Äiti joka vihaa leikkimistä

1-vuotias taapero roikkuu nilkassa ja selvästi kinuaa äitiä leikkimään. Neuvolan hoitaja kyselee, että joko rakentelemme yhdessä palikoista torneja. No siis.. olen aika huono tässä asiassa. En osaa leikkiä, enkä halua leikkiä, leikin vain silloin kun on "pakko". Yleensä kaadan lelulaatikon keskelle olohuoneen lattiaa ja taapero saa itse tutkia leluja samalla, kun siivoan tai hörppään kupin kahvia. Silloin tällöin heittelemme palloa sisällä, mutta totuus on, että en osaa leikkiä lapseni kanssa. 

Tarvitseeko äidin olla hyvä kaikessa? 

Itse leikin lapsena ylä-aste ikään asti Barbeilla ja vaikka millä muulla. Leikin todella paljon ja viihdyin useita tunteja hiljaa huoneessani leikkimässä. Harvoin edes kaipasin leikkikaveria, vaikka sellainen kelpasi kyllä mukaan. 

Ehkä olen saanut yliannostuksen leikkimisestä, 

koska se ei tunnu enää yhtään omalta jutulta?

Olen äiti joka pitää ulkoilusta, maalaamisesta, piirtämisestä tai askartelusta. Käyn mielelläni leikkipuistoissa tai levitän mustikasta tehdyn "maalin" ja paperia kylpyhuoneen lattialle ja istun siellä lähmimässä paperia taaperon kanssa. Taaperon kasvaessa isommaksi lähden innoissani potkimaan palloa, tai pelaamaan ulkopelejä, mutta en näe itseäni heiluttamassa dinosaurusta joka ärjyy, ajamassa pikkuautoilla tai juttelemassa nuken äänellä lapselle. Eikö joitain hommia saa ulkoistaa muille?

Siitä huolimatta, etten ole itse juuri koskaan leikkinyt lapseni kanssa aktiivisesti, hän on oppinut kaikki tarvittavat taidot ja kehittyy hienosti. Bonuksena lapsi viihtyy hyvin yksin, häntä ei tarvitse viihdyttää koko ajan. Meillä on leluja ja ne saavat näkyä! Tottakai lapsi tarvitsee leikkiä ja leikkikaveria, mutta meillä nämä työt on ulkoistettu isälle, mummoille ja tädeille. Kiitos siis teille, jotka osaatte ajella autoilla pitkin mattoa päristellen ja rakennatte hienoja torneja palikoista. Minä pääsen pesemään käteni siitä hommasta. 

Ihan mamina - Niina

Vauvasta taaperoksi - mikä on parasta taaperon äitiydessä

Meillä oli ihana juhannus mökkeilyn ja synttärihumun parissa! Juhlittiin 1-vuotiasta taaperoa, joka on juuri oppinut kävelemään muutamia askeleita ilman tukea, osaa sanoa "äiti", taputtaa pyynnöstä ja tanssii musiikin tahtiin.

Taaperon kummi oli järjestänyt aivan ihanat terassijuhlat synttäreiden kunniaksi. Olin niin iloinen kivoista juhlista, että lipsuin kaikista periaatteistani ja annoin taaperon maistaa kakkua, voitteko kuvitella! Vannoin, ettei taapero tulisi syömään sokeria vielä vuosiin, mutta niin olen vannonut monia muitakin asioita, mitkä ovat muuttuneet täysin äitiyden myötä. Ei tämä ole niin vakavaa. Kaiken kaikkiaan kakusta 90% oli lattialla koiran syötävänä, kun taapero ahkerasti mussasi sitä sormiensa väliin. 

Tästä pääset lukemaan vuoden takaisen SYNNYTYKSEN 

Juhlien jälkeen suuntasimme mökille viettämään rentoa perhe-juhannusta. Taapero oli kiukkuinen aikaisemmin saamistaan rokotuksista ja kuumeili ensimmäisenä päivänä mökillä. Kuume onneksi laski särkylääkkeillä ja taapero viihtyi pitkiä aikoja varjoisassa uima-altaassa. Yöt meni hieman huonosti, sillä mökillä oli kuuma ja taapero ei ole tottunut nukkumaan pinnasängyssä. Ei voitu ottaa häntä viereen, sillä sänky oli niin korkea. Olisi voinut käydä huonosti, jos taapero olisi pudonnut yöllä.

Parasta mökki-juhannuksessa oli herätä auringonpaisteeseen ja mennä ulos juomaan aamukahvit, sekä käydä yksin hiljaisuudessa aamu-uinnilla. Missään muualla tämä ei ole mahdollista, vaikka halusin mökiltä pian kotiin, tuli nyt jo ikävä niitä aamuja. 

Mikä on parasta taaperon äitiydessä? 

1. Taaperon kanssa liikkuminen on paljon helpompaa, kun pienen vauvan. Taapero jaksaa katsella rattaista maisemia hiljaa ihmetellen. Hän viihtyy rattaissa tunti tolkulla, kunhan välillä saa smootiepussin ja maitoa välipalaksi. Vauvana hän huusi vaunuissa kaiken aikaa, paitsi kun oli unessa.

2. Taapero ymmärtää jo puhetta. "Hae tutu, niin mennään nukkumaan" tai "Otatko maitoa?" on meillä selkeiten ymmärretyt lauseet. "Ei" sanan merkitys on vielä hukassa... tai sitten hän ei vaan halua uskoa kuulemaansa. 

3. Taaperon kanssa saa touhuta! Ihanaa mennä mökin laiturille istumaan ja dipata varpaat veteen yhdessä taaperon kanssa ja nähdä se riemu roiskuvasta vedestä.

4. Taapero osaa jo syödä itse (ainakin tiettyjä juttuja). Jos mua ei huvita syöttää aamupalaa taaperolle, voin vain pilkkoa hedelmiä lautaselle ja antaa hänelle riisikakun ja smootie pussin. Hän hoitaa syömis puolen itse. Huono puoli siinä on se, että joudun sen jälkeen siivoamaan 2m x 2m alueen syöttötuolin ympäriltä. 

5. Taapero viihtyy itsekseen leikkien pitkiäkin aikoja. Ehdin hyvin aamuisin juomaan kahvit, meikkaamaan ja syömään aamupalan taaperon touhutessa lelulaatikon kanssa. 

6. Taaperon kanssa on ihana mennä yhdessä suihkuun. Istutaan kahdestaan suihkun lattialla, leikitään shampoopulloilla ja roiskitaan vettä pitkin kylpyhuonetta. 

Hei seuraathan meitä jo instagramissa @niina.mantere, pääset siihen tästä linkistä!

Vauvavuoden ihanat ja ei niin ihanat muistot

Vauvakirjan täyttöä

Meidän vauvavuotta tuli varjostamaan vauvan epilepsia ja useat yöt sairaalassa. Halusin tallentaa myös nämä muistot vauvakirjaan, sillä minä olen myös ollut se vauva, joka on sairastanut samaa sairautta ja tajunnut sen vasta isompana. Mua helpotti jo lapsena nähdä kuvia omalta sairaala-jaksolta ja kuulla äitin kertovan yhä uudestaan miten kaikki alkoi, miten sairastuin. Kuvia ja muistoja katsellessa asia tuli konkreettisemmaksi ja ymmärsin asian paremmin. Ymmärsin miksi äiti oli edelleen huolissaan.

Otin vauvasta kuvia sairaalassa, jotta pystyin itse palaamaan muistoihin ja käsittelemään tapahtunutta. Luen yhä uudelleen ja uudelleen tekstejä mitä kirjoitin nojatuolissa sairaalasängyn vieressä ja palaan asioihin. Toivon, että niiden avulla voin kertoa tarpeeksi hyvin asiasta myös vauvalle, kun hän on kasvanut isoksi ja ymmärtää paremmin. Uskon, että lapsi tulee kysymään minulta usein sairaudestaan ja silloin voimme etsiä vauvakirjan ja istua sylikkäin juttelemaan. Säästin sairaalan verkkomyssyn mikä päässä vauva joutui olemaan, ettei hän repisi kanyylia. Säästin hoitajien virkkaaman turvalonkeron ja heidän askarteleman ”reippaan mitalin”. Säästin kertakäyttöisen anturin, mikä oli vauvan varpaassa kiinni ja sen avulla seurattiin hänen voitia.

Pieni ja täydellinen

 Meidän vauvakirjasta tuli todella kaunis. Siellä on ihania kuvia hymyilevästä vauvasta, kaunis kasvutarina ja hassuja juttuja. Meillä oli ystävien ja sukulaisten kanssa arvauskisa milloin vauva syntyy (kukaan ei arvannut, että hän saapuisi tasan laskettuna aikana). Olen myös kirjoittanut ylös koska tein ensimmäisen positiivisen raskaustestin, se oli 6 lokakuuta. Testi oli niin haalea, ettei mieheni meinannut uskoa sitä todeksi. Minä kuitenkin tiesin. Vauvan "masu-nimeksi" vakiintui Michellin ja arvelin jo alkuraskaudesta vauvan olevan poika. Näin unia poikavauvasta. 

Yliherkkyyksistä ylitse

Vauvavuodessa on kulkenut mukana myös vauvan suolistoperäiset allergiat. Olin puolen vuoden ajan rankalla imetysdieetillä, poistin ruokavaliosta kokonaan maitotuotteet, kananmunan, soijan ja kotimaiset viljat (vehnä, ohra, kaura ja ruis). Dieetti onneksi toimi ja vauva alkoi voida hyvin kaiken sen masukipuilun, vihreän kakan, refluksin ja ihottuman jälkeen. Selvisimme siitäkin ajanjaksosta ja nykyään vauva ei enää reagoi kun harvoille ruoka-aineille.

Kolmen kuukauden iässä vauva aloitti rintaraivarit ja äitillä meinasi usko loppua kesken. Imetin saunassa veden loristessa kylpyhuoneesta, pimeässä vessassa, sängyssä, juosten ja päälläni seisten jotta vain saisin vauva syömään. Olin jo unohtaa millaista sirkusta rintaraivarit osasi olla.

Oma koti hukassa

Vauvavuodessa mua harmittaa se, ettei olla vielä löydetty sitä oikeaa. Tarkoitan siis kotia. Haluaisin päästä tekemään tulevalle taaperolle ja tuolle touhukkaalle ihmeelle oman huoneen, missä viihtyä. Huoneeseen tulisi sängyn ja lelulaatikon lisäksi palikoita minkä päällä kiipeillä ja tunneli mistä ryömiä läpi. Aktiivinen lapsi tarvitsee aktiivisen lapsen huoneen. Hyvä puoli tässä yhden makuuhuoneen taktiikassa on ollut se, että lapsi on ainakin saanut yllin kyllin syliä, läheisyyttä ja nukkua äidin ja isin kainalossa. 

Vauvavuoden saldo:

1 x flunssa (mikä oli niin lievä, ettei vauva ollut edes kiukkuinen)

1 x sängystä tippuminen

1 x unohdin kiinnittää turvakaukalon autossa

3 x Ambulanssi matkaa epilepsian takia

5 x yötä sairaalassa lastenosastolla

7 x uutta hammasta

3 000 000 000 x kakkavaippaa

3 x kakkaa pottaan

6 x äitin hermoromahdusta

2 x isin hermoromahdusta

10 000 x maissinaksua

10 000 x sanaa "äiti"

Ensimmäiset askeleet, ensimmäinen nauru, kaikki se ilo pienen ihmisen kasvusta ja kehityksestä. Meidän kasvu vanhemmiksi.

Satoja litroja äidinmaitoa, tuhansia pusuja ja miljoona kikatuskohtausta

Siitä on meidän vauvavuosi tehty

Ihan mamina - Niina

Kesäretki taaperon kanssa pyöräkärryllä

Kaupallinen yhteistyö: Jollyroom

Me vietettiin eilen aivan ihana retkipäivä pyöräillen puistoon ja läheiselle rannalle. Napattiin kaupasta mukaan vähän evästä ja taapero sai ihmetellä ohi kiitäviä maisemia isin pyörään kiinnitetyn kärryn perässä. Hankittiin muutama viikko sitten Jollyroomista pyöräkärry North 13.5 Speeder 2, mikä on 1-2 lapsen istuttava ja sinne mahtuu kätevästi kaikki tarpeellinen eväistä ranta-tarpeisiin. Minulla kun tunnetusti on "koko omaisuus" mukana, vaikka menisimme retkelle vain muutamaksi tunniksi. 

Pyöräily taaperon kanssa

Oli ihanan kuuma päivä ja saatiin pyöräilessä kunnon hiki pintaan. Ihan loistava urheilumuoto, me vietetään miehen kanssa usein aikaa yhdessä liikunnan parissa. Ei osata olla paikallaan silloin, kun molemmilla on vapaata. Aikaisemmin ollaan käyty vaunulenkeillä, mutta kiva saada toinenkin yhteinen harrastus, missä saadaan taaperokin mukaan. Vauvan kanssa pyöräily on oikeastaan aika helppoa! Pyöräkärry sopii 1-6-vuotiaiden lasten kuljettamiseen ja lasten maksimipaino saa olla yhteensä 40kg. 

Ensimmäisellä kerralla päätettiin pyöräillä vain n. 3km matka, jotta nähdään miten taapero viihtyy kyydissä. Pyöräkärryssä taapero pysyi hyvin suojassa auringolta ja sinne kävi mukava ilmavirta ötökkäverhon läpi. Kypärästä hän ei oikein välittänyt, mutta suostui lopulta pitämään sitä päässä kunhan vauhtiin päästiin. Pyöräkärryssä suojavarusteina on käytettävä pyöräilykypärää ja viisipiste-valjaita. Kärry on myös hyvin tukeva, eikä kaadu vaikka polkupyörä kaatuisi. Tästä syystä pidin tätä meille sopivampana vaihtoehtona, kun mietittiin pyöräkärryn ja tarakkaan kiinnitettävän istuimen väliltä.

Taapero sai syödä eväitään pyöräkärryssä varjossa. Me istuttiin miehen kanssa nauttimassa ilta-auringosta. En malta odottaa uutta reissua! Pyöräkärrystä saa kätevästi tehtyä työnnettävät rattaat vaihtamalla veto-osan tilalle renkaan, näin kärry pysyy pystyssä ilman polkupyörää. Rengas kulkee aina mukana vaunujen takaa löytyvässä taskussa. Pystyimme siis jättämään pyörät telineeseen ja lähteä pelkän kärry-osan kanssa kävellen maastoon. Pyöräkärryä voi käyttää myös juoksurattaina, mutta niiden kääntyvyys ei ole kovin hyvä. Kärryä on kuitenkin helppo jarruttaa työntökahvasta löytyvällä käsijarrulla.

Pyöräkärrystä jäi hyvä käyttökokemus, vaikka se onkin hieman raskas polkea, jos ei ole tottunut pyöräilijä. Kärryn paino on n. 16,5kg ja lisäksi vedettäväksi tulee lapsen paino. Toki tämäkin asia kannattaa ottaa urheilun kannalta, katsotaan miten mahtavan timmit reidet mulla on syksyn saapuessa! Pyöräilykypäräksi kannattaa hankkia lapselle sellainen, missä on mahdollisimman "littana" taka-osa, jotta lapsi voi nojata hyvin selkänojaan. En vaihtaisi kärryä perinteiseen tarakalla kuljettamiseen, tämä tuntuu huomattavasti turvallisemmalta ja lapsi on jatkuvasti suojassa auringolta ja lentäviltä ötököiltä. 

Ihan mamina - Niina

9 X AAMUPALAA VAUVALLE - kun puuro ei enää kelpaa

Ei hemmetti! Vauva ei syö enää puuroa, apua! 

Mitä tehdä, kun vauvalle ei kelpaa puuro enää? Keräsin 10 vinkkiä mitä voi tarjota vauvalle aamupalaksi ja iltapalaksi, siis muutakin kun sitä klassikko puuroa. 

1. Puurorieskat

Mikäli puuro jäi tällä kertaa lautaselle, voit tehdä siitä ihanan pehmeitä rieskoja SIMPPELI SORMIRUOKAKEITTIÖ reseptillä. Pääset kurkkaamaan tämän reseptin tästä linkistä!

2. Hedelmälautanen

Pilko lautaselle tai kulhoon hedelmiä, meillä myös lusikalla syöty banaani on ollut ihan hitti. 

3. Sokeriton jugurtti

Juustoportilla on oma sarjansa sokeroimattomista jugurteista ja rahkoista, mitkä sopii hyvin jo 10 kuukauden ikäiselle. Meillä lemppariksi on kuitenkin valikoitunut Semperin jugurtti smootiet, niistä ei ole tullut ollenkaan vatsanväänteitä herkkä vatsaiselle, toisin kun normaalista jugurtista. 

4. Smootie

Samalla voit surauttaa itsellesi smootien, tai ostaa valmiina vauvoille tarkoitettuja pussi-smootieita. Käytä mielikuvitusta ainesten kanssa. Avocado ja banaani sopivat hyvin vauvan makujen maailmaan, nesteenä voi käyttää vettä, korviketta, kookosmaitoa, mantelimaitoa, tavallista maitoa - ihan mikä vauvan ikään sopii!

5. Banaanilettu

Reseptejä löytyy netistä vaikka kuinka paljon. Mielestäni parhaat banaaniletut on yksinkertaisesti hieman ylikypsää banaania, kananmunaa ja ehkä hieman leivinjauhetta. Yksinkertainen on paras!

6. Leipä tai riisikakku

Vauvalle suositellaan mahdollisimman vähäsuolaista leipää, eli alle 0,7g suolaa per 100g. Yksi hyvä on Real ruis tai pelkkä suolaton riisikakku. Päälle voi tehdä avocadolevitettä, nam.

7. Tattarimurot tai TALKmuru

Nämä menevät kuivana tai esimerkiksi kookos tai mantelimaidon kanssa. Meillä 8 kk ikänen rouskutti muroja kuivana jo näppärästi. Jos suolan määrä mietityttää, niin lue tämä postaus! Siinä on perusteltu hyvin, miksi näitä muroja voi antaa silloin tällöin. 

8. Maissisose

Maissisosetta löytyy esimerkiksi Piltiltä valmiina. Tämä on helppo vaihtoehto puurolle, varsinkin reissussa.

9. Munakas

Kananmunan voi paistaa pannulla, tai laittaa kahvikuppiin, vatkata haarukalla ja pitää mikrossa kunnes on kypsää. Huom! Varo ettei muna räjähdä mikrossa, kurkkaa lopputulosta 1min välein tai useammin. Mukakkaaseen on helppo kätkeä vaikka hernemaissipaprikaa sekaan.

Ihan mamina - Niina

Imetys ahdistaa, saanko jo lopettaa imetyksen?

Imetys on ollut mulle tärkeä asia jo raskausaikana. Halusin onnistua täysimetyksessä ja onnistuinkin 5,5 kuukauden ajan kunnes aloitimme kiinteät ruoat. Nyt imetystä on takana kohta vuosi. Ensimmäiset 6 kuukautta imetystä oli aivan ihanaa, mutta nyt mua on ahdistanut jo pitkään. Imetys ahdistaa. En tiedä mistä ahdistus kumpuaa, se alkoi vauvan ollessa n. 8 kuukauden ikäinen. Imetyshetket eivät olleet enää ihania rauhoittumisen paikkoja, vaan vauva väänteli ja käänteli sylissä nipistellen mua sormillaan ja potkien vatsaani.

Vauvan ollessa 9 kuukauden ikäinen hän sairastui epilepsiaan ja sai kouristuskohtauksia joiden vuoksi olimme sairaalassa useita öitä seuraavien kuukausien ajan. Olin niin ahdistunut sairaalassa, etten pystynyt imettämään kuin harvakseltaan. Vauva sai korviketta osastolla ja siitä eteenpäin hän sai myös muutaman kerran päivässä korviketta kotona. Imetyskerrat vähenivät kahteen kertaan vuorokaudessa ja olin helpottunut, vaikka samalla koin paljon surua vauvan vierottaessa itseään tissistä. Hän tuntui nyt niin isolle.

Tällä hetkellä imetän vauvaa enää vain aamuisin hämärässä makuuhuoneessa hänen maatessa kainalossani. Ne hetket ovat ihania, silloin ei ahdista vaan kaikki tuntuu hyvälle. Harvoja hetkiä, kun tuo pian 1-vuotias on vielä aivan pieni vauva siinä aamu-unisena tissi suussa. Kaipaan silti sitä, että mun keho on täysin vain minun käytettävissä. Vuokrasin ensin kohtuani 9 kuukautta ja siihen päälle tissejä vuoden, alan olla kypsä. 

Milloin on hyvä aika lopettaa imetys?

Kukaan ei voi sanoa juuri sinulle oikeaa aikaa lopettaa imetys. Imetys on aina hyväksi vauvalle ja isommallekkin lapselle sanoi kuka mitä hyvänsä. Lääketieteellisiä syitä lopettaa imetys on muutamia, mutta jos itsellä on halua imettää ja lapsella halu käydä rinnalla imetys on enemmän kun okei. Tiesitkö, että lapsen luontainen rinnalta vierottautumisikä on 2-7-vuotta?

Mun mielestä imetys kannattaa lopettaa silloin, jos äiti ei enää pysty, halua tai jaksa imettää. Jokainen siis saa itse arvioida voimavaransa imetykseen. Pienen vauvan kohdalla itse yrittäisin sinnitellä mahdollisimman kauan (lähemmäs vuoden ikään), jos se on mahdollista. Apua voi ja kannattaa hakea Imetyksen tuki sivuilta ja facebook tukiryhmästä Imetyksen tuki. Imetyksen tuki sivuilla voit kysyä apua chatista anonyyminä, tai kirjoittaa postauksen facebook ryhmään. Sinulle vastaa aina koulutettu imetystukiäiti.

Ei kuitenkaan ole väärin lopettaa imetystä aikaisemmin. Suomessa suositus imetyksestä on vähintään 1-vuotiaaksi, mutta kansainvälinen WHO suosittelee vähintään 2-vuoden ikään asti. Muista, että sinä et kuitenkaan tarvitse kenenkään lupaa tai hyväksyntää imetykseen tai sen lopettamiseen. Se on täysin sinun ja lapsen välinen asia. Voihan se olla, että lapsi alkaa itse vierottamaan itseään, niin kuin meillä kävi yöimetysten kanssa. Yhtäkkiä 8 kuukauden ikäisenä vauva päätti, ettei halua tissiä yöllä vaikka heräili vielä usein. Nyt näyttää siltä, että kohta meillä jää myös aamu-imetykset pois. Tuntuu haikealle, mutta samalla helpottavalle. Onnistuin sentään vuoden ikään asti! 

Tämä tarkoittaa, että olen tuottanut äidinmaitoa

 lapselleni satoja litroja!

Ihan mamina - Niina

Raskausmaha ikävä - ihanat masukuvat!

Kaupallinen yhteistyö: Annika Liinanki photography

Niin vaan tuli sekin päivä, että mulla on ikävä raskausmahaa. Viimeinen raskauskolmannes kävi niin rankaksi henkisesti ja fyysisesti, että luulin ettei tämä päivä koskaan tulisi. Nyt voin kuitenkin todeta, että olisipa mulla sellainen ihana "puolivälin masu". Sellainen, ettei takki mahdu kiinni, mutta maha ei vielä paina niin, että sattuu. Onneksi päätin kuvauttaa raskausvatsan silloin, kun se oli vielä kauniin pyöreä ja mun oma vointi oli hyvä. Loppuraskaudesta tuskin olisin halunnut enää olla kuvattavana kaikkine turvotuksineni.

Meillä oli masu-kuvaukset huhtikuussa, kun raskausviikkoja oli n. 28 ja kuvista tuli todella kauniita. Näissä Annika Liinankin ottamissa kuvissa näkyy onnellinen ja seesteinen esikoisen odottaja. Miten voikaan tunnelma välittyä kuvien kautta näin hyvin.

Mä olen aina ollut kova jännittämään kuvauksia, vaikka olen ollut kameran edessä useamman kerran. Erityisesti raskauskuvat jännittivät mua, koska halusin saada vauvakirjaan onnistuneita kuvia. Halusin ammattilaisen kuvaamaan, jotta voisin teettää kuvista ehkä jopa taulun makuuhuoneen seinälle. Raskaus on niin spesiaali juttu, että se ansaitsee tulla ikuistetuksi.

Miten kamera-jännityksestä pääsee eroon?

Mun mielestä kotona tai kotia muistuttavassa ympäristössä tehdyt kuvaukset on paljon helpommat, kun studiolla tai ulkona. Kuvaajan tullessa meidän kotiin, olin heti huomattavasti rentoutuneempi. Ajattelin, että tuossa on vain ystävä tulossa kahville kameran kanssa, vaikka tapasimmekin ensimmäistä kertaa. Omassa kodissa vähäiset vaatteet eivät tunnu niin paljastavilta, kun studiossa ja pissalla kehtaa juosta masunsa kanssa niin usein kun tarvitsee. Tärkein asia kuvauksissa rentoutumisessa on henkilökemia. Luota kuvaajaan, naura, hassuile, hölmöile ja leikittele hieman. Ole oma ihana itsesi.

Annika oli kuvaajana aivan ihana. Hänestä huokuu lämpö, mikä välittyi myös minuun. Parasta oli, että hän ohjasi minua koko ajan. Mun ei tarvinnut miettiä, että vilahtaako kuvissa jotain sopimatonta tai roikkuvatko hiukset rumasti naamalla. Kuvaaja hoiti kaiken, minä vain silittelin mahaani. Annika neuvoi minulle hyviä asentoja, oikaisi välillä vaatteitani ja sai rennolla juttelulla tilanteen tuntumaan aivan arkipäiväiselle. Ihan kun oltaisi tunnettu aina.

En varmaan milloinkaan unohda tuota ihanaa ensimmäistä raskausvatsaa ja sitä tunnetta, kun sait syödä mitä lystää kärsimättä turvotuksesta! Raskausmaha oli aina siinä peittämässä eilisen herkuttelut. Esittelin raskausmasua ylpeydellä ja pidin paljon tiukkoja trikoomekkoja korostaakseni sitä kaunista pyöristyvää vatsaa. Nyt on masu poissa, mutta tilalle sain kauniin pojan mitä silitellä ja suukotella.

PS: Myös blogin banneri on Annikan käsialaa! Tästä pääset kurkkaamaan hänen instagram tilin.

Ihan mamina - Niina

8 ASIAA, MITKÄ OLISI IHAN PERSEESTÄ ILMAN PARISUHDETTA

Aina silloin, kun se rakas kumppani on tullut töistä kotiin ja riisunut päivän aikana kengissä muhineet sukkansa makuuhuoneen lattialle, niin että koko asunnon valtaa tajun vievä kaasupilvi alkaa oma verenpaine nousta. Silloin on ihan hyvä hetki hengittää ja miettiä, mitkä kaikki asiat elämässä olisi paljon hankalampaa ilman parisuhdetta.

1. Lattiakaivojen ja viemärien puhdistus

Oksettavin asia ikinä on alkaa putsaamaan suihkun lattiakaivoa sitten, kun huomaa ettei vesi enää katoa lattialta suihkussa käydessä, vaan huomaat seisovasi puoleen sääreen ylettävässä lammikossa. Asia mitä en vain pysty tekemään, vaikka 98% hiuksista mitä viemäreissä on ovat minun.

2. Joutuisin maksamaan hieronnasta 

Mieheni ei juuri koskaan sano mulle, että "en jaksa hieroa" kun menen valittamaan hänelle kipeitä hartioita. Hän hieroo aina ja ihan ilmaisiksi. Haisevat sukat unohtuu heti, kun saa kunnon hieronnan telkkaria katsellessa.

3. Seksi

Sinkku äitinä seksin hankkiminen(?) olisi mielestäni liian vaivanloista. Sitäpaitsi ekat kerrat uuden kumppanin kanssa on aina ihan kauheita. Kumpikin luulee tietävänsä mistä toinen tykkää, mutta jälkeenpäin molemmat vaan esittää, että oli kivaa. Ei yleensä ollut.

4. Täytyisi aina lähteä itse kauppaan

...tai Mäkkärin autokaistalle. Niin helppoa laittaa kumppanille viestiä, että "toisitko vessapaperia ja suklaata, kun pääset töistä". On myös huomattavasti kivempi käydä yksin kaupassa puolison hoitaessa lasta, kun raahata lasta mukana kauppareissulla.

5. Yöllä painajaiseen herääminen

Kun herää yöllä kylmänhikisenä kamalimpaan painajaiseen koskaan ja sydän hakkaa niin, että henkeä ahdistaa on ihan parasta voida raottaa kumppanin peittoa ja käpertyä sinne kainaloon. Kunnes hän alkaa kuorsata..

6. Asuntoon tunkevat ampparit, hämähäkit ja naapurin narkkari

Näiden häätö kuuluu kumppanille.

7. Kipeenä olo

Mikä ihana syy saada palvelua! Ei tarvitse itse käydä apteekissa, ajaa lääkäriin tai hakea herkkuruokaa. Aikaisemmin sitä halusi pysyä piilossa kipeänä (tai krapulaisena) kaikilta ihmisiltä, mutta kumppanin tullessa tarpeeksi läheiseksi on vaan kiva, että joku hoitaa.

8. Sukujuhlat

Varsinkin häät, missä sinut ilman avecia laitetaan istumaan lasten pöytään tai senioreiden seuraan. Ainoa kiva puoli sinkkuna olemisessa häissä on se, jos bestman sattuu olemaan sinkku ja komea.

Ihan mamina - Niina

Unohdin unikoulut - vauva oppi nukkumaan itse

Niin vain kävi, että kun luovutin unikoulujen suhteen ja lopetin kaiken säätämisen ja ohjeiden kyttäämisen, meidän alle vuoden ikäinen oppi itse nukkumaan yöt.

Jostain syystä mulle oli jäänyt päähänpinttymä siitä, että vauvan pitäisi olla nukkumassa ennen klo 19 illalla ja päiväunia ei saisi nukkua neljään tuntiin ennen yöunille menoa eli klo 15 jälkeen. Yritin toteuttaa tätä aikataulua pitkään ja vaikka vauva nukkui yöt heräilemättä, hän nousi joka aamu klo 4-5, eli ihan hemmetin aikaisin. Kokeilin kaikkia unikouluja, mitkä vain hyvältä tuntui ja sain niistä joskus hetkellistä apua, kunnes tilanne taas riistäytyi käsistä.

Vauva on nyt saanut itse päättää uniaikataulustaan muutamana päivänä. Hän nukkuu päiväunet klo 9-10 ja klo 15-16, yöunille mennään klo 20. Havainnoin hänen väsymysmerkkejä ja olen oppinut aikatauluttamaan leikkimisen, ulkoilun ja ruokailun lapsen luontaisen unirytmin mukaan. Hän nukahtaa lähes itsenäisesti sänkyyn tutin avulla ja vieressä makoilemalla. Aamulla herätään aikaisintaan klo 6, mutta parhaimpina aamuina ollaan nukuttu lähes 8 asti! Ihan uskomaton fiilis herätä itse virkeänä ENNEN vauvaa. Hän tarvitsi ainoastaan aikaa.

MEIDÄN PÄIVÄRYTMI

7:00 Aamupala
9:00 Päiväunet 1h
11:00 Lounas
12:00 Ulkoilua / kauppareissu
14:00 Välipala
15:00 Päiväunet 1h
16:30 Päivällinen
19:00 Iltapala
20:00 Yöunille

Meidän yöhulinat alkoivat vauvan ollessa 4 kuukauden ikäinen ja siitä asti ollaan kokeiltu kaikkia keinoja hänen yöuniensa parantamiseen. Mikään ei ole toiminut. Pahimmillaan vauva heräili useaan kertaan yössä ja valvoi aina 2-3h pätkiä, jolloin istuimme miehen kanssa vuorotellen hyssyttämässä häntä takaisin uneen. 8 kuukauden iässä vauva lopetti itse yösyömiset, eikä huolinnut enää tissiä öisin. Silti hän heräili, valvoi ja huusi. Kävimme neuvolan uniohjaajalla, luin netistä uniohjeita ja olin jopa vähällä viedä vauvan sairaalan unikouluun. Väsyin itse niin, etten edes jaksanut yrittää enää. Nukuimme koko perhe patjalla lattialla, jotta ei tarvitsisi nousta sängystä aina kun vauva herää.

Vauvan ollessa 9 kuukauden ikäinen hän sairastui epilepsiaan. 10 kuukauden iässä aloitettiin lääkitys epilepsian hoitoon ja siihen loppuivat yöheräilyt. Enää ei tarvinnut juosta 20 min välein antamaan tuttia iltaisin ja silittämään vauvaa uneen. Ehkä epilepsia on aiheuttanut yöhulinat? Silti nousimme joka aamu klo 4-5, kunnes vauva sai itse säätää unirytminsä kuntoon.

Nyt meillä nukkuu onnellinen perhe (tosin edelleen perhepedissä). En ole vielä halunnut luopua perhepedistä, mutta vauvan siirtämistä pinnasänkyyn voisi kokeilla nyt kun hän nukkuu läpi yöt. Kaikki aikanaan ja omalla painolla. Nautitaan nyt näistä kokonaisista öistä ja virkeästä olosta.

Ihan mamina - Niina

Epäsopiva lääke, kouristukset vaan lisääntyvät

Aamukahvit jäi tänä aamuna kuppiin, kun kesken vaipan vaihdon meidän kohta vuoden ikäinen vauva alkoi kouristella. Tämä oli jo toinen kohtaus vuorokauden sisään (yhteensä näitä on ollut 6 ja poissaolokohtauksia muutama). Soitimme ambulanssin ja annoimme kohtauslääkkeen vauvalle heti, koska kohtaukset tulivat niin lyhyen ajan sisällä toisistaan.  

Ollaan oltu vauvan kanssa kevään mittaan useita öitä sairaalassa ja täällä on tullut vietettyä niin pääsiäistä, kun vappuakin. Vappuna saatiin diagnoosiksi imeväisiän hyvänlaatuinen epilepsia ja siihen aloitettiin säännöllinen lääkitys, minkä annosta on nostettu muutaman kerran, mutta kohtauksia on aina vaan tullut enemmän. Neurologi epäili, että lääke ei sittenkään olisi sopiva meidän lapselle, vaan se täytyy nyt vaihtaa. Itse sairastin vauvana samaa sairautta ja vasta kuudes lääke oli minulle sopiva. Tässä voi siis olla pitkä matka vielä edessä. 

Tultiin siis tänään ambulanssilla sairaalaan klo 7 maissa ja vauvasta otettiin tavanomaiset labrat ja päivystävä lääkäri tutki hänet. Päivystäjä olisi halunnut kotiuttaa meidät heti kun vauva heräisi ”horteesta”, mutta pyysin useaan kertaan soittamaan meidän omalle neurologille joka tuntee vauvan hyvin. Neurologi päätti heti laittaa meidät osastolle tarkkailuun ja vanhaa lääkettä aletaan nyt ajamaan alas ja tilalle vaihdetaan uusi. Epilepsia lääkettä ei saa lopettaa ”kuin seinään”, sillä siinä on riski saada kouristuksia ja elimistö voi mennä shokkiin. Ollaan nyt siis tutulla osastolla, tutussa huoneessa ja tuttujen hoitajien ja lääkärien hoidettavana. Lääkkeen vaihto aloitettiin heti ja se saattaa hetkellisesti pahentaa kohtaustilannetta. Seurataan nyt tarkkaan. Mulla oli pieniä aavistuksia kohtauksen tulosta jo viikonloppuna, kun vauva sai hetkellisiä poissaoloja, eli jähmettyi 10-20 sekunniksi eikä vastannut puheeseen. Itse kouristuksessa vauva jäykistyy ja joko suoristaa käsiä eteenpäin, tai koukistaa ne rintaa vasten ja tärisee holtittomasti. Kasvojen ilme muuttuu ja silmät muljahtaa ylös, suusta tulee vaahdon sekaista kuolaa. Vauva tuntuu kovalta ja jäykältä, ihan kuin tärisevä patsas joka ei hengitä. 

Mä haluaisin kovasti suihkuun ja saada kahvia ja ruokaa. Alan olla kyllästynyt näihin ”äkkilähtöihin”, hyvä että ehdin aamulla rintaliivit pukea päälle ennen ensihoitajien tuloa, sillä olin juuri noussut sängystä. Olin taas suunnitellut päivän täyteen ohjelmaa ja kaikki omat hommat seisoo nyt tämän takia. Vaikka eletäänkin sairauden kanssa ”ihan normaalia elämää” on tämä äärettömän kuormittavaa mulle. Eilenkin vein lapsen mummolle hoitoon ja olin juuri vaihtanut salivaatteet päälle ja lähdössä treenaamaan, kun tuli puhelu että vauva kouristelee. Ei muuta kun auto alle ja anopin luokse. Vaikka anoppi osaa toimia hienosti kohtaustilanteissa en uskaltanut enää jättää vauvaa hoitoon, jos kohtauksia alkaisi tulla sarjana. Haluan siinä kohtaa olla itse paikalla, jos täytyisi lähteä sairaalaan. 

Mun positiivinen asenne silti on ja pysyy. Muistutan aina itselleni, että tämä kohtausvaihe on vain väliaikaista. Mun omaa suhtautumista tukee se, että ollaan saatu aivan äärimmäisen hyvää hoitoa ja koen, että mua on kuunneltu pienimmässäkin asioissa lastenosastolla ja lasten neurologian polilla. Täällä luotetaan äidinvaistoon ❤️

Ihan mamina - Niina

Saako muiden lapsia komentaa? Onko pakko puuttua?

Seurasin eilen kauhun sekaisin tuntein olohuoneen ikkunasta, kun kaksi pientä poikaa hyppi meidän taloyhtiön jäteastioiden päällä. Muuten en olisi hetkahtanut asiasta, mutta nämä jäteastiat ovat kaivettu syvälle maahan, noin 5 metrin syvyyteen. Eli jos jäteastian kansi pettäisi lapsen hypätessä siihen, voisi käydä todella huonosti. Olin juuri vetämässä housuja jalkaan ja menossa pihalle kehottamaan poikia turvallisempaan leikkiin, kun he itse häipyivät paikalta.

Aloin pohtia ihmisten suhtautumista siihen, jos joku ventovieras komentaisi tuntematonta lasta. Äiti kertoi kerran pelastaneensa parivuotiaan lapsen ostoskärryistä putoamiselta pää edellä, ja oli saanut pelkästään huutoa lapsen äidiltä kiitokseksi. Ei kuulemma olisi saanut koskea tähän vieraaseen lapseen, vaikka hän oli vaarassa. Mä olen hirveän arka puuttumaan asioihin tai sanomaan mitään tuntemattomille. Olen ujoudetani juuri se ihminen, joka kaupassa hymyilee vaivaantuneena ja odottaa, että mun edessä seisova ihminen tekee tilaa. Mielummin kun sanoisin suoraan "anteeksi, voisitko väistyä". 

Vuosien päästä jos mun lapsi leikkisi vaarallisessa paikassa, kiusaisi muita, tai muuten hölmöilisi toivoisin todella, että joku puuttuisi siihen. Olisin kiitollinen tälle aikuiselle, joka uskaltaa auttaa. Tuntuu, että suomalaiset ajattelee helposti "ei ole mun lapsi, en voi puuttua" vaikka näkisivät jotain vakavaa, kuten kiusaamista. Eräs äiti kertoi minulle, että kaupassa käydessä hänen esikoinen juoksi parkkipaikalle, eikä äiti pystynyt juoksemaan perässä, koska oli viimeisillään raskaana. Suurin osa ihmisistä vain katsoi vierestä äidin taapertaessa perässä minkä jaloistaan pääsi.

Ihmiset pelkäävät puuttua muiden asioihin, samalla kun kuitenkin arvostellaan vanhempia ahkerasti. Mennään kotiin ja kirjoitetaan paikalliseen facebook ryhmään, että mitä ne "saamarin pennut" taas tekivät puistossa. (Tai niin kun minä kirjoitan blogiin, heh) Ei kuitenkaan vahingossakaan auteta vanhempia komentamalla lapsia itse. Usein lapsi tottelee jopa paremmin vieraan käskyä, vaikka joskus aikuinen voi saada jopa haistattelua osakseen. Ne on silti lapsia ja tarvitsevat apua.

Mä teen nyt lupauksen, että aina nähdessäni lapsia vaarallisessa leikissä tai kielletyissä puuhissa puutun siihen välittömästi, koska toivon, että joku tekee sen myös minun lapselle tulevaisuudessa.

Ihan mamina - Niina

Milloin "nuoresta äidistä" tulee ihan vaan äiti?

"Miten sä oot uskaltanut hankkia lapsia, kun olet noin nuori" "Eikö tossa iässä kuuluisi vielä opiskella, matkustella ja bilettää?"

Hyvin yleisiä lauseita, mitä varmasti moni muukin saman ikäluokan äiti on saanut kuulla raskausaikana ja äidiksi tullessaan. En usko kenenkään tarkoittavan pahaa, mutta mun korvaan aina hieman särähtää nimitys "nuori äiti". Kun mua nimitetään nuoreksi äidiksi, se luo tahattomasti mulle paineen todistella itseäni. Todistaa, että vaikka olen nuori, olen silti erinomainen äiti. En tiedä mistä se johtuu. Ehkä kaikista niistä kerroista, kun kuulee ihmisen huokaavan syvään ja sanovan "voi kun sä olet niin nuori..."

Kun puhutaan nuoresta äidistä, häntä selvästi verrataan muihin äiteihin. Hänet erotetaan muista etuliitteellä "nuori". Miksi me ei voitaisi olla vain äitejä iästä riippumatta? Niin kun sanoin Iltalehden haastattelussa aikaisemmin "muut haaveilivat matkustelusta, minä haaveilin vauva-arjesta".  Äitiys parikymppisenä oli minulle niin selvä asia, etten edes tunne olevani nuori äiti. Olen vain äiti, en kaipaa mitään etuliitettä.

"Ihan vaan normaalin ikäinen äiti"

En tiedä missä iässä lapsia pitäisi tehdä, jotta saisi pelkästään "äiti" -tittelin. Aina ihminen on joko "nuori äiti", "vanha äiti" tai "oli se nyt korkea aika hankkia lapsia" -äiti. Joko kauhistellaan, että "joko te nyt hankitte lapsia" tai "ettekö te nyt vieläkään..?" Sitten kun on kolme lasta ja ikää alle 30-vuotta päivitellään sitä, että "johan sinä olet ollut ehtiväinen". Äitiys on niin ihmeellinen asia, että siitä riittää ventovieraillekkin ihmeteltävää ja puheenaihetta vuoksiksi, olitpa millainen tai minkä ikäinen äiti tahansa. Ainoa äiti ketä kukaan ei ole vielä tainnut kyseenalaistaa tai ihmetellä on Neitsyt Maria. Paitsi kysymys kuuluukin, että miten hän on oikein tullut raskaaksi?

Ihan mamina - Niina