Äitiä ei huolittu mammakerhoon, koska lapsella ei ollut merkkivaatteita

2 kommenttia:
Some on ollut jo jonkin aikaa paikka missä myös äidit viihtyvät ja verkostoituvat. Instagramiin on ilmestynyt toinen toistaan upeampia tilejä äideistä, lapsista, vanhemmuudesta ja lastenvaatteista. Seuraan monia vaikuttaja-äitejä ja ihastelen heidän upeita kuvia ja niitä kauniita merkkivaatteita. Asialla on kuitenkin myös kääntöpuoli. Moni äiti tuntee häpeää siitä, ettei hänen lapsella ole merkkivaatteita, koska taloudellinen tilanne ei mahdollista niiden ostamista. 

Kerroin tänään omalla instagram tililläni, että meillä on hyvin vähän merkkivaatteita ja suurin osa lastenvaatteista on kirpparilta tai niistä "halvemmista kaupoista". Tottakai haluaisin meillekkin niitä instagramissa kuolaamiani lastenvaatteita, mutta totuus on, että minulla ei ole varaa. Sain paljon viestejä seuraajilta. Yksi äiti jopa kertoi ettei hän voinut mennä äideille järjestettyyn tapaamiseen, koska kuuli ovelta muiden äitien arvostelevan äitejä joiden lapsilla on "halpisvaatteita" tai "halpis vaippoja". Kyseinen äiti oli kaikessa hiljaisuudessa pukenut lapselle toppavaatteet takaisin päälle ja poistunut surullisena paikalta.



Tulin todella surulliseksi niistä viesteistä mitä sain. Moni varsinkin nuori äiti kertoi kokevansa kovia paineita siitä, että heitä arvostellaan sen perusteella mitä lapsella on päällä. Mun mielestä ei ole mitään väliä mitä lapselle pukee, kunhan se on puhdasta ja lämmintä. Merkkivaatteissa on usein se etu, että materiaalit on ekologisempia, parempia ja kestävämpiä, mutta kyllä meillä on pärjätty koko talvi 12 euron alennusmyynneistä löydetyllä toppahaalarilla. Kun ei ole vaihtoehtoa. Minusta on tullut oikea alemyynti-haukka. Selailen usein netistä lastenvaatteita, googlettelen mistä voisin saada kyseisen vaatteen edullisimmin ja odottelen kampanjoita ja alennusmyyntejä. Näin meilläkin on joskus mahdollista saada niitä kuolaamiani ihanuuksia ja tukea kotimaisia yrittäjiä.

Lue myös: Lasten hankinnan kustannukset, miten meillä on varaa?


Eräs äiti kertoi, että hän tietää tapauksia jotka ostavat merkkivaatteita osamaksulla, vaikka ei oikeasti olisi varaa maksaa niitä laskuja. Tämä on aivan kamalaa... Somesta ei tarvitse ottaa sellaisia paineita, että ajaisi itsensä taloudelliseen ahdinkoon. Some kiinni, jos alkaa ahdistaa liikaa! Mielummin kannattaa säästää vähän kerrallaan ja odottaa halutun vaatteen tulevan alennukseen. Äitiys on arka paikka, eikä kukaan halua joutua arvostelun kohteeksi. Toivon siis jokaiselta äidiltä sitä, että kiinnittää huomiota siihen miten puhuu muista. Emmehän halua kasvattaa lapsistamme ihmisiä, jotka luokittelee toisensa pelkän materian perusteella? Arvostetaan niitä merkkivaatteita, kirppistelyä, kierrätystä, äitiyden eri muotoja ja tapoja. Annetaan armoa itselle.



Ihan mamina - Niina 

Hoitolaukku vaihtui reppuun, mitä 9kk vauvan mukana pitää aina olla?

Ei kommentteja:
Esikoisen odotusajan yksi päänsärkyä eniten aiheuttanein tehtävä oli hoitolaukun valitseminen ja pakkaaminen. Mitä ihmettä vauva tarvitsee mukaan? Mitä jos jotain unohtuu? Pakkasinko taas liikaa?

Aluksi ostin vauvalle perinteisen hoitolaukun neutraalin harmaan sävyissä (jotta mieskin kehtaisi sitä kannella mukana). Laukussa oli monta erilaista taskua ja irrallinen hoitoalusta vaipanvaihtoa varten. Nopeasti tajusin kuitenkin, että on yllättävän raskasta kantaa isoa hoitolaukkua, mikä valahtaa aina syliin kumartuessa ja turvakaukaloa samaan aikaan. Vaunuilla liikkuessa hoitokassin sai vaunujen työntöaisaan roikkumaan, mutta monesta asennuksesta huolimatta se osui aina renkaisiin ärsyttävästi.

Elämä helpottui huomattavasti, kun löysin meille hoitorepun! Reppu pysyy hyvin selässä vauvan kanssa kumarrellessa, sinne mahtuu kaikki oleellinen ja se ei käy raskaaksi olalla. Repun sai myös helposti vaunujen kahvaan roikkumaan. Mielestäni reppu on myös helpompi siinä kohtaa, kun siirrtyään turvakaukalon sijaan matkustamaan turvaistuimessa ja lasta täytyy nostella ja kantaa enemmän.

Lue myös: SAIRAALAKASSIN SISÄLTÖ






Mitä meidän hoitorepusta löytyy?


Viltti - Meillä on aina oma tuttu viltti mukana. Viltti tuo turvaa vieraassa paikassa, mutta tuo myös lisää lämpöä esimerkiksi autossa tai vaunuissa.

Vaihtovaatteet - Puklua, kakkaa, puklua.. tai yksinkertaisesti vauva päättää kesken lenkin heittää lapaset mäkeen etkä hetken päästä löydä niitä mistään. Meidän vaihtovaatekassissa on body, housut, sukat, lapaset, villasukat ja pipo.

Vara-tutit - Tutit on myös yksi asia mikä herkästi tippuu maahan tai häviää tuttinauhasta huolimatta.

Kosteuspyyhkeet, nenäliinoja - Pelastanut monelta sotkulta!

Vaipat, roskapussit - Tietenkin!

Eväät - Vauvan alotettua kiinteät ruoat olen pitänyt aina mukana lusikkaa, purkkiruokaa, smootiepussia ja kahvipöydän varalta muutamaa maissinaksua. Ei tarvitse miettiä aina ehtiikö varmasti kotiin syömään.

Hammasharja ja tahna - Tämä on asia minkä unohdan aina pakata vauvalle, kun lähdemme yhdessä mummolaan. Siksi meillä on "vara setti" aina hoitolaukussa.

Neuvolakortti - Toinen asia mitä en koskaan muistaisi ottaa mukaan, ellei se ole aina mukana.

Äidille - Ponnari, huulirasva, särkylääkkeet, allergialääkkeet, side, tampooni.




Mitä vastasyntyneen hoitolaukussa oli?


Pienen vauvan hoitolaukussa ei tietenkään ollut eväitä tai hammasharjaa, mutta niiden sijaan laukussa oli harsoja, voidettaliivinsuojia, käsidesi, imetyshuivi ja vesipullo (äidille). Mulla oli myös synnytyksen jälkeen aina mukana siteitä, särkylääkkeitä ja muita omia hygienia juttuja. 

Rakastan järjestellä hoitolaukkua ja olen kova pakkaamaan. Mun vanhemmat aina nauraa sitä, kun menemme heille yhdeksi yöksi, mutta tavaraa on mukana viikoksi. Vihaan sitä tunnetta, että jotain puuttuu tai on unohtunut. Vauvan kanssa on helppo liikkua ja voi tehdä sponttaanejakin juttuja, kun on aina varautunut kaikkeen. Minusta on myös ihanaa, ettei tarvitse aina miettiä mitä pakkaisi mukaan viikonloppureissulle. Heitän kassiin vaan vielä yhden vaatekerraston, yökkärin ja itkuhälyttimet niin ollaan valmiita matkaan. 


Ihan mamina - Niina

KÄÄK 9kk VAUVA PUREE

1 kommentti:
Vauva 9 kuukautta on nykyään mun kimpussa hampaineen jatkuvasti. Kesken telkkarin katselun tai ruoan laiton saatan havahtua siihen, että pienet terävät hampaat ovat mun nilkassa tai isovarpaassa kiinni. Hän puree sylissä ollessa, eikä tissitkään ole säästyneet näiden kuuden todella terävien hampaiden iskulta. Aina, kun vauva puraisee kovaa kiellän häntä napakasti ja lasken lattialle yksin. Lapsesta huomaa, että hän tietää tekevänsä väärin ja hetken päästä hän pääsee takaisin syliin jatkamaan leikkiä tai imetystä. Mikä on oikea tapa reagoida vauvan puremiseen? Pyrin välttämään niitä tilanteita milloin vauva usein puree, eli kun hän on yliväsynyt tai tylsistynyt. Lapsi on myös syönyt kolme kirjaa, pallon, joogarullan, lipaston kulman ja isin housujen vyön. Enää ei voi olla varma onko koira vai vauva tuhojen takana.

Saako vauvaa komentaa?


Mun kasvatustyyli on pääasiassa lempeä, ohjaava ja kannustava. Olen kuitenkin sitä mieltä, että myös  "ei" sana on sallittu meidän perheessä, ja jo pienestä pitää oppia mikä on sallittua ja mikä ei. Eli kyllä, minä komennan vauvaa. Tuntuu, että vauva on jo oppinut napakalla äänensävyllä sanotun "ei":n merkityksen. Sähköjohtojen räpeltäminen loppuu heti, tai jos ei lopu äiti ohjaa muihin leikkeihin. En tietenkään korota ääntäni vauvalle tai rankaise häntä. Huomaan kuitenkin, miten jo vain 9 kuukauden ikäinen vauva ymmärtää sanoja ja niiden merkityksiä.

Olen opetellut myös sanoittamaan tunteita vauvalle. Kerron hänelle erilaisia äänenpainoja käyttäen millainen tunnetila minulla on, tai miltä vauvasta mahtaa tuntua. "Ei saa purra, äitiä sattuu" tai "kopahtiko sun pää, taisi tulla nyt paha mieli ja itku".


Olen aina ollut huono puhumaan omista tunteistani,

 joten minun on tärkeä opetella tämä jo nyt. 

Haluan kasvattaa lapsen, 

joka saa ja osaa ilmaista tunteitaan. 





Ajattelen paljon sitä millainen kasvattaja haluan olla. Joskus mietin, että käyttäydynkö varmasti tarpeeksi johdonmukaisesti vauvan kanssa, osaanko antaa hänelle tarpeeksi aktiviteetteja, komennanko liikaa tai liian vähän. Kasvatustyylejä on niin monia, kun on vanhempiakin. Mulle on tärkeää, että lapsesta kasvaa hyväkäytöksinen ja hän oppii hallitsemaan käytöstään ja tunteitaan. Oppii purkamaan niitä oikealla tavalla.

Meidän vauvalla on huumorintaju!


Vauvasta on myös tullut ihan älyttömän hauska tyyppi. Ollaan vietetty tätäkin karanteenipäivää katsellen Shrek elokuvia ja jammailtu musiikin tahtiin. Funkytown biisi sai vauvan nauramaan ja kiljumaan niin, että hän kopsahti nurin lattialla. Soittelemme paljon päivisin Facetime puheluita mummille, pelkkä puhelun "koputus ääni" saa vauvalle mitä leveimmän hymyn kasvoille. Hän tietää, että kohta mummin virnistelevät kasvot ilmestyvät ruutuun. Huuto tulee siinä vaiheessa, kun äiti kieltää puremasta puhelinta. Hän myös tietää ne ilmeet, millä saa äidin ja isin heltymään ihan täysin.






















Ihan mamina - Niina

Meidän matkarattaat, sopiiko ne päivittäiseen käyttöön?

Ei kommentteja:
*Kaupallinen yhteistyö Jollyroom.fi / sisältää mainoslinkkejä

Sopiiko matkarattaat myös päivittäiseen käyttöön?


Halusin lenkkeily rattaiden lisäksi meille pienet, kevyet ja helposti kasaan taittuvat rattaat kauppareissuja ja matkustelua varten. Meidän lenkkeilykäytössä olevat rattaat eivät mahdu läheskään kaikkiin autoihin ja niitä on raskasta purkaa autosta. Monet kauppareissut olen tehnyt niin, että lapsi on istunut ostoskärryissä, mutta hän yrittää aina kiivetä pois sieltä tai nuolla kärryjen kahvaa, ei kiva. 

Päädyin tilaamaan Jollyroomista Beemoo Easy Fly Lux matkarattaat. Ensivaikutelma rattaista oli, että onpa tukevat! Olin olettanut matkarattaiden olevan jotenkin "muoviset", mutta nämä tuntui heti tukevilta alumiinirungon ansiosta, vaikka rattaat painavat vain alle 7kg ja taittuvat niin pieneksi, että menee jopa auton jalkatilaan tarvittaessa. Rattaita saa kolmessa eri värissä, musta, harmaa tai uutuus väri Stone green, mikä me valittiin. Uusi Easy Fly Lux malli menee lapsella 22kg kg asti, eli jopa kouluikäiseksi. Ei siis tarvitse pelätä, että rattaat jäisi pieneksi ennen, kun lapsi pärjää koko päivän reissun kävellen. Adapterin avulla rattaisiin saa myös Maxi-Cosin turvakaukalon kiinni, ilman kaukaloa rattaita suositellaan 6kk iästä eteenpäin, kun lapsi osaa jo istua. Rattaissa on irroitettava turvakaari ja viisipistevaljaat.





Tärkein kriteeri mulle oli rattaita valitessa se, että selkänojan saa täysin makuuasentoon ja kuomu suojaa tarpeeksi lasta hänen nukkuessa rattaissa. Easy Fly Lux mallissa on portaaton selkänojan säätö ja kuomu toimi Prisma reissulla niin hyvin suojana valolta ja häiriöltä, että selvisin ensimmäistä kertaa kauppareissusta päiväuni aikaan ilman, että lapsi heräsi huutamaan kaupassa. Kuomun saa laskettua melkein varpaisiin asti kiinni ja siinä on iso tasku, mihin sujahtaa helposti puhelin, lompakko, avaimet ja aurinkolasit talteen. 

Vauvan ollessa mummolassa hoidossa mummo on tykännyt hoitaa koirien ulkoilutuksen näiden rattaiden kanssa, sillä näitä on helpompi työntää yhdellä kädellä ja rattaat kääntyvät helpommin. Viisipistevaljaiden ja mukana tulevan hyttysverkon ansiosta lapsen pystyi jättämään päiväunille pihalle rattaissa ilman pelkoa tippumisesta. 

Kokeilin kävellä kauppaan n. 2 kilometrin päähän rattaiden ja koiran kanssa sadekelillä ja yllätyin positiivisesti miten vaivatonta kävely oli, hiekalla ja kivetyksellä rattaat eivät ole parhaat mahdolliset. Tavarakoriin mahdu kokonaista kauppakassia tai reppua, sillä vaikka tavaratila on iso, sen poikki menee tanko mikä vie tilaa. Ostokset pitää joko purkaa koriin yksittäin, tai kantaa kauppakassit kädessä. Tilasin myös erillisen sadesuojan Jollyroomista, suoja on läpinäkyvää muovia ja pujotetaan rattaiden päälle ja kiinnitetään pienillä tarranauhoilla. Suoja peittää koko rattaat pohjaa lukuunottamatta, toimii siis hyvänä tuulensuojana myös. 


Mun mielestä Beemoon Easy Fly Lux rattaat sopii arkiseen käyttöön, mikäli ei tarvitse kulkea rosoisella hiekkateillä tai epätasaisessa maastossa. Kaupunkikäytössä rattaat on toimivat ja erityisesti ahtaissa kauppakeskuksissa rattailla on kiva kulkea hyllyjen välissä. Odotan myös innolla, että pääsen kokeilemaan rattaita Kampuksella, aikaisemmin olen ottanut vauvan kantoliinassa kouluun mukaan, pienten ja kevyiden rattaiden avulla saan kuitenkin kädet vapaaksi ja lapsi voi nukkua luennolla.

Mun instagramissa @niina.mantere on arvonta postauksessa käsiteltävistä matkarattaista 23-29.3.2020


Ihan mamina - Niina

Muistatko vesirokkobileet? Älä levitä tauteja tahallaan

Ei kommentteja:

Ihan outoa ajatella, että ainakin vielä muutama vuosi sitten oli aivan tavallista käydä hakemassa vesirokko naapurin lapsilta omille, ettei tarvitsisi sitten vanhempana sairastaa. Mammat soittelivat innoissaan ystäville "meillä on vesirokko, tervetuloa bileisiin!" Vanhemmat ajattelivat, että tauti on kivempi sairastaa pienenä. Vesirokko on usein rajumpi tauti, mitä vanhemmaksi kasvaa, mutta komplikaatioita voi syntyä myös lapsille. Itse en uskaltaisi ottaa omatunnolleni sitä, että tietoisesti tartuttaisin lapseni ja hän saisi vakavan jälkitaudin, kuten aivokalvontulehduksen tai keuhkokuumeen. Entä, jos tauti sattuisikin meille tosi rajuna, jopa hengenvaarallisena ja olisin tahallani tartuttanut sen lapseeni?

Itse sairastin teininä vesirokon ja se on sikainfluenssan ohella mieleenpainuvin tauti mitä olen sairastanut. En varmaan koskaan unohda sitä kutinaa, kuumetta ja oloa mitä tauti aiheutti. Kehoni oli korvakäytäviä myöten täynnä kutisevia ja kipeitä rakkuloita, kuume oli kova ja päätä särki jatkuvasti. Onneksi antihistamiinit ja viruslääkekuuri hillitsi tautia jonkin verran. Olin sairastanut vesirokon jo lapsena, mutta tauti oli niin lievä, ettei se antanut kunnollista vastustuskykyä. Nykyään suomalaiseen rokotusohjelmaan kuuluu vesirokkorokote n. 1,5v iässä.

Toivon, että nykyinen koronavirus pandemia herättäisi ihmisiä, erityisesti vanhempia ottamaan huomioon myös muut ihmiset, kun on riskinä levittää tarttuvaa tautia. Olisi hienoa, jos päiväkotiin ei enää tuotaisi lapsia saatesanoilla "noh tämä nyt oksensi viime yönä", eikä työpaikoille enää mentäisi ääni käheänä köhimään. Opittaisi siihen, että taudit sairastetaan kotona ja maailma pyörii kyllä eteenpäin, vaikka sinä jäisit pariksi päiväksi kotiin. Ymmärrettäisi se, kuinka paljolta säästyisimme pitämällä taudit kotona, pieni tauti sinulle voi olla muille ihmisille hengenvaarallinen. 

Vanhemmat opettavat varmasti tästä lähtien käsien pesun merkitystä lapsilleen entistä paremmin. Luodaan kiva yhteinen rutiini siitä, että aina kotiin tullessa, vessassa käynnin jälkeen ja ennen syömistä pestään ne kädet. En ole pitänyt vaarallisena sitä, jos vauva ehtii hieman maistamaan eteiseen parkkeerattujen vaunujen renkaita tai koira nuolaisee hänen naamaa ohimennen. En pidä siitä, pyrin estämään sen, mutta vastustuskykyä se kasvattaa. Sen sijaan olen ollut aina aika hysteerinen kaupoilla kävijä. En halua, että lapsi maistelee ostoskärryjen työntökahvaa, konttailee kahvilan lattialla, tai että tuntemattomat tulevat koskemaan mun lapseen. Kauppareissun jälkeen aina hyvä käsienpesu, eikä lapsi saa koskea ostoksiin (varsinkaan nuolla pilttipurkkien kansia). Kerätään siis ne "hyvät pöpöt" välttelemällä kotona ja luonnossa liikaa hygieniaa, muuta estetään infektioiden tarttuminen ja leviäminen ihmisestä toiseen. En usko, että missään työpaikalla palkitaan ketään "vuoden vähiten saikkuja" pitäneen pokaalilla.



Ihan mamina - Niina

"Alakerta" remontissa vielä 9kk synnytyksen jälkeen

1 kommentti:


Synnytyksestä on 9kk ja alakerta vieläkin remontissa, enkä puhu nyt asunnosta. Kävin viikko sitten gynekologilla ja mukaan tarttui 120e lasku ja apteekkiin kului melkein yhtä paljon. Tavallisia vaivoja synnytyksen jälkeen, mutta usein niistä vaietaan ja kärsitään yksin.

Olen kärsinyt vauvan syntymän jälkeen toistuvista tulehduksista emättimessä. Ennen kuukautisia oireet alkaa kirvelyllä, kuivuuden tunteella, runsaalla valkovuodolla, hajumuutoksilla, haavaumilla ja v*tutuksella. Mun emättimestä on otettu näytteitä, sinne on tungettu lääkettä ja voiteita ja olen jopa syönyt suun kautta antibioottia. Silti aina kuukauden tai kahden päästä vaiva uusiutuu ja palaan lähtöruutuun. Pahimmillaan koko alapää on täynnä haavoja ja vessassa käynti ahdistaa. Kuivuutta? Hormonien oikuttelua? En tiedä.

Terveyskeskuksen lääkäri totesi mun alapään normaaliksi, gynekologin mielipide oli, että paikat on pahan tulehduksen vallassa. Tulehdus on myös aiheuttanut mulle kamalaa turvotusta alavatsalle. Ennen lääkekuurin aloittamista luulin lihoneeni, mutta se olikin jälleen vain tulehduksen tuomaa turvotusta. Oireiden ja näytteiden perusteella minulla olisi bakteerivaginoosi, eli emättimen eri bakteerit ovat päässeet epätasapainoon ja villiintyneet. Kyse ei siis ole ulkopuolisesta bakteerista, vaan kehon oma bakteerikanta on järkkynyt. Siksi vaiva voi parantua itsestään ja palata aina uudelleen. Tänään löysin tohtori Googlen avulla keinon, millä voisin itse ennaltaehkäistä tulehduksia - probiootit ja maitohappobakteerit. Toivottavasti tämä infektio jäisi siis viimeiseksi. Luin mielenkiinnosta lisää bakteerivaginoosista ja ilmeisesti sitä voisi jonkin verran hillitä tai ehkäistä myös ruokavaliolla. Esimerkiksi runsas sokerin syöminen saattaa villitä hiiva-ja bakteerikasvua emättimessä.

Oireeton bakteerivaginoosi ei ole vaarallinen, mutta raskaana ollessa se voi altistaa ennenaikaiselle synnytykselle. Haaveilen toisesta lapsesta, joten on tärkeää saada alakerta remontoitua ennen uuden asukkaan sisään muuttoa.


Ihan mamina - Niina

Korona pandemia "onneksi et ole nyt raskaana"

Ei kommentteja:
Ensimmäisen kerran aloin tosissani pohtia korona- eli COVID-19 viruksen leviämistä, kun mies sanoi mulle tänään uutisia lukiessaan "onneksi et ole nyt raskaana". Niinpä, en tiedä miten pysyisin järjissäni, kun olin jo esikoista odottaessani hysteerinen. Onneksi esikoinenkin on jo kohta vuoden ikäinen, pelottaa ajatuskin siitä, että hän olisi vielä pieni ja vastustuskyvytön.

Tänään 11.3.2020 koronavirus on todettu pandemiaksi, eli maailmanlaajuisesti leviäväksi tartuntataudiksi. Aikaisempia pandemioita ovat olleet esimerkiksi rutto (musta surma), kolera ja espanjantauti. Kaikissa näissä kuolleisuus on ollut suuri. Onneksi terveydenhuolto on kehittyny ja kehittyy edelleen. Silti vuoden 2009 sikainfluenssaan, joka myös lasketaan pandemiaksi kuoli pelkästään Suomessa n. 50 ihmistä.

Mua ahdistaa ihmisten pakonomainen halu matkustella näinä päivinä. Euroopan tilanne muuttuu hyvin nopeasti ja vaikka tänään lähtisi matkaan "turvalliseen maahan", saattaa se viikon päästä olla jo luokiteltu riskikohteeksi pandemian vuoksi. Lentokoneeseen ja laivoihin änkevät ihmismassat ovat yksi bakteerien ja virusten paratiisi. Kuinka monta kertaa olet kuullut, että laivalla moni on saanut noroviruksen tai lentokoneesta flunssan? Minä olen monesti.

Meillä Suomessa on rajallinen määrä tehohoito paikkoja, vain n. 300. Mitä jos kaikki paikat ovat kohta täynnä? Kuka jätetään hoitamatta? 

Vaikka olen alkanut miettimään asioita nyt tarkemmin, en silti ole ryntäämässä tyhjentämään lähintä S-markettia säilykepurkeista. Tein kuitenkin tänään päätöksen, että Lapsimessut jäävät meidän osalta menemättä ja välttelen muutenkin suuria ihmismassoja. Olen aina pitänyt huolta hygieniasta, pesen omat ja lapsen kädet aina kotiin tullessani saippualla ja en anna lapsen koskea kaupassa tai kauppakeskuksissa mihinkään. Ällöttää ajatuskin pienistä lapsista, jotka nuolevat ostoskärryjen reunoja ja lähmivät tahmaisilla käsillä hissin nappuloita. Välttelen aina julkisia vessoja ja pidän huolta etten koske paljaalla iholla (vaan mielummin paperilla) wc-pöntön vetimiin ja oven kahvoihin. Minut on kasvatettu toimimaan näin, oli pandemia tai ei.



Jos kaikki toimisivat hygienisesti joka päivä, 

vähenisikö muutkin taudit huomattavasti?




Ihan mamina - Niina

Virolainen juorulehti ja kohutuimmat postaukset

Ei kommentteja:
Ihan mamina blogi täytti tammikuussa 1-vuotta, wohoo! Blogi on käsitellyt avoimesti hyvin vaikeita ja arkoja asioita ja niin olen halunnutkin. Olen antanut itseni, kehoni ja ajatukseni tähän hommaan täysin. Pyrin kirjoittamaan teille avoimesti ja rajaan pois blogistani vain muutamia yksityisasioita, mitkä eivät kuulut blogin aihepiireihin. Olen saanut kiitosta teksteistäni ja avoimuudestani, mutta myös kritiikkiä niin kun asiaan kuuluukin.

Virolainen juorulehti

Viime syksynä annoin haastattelun Iltalehden toimittajalle, joka halusi tehdä jutun "Tissikriisistä" pohjautuen mun Bye bye boobies tekstiin raskausajalta. Iltalehden jutusta tuli mielestäni asiallinen ja pidin toimittajan tyylistä. Sain tällä viikolla tietää, että virolainen juorulehti nimeltä Oh My Gossip oli tehnyt jutusta oman julkaisunsa heidän verkkosivuille (en tiedä onko lehdestä painettua versiota). Tuntuu hassulta, että juttu "levisi" ulkomaille asti. En tiedä lainsäädännöstä tai yleisistä käytännöistä, mutta olisi ollut kiva tietää, että tällainen juttu on suunnitelmissa. Kertokaa te fiksummat mulle miten nämä hommat menee, saako lehtijuttuja "kopioida" toisiin lehtiin vapaasti? 


TOP 5 luetuimmat postaukset blogiuralla:





















"Tekeekö vanhemmat "sitä" perhepedissä?

Tämä postaus meni heittämällä luetuimpiin ja tammikuun sivunlatausten luvut ylittivät 60 000. Teksti oli jaettu Naistenhuon facebook -ryhmään ja siellä keskustelu kävi kuumana siitä onko tämä normaalia vai ollaanko me perhepetiläiset sairaita. Sain tekstistä hyvää, että huonoa palautetta ja joskus jopa todella asiattomia kommentteja. Silti julkaisisin tekstin koska vaan uudelleen, koska aihe on erittäin tärkeä. Perhepeti ja seksi herättää tunteita jo ihan erillisinä aiheina, saati se että joku kehtaa yhdistää ne. 













Ihania ilmaisnäytteitä vauvalle ja äidille

Tähän postaukseen moni on löytänyt hakukoneiden perusteella! Mä metsästin itse raskausaikana näitä ilmaisnäytteitä, enkä löytänyt tälläistä "koostetta" mistään, joten päätin tehdä sen itse ja näköjään postaukselle oli kysyntää.


Vauvani on ollut usein hoidossa, enkä pode huonoa omatuntoa siitä


Jälleen yksi tunteita herättävä aihe. Koska lapsen voi viedä hoitoon? Miksi tehdä lapsia, jos ei jaksa itse niitä hoitaa? Tästä saatiin hyvää keskustelua vauvaryhmissä ja toivottavasti monen muunkin äidin omatunto helpotti, sillä yksin ei tarvitse pärjätä. Apua saa pyytää!


Ensimmäinen amk koulupäivä vauvan kanssa


Ihanaa, että ihmiset ovat kiinnostuneita opiskelusta ja vielä lapsien kanssa! Mä olen aina ollut sitä mieltä, että opiskelu kannattaa ja jos vaan voimavaroja löytyy, niin miksi ei käyttäisi hoitovapaata hyväksi.

Tekstiin: Ensimmäinen amk koulupäivä vauvan kanssa



Bye bye boobies!


Tissikriisistä nousi kohu Jodelia myöten Iltalehden jutun vuoksi. Ihmiset lukivat vain otsikon ja leimasivat minut turhamaiseksi ja kyseenalaistivat "eikö minulla ole oikeita ongelmia?" Jutun pointti oli kuitenkin puhua kehosta, sen muuttumisesta ja kehorealismista. Halusin tuoda kaikille esille sitä, miten itsetunto-ongelmista voisi päästä eteenpäin ja miten keho muuttuu raskauden myötä. Mutta koska otsikossa lukee "tissit" olen turha IL julkkis.



On ollut ihana saada kommentteja, viestejä ja palautetta blogin ja instagramin välityksellä. Olen saanut seuraajista aivan uskomatonta vertaistukea ja jopa ystäviä seuraajista. Toivon jatkossakin, että pysytte yhtä aktiivisesti mukana tässä hommassa. PS: Aina saa laittaa toivepostauksia!

 Kiitos, kiitos, kiitos!!



Ihan mamina - Niina

Tekisi sittenkin mieli viedä lapsi päiväkotiin

3 kommenttia:
Alkaa olla sellainen olo, että tarvitsisin vuorokauteen enemmän tunteja. Enemmän aikaa keskittyä ilman, että joku pieni ihminen puree varpaasta tai kitisee. Vauva menee iltaisin nukkumaan klo 19, siinä minulla olisi 4h omaa aikaa, mutta... hän ei nuku sikeästi vaan herää useita kertoja. Aina kun aloitan esseen kirjoittamisen tai verkkokurssin selaamisen vauva herää ja vaatii minua hetkeksi tassuttamaan. Ajatus katkeaa ja kouluhomma täytyy aloittaa alusta. Lopulta mulla menee hermot ja suljen läppärin. Katkonaisilla öillä on varmasti myös osansa siihen, etten pysty kunnolla keskittymään mihinkään. Oppiiko tuo lapsi ikinä nukkumaan? Tämä vaihe saisi suosiolla mennä jo ohitse, äiti tarvitsee nyt yöunet.

Olen miettinyt paljon, että miten tämän yhtälön saisi toimimaan. Haluan opiskella monimuotona sairaanhoitajaksi, kirjoittaa blogia ja olla vauvan kanssa kotona. Puolisoni perusti äskettäin yrityksen, joten hänen aika menee siellä. Hoitovastuu on siis minulla. Kipuilen kovasti nyt sen kanssa, etten haluaisi hakea vauvalle päivähoitopaikkaa ennen, kun hän on lähemmäs 2v. Samalla haaveilen siitä, että asunto olisi päivisin hiljainen ja autio. Hassua miten mieli tekee tälläistä, siis heittelee sinne tänne.

Lue myös: Miten sujuu amk opiskelu vauva kainalossa?













Arki vauvan kanssa kotona tuntuu ihanalle. Viihdyn hänen kanssa hyvin, meillä on iloinen ja hassu vauva. Muut asiat kuitenkin painavat päälle, meidän toimeentulo on osittain siitä kiinni, että saan tarpeeksi opintopisteitä tehtyä. Muuten Kela alkaa periä mun opintotukea takaisin, eikä siitä ole varaa luopua. Minä todella haluan amk tutkinnon, haluan valmistua sairaanhoitajaksi ja aion myös tehdä sen. Päiväkotipaikan hakeminen tuntuu hankalalta siksi, että en tiedä missä asumme vuoden päästä. Säästämme parasta aikaa käsirahaa oman asunnon ostamiseksi. Ei ole kiva, jos päiväkotipaikka olisi sitten toisella puolella kaupunkia tai joutuisimme vaihtamaan sitä. Aikaisintaan olisin valmis viemään lapsen päiväkotiin syksyllä, kun hän on yli vuoden ikäinen. En kuitenkaan kokoaikaisesti, vaan parina päivänä viikossa.

Lue myös: Lastenhankinnan kustannukset, miten meillä on varaa?


Mun täytyy nyt todella miettiä mikä olisi parhaaksi koko perheelle. Milloin meidän lapsi on valmis päiväkotiin? Jaksanko minä pyörittää arkea ja opintoja ja hoitaa lasta kotona? Siirränkö syksyllä alkavan harjoittelun myöhemmäksi ja viivytän samalla omaa valmistumistani? Kamalasti pohdittavaa ja monen monta eri vaihtoehtoa. Olen myös miettinyt yksityisen lastenhoitajan palkkaamista pariksi tunniksi kerralla, kynnys jättää vieraan ihmisen hoitoon on kuitenkin suuri. Onneksi meillä on hyvä tukiverkko ja isovanhemmat haluavat vauvan hoitoon viikonloppuisin.

Lue myös: Vauvani on ollut usein hoidossa, enkä pode huonoa omatuntoa siitä




Ihan mamina - Niina

Miten meni maitoaltistus?

Ei kommentteja:
Maanantaina lähdimme aamulla klo 6:30 ajelemaan toiseen kaupunkiin maitoaltistukseen yksityisen lääkärin lähetteellä. Altistukseen piti varata mukaan oma korvikepurkki tavallista Tuuti 2 tai Nan 2 korviketta ja aamulla lapsi sai syödä kevyen aamupalan ennen lähtöä. Lastenpolille saapuessa hoitaja otti meidät vastaan, tutki lapsen ulkoisesti, mittasi, punnitsi ja kirjasi meidän tiedot ylös. Heti pääsimme lääkärille, joka katsoi lapsen ihon, korvat, nielun ja tutki perusteellisesti. Seuraavaksi meidät ohjattiin omaan erilliseen huoneeseen, missä oli muutama nojatuoli, sänky, leluja, tv ja leikkimatto. Saimme poistua huoneesta, mutta piti pysytellä lähellä hoitajia, mikäli vakavia allergisia oireita ilmenisi.

Lue myös: Pienen vauvan allergiat


Altistus aloitettiin muutaman millin annoksesta ja annoskokoa nostettiin aina 100ml asti. Uuden annoksen sai aina 30min välein ja niitä tuli yhteensä 5 kappaletta. Olin varannut vauvalle omia ruokia mukaan, mutta paljoa ei kannattanut syödä, jotta tarvittava maitomäärä kelpasi vauvalle. Korvike kelpasi hyvin vauvalle, vaikka hän ei ole aikaisemmin juonut korviketta. Mikäli oireita olisi ilmennyt, niin altistus olisi lopetettu heti. Viimeisen korvikeannoksen jälkeen jäimme kahdeksi tunniksi odottamaan oireiden ilmaantumista, kun mitään ei tapahtunut lääkäri tutki vielä vauvan kauttaaltaan ja pääsimme kotiin n. klo 13. Altistusta jatketaan nyt kotona 5 vuorokauden ajan. Annamme purkillisen korviketta (2dl) tai korvikkeeseen tehtyä ruokaa joka päivä, tai kunnes oireita ilmenee.



Nyt on altistuksen neljäs päivä, eikä oireita ole vielä huomattavissa. Pieniä ilmavaivoja, mutta ne eivät menoa haittaa. Mun olo on niin helpottunut! Olisi ihan mahtavaa, jos voisimme tarvittaessa turvautua tavalliseen korvikkeeseen silloin kun en ole paikalla imettämässä. En halua vielä lopettaa imetystä, mutta en enää heru kunnolla pumpulle, joten maito-asiasta on tullut yksi iso stressin aihe. Olen myös saanut askel askeleelta purettua imetysdieettiä ja enää ainoat vältettävät ruoka-aineet ovat kaura ja ruis. Lisäksi vauva reagoi kananmunaan itse syötynä. Maanantaina soitamme siis lastenpolille ja kerromme tulokset. Mä en usko, että vauva saisi enää oireita, kun nyt on jo näin pitkä aika mennyt. Sormet ja varpaat ristiin!

Lue myös: Neuvola mokasi, olisiko aika ottaa yhteyttä potilasasiamieheen?


Tuntuu todella hyvältä, kun olen saanut maitotuotteet takaisin omaan ruokavalioon. Ravintoloissa syöminen on huomattavasti helpompaa ja ai luoja mä ikävöin juustoja! Aion yhä pitäytyä herneproteiini maidossa kahvin kera ja riisikermassa ruoanlaitossa, sillä pidän niistä tuotteista. On kuitenkin kiva, ettei tarvitse enää vältellä kun kauraa ja ruista. Vauvan suolisto on kehittynyt nopeasti ja sen ansiosta allergiat on jäänyt pois vaivaamasta. Vielä 3 kuukautta sitten vauva reagoi korvikkeelle selvästi, vaikka sai sitä vain 10ml. Toivottavasti saamme pian myös kauran ja rukiin ruokavalioon mukaan. Sitten voimme sanoa hyvästit allergioille!


Ihan mamina - Niina

Lasten hankinnan kustannukset, miten meillä on varaa?

2 kommenttia:
Yleisin asia mitä ihmiset tuntuvat pohtivan lasten hankinnassa on raha. Halutaan molemmille vanhemmille hyvätuloinen ja vakaa työ, maksaa luottokorttivelat ensin pois ja kerryttää rahaa säästöön pahan päivän varalle. Halutaan myös matkustella vielä, kun ollaan kahdestaan ja samalla myös kuluttaa sitä rahaa. Mikä siis on oikea taloudellinen aika hankkia lapsia? Kuka on tarpeeksi hyvätuloinen vanhemmaksi?

On ollut tosi mielenkiintoista keskustella kavereiden kanssa tästä aiheesta. Moni kysyy, että miten meillä on varaa elättää lasta. No vastaus on, että hyvin. Ennen lasta mulla ei jäänyt tilille ylimääräistä rahaa, eikä jää lapsen saannin jälkeenkään. Rahan kulutuskohteet ovat vaan muuttuneet. Ne rahat millä ennen shoppailin itselleni vaatteita, kävin baareissa ja ulkona syömässä käytetään nyt 80% lapseen ja 20% edellä mainittuihin. Meidän lapsella ei ole kalleinta merkkiä tai uusinta muotia, meillä on kirppistelyä ja lindexiä, mutta ekologisuushan on muotia! Isoimmissa hankinnoissa ollaan saatu apua isovanhemmilta ja sukulaisilta, oltaisi toki voitu hankkia esimerkiksi vaunut itse, mutta silloin olisi tyydytty edullisempiin mitkä ei välttämättä olisi kestänyt sitten mahdollisesti tuleville sisaruksille. ”Köyhällä ei ole varaa ostaa halpaa” sanoo vanha sananlaskukin.

Kysymys onko, tai eikö ole varaa hankkia lapsia on todella suhteellista. Moni meidän tilanteessa oleva olisi täysin sitä mieltä, että on mahdotonta elättää lasta, kun toinen on aloitteleva yrittäjä ja toinen kotiäiti / opiskelija. En mä kiellä, etteikö rahasta olisi tiukkaa, mutta lapselta ei ole koskaan puuttunut mitään ja aina ollaan me vanhemmatkin saatu vatsa täyteen ruokaa ja puhtaat vaatteet päälle. Mun mielestä ei tarvitse olla tuhansien säästöjä ja insinööritason tuloja, jotta voisi tulla vanhemmaksi. Kyllä mäkin haluaisin tuon kaiken, mutta en halunnut odottaa täydellistä hetkeä. Ne hetket saattaa mennä ohitse ennen kun huomaakaan. Elämässä ei koskaan tiedä mitä tapahtuu, siksi mun mielestä on tartuttava hetkeen. 


Tulevaisuuden varalle meillä on vauvalle oma sijoitustili, mihin mun saamista Kelan tuista menee joka kuukausi 30 euroa. Se ei ole paljoa, mutta muutamien vuosien päästä kun lapsi haluaa mahdollisesti alkaa harrastaa jotain on siellä kiva potti säästössä. Toiveena toki on, että meidän tulotaso on siihen mennessä jo noussut niin, ettei säästöihin tarvitse koskea ja ne voidaan joskus antaa lapselle itselleen. Tarvikehankinnat aloitin heti tullessani raskaaksi. Siinä oli 9 kuukautta aikaa hankkia kaikki tarpeellinen. Hyödynsin kirppiksiä, tuttujen vanhoja tavaroita ja saimme myös paljon ihania lahjoja. Yhdeksän kuukauden aikana oli aikaa etsiä tarjouksia ja kierrellä kirppiksiä, toinen vaihtoehto on joka kuukausi säästää vaikka 100e. Silloin vauvan syntymähetkillä on hyvä pesämuna säästössä. Suosittelen kyllä tuota säästämistä, sillä sairaalalasku pääsi yllättämään meidät. Olin sairaalassa 5 päivää ja lasku oli n. 300e. En sano, että se olisi suuri lasku, mutta en ollut varautunut tai ajatellut koko asiaa. 

Lue myös: Synnytys


Mun vanhempainvapaan viimeinen kuukausi alkoi nyt. Tiesin jo alusta asti, etten haluaisi laittaa vauvaa hoitoon vielä 9 kuukauden iässä, mutta tulot ei kestäisi kotihoidontuelle tipahtamista. Siksi onnistuin taktikoimaan ja sain tammikuussa opiskelupaikan. Opiskelen siis monimuotona, lähinnä kotoa käsin ja saan Kelasta hieman enemmän tukia. Sattuipa sopivasti, sillä olen muutenkin halunnut ammattikorkeakouluun opiskelemaan. Nyt saan lisäksi viettää vielä monen monta kuukautta kotona lapsen kanssa, vaikka helppoa se ei tule olemaan. 



Ihan mamina - Niina

VAUVA 8 KUUKAUTTA

2 kommenttia:
Kahdeksankuinen vauva on aivan mahtava tyyppi. Hän osaa kontata ympäri asuntoa, kiivetä tukea vasten ylös ja tutkia asioita ihan uudella tavalla. Hän nauraa äidin aivastuksille ja isin kutittaessa kainalosta. Samalla vauva on oppinut vaatimaan asioita. Erityisesti häntä kiinnostaa puhelimet, kaukosäätimet ja sähköjohdot ja jos jonkin näistä otat pois pienen sormien ulottuvilta alkaa korvia vihlova huuto. Vauhdin huumassa myös pää kolisee jatkuvasti, kun lelua pureskellessa suojarefleksit unohtuvat ja tasapaino pettää. Painoa on 9045g ja pituutta 70,4cm. Tässä 7-8 kuukauden iässä kehitys on ollut niin nopeaa, ettei me vanhemmat olla meinattu pysyä perässä. Vastahan vauva oppi istumaan itse ja jo samassa hetkessä hän osaakin nousta seisomaan tukea vasten.


Ensimmäinen sana oli "äiti" 

ja sitä osataan hokea jo usein.



Tätä kirjoittaessa kello on 10 aamulla ja olen ehtinyt jo kolmesti noukkimaan lapsen pois kylpyhuoneen lattiakaivon kimpusta, kieltämään syömästä sähköjohtoja, puhaltamaan kaatumisen jäljiltä kolahtahtanutta takaraivoa ja nauramaan kippurassa itsenäiselle ja jopa hieman uhmakkaalle tyypille, joka ei selvästi halua ymmärtää sanaa "ei", vaan konttaa kikattaen karkuun.

















Meillä syödään päivästä riippuen 4-5 ateriaa päivässä. Aamu-ja iltapuuro ovat jo niin isoja annoksia, että sillä täyttyisi jo äidinkin masu. Paapero syö hyvällä ruokahalulla soseita ja sormiruokailee jo näppärästi. Smootie-pusseilla saadaan aikaan vain kamala sotku ja pillistä juomista vauva ei ole vielä ymmärtänyt. Tissiä vauva syö vielä useamman kerran päivässä, mutta yösyötöt ovat loppuneet jo muutama viikko sitten. Hampaita vauvalta löytyy jo 4 kappaletta, kuudes ja seitsemäs tulossa kovaa vauhtia.

Lue lisää: Valmissoseet on huonoa vanhemmuutta ja mikrotettu ruoka ravintoköyhää


Nukkumisesta vauvan kanssa on tullut entistä vaikeampaa. En tiedä johtuuko se siitä, että olen jo itse niin väsynyt valvomiseen vai onko vauvalla taas jokin "vaihe" menossa, mutta yöt tuntuvat katastrofilta. Viimeyönä vauva heräsi klo 01 ja sain hänet nukahtamaan uudelleen vasta kolmen jälkeen - ja silloinkin vain kainaloon. Nukuimme siis aamuyöstä muutaman tunnin patjalla makuuhuoneen lattialla niin, että vauva piti minua kädestä ja potki jatkuvasti. Klo 6 heräsinkin jo siihen, että vauva oli kontannut pitkin huonetta ja raivosi, kun ei ylettänyt lipaston taakse kadonneeseen leluun. Päiväunia meillä sentään nukutaan hyvin. Aamulla 30min-1h ja puolen päivän jälkeen 2-3h. Mikäli puolen päivän aikaan otetut unet ovat jääneet liian lyhyiksi vauva nukkuu vielä iltapäivällä 20min mini-unet. Yöunille menemme klo 19-20 välillä. 



















Kävimme eilen ostamassa vauvalle oman potan, jotta pääsemme jo harjoittelemaan sitä taitoa. Ajattelin ottaa tavaksi istuttaa vauvan potalle aina ruokailujen jälkeen ja katsoa toimiiko vatsa siihen aikaan. Tarkoituksena ei ole hoputtaa vauvaa oppimaan kuivaksi, vaan lähinnä tutustua pottaan. Sitäpaitsi kivempi se varmasti olisi kakata pottaan kun vaippaan. Vatsa kuitenkin toimii hänellä jopa useamman kerran päivässä. Tässäkin asiassa etenemme lapsentahtisesti tutustuen.


Ihan mamina - Niina