Vauvavuoden hitit ja hudit - tarvikehankinnat

Vauva-arkea on eletty nyt 7 kuukautta, joten uskallan kertoa jo teille, mitkä tavarat ja hankinnat olivat hyödyllisiä, ja mitkä jäivät turhakkeiksi.

1.  VAIPPAKORI 

Yllättävää kyllä, mutta tämä osoittautui todella tarpeelliseksi. Pieni kevyt kori, missä on aina vaippoja, harsoja, pesulappuja, voidetta, liivinsuojia, u name it! Helppo kuljettaa kotona huoneesta toiseen ja ottaa yöksi yöpöydälle, ettei tarvitse nousta sängystä vaipanvaihtoon. Vaihdan vaipat usein päivisinkin olohuoneen lattialla, vaikka kävisimme kylppärissä pesulla.

2. KANTOLIINA 

Kantoliina tuli heti sairaalasta kotiuduttua kovaan käyttöön. Koiran ulkoilutus piti saada hoidettua, eikä aina jaksanut raahata vaunuja ulos. Vauva liinaan ja lenkille! Kantoliinassa on helppoa toteuttaa vauvalle tärkeää ihokontaktia, kun äiti sekä vauva riisuutuu ennen liinaan sujahtamista. Nyt Oliverin ollessa isompi kantoliinaa olen käyttänyt mm. koulupäivisin ja ruokakaupassa, jos on täytynyt ottaa lapsi mukaan.

3. KAURATYYNY

Tämä on ollut pelastus jo raskausaikana! Kipeä iskias ja supistukset helpottuivat kauratyynyllä ja myöhemmin rentoutin sillä imetyksestä jumittuneita hartioita. Vauva-ryhmästä kuulin vinkin, että jos vauva herää aina, kun hänet laskee omaan petiin kannattaa peti lämmittää ensin kauratyynyllä.

4. IMETYSLAMPPU (CLAS OHLSON)

Okei ehkä tämän lampun nimi ei oikeasti ole imetyslamppu, mutta sellaisen virkaa tämä on meillä toimittanut. Lamppu on pehmeää silikonia ja sen saa käyntiin läpsäisemällä tai painamalla nappia pohjasta. Lamppu on sopivan himmeä, jottei vauva virkisty yösyönnillä, mutta tarpeeksi valoisa esimerkiksi vaipan vaihtoon.

5. VIAPLAY / NETFLIX

Ensimmäiset viikot vauvan kanssa kotona katsoin Täydellisiä naisia imettäessäni tunti tolkulla! Vastasyntynyt saattaa viettää rinnalla useita tunteja kerralla, joten kannattaa asettua rennosti kaukosäädin käden ulottuville. Oliver tunnistaa varmasti vieläkin täykkäreiden tunnarin.

6. ALIPAINEPUMPPU

Imetyksen alkutaipaleilla tämä Emma merkkinen pumppu oli aivan loistava! Mulla valui maitoa aina solkenaan toisesta rinnasta imetyksen aikana, joten tämä kapistus keräsi maidon talteen ihan itsestään samalla, kun keskityin vauvan imetykseen. Alipainepumpulla sain aina kerralla 40-100ml saaliita, mitä oli kiva pakastaa jemmaan. Maidontulon tasaannuttua 3kk kohdalla siirryin käyttämään tehokkaampaa käsikäyttöistä pumppua (PHILIPS AVENT) imetyksen yhteydessä. En ole koskaan saanut pumpattua maitoa ilman, että vauva olisi toisella rinnalla samaan aikaan.

7. JUMPPAPALLO

Loppuraskaudesta kaikista mukavinta oli istua supistuksineni jumppapallolla. Pallo soveltui myös hyvin vauvan rauhoitteluun ensimmäisinä kuukausina.

8. HOITOREPPU (PETIT CHERIE CITY)

Hoitokassin osto oli virhe, mutta hoitoreppu osoittautui loistavaksi!! Kassi valui aina kumartuessa, ja aina oli liikaa tavaraa mukana. Hoitoreppu sen sijaan pysyy selässä hyvin ja meidän mallissa on myös pieni lenkki, mistä sen saa kiinnitettyä vaunujen työntökahvaan. 

9. SYÖTTÖTUOLI (CYBEX LEMO)

Tästä löydöksestä olen suorastaan ylpeä! Cybex Lemon runko on alumiinia ja istuinosaa on kahta eri mallia - muovinen tai puinen. Me valitsimme muovisen, sillä koen sen olevan helpommin puhdistettavissa. Tätä tuolia mainostetaan "loppu iän tuoliksi", sillä se kestää myös aikuisen painon ja erikseen myytävällä "sitteri" osalla sitä voi käyttää jo vastasyntyneellä. Tuolissa saa säädettyä istuimen ja jalkatuen korkeutta, sekä istuinosan syvyyttä. Cybex lemossa on irroitettava vauvatuki ja pöytä. Tuoli tuntuu tukevalle viemättä kuitenkaan tilaa juurikaan. Tykkään myös tuolin viisipiste turvavöistä, mitkä saa auki yhdellä kädellä. En yksinkertaisesti keksi MITÄÄN moitittavaa! Usein sormiruokailun jälkeen kannan lapsen tuolineen suihkuun ja pesen molemmat samaa kertaa. Helppoa!

10. VAUNUT

Meidän perheessä kunnolliset vaunut on ollut todella tärkeät, sillä mulla ei ole omaa autoa. Olen lenkkeillyt heti sairaalasta kotiuduttua ja usein reitti vie läpi vaikeidenkin maastojen. Lisäksi iso tavarakori on mulle tärkeä, sillä hoidan monesti samalla kauppareissut. Matkustamme usein vaunuilla myös mun kotikaupunkiin ja silloin tavaraa tarvitsee mahtua mukaan. 

Meidän valinnaksi osui Emmaljunga mondial de luxe, mihin olen todella tyytyväinen! Isot renkaat kulkee hienosti maastossa, lumessa ja kaupungilla. Ainoana huonona puolena pidän sitä, että vaunut ei mahdu useimpien autojen takakonttiin. 

TURHAKKEET:

HOITOPÖYTÄ

Vauvan huoneessa hoitopöytä osoittautui täysin turhaksi. Vaipat vaihdoimme kylppärissä pesukoneen päällä, sillä siinä hoitui pyllyn pesu samalla. Nykyään vaihdan vaipat lattialla istuen, sillä pelkään jatkuvasti vauvan putoavan hoitotasolta.

SITTERI

Oliver ei viihtynyt sitterissä hetkeäkään. Hän oli mielummin lattialla tai sylissä.

FARKUT YMS SÖPÖILY VAATTEET

Jäi käyttämättä niiden epäkäytännöllisyyden ja epämukavuuden takia.

UNIPESÄ / SWADDLE UP

Ei tullut käyttöön meillä. Aluksi pelkäsin vauvan tukehtuvan ja lopuksi hän ei itse viihtynyt ahtaassa tilassa. Oltsu ei pidä kapaloinnista tai paketoimisesta unipussiin. Hän haluaa liikkua unissaankin vapaasti. 

ERILAISET TUTIT

Oliverille kelpasi vaan ja ainoastaan Babyboxin mukana tullut Philips avent ultra soft tutti! Saman merkin ultra air syljettiin aina suusta niin kuin kaikki muutkin. Näitä tutteja sitten metsästin facebook ryhmissä jemmaan, koska oli rankkaa varjella ainoaa tuttia hengellään. 

IHAN MAMINA - NIINA

Oliver 7kk

Kolina vaan kävi - vauva tippui sängystä!

"Jokainen alle vuoden ikäinen tippuu jostain ainakin kerran." Tälläisen lauseen olen kuullut usein. Ei siihen kuitenkaan voi valmistautua henkisesti, että omaa lasta sattuu. Maanantai aamuna heräsin kauheimmalla mahdollisella tavalla. Kuului iso kolahdus ja kovaa itkua. Oliver oli kierinyt alas meidän sängystä.

Äiti on vähän väsynyt

Oliver oli herännyt taas edeltävinä öinä lukemattomia kertoja. Aamuyöstä otin hänet tuttuun tapaan kainaloon ja imetin. En ajatellut nukahtavani. Toisin kuitenkin kävi ja siitä syystä meidän pieni puolivuotias tipahti. Kolauksen kuultuani hypähdin sängystä ja vaiston varaisesti nappasin Oliverin syliin. Hän oli mahallaan lattialla. Ylähuulessa pieni osuma ja huuli alkoi turvota silmissä. Sekunneissa mun aivot teki työtä - lapsi on tajuissaan, itkee, eikä tule verta. Ei siis tarvita hätäkeskusta. Soitin päivystykseen samalla kun rauhoittelin vauvaa ja hain pakastimesta kylmää hänen huuleen. Itku loppui nopeasti ja jäljelle jäi pieni nyyhkytys. Sain kerrottua päivystyksen puhelimeen asiani ja vasta kun päivystyksen hoitaja sanoi, että kaikki on hyvin aloin itse parkua. Itkin koko loppu päivän. 

Oliver ei näköjään ota stressiä tälläisistä onnettomuuksista. 15min tapahtuneen jälkeen hän leikki naureskellen lattialla. Miehenikin kysyi ensimmäisenä asiasta kuultua, että "miten sinä voit?". Miten äitiys tekee olon tälläiseksi? Minä joka olen työskennellyt hoitoalalla, nähnyt verta ja suolenpätkiä en kestä pientä kolhua lapseni huulessa. Kuukausi sitten kävimme verikokeissa ja jopa se oli minulle kamala kokemus, vaikka vauva oli se kenestä näytteet otettiin. 

Toimin ensin, mietin sitten

Olen aina ollut se ihmistyyppi, joka onnettomuuden tultua alkaa toimia autopilotilla. Uskaltaisin väittää, etten jäädy koskaan. Vasta kun tilanne on ohi, menen paniikkiin. Olen hyvin tunteikas ihmien ja monesti työelämässäkin jouduin "tilanteen" päätyttyä poistumaan potilaan huoneesta rauhoittamaan itseni. Sama pätee näköjään lapseenikin. Hoidan hänet turvaan ja itken loppupäivän. 

Onko sun lapsi tippunut koskaan?

Ihan mamina - Niina

Oliver 6kk

Ensimmäinen AMK koulupäivä vauvan kanssa

Aamulla herättiin klo 6:30, laitoin kahvit tippumaan ja meikkasin samalla, kun Oliver leikki lattialla. Syötin hänelle aamupuuron ja nappasin itse jotain nopeaa syötävää mukaan. Aamuisin ei maistu muu kuin kahvi. Sujautin lapsen kantoliinaan ja lähdettiin reppu selässä kohti kampusta.

Jännitin kauheasti muiden ihmisten suhtautumista siihen, kun vien lapsen luennolle. Nyt oli kuitenkin pakko tilanne, sillä lapsenvahti oli sairastunut. Meidät otettiin hyvin vastaan, kysyin aina ennen oppituntia, että saadaanko osallistua. Oliver piti myös omaa luentoa, mutta se lähinnä nauratti sekä opettajia että muita opiskelijoita. Äitiä kieltämättä hieman hävetti. Saatoin liikuskella luokassa ja jumpata kantoliinan kanssa, jotta sain Oliverin pysymään tyytyväisenä. Samalla pystyin itse keskittymään paremmin opettajan puheeseen. Rohkeasti myös imetin luokassa. Ajattelin, että kun on kyse sosiaali-ja terveysalan opiskelijoista heidän on kestettävä se.

Lounastauolla tulimme kotiin syömään, vaihtamaan vaippaa ja hengähtämään. Asumme 300m päässä kampuksesta, mikä on ihan loistava tuuri! Aion myös jatkossa ottaa Oliverin mukaan kouluun, jos on samanlaisia päiviä luvassa. Tietenkään tentteihin tai taitopajoihin ei lasta voi viedä, mutta perus luennot sujuu oikein hyvin. Olen niin innoissani opiskelusta, varmasti työlästä ja rankkaa tulee olemaan, mutta en malta odottaa tulevaa!

PS: Olo on kyllä sellainen, kun olisi vetänyt kunnon treenin. 9kg vauva kantoliinassa + iso reppu selässä ympäri kampusta käy urheilusta.

Onko sulla kokemusta opiskelusta vauvan kanssa?

Ihan mamina - Niina

Oliver 6kk

Vauvan kanssa kampukselle, opiskelu äitiyslomalla!

Tuossa muutama kuukausi takaperin spontaanisti avasin läppärin ja näpyttelin korkeakoulujen yhteishaun. Tuli kutsu pääsykokeisiin ja edellisenä iltana hiki valuen katsoin Youtube videoita ala-asteen matikasta (miten ihmeessä lasketaan jakokulmassa). Jollain ihmeen kaupalla sain opiskelupaikan ja aloitan sairaanhoitajan monimuoto-opinnot huomenna!

Mun äitiysloma loppuu maaliskuussa, mutta aion jäädä silti vauvan kanssa kotiin. Opiskelen siis kotoa käsin. Pakollisia lähipäiviä tulee olemaan muutama per kuukausi ja silloin yritetään järkkäillä miehen ja tukiverkostojen kanssa Oliverin hoito. Parasta tässä on, että kampus on aivan tuossa 300m päässä. Pääsen siis esimerkiksi lounastauolla käymään kotona. Tällä viikolla kävi kuitenkin huono tuuri. Lapsenvahti sairastui ja mies ehti jo ottaa itselleen yövuorot koko viikoksi. Menen siis aamulla vauvan kanssa kampukselle ja toivon, ettei meitä heitetä pihalle sieltä. Lounastauolla tulen kotiin syöttämään ja nukuttamaan vauvan päiväunille ja herätän miehen yövuoron jäljiltä. Sitten lähden jatkamaan koulupäivää.

Alkaa tuntua, että olen saanut maistiaisia niistä paljon puhutuista "ruuhkavuosista" (inhoan muuten tuota sanaa). Puoliso on aloittanut juuri oman yrityksen, eli tekee kahta työtä päällekkäin ja minä olen kotiäiti, opiskelija ja somettaja. Siihen päälle on vielä molempien harrastukset ja Oliverin hulinat. En kuitenkaan vaihtaisi mitään pois! Tuntuu ihanalle mahdollisuus olla vauvan kanssa kotona, mutta samalla kehittää itseään opiskelujen muodossa.

Ihanaa alkanutta vuotta!

- Ihan mamina Niina

Oliver 6kk 

Vauvani on ollut useasti hoidossa, enkä pode huonoa omatuntoa

"En voisi ikinä antaa vauvaa hoitoon kenellekkään" "Meidän Pirkka-Liisa on 2v 3kk eikä ole ollut vessareissua kauempaa erossa minusta" "Annoin vauvan ekaa kertaa isille hoitoon kun hän oli 6kk"

Lauseita mitä kuulen ja luen vauvaryhmistä hyvin usein. En tiedä onko noiden lauseiden tarkoitus olla syyllistäviä, vai pitäisikö äideille myöntää palkinto siitä että eivät ole poistuneet kotoa ilman lasta? Me sovittiin miehen kanssa jo raskausaikana, että mä en sitten jää neljän seinän sisälle. Toisille se sopii, mutta mä olen erilainen. En pode huonoa omatuntoa siitä, että otan aikaa itselleni. Mä olen paljon parempi äiti silloin kun olen saanut hetken hengittää, joskus se on tunnin kauppareissu yksin ja toisinaan ilta viinilasin kera.

Kärsiikö lapsi jos hän joutuu eroon äidistään?

Lapsia on eri luonteilla ja temperamenteillä varustettuja. Toiset lapset ovat hyvinkin äitiholisteja, eivät suostu syömään tuttipullosta ja vain äidin syli rauhoittaa (ja toiset äidit ovat vauvaholisteja mikä sekin on ihan okei). Meillä on toistaiseksi asunut vauva, joka kelpuuttaa kaikki aikuiset ketkä antaa pusuja, haleja ja maitoa. Oliver on ollut eniten minun äidillä hoidossa (huom. en laske isän kanssa oloa hoidossa olemiseksi), koska äiti tuntuu mulle kaikista turvallisemmalta vaihtoehdolta. Heillä on läheiset välit ja Oliver tunnistaa mummin äänen jo kaukaa. Kesti jonku aikaa ennen kun pystyin luottamaan myös puolisoni äitiin, joka on osoittautunut yhtä mahtavaksi lapsenvahdiksi. Ainakaan minulle ei ole käynyt ilmi, että Oliver reagoisi mun poissaoloon. Hän syö, nukkuu ja leikkii samalla tavalla kun mun läsnäollessa ja on iloinen siitä kun äiti ilmestyy taas paikalle. En tiedä mitä siellä pienessä päässä tapahtuu mun poissaolon aikana, mutta tiedän että stressaantunut ja pinna kireällä oleva äiti on paljon pahempi vaihtoehto kun muutama tunti mummon hoivissa.

Oliver on vasta neljän kuukauden ikäinen, 

joten asia ehtii muuttua vielä monesti. 

Me mennään täysin lapsen ehdoilla. 

Onko isä tasavertainen vanhempi?

Täysin pulloruokittujen lasten kohdalla isä on ehkä hiukan enemmän samalla viivalla äidin kanssa, verrattuna täysimetettyyn vauvaan. Imetys vie useita tunteja päivässä ja siinä lapsi on suojassa äidin ihoa vasten, usein myös yöllä mikäli nukutaan perhepedissä. Meillä pyritään tasaamaan äidin ja isän välisiä eroja sillä, että isä ja vauva saavat olla kahdestaan. Isä saa toteuttaa omaa vanhemmuuttaan ilman, että äiti hengittää koko ajan niskaan. Puoliso on kertonut, että hänen on paljon helpompi ja varmempi olla vauvan kanssa kaksin, kun että minä olisin vieressä "vahtimassa". Isä hoitaa myös osuutensa yöheräämisistä ja jos hänellä on iltavuoro pojat leikkivät usein aamuisin kahdestaan. 

Mikä oikeus minulla olisi hankaloittaa isän ja vauvan välisen kiintymyssuhteen syntyä sillä, että haluaisin itse hallita kaikkea aina? Minä uskon, että isän rakkaus lasta kohtaan syvenee ja vahvistuu sillä, että hän saa halutessaan olla yhtä paljon mukana heti vauvan syntymästä lähtien. 

Sitäpaitsi voiko kenelläkään lapsella 

olla liikaa rakastavia aikuisia?

Mitä se meidän kohdalla vaatii, että juuri meidän vauvan voi jättää hoitoon?

Mulle imetys on aina ollut hyvin tärkeä juttu, joten jos olisi näyttänyt siltä että imetys saattaa kärsiä mun poissaolosta en olisi jättänyt Oliveria hoitoon kenellekkään. Rintaraivareiden ollessa pahimmillaan 3kk iässä en uskaltanut antaa Oliverin juoda pullosta, ettei se pilaa koko imetystä.

1. Maitoa pakastimessa

Pumppaan maitoa pakkaseen päivittäin. Asiasta on tullut aika stressaava minulle sen jälkeen kun aloitin imetysdieetin ja jouduin heittämään roskiin kaikki jo keräämäni maidot. En myöskään saa pumpattua päivässä kun n. 150ml mikä on vain yksi ateria. Mikäli haluan poistua asunnosta täytyy aina laskea maitojen riittävyys. Tavallaan huvittavaa istua keittiössä laskemassa pakastettuja maitopusseja "jos menen ensi lauantaina ystävän kanssa syömään, en pääse seuraavalla viikolla messuille". 

2. Tuttu hoitaja

En anna Oliveria vielä hoitoon muille, kun omalle äidilleni tai puolison äidille.

3. Oliverin vointi

Oliverin ollessa kipeä tai kärsiessä allergiaoireista en anna häntä hoitoon. Koen, että silloin mun tulee olla paikalla lohduttamassa pientä. Jos Oliver alkaisi oireilla mun poissaolosta tai vierastaa myös silloin jättäisin omat menot menemättä.

Meillä on ihan liikaa yliväsyneitä äitejä

Miksi itsensä loppuun raatamista pidetään jotenkin arvostettavampana? Miksi äidin tarvitsisi jaksaa yksin? Miksi ei luoteta läheisten tai neuvolan tarjoamaan apuun? Mun mielestä koko perheen hyvinvointi lähtee äidistä. Levännyt ja onnellinen äiti kasvattaa onnellisia lapsia. Suomalaiseen kulttuuriin tuntuu kuuluvan se, että jokainen hoitaa itse omat lapsensa ja jos pyydät apua olet huono vanhempi. Monissa maissa on edelleen "koko kylä kasvattaa" meininki ja minusta siitä voisi ottaa vähän mallia. Tarjota apua toisille ja ennen kaikkea ottaa sitä vastaan. 

Mama u need a break 

IHAN MAMINA - Niina

Oliver 4kk + 9pv

Olen ylihysteerinen fanaatikko äiti

Jos uusimpien ruoka-ja turvallisuus suositusten noudattaminen ja asioista selvää ottaminen on ylihysteerikon ja fanaatikon määritelmä, niin kyllä! Olen mielelläni sitä. Kuulen usein lauseen "maalaisjärjellä pärjää", mutta tiesittekö että maalaisjärki on hyvin suhteellinen käsite. Toiselle maalaisjärkeä on laittaa turvavyö kiinni autossa ja toisen maalaisjärki sanoo, että jos ajetaan alle 50km/h niin eihän sillä turvavyöllä mitään tee. Suhteellista.

Suositukset ovat harvoin tuulesta temmattuja, ainakin mitä lapsiin tulee. Ihmiset vetoavat usein siihen, että "suositukset muuttuvat joka vuosi" - kyllä, koska tutkimuksissa edetään ja opitaan uutta. Kymmenen vuotta sitten suositeltiin huonosti nukkuvalle vauvalle velliä iltaisin, jotta yöuni paranisi. Uusimmassa tutkimuksessa on todettu, ettei vellit (mitä ei nykyään suositella ollenkaan, koska niissä ei ole mitään ravitsemuksellista hyötyä) tai muutkaan ruoat vaikuta lapsen yöuniin. Pikemminkin vauva voi saada vatsavaivoja vellistä, jos suolisto ei ole vielä valmis sitä käsittelemään.

Olen lukenut kirjoja suoliston hyvinvoinnista ja siitä miten se vaikuttaa kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin. Suolistolla on esimerkiksi iso vaikutus mielialaan ja aivojen toimintaan. Meidän vauva on ollut pienestä asti vatsavaivainen ja olen noudattanut yli 2 kuukautta tiukkaa imetysdieettiä, koska vauva reagoi mun syömistä ruoka-aineista. Tämän takia olen päättänyt täysimettää 6 kuukauteen asti ja aloittaa lisäruoat sitten sormiruokailuna. Vauva ei tarvitse tätä ennen muuta ruokaa, jos hän kasvaa hyvin. Halutessaan toki voi kiinteät aloittaa aikaisemmin kun puolivuotiaana.

Tuntuu, että moni vanhempi ajattelee kiinteiden aloituksen tarkottavan sitä, että ruokaa pitäisi heti lappaa suuhun purkki tolkulla. Tosiasiassa edelleen vauvan pääsääntöinen ravinnon lähde on äidinmaito tai korvike. Tarjottuja ruokia menee suuhun sen verran mitä vauva haluaa, häntä ei tule pakottaa vaan antaa itse tutustua ruokiin ja uusiin makuihin monipuolisesti. Usein unohdetaan lapsen omat valmiudet. Vauvat kehittyvät eri tahtiin ja toiset ovat valmiita syömään kiinteitä 4kk iässä, kun taas toiset vaativat enemmän aikaa jotta osaavat käsitellä ruokaa suussa ja niellä kunnolla. Itse en halua aloittaa kiinteitä ruokia ennen kun vauva osaa istua syöttötuolissa, sillä pelkään tukehtumista. Pidän sormiruokailua hyvänä aloituksena, koska siinä lapsi määrää tahdin. Hänen motoriset taidot kehittyvät, hän saa tutkia ruokia ja syödä sen verran mikä tuntuu hyvälle. Sormiruokailijat kehittyvät usein nopeasti ja oppivat käyttämään itse lusikkaa aikaisin.

Edellä mainitut ovat pieniä asioita ja tuskin saa suurta vahinkoa aikaan jos vanhemmat haluavat poiketa suosituksista. Se on jokaisen perheen oma asia. Mennäämpä vakavampiin asioihin, kuten turvaistuimiin. Olen niin kiitollinen, että luin facebookin vauvaryhmistä asiaa ja linkkejä turvaistuimiin liittyen. En esimerkiksi aikaisemmin tiennyt, että turvakaukalon käyttöikä on 5-7-vuotta valmistajasta ja säilytystavasta riippuen. Tämän jälkeen kaukalo ei enää suojaa, sillä muoviosat on haparoituneet eikä sitä voi nähdä paljaalla silmällä. En myöskään tiennyt, että lasta suositellaan kuljetettavaksi mahdollisimman pitkään selkä menosuuntaan, vähintään 4-vuotiaaksi ja sen jälkeen niin kauan kun lapsi mahtuu istumaan. On todettu, että selkä menosuuntaan istuvan lapsen niska pysyy paljon paremmin suojassa verrattuna "oikein päin" matkustavaan.

Onko nämä asioita joissa on varaa palata vanhaan? Antaisitko lapsesi matkustaa ilman turvaistuinta ja näin vaarantaa hänen henkensä ja terveytensä? Vain koska "kyllä ennenvanhaakin". Tuo lause herättää minussa vihaa, sillä tämän kaltaisilla ohjeilla ja suosituksilla ollaan saatu lapsikuolleisuus laskemaan huimasti viime vuosikymmeninä.

Korostan, että JOKAINEN vanhempi tekee niin kun parhaaksi näkee lapsensa kanssa. En kuitenkaan pidä siitä, että suositellaan myös muille "väärää tietoa" eli turvattomia ohjeita. 

Kuulin tässä hetki sitten tarinan kuinka raskaana olevalle oli luontaistuotekaupan myyjä suositellut lisäravinnetta missä selvästi luki "ei suositella raskaana oleville tai imettäville". Nainen ei kyseenalaistanut myyjän ammattitaitoa ja vasta myöhemmin selvisi, että tuote sisälsi runsaasti A-vitamiinia mikä voi aiheuttaa sikiölle kehityshäiriön tai keskenmenon.

Mielestäni joskus on myös paikallaan kyseenalaistaa ammattilaisen ohjeet. Opin sen itse, kun neuvolalääkäri väitti ettei lapsi voi saada allergiaa rintamaidon kautta.  Oletin aikaisemmin, että neuvolassa ollaan aina viimeisimmän tiedon tasalla lapseen liityvissä asioissa, mutta sain pettyä. Olen myös kuullut useasta paikasta, että hammaslääkärissä neuvotaan usein lopettamaan imetys (etenkin yöimetys) koska se pilaa lapsen hampaat. Tämä on ISO vale. Äidinmaito reagoi kuitenkin sokerin kanssa ja se on yksi syy miksi meidän lapsi ei tule saamaan lisättyä sokeria niin kauan kun saa rintamaitoa. Myöskään yöimetys ei pilaa hampaita jos lapsen suu huuhdotaan iltaisin vedellä ennen nukkumaanmenoa, eikä suussa ole muuta ruokaa mikä voisi aiheuttaa happohyökkäyksen.

Fanaatikko vai intohimoinen ja tiedonhaluinen?

Ylihysteerinen vai lastaan suojeleva?

Hiuksen hieno ero.

Ihan mamina - Niina

Oliver 4kk + 2 päivää