Paniikkikassi äkkilähtöjä ja sairaalareissuja varten

Viimeiset kolme kertaa kun olen ollut sairaalassa oon ollut nälkänen, tylsistynyt ja puhelimen akku huutanut punaisella. Ei kiva yhdistelmä. Eilen synnärillä istuessani mietin, että kerta sairaalakassi pakataan valmiiksi äkkilähtöä varten - miksi en pakkaisi myös paniikkikassia.

Paniikkikassi on niitä tilanteita varten, kun joudut kiireellä lähtemään lääkäriin tai sairaalaan etkä tiedä kauan siellä menee. Toimii toki myös tilanteissa missä joudut suoraan töistä mennä vaikka neuvolaan tai ultraan. Paniikkikassissa on kaikki valmiina niin, että voit pyytää miestä tuomaan sen kotoa. Paljon helpompaa kun koittaa neuvoa miehelle kiireessä mitä kaikkea pitää muistaa tuoda.

MUN PANIIKKIKASSIN SISÄLTÖ:

• Powerbank ja laturin johto
• Kaurajuomaa, pillimehu tai juomapullo
• Myslipatukoita
• Särkylääkkeet ja allergialääkkeet
• Kuulokkeet
• Suklaata!
• Vaihtopikkarit ja siteitä (esimerkiksi lapsiveden/veren vuotamisen takia)

Nämä asiat menee helposti pieneen kassiin mikä on helppo kantaa mukana, kun sairaalakassille ei vielä ole tarvetta. Lisäksi mulla on aina omassa laukussa mukana kalenteri ja neuvolakortti, ilman niitä en mene mihinkään. Aion lisätä paniikkikassiin vauvan synnyttyä tarvikkeita myös hänelle, jos tulisi tilanne lähteä sairaalaan vauvan kanssa.

Eilen pääsin onneksi synnäriltä pois alle kahdessa tunnissa, mutta sitä edeltävä käynti päivystyksessä vei vajaa 6h. Onneksi silloin ystävä toi mulle eväitä heti kun kuuli että jonotan siellä. Meillä kesti myös rakenneultrassa törkeän kauan. Mentiin sinne suoraan töiden jälkeen ja kätilö oli tunnin myöhässä. Toki ymmärrän viivästyksen, mutta ei ole kiva odottaa nälkäsenä ja ilman akkua puhelimessa. 

𝐼𝒽𝒶𝓃 𝓂𝒶𝓂𝒾𝓃𝒶 - 𝒩𝒾𝒾𝓃𝒶

Instagramiin

Onko sulla samanlaisia kokemuksia sairaalassa odottelun tuskasta?

Onko sulla omaa paniikkikassia?

Hemmetin hormonit ja lapsiveden tihkumis epäily

Viimeiset pari päivää on ollut outoja. Hormonit on vallannu mut jälleen ihan täysin ja se jos joku ärsyttää. Keskiviikkona menin töiden jälkeen suoraan ultraan ja kello oli aika paljon kun pääsin kotiin, olin syönyt viimeksi lounaan puolen päivän aikaa. Kotona huomasin, että jääkaappi huusi tyhjyyttä, olin unohtanut käydä kaupassa. Ärsytyskäyrä nousi samantien ja tunsin kiukunpuuskan lähestyvän. Asiaa ei auttanut se, että instagram ei toiminut ollenkaan! En päässyt kirjautumaan sisään vaikka mitä tein ja yritin, tässä vaiheessa kiukku muuttui hysteeriseksi itkuksi. Mikään ei onnistu.

Keräsin itseni keittiön lattialta ja pyyhin kyyneleet, ei tää maailma tähän kaadu. Koira huomasi mut ja tuli lähelle ja vaati saada huomiota. Huusin koiralle et painuu hittoon siitä, koira kiltisti kipitti omaan petiinsä ja minä purskahdin taas itkuun. Huusin koiralle turhaan. Menin koiran perässä ja rapsutin sitä anteeksipyynnöksi.

Ai mitenniin raskaana olevan kanssa on hankala elää?

Tänään huomasin kotona vessassa käydessä, että pikkarit ja housut oli kastunu aivan läpimäriksi haaroista. Ei oo koskaan aikasemmin ollut päällimmäiset housut jopa ulkopuolelta märät. Soitin heti äitille joka oli just hetkeä aikasemmin lähtenyt meiltä, äippä kääns auton ympäri ja lähti viemään mua synnärille. 

Synnärillä laitoin paperia housuihin jotta nähtäisi tuleeko vuotoa lisää. Istuin hetken oottamassa - mitään ei enää vuotanut. Pääsin lääkärille joka katsoi kohdunkaulan ja ultrasi. Kaikki oli hyvin ja vauva potki anturia reippaasti. Ilmeisesti erittäin runsas valkovuoto vain kyseessä. Päivystävä lääkäri sanoi kuitenkin, että hyvä kun tulin. Aina pitää tarkistaa asia jos on epäilyä että kaikki ei ole hyvin. 

Pakko kehua, että olen saanut täällä äitiyspolilla, synnärillä ja naistentaudeissa niin osaavaa ja hyvää hoitoa. Kukaan ei ole koskaan vähätellyt mua tai mun tuntemuksia. Olen kuullut liikaa kauhutarinoita kuinka ei ole otettu tosissaan raskaana olevaa ja on tapahtunut hoitovirhe. Mä tulen ainakin hyvillä mielin kesäkuussa tänne synnyttämään. 

𝐼𝒽𝒶𝓃 𝓂𝒶𝓂𝒾𝓃𝒶 - 𝒩𝒾𝒾𝓃𝒶

Millaisen synnytyksen minä haluan?

Suunnittelin aluksi, etten suunnittele synnytystä ollenkaan. Menen vaan synnärille ja teen niin kuin kroppa ja kätilö sanoo. Nyt kuitenkin kun asiasta on ollut puhetta neuvolassa ja joka paikassa olen miettinyt asiaa.

Lääkeetön: Haluaisin kokeilla synnyttää mahdollisuuksien ja voimien mukaan ilman kipulääkkeitä pelkän ilokaasun voimin. Mikäli kivut yltyy sietämättömiksi otan kyllä epiduraalin tai spinaalin. Tavoitteena olisi pärjätä ilman, koska en halua puudutteen takia joutua katetroitavaksi. Missään nimessä en halua oxynormia tai aqua-rakkuloita, voin jo kuvitella sen pahoinvoinnin mikä niistä mulle aiheutuisi.

Alatiesynnytys: Mulla on aivan järkyttävä sektiopelko! Pahin tilanne olisi joutua sektioon heti kättelyssä. Ahdistun pelkästä ajatuksesta, että lääkärin kädet on mun vatsanpeitteiden alla ja olen hereillä. Kieltäydyin myös nielurisaleikkauksesta ja viisaudenhampaiden poistosta koska ne olisi pitänyt tehdä puudutuksessa. Voisin jopa synnyttää perätila vauvan jos lääkäri arvioi sen turvalliseksi.

Sain yhdeltä upealta kätilöltä vinkkejä miten synnytykseen voi treenata! Mulla on ongelmia selän ja lantion seudun kanssa. Lihaksisto on kireä ja aivan jumissa, tämä voi vaikeuttaa vauvan asettumista raivotarjontaan ja se voi hankaloittaa synnytystä.

Kätilö vinkkasi lantiota avaavia liikkeitä, yksi niistä oli syväkyykky ja siinä heijaaminen. Kyykyssä jalkaterien pitää osoittaa ulos ja kantapäiden olla maassa, huomasin heti venytyksen tässä asennossa ja aion treenata sitä ja muita avaavia liikkeitä synnytykseen asti.

Kätilö kertoi myös, että kun keskittyy omaan lantion seutuun ja oppii kuuntelemaan mitä keho tarvitsee niin synnytyksessä huomaa ne kehon antamat viestit. Voi tulla olo, että täytyy päästä konttaus asentoon jotta synnytys voi edetä. Ei siis kannata jäädä makaamaan sänkyyn vaan kuunnella vartaloa.

Perhehuone: Toivon, että päästäisi perhehuoneeseen. Haluan synnyttää hämärässä huoneessa missä on paikalla vain Toni ja kätilö. En halua viettää sairaalassa yhtään enempää, kun on pakko. Ensisynnyttäjät kuitenkin joutuvat olemaan pari päivää sairaalassa ennen kotiutumista. Toni saa sen parin päivän aikana kantaa mulle osastolle sushia ja kaikkia muita herkkuja mitä en ole saanut syödä yhdeksään kuukauteen! Ja koska on todennäköisesti juhannus kun synnytän, haluan grilliherkkuja ja mansikoita!

𝐼𝒽𝒶𝓃 𝓂𝒶𝓂𝒾𝓃𝒶 - 𝒩𝒾𝒾𝓃𝒶

RASKAUSVIIKKO 27

Oletko sinä suunnitellut synnytystä?

Menikö suunnitelmien mukaan, vai ihan päin vastoin?

Saattaisit pitää myös:

Miksi syöminen on niin hemmetin vaikeaa? (sokerirasitus)

9X HAUSKAA FAKTAA RASKAUDESTA

Raskausajan ihanat lääkärikäynnit osa 1

"Sun selkävaivat johtuu vaan siitä että oot laiska"

Näin sanoi mulle työterveyslääkäri. Mulla alkoi siis reilu kaksi viikkoa sitten ihan älyttömät alaselkäkivut Si-nivelen kohdalla jotka säteili jalkaan niin, että jalka lähti alta. Olen ollut kaksi viikkoa sairaslomalla kyseisen vaivan takia, kivut on ajoittain niin hankalia etten pääse sohvalta ylös ilman apua. Pelkään myös kävellä ulkona, etten kaadu ja satuta vauvaa.

Kävin viime viikolla työterveydessä fysioterapeutilla, joka sanoi heti että minulla on yliliikkuvat nivelet ja raskaushormonien aiheuttama löystyminen on pahentanut selän tilannetta. Fyssari sanoi, että ongelma helpottuu vasta raskauden jälkeen.

Tällä viikolla työterveyslääkäri oli kuitenkin eri mieltä. Hänestä minä olen vain laiska ja en ole harrastanut liikuntaa tarpeeksi. Onhan se tavallaan totta, olisi pitänyt treenata enemmän - en kuitenkaan usko, että se olisi täysin poistanut yliliikkuvuudesta ja nivelestä aiheutunutta ongelmaa. Lääkäri ei antanut mun puhua käynnillä kuin yhden tai kaksi sanaa kerrallaan, luki koneelta fyssarin tekstin ja lopuksi piti minulle pitkän saarnan siitä kuinka häntä ärsyttää ylipainoiset ihmiset jotka valittaa vaivojaan.

Viimeyönä heräsin moneen kertaan siihen, kun alaselässä tuntui paine ja vihlonta. Kipu on niin paha, että pelkkä asennon vaihtaminen on tuskaa. Joka kerta kun onnistuin vaihtamaan asentoa - selästä kuului rusahdus. Toivon kuitenkin todella, että kun huomenna palaan töihin pystyisin siellä myös olemaan.

"Raskaus ei ole sairaus"

Raskaus ei todella ole sairaus, mutta se voi tehdä naisen hyvin sairaaksi! Puhuttiin äitin kanssa asiasta, hän koki että jokainen neljästä raskaudesta on todella ollut sairaus. Pahoinvointien loputtua on alkanut niin pahat liitoskivut, että nukkuminen on onnistunut vain istuen pienissä pätkissä kovan lääkityksen voimin. Varmasti lohduttaa siinä kohtaa sanat "mutta eihän raskaus ole sairaus". 

Mua ärsyttää suunnattomasti ihmisten vähättely raskauden aiheuttamien vaivojen osalta. Se että taputellaan vaan olalle ja sanotaan noi neljä sanaa, tai vielä pahempaa - sanotaan "mutta kun sinä et vaan oo harrastanut liikuntaa tarpeeksi". 

Onhan se totta, että liikunta on iso ja merkittävä osa ihmisen hyvinvointia ja sillä varmasti voi ehkäistä monia raskaudenkin aiheuttamia vaivoja. Jokaisen keho on kuitenkin niin yksilöllinen, että vaikka olisit mikä urheilija saatat saada erilaisia vaivoja raskaana ollessa. Tuskin oksenteluun ja hyperemeesiin auttaa lenkille lähtö. 

Syyttely ja sormella osoittelu ei muutenkaan auta ketään, se että jatkuvasti kommentoidaan liikkumattomuutta tai ylipainoa tekee vain asioista entistä vaikeampaa. Toki ohjeistusta saa ja pitää antaa neuvoloissa, mutta kaikilla ei vaan ole voimia lähteä raskaana liikkumaan. Ja se mitä on enne raskautta tehnyt tai jättänyt tekemättä on mennyttä aikaa ja sille ei mitään enää voi.

Itse aion heti raskauden jälkeen ottaa itseäni niskasta kiinni ja saada unelmien kehoni takaisin. Aion pitää huolta, että ennen seuraavaa mahdollista raskautta olen fyysisesti mahdollisimman hyvässä kunnossa. Sitten pääsen vertaamaan toistuuko nämä selkävaivat silloinkin.

Nyt haluan kuitenkin olla loppuraskauden mahdollisimman stressittömänä ja nauttia. En halua pilata ensimmäistä raskautta stressaamalla lääkärin sanoja tai raskauskiloja. Uskon, että kaikki muuttuu kun tämä pieni on ponnistettu ulos ja saan oman kroppani täysin itselleni takaisin.

𝐼𝒽𝒶𝓃 𝓂𝒶𝓂𝒾𝓃𝒶 - 𝒩𝒾𝒾𝓃𝒶

RASKAUSVIIKKO 26

Saattaisit pitää myös:

Miksi syöminen on niin hemmetin vaikeaa

Uskalsin pyytää apua ja vältin turhan sairasloman

Mitä keholle ja mielelle tapahtuu raskaana

Miksi syöminen on niin hemmetin vaikeaa?

Mä tiedän maallikoksi suhteellisen paljon ravitsemuksesta, mä tiedän tasan tarkkaan miten mun pitäisi syödä jotta mä voisin hyvin. Miksi se on silti niin hemmetin vaikeaa?

Mulla on niin huono omatunto mun syömisistä viimeisen parin kuukauden ajalta. Alkuraskaudesta jaksoin panostaa mun syömiseen ja söin hyvin. Nyt kuitenkin oon repsahtanut ja antanut himoille vallan. Syön päivittäin terveellisen lämpimän ruoan, syön salaattia ja kasviksia tasasesti. Silti heti kun himo iskee lähden kauppaan ja ostan suklaata, lakuja, herkkuja tai mitä ikinä mieli tekee.

Mulla on vähän sellainen paha ajattelumalli, että jos tehdään jotain niin tehdään 100% tai sit ei tehdä ollenkaan. Oon kausittain harrastanut saliurheilua ja ollut monia kuukausia täysin herkuton ja syönyt tosi hyvin. Nyt kuitenkin raskaana mulla ei ole ollut voimia lähteä salille selkäkipujen, ennenaikaisten supistusten ja väsymyksen kanssa joten syömisestäkin on tullut sellainen heitteille jäänyt juttu.

Oon oppinut viimeisen reilu vuoden aikana rakastamaan ruoan laittoa ja hoidan lähes aina meidän perheessä kokkaamisen. Mun mies on tarkka syömisistä ja hän ehdottelee terveellisiä ruokia josta molemmat tykätään, sekä hän vaatii aina ruoan kanssa salaattia. Älyttömän hyvä motivaattori mulle.

Ongelma ei ehkä niinkään ole se mun arkiruoka tai päivittäiset syömiset, vaan ne kaikki ylimääräiset mätöt. Miten ihmeessä mä saisin hillittyä itseäni niin, etten heti sortuisi herkkuihin? Olen kokeillut olla ostamatta kotiin mitään, mut himoissani hyppään bussiin ja ajelen lähikauppaan hakemaan mitä tahansa tekeekin mieli. Töiden jälkeen on tosi helppo käydä kaupassa ennen kotiin menoa ja ostaa jemmaan jotain. Olen kokeillut korvata herkut hedelmillä, mutta sekään ei tyydytä mun himoja.

Johtuuko tämä raskaudesta vai puuttuuko 

multa vain itsehillintä täysin?

Saan olla todella kiitollinen, ettei mulle ole kertynyt raskauskiloja kun vain 5kg mikä on näillä viikoilla täysin normaalia. Jos kuitenkin jatkan samaan malliin, saattaa synnärillä kiloja olla liikaa.

Glukoosikoe - eli sokerirasitus:

Mulla oli tänään paljon peloteltu ja kauhua herättävä sokerirasitus. Kokeen tarkoituksena on tutkia onko odottavalla äidillä raskausdiabetes, mikä voi vaikuttaa vakavasti sikiöön ja vastasyntyneeseen vauvaan.

Olen laboratoriossa töissä ja teen lähes päivittäin asiakkaille sokerirasituksia, joten tiedän mitä oli luvassa. Olin kuitenkin lukenut vauvaryhmistä kauhukokemuksia joten jännitin rasitusta aika paljon. Rasitusta edelsi 12h paasto minkä aikana en juonut edes vettä, aamulla hörppäsin lasillisen ennen bussiin menoa. 

Rasitus alkoi verikokeella jossa otettiin ns. nollanäyte eli mitä verensokeri on ennen syömistä. Sain juotavaksi 75g glukoosia, meillä se oli sitruunalla maustettua ja mun mielestä maistui ihan makealle Spritelle! En ihan kotiin ostaisi, mutta ei se pahaakaan ollut. Seuraavat näytteet otettiin 1h ja 2h kohdalla litkun juomisesta. 

En kokenut ollenkaan pahoinvointia, väsymystä, huonoa oloa tai mitään muutakaan mitä oli peloteltu. Mulla oli koko rasituksen ajan tosi hyvä ja pirteä olo, vähän nälkä tietenkin. Lähdin rasituksen jälkeen kotiin ja aloin tekemään ruokaa. Tämä oli virhe. Rasituksen lopetuksesta oli kulunut jo yli tunti kun huono olo iski kesken ruoan laiton. Kädet tärisi ja vapisi hulluna ja mua pyörrytti. Hetken mietin jo, että jos nyt pyörryn niin Toni löytää mut kotoa vasta iltapäivällä. Sain onneksi äkkiä syötyä ja verensokeri nousi taas ja olo helpottui heti.

Joten vinkki kaikille! Ottakaa eväät mukaan ja syökää HETI rasituksen jälkeen. Sanon tämän asiakkaille joka kerta, mutta jostain syystä en itse nyt noudattanut sitä. Tyhmästä päästä kärsii.. ja niin edelleen.

𝐼𝒽𝒶𝓃 𝓂𝒶𝓂𝒾𝓃𝒶 - 𝒩𝒾𝒾𝓃𝒶

RASKAUSVIIKKO 26

Saattaisit pitää myös:

Olen allerginen tyynylle.

Bye bye boobies!

Uskalsin pyytää apua töissä ja vältin turhan sairasloman

Onko sulla ollut ongelmia syömisen kanssa raskaus aikana?

Miten sun sokerirasitus koe meni?

Pilaako raskaus seksielämän lopullisesti?

Oon puhunut muutaman muun esikoista odottavan tutun kanssa siitä että, onko normaalia ettei seksi kiinnosta yhtään raskauden aikana. Toiset ei kestä läheisyyttä yhtään, haluaa vaan olla yksin - jotkut taas haluaa läheisyyttä mutta ajatus peniksestä ahdistaa. Kyselin vähän raskaana olevilta naisilta vauvaryhmässä ja 434 naista vastasi, että seksihalut on vähentynyt tai kadonnut kokonaan. Pelkästään tämän perusteella uskallan väittää, että KYLLÄ - se on ihan normaalia.

Mun omat seksihalut tämän raskauden aikana on vaihdellut paljon. Kaikki riippuu ilmansuunnasta, mielialasta, sukkien väristä ja planeettojen asennosta. Joskus saattaa tehdä mieli seksiä ja kun alotan esivalmistelut (eli käyn pissalla) ei halusta ole enää tietoakaan. Se on kadonnut johonkin kuin tuhka tuuleen.

Mistä raskauden aikainen haluttomuus johtuu?

Yleisin juttu haluttomuuteen taitaa olla ne kuuluisat hormonit, samat mitkä aiheuttaa kiukunpuuskia ja itkukohtauksia ja laittaa pään muutenkin sekaisin. Tälle asialle ei oikeastaan voi tehdä mitään, jos ei haluta niin ei haluta. Joskus haluttomuus menee ohi ja toisinaan se jatkuu koko raskauden ajan eikä siinä ole mitään epänormaalia. Nainen voi myös kokea itsensä epäseksikkääksi ja vastenmieliseksi raskauden takia. Itselläni on auttanut hirveesti se, kun mies on huomioinut entistä enemmän. Kehunut kauniiksi ja osoittanut yhä haluavansa minut - mutta ilman mitään painostusta.

Tästä on tärkeä puhua kumppanille, eikä vaan naksauttaa saksia kiinni ja olla kun mitään ei olisi tapahtunut. Kamalan hämmentävää jos yhtäkkiä säännöllistä sunnuntaiseksiä ei enää olekkaan. Mä otin asian puheeksi heti kun huomasin et nyt ei kyllä nappaa ja oli ollut hetkellinen kuiva kausi. Uskon että miehenkin on helpottava tietää mistä haluttomuus johtuu ja että se on ohimenevää.

Raskauden takia myös limakalvot voi turvota kipeästi. Seksi saattaa pahentaa turvotusta ja aiheuttaa kipua joko seksin aikana tai sen jälkeen. Sain hyvän vinkin, että sperma voi aiheuttaa turvotusta limakalvoilla. Monilla on auttanut kondomin käyttö limakalvo ongelmiin. 

Mulla kipua aiheuttaa tietyt asennot. Yleensä johtuu siitä että masu painuu kasaan. Tähän on helppo ratkaisu - käytä hieman mielikuvitusta. Seksi myös vaatii enemmän aikaa ja pidempää esileikkiä, kaukana on ne ajat kun voitiin ottaa pikaiset keittiön pöytää vasten. 

KADONNUT ORGASMI. 

Tiesitkö, että orgasmit voi kadota raskauden ajaksi? Ei seksi varmaan tunnu enää samalta, jos orgasmista ei ole tietoakaan. Tämänkin voisi listata "hauskoja faktoja raskaudesta" -listalle, vaikka tässä ei mitään hauskaa olekkaan. Kadonnut orgasmi ei naurata. 

Haluttomuus koskee myös miehiä. 

On tyhmää ajatella, että haluttomuus olisi vain naisten juttu. Myös miehille voi tulla olo, ettei seksi kiinnosta tai he pelkäävät satuttavansa vauvaa. Yleensä pelko on turha - normaaleissa raskauksissa seksistä ei ole mitään haittaa. Turha asiasta on kuitenkaan loukkaantua, onhan se miehellekkin omituinen ja ihmeellinen juttu kun nainen on raskaana. Asiasta kannattaa kuitenkin puhua avoimesti, jos mies luulee virheellisesti satuttavansa vauvaa asia on helposti korjattu. Jos taas mies ei halua seksiä jonkun muun syyn takia, on lohduttavaa kuulla että se ei ole sinun vika.

Voiko seksistä tulla parempaa raskaus aikana?

Todellakin voi! Vaikka seksi vaatii nykyään enemmän eikä ole enää läheskään yhtä spontaania kuin ennen siitä voi silti nauttia älyttömästi. Kuivuus ongelmista ei ole enää tietoakaan kunhan vauhtiin pääsee ja seksi on henkisesti tyydyttävämpää kun hormonien takia tunteet on pinnassa muutenkin. 

Mun kyselyssä 201 raskaana olevaa naista kertoi, että seksihalut on lisääntynyt huomattavasti raskauden takia. Myös jotkut miehet kokee raskaana olevan kumppaninsa vielä haluttavampana kuin ennen. Ei raskaus aina tarkoita ongelmia - se voi myös tehdä asioista paljon parempaa ja ihanampaa!

𝐼𝒽𝒶𝓃 𝓂𝒶𝓂𝒾𝓃𝒶 - 𝒩𝒾𝒾𝓃𝒶

RASKAUSVIIKKO 26

Saattaisit pitää myös:

Unohdin harrastaa seksiä raskaana

Voiko raskaus olla rankempaa miehelle?

Bye bye boobies