Alle 25-vuotiaana ei pitäis hankkia vauvaa

Onko koskaan oikea aika lisääntyä? Fyysisesti naisen keho on parhaimmillaan 20-25-vuotiaana mitä tulee raskauteen. Keho on silloin hedelmällisin ja kestää yleensä paremmin raskauden fyysiset muutokset sekä raskauskomplikaatioiden riski on pienempi. Mutta onko nainen silloin henkisesti tarpeeksi kypsä elämänmuutokseen? Tähän tuskin on oikeaa vastausta, jokainen ihminen on yksilö. Voihan olla, että joku pitkälti yli kolmekymppinen on fyysisesti huomattavasti paremmassa kunnossa verraten johonkin parikymppiseen. Tämäkin on niin yksilöllinen asia.

Mua alkoi tänään taas hirveesti ärsyttää facebook keskustelu teiniäideistä / nuorista äideistä. Erityisesti otti päähän kommentti: "Kenenkään alle 25-vuotiaan ei pitäisi hankkia lapsia. Ei voi olla tarpeeksi elämänkokemusta vielä silloin". Siis voi hyvänen aika. Oli pakko sulkea facebook, koska olisin saattanut raskaushormoneissani kommentoida siihen jotain todella kärkästä ja sarkastista.

Toisaalta julkaisussa oli myös kommentteja ja kauhisteluja siitä että nelikymppiset vielä hankkivat lapsia. Silloin ollaan jo kuulemma ihan liian vanhoja eikä jakseta samalla tavalla ja lapsesta voi tulla vaikka kehitysvammainen kun "äiti on NIIN vanha". Tälläiset kommentit saivat myös mun verenpaineen nousemaan. Tunnen useamman naisen, jotka ovat yrittäneet useita vuosia raskautua ja raskaus on onnistunut vasta lähemmäs 40-vuoden iässä.

Miksi kukaan kokee oikeudekseen kauhistella toisen raskaus uutista? Mielestäni jokaisella saa ja pitää olla oma mielipide asioihin, mutta jos kommentoit mielipiteesi toisen iloiseen uutiseen ilman että sitä on kysytty - olet mennyt liian pitkälle. 

Älä kommentoi näin kun sinulle kerrotaan vauva uutinen:

"OHO! Miten sä jaksat kun oot noin vanha??"

"Oliks tää vahinko, kun teillähän on jo kolme lasta?"

"Voi että, nyt sulla jää koulut kesken ja varmaan poikaystävä jättää sut kun ootte noin nuoria vielä"

"Sun vanhempas varmaan suuttu kauheesti, nythän ne joutuu hoitamaan ton lapsen ku sä oot vasta teini".

Tälläisten kommenttien sijaan suosittelen joko olemaan hiljaa tai sanomaan näin: 

"Onneksi olkoon! Muista että minulta voi aina pyytää apua jos tarvitsee, varmasti saat myös tukea neuvolasta / läheisiltäsi."

Raskaus yhdistää naisia

Minusta on ollut ihana huomata kuinka raskaus yhdistää naisia oli ikää sitten 20, 30 tai 40-vuotta. Raskauden suhteen kaikki naiset ovat samalla viivalla, kokevat samoja asioita ja aina löytyy yhteistä puhuttavaa. Raskauden ansiosta olen tutustunut aivan ihaniin ihmisiin ja lähentynyt entisestään joidenkin vanhojen tuttujen kanssa jotka ovat samassa tilanteessa. Parasta siinä on, ettei ikäeroa oikeastaan huomaa.

Minusta tuntuu, että eniten mielipiteitä jakavat julkisesti ne ihmiset joilla ei itsellään ole vielä yhtään lasta. Asia pitäisi jättää aina omaan arvoonsa, mutta vaikka Suomessa on sananvapaus ei se tarkoita sitä että tarvitsee olla tahditon. Käytöstavat kunniaan myös netissä! 

𝐼𝒽𝒶𝓃 𝓂𝒶𝓂𝒾𝓃𝒶 - 𝒩𝒾𝒾𝓃𝒶

Saattaisit pitää myös:

Ärsyttävimmät asiat mitä ihmiset sanoo vauvakuumeiselle.

9 x HAUSKAA FAKTAA RASKAUDESTA

Neljä kuukautta vauvan tuloon!

Tällä viikolla mulla on syttynyt päässä useampi lamppu. Ensinnäkin tajusin, että en enää mahdu muihin housuihin kun mammapöksyihin. Mulla on jo niin iso vauvamasu, ettei sitä voi enää piilottaa. Masu on saanut jo hirveesti huomiota töissä vaikka pidän löysiä työvaatteita. Eniten kuitenkin järkytti tämä fakta - kohta on kevät ja mä en mahdu farkkuihin. Mulle kevät ja ensimmäiset kunnon plussakelit on ollut aina vuoden kohokohta, olen etsinyt kaapin pohjalta lemppari farkut ja nahkatakin onnellisena. Not this year!

Toinen lamppu syttyi eilen, kun raskaus-sovellus ilmoitti "jos vauva syntyisi nyt, sillä olisi jo pieni mahdollisuus selvitä". Meinasi itku tulla, hengissä pysymisen mahdollisuus kasvaa joka viikko tästä eteenpäin ja viikolla 25 jopa kahdeksan vauvaa kymmenestä selviää hengissä. Miten meidän vauva voi olla jo niin iso, että sillä olisi mahdollisuus selvitä synnytyksestä kun vastahan mä tein positiivisen raskaustestin.

Asioita mitä pitää vielä tehdä ennen vauvan syntymää:

ISYYDEN TUNNUSTUS: Me ajateltiin tehdä isyyden tunnustus etukäteen neuvolassa. Kuulemma hyvin yksinkertainen juttu, molempien vanhempien pitää olla paikalla ja mukaan tarvitsee vain kuvallisen henkilöllisyystodistuksen. Vauvan syntymän jälkeen paperit odottaa 30 vuorokautta jonka aikana isä voi perua tunnustuksen, sitten ne lähetetään eteenpäin ja asia on hoidettu. Helppoa!

SYNNYTYSVALMENNUS: Haluan ehdottomasti osallistua synnytysvalmennukseen, vaikka en halua liikaa suunnitella omaa synnytystäni, ettei tule pettymyksiä jos asiat ei menekkään niin kuin itse halusin. Minulle on tärkeää nähdä paikka missä vauva tulee syntymään ja nähdä ne erilaiset välineet mitä synnytyksessä tai kivunlievityksessä voidaan käyttää. En halua tilannetta missä tuskailen kamalissa supistuksissa ja Toni ei tiedä mihin minut kuuluu viedä ja perille päästyäni katson kauhulla kaikkia juttuja mitä kätilö kaivaa esille. 

VAUNUT: Nämä on yksi tuskan ja murheen aihe. Haluan täydelliset vaunut, mutta täydellisten vaunujen hintalappu on sellainen että itku pääsee pelkästä ajatuksesta. Olen ahkerasti seurannut kirppisryhmiä ja toria jos siellä vilahtaisi ne minun unelma vaunut millä hintalappu olisi edes puolittunut. Vaunut ovat niin vähän aikaa yleensä käytössä, että käytettynäkin löytää upeita vaunuja. Olen muutenkin suosinut kirppistelyä mitä tulee vauvan tarvikkeisiin. Enemmistö vaatteista ja tavaroista on ostettu käytettynä.

KELA: Tämä asia aiheuttaa minulle päänsärkyä. Täytyy tutustua ja tehdä äitiysraha hakemus sekä äitiysavustus eli äitiyspakkaus hakemus. Ilmeisesti pitää myös tehdä lapsilisä-ja vanhempainraha hakemus sekä hakea lapsilisää. Olen aivan hukassa mitä tulee kelan kanssa asioimiseen. Eikö nämäkin asiat hoituisi yhdellä lomakkeella? Todennäköisesti ei.

VAUVAN HUONE: Meidän entinen vierashuone eli nykyinen vauvanhuone täytyy tapetoida uudestaan, siellä oli söpöt kukkatapetit mutta ihana koiramme Bobi päätti kerran käydä kastelemassa kukat. Eli suomeksi sanottuna hän kusi tapeteille. Huoneessa on jo vaatekaappi ja sitteri. Haluaisin sinne vielä lipaston, maton, hyllyjä ja kummitätini kustomoiman kehdon. Nojatuoli olisi myös kiva, mutta ei välttämätön koska todennäköisesti imetän sängyssä tai sohvalla. Täytyy myös tehdä kauppalista ja hankkia kaikki pikkutarvikkeet kuten vaipat, voiteet, pumpulipuikot, tuttipullot ja rintapumput. 

VAUVAVAKUUTUS: Mielestäni vakuutus on ehdoton, jos vauva perii mun geenit hänestä tulee allerginen joten lääkärikäyntejä on luvassa. Tähän vakuutus on suuri helpotus! Ikinä ei myöskään tiedä mitä synnytyksessä tapahtuu minulle tai vauvalle. Vauva voi myös päättää syntyä keskosena ja silloin sairaalakustannukset saattaa nousta korkeiksi.

Ihan uskomatonta ajatella, että neljän kuukauden päästä minulla on pieni poika sylissä. Neljä kuukautta on hirveän lyhyt aika! Olen sanonut kaikille, että en jaksaisi yhtää enää odottaa vauvan tuloa. Nyt kuitenkin kun laskettu aika lähestyy tunnen positiivista jännitystä. Aika on mennyt todella nopeasti. 

𝐼𝒽𝒶𝓃 𝓂𝒶𝓂𝒾𝓃𝒶 - 𝒩𝒾𝒾𝓃𝒶

Meidän seikkailut löytää myös instagramista!

@niinaman

Saattaisit pitää myös:

Olen allerginen tyynylle

Bye bye boobies!

Raskausajan ihanat lääkärikäynnit osa 1

Olen allerginen tyynylle

Mitä meille kuuluu?

Viimeiset pari viikkoa on ollut henkisesti hyvin rankkoja. Ollaan riidelty Tonin kanssa aina kun ollaan oltu yhdessä - tai sitten ollaan vaan nähty aamuisin ennen töihin lähtöä ja silloinkin kinattu jostain. Lauantaina sitten puhdistettiin ilmaa oikein kunnolla - eli minä huusin ja Toni laitto mut istumaan keittiön pöydän ääreen ja pakotti puhumaan. Pari tuntia myöhemmin oltiin sovittu, tehty parisuhteen jatkohoito suunnitelma ja päätettiin haudata sotakirveet ja lähteä syömään. 

En ymmärrä miksi se on mulle niin hemmetin vaikeaa istua alas ja avata suu. Kertoa toiselle mikä v#tuttaa. Annan aina jostain syystä tilanteen ajautua siihen pisteeseen että räjähdän kerralla kunnolla ja sitten kärsii Tonin lisäksi astiat ja ovien karmit. Onko ihan normaalia olla näin tunnevammainen, että yrittää niellä kaiken kunnes on kurkkuaan myöten täynnä?

Mitä vauvalle kuuluu?

Vauva kasvaa ihan hirveetä vauhtia! Tai ainakin mun maha kasvaa. Rakenneultrassa poika vastasi painoltaan jo 5pv isompaa kun piti. Tämä fakta ei helpottanut yhtään mun pelkoa siitä, että vauvasta tulee yli viisi kiloinen sumopainija joka repii mut kahtia enkä toivu synnytyksestä koskaan. Mulla on myös järkyttävä sektiopelko. Pelkään leikkausta ihan hirveästi ja pelkkä ajatus saa mut voimaan pahoin. Taidan marssia synnärille raskausviikolla 38 ja sanoa etten poistu ennen kuin synnytys on käynnistetty, ettei vauva pääse kasvamaan liian isoksi. 

Olen myös saanut ihania uusia raskaus vaivoja. Si-nivel lantion alueella vaivaa yhä, se menee jumiin päivittäin ja aiheuttaa kipua mikä taas haittaa kävelyä. Silti vielä ehkä inhottavampi vaiva on kummalliset allergiaoireet! Ensin huomasin, että saan allergiaa porkkanasta vaikka en edes söisi sitä - riittää että porkkanaa on avoimessa pussissa / kulhossa samassa huoneessa. Eikä oireet ole mitään pieniä, vaan ihan selvää hengenahdistusta ja kutinaa. Makoilin yksi ilta olohuoneessa pörrötyynyn päällä, vajaa puolen tunnin päästä alkoi kamala kaulan kutina, aivastelu ja hengenahdistus. KUKA HITTO ON ALLERGINEN TYYNYLLE!? 

Vajaa kolmen viikon päästä pääsen sokerirasitukseen. Nyt myös se on alkanut stressaamaan - mitä jos maha kasvaa näin kovaa vauhtia siksi että minulla on raskausdiabetes? Voin myös sen jälkeen sanoa rehellisesti asiakkaille töissä, että "ei se sokerirasitus ole niin paha kuin on peloteltu". Tuntuu että tuo koe on monelle odottajalle hirveän stressaava ja pelottava ajatus. Vauvapalstoilta saat lukea jatkuvasti kuinka labrahoitaja ei osannut ottaa verikoetta, sokerilitku on niin karmeaa että tuli oksennus ja kaiken lisäksi pyörryin ja melkeen kuolin! Mua lähinnä naurattaa nämä, ainakin suurin osa mun asiakkaista on sanonut, että "eihän tää nyt niin paha juttu ollut!". 

Rakas anna mulle vartti

Suurin osa meidän riidoista on johtunut yhteisen ajan puutteesta ja mun hormoni heittelyistä. Sovittiin uusi keino parantaa asiaa, meillä on lauantaisin treffipäivä jolloin tehdään jotain kahdestaan. Joko käydään syömässä, urheilemassa tai leffassa. Lisäksi arkisin tarvitaan joka päivä 15-minuuttia. Tuon 15 minuutin aikana ei ole mitään muuta kun me. Istutaan alas, puhutaan päivän kuulumiset tai ollaan vaan hiljaa sylikkäin. Ilman tv:tä, puhelimia tai mitään muuta häiriötä. 

Raskausviikko 23 

121 päivää jäljellä

56.8% raskaudesta kulunut

𝐼𝒽𝒶𝓃 𝓂𝒶𝓂𝒾𝓃𝒶 - 𝒩𝒾𝒾𝓃𝒶

Löydät meidät myös instagramista!

@niinaman

Saattaisit pitää myös:

Unohdin harrastaa seksiä raskaana

Bye bye boobies!

Mitä keholle ja mielelle tapahtuu raskaana?

Unohdin harrastaa seksiä raskaana

Seksi on yksi iso osa meidän parisuhdetta. Se on tapa osoittaa rakkautta ja läheisyyttä ja ollaan molemmat huomattu, että jos ei harrasteta seksiä tarpeeksi usein se aiheuttaa muita turhia riitoja arjessa. Mielestäni seksiä ei pidä unohtaa raskausaikana, kaikki eivät pysty harrastamaan seksiä pahoinvoinnin, kipujen tai haluttomuuden takia mutta asiaan voi olla ratkaisu joka tyydyttää suhteessa molempia osapuolia.

Raskaus on antanut omat haasteensa seksin ylläpitoon. Alkuraskaudesta minulla oli kauhea olo omassa vartalossani ja inhosin olla alasti jopa oman miehen lähellä. Asia kuitenkin meni ohi, kun raskaus eteni toiselle kolmannekselle. Aloin rakastaa kasvavaa vatsaani ja tuntea oloni jopa kauniiksi ja hehkeäksi. Raskausvartalo alkoi miellyttää omaa silmää ja siksi myös seksuaaliset halut alkoi heräillä taas.

Kuvioon tuli kuitenkin muut vaivat. Seksi alkoi olla välillä kivuliasta ja epämukavaa, jossain vaiheessa jännitin seksin harrastamista koska se saattoi yhtäkkiä tuntua epämukavalle ilman mitään varoitusta. Tämä taitaa johtua vauvan kasvusta ja liikkeistä kohdussa, vauva saattaa painaa niin että yhdyntä on kivuliasta tietyssä asennossa.

Limakalvojen kuivuus on myös yleinen vaiva raskausaikana. Siihen auttaa vain yksi asia - runsas liukkarin käyttö! Kannattaa oikeasti panostaa laadukkaaseen liukkariin ja kokeilla eri merkkejä jotta löytyy se sinua tyydyttävä vaihtoehto. Se ensimmäinen pirkka purkki mikä Prismasta sattuu käteen ei aina ole se paras ratkaisu.

Huomasin myös yhdynnän aikana ja sen jälkeen pieniä supistuksia ja vatsan kovettumista. Otin asiasta selvää ja selvisi, että nämä supistelut eivät ole vaarallisia, jos niistä ei aiheudu kipua. Aina kivuliaista supistuksista täytyy ottaa yhteyttä neuvolaan.

Ehkä tärkein asia minkä olen huomannut on se, että raskaudesta ja seksistä (tai sen puutteesta) on puhuttava ääneen kumppanille. Kun asiaa ajattelee miehen näkökulmasta, niin miltä hänestä mahtaa tuntua se jos hänen oma rakas kumppani naksauttaa sakset kiinne yhtäkkiä - ilman mitään selitystä. Jos seksin puute johtuu inhosta omaa vartaloa kohtaan, puhu tästäkin kumppanille. Yleensä hän on se joka oikeilla sanoilla voi saada mielen paremmaksi.

Seksiä raskausaikana 

on turha pelätä

Läheisyys, kosketus ja seksi vapauttaa niin sanottua mielihyvähormonia eli oksitosiinia. Oksitosiini ehkäisee stressiä ja tekee hyvää mielialalle. Samaa hormonia erittyy synnytyksessä ja se saa äidin kiintymään vauvaan. Mikäli äiti voi hyvin - niin voi vauvakin. Seksi ei myöskään ole vaarallista vauvalle ellei sitä ole erikseen kielletty lääkärin tai kätilön ohjeesta. Siihen on usein syynä runsas verinen vuoto tai se, että kohdunkaula on lyhentynyt huomattavasti ja on riski ennenaikaiseen synnytykseen. Normaalisti edenneissä raskauksissa seksi on kuitenkin pelkästään hyvä asia.

Puhu ja pussaa!

𝐼𝒽𝒶𝓃 𝓂𝒶𝓂𝒾𝓃𝒶 - 𝒩𝒾𝒾𝓃𝒶

Tsemppaa blogia seuraamalla mua myös instagramissa!

@niinaman

Bye bye Boobies!

Rinnat, tissit, boobisit. Jokaisen naisen murheen ja itkun aihe jossain vaiheessa elämää. Rinnat on joko liian isot ja aiheuttavat selkävaivoja, tai liian pienet eikä vaatteet näytä miltään päällä. Tunnen vain kourallisen naisia jotka sanovat olevansa tyytyväisiä rintoihinsa, mutta lisäävät helposti perään lauseen "mut jos ois mahollista niin haluisin..."

Mä taistelin teininä tissi-identiteettini kanssa kovasti. Olin pienirintainen enkä pitänyt siitä yhtään. En myöskään ollut tyytyväinen olemattomien rintojeni muotoon. Ärsytti koko tissit. Kasvoin siitä aikuiseksi ja opin pitämään pienistä rinnoistani, oikeastaan mielestäni syvään uurretut kaula-aukot näyttääkin paljon kivemmalta kun tissit eivät tursua ulos sieltä. Olin vihdoin löytänyt rauhan tissieni kanssa.

Alkuraskaudesta mun rinnat turposivat ihan älyttömästi, olin aivan järkyttynyt. Turvotus ei tuntunut hellittävän, vaan rinnat alkoi kasvaa taas. Yhtäkkiä huomasin, etten mahdu enää vanhoihin rintaliiveihini. Tästä alkoi uusi tissikriisi, miten nyt tottuisin suhteellisen isoihin rintoihin kun olin jo hyväksynyt itseni pienirintaisena. Raskauden myötä on tullut esiin myös uusi tissiongelma, rintoihini on alkanut ilmestymään raskausarpia tän huiman kasvun ja hormonimuutosten takia.

Luvassa on siis kolmas tissikriisi, miten pystyn nauttimaan omasta vartalostani raskauden, maidon nousun ja imetyksen jälkeen. Nyt on jo merkkejä ilmassa että rintani eivät tule selviämään kunnialla (ainakaan kauniina) tästä koetuksesta. Vaikka vauva ja hänen hyvinvointinsa on kaikki kaikessa, kyllä mua harmittaa nyt jo edessä häämöttävä tissien kohtalo. Olen huomannut, että jos en ole sinut ulkonäköni kanssa se vaikuttaa herkästi koko elämääni. En vaivu masennukseen ja sängyn pohjalle, mutta olen aivan eri oloinen ihminen silloin kun minulla on itsevarma ja hyvä olo. Sellaisen rakentaminen uudestaan on oikeastaan aika työläs ja aikaa vievä projekti.

Haluan pysyä optimistisena ja positiivisena. 

Siksi vilkutan tässä hymy kasvoillani: 

"Bye bye boobies!"

Enköhän selviä tästä tissieni kanssa vaikka tulevaisuus kauhistuttaa. Halusin kirjoittaa aiheesta, koska rinnat on naisille usein yksi herkimmistä aiheista. Tyytymättömyys omiin rintoihin vaikuttaa itsetunnon lisäksi myös seksielämään ja siihen kuinka pystyy olemaan alasti kumppanin edessä. Tissit voivat vaikuttaa jopa siihen, että nainen ei uskalla muodostaa vakavaa parisuhdetta sillä pelkää näyttää itsensä kumppanille ja kumppani ei välttämättä tätä ymmärrä. Enkä ihmettele yhtään miksi rinnoista on tullut naisille ongelma. Kouluikäisenä kiusattiin niitä joilla alkoi ensimmäisenä kasvaa rinnat ja sen jälkeen niitä joiden rinnat eivät kasvaneetkaan. Lisänä on mediatissit, usein silikonilla ja photoshopilla parannellut täydelliset rinnat alusvaatemainoksissa ja instagramissa ovat tarpeeksi horjuttamaan teinitytön mieltä.

Toivoisin ihmisiltä tilannetajua siitä, onko oikein kommentoida nuoren tytön vartaloa. Usein siinä kohtaa ei ajattele, että se voi vaikuttaa tytön koko loppuelämään. 

𝐼𝒽𝒶𝓃 𝓂𝒶𝓂𝒾𝓃𝒶 - 𝒩𝒾𝒾𝓃𝒶

Kerro kommenttikenttään herättikö teksti ajatuksia! 

Jos pidit, niin paina alhaalta facebook kuvaketta ja jaa juttu muillekkin. 

Rakenneultra kuulumiset ja uudet raskausoireet

Kauan odotettu rakenneultra!

Vaikka käytiin viimeksi ultrassa tammikuun alussa ja tiedettiin jo vauvan sukupuoli en voinut olla jännittämättä. Aloin jännittämään sitä olisiko vauvassa jotain poikkeavaa, mitä jos hänellä olisi huulihalkio? Tai sydämessä jotain poikkeavaa?

Istuimme äitiyspoliklinikan aulassa n. 45minuuttia odottamassa pääsyä tutkimushuoneeseen. Kauhea nälkä vaivasi ja olin unohtanut aamulla puhelimen kotiin niin keskityin pyörittelemään sormiani siinä istuessa. Kätilö oli myöhässä hankalien sikiöiden takia, kuulemma koko päivän oli ollut ultria missä sikiöt uineet karkuun tai olivat huonoissa asennoissa. Meidän vauva ei ollut poikkeus, hänkään ei suostunut kaikkia tarvittavia näyttämään suosiolla vaan minä jouduin jumppailemaan hassuissa asennoissa tutkimuspöydällä jotta kätilö löysi kaiken tarvitsemansa.

Ensimmäisenä näin vauvan kasvot, hän oli uskomattoman suloinen siinä ruudulla. Harmittaa että ei ollut mahdollista saada videolle sitä ihanaa nassua. Nauratti miten vauva näytti ihan isälleen. Painoa vauvalla oli 451g mikä vastaisi 5 päivää isompaa kuin viikkojen mukaan olisi. Eli hyvin on vauva kasvanut. Kerroin kätilölle pelostani että vauvasta tulisi yli 4 kiloinen. Olin itse vauvana iso ja lopulta synnyin sektiolla. Pelkään älyttömästi ajatusta sektiosta, en halua synnyttää sektiolla ellei ole ihan pakko. Pääasia oli kuitenkin, että pojalla on kaikki hyvin ja hän on täydellinen!

Uusia raskausoireita

Vatsan kasvun lisäksi mua on alkanut vaivaamaan selkäongelmat. Tuntuu että nykyään saan lantioon nikamalukkoja entistä helpommin ja selkä rutisee jatkuvasti. Alkuviikosta mulla oli niin kamala olo, kun vihloi jalkaan saakka ja joka askel oli kivulias. Onneksi Toni sai hierottua selän auki minkä jälkeen lukko poksahti pois. Voin myös sanoa, että tämä jatkuva piereskely ei ole kivaa. Ei todella. Huomasin myös, että rintoihin on alkanut muodostua raskausarpia. Hieman jännittää kuinka pahan näköiseksi mun rinnat menee. Tietenkin olin varautunut arpien tuloon. En kuitenkaan osannut odottaa, että arpien muodostuminen alkaisi jo nyt.

Saatiin vihdoin myös aikaiseksi hävittää vauvan huoneesta turhat rojut ja nyt päästään tapetti kaupoille. Kerron teille vauvan huoneen remontista kun pääsemme alkuun! Haaveilen jo äitiyslomalle jäämisestä, viihdyn työssäni hyvin mutta olisi niin paljon kaikkea puuhaa kotona mitä haluaisin tehdä.

Tässä läppärin edessä istuessani tunnen ajoittain jumpsutusta alavatsalla. Vauvalla on kova meno päällä, vaikka mami haluaisi jo rauhoittua. 

𝐼𝒽𝒶𝓃 𝓂𝒶𝓂𝒾𝓃𝒶 - 𝒩𝒾𝒾𝓃𝒶

Saattaisit pitää myös:

Raskausajan ihanat lääkärikäynnit osa 1

Voiko raskaus olla rankempaa miehelle?

9 X HAUSKAA FAKTAA RASKAUDESTA