Mun koti ei enää oo mun kropassa

Ei kommentteja:
Olen asunut jo useita viikkoja jonkun muun kehossa. Omat jalat ei tunnu enää omilta, eihän niillä voi edes kävellä kaiken sen turvotuksen takia. Eikä mitkään kengät mahdu jalkaan, paitsi iskän rantasandaalit kokoa 45. 

Selkäkipu vaatii kääntymään kyljeltä toiselle vähän väliä, mutta pelkkä kääntyminen tuntuu urheilusuoritukselta ja saa ähkimään tuskasta. Kääntyminen myös vaatii keskittymistä, joten joudun heräämään kunnolla joka kerta kun selkä vaatii asennon vaihtoa. Se niistä yöunista.

Viikon sisään mun lantiossa on alkanut tuntumaan outoa painetta. Tuntuu kun olisi keilapallo jalkojen välissä koko ajan. Se hidastaa liikkumista entisestään ja joskus jopa autoon kiipeäminen on tuskaista. Keho tuntuu muutenkin kasvaneen ihan valtavaksi ja oma liikkuminen hidastuu päivä päivältä. Puoliso ja paras ystäväni ovat oppineet jättämään mut autolla aina suoraan kaupan oven eteen. Sillä aikaa kun minä lyllerrän kolmen metrin matkaa kohti ovea on toinen jo ehtinyt parkkeeraamaan auton, hakemaan ostoskärryt ja suorittamaan oikeastaan koko kaupassa käynnin.

Mun kohdunkaulan seuduilta kuuluu myös öisin asennon vaihdon yhteydessä kamala poksahdus. Ääni on niin kova, että olin ekoilla kerroilla varma että nyt hajosi jotain ja oikein odotin lapsiveden valuvan kohta reisiä pitkin. Mitään muuta ei kuitenkaan tapahtunut. Joku tai jokin vaan poksahtelee sisälläni, kun ilotulite.




















Miten en osannut yhtään varautua tälläiseen oloon? Luotin kehooni ihan täysin raskauden alkaessa. Kuvittelin lenkkeileväni koirien kanssa aktiivisesti vielä ennen synnärille lähtöä ja nauttivani ihanasta keväästä söpön raskausmasun kanssa. Todellisuudessa olen ollut viikkoja sairauslomalla, koirat on ollut yhtä kauan hoidossa muualla koska en aina pysty kävelemään edes vessaan.

Hyviäkin päiviä onneksi on. Joskus turvotus antaa mulle armoa sen verran, että saan nauttia kokonaisesta vuorokaudesta jalkojen päällä. Silloin aktivoidun heti, lähden ulos kavereiden kanssa ja hoidan kaikki mahdolliset asiat aina siivoomisesta kaupassa käyntiin. Usein tämä kuitenkin kostautuu seuraavana päivänä, mutta se on sen ajan murhe.


Täytyy nauttia täysillä niistä 

lähes tuskattomista hetkistä. 


Tässä olotilassa oppii arvostamaan sitä omaa vanhaa kehoa kaikkine vikoineen. Tein kropalleni lupauksen, että raskauden jälkeen alan pitää siitä parempaa huolta. Teen siitä paikan missä on hyvä olla ja panostan omaan hyvinvointiin. Ikuisena optimistina löydän siis tästäkin kokemuksesta jotain hyvää. Esittelin jo instagramin puolella kirjan johon olen rakastunut täysin! Nimittäin Kehon korjaus opas. Täytyy kertoa siitä lisää myöhemmin, sillä se tulee olemaan iso osa mun kehon muutosta.



𝐼𝒽𝒶𝓃 𝓂𝒶𝓂𝒾𝓃𝒶 - 𝒩𝒾𝒾𝓃𝒶
RASKAUSVIIKKO 36

Hei Curly Göörlit rauhottukaa vähän

4 kommenttia:
Ihan sama minkä somen avaan niin ensimmäisenä ruutuun pomppaa #curlygirl. Facebook on täynnä kyselyitä mitä hoitoainetta saa käyttää, mistä sitä löytää ja kenellä on kivoimmat kiharat. Lasketaan myös yhdessä päiviä kuinka monta päivää olet ollut khööli khööl ja ketä kaikkia on saatu houkuteltua mukaan omista miehistä lähtien. En tiedä onko tämä villitys, vai uusi kultti kaikille sulfaatittomien hoitoaineiden palvojille. Vuoden 2019 gooletetuin juttu taitaa olla Curly Girl.

Kampaajien tiedossa tämä metodi on ollut tiedossa jo vuosia. He ovat kannustaneet kiharatukkaisia asiakkaita noudattamaan saman tyyppisiä hoito-ohjeita ja välttämään suoristusrautoja. Silti vasta tämän vuoden puolella kiharat on räjähtänyt käsiin. Kamalinta tälläisissä villityksissä on se, että niihin lähtee mukaan myös sellaisen hiustyypin omaavat joille tämä ei sovi lainkaan. On lähinnä huvittavaa katsoa naisia joiden hiukset näyttää pelkästään siltä ettei niitä ole pesty kuukauteen ja siitä voisi sipaista voita leivälle. Mut hei #curlygirl!


Naiset kulkevat vanha t-paita päähän kiedottuna pitkin asuntoa ja joskus joutuvat jopa käymään kaupassa tämä turbaani päässä - sillä hiukset eivät kuivu koskaan. Hiustenkuivaajaa ei saa käyttää kun korkeintaan kylmäpuhalluksella mistä ei ole mitään hyötyä. Turbaani pesiytyy siis päähän juhannukseen asti. Lisäksi hiuksiin täytyy keitellä ihmeellisiä siemenneste.. eikun siis pellavansiemen geelejä. Jos unohdat nämä keitokset muutamaksi päivää purkkiin alkaa tämä ihana luonnontuote kasvaa hometta. Haittaakohan tämä käyttöä?

Varokaa siis kaikkia Curly Girl -metodiin hurahtaneita naisia, sillä kaikki keskustelut aloitetaan "luitko muuten tästä khööli khööl kikasta" tai "arvaa kuka muu on alottanut metodin!!" Myös miehet, lapset, naapurit, koira ja anoppi on vedetty mukaan tähän metodiin halusivat he tai eivät. Kovimmat kultin johtajat ovat laajentaneet metodin käyttöä jo miestensä partoihin ja säärikarvoihin.

Mistä sitten tunnistaa khööli khöölin? 


  • Hänellä on tietenkin kihara tukka, tai ainakin jotain sinne päin. 
  • Sitä ei ole harjattu viikko kausiin.
  • Hän kyykkii Prisman shampoohyllyn takana ja lukee JOKA IKISEN shampoo ja hoitoaine pullon tarkasti läpi ja mutisee hiljaa "tässäkin on hitto sulfaattia ja silikonia".
  • Hän toistaa lauseissaan usein käsitteitä joita me tavalliset ihmiset emme ymmärrä. Mikä hiton Co-wash tai ploppaus??
  • Hän ei todellakaan lähde mökillä saunomaan kanssasi, koska sehän voisi pilata tarkkaa vaalitun hiustenhoito -rytmin.



Olette naiset ihan hassuja!


𝐼𝒽𝒶𝓃 𝓂𝒶𝓂𝒾𝓃𝒶 - 𝒩𝒾𝒾𝓃𝒶

Viimeinen kolmannes ja aina pahenee

1 kommentti:
Perjantaina kävin äitiyspolilla sikiön painoarviossa, mistä puhuin aikaisemmin mun sektiopelko postauksessa. Raskausviikkoja mulla oli silloin 32+2 ja vauvan paino oli 2126g mikä oli lääkärin mukaan ihan normaali paino näillä viikoilla. Vauva on rakenneultrasta lähtien vastannut aina 5pv isompaa, mutta ei ole koskaan mennyt yläkäyrän ylitse. Tämä tieto helpotti hieman mun pelkoa joutua sektioon, vaikka lääkäri ei tietenkään voi luvata alatiesynnytystä. Seuraavaan kontrolliin mennään n. 38 viikolla.

On siis kevät (ja väsymys..)


Viimeiset pari viikkoa mun olo on ollut todella väsynyt. Tämä ihana kevät ja allergiakausi ja lääkitys on aiheuttanut sen, että nukun todella paljon. Yleensä joka toisena päivänä jaksan tehdä asioita, nukun vain yhdet päikkärit ja olen virkeä. Seuraava päivä onkin usein koomapäivä ja jopa ruoan lämmittäminen mikrossa tuntuu ylivoimaiselta suoritukselta.

Ennen odotin eniten sitä, että saan oman vauvan syliin. 

Nyt odotan sitä, että sängystä nouseminen ei enää veisi 

useita minuutteja ja saisi ähkimään tuskasta.


Lauantaina mulla oli super energinen päivä ja siivosin koko asunnon lattiasta kattoon. Illaksi mentiin mökille ja kotiin palatessa raahauduin sänkyyn. Tässä vaiheessa olin selästä jo niin kipeä, että mikään asento ei ollut hyvä. Alaselkä oli turvoksissa, kuumottava ja kipeä. Asennon vaihtaminen sai kyyneleet silmiin. Nukahdin tunniksi ja heräsin 1:30 pahenevaan kipuun. Yritin siirtyä sohvalle jos saisin siinä paremman asennon, päädyin kuitenkin kontalleen lattialle kivusta huutaen. Toni istui vielä puoli kolmelta yöllä sohvalla mun vieressä ja piteli kauratyynyä mun alaselällä. Nukuin yöllä vain pieniä pätkiä ja hetken jo mietin, että pystyisinkö kävelemään autolle ja ajamaan päivystykseen. Tulin siihen tulokseen, että en todellakaan pysty. En siis siivoa enää.





















Allergia


Allergiakausi on laukaissut mun astman taas aktiiviseen vaiheeseen. Vauvan paino keuhkoissa yhdistettynä hengenahdistukseen ei ole mikään kiva yhdistelmä. Hoitavasta lääkkeestä ei ole paljoa apua ja avaavaa lääkettä en uskalla käyttää, koska se aiheuttaa mulle pahoja rytmihäiriöitä mikä tuntuu vielä pahemmalle kun hengenahdistus. Joten taidan lopettaa hengittämisen kokonaan.

Olen kuullut kevään aikana useasta suusta lauseen "yleensä raskauden aikana allergiat häviää kokonaan!" - Joo ei häviä. Ei mulla viime keväänä ollut näin pahaa oloa, söin lääkkeitä kaksi viikkoa ja oireet loppui kun seinään. Nyt ei tee mieli edes poistua kotoa, etten vaan joudu hengittämään yhtään enempää siitepölyä tai katupölyä. En myöskään uskalla syödä mitään missä olisi pienintäkään allergian riskiä.








Turvotus 


Nyt ymmärrän kaikkia niitä vanhoja mummoja, jotka valittaa kävelyn vaikeutta kun raajoja turvottaa. "Muista liikkua paljon niin ei turvota" Olisi kiva liikkua, mutta siitä tulee todella kivuliasta, kun turvotus päättää ilmestyä tykyttäen ja kudoksia repien. Enää mun turvotukset ei edes ole pelkästään jaloissa, vaan myös kädet ja sormet saattaa turvota ihan yhtäkkiä. Juon vettä litra tolkulla ja välttelen liiallista suolan käyttöä, silti ihan yks kaks yllättäen jalat saattaa turvota ihan tunnissa. Niillä on täysin oma tahto, yleensä ne turpoaa sillon kun haluaisin lähteä johonkin. 



𝐼𝒽𝒶𝓃 𝓂𝒶𝓂𝒾𝓃𝒶 - 𝒩𝒾𝒾𝓃𝒶

Ihania ilmaisnäytteitä vauvalle ja äidille

1 kommentti:
Etsin mielenkiinnosta kaikkia ilmaisia näytepakkauksia mitä voi helposti tilata vauvalle. Nämä on varsinkin esikoisen odottavalle hyviä, sillä mulla ei esimerkiksi ollut hajuakaan eri vaippamerkeistä ja niiden ominaisuuksista ennen näitä pakkauksia. Ja suomalainen jonottaa vaikka tunteja saadakseen ilmaisen ämpärin, joten onhan nää nyt kivoja!

Nyt kun pääsee konkreettisesti hiplailemaan näitä tuotteita ja lukemaan esitteitä niin helpompi valita omille arvoille sopiva tuote. Vasta vauvan synnyttyä tietty näkee miten vauva reagoi vaippaan (tuleeko ihottumaa, vuotaako ohi yms).

Näitä pakkauksia hiplatessa voi miettiä omia arvojaan. Haluaako kotimaista? Mitä mieltä on eläinkokeista? Haluaako kosteusindikaattorin? Pitääkö olla allergiatestattu? Mitkä on vaipan ilmastovaikutukset? Haluaako halvinta mahdollista vai panostaa laatuun? Kauheasti mietittävää pelkästään vaippamerkin valinnassa.



















BABYBOX - Lastentarvike 


Babyboxin saat tilattua netistä babybox.fi -sivuilta, sähköpostiin lähetetään koodi millä saat noutaa boxin Lastentarvike liikkeestä. Itse nappasin mukaan oman boxini Lapsimessuilta koska satuin olemaan siellä muutenkin.

Babybox sisältää: 
Liberon vaippapaketin
Philips Avent ensitutin ja tuttipullon
Emman lusikan
Siteitä äidille
2kk ilmaisen Viaplay koodin.

Lisäksi paketissa oli pieniä näytteitä mm. desinfioivasta pyykinpesuaineesta (hyvä säästää mahdollista noroepidemiaa varten). Mun mielestä boxin sisältö oli tosi hyvä ja kaikki tuotteet tulee varmasti kokeiluun. Varsinkin tuosta tutista olen kuullut paljon hyvää, on tarpeeksi pieni ja hyvin muotoiltu niin kelpaa kuulemma nirsomallekkin vauvalle. Ei siis mitään turhaa krääsää.












MUUMIBABY 


Muumibaby boxin sain myös Lapsimessuilta, mutta näitä jaetaan esimerkiksi neuvolassa. Lapsimessuilta saadussa kassissa oli lisäksi mukana nuo Liberon vaipat ja pesuaine-näytteet, mutta ne ei kuulu tuohon Muumi -pakettiin.

MUUMIBABY Sisältää:
Muumi vaippoja
Siteitä äidille
Liivinsuojuksia ja sängyn suoja
Puhdistuspyyheitä
2kk ilmaista Viaplaytä

Muumiboxin lisäksi muumibaby.fi -sivuilta saa tilattua Muumi-vaipoista näytepakkauksen kotiin postitettuna (mahtuu siis postilaatikkoon). Siinä tuli pienemmät näytteet eri vaipoista, liivinsuojat ja sängyn kosteussuoja.




LIBERO LAUKKU


En ole vielä saanut omaa laukkuani, tilasin sen libero.fi -sivuilta ja koodin pitäisi tulla sähköpostiin n. 8-viikkoa ennen laskettua aikaa. Laukun saa noutaa koodilla K-citymarketista, K-marketista tai K-supermarketista. Olen lukenut vauvapalstoilta, että laukkua voi olla hankala löytää esimerkiksi pienemmillä paikkakunnilla, mutta lähimpään K-kauppaan voi soittaa ja pyytää heitä tilaamaan laukun hyllyyn.

Laukku sisältää:

Libero vaippoja
Puhdistuspyyhkeitä
Öljy -näytteen
Pesuneste -näytteen
Liivinsuojia
Siteitä äidille
Perhos lelun







VAU -kirjapaketti


Vau -kirjapaketin saa tilattua liitymällä Vau.fi -sivuilla kirjakerhoon. Kerhoon liittyminen on maksutonta, eikä tilausta tarvitse jatkaa ilmaisen näytteen saatua. Kirjapaketissa saa valita kolmesta eri vaihtoehdosta mieluisen näytepaketin ja siitä täytyy maksaa vain postikulut 6.90e. Lisätietoa kolmesta eri vaihtoehdosta kannattaa käydä lukemassa Vau.fi sivuilta, näytepakettien sisältö vaihtelee pakkauksittain.


Tuleeko sinulle mieleen muita ilmaispakkauksia vauvalle?
Mikä oli lemppari näistä vaihtoehdoista?



𝐼𝒽𝒶𝓃 𝓂𝒶𝓂𝒾𝓃𝒶 - 𝒩𝒾𝒾𝓃𝒶
RASKAUSVIIKKO 33

Maailman helpoin ja nopein lasagne

Ei kommentteja:
Mä en oo koskaan ollut mikään huippukokki. Alotin ruoanlaiton vasta n. 2-vuotta sitten. Sitä ennen söin vaan jotain helppoa ja nopeeta, jos jouduin itse tekemään ruokani. Vuoden sisään olen innostunut kokkaamisesta kunnolla ja mulla on hirveä halu oppia laittamaan hyvää kotiruokaa.

Äiti kertoi mulle tästä helposta ja nopeasta lasagnesta mikä menee ehdottomasti meidän ruokalistalle. Resepti on alunperin Tomi Björckin, mutta porukat keksi muokata sitä vielä helpommaksi ja paremmaksi. Viimeksi tein lasagnea 4h ja meni totaalisesti hermot. Tässä kokkailussa mulla meni kaiken kaikkiaan n. 1,5h. Mun käyttämä uunivuoka oli n. 23cm x 36cm, jos käytät isompaa / pienempää vuokaa niin mitota ainekset sen mukaan.

AINEKSET:



  • Kuohukermaa 8dl 
  • Mozzarella raaste 2x 175g pussi
  • Jauheliha 700g / 1kg
  • Valkosipulinkynsi x 4
  • Mutti säilyke kirsikkatomaatti x 2
  • Suolaa
  • Mustapippuria
  • Lasagnelevyjä
  • (Oreganoa jos haluaa)

RESEPTI:


1. Soseuta säilyke kirsikkatomaatit sauvasekoittimella tasaiseksi. Paista jauheliha ja murskattu valkosipuli pannulla ja lisää ne kylmän tomaattisoseen joukkoon. Mausta suolalla ja pippurilla. (Tomaattikastiketta ei tarvitse keittää, ettei se muutu kitkerän makuiseksi.)

2. Kaada kermat ja mozzarellaraaste kattilaan ja kuumenna kunnes juusto sulaa. Mausta pippurilla.

3. Kasaa lasagne vuokaan laittamalla ensin pohjalle kerros tomaattikastiketta, sitten valkokastiketta ja päälle lasagnelevyt. Toista niin monta kertaa kun aineksia riittää. Jätä valkokastiketta päällimmäisten lasagnelevyjen peitoksi. 

4. Paista uunissa 175c 30-40min. 


Kerro mitä pidit reseptistä!

Tarvitseeko raskaana oleva erityiskohtelua?

Ei kommentteja:

Luin Desire Nymanin blogista tekstiä "Tämän takia raskaana olevat naiset ovat ärsyttäviä" minkä pystyn suurimmilta osin allekirjoittamaan. Itseäni on lähinnä nolostuttanut saada erityiskohtelua raskauden takia. Se että en alkuraskaudesta pystynyt juomaan kahvia ei tarkoita sitä, ettei kahvia voisi edes keittää muille jos ollaan jossain kylässä. En myöskään halua astua bussiin ensimmäisenä, enkä halua käydä makoilemaan kesken työpäivän vaikka olenkin kipeä. Osaan myös pyytää / ottaa syömistä jääkaapista ilman jatkuvaa kyselyä mun nälkäisyydestä. Eikä koko pöytäseurueen tarvitse nousta auttamaan mua, kun nousen pöydästä mennäkseni vessaan.

Ihmisiä on kahdenlaisia 


Toiset varoo sanomasta mulle mitään koska olen raskaana. He pelkäävät jopa onnitella ihan vaan koska "se voi tuoda huonoa onnea". Olen heidän mielestään jotain mikä voi mennä rikki yhdestäkin väärästä lauseesta, eivätkä he voi enää puhua minulle kun normaalille ihmiselle. Todennäköisesti nämä ihmiset pelkää, että saatan räjähtää tai purskahtaa itkuun ihan koska vaan. Koska olen raskaana.

Toinen ihmistyyppi on ne jotka jatkuvasti syyttelevät raskautta kaikesta huumorimielessä. Jos minulla on huono päivä niin tämmöinen ihminen tokaisee: "voi noita raskaushormoneja!" Ihan kun minua ei voisi joku asia ärsyttää ihan muuten vaan. Nämä ihmiset myös naureskellen kertovat kauhu synnytystarinoita ja heidän suusta kuulee usein kliseisen lauseen: "nuku vielä kun voit". Heidän mielestä raskaana oleva nainen on huvittava kiukkupylly, jonka aivot sulavat sillä sekunnilla kun tikussa näkyy kaksi viivaa. He myös aktiivisesti kyselevät raskausoireista ja heti perään muistavat kertoa, kuinka heidän oireensa ovat ainakin kymmenen kertaa pahemmat.

On täysin totta, että ympärillä olevien ihmisten on otettava huomioon muutama tärkeä juttu kun läheinen ihminen on raskaana. Esimerkiksi se, etten enää ole niin nopea liikkeissäni. Kauppakeskuksessa kävellessä jään helposti jälkeen muusta porukasta, ihan vaan koska en jaksa kävellä niin kovaa. Mua hengästyttää, supistaa ja ahdistaa. Pystyn silti kuitenkin kävelemään, ei tarvitse lähteä hakemaan eteisestä pyörätuolia jos vähän puuskutan. Myös autoon pääseminen on käynyt hankalammaksi. Et voi lähteä peruuttamaan autoa parkista heti kun olet saanut turvavyön kiinni, koska todennäköisesti minä olen siinä vaiheessa vasta saanut toisen jalkani autoon. Sain myös töissä positiivista erityiskohtelua, kun ei tarvinnut mennä ottamaan näytteitä eristyspotilailta tai ottaa niin paljon sydänfilmejä missä mun selkä rasittui ja sain supistuksia. Nämäkin asiat pyysin itse työpaikalla.

Ainoa jolta kaipaan erityiskohtelua on oma mies


En kaipaa kukkia päivittäin tai palvomista ja hierontoja joka ilta. En pakota miestäni hakemaan keskellä yötä mansikkapirtelöä mäkkärin autokaistalta, enkä vaadi häntä mun yksityis huoltajaksi kellon ympäri. Koska se on naurettavaa, eikä söpöä niin kuin monet raskaana olevat ilmeisesti luulevat. Kaipaan kuitenkin ymmärrystä siihen, että voi mennä viikkokin etten pysty imuroimaan tai pesemään pyykkiä. Tarvitsen enemmän silittelyä ja hellyyttä. Olen tässä viikon sisään nukkunut melkein joka yö 12h yöunet ja päikkärit siihen lisäksi, johtuen siitä että yöunien laatu on kärsinyt paljon ja joudun syömään todella väsyttäviä allergialääkkeitä. On tärkeää että mies ymmärtää nämä asiat. Haluan silti tehdä edelleen niitä normaaleja parisuhdejuttuja, käydä treffeillä ja nähdä porukalla kavereita. Minua saa edelleen pyytää ulos kahville tai auttamaan jossain, kerron kyllä jos en jaksa tai kykene. Sekään ei välttämättä johdu raskaudesta.

On helppoa hukkua raskauskuplaansa

En tiedä aiheuttaako naiset itse itselleen laiskuuden, vai vajoavatko he siihen koska ympärillä olevat ihmiset hössöttävät liikaa. Jos joku sanoo sinulle jatkuvasti kuinka pitäisi vain levätä ja rentoutua ja antaa miehen hoitaa kaikki hommat, ehkä siihen lopulta alkaa uskoa itsekkin. Tarkoitan siis itseni kaltaisista raskaana olevista, joiden raskausvaivat ovat olleet vähäiset. Toki joku voisi kokea nämäkin selkäkivut ja väsymyksen ihan ylitsepääsemättömäksi ongelmaksi. On toki helppoa vedota siihen, että on raskaana kun tarvitsisi tehdä jotain. Mutta niin kuin Desire blogissaan sanoi, tälläiset ihmiset syö uskottavuutta niiltä jotka kärsivät oikeasti.



Vai pitäisikö minunkin heittäytyä sänkyyn 

lopuksi kahdeksi kuukaudeksi, 

vaatia aamupalat sänkyyn tuotuna 

ja jalkahieronnat joka ilta? 




Käythän seuraamassa mua myös 
instagramissa: @niinaman 
facebookissa: Ihan mamina -blogi