Hassuja sattumuksia synnytyksen jälkeen

Ei kommentteja:

Kaksi viikkoa sairaalasta kotiuduttua mies oli lähtenyt mökille illaksi ja me käytiin vauvan kanssa nukkumaan. Heräsin klo 23 illalla ja tarkistin, että vauva nukkuu mun vieressä ja hänellä on kaikki hyvin. Käännyin sängyssä toiselle puolelle ja aloin etsimään peittojen alta toista vauvaa - en löytänyt. Nousin sängystä unisena ja etsin ympäri asuntoa, katsoin sitterin, vaunut ja sohvan - en löytänyt toista vauvaa mistään. Hätääntyneenä ja hemmetin vihaisena olin jo soittamassa miehelle, että mihin hittoon hän on laittanut meidän toisen vauvan. Kunnes tajusin, että eihän meillä ole kun yksi vauva ja hän nukkuu tyytyväisenä sängyssä.

Toinen erikoinen sattumus oli pari päivää kotiutumisen jälkeen. Menin aamulla vessaan ja pöntöllä istuessa mun reisille alkoi tippua vettä. Katselin vessan kattoa ja mietin jo, että onkohan naapurilla vesivahinko. Aikani tutkittua en löytänyt vuotokohtaa katosta ja siinä samassa tajusin, että ei mun reisille valu vettä, vaan maitoa.. mun tisseistä.. Oli outo tunne, kun nukkumaan mennessä oli normaali olo ja aamulla peilistä katsoi Pamela Andersson tupla D:n tisseissä.

Samaan hengenvetoon voisin myös kertoa muutamat ihanat kakkatarinat ja sen, kuinka kaupan kassajonossa vauva pieraisee vaunuissa niin kovaa että ihmiset mulkoilevat mua syyttävästi. Eihän vauvasta voi lähteä noin kovaäänistä pierua. Huomaan myös usein, että mun vaatteet on kuolassa ja maidossa (ja joskus kakassa). Silti äitiysloma on ollut tähän asti elämäni parasta aikaa. Saan aamuisin istua nojatuolissa tunti kausia juomassa aamukahvia ja murustamassa siemennäkkäriä vauvan päälle samalla kun imetän. Saan tehdä monen tunnin vaunulenkkejä ja kuunnella äänikirjoja samalla kun vauva nukkuu tyytyväisenä. Saan hyvän tekosyyn istua tv:n ääressä katsomassa Täydellisiä naisia, sillä imetys vie uskomattoman paljon aikaa. Ja mikä parasta saan haistella ihanaa pientä poikaa niin paljon kun haluan. Vauvakupla!



𝐼𝒽𝒶𝓃 𝓂𝒶𝓂𝒾𝓃𝒶 - 𝒩𝒾𝒾𝓃𝒶

Raskausvaivat ei loppuneetkaan synnytykseen

Ei kommentteja:

Ai luoja että olen ollut tyhmä


Jostain kumman syystä elin siinä uskossa, että raskausvaivat päättyisi synnytykseen. Voin kauhuksenne kertoa, että ei todellakaan lopu. Tottakai olin kuullut jälkivuodosta, tikeistä ja vatsalihasten erkaumasta, mutta jotenkin olin sivuttanut nämä asiat täysin.

Sairaalassa synnyttäneiden osastolla sain kokea herätyksen. Ensinnäkin jälkivuoto on ihan kamalaa, sitä ei voi edes verrata menkkoihin. Välillä luulin vuotavani kuiviin. Jouduin juoksemaan vessassa koko ajan siitä huolimatta, että mulla oli käsivarren mittainen ja paksuinen side housuissa. Ja tämä rumba jatkuu edelleen kotona, synnytyksestä on nyt neljä viikkoa. Infektion pelossa alapää täytyy pestä jokaisen vessakäynnin jälkeen joten mökille tai pitkälle reissulle ei ole mitään asiaa.






Meidän ensimmäinen vaunulenkki


Miksi kukaan ei kertonut tälläisestä? Vai kertoiko? Keskityin niin huolella opiskelemaan kaiken raskaudesta ja synnytyksestä, että unohdin kokonaan elämän synnytyksen jälkeen. No sainpa kokea aikamoisen iskun vasten kasvoja, kun koko keho oli muuttunut aivan täysin - taas kerran. Ei muutokset olleet kuitenkaan pelkästään negatiivisia. Laitoin jo sairaalasta neiti S:älle kuvan "kato mun nilkat näkyy taas!!". Turvotukselle sain siis heittää hyvästit! Myös olo oli uskomattoman kevyt ilman painavaa raskausmahaa. Sisäelimet hakivat pitkään vielä paikkaansa ja vatsa ei todellakaan litisty entisiin mittoihin vielä viikkojenkaan jälkeen, mutta olo oli hyvä, kevyt ja onnellinen.

Vauvan saapuessa on paljon ensimmäisiä kertoja. Vauvan ensimmäinen yö kotona, eka kerta kylvyssä, eka vaunulenkki... Sitten on myös äidin ensimmäiset kerrat. Eka vessassakäynti (mitä jännittää kuollakseen koska pelkää sen sattuvan tikkien vuoksi) ja ensimmäinen kerta seksiä raskauden jälkeen.

Sanotaan, että kun raskaus kestää 9 kuukautta niin yhtä kauan keholla menee toipua raskaudesta. Siksi täytyy olla itselleen armollinen, peilikuva ei todellakaan ole sama kuin ennen raskautta - eikä sen tarvitsekkaan olla. Keho toipuu ja paranee - ajan kanssa. Raskauskilot lähtee kun jaksaa nähdä vaivaa - ajan kanssa. Osa muutoksista on pysyviä niin kun raskausarvet, mutta pysyvää on myös se että saa olla äiti.



𝐼𝒽𝒶𝓃 𝓂𝒶𝓂𝒾𝓃𝒶 - 𝒩𝒾𝒾𝓃𝒶

SYNNYTYS

8 kommenttia:

Synnytys missä mikään ei mennyt niin kuin odotin tai suunnittelin. Paitsi kolme mun toivetta toteutui, vauva syntyi laskettuna aikana, hän on täysin terve ja en joutunut sektioon. 


Maanantaina 17.6 raskausviikkoja 39+5. Oltiin Tonin kanssa mökillä, olin nukkunut taas kerran huonosti ja olin super väsynyt. Nukuin koko aamupäivän ja iltapäivällä huomasin ettei vauva ole liikkunut koko päivässä kunnolla. Tein liikelaskentaa enkä saanut niitä täyttymään, tunsin kuitenkin muutamia potkuja joten hätää ei vielä ollut. Mulla oli myös kevyitä supistuksia, ei mitenkään kipeitä mutta tuntuvia.

Soitin kaverille (neiti S) joka haki minut mökiltä. Toni jäi vielä siivoamaan paikkoja ja tulisi illalla perässä kotiin. Mentiin sairaalaan käyrille. Vauva oli hiljainen myös käyrillä olo ajan ja yllätyksekseni huomasin, että mua supisteli 5-7min välein. Supistukset ei ollut kipeitä, mutta tunsin ne silti hyvin. Lääkäri tutki minut, kohdunsuu oli sormelle auki ja kanavaa jäljellä 1cm - vauvalla kaikki hyvin. Painoarvioksi saatiin 3980g.

Tiistaina 18.6 raskausviikkoja 39+6. Oli lämmin ja aurinkoinen keli, Toni ehdotti että lähdettäisi pyörälenkille jos mun olo sallii. Mulla oli tosi energinen ja hyvä olo joten lähdettiin tunniksi pyöräilemään. Toni lähti iltavuoroon ja mä jäin tuttuun tapaan kotiin kattomaan netflixiä. Illalla söin himoissani jäätävän kasan sipsejä ja dippiä, kävin makaamaan sohvalle ja klo 20:15 kuului rusahdus alavatsalta. Hyppäsin pystyyn ennätysvauhtia ja tunsin kuinka lapsivettä valui pitkin reisiä lattialle. Siinä mä seisoin vihreässä lapsivesilammikossa ja itkin ja nauroin samaa aikaa. Tiesin, että koska lapsivesi oli vihreää niin synnärille olisi lähdettävä heti. Toni olisi töissä vielä pari tuntia joten soitin taas neiti S:älle "lähdetään synnyttämään!" 

Neiti S seisoi mun oven takana valehtelematta nopeammin kuin ambulanssi A luokan hälyytyksessä. Mä pakkailin rauhassa loppuja tavaroita, laitoin Tonille viestiä ja kaivoin lattianpesuvehkeitä esiin samalla kun neiti S panikoi vieressä ja hoputti mua autoon. Automatkalla alkoi kipeät supistukset ja lapsivettä lorahteli housuun jatkuvasti.


Sairaalassa päästiin heti käyrille. Supistuksia piirtyi 7-10min välein ja ne tuntui jo kipeiltä, niin kipeiltä että aloin oksentaa. Voin kertoa, että oli iso virhe syödä pussillinen sipsiä ja dippiä - ei mitään oksennus ystävällistä tavaraa. Neiti S juotti mulle pillimehuja ja minä oksensin. Sain päälleni sairaalavaatteet ja meidät siirrettiin ns. "perhehuoneeseen" missä oli kaksi sänkyä, vessa, suihku ja jääkaappi sekä mikro. Toni tuli sairaalaan heti klo 22 jälkeen kun pääsi töistä ja neiti S päästettiin kotiin toipumaan tästä shokista.

Yövuoron kätilö tuli moikkaamaan meitä, hän oli sama kuka oli maanantai iltana töissä kun tulin sairaalaan vauvan vähäisten liikkeiden takia. Kätilö laittoi mulle tens-laitteen ja antoi lämpötyynyn helpottamaan supistuksia. Istuin myös jonku aikaa kuumassa suihkussa supistuksia lievittämässä. Tässä vaiheessa mulla oli jatkuvaa kipua alavatsalla ja supistuksen aikana kipu koveni. Ajantaju oli kadonnut kokonaan, Toni torkkui välillä viereisessä sängyssä mutta aina kun yritin itse nukahtaa uusi supistus tuli ja herätti mut kipuun. Aloin olla niin väsynyt ja kipeä, että suostuin kätilön ehdottamaan Oksanest kipupiikkiin. Suunnittelin aluksi etten ottaisi oksanestia sillä se aiheuttaa monilla pahoinvointia, mutta kun tässä oksennettiin joka tapauksessa niin samapa tuo. Mulle laitettiin myös tippa, sillä oksensin kaiken ulos mitä yritin juoda. Kipupiikin vaikutus oli välitön, se ei poistanut supistuksia mutta helpotti niin että sain nukuttua hetken.

Keskiviikko 19.6 raskausviikkoja 40+0. Aamuyöllä vauvan sydänäänet alkoi laskea aina supistuksen yhteydessä. Vauvan päähän laitettiin Scalp -anturi mikä mittaa sydänäänet huomattavasti tarkemmin. Jouduin kuitenkin luopumaan tens-laitteesta sillä se häiritsi anturia. Olin 3cm auki. Sain uuden kipupiikin ja hetken hengähdystauon jälleen. Kyllä olin katkera Tonille joka näytti nukkuvan oikein hyvin omalla sängyllään minun valvoessa kivuissa. En kuitenkaan halunnut herättää häntä, koska silloin kun olen kipeä - olen mielummin yksin. Aamulla yökkö kävi toivottamassa tsemppiä synnytykseen ja sanoi että "toivottavasti ei enää nähdä ens yönä" - tarkoitti siis että toivoo minun synnyttävän ennen sitä.

Kuva: Annika Liinanki photography

Aamulla meidät siirrettiin saliin ja sain kaveriksi ilokaasun. En aluksi osannut käyttää sitä ollenkaan ja tuntui turhalta hengitellä kaasua. Sain kolmannen kipupiikin. Iltapäivällä äiti tuli sairaalaan mun seuraksi ja päästettiin Toni kotiin syömään ja vaihtamaan vaatteita. Supistukset tuli tässä vaiheessa 10min välein ja oli todella kipeitä, oksennus lensi jälleen. Lääkäri tuli puhumaan synnytyksen vauhdittamisesta, näillä supistuksilla ei vauvaa vielä saataisi ulos. Pelosta huolimatta suostuin oksitosiini-tippaan ja ne lisäsivät supistuksia. Supistukset tuli kahden supistuksen sarjoina, toinen alkoi jo ennen kuin edellinen ehti loppua. Tein kuolemaa. 

Viiden maissa iltapäivällä sain epiduraalipuudutuksen, ai luoja se tuntui hyvälle! Tonikin sanoi että ensimmäistä kertaa koko sairaalassaoloaikana hymyilin ja juttelin normaalisti. Epin laitto ei tuntunut missään niiden supistusten jälkeen. Kyllä katoaa neulakammot ja lääkevastaisuus kun pääsee synnyttämään! Eikä muuten katetrointikaan ole niin kamalaa kun luulisi.

Puudutus toimi niin kuin olin toivonut. Sain rentouduttua ja yhtäkkiä olin 9cm auki. Kahdeksan maissa illalla lapsivesien menosta oli kulunut 24h ja yhtä kauan olin oksentanut ja supistellut. Sain lisäannoksen epiduraalia ja nousin seisoskelemaan jotta vauva laskeutuisi lähtölaukaisua varten. Taas kerran kätilöiden vuoronvaihto ja tuttu yökkö tuli moikkaamaan. Naureskeltiin että täällä sitä yhä tehdään tätä samaa vauvaa. 

Puoli kymmenen illalla tunsin kovaa painetta ja ponnistamisen tarvetta. Supistuksia tuli parin minuutin välein ja aloin jo väkisinkin ponnistamaan. Kymmeneltä alkoi aktiivinen ponnistusvaihe kylkiasennossa. Tuntui, että voimat oli jo aivan loppu - en millään saisi vauvaa ulos, voimat ei riitä. Huusin Tonille ja kätilölle, että en pysty tähän. Toinen kätilö ilmestyi huoneeseen avuksi, vauvan sydänäänet laski edelleen aina supistaessa ja alkoi olla kiire saada vauva ulos. Jotenkin ihmeen kaupalla Tonin kättä puristaen, ja kätilön kylkeä potkien vauva syntyi klo 22:46. 


Vauva oli vähintään yhtä järkyttynyt kun minäkin, hänellä oli napanuora kaulan ympärillä mikä selittää sykkeiden laskut. Kätilö joutui häntä herättelemään hetken, mutta kaikki vaikutti olevan hyvin. Vauva pääsi heti rinnalle ja mua hymyilytti. Hitto me tehtiin se!

Muutamia tikkejä alakertaan, suihkussa käynti ja vauvan punnitus. 50cm / 3910g pelkkää rakkautta. Saatiin pientä yöpalaa ja matka jatkui kohti synnyttäneiden osastoa. Kaikki kipu oli poissa, tilalla oli pelkkä onnellisuuden ja väsymyksen tunne.

Toni oli täydellinen synnytyksessä, se ihminen tuntee mut niin hyvin. Osasi olla hiljaa sillon kun piti - ja tulla lähelle heti kun tarvitsin. Mahtava kätilö oli toinen syy miksi selvisin synnytyksestä hyvillä mielin. Oli rankkaa, teki kipeää mutta kun paikalla oli tuollaiset ihmiset niin voisin tehdä tämän uudestaan. Mikään ei mennyt niin kuin olin kirjoittanut synnytystoivelistaan, mutta mikään ei kaduta eikä mikään harmita. Me ollaan nyt perhe, eikä millään muulla ole väliä.



𝐼𝒽𝒶𝓃 𝓂𝒶𝓂𝒾𝓃𝒶 - 𝒩𝒾𝒾𝓃𝒶

KAKSI VIIKKOA LASKETTUUN AIKAAN

2 kommenttia:
"Jännittääkö synnytys?" "Onko jo merkkejä että vauva tulisi kohta?" 
"Oot varmaan ihan kauhuissaan, kun kohta pitää synnyttää!"

Ei, ei ja ei. 

Olen ihan super onnellinen, että kohta tämä odotus on ohitse. Joka ilta nukkumaan mennessä hymyilen ja ajattelen, et kumpa heräisin yöllä kamaliin supistuksiin tai siihen, että sänky lainehtii lapsivedestä. Nautin jokaisesta kivusta ja vihlaisusta vatsassa, koska tiedän että ne vie koko ajan lähemmäs määränpäätä. Lähemmäs synnytystä.

Tänään on siis raskausviikko 38+0, olin äitiyspolilla missä otettiin KTG käyrää. Vauvalla on hyvä syke, mutta vain yksi pieni supistus saatiin piirtymään. Todennäköisesti en siis synnytä ainakaan tänään. Lääkäri teki mulle ultran ja arvioi vauvan painoksi nyt 3700g, eli aika iso poika jo. Koon puolesta saisi syntyä milloin tahansa, heti kun hän itse on valmis tulemaan maailmaan.

Kohdunkaula oli kiinteä ja kiinni, ei siis merkkejä synnytyksen lähenemisestä. En ollut yllättynyt, sillä ei mulla ole ollut kunnollisia supistuksia - vain pientä polttelua. Hassua on, että mun harjoitussupistukset tuntuu päässä paineena, sillä aina supistuksen jälkeen verenpaine nousee ja aiheuttaa painetta ja kipua päähän.

Synnytys voi silti käynnistyä koska vaan yllättäen ja edetä nopeastikkin, vaikka mitään ennakkovaroituksia ei olisi. Taidan siis ottaa sairaalakassin mukaan, kun mennään mökille viikonlopuksi.


Sain uuden ajan äitiyspolille laskettuna aikana eli 19.6, silloin arvioidaan vauvan koko uudelleen ja jos hän näyttää kasvaneen paljon aletaan harkitsemaan käynnistystä. Toiveena mulla olisi luonnollinen alatiesynnytys ilman käynnistyksiä, mutta elämä ei mene aina niin kuin suunnittelee. Pääasia on, että vauva saadaan turvallisesti ulos. Tässä vaiheessa voin kuitenkin sanoa, että kolmen viikon sisään meillä on vauva - keinolla millä hyvänsä.


Mulla on sellainen tunne, että vauva syntyy 

juhannuspäivänä eli 22.6. 

Mies on sitä mieltä, että vauva syntyy 

ensviikon lauantaina 15.6. 




Milloin ja miten sun synnytys käynnistyi? 
Oliko ennakkomerkkejä, vai tuliko täytenä yllätyksenä?




𝐼𝒽𝒶𝓃 𝓂𝒶𝓂𝒾𝓃𝒶 - 𝒩𝒾𝒾𝓃𝒶
RASKAUSVIIKKO 39

Onko raskausajan ruokasuositukset hätävarjelun liioittelua?

Ei kommentteja:

Mistä on pienet vauvat (ja ruokahimot) tehty?

Aina kun puhutaan raskaudesta, tulee väkisinkin puheeksi ne kuuluisat raskaushimot. Kenen tuttu on syönyt multaa tai haistellut betonia. Kuka on himoinnut suolakurkkuja pehmiksen seassa ja mitä kaikkea kummallista. Mun raskausajan oudoin ruokahimo taisi olla sokerirasituksessa käytetty sokerilitku mitä kaikki muut tuntuivat vihaavan. Himoitsin sitä niin paljon, että töissä ollessa mulla oli oma tyhjä pullo glukoosia ja haistelin sitä vähän väliä. En kuitenkaan kehdannut juoda työpaikan sokeriliuoksia, siinä pullollisessa oli reippaat 1200 kaloria pelkkää sokeria.

Kun puhutaan raskausajan ruokavaliosta ja erityisesti siitä kiellettyjen tuotteiden listasta ihmiset jakautuu kahteen ryhmään. Toiset noudattaa orjallisesti Eviran suosituksia ja lukevat joka ikisen pakkauksen ja putelin. Toiset taas luottavat "siihen kuuluisaan maalaisjärkeen". Useita keskusteluja seuranneena mun mielestä joillain on se maalaisjärki pahasti hukassa.

Otetaan esimerkiksi graavilohi mikä on kiellettyjen listalla listeria riskin takia. Listeria on bakteeri mikä voi läpäistä istukan ja aiheuttaa tulehduksen istukkaan ja sikiöön. Tämä tulehdus lisää keskenmenon, kohtukuoleman ja ennenaikaisen synnytyksen riskiä. Usein kuulee ihmisten sanovan että "kyllä sitä graavilohta voi vähän maistaa!" Ei, ei voi. Listeria ei kysy oletko syönyt graavilohta palasen vai kokonaisen lohen verran. Jos siinä yhdessä haarukallisessa sattuu olemaan listeria-bakteeria niin tartunta on saatu. Miksi siis ottaa riskiä tässä asiassa? Se että mummon kaiman kummi söi raakaa lohta koko raskausajan ja sai terveen vauvan on vain hyvää tuuria. Sinä voit silti olla se epäonninen, joka syö vain yhden palasen ja menettää lapsensa sen takia.

Kuva: Annika Liinanki Photography

Kiellettyjen lista on pitkä, enkä ole itse täysin toteuttanut sitä orjallisesti. Pepsi maxi on tässä raskaudessa ollut mun suurin heikkous. Onnistuin välttelemään sitä ensimmäisen kolmanneksen ajan, mikä on vauvan herkintä kasvun aikaa. Sen jälkeen olen juonut sitä ilman mitään omatunnon tuskia. Pepsi max on vältettävien listalla sen sisältämän suuren kofeiini määrän takia. Kofeiini ei kuitenkaan ole tappava, vaikka ei se varmasti hyvää tee vauvalle (tai minulle).

Suosittelisin näille maalaisjärjen huutelijoille perehtymistä siihen, miksi joku asia on siellä kiellettyjen ruoka-aineiden listalla. Evira ei kiellä tai kehota välttämään huvikseen ruoka-aineita, aina löytyy pätevä syy siihen. Itse en uskaltaisi Facebookin ryhmissä tai keskustelupalstoilla neuvoa ihmisiä vasten Eviran ohjeistusta ihan mutu-tuntumalla.

"Kyllä mulle lääkäri sanoi, että Buranaa voi ottaa!"

Asia mikä mua on pitkään häirinnyt vauva-palstoja lukiessa on maallikoiden toteuttama epämääräinen lääkeneuvonta. Onneksi tämä on monessa Facebook ryhmässä kiellettyä ja siellä kehotetaan kääntymään lääkärin, neuvolan tai terantologisen tietopalvelun puoleen. Silti yhä edelleen törmää niihin jotka kertovat, että he ovat saaneet lääkäriltä luvan käyttää tiettyä lääkettä, VAIKKA se on raskausaikana kielletty - niinkuin Burana. 

Ihmiset eivät ymmärrä sitä, että jos lääkäri on antanut sinulle luvan käyttää tiettyä valmistetta - lupa on henkilökohtainen. Lääkäri on silloin arvioinut juuri sinun sairaushistorian, nykyisen tilan ja sikiön tilan ja ottaa täyden vastuun määräämästään lääkkeestä. Jollekkin toiselle henkilölle sama lääkäri voisi sanoa, että sinä et voi käyttää tätä valmistetta. 

Rakkaat raskaana olevat äidit, olkaa lähdekriittisiä ja luottakaa ainoastaan ammattilaisiin näissä asioissa. Elämme sentään Suomessa, missä ammatti apu on puhelinsoiton päässä. Suositukset muuttuvat joka vuosi ja se mikä on ollut sallittua 70-luvulla - voi nykyään uusien tutkimusten valossa olla kiellettyä. 

Raskaus-ajan ravitsemussuositukset: Evira


Meidän vauva on tehty Pepsi maxista, salmiakista, 

fetajuustosta ja onnen kyynelistä.


𝐼𝒽𝒶𝓃 𝓂𝒶𝓂𝒾𝓃𝒶 - 𝒩𝒾𝒾𝓃𝒶

SAIRAALAKASSIN SISÄLTÖ

3 kommenttia:
Raskausviikko 37 menossa ja nyt on maaginen sairaalakassi eteisessä odottamassa lähtöä. Uskon että kassi joutuu odottamaan tuossa vielä monta viikkoa, sillä eilisessä neuvolalääkärin tutkimuksessa vauva ei antanut pienintäkään vihjettä että haluaisi tulla ulos vielä. Kohdunkaulaa oli jäljellä 3cm ja se oli kiinteä ja pysyi visusti kiinni. Alan jo pelkäämään, että tässä sitä ollaan vielä heinäkuussa.

Olen pitänyt jo monta viikkoa käsilaukussa aina powerbankia, neuvolakorttia, kuulokkeita, lääkkeitä ja eväitä. Ihan siltä varalta jos täytyisi lähteä sairaalaan vaikka vaan tarkastukseen. En inhoa mitään niin paljon, kun sairaalassa istumista akku tyhjänä ja nälkäisenä. Kirjoittelin aikasemmin "Paniikkikassin sisältö" -postauksen, minkä pääset lukemaan tästä!













SAIRAALAKASSIN SISÄLTÖ:


  • Imetysliivit
  • Liivinsuojat
  • Rintapumppu

-Ostin Emma merkkisen alipainepumpun ja toivon että se pääsisi käyttöön jo sairaalassa ja auttaisi maidonnousussa. Rintapumpun voi laittaa toiseen rintaan samalla kun imettää toisesta sillä se pysyy alipaineella paikallaan ja hoitaa homman itsekseen.

  • Tutti 
-En tiedä vielä tuleeko käyttöön ollenkaan. Usein taidetaan suositella, että ensin imetyksen on sujuttava hyvin ja vasta sitten voi ottaa tutin käyttöön. Toisaalta tutin antaminen voisi totuttaa vauvan juomaan myös pullosta ja silloin isä pääsisi osallistumaan enemmän vauvan hoitoon.

  • Meikkipussi / peili / hiusharja

-Haluan hyviä kuvia sairaalassa olo ajalta ja kotiinlähtöpäivänä!

  • Hygieniatarvikkeet     (deudorantti, meikinpuhdistusliinat, shampoo, hoitoaine, suihkusaippua, shaver, hammasharjat ja tahna mulle sekä miehelle) 
  • Nenäliinat
  • Vaihtovaatteet / kotiutumisvaatteet mulle
  • Kamera ja objektiivit
  • Puhelimen laturi














Mulle ehkä tärkein juttu on eväät! Jos en ole syönyt niin minusta tulee kiukkuinen ja pahoinvoiva. Olen myös kova lohtu/stressi syöjä, varmasti vetelen eväitä naamaan aina supistusten välissä jos olo vaan sallii. Eväiksi pakkasin laatikollisen pillimehuja, sillä kesäkuussa voi olla aika kuuma ja pillimehuja on helppo juoda maatessa. Suolaiseksi syötäväksi ostin mun lemppari herkkua - siemennäkkäriä. Se ei tarvitse voita eikä päällisiä, vaan on sellaisenaan jopa parempaa kun mitkään ruis-sipsit. Herkuksi pakkasin suklaapatukoita ja miehelle proteiinipatukoita.

Meillä on myös sopimus miehen kanssa, että hän tuo mulle sitten synnyttäneiden osastolle sushia, tuoreita mansikoita ja skumppaa. Näitä olen himoinnut jo monta kuukautta ihan hulluna.



















Miehelle pakkasin oman pussukan sairaalakassiini. Se sisältää rennot vaihtovaatteet, suihkusaippuan, deudorantin ja uikkarit siltä varalta jos päästäisi yhdessä ammeeseen lievittämään supistuskipuja. Mielestäni oli tärkeä pakata miehelle oma kassi, sillä on hyvin todennäköistä että mies joutuu tulemaan sairaalaan suoraan töistä eikä välttämättä pääse heti käymään kotona.

















Vauvan kotiutumisvaatteita oli kaikista ihaninta pakata. Siinä heräsi ajatukset, että kohta sitä mennään sairaalaan kahdestaan ja tullaan sieltä kotiin kolmisin. Kohta nämä pienet vaatteet saa pukea  pienen ihmisen päälle. Vauvalle pakkasin muutaman oman harson, unilelun, sukat, tumput, pipon, housut ja pitkähihaisen-ja lyhythihaisen bodyn. Sään mukaan valitsen sitten kumpi body laitetaan päälle kotiinlähtö päivänä.

Kotona laitoin turvakaukalon valmiiksi ja siinä odottaa vauvaa pörröinen nallepuku mihin pienen voi sitten sujauttaa kun mies tulee hakemaan meitä sairaalasta. Omaa autoa meillä ei ole, mutta meillä on usein anopin tai appiukon auto lainassa. Täytyy siis vielä opetella miehen kanssa turvakaukalon telakan asennus autoon ja kaukalon kiinnittäminen. En halua, että opettelu alkaa vasta sairaalan parkkipaikalla. Haluan mahdollisimman nopeasti ja rauhassa kotiin ilman turhaa stressiä siitä onko se kaukalo nyt varmasti oikein asennettu.


𝐼𝒽𝒶𝓃 𝓂𝒶𝓂𝒾𝓃𝒶 - 𝒩𝒾𝒾𝓃𝒶
RASKAUSVIIKKO 37

Mikä oli sun MUST-juttu sairaalassa olo aikana?