Äiti joka vihaa leikkimistä
Vauvasta taaperoksi - mikä on parasta taaperon äitiydessä
Juhlien jälkeen suuntasimme mökille viettämään rentoa perhe-juhannusta. Taapero oli kiukkuinen aikaisemmin saamistaan rokotuksista ja kuumeili ensimmäisenä päivänä mökillä. Kuume onneksi laski särkylääkkeillä ja taapero viihtyi pitkiä aikoja varjoisassa uima-altaassa. Yöt meni hieman huonosti, sillä mökillä oli kuuma ja taapero ei ole tottunut nukkumaan pinnasängyssä. Ei voitu ottaa häntä viereen, sillä sänky oli niin korkea. Olisi voinut käydä huonosti, jos taapero olisi pudonnut yöllä.
Parasta mökki-juhannuksessa oli herätä auringonpaisteeseen ja mennä ulos juomaan aamukahvit, sekä käydä yksin hiljaisuudessa aamu-uinnilla. Missään muualla tämä ei ole mahdollista, vaikka halusin mökiltä pian kotiin, tuli nyt jo ikävä niitä aamuja.
Mikä on parasta taaperon äitiydessä?
Vauvavuoden ihanat ja ei niin ihanat muistot
Vauvakirjan täyttöä
Pieni ja täydellinen
Yliherkkyyksistä ylitse
Oma koti hukassa
Vauvavuoden saldo:
Satoja litroja äidinmaitoa, tuhansia pusuja ja miljoona kikatuskohtaustaSiitä on meidän vauvavuosi tehty
Kesäretki taaperon kanssa pyöräkärryllä
Pyöräily taaperon kanssa
Ensimmäisellä kerralla päätettiin pyöräillä vain n. 3km matka, jotta nähdään miten taapero viihtyy kyydissä. Pyöräkärryssä taapero pysyi hyvin suojassa auringolta ja sinne kävi mukava ilmavirta ötökkäverhon läpi. Kypärästä hän ei oikein välittänyt, mutta suostui lopulta pitämään sitä päässä kunhan vauhtiin päästiin. Pyöräkärryssä suojavarusteina on käytettävä pyöräilykypärää ja viisipiste-valjaita. Kärry on myös hyvin tukeva, eikä kaadu vaikka polkupyörä kaatuisi. Tästä syystä pidin tätä meille sopivampana vaihtoehtona, kun mietittiin pyöräkärryn ja tarakkaan kiinnitettävän istuimen väliltä.
9 X AAMUPALAA VAUVALLE - kun puuro ei enää kelpaa
Ei hemmetti! Vauva ei syö enää puuroa, apua!
1. Puurorieskat
2. Hedelmälautanen
3. Sokeriton jugurtti
4. Smootie
5. Banaanilettu
6. Leipä tai riisikakku
7. Tattarimurot tai TALKmuru
8. Maissisose
9. Munakas
Ihan mamina - Niina
Imetys ahdistaa, saanko jo lopettaa imetyksen?
Vauvan ollessa 9 kuukauden ikäinen hän sairastui epilepsiaan ja sai kouristuskohtauksia joiden vuoksi olimme sairaalassa useita öitä seuraavien kuukausien ajan. Olin niin ahdistunut sairaalassa, etten pystynyt imettämään kuin harvakseltaan. Vauva sai korviketta osastolla ja siitä eteenpäin hän sai myös muutaman kerran päivässä korviketta kotona. Imetyskerrat vähenivät kahteen kertaan vuorokaudessa ja olin helpottunut, vaikka samalla koin paljon surua vauvan vierottaessa itseään tissistä. Hän tuntui nyt niin isolle.
Tällä hetkellä imetän vauvaa enää vain aamuisin hämärässä makuuhuoneessa hänen maatessa kainalossani. Ne hetket ovat ihania, silloin ei ahdista vaan kaikki tuntuu hyvälle. Harvoja hetkiä, kun tuo pian 1-vuotias on vielä aivan pieni vauva siinä aamu-unisena tissi suussa. Kaipaan silti sitä, että mun keho on täysin vain minun käytettävissä. Vuokrasin ensin kohtuani 9 kuukautta ja siihen päälle tissejä vuoden, alan olla kypsä.
Milloin on hyvä aika lopettaa imetys?
Kukaan ei voi sanoa juuri sinulle oikeaa aikaa lopettaa imetys. Imetys on aina hyväksi vauvalle ja isommallekkin lapselle sanoi kuka mitä hyvänsä. Lääketieteellisiä syitä lopettaa imetys on muutamia, mutta jos itsellä on halua imettää ja lapsella halu käydä rinnalla imetys on enemmän kun okei. Tiesitkö, että lapsen luontainen rinnalta vierottautumisikä on 2-7-vuotta?
Mun mielestä imetys kannattaa lopettaa silloin, jos äiti ei enää pysty, halua tai jaksa imettää. Jokainen siis saa itse arvioida voimavaransa imetykseen. Pienen vauvan kohdalla itse yrittäisin sinnitellä mahdollisimman kauan (lähemmäs vuoden ikään), jos se on mahdollista. Apua voi ja kannattaa hakea Imetyksen tuki sivuilta ja facebook tukiryhmästä Imetyksen tuki. Imetyksen tuki sivuilla voit kysyä apua chatista anonyyminä, tai kirjoittaa postauksen facebook ryhmään. Sinulle vastaa aina koulutettu imetystukiäiti.
Ei kuitenkaan ole väärin lopettaa imetystä aikaisemmin. Suomessa suositus imetyksestä on vähintään 1-vuotiaaksi, mutta kansainvälinen WHO suosittelee vähintään 2-vuoden ikään asti. Muista, että sinä et kuitenkaan tarvitse kenenkään lupaa tai hyväksyntää imetykseen tai sen lopettamiseen. Se on täysin sinun ja lapsen välinen asia. Voihan se olla, että lapsi alkaa itse vierottamaan itseään, niin kuin meillä kävi yöimetysten kanssa. Yhtäkkiä 8 kuukauden ikäisenä vauva päätti, ettei halua tissiä yöllä vaikka heräili vielä usein. Nyt näyttää siltä, että kohta meillä jää myös aamu-imetykset pois. Tuntuu haikealle, mutta samalla helpottavalle. Onnistuin sentään vuoden ikään asti!
Tämä tarkoittaa, että olen tuottanut äidinmaitoa
lapselleni satoja litroja!
Raskausmaha ikävä - ihanat masukuvat!
Niin vaan tuli sekin päivä, että mulla on ikävä raskausmahaa. Viimeinen raskauskolmannes kävi niin rankaksi henkisesti ja fyysisesti, että luulin ettei tämä päivä koskaan tulisi. Nyt voin kuitenkin todeta, että olisipa mulla sellainen ihana "puolivälin masu". Sellainen, ettei takki mahdu kiinni, mutta maha ei vielä paina niin, että sattuu. Onneksi päätin kuvauttaa raskausvatsan silloin, kun se oli vielä kauniin pyöreä ja mun oma vointi oli hyvä. Loppuraskaudesta tuskin olisin halunnut enää olla kuvattavana kaikkine turvotuksineni.
Meillä oli masu-kuvaukset huhtikuussa, kun raskausviikkoja oli n. 28 ja kuvista tuli todella kauniita. Näissä Annika Liinankin ottamissa kuvissa näkyy onnellinen ja seesteinen esikoisen odottaja. Miten voikaan tunnelma välittyä kuvien kautta näin hyvin.
Mä olen aina ollut kova jännittämään kuvauksia, vaikka olen ollut kameran edessä useamman kerran. Erityisesti raskauskuvat jännittivät mua, koska halusin saada vauvakirjaan onnistuneita kuvia. Halusin ammattilaisen kuvaamaan, jotta voisin teettää kuvista ehkä jopa taulun makuuhuoneen seinälle. Raskaus on niin spesiaali juttu, että se ansaitsee tulla ikuistetuksi.
Miten kamera-jännityksestä pääsee eroon?
Mun mielestä kotona tai kotia muistuttavassa ympäristössä tehdyt kuvaukset on paljon helpommat, kun studiolla tai ulkona. Kuvaajan tullessa meidän kotiin, olin heti huomattavasti rentoutuneempi. Ajattelin, että tuossa on vain ystävä tulossa kahville kameran kanssa, vaikka tapasimmekin ensimmäistä kertaa. Omassa kodissa vähäiset vaatteet eivät tunnu niin paljastavilta, kun studiossa ja pissalla kehtaa juosta masunsa kanssa niin usein kun tarvitsee. Tärkein asia kuvauksissa rentoutumisessa on henkilökemia. Luota kuvaajaan, naura, hassuile, hölmöile ja leikittele hieman. Ole oma ihana itsesi.
Annika oli kuvaajana aivan ihana. Hänestä huokuu lämpö, mikä välittyi myös minuun. Parasta oli, että hän ohjasi minua koko ajan. Mun ei tarvinnut miettiä, että vilahtaako kuvissa jotain sopimatonta tai roikkuvatko hiukset rumasti naamalla. Kuvaaja hoiti kaiken, minä vain silittelin mahaani. Annika neuvoi minulle hyviä asentoja, oikaisi välillä vaatteitani ja sai rennolla juttelulla tilanteen tuntumaan aivan arkipäiväiselle. Ihan kun oltaisi tunnettu aina.
En varmaan milloinkaan unohda tuota ihanaa ensimmäistä raskausvatsaa ja sitä tunnetta, kun sait syödä mitä lystää kärsimättä turvotuksesta! Raskausmaha oli aina siinä peittämässä eilisen herkuttelut. Esittelin raskausmasua ylpeydellä ja pidin paljon tiukkoja trikoomekkoja korostaakseni sitä kaunista pyöristyvää vatsaa. Nyt on masu poissa, mutta tilalle sain kauniin pojan mitä silitellä ja suukotella.
PS: Myös blogin banneri on Annikan käsialaa! Tästä pääset kurkkaamaan hänen instagram tilin.
8 ASIAA, MITKÄ OLISI IHAN PERSEESTÄ ILMAN PARISUHDETTA
1. Lattiakaivojen ja viemärien puhdistus
Oksettavin asia ikinä on alkaa putsaamaan suihkun lattiakaivoa sitten, kun huomaa ettei vesi enää katoa lattialta suihkussa käydessä, vaan huomaat seisovasi puoleen sääreen ylettävässä lammikossa. Asia mitä en vain pysty tekemään, vaikka 98% hiuksista mitä viemäreissä on ovat minun.
2. Joutuisin maksamaan hieronnasta
Mieheni ei juuri koskaan sano mulle, että "en jaksa hieroa" kun menen valittamaan hänelle kipeitä hartioita. Hän hieroo aina ja ihan ilmaisiksi. Haisevat sukat unohtuu heti, kun saa kunnon hieronnan telkkaria katsellessa.
3. Seksi
Sinkku äitinä seksin hankkiminen(?) olisi mielestäni liian vaivanloista. Sitäpaitsi ekat kerrat uuden kumppanin kanssa on aina ihan kauheita. Kumpikin luulee tietävänsä mistä toinen tykkää, mutta jälkeenpäin molemmat vaan esittää, että oli kivaa. Ei yleensä ollut.
4. Täytyisi aina lähteä itse kauppaan
...tai Mäkkärin autokaistalle. Niin helppoa laittaa kumppanille viestiä, että "toisitko vessapaperia ja suklaata, kun pääset töistä". On myös huomattavasti kivempi käydä yksin kaupassa puolison hoitaessa lasta, kun raahata lasta mukana kauppareissulla.
5. Yöllä painajaiseen herääminen
Kun herää yöllä kylmänhikisenä kamalimpaan painajaiseen koskaan ja sydän hakkaa niin, että henkeä ahdistaa on ihan parasta voida raottaa kumppanin peittoa ja käpertyä sinne kainaloon. Kunnes hän alkaa kuorsata..
6. Asuntoon tunkevat ampparit, hämähäkit ja naapurin narkkari
Näiden häätö kuuluu kumppanille.
7. Kipeenä olo
Mikä ihana syy saada palvelua! Ei tarvitse itse käydä apteekissa, ajaa lääkäriin tai hakea herkkuruokaa. Aikaisemmin sitä halusi pysyä piilossa kipeänä (tai krapulaisena) kaikilta ihmisiltä, mutta kumppanin tullessa tarpeeksi läheiseksi on vaan kiva, että joku hoitaa.
8. Sukujuhlat
Varsinkin häät, missä sinut ilman avecia laitetaan istumaan lasten pöytään tai senioreiden seuraan. Ainoa kiva puoli sinkkuna olemisessa häissä on se, jos bestman sattuu olemaan sinkku ja komea.
Unohdin unikoulut - vauva oppi nukkumaan itse
Jostain syystä mulle oli jäänyt päähänpinttymä siitä, että vauvan pitäisi olla nukkumassa ennen klo 19 illalla ja päiväunia ei saisi nukkua neljään tuntiin ennen yöunille menoa eli klo 15 jälkeen. Yritin toteuttaa tätä aikataulua pitkään ja vaikka vauva nukkui yöt heräilemättä, hän nousi joka aamu klo 4-5, eli ihan hemmetin aikaisin. Kokeilin kaikkia unikouluja, mitkä vain hyvältä tuntui ja sain niistä joskus hetkellistä apua, kunnes tilanne taas riistäytyi käsistä.
Vauva on nyt saanut itse päättää uniaikataulustaan muutamana päivänä. Hän nukkuu päiväunet klo 9-10 ja klo 15-16, yöunille mennään klo 20. Havainnoin hänen väsymysmerkkejä ja olen oppinut aikatauluttamaan leikkimisen, ulkoilun ja ruokailun lapsen luontaisen unirytmin mukaan. Hän nukahtaa lähes itsenäisesti sänkyyn tutin avulla ja vieressä makoilemalla. Aamulla herätään aikaisintaan klo 6, mutta parhaimpina aamuina ollaan nukuttu lähes 8 asti! Ihan uskomaton fiilis herätä itse virkeänä ENNEN vauvaa. Hän tarvitsi ainoastaan aikaa.
MEIDÄN PÄIVÄRYTMI
7:00 Aamupala
9:00 Päiväunet 1h
11:00 Lounas
12:00 Ulkoilua / kauppareissu
14:00 Välipala
15:00 Päiväunet 1h
16:30 Päivällinen
19:00 Iltapala
20:00 Yöunille
Meidän yöhulinat alkoivat vauvan ollessa 4 kuukauden ikäinen ja siitä asti ollaan kokeiltu kaikkia keinoja hänen yöuniensa parantamiseen. Mikään ei ole toiminut. Pahimmillaan vauva heräili useaan kertaan yössä ja valvoi aina 2-3h pätkiä, jolloin istuimme miehen kanssa vuorotellen hyssyttämässä häntä takaisin uneen. 8 kuukauden iässä vauva lopetti itse yösyömiset, eikä huolinnut enää tissiä öisin. Silti hän heräili, valvoi ja huusi. Kävimme neuvolan uniohjaajalla, luin netistä uniohjeita ja olin jopa vähällä viedä vauvan sairaalan unikouluun. Väsyin itse niin, etten edes jaksanut yrittää enää. Nukuimme koko perhe patjalla lattialla, jotta ei tarvitsisi nousta sängystä aina kun vauva herää.
Vauvan ollessa 9 kuukauden ikäinen hän sairastui epilepsiaan. 10 kuukauden iässä aloitettiin lääkitys epilepsian hoitoon ja siihen loppuivat yöheräilyt. Enää ei tarvinnut juosta 20 min välein antamaan tuttia iltaisin ja silittämään vauvaa uneen. Ehkä epilepsia on aiheuttanut yöhulinat? Silti nousimme joka aamu klo 4-5, kunnes vauva sai itse säätää unirytminsä kuntoon.
Nyt meillä nukkuu onnellinen perhe (tosin edelleen perhepedissä). En ole vielä halunnut luopua perhepedistä, mutta vauvan siirtämistä pinnasänkyyn voisi kokeilla nyt kun hän nukkuu läpi yöt. Kaikki aikanaan ja omalla painolla. Nautitaan nyt näistä kokonaisista öistä ja virkeästä olosta.
Epäsopiva lääke, kouristukset vaan lisääntyvät
Saako muiden lapsia komentaa? Onko pakko puuttua?
Aloin pohtia ihmisten suhtautumista siihen, jos joku ventovieras komentaisi tuntematonta lasta. Äiti kertoi kerran pelastaneensa parivuotiaan lapsen ostoskärryistä putoamiselta pää edellä, ja oli saanut pelkästään huutoa lapsen äidiltä kiitokseksi. Ei kuulemma olisi saanut koskea tähän vieraaseen lapseen, vaikka hän oli vaarassa. Mä olen hirveän arka puuttumaan asioihin tai sanomaan mitään tuntemattomille. Olen ujoudetani juuri se ihminen, joka kaupassa hymyilee vaivaantuneena ja odottaa, että mun edessä seisova ihminen tekee tilaa. Mielummin kun sanoisin suoraan "anteeksi, voisitko väistyä".
Vuosien päästä jos mun lapsi leikkisi vaarallisessa paikassa, kiusaisi muita, tai muuten hölmöilisi toivoisin todella, että joku puuttuisi siihen. Olisin kiitollinen tälle aikuiselle, joka uskaltaa auttaa. Tuntuu, että suomalaiset ajattelee helposti "ei ole mun lapsi, en voi puuttua" vaikka näkisivät jotain vakavaa, kuten kiusaamista. Eräs äiti kertoi minulle, että kaupassa käydessä hänen esikoinen juoksi parkkipaikalle, eikä äiti pystynyt juoksemaan perässä, koska oli viimeisillään raskaana. Suurin osa ihmisistä vain katsoi vierestä äidin taapertaessa perässä minkä jaloistaan pääsi.
Ihmiset pelkäävät puuttua muiden asioihin, samalla kun kuitenkin arvostellaan vanhempia ahkerasti. Mennään kotiin ja kirjoitetaan paikalliseen facebook ryhmään, että mitä ne "saamarin pennut" taas tekivät puistossa. (Tai niin kun minä kirjoitan blogiin, heh) Ei kuitenkaan vahingossakaan auteta vanhempia komentamalla lapsia itse. Usein lapsi tottelee jopa paremmin vieraan käskyä, vaikka joskus aikuinen voi saada jopa haistattelua osakseen. Ne on silti lapsia ja tarvitsevat apua.
Mä teen nyt lupauksen, että aina nähdessäni lapsia vaarallisessa leikissä tai kielletyissä puuhissa puutun siihen välittömästi, koska toivon, että joku tekee sen myös minun lapselle tulevaisuudessa.
Milloin "nuoresta äidistä" tulee ihan vaan äiti?
Hyvin yleisiä lauseita, mitä varmasti moni muukin saman ikäluokan äiti on saanut kuulla raskausaikana ja äidiksi tullessaan. En usko kenenkään tarkoittavan pahaa, mutta mun korvaan aina hieman särähtää nimitys "nuori äiti". Kun mua nimitetään nuoreksi äidiksi, se luo tahattomasti mulle paineen todistella itseäni. Todistaa, että vaikka olen nuori, olen silti erinomainen äiti. En tiedä mistä se johtuu. Ehkä kaikista niistä kerroista, kun kuulee ihmisen huokaavan syvään ja sanovan "voi kun sä olet niin nuori..."
Kun puhutaan nuoresta äidistä, häntä selvästi verrataan muihin äiteihin. Hänet erotetaan muista etuliitteellä "nuori". Miksi me ei voitaisi olla vain äitejä iästä riippumatta? Niin kun sanoin Iltalehden haastattelussa aikaisemmin "muut haaveilivat matkustelusta, minä haaveilin vauva-arjesta". Äitiys parikymppisenä oli minulle niin selvä asia, etten edes tunne olevani nuori äiti. Olen vain äiti, en kaipaa mitään etuliitettä.
"Ihan vaan normaalin ikäinen äiti"
En tiedä missä iässä lapsia pitäisi tehdä, jotta saisi pelkästään "äiti" -tittelin. Aina ihminen on joko "nuori äiti", "vanha äiti" tai "oli se nyt korkea aika hankkia lapsia" -äiti. Joko kauhistellaan, että "joko te nyt hankitte lapsia" tai "ettekö te nyt vieläkään..?" Sitten kun on kolme lasta ja ikää alle 30-vuotta päivitellään sitä, että "johan sinä olet ollut ehtiväinen". Äitiys on niin ihmeellinen asia, että siitä riittää ventovieraillekkin ihmeteltävää ja puheenaihetta vuoksiksi, olitpa millainen tai minkä ikäinen äiti tahansa. Ainoa äiti ketä kukaan ei ole vielä tainnut kyseenalaistaa tai ihmetellä on Neitsyt Maria. Paitsi kysymys kuuluukin, että miten hän on oikein tullut raskaaksi?