. Asiaa on hiukan vaikea arvioida, koska en ole ollut vielä hetkeäkään tätä vanhempi mummi, mutta mummiutuminen tänä kesänä, 40- vuotiaana, oli ajankohdallisesti mitä täydellisin. Ja luulen, että ne muut isovanhemmaksi tulemisen tunteet eivät liity ikään mitenkään. 

Kun tuleva äiti ilmoitti raskaudesta, mietin silloisen työelämätilanteeni takia, että mistä löydän aikaa ja voimia auttaa, sekä luoda sidettä lapsenlapseeni. Mutta asiat ratkesivat omalla painollaan, ja olen nyt saanut viettää tyttäreni kanssa raskauden viimeiset kuukaudet, sekä alkaa tutustua pieneen tyttärenpoikaani. Haaveissa olisi jäädä hoitamaan poikaa kotiin sitten, kun Niinan täytyy palata työelämään, mutta tästä pitää varmaan keskustella myös lapsen vanhempien kanssa… 

Ajoitus mummiksi tulemiseen on ihanteellinen myös siinä suhteessa, että oma nuorin lapseni täyttää jo 12-vuotta, ja vaikka pari teini-ikäistä siinä välissä luovat omat haasteensa, lapsenlapsen kyläillessä minulla on aikaa keskittyä vauvaan ja hänen hoitoon, ja omista lapsista on vauvan hoitoon suuri apu. Meille on muodostunut toimivat rutiinit kyläilyhin: Äiti hoitaa ravitsemuksen, minä vaipanvaihdossa pyllynpesuosion ja pikkutätit pukemiset ja viihdytyksen. Toimii!

Isovanhemmuus Olen apuna vauvan hoidossa niin paljon kuin tarvitsee ja kun poika kasvaa, hän saa olla mummin kanssa aina kun haluaa. Omasta äitinä olemisen kokemuksesta huolimatta, koen tärkeäksi, että noudatan vanhempien luomia rutiineja ja käytänteitä heidän lasta hoitaessa. Se luo turvallisuuden tunnetta niin lapselle, kuin hänen vanhemmillekin, siitä, että homma on hanskassa. Mumminvaisto ei kuitenkaan vedä vertoja äidinvaistolle, niin parempi pelata varman päälle ja luottaa vanhempien antamiin ohjeisiin.

Ylpeä äiti Olen aina tiennyt, että Niinasta tulee hyvä äiti ja, että hän haluaa ja kykenee kantamaan vastuun pienestä ihmisestä. Tämä tuli hyvin selväksi jo Niinan ollessa pieni isosisko: Istuin sohvalla imettämässä vastasyntynyttä, pikkuveli noin kolme vuotta huhuili WC:sta, että kakka on tullut. Vastasin, että odota hetki, niin äiti tulee. Niina 6-vuotta katsoi hetken tilannetta, nosti paidan hihat ja ilmoitti: ”Mä meen pyyhkimään veikan pyllyn.” Ja niin meni. 

Erityisen ylpeä olen siitä, miten rennosti hän ottaa äitiyden. Hän on kiinnostunut, selvittää ja tutkii asioita, mutta poimii loputtomasta tieto- ja mielipidemäärästä itselleen ja perheelleen sopivimmat toimintatavat ja luottaa valintoihinsa. Ja Niina uskaltaa kyseenalaistaa. Uskon, että tuoreita vanhempia voi hämmentää tänä päivänä saatavilla oleva tietotulva. Mutta eriävän tiedon saannissakin on puolensa. Olen edelleen pahoillani siitä, että vuonna 1998 neuvolassa ohjeistettiin keittämään vauvan käytössä olevat pullot ja tutit päivittäin (keitin myös lelut) ja pitämään lattiat puhtaina vauvalle. Olisin toki voinut käyttää maalaisjärkeä ja lopettaa sen jokailtaisen keittelyn, imuroinnin ja lattioiden pesun jo hiukan aiemmin, kuin lapsen ollessa vuoden ikäinen? 

P.S. Niina, miten sun allergiat ja astma voi?


Rakkaudella, ihan mummina

Meidän poika sai nimen

Ei kommentteja:
Viime sunnuntai oli aivan älyttömän tunteikas päivä. Pojan mummot ja mun kummi oli järjestänyt pienelle aivan ihanat ristiäiset! Meidän oli tarkoitus aamulla mennä auttamaan järjestelyissä, mutta sattumalta ollaan Tonin kanssa molemmat sellaisia ihmisiä, että ollaan aina myöhässä. Jopa omista juhlista. Soittelin aamulla äitille aivan tuohtuneena siitä kun autosta puhkesi rengas ja mun hiukset oli vielä laittamatta ja Toni ei ollut ehtinyt edes suihkuun. Tulin siinä sanoneeksi, että "nyt myöhästytään sieltä hemmetin vihkitilaisuudesta!!" Hetken hiljaisuus ja purskahdettiin nauruun molemmat. Ei - meitä ei vihitty, mutta lapsi sai nimen Oliver Thomas Tojkander.


Kirjottelin jo mun instagramiin miksi haluttiin ristiäiset, vaikka ei olla uskonnollisia ihmisiä. Meille molemmille ristiäiset on ihana perinne ja rakastetaan perinteitä. Siksi tuntui luontevalta järjestää ristiäiset nimiäisten sijaan. Oliver saa sitten isompana päättää haluaako rippikouluun ja kuuluuko kirkkoon vai ei.

Nimen valinta ei ollut aivan helppo, Oliver oli muodostunut jo raskausaikana mutta toisesta nimestä käytiin pitkiä neuvotteluja. Toiseksi nimeksi meillä oli vaihtoehtoina myös Alek ja Joakim. Olen super tyytyväinen pojan nimeen, minusta se on kaunis ja juuri meidän pienelle sopiva.

"Jokaisen lapsen oikea nimi on rakas"
-Tommy Tabermann


Mitä mä sitten oikein syön? -Imetysdieetti

Ei kommentteja:
Pakko myöntää heti alkuun, että oon vielä hyvin hukassa mun ruokavalion kanssa. Toivon tähän asiaan helpotusta parin viikon päästä alkavalta treenivalmennukselta mihin aion yhdistää valmennuksen oman ruokavalion ja imetysdieetin. Sillä uskon saavani ruokavalion mikä on terveellinen vauvalle, mutta myös minulle. Kerroin mun imetysdieetistä aikaisemmassa postauksessa (käy kurkkaamassa tästä) ja nyt lupasin avata vähän mitä mä käytännössä syön.

AAMUPALA: 


Aamusin juon kaksi kuppia kahvia kauramaidolla ja MCT-öljyllä. MCT on kookospohjainen, mutta ei maistu millekkään. Laitan sitä ruokalusikallisen kahviin ja saan siitä nopeasti energiaa ja olo on paljon virkeämpi. Kauramaidoista ehdoton lemppari on Oatlyn iKaffe, mutta jos raha on tiukassa ostan mielummin melkein puolet halvempaa Valion Oddlygood -kauramaitoa. Kahvin kanssa syön muutaman Rosten siemennäkkileivän sellaisenaan. Se on niin hyvää ettei edes vaadi voita päälle. Löysin kuitenkin sattumalta Oatlyn "tuorejuuston" mikä on siis kaurasta tehty ja maustettu tomaatilla ja basilikalla. Toimii! Lisäksi jos on oikein nälkä niin syön Yosa merkkistä kaurajugurttia, miltään muulta merkiltä en ole vielä löytänyt hyvänmakuista maidotonta ja soijatonta jugurttia.

LOUNAS: 


Tämä on haastava. Pakko myöntää että mun lounas on usein banaani tai rasiallinen minitomaatteja. Ei hyvä, tää asia täytyy korjata.



PÄIVÄLLINEN:


Tämän viikon aikana olen joko syönyt laatikollisen sushia tai tehnyt hunajamarinoidusta broilerista,  kaurakermasta ja currystä kastikkeen ja syönyt sitä nuudelien tai riisin kanssa. Hävettävän laiska viikko ruoanlaiton suhteen.

ILTAPALA:


Iltapalaksi menee usein samat eväät kuin aamulla, paitsi että lisään leivän päälle viipaloitua avocadoa.


Onko dieetti toiminut?


Maidon, kananmunan ja soijan jättäminen pois ruokavaliosta on auttanut vauvan mahavaivoissa todella paljon. Vauva sai yhtenä päivänä pakkasesta pakastettua äidinmaitoa mikä oli ajalta ennen dieettiä (sisälsi siis maitoa). Tuloksena oli kahden päivän huuto, limainen vihreä kakka ja kova piereskely. Aika selvä maitoallergia minusta. Lisäksi vauvan kasvoilta on hävinnyt ns. "hormooninäppylät" (sattumaako?) ja vauvan pepun punoitus on myös kadonnut. Vauvan osalta dieetti siis toimii. 

Mun oma olo on virkeämpi kun aikaisemmin. Myös suolen toiminta on parantunut (mikä siis on uskomaton helpotus, koska kärsin pahasta ummetuksesta synnytyksen jälkeen). Tuntuu kuitenkin, että mun oma ruokavalio on vajaavainen. Paino on kyllä tippunut, mutta hyvinvointi koostuu paljon muustakin kun painon putoamisesta. En ole vielä keksinyt kunnollisia reseptejä ja ruokarytmi on hukassa jossain vauvan hoidon, koiran hoidon ja kodin hoidon välissä. 



𝐼𝒽𝒶𝓃 𝓂𝒶𝓂𝒾𝓃𝒶 - 𝒩𝒾𝒾𝓃𝒶
Pupu 6 viikkoa ja 6 päivää

Imetysdieetti -miksi aloitin ja mitä se tarkoittaa?

Ei kommentteja:
Raskauden jälkeen ehdin nauttia vapaasta syömisestä ilman rajoitteita vaan muutaman viikon, ennen kuin Pupulla alkoi vatsa oireilla. Aluksi ajattelin joka iltaisten itkujen olevan vaan normaalia vauvojen käytöstä, mutta kun huomasin vauvan ulosteen muuttuneen vihreäksi ja ilmavaivojen lisääntymisen osasin epäillä että jokin ärsyttää vauvan vatsaa.

Pupu on siis täysimetyksellä joten kaikki mun syömä päätyy maidon kautta vauvan vatsaan. Tämä asia on edelleen lääkäreidenkin keskuudessa kiistelty, toiset väittää ettei äidin ruokavalio vaikuta vauvaan ja vauvan kivuista huolimatta pitäisi syödä vaan normaalisti, mutta nykyään yhä useammat on sitä mieltä että imetysdieetti voi helpottaa vauvan oloa paljon eikä ole yhteydessä allergioiden lisääntymiseen. Aluksi jätin ruokavaliosta pois sipulin, vahvat mausteet (chili), ruisleivän, suklaan ja palkokasvit. Seuraavaksi huomasin, että hiilihapolliset juomat aiheutti tosi pahoja vatsakipuja. Näillä keinoilla päästiin pari viikkoa eteenpäin, mutta edelleen oli itkuisuutta ja vauvan uloste epänormaalia.


Neuvolassa lääkäri suositteli kokeilemaan maidotonta dieettiä ja heti kotiin päästyäni aloin googlettelemaan imetysdieettaamisesta (suosittelen facebook ryhmää Imetysdieettaajat). Yleensä jos vauva reagoi maidolle, niin hän reagoi myös soijalle ja kananmunalle. Aloitin siis suoraan MMS-dieetin eli muna, maito ja soija jäi pois ruokavaliosta edellä mainittujen lisäksi. Muutos näkyi jo parissa päivässä. Edelleen on ilmavaivoja, mutta joka iltainen huuto jäi pois meidän arjesta ja Pupu vaikuttaa tyytyväisemmältä. Ei kannata kuitenkaan hermostua jos tuloksia ei näy heti. Dieettiä kannattaa jatkaa ainakin kaksi viikkoa, sillä maitoproteiinilla kestää se aika poistua elimistöstä kokonaan. Dieetti vaatii myös tarkkuutta ja pitkiä hermoja. Maitoproteiinia löytyy todella monesta elintarvikkeesta, myös sellaisista mistä ei koskaan uskoisi sitä löytyvän (esimerkiksi mehujäät). Viikonloppuna tilasin ravintolasta maidottoman avocado pastan. Annos toki oli maidoton, mutta siihen päälle oli ripoteltu reippaasti parmesan-juustoa.. Eli tarkkuutta, tarkkuutta!
















Imetysdieettiä ei kannata jatkaa pitkään "omin päin", vaan aina olisi hyvä puhua neuvolassa asiasta ja teettää lapselle allergiatestit tulevaisuuden varalle. Esimerkiksi päiväkodissa et saa maidotonta ruokaa ilman lääkärin lausuntoa. Tai jos maidon tulo lakkaa ja joudut hakemaan korviketta on hyvä olla resepti valmiina. Myös omasta hyvinvoinnista pitää olla tarkka, monet laihtuu imetysdieetillä nopeassa ajassa liikaa ja siinä äidin elimistö kärsii. Mun äiti joutui olemaan kuopuksensa imetysaikana niin tiukalla dieetillä, että tukka lähti päästä ja kynnet halkeili. Onneksi nyt reilu 10-vuotta myöhemmin korvaavia tuotteita löytyy yhä enemmän ja mä olen pelkästään nauttinut imetysdieetistä!

Olen korvannut maitotuotteet kauratuotteilla. Meillä kauran huomattava lisääntyminen ruokavaliossa on näkynyt vauvan puklailulla. Onneksi puklailu on vielä hyvin vähäistä eikä siis häiritse vauvan kasvua. Olen kuitenkin pyrkinyt pitämään vauvaa pysty-asennossa syömisen jälkeen ja röyhtäyttämään kunnolla. Nämäkin keinot helpottavat vatsavaivoja huomattavasti.


Jatkossa mun blogista tulee löytymään ruokapäiväkirjaa ja ruokavinkkejä imetysdieetin ja oman henkilökohtaisen dieetin muodossa. Saa nähdä miten pystyn nämä kaksi asiaa yhdistämään järkevästi ja onko se ylipäätään mahdollista. Instagramiin jaan hyviä MMS-dieettiin sopivia tuotteita joita pystyt helposti (ja halvasti) nappaamaan omaan ruokavalioon mikäli dieetti olis sulle tarpeellinen! Vinkkaan myös muutaman hyvinvointikirjan mitkä jokaisen kannattaisi lukea jos haluaa yhtään perehtyä omaan hyvinvointiin ja puhtaan ruokavalion merkitykseen.


Instagramista mut löytää @niinaman


Miltä kuulostaa? Jäikö kysyttävää?



𝐼𝒽𝒶𝓃 𝓂𝒶𝓂𝒾𝓃𝒶 - 𝒩𝒾𝒾𝓃𝒶
Pupu 6 viikkoa ja 5 päivää

Hassuja sattumuksia synnytyksen jälkeen

Ei kommentteja:

Kaksi viikkoa sairaalasta kotiuduttua mies oli lähtenyt mökille illaksi ja me käytiin vauvan kanssa nukkumaan. Heräsin klo 23 illalla ja tarkistin, että vauva nukkuu mun vieressä ja hänellä on kaikki hyvin. Käännyin sängyssä toiselle puolelle ja aloin etsimään peittojen alta toista vauvaa - en löytänyt. Nousin sängystä unisena ja etsin ympäri asuntoa, katsoin sitterin, vaunut ja sohvan - en löytänyt toista vauvaa mistään. Hätääntyneenä ja hemmetin vihaisena olin jo soittamassa miehelle, että mihin hittoon hän on laittanut meidän toisen vauvan. Kunnes tajusin, että eihän meillä ole kun yksi vauva ja hän nukkuu tyytyväisenä sängyssä.

Toinen erikoinen sattumus oli pari päivää kotiutumisen jälkeen. Menin aamulla vessaan ja pöntöllä istuessa mun reisille alkoi tippua vettä. Katselin vessan kattoa ja mietin jo, että onkohan naapurilla vesivahinko. Aikani tutkittua en löytänyt vuotokohtaa katosta ja siinä samassa tajusin, että ei mun reisille valu vettä, vaan maitoa.. mun tisseistä.. Oli outo tunne, kun nukkumaan mennessä oli normaali olo ja aamulla peilistä katsoi Pamela Andersson tupla D:n tisseissä.

Samaan hengenvetoon voisin myös kertoa muutamat ihanat kakkatarinat ja sen, kuinka kaupan kassajonossa vauva pieraisee vaunuissa niin kovaa että ihmiset mulkoilevat mua syyttävästi. Eihän vauvasta voi lähteä noin kovaäänistä pierua. Huomaan myös usein, että mun vaatteet on kuolassa ja maidossa (ja joskus kakassa). Silti äitiysloma on ollut tähän asti elämäni parasta aikaa. Saan aamuisin istua nojatuolissa tunti kausia juomassa aamukahvia ja murustamassa siemennäkkäriä vauvan päälle samalla kun imetän. Saan tehdä monen tunnin vaunulenkkejä ja kuunnella äänikirjoja samalla kun vauva nukkuu tyytyväisenä. Saan hyvän tekosyyn istua tv:n ääressä katsomassa Täydellisiä naisia, sillä imetys vie uskomattoman paljon aikaa. Ja mikä parasta saan haistella ihanaa pientä poikaa niin paljon kun haluan. Vauvakupla!



𝐼𝒽𝒶𝓃 𝓂𝒶𝓂𝒾𝓃𝒶 - 𝒩𝒾𝒾𝓃𝒶

Raskausvaivat ei loppuneetkaan synnytykseen

Ei kommentteja:

Ai luoja että olen ollut tyhmä


Jostain kumman syystä elin siinä uskossa, että raskausvaivat päättyisi synnytykseen. Voin kauhuksenne kertoa, että ei todellakaan lopu. Tottakai olin kuullut jälkivuodosta, tikeistä ja vatsalihasten erkaumasta, mutta jotenkin olin sivuttanut nämä asiat täysin.

Sairaalassa synnyttäneiden osastolla sain kokea herätyksen. Ensinnäkin jälkivuoto on ihan kamalaa, sitä ei voi edes verrata menkkoihin. Välillä luulin vuotavani kuiviin. Jouduin juoksemaan vessassa koko ajan siitä huolimatta, että mulla oli käsivarren mittainen ja paksuinen side housuissa. Ja tämä rumba jatkuu edelleen kotona, synnytyksestä on nyt neljä viikkoa. Infektion pelossa alapää täytyy pestä jokaisen vessakäynnin jälkeen joten mökille tai pitkälle reissulle ei ole mitään asiaa.






Meidän ensimmäinen vaunulenkki


Miksi kukaan ei kertonut tälläisestä? Vai kertoiko? Keskityin niin huolella opiskelemaan kaiken raskaudesta ja synnytyksestä, että unohdin kokonaan elämän synnytyksen jälkeen. No sainpa kokea aikamoisen iskun vasten kasvoja, kun koko keho oli muuttunut aivan täysin - taas kerran. Ei muutokset olleet kuitenkaan pelkästään negatiivisia. Laitoin jo sairaalasta neiti S:älle kuvan "kato mun nilkat näkyy taas!!". Turvotukselle sain siis heittää hyvästit! Myös olo oli uskomattoman kevyt ilman painavaa raskausmahaa. Sisäelimet hakivat pitkään vielä paikkaansa ja vatsa ei todellakaan litisty entisiin mittoihin vielä viikkojenkaan jälkeen, mutta olo oli hyvä, kevyt ja onnellinen.

Vauvan saapuessa on paljon ensimmäisiä kertoja. Vauvan ensimmäinen yö kotona, eka kerta kylvyssä, eka vaunulenkki... Sitten on myös äidin ensimmäiset kerrat. Eka vessassakäynti (mitä jännittää kuollakseen koska pelkää sen sattuvan tikkien vuoksi) ja ensimmäinen kerta seksiä raskauden jälkeen.

Sanotaan, että kun raskaus kestää 9 kuukautta niin yhtä kauan keholla menee toipua raskaudesta. Siksi täytyy olla itselleen armollinen, peilikuva ei todellakaan ole sama kuin ennen raskautta - eikä sen tarvitsekkaan olla. Keho toipuu ja paranee - ajan kanssa. Raskauskilot lähtee kun jaksaa nähdä vaivaa - ajan kanssa. Osa muutoksista on pysyviä niin kun raskausarvet, mutta pysyvää on myös se että saa olla äiti.



𝐼𝒽𝒶𝓃 𝓂𝒶𝓂𝒾𝓃𝒶 - 𝒩𝒾𝒾𝓃𝒶

SYNNYTYS

8 kommenttia:

Synnytys missä mikään ei mennyt niin kuin odotin tai suunnittelin. Paitsi kolme mun toivetta toteutui, vauva syntyi laskettuna aikana, hän on täysin terve ja en joutunut sektioon. 


Maanantaina 17.6 raskausviikkoja 39+5. Oltiin Tonin kanssa mökillä, olin nukkunut taas kerran huonosti ja olin super väsynyt. Nukuin koko aamupäivän ja iltapäivällä huomasin ettei vauva ole liikkunut koko päivässä kunnolla. Tein liikelaskentaa enkä saanut niitä täyttymään, tunsin kuitenkin muutamia potkuja joten hätää ei vielä ollut. Mulla oli myös kevyitä supistuksia, ei mitenkään kipeitä mutta tuntuvia.

Soitin kaverille (neiti S) joka haki minut mökiltä. Toni jäi vielä siivoamaan paikkoja ja tulisi illalla perässä kotiin. Mentiin sairaalaan käyrille. Vauva oli hiljainen myös käyrillä olo ajan ja yllätyksekseni huomasin, että mua supisteli 5-7min välein. Supistukset ei ollut kipeitä, mutta tunsin ne silti hyvin. Lääkäri tutki minut, kohdunsuu oli sormelle auki ja kanavaa jäljellä 1cm - vauvalla kaikki hyvin. Painoarvioksi saatiin 3980g.

Tiistaina 18.6 raskausviikkoja 39+6. Oli lämmin ja aurinkoinen keli, Toni ehdotti että lähdettäisi pyörälenkille jos mun olo sallii. Mulla oli tosi energinen ja hyvä olo joten lähdettiin tunniksi pyöräilemään. Toni lähti iltavuoroon ja mä jäin tuttuun tapaan kotiin kattomaan netflixiä. Illalla söin himoissani jäätävän kasan sipsejä ja dippiä, kävin makaamaan sohvalle ja klo 20:15 kuului rusahdus alavatsalta. Hyppäsin pystyyn ennätysvauhtia ja tunsin kuinka lapsivettä valui pitkin reisiä lattialle. Siinä mä seisoin vihreässä lapsivesilammikossa ja itkin ja nauroin samaa aikaa. Tiesin, että koska lapsivesi oli vihreää niin synnärille olisi lähdettävä heti. Toni olisi töissä vielä pari tuntia joten soitin taas neiti S:älle "lähdetään synnyttämään!" 

Neiti S seisoi mun oven takana valehtelematta nopeammin kuin ambulanssi A luokan hälyytyksessä. Mä pakkailin rauhassa loppuja tavaroita, laitoin Tonille viestiä ja kaivoin lattianpesuvehkeitä esiin samalla kun neiti S panikoi vieressä ja hoputti mua autoon. Automatkalla alkoi kipeät supistukset ja lapsivettä lorahteli housuun jatkuvasti.


Sairaalassa päästiin heti käyrille. Supistuksia piirtyi 7-10min välein ja ne tuntui jo kipeiltä, niin kipeiltä että aloin oksentaa. Voin kertoa, että oli iso virhe syödä pussillinen sipsiä ja dippiä - ei mitään oksennus ystävällistä tavaraa. Neiti S juotti mulle pillimehuja ja minä oksensin. Sain päälleni sairaalavaatteet ja meidät siirrettiin ns. "perhehuoneeseen" missä oli kaksi sänkyä, vessa, suihku ja jääkaappi sekä mikro. Toni tuli sairaalaan heti klo 22 jälkeen kun pääsi töistä ja neiti S päästettiin kotiin toipumaan tästä shokista.

Yövuoron kätilö tuli moikkaamaan meitä, hän oli sama kuka oli maanantai iltana töissä kun tulin sairaalaan vauvan vähäisten liikkeiden takia. Kätilö laittoi mulle tens-laitteen ja antoi lämpötyynyn helpottamaan supistuksia. Istuin myös jonku aikaa kuumassa suihkussa supistuksia lievittämässä. Tässä vaiheessa mulla oli jatkuvaa kipua alavatsalla ja supistuksen aikana kipu koveni. Ajantaju oli kadonnut kokonaan, Toni torkkui välillä viereisessä sängyssä mutta aina kun yritin itse nukahtaa uusi supistus tuli ja herätti mut kipuun. Aloin olla niin väsynyt ja kipeä, että suostuin kätilön ehdottamaan Oksanest kipupiikkiin. Suunnittelin aluksi etten ottaisi oksanestia sillä se aiheuttaa monilla pahoinvointia, mutta kun tässä oksennettiin joka tapauksessa niin samapa tuo. Mulle laitettiin myös tippa, sillä oksensin kaiken ulos mitä yritin juoda. Kipupiikin vaikutus oli välitön, se ei poistanut supistuksia mutta helpotti niin että sain nukuttua hetken.

Keskiviikko 19.6 raskausviikkoja 40+0. Aamuyöllä vauvan sydänäänet alkoi laskea aina supistuksen yhteydessä. Vauvan päähän laitettiin Scalp -anturi mikä mittaa sydänäänet huomattavasti tarkemmin. Jouduin kuitenkin luopumaan tens-laitteesta sillä se häiritsi anturia. Olin 3cm auki. Sain uuden kipupiikin ja hetken hengähdystauon jälleen. Kyllä olin katkera Tonille joka näytti nukkuvan oikein hyvin omalla sängyllään minun valvoessa kivuissa. En kuitenkaan halunnut herättää häntä, koska silloin kun olen kipeä - olen mielummin yksin. Aamulla yökkö kävi toivottamassa tsemppiä synnytykseen ja sanoi että "toivottavasti ei enää nähdä ens yönä" - tarkoitti siis että toivoo minun synnyttävän ennen sitä.

Kuva: Annika Liinanki photography

Aamulla meidät siirrettiin saliin ja sain kaveriksi ilokaasun. En aluksi osannut käyttää sitä ollenkaan ja tuntui turhalta hengitellä kaasua. Sain kolmannen kipupiikin. Iltapäivällä äiti tuli sairaalaan mun seuraksi ja päästettiin Toni kotiin syömään ja vaihtamaan vaatteita. Supistukset tuli tässä vaiheessa 10min välein ja oli todella kipeitä, oksennus lensi jälleen. Lääkäri tuli puhumaan synnytyksen vauhdittamisesta, näillä supistuksilla ei vauvaa vielä saataisi ulos. Pelosta huolimatta suostuin oksitosiini-tippaan ja ne lisäsivät supistuksia. Supistukset tuli kahden supistuksen sarjoina, toinen alkoi jo ennen kuin edellinen ehti loppua. Tein kuolemaa. 

Viiden maissa iltapäivällä sain epiduraalipuudutuksen, ai luoja se tuntui hyvälle! Tonikin sanoi että ensimmäistä kertaa koko sairaalassaoloaikana hymyilin ja juttelin normaalisti. Epin laitto ei tuntunut missään niiden supistusten jälkeen. Kyllä katoaa neulakammot ja lääkevastaisuus kun pääsee synnyttämään! Eikä muuten katetrointikaan ole niin kamalaa kun luulisi.

Puudutus toimi niin kuin olin toivonut. Sain rentouduttua ja yhtäkkiä olin 9cm auki. Kahdeksan maissa illalla lapsivesien menosta oli kulunut 24h ja yhtä kauan olin oksentanut ja supistellut. Sain lisäannoksen epiduraalia ja nousin seisoskelemaan jotta vauva laskeutuisi lähtölaukaisua varten. Taas kerran kätilöiden vuoronvaihto ja tuttu yökkö tuli moikkaamaan. Naureskeltiin että täällä sitä yhä tehdään tätä samaa vauvaa. 

Puoli kymmenen illalla tunsin kovaa painetta ja ponnistamisen tarvetta. Supistuksia tuli parin minuutin välein ja aloin jo väkisinkin ponnistamaan. Kymmeneltä alkoi aktiivinen ponnistusvaihe kylkiasennossa. Tuntui, että voimat oli jo aivan loppu - en millään saisi vauvaa ulos, voimat ei riitä. Huusin Tonille ja kätilölle, että en pysty tähän. Toinen kätilö ilmestyi huoneeseen avuksi, vauvan sydänäänet laski edelleen aina supistaessa ja alkoi olla kiire saada vauva ulos. Jotenkin ihmeen kaupalla Tonin kättä puristaen, ja kätilön kylkeä potkien vauva syntyi klo 22:46. 


Vauva oli vähintään yhtä järkyttynyt kun minäkin, hänellä oli napanuora kaulan ympärillä mikä selittää sykkeiden laskut. Kätilö joutui häntä herättelemään hetken, mutta kaikki vaikutti olevan hyvin. Vauva pääsi heti rinnalle ja mua hymyilytti. Hitto me tehtiin se!

Muutamia tikkejä alakertaan, suihkussa käynti ja vauvan punnitus. 50cm / 3910g pelkkää rakkautta. Saatiin pientä yöpalaa ja matka jatkui kohti synnyttäneiden osastoa. Kaikki kipu oli poissa, tilalla oli pelkkä onnellisuuden ja väsymyksen tunne.

Toni oli täydellinen synnytyksessä, se ihminen tuntee mut niin hyvin. Osasi olla hiljaa sillon kun piti - ja tulla lähelle heti kun tarvitsin. Mahtava kätilö oli toinen syy miksi selvisin synnytyksestä hyvillä mielin. Oli rankkaa, teki kipeää mutta kun paikalla oli tuollaiset ihmiset niin voisin tehdä tämän uudestaan. Mikään ei mennyt niin kuin olin kirjoittanut synnytystoivelistaan, mutta mikään ei kaduta eikä mikään harmita. Me ollaan nyt perhe, eikä millään muulla ole väliä.



𝐼𝒽𝒶𝓃 𝓂𝒶𝓂𝒾𝓃𝒶 - 𝒩𝒾𝒾𝓃𝒶

KAKSI VIIKKOA LASKETTUUN AIKAAN

2 kommenttia:
"Jännittääkö synnytys?" "Onko jo merkkejä että vauva tulisi kohta?" 
"Oot varmaan ihan kauhuissaan, kun kohta pitää synnyttää!"

Ei, ei ja ei. 

Olen ihan super onnellinen, että kohta tämä odotus on ohitse. Joka ilta nukkumaan mennessä hymyilen ja ajattelen, et kumpa heräisin yöllä kamaliin supistuksiin tai siihen, että sänky lainehtii lapsivedestä. Nautin jokaisesta kivusta ja vihlaisusta vatsassa, koska tiedän että ne vie koko ajan lähemmäs määränpäätä. Lähemmäs synnytystä.

Tänään on siis raskausviikko 38+0, olin äitiyspolilla missä otettiin KTG käyrää. Vauvalla on hyvä syke, mutta vain yksi pieni supistus saatiin piirtymään. Todennäköisesti en siis synnytä ainakaan tänään. Lääkäri teki mulle ultran ja arvioi vauvan painoksi nyt 3700g, eli aika iso poika jo. Koon puolesta saisi syntyä milloin tahansa, heti kun hän itse on valmis tulemaan maailmaan.

Kohdunkaula oli kiinteä ja kiinni, ei siis merkkejä synnytyksen lähenemisestä. En ollut yllättynyt, sillä ei mulla ole ollut kunnollisia supistuksia - vain pientä polttelua. Hassua on, että mun harjoitussupistukset tuntuu päässä paineena, sillä aina supistuksen jälkeen verenpaine nousee ja aiheuttaa painetta ja kipua päähän.

Synnytys voi silti käynnistyä koska vaan yllättäen ja edetä nopeastikkin, vaikka mitään ennakkovaroituksia ei olisi. Taidan siis ottaa sairaalakassin mukaan, kun mennään mökille viikonlopuksi.


Sain uuden ajan äitiyspolille laskettuna aikana eli 19.6, silloin arvioidaan vauvan koko uudelleen ja jos hän näyttää kasvaneen paljon aletaan harkitsemaan käynnistystä. Toiveena mulla olisi luonnollinen alatiesynnytys ilman käynnistyksiä, mutta elämä ei mene aina niin kuin suunnittelee. Pääasia on, että vauva saadaan turvallisesti ulos. Tässä vaiheessa voin kuitenkin sanoa, että kolmen viikon sisään meillä on vauva - keinolla millä hyvänsä.


Mulla on sellainen tunne, että vauva syntyy 

juhannuspäivänä eli 22.6. 

Mies on sitä mieltä, että vauva syntyy 

ensviikon lauantaina 15.6. 




Milloin ja miten sun synnytys käynnistyi? 
Oliko ennakkomerkkejä, vai tuliko täytenä yllätyksenä?




𝐼𝒽𝒶𝓃 𝓂𝒶𝓂𝒾𝓃𝒶 - 𝒩𝒾𝒾𝓃𝒶
RASKAUSVIIKKO 39

Onko raskausajan ruokasuositukset hätävarjelun liioittelua?

Ei kommentteja:

Mistä on pienet vauvat (ja ruokahimot) tehty?

Aina kun puhutaan raskaudesta, tulee väkisinkin puheeksi ne kuuluisat raskaushimot. Kenen tuttu on syönyt multaa tai haistellut betonia. Kuka on himoinnut suolakurkkuja pehmiksen seassa ja mitä kaikkea kummallista. Mun raskausajan oudoin ruokahimo taisi olla sokerirasituksessa käytetty sokerilitku mitä kaikki muut tuntuivat vihaavan. Himoitsin sitä niin paljon, että töissä ollessa mulla oli oma tyhjä pullo glukoosia ja haistelin sitä vähän väliä. En kuitenkaan kehdannut juoda työpaikan sokeriliuoksia, siinä pullollisessa oli reippaat 1200 kaloria pelkkää sokeria.

Kun puhutaan raskausajan ruokavaliosta ja erityisesti siitä kiellettyjen tuotteiden listasta ihmiset jakautuu kahteen ryhmään. Toiset noudattaa orjallisesti Eviran suosituksia ja lukevat joka ikisen pakkauksen ja putelin. Toiset taas luottavat "siihen kuuluisaan maalaisjärkeen". Useita keskusteluja seuranneena mun mielestä joillain on se maalaisjärki pahasti hukassa.

Otetaan esimerkiksi graavilohi mikä on kiellettyjen listalla listeria riskin takia. Listeria on bakteeri mikä voi läpäistä istukan ja aiheuttaa tulehduksen istukkaan ja sikiöön. Tämä tulehdus lisää keskenmenon, kohtukuoleman ja ennenaikaisen synnytyksen riskiä. Usein kuulee ihmisten sanovan että "kyllä sitä graavilohta voi vähän maistaa!" Ei, ei voi. Listeria ei kysy oletko syönyt graavilohta palasen vai kokonaisen lohen verran. Jos siinä yhdessä haarukallisessa sattuu olemaan listeria-bakteeria niin tartunta on saatu. Miksi siis ottaa riskiä tässä asiassa? Se että mummon kaiman kummi söi raakaa lohta koko raskausajan ja sai terveen vauvan on vain hyvää tuuria. Sinä voit silti olla se epäonninen, joka syö vain yhden palasen ja menettää lapsensa sen takia.

Kuva: Annika Liinanki Photography

Kiellettyjen lista on pitkä, enkä ole itse täysin toteuttanut sitä orjallisesti. Pepsi maxi on tässä raskaudessa ollut mun suurin heikkous. Onnistuin välttelemään sitä ensimmäisen kolmanneksen ajan, mikä on vauvan herkintä kasvun aikaa. Sen jälkeen olen juonut sitä ilman mitään omatunnon tuskia. Pepsi max on vältettävien listalla sen sisältämän suuren kofeiini määrän takia. Kofeiini ei kuitenkaan ole tappava, vaikka ei se varmasti hyvää tee vauvalle (tai minulle).

Suosittelisin näille maalaisjärjen huutelijoille perehtymistä siihen, miksi joku asia on siellä kiellettyjen ruoka-aineiden listalla. Evira ei kiellä tai kehota välttämään huvikseen ruoka-aineita, aina löytyy pätevä syy siihen. Itse en uskaltaisi Facebookin ryhmissä tai keskustelupalstoilla neuvoa ihmisiä vasten Eviran ohjeistusta ihan mutu-tuntumalla.

"Kyllä mulle lääkäri sanoi, että Buranaa voi ottaa!"

Asia mikä mua on pitkään häirinnyt vauva-palstoja lukiessa on maallikoiden toteuttama epämääräinen lääkeneuvonta. Onneksi tämä on monessa Facebook ryhmässä kiellettyä ja siellä kehotetaan kääntymään lääkärin, neuvolan tai terantologisen tietopalvelun puoleen. Silti yhä edelleen törmää niihin jotka kertovat, että he ovat saaneet lääkäriltä luvan käyttää tiettyä lääkettä, VAIKKA se on raskausaikana kielletty - niinkuin Burana. 

Ihmiset eivät ymmärrä sitä, että jos lääkäri on antanut sinulle luvan käyttää tiettyä valmistetta - lupa on henkilökohtainen. Lääkäri on silloin arvioinut juuri sinun sairaushistorian, nykyisen tilan ja sikiön tilan ja ottaa täyden vastuun määräämästään lääkkeestä. Jollekkin toiselle henkilölle sama lääkäri voisi sanoa, että sinä et voi käyttää tätä valmistetta. 

Rakkaat raskaana olevat äidit, olkaa lähdekriittisiä ja luottakaa ainoastaan ammattilaisiin näissä asioissa. Elämme sentään Suomessa, missä ammatti apu on puhelinsoiton päässä. Suositukset muuttuvat joka vuosi ja se mikä on ollut sallittua 70-luvulla - voi nykyään uusien tutkimusten valossa olla kiellettyä. 

Raskaus-ajan ravitsemussuositukset: Evira


Meidän vauva on tehty Pepsi maxista, salmiakista, 

fetajuustosta ja onnen kyynelistä.


𝐼𝒽𝒶𝓃 𝓂𝒶𝓂𝒾𝓃𝒶 - 𝒩𝒾𝒾𝓃𝒶

SAIRAALAKASSIN SISÄLTÖ

3 kommenttia:
Raskausviikko 37 menossa ja nyt on maaginen sairaalakassi eteisessä odottamassa lähtöä. Uskon että kassi joutuu odottamaan tuossa vielä monta viikkoa, sillä eilisessä neuvolalääkärin tutkimuksessa vauva ei antanut pienintäkään vihjettä että haluaisi tulla ulos vielä. Kohdunkaulaa oli jäljellä 3cm ja se oli kiinteä ja pysyi visusti kiinni. Alan jo pelkäämään, että tässä sitä ollaan vielä heinäkuussa.

Olen pitänyt jo monta viikkoa käsilaukussa aina powerbankia, neuvolakorttia, kuulokkeita, lääkkeitä ja eväitä. Ihan siltä varalta jos täytyisi lähteä sairaalaan vaikka vaan tarkastukseen. En inhoa mitään niin paljon, kun sairaalassa istumista akku tyhjänä ja nälkäisenä. Kirjoittelin aikasemmin "Paniikkikassin sisältö" -postauksen, minkä pääset lukemaan tästä!













SAIRAALAKASSIN SISÄLTÖ:


  • Imetysliivit
  • Liivinsuojat
  • Rintapumppu

-Ostin Emma merkkisen alipainepumpun ja toivon että se pääsisi käyttöön jo sairaalassa ja auttaisi maidonnousussa. Rintapumpun voi laittaa toiseen rintaan samalla kun imettää toisesta sillä se pysyy alipaineella paikallaan ja hoitaa homman itsekseen.

  • Tutti 
-En tiedä vielä tuleeko käyttöön ollenkaan. Usein taidetaan suositella, että ensin imetyksen on sujuttava hyvin ja vasta sitten voi ottaa tutin käyttöön. Toisaalta tutin antaminen voisi totuttaa vauvan juomaan myös pullosta ja silloin isä pääsisi osallistumaan enemmän vauvan hoitoon.

  • Meikkipussi / peili / hiusharja

-Haluan hyviä kuvia sairaalassa olo ajalta ja kotiinlähtöpäivänä!

  • Hygieniatarvikkeet     (deudorantti, meikinpuhdistusliinat, shampoo, hoitoaine, suihkusaippua, shaver, hammasharjat ja tahna mulle sekä miehelle) 
  • Nenäliinat
  • Vaihtovaatteet / kotiutumisvaatteet mulle
  • Kamera ja objektiivit
  • Puhelimen laturi














Mulle ehkä tärkein juttu on eväät! Jos en ole syönyt niin minusta tulee kiukkuinen ja pahoinvoiva. Olen myös kova lohtu/stressi syöjä, varmasti vetelen eväitä naamaan aina supistusten välissä jos olo vaan sallii. Eväiksi pakkasin laatikollisen pillimehuja, sillä kesäkuussa voi olla aika kuuma ja pillimehuja on helppo juoda maatessa. Suolaiseksi syötäväksi ostin mun lemppari herkkua - siemennäkkäriä. Se ei tarvitse voita eikä päällisiä, vaan on sellaisenaan jopa parempaa kun mitkään ruis-sipsit. Herkuksi pakkasin suklaapatukoita ja miehelle proteiinipatukoita.

Meillä on myös sopimus miehen kanssa, että hän tuo mulle sitten synnyttäneiden osastolle sushia, tuoreita mansikoita ja skumppaa. Näitä olen himoinnut jo monta kuukautta ihan hulluna.



















Miehelle pakkasin oman pussukan sairaalakassiini. Se sisältää rennot vaihtovaatteet, suihkusaippuan, deudorantin ja uikkarit siltä varalta jos päästäisi yhdessä ammeeseen lievittämään supistuskipuja. Mielestäni oli tärkeä pakata miehelle oma kassi, sillä on hyvin todennäköistä että mies joutuu tulemaan sairaalaan suoraan töistä eikä välttämättä pääse heti käymään kotona.

















Vauvan kotiutumisvaatteita oli kaikista ihaninta pakata. Siinä heräsi ajatukset, että kohta sitä mennään sairaalaan kahdestaan ja tullaan sieltä kotiin kolmisin. Kohta nämä pienet vaatteet saa pukea  pienen ihmisen päälle. Vauvalle pakkasin muutaman oman harson, unilelun, sukat, tumput, pipon, housut ja pitkähihaisen-ja lyhythihaisen bodyn. Sään mukaan valitsen sitten kumpi body laitetaan päälle kotiinlähtö päivänä.

Kotona laitoin turvakaukalon valmiiksi ja siinä odottaa vauvaa pörröinen nallepuku mihin pienen voi sitten sujauttaa kun mies tulee hakemaan meitä sairaalasta. Omaa autoa meillä ei ole, mutta meillä on usein anopin tai appiukon auto lainassa. Täytyy siis vielä opetella miehen kanssa turvakaukalon telakan asennus autoon ja kaukalon kiinnittäminen. En halua, että opettelu alkaa vasta sairaalan parkkipaikalla. Haluan mahdollisimman nopeasti ja rauhassa kotiin ilman turhaa stressiä siitä onko se kaukalo nyt varmasti oikein asennettu.


𝐼𝒽𝒶𝓃 𝓂𝒶𝓂𝒾𝓃𝒶 - 𝒩𝒾𝒾𝓃𝒶
RASKAUSVIIKKO 37

Mikä oli sun MUST-juttu sairaalassa olo aikana?